Kirahveja Ithalan kansallispuistossa Etelä-Afrikassa aloittelemassa kamppailua. Kuva: Luca Galuzzi / Wikimedia Commons

Luonnossa kaikki ei ole sitä miltä näyttää.

Kirahvin kaulaa ja orkidearukoilijasirkkaa yhdistää se, että ne eivät kumpikaan ole sitä miltä päällisin puolin näyttävät. Molemmat onnistuivat myös huijaamaan Darwinin aikalaista, evoluutiobiologian pioneeria Alfred Russell Wallacea.

Wallace oli keskeinen evoluutioteoreetikko, mutta näkyvimmän jälkensä hän tuotti biologian oppikirjoihin. Wallace antoi ensimmäisen sopeutumaselityksen kirahvin kaulalle 1800-luvun puolivälissä. Biologian oppikirjoista tuttu kuvasarja havainnollistaa darwinismin ja lamarckismin eroa: lamarckilainen evoluutio olettaa, että korkeammalle kurottaminen on pidentänyt kirahvien kauloja, kun taas darwinilaisessa evoluutiossa kirahvit, jotka pystyvät syömään korkeammalta, lisääntyvät paremmin kuin lyhytkaulaiset. Jos ominaisuus on perinnöllinen, kaulan koko kasvaa evoluution kuluessa.

Kirahvin pitkän kaulan syy oli niin ilmiselvä, että tarinaa ei epäilty. 90-luvulla kuitenkin Robert Schimmons ja Lou Scheepers päättivät tarttua kirahvia sarvista ja selvittää asian. He huomasivat, että kirahvit syövät matalammalta kuin kaulansa mahdollistaisi. Schimmons ja Scheepers tarkkailivat myös kaulan pituuden vaikutusta kirahvikoiraiden taisteluihin. Tulos oli selkeä: pidempikaulaiset voittavat helpommin taistelun ja saavat varmemmin naaraita. Tutkijoiden päätelmä: kirahvilla on pitkä kaula, koska naaraat pitävät siitä.

Tutkimus sai kritiikkia alusta lähtien. Jos kirahvin kaula olisi keskeinen sukupuolivalinnan kohde, naaraiden ja koiraiden kaulan pituuden eron pitäisi olla suurempi. Lisäksi tuoreemmat tutkimukset toteavat, että kaulasta on selkeä hyöty – mitä pahempi kuivuus, sitä enemmän kirahvit syövät korkealta.  Välituomiona voitaneen pitää sitä, että kaulan pituuteen vaikuttavat monet eri evolutiiviset syyt: sekä ruoka että sukupuolivalinta molemmat vaikuttavat. Ensimmäisen Wallace oivalsi, jälkimmäistä ei.

Evoluutiotarinoita vaikeuttaa aina historia: nyt tehty tutkimus kertoo lähinnä siitä, miksi kirahvin kaula pysyy pitkänä. Mistä kuitenkaan tiedämme mitä vuosimiljoonien aikana on tapahtunut – miksi kirahvin kaula on alun perin kasvanutkaan? Kirahvien fossiileita ei ole kovin innokkaasti tutkittu, joten vielä paleontologia ei voi vielä vastata tähän kysymykseen.

Orkidearukoilijasirkka on kukan näköinen rukoilijasirkka, joka syö muita hyönteisiä. Wallace ehdotti (s. 650), että sirkka näyttää kukalta, jotta se voi naamioitua kukkien sekaan ja syödä varomattomia hyönteisiä.

Kukaan ei kuitenkaan tutkinut asiaa, kunnes James O'Hanlon tarttui tutkimusaiheeseen. Tulokset olivat selkeät: kyllä, rukoilijasirkka näyttää kukalta, mutta syynä ei ole se, että sirkka yrittää sulautua kukkien joukkoon. Rukoilijasirkat viettävät usein aikaa muualla kuin kukkien seassa, mutta saavat silti saalista. Rukoilijasirkka tekeytyy kukaksi, jotta hyönteiset tulevat sen luoksi.

Mimikry tarkoittaa ilmiötä, jossa eliö matkii toista.  Tutuin mimikryn laji lienee Batesin mimikry, jossa vaaraton eläin matkii vaarallista. Esimerkiksi kukkakärpäset muistuttavat väritykseltään ampiaista. Müllerin mimikryssä vaaralliset eläimet matkivat toisiaan, jotta värityksestä saa mahdollisimman suuren hyödyn. Näitä ja monia mimikryn lajeja yhdistää se, että kyse on puolustustautumista. Orkidearukoilijasirkka sen sijaan käyttää mimikryä aggressiivisesti.

Orkidearukoilijasirkka ei oikeastaan muistuta orkideaa saati mitään muutakaan tietyn lajin kukkaa. Se vaikuttaa olevan yleisen kukan liioiteltu versio. Tämä on tyypillinen taktiikka matkijoissa: ne ovat harvoin täysin realistisia, koska ne yhdistävät useampien lajien piirteitä. Yksinäinen sirkka houkutteleekin puoleensa enemmän pölyttäjähyönteisiä kuin yksinäinen kukka.

Wallace oli jälleen puoliksi oikeassa: rukoilijasirkka matkii kukkaa, mutta syynä ei ollut maastoutuminen vaan uhrien houkuttelu.

Tarinan opetus on selkeä: luulo ei ole tieteellisen tutkimuksen väärti.

Kommentit (17)

deezee
Liittynyt6.6.2011
Viestejä1643

Nuo kaksi selitystä kirahvin kaulalle on helppo yhdistää yhdeksi: Ne naaraat, jotka suosivat pidempikaulaisia uroksia, saivat muita enemmän sellaisia jälkeläisiä, jotka selviytyivät paremmin kuivuudesta. Jos sekä pitkäkaulaisuus että pitkäkaulaisuuden suosiminen siirtyvät seuraavaan sukupolveen, ne "kytkeytyvät yhteen".

Kiapperi
Liittynyt7.5.2013
Viestejä7

Mukava huomata, kuinka kommenttiketjuun tullessaan joku toinen on tehnyt täysin saman huomion, kuin mitä itse on tulossa kirjoittamaan. On erittäin loogista, että tilanteeseen parhaat parinvalinnan preferenssit siirtyvät myös seuraaville sukupolville. Tätä jatkuu niin kauan, kun tilanne suosii tietynlaista perimää.

Miksi sitten jotkut naaraat suosivat selkeästi epäedullisia ominaisuuksia, kuten räikeää värikkyyttä? Mikäli oikein muistan, on yhden teorian mukaan kyse siitä, että mikäli uros pystyy kantamaan tuollaista "taakkaa" kuolematta, on se selkeästi selviytymiskykyisempi, kuin vähemmän räikeä elukka, joka on myös pystynyt selviämään. Loogista sinällään, vaikkakin se saattaa olla lajin kokonaismäärän kannalta haitallinen seikka. Onko siis lajin määrällisyys hyvä yleismittari sen elinvoimaisuudesta, ja voidaanko lajin elinvoimaisuutta mitata jollain muulla mittarilla (toki siis voidaan, mutta tehdäänkö näin sellaisten lajien kohdalla, jotka suosivat tuota "taakkamenetelmää" parinvalinnassa?)?

Kiitän blogin kirjoittajaa hyvistä kirjoituksista, jatka samaa rataa! Ja jos saa pyytää, käsittele tuota aihetta vielä tulevaisuudessa.

"Kaikki taikauskoiset käsitykset ovat oikoteitä. -- Ne ovat idioottimaisia, mutta yksinkertaisia - ja jokainen ihminen pitää parempana sitä, minkä hän ymmärtää, kuin sitä, mikä hämmentää ja ärsyttää häntä." - H. L. Mencken

Tuomas Aivelo
Liittynyt3.1.2014
Viestejä189
deezee

Nuo kaksi selitystä kirahvin kaulalle on helppo yhdistää yhdeksi: Ne naaraat, jotka suosivat pidempikaulaisia uroksia, saivat muita enemmän sellaisia jälkeläisiä, jotka selviytyivät paremmin kuivuudesta. Jos sekä pitkäkaulaisuus että pitkäkaulaisuuden suosiminen siirtyvät seuraavaan sukupolveen, ne "kytkeytyvät yhteen".

Niin, tässä kaksi selitystä eivät ole ristiriidassa keskenään, vaan päinvastoin. Pidempikaulaiset voittaa kaksintaistelun ja saavat kuivuuden aikaan paremmin ruokaa. Evoluution hinta näiden asioiden kytkeytymisestä on se, että urokset joutuvat taistelemaan keskenään. Helpompaa olisi, jos naarailla olisi joku vähemmän väkivaltainen keino arvioida uroksen pituutta.

Kiapperi

Mukava huomata, kuinka kommenttiketjuun tullessaan joku toinen on tehnyt täysin saman huomion, kuin mitä itse on tulossa kirjoittamaan. On erittäin loogista, että tilanteeseen parhaat parinvalinnan preferenssit siirtyvät myös seuraaville sukupolville. Tätä jatkuu niin kauan, kun tilanne suosii tietynlaista perimää.

Miksi sitten jotkut naaraat suosivat selkeästi epäedullisia ominaisuuksia, kuten räikeää värikkyyttä? Mikäli oikein muistan, on yhden teorian mukaan kyse siitä, että mikäli uros pystyy kantamaan tuollaista "taakkaa" kuolematta, on se selkeästi selviytymiskykyisempi, kuin vähemmän räikeä elukka, joka on myös pystynyt selviämään. Loogista sinällään, vaikkakin se saattaa olla lajin kokonaismäärän kannalta haitallinen seikka. Onko siis lajin määrällisyys hyvä yleismittari sen elinvoimaisuudesta, ja voidaanko lajin elinvoimaisuutta mitata jollain muulla mittarilla (toki siis voidaan, mutta tehdäänkö näin sellaisten lajien kohdalla, jotka suosivat tuota "taakkamenetelmää" parinvalinnassa?)?

Kiitän blogin kirjoittajaa hyvistä kirjoituksista, jatka samaa rataa! Ja jos saa pyytää, käsittele tuota aihetta vielä tulevaisuudessa.

Ja looginen jatke on tietenkin tämä kysymys: entä sitten kun sukupuolivalinnan ja luonnonvalinnan suosio ei ole samansuuntainen. Silloin kuvio meneekin monimutkaisemmaksi. Yksi teoria siitä mitä tapahtuu on juuri kuvailtu ns. handicap-hypoteesi, mutta se ei ole ainoa. Tämä aihe on kauniisti jatke kirjoitukselle, joten lisään muistilistaan ja palaan aiheeseen joskus. Sukupuolivalinta ei ole vahvimpia osaamisalueitani, mutta tähänkin tarinaan liittyvät loiset!

MrKAT
Liittynyt16.3.2005
Viestejä2234
Kiapperi

Miksi sitten jotkut naaraat suosivat selkeästi epäedullisia ominaisuuksia, kuten räikeää värikkyyttä? Mikäli oikein muistan, on yhden teorian mukaan kyse siitä, että mikäli uros pystyy kantamaan tuollaista "taakkaa" kuolematta, on se selkeästi selviytymiskykyisempi, kuin vähemmän räikeä elukka, joka on myös pystynyt selviämään. Loogista sinällään, vaikkakin se saattaa olla lajin kokonaismäärän kannalta haitallinen seikka.

Jos osoittautuu vastaavasti että
a) ihmisnaaraat suosii tyhmänrohkeita miehiä saastuttavissa autoissaan hissunörttien sijaan ja
b) ihmisuroot+naaraat on geneettisesti tuohon ohjattuja, niin

..tämä ei ole enää pelkkää evoluutioteoriaa vaan kipeä käytännöllinen liikennevalistusongelma ja maapallon ekokatastrofiongelma. Ihmislajin tuhoa nopeuttava ongelma.

 

Homeopatia-skandaali A-talkissa: https://www.youtube.com/watch?v=qXLTz5LhHMU

Ueberweg
Liittynyt12.9.2008
Viestejä1118
deezee

Nuo kaksi selitystä kirahvin kaulalle on helppo yhdistää yhdeksi: Ne naaraat, jotka suosivat pidempikaulaisia uroksia, saivat muita enemmän sellaisia jälkeläisiä, jotka selviytyivät paremmin kuivuudesta. Jos sekä pitkäkaulaisuus että pitkäkaulaisuuden suosiminen siirtyvät seuraavaan sukupolveen, ne "kytkeytyvät yhteen".

Olen aina käsittänyt, että sukupuolivalinnan idea on nimenomaan siinä, että jotain ominaisuutta uroksissa suosivat naaraat siirtävät jälkipolvelle sekä ko. uroiden ominaisuuden (jos suosiminen tuottaa tulosta) että naaraiden taipumuksen suosia sitä. Prosessi ruokkii itse itseään, ja ominaisuus lisääntyy populaatiossa, vaikka siitä ei olisi mitään hyötyä tai vaikka siitä olisi jopa haittaa kaikessa muussa suhteessa kuin siinä, että pääsee helpommin lisääntymään. Tämä evoluution ominaisuus, joka saa aikaan ympäristöön huonosti sopivia lajeja, taisi olla jo Darwinin tiedossa.

Olenkin usein ihmetellyt, miksi evoluutiopsykologia tuntee kiinnostusta selittää ihmisen sukupuolitunnusmerkkejä (naisten rinnat, leveä lantio, kapea uuma, pyöreä takamus, miesten kookas penis, jne.) jollain hyödyllä, joka niillä kuvitellaan olevan. 

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1112

Aluksi tuntui vähän vaikealta löytää sitovaa ratkaisua kirahvien pitkäkaulaisuuteen. Luonnonvalintaahan ei enää Larry Moranin madonlukujen jälkeen oikein voi käyttää selityksenä. Sitten tulin katsoneeksi kirahvin kuvaa ja totesin, että kaulan ja muun kehon suhde voisi olla kultainen leikkaus. Esimerkiksi sciencedaily esittelee aivan uuden biologisen systeemin, joka noudattaa kultaista leikkausta:

http://www.sciencedaily.com/releases/2015/03/150306102503.htm

Veikkaukseni kirahveista tueksi olin löytävinäni melkoisen määrän aineistoa, josta voisi suorastaan päätellä, että jollain tuntemattomalla evoluutioprosessin tasolla vaikuttaa juuri tämä suhde.

Seuraavassa linkissä "golden ratio evolution" on aivan alussa sciencedailyn vanhempi juttu, jossa joku insinööri on löytänyt todisteita jostain tämänsuuntaisesta. Kuvat lienevät myös katsomisen arvoisia. Vähän etäämpänä on myös artikkeli, jossa kerrotaan DNA:ssa olevasta kultaisesta leikkauksesta

https://www.google.fi/#q=golden+ratio+evolution

Laitan lopuksi luettavaa myös suomeksi:

https://www.google.fi/#q=kultainen+leikkaus+biologiassa

Ihan mukava videokin siellä oli:

http://hyvatuutiset.prema.fi/node/9

JPI
Liittynyt5.12.2012
Viestejä18195
deezee

Nuo kaksi selitystä kirahvin kaulalle on helppo yhdistää yhdeksi: Ne naaraat, jotka suosivat pidempikaulaisia uroksia, saivat muita enemmän sellaisia jälkeläisiä, jotka selviytyivät paremmin kuivuudesta. Jos sekä pitkäkaulaisuus että pitkäkaulaisuuden suosiminen siirtyvät seuraavaan sukupolveen, ne "kytkeytyvät yhteen".

Mutta herää kysymys: Miksi naaraat suosivat juuri pitkäkaulaisia uroksia, miksi ei jotain muuta ominaisuutta, joka auttaa kuivuudesta selviämisessä? Selviäähän kuumuudessa muiillakin ominaisuuksilla kuin pitkällä kaulalla, jos pitkäkaulaisuus olisi erittäin hyödyllinen selviytymiskeino, niin miksi sitä ei esiinny tuossa mitassa kuin kirahveilla? Norsuilla esim. on koko: puut nurin ja latvat suihin ja pitkä kärsä: etujalat ylös puun runkoa vasten ja kärsällä  poimitaa herkut. jne. jne. Siis tottahan tuo mitä sanoit on, noin ikäänkuin jälkeenpäin katsottuna, mutta entäs siinä vaihessa kun ei vielä ollut kovin pitkiä ja siis kovin hyödyllisiä kauloja ravinnon saannin mielessä?

3³+4³+5³=6³

Kiapperi
Liittynyt7.5.2013
Viestejä7
JPI

Mutta herää kysymys: Miksi naaraat suosivat juuri pitkäkaulaisia uroksia, miksi ei jotain muuta ominaisuutta, joka auttaa kuivuudesta selviämisessä? Selviäähän kuumuudessa muiillakin ominaisuuksilla kuin pitkällä kaulalla, jos pitkäkaulaisuus olisi erittäin hyödyllinen selviytymiskeino, niin miksi sitä ei esiinny tuossa mitassa kuin kirahveilla? Norsuilla esim. on koko: puut nurin ja latvat suihin ja pitkä kärsä: etujalat ylös puun runkoa vasten ja kärsällä  poimitaa herkut. jne. jne. Siis tottahan tuo mitä sanoit on, noin ikäänkuin jälkeenpäin katsottuna, mutta entäs siinä vaihessa kun ei vielä ollut kovin pitkiä ja siis kovin hyödyllisiä kauloja ravinnon saannin mielessä?

Nyt menee mutulla, mutta luultavasti kirahvin esimuotojen kaulatkin ovat olleet riittävän pitkiä silloisiin oloihin, ja tuo kaulan piteneminen on alkanut siinä vaiheessa radikaalimmin, kun ravinnosta on tullut suurempi kilpailu. Pitkäkaulaisempi versio pärjäsi paremmin taistelussa, eli sukupuolivalinta on ohjannut luultavasti tuota kehitystä vielä eteenpäin. Kamppailut kun ovat suuri osa parittelurituaaleja hyvin monilla eri lajeilla.

Evoluution kautta kehittyy erilaisia "hyödykkeitä" erilaisiin tilanteisiin. Pitkä kaula oli riittävä kehitys-suunta noihin oloihin, joten tarvetta muille ominaisuuksille (kuten tuolle voimalle) ei ollut. Muut lajit suosivat muita ominaisuuksia, jotka olivat myös suotuisia noihin oloihin, kuten esimerkiksi norsut, juuri noita edellä mainitsemiasi asioita.

"Kaikki taikauskoiset käsitykset ovat oikoteitä. -- Ne ovat idioottimaisia, mutta yksinkertaisia - ja jokainen ihminen pitää parempana sitä, minkä hän ymmärtää, kuin sitä, mikä hämmentää ja ärsyttää häntä." - H. L. Mencken

Ueberweg
Liittynyt12.9.2008
Viestejä1118
JPI
deezee

Nuo kaksi selitystä kirahvin kaulalle on helppo yhdistää yhdeksi: Ne naaraat, jotka suosivat pidempikaulaisia uroksia, saivat muita enemmän sellaisia jälkeläisiä, jotka selviytyivät paremmin kuivuudesta. Jos sekä pitkäkaulaisuus että pitkäkaulaisuuden suosiminen siirtyvät seuraavaan sukupolveen, ne "kytkeytyvät yhteen".

Mutta herää kysymys: Miksi naaraat suosivat juuri pitkäkaulaisia uroksia...

Olisikohan sattumalla jotain tekemistä asian kanssa. Vai ajattelitko ehkä, että naaraat tietävät, mitkä ominaisuudet auttavat selviytymään kuivuudesta ja suosivat tämän takia pitkäkaulaisia uroksia?

MooM
Liittynyt29.6.2012
Viestejä3808
Ueberweg
JPI
deezee

Nuo kaksi selitystä kirahvin kaulalle on helppo yhdistää yhdeksi: Ne naaraat, jotka suosivat pidempikaulaisia uroksia, saivat muita enemmän sellaisia jälkeläisiä, jotka selviytyivät paremmin kuivuudesta. Jos sekä pitkäkaulaisuus että pitkäkaulaisuuden suosiminen siirtyvät seuraavaan sukupolveen, ne "kytkeytyvät yhteen".

Mutta herää kysymys: Miksi naaraat suosivat juuri pitkäkaulaisia uroksia...

Olisikohan sattumalla jotain tekemistä asian kanssa. Vai ajattelitko ehkä, että naaraat tietävät, mitkä ominaisuudet auttavat selviytymään kuivuudesta ja suosivat tämän takia pitkäkaulaisia uroksia?

Jos pitkäkaulaisuus paransi tiettyjen yksilöiden raviitsemustilannetta verrattuna muihin, nämä vaikuttivat kosintarituaaleissa vahvemmilta ja siten houkuttelevammilta naaraiden silmissä. Siis tämä sen päälle, että pitempikaulaisista jäi henkiin ja lisääntymään useampia yksilöitä kuin lyhytkaulaisista.

Näin kai se luonnonvalinta menee joka tapauksessa, kuolemantapaukset jonkin piirteen yleisyyden muokkaajana taitavat olla aika äärimmäisiin ympäristömuutoksiin liittyviä (jos ominaisuus ei itsessään ole eläimen terveydelle haitallinen). Enemmän vaikuttanee se, että vahvin/sopeutuvin pysyy kunnossa, on houkutteleva ja saa itselleen parhaat pariutumiskumppanit levittämään hyvälatuisia geenejä edelleen enemmän kuin heikommat ja heikompien kanssa pariutuvat lajikumppanit. 

Ueberweg
Liittynyt12.9.2008
Viestejä1118
MooM
Ueberweg
JPI
deezee

Nuo kaksi selitystä kirahvin kaulalle on helppo yhdistää yhdeksi: Ne naaraat, jotka suosivat pidempikaulaisia uroksia, saivat muita enemmän sellaisia jälkeläisiä, jotka selviytyivät paremmin kuivuudesta. Jos sekä pitkäkaulaisuus että pitkäkaulaisuuden suosiminen siirtyvät seuraavaan sukupolveen, ne "kytkeytyvät yhteen".

Mutta herää kysymys: Miksi naaraat suosivat juuri pitkäkaulaisia uroksia...

Olisikohan sattumalla jotain tekemistä asian kanssa. Vai ajattelitko ehkä, että naaraat tietävät, mitkä ominaisuudet auttavat selviytymään kuivuudesta ja suosivat tämän takia pitkäkaulaisia uroksia?

Jos pitkäkaulaisuus paransi tiettyjen yksilöiden raviitsemustilannetta verrattuna muihin, nämä vaikuttivat kosintarituaaleissa vahvemmilta ja siten houkuttelevammilta naaraiden silmissä. Siis tämä sen päälle, että pitempikaulaisista jäi henkiin ja lisääntymään useampia yksilöitä kuin lyhytkaulaisista.

Näin kai se luonnonvalinta menee joka tapauksessa, kuolemantapaukset jonkin piirteen yleisyyden muokkaajana taitavat olla aika äärimmäisiin ympäristömuutoksiin liittyviä (jos ominaisuus ei itsessään ole eläimen terveydelle haitallinen). Enemmän vaikuttanee se, että vahvin/sopeutuvin pysyy kunnossa, on houkutteleva ja saa itselleen parhaat pariutumiskumppanit levittämään hyvälatuisia geenejä edelleen enemmän kuin heikommat ja heikompien kanssa pariutuvat lajikumppanit. 

"Hyvälaatuisia geenejä", hmm. No mutta jotenkin noinhan se tietysti menee, mutta kirahveille voi kehittyä pitkä kaula, vaikka lyhyen kaulan tuottavat geenit olisivat "hyvälaatuisempia" (eli vaikka pitkäkaulaisuus olisi haitallinen ominaisuus).

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä5692

Omaa arvelua: kirahvin pitkä kaula voisi olla myös seurausta kirahvin pitkistä jaloista.

Perustelu:  Olettaisin, että juomapaikat ovat erityisen hyviä metsästyspaikkoja petoeläimille. Jos olette nähdeet kirahveja juomassa, niin aika hankalan näköinen toimitus se on, jalat harallaan etäällä toisistaan, jotta kirahvi ylettyisi veteen. Mitä pidemmät jalat, ja mitä lyhyempi kaula, sitä enemmän jalat harallaan kirahvi joutuu olemaan ylettyäkseen veteen. Semmoinen asento on vaarallinen, koska jos jokin peto sattuisi yllättämään kirahvin juuri silloin, sen olisi paljon vaikeampi ponkaista pakoon. Eli luonnonvalinta karsisi todennäköisesti pitkäjalkaiset (ylettävät ruokaan helpommin), mutta lyhytkaulaiset (joutuvat juomaan hankalassa asennossa).

Em. perusteella, luulisin, että joidenkin gasellien sopeuma on hyödyllisempi, ne nousevat takajaloilleen ylettyäkseen puihin, ja pystyvät helpommin juomaan.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1112
aggris aggris

Aluksi tuntui vähän vaikealta löytää sitovaa ratkaisua kirahvien pitkäkaulaisuuteen. Luonnonvalintaahan ei enää Larry Moranin madonlukujen jälkeen oikein voi käyttää selityksenä. Sitten tulin katsoneeksi kirahvin kuvaa ja totesin, että kaulan ja muun kehon suhde voisi olla kultainen leikkaus. Esimerkiksi sciencedaily esittelee aivan uuden biologisen systeemin, joka noudattaa kultaista leikkausta:

http://www.sciencedaily.com/releases/2015/03/150306102503.htm

Veikkaukseni kirahveista tueksi olin löytävinäni melkoisen määrän aineistoa, josta voisi suorastaan päätellä, että jollain tuntemattomalla evoluutioprosessin tasolla vaikuttaa juuri tämä suhde.

Seuraavassa linkissä "golden ratio evolution" on aivan alussa sciencedailyn vanhempi juttu, jossa joku insinööri on löytänyt todisteita jostain tämänsuuntaisesta. Kuvat lienevät myös katsomisen arvoisia. Vähän etäämpänä on myös artikkeli, jossa kerrotaan DNA:ssa olevasta kultaisesta leikkauksesta

https://www.google.fi/#q=golden+ratio+evolution

Laitan lopuksi luettavaa myös suomeksi:

https://www.google.fi/#q=kultainen+leikkaus+biologiassa

Ihan mukava videokin siellä oli:

http://hyvatuutiset.prema.fi/node/9

Miettiessä, mikä saattaisi olla em. tuntematon evoluutioprosessin taso tulee mieleen, että kultainen leikkaus voi olla kätkeytyneenä solujen "kymaattiseen musiikkiin". Tätä tietä kultainen leikkaus ja muut universaalit olemuksenpiirteet eliöissä ja kasveissa saisivat olemassaolonsa. Vaikuttajana voisi olla Chladnin levyjen osoittama musiikin kyky modifioida materiaa kuten molekyyejä.

https://www.google.fi/#q=golden+mean+music

https://www.google.fi/#q=cymatics

https://www.google.fi/#q=golden+ratio+cymatics

MooM
Liittynyt29.6.2012
Viestejä3808
Ueberweg
MooM
Ueberweg
JPI
deezee

Nuo kaksi selitystä kirahvin kaulalle on helppo yhdistää yhdeksi: Ne naaraat, jotka suosivat pidempikaulaisia uroksia, saivat muita enemmän sellaisia jälkeläisiä, jotka selviytyivät paremmin kuivuudesta. Jos sekä pitkäkaulaisuus että pitkäkaulaisuuden suosiminen siirtyvät seuraavaan sukupolveen, ne "kytkeytyvät yhteen".

Mutta herää kysymys: Miksi naaraat suosivat juuri pitkäkaulaisia uroksia...

Olisikohan sattumalla jotain tekemistä asian kanssa. Vai ajattelitko ehkä, että naaraat tietävät, mitkä ominaisuudet auttavat selviytymään kuivuudesta ja suosivat tämän takia pitkäkaulaisia uroksia?

Jos pitkäkaulaisuus paransi tiettyjen yksilöiden raviitsemustilannetta verrattuna muihin, nämä vaikuttivat kosintarituaaleissa vahvemmilta ja siten houkuttelevammilta naaraiden silmissä. Siis tämä sen päälle, että pitempikaulaisista jäi henkiin ja lisääntymään useampia yksilöitä kuin lyhytkaulaisista.

Näin kai se luonnonvalinta menee joka tapauksessa, kuolemantapaukset jonkin piirteen yleisyyden muokkaajana taitavat olla aika äärimmäisiin ympäristömuutoksiin liittyviä (jos ominaisuus ei itsessään ole eläimen terveydelle haitallinen). Enemmän vaikuttanee se, että vahvin/sopeutuvin pysyy kunnossa, on houkutteleva ja saa itselleen parhaat pariutumiskumppanit levittämään hyvälatuisia geenejä edelleen enemmän kuin heikommat ja heikompien kanssa pariutuvat lajikumppanit. 

"Hyvälaatuisia geenejä", hmm. No mutta jotenkin noinhan se tietysti menee, mutta kirahveille voi kehittyä pitkä kaula, vaikka lyhyen kaulan tuottavat geenit olisivat "hyvälaatuisempia" (eli vaikka pitkäkaulaisuus olisi haitallinen ominaisuus).

Joo, mutta noissa kosintamenoissa tms. jutuissa, jotka johtavat pariutumiseen, on yleensä kyse sen laadun testaamisesta (enemmän tai vähemmän onnistunesti). Ei elukka mieti geenejä, vaan partnerin houkuttelevuutta, joka yleensä on hyväkuntoisuuteen liittyvää (esim. huonokuntoisella linnulla on huono höyhenpeite, eikä se pärjää urosten koreuskisassa, heikko tai sairas pässi ei pärjää puskukisassa). Osa on geneettistä, osa muuta, mutta vain se geneettinen aines periytyy (plus epigenetiikan vaikutus) .

BCK:n pointti juomisesta on hyvä. Toisaalta kirahvin ulottuvuus ei ole pelkästää kaulassa, koko etukroppa on naurettavan ylöspäin venynyt muihin vastaaviin sorkka- ja kavioelukoihin verrattuna. Se tuottaa osittain tuon juomisongelman, kun säkä ja lavat on korkealla.

Korkeus muuten tekee muitakin kummallisuuksia. Esimerkiksi verenpaine on hurja ja sen säätely aivoissa "pää ylhäällä" vs. "pää maan rajassa" -tilanteiden välillä melkoinen biologinen haaste. Märehtimisessäkin ruoan liike ylös ja alas on aika villin näköistä (se pallo näkyy kaulalla kuin hissinä). outo elukka kaikkiaan.

Ueberweg
Liittynyt12.9.2008
Viestejä1118
MooM
Ueberweg
MooM
Ueberweg
JPI
deezee

Nuo kaksi selitystä kirahvin kaulalle on helppo yhdistää yhdeksi: Ne naaraat, jotka suosivat pidempikaulaisia uroksia, saivat muita enemmän sellaisia jälkeläisiä, jotka selviytyivät paremmin kuivuudesta. Jos sekä pitkäkaulaisuus että pitkäkaulaisuuden suosiminen siirtyvät seuraavaan sukupolveen, ne "kytkeytyvät yhteen".

Mutta herää kysymys: Miksi naaraat suosivat juuri pitkäkaulaisia uroksia...

Olisikohan sattumalla jotain tekemistä asian kanssa. Vai ajattelitko ehkä, että naaraat tietävät, mitkä ominaisuudet auttavat selviytymään kuivuudesta ja suosivat tämän takia pitkäkaulaisia uroksia?

Jos pitkäkaulaisuus paransi tiettyjen yksilöiden raviitsemustilannetta verrattuna muihin, nämä vaikuttivat kosintarituaaleissa vahvemmilta ja siten houkuttelevammilta naaraiden silmissä. Siis tämä sen päälle, että pitempikaulaisista jäi henkiin ja lisääntymään useampia yksilöitä kuin lyhytkaulaisista.

Näin kai se luonnonvalinta menee joka tapauksessa, kuolemantapaukset jonkin piirteen yleisyyden muokkaajana taitavat olla aika äärimmäisiin ympäristömuutoksiin liittyviä (jos ominaisuus ei itsessään ole eläimen terveydelle haitallinen). Enemmän vaikuttanee se, että vahvin/sopeutuvin pysyy kunnossa, on houkutteleva ja saa itselleen parhaat pariutumiskumppanit levittämään hyvälatuisia geenejä edelleen enemmän kuin heikommat ja heikompien kanssa pariutuvat lajikumppanit. 

"Hyvälaatuisia geenejä", hmm. No mutta jotenkin noinhan se tietysti menee, mutta kirahveille voi kehittyä pitkä kaula, vaikka lyhyen kaulan tuottavat geenit olisivat "hyvälaatuisempia" (eli vaikka pitkäkaulaisuus olisi haitallinen ominaisuus).

Joo, mutta noissa kosintamenoissa tms. jutuissa, jotka johtavat pariutumiseen, on yleensä kyse sen laadun testaamisesta (enemmän tai vähemmän onnistunesti). Ei elukka mieti geenejä, vaan partnerin houkuttelevuutta, joka yleensä on hyväkuntoisuuteen liittyvää (esim. huonokuntoisella linnulla on huono höyhenpeite, eikä se pärjää urosten koreuskisassa, heikko tai sairas pässi ei pärjää puskukisassa). Osa on geneettistä, osa muuta, mutta vain se geneettinen aines periytyy (plus epigenetiikan vaikutus) .

Hyvä/huonokuntoisuus taitaa harvemmin olla geneettinen ominaisuus.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1112
aggris aggris
aggris aggris

Aluksi tuntui vähän vaikealta löytää sitovaa ratkaisua kirahvien pitkäkaulaisuuteen. Luonnonvalintaahan ei enää Larry Moranin madonlukujen jälkeen oikein voi käyttää selityksenä. Sitten tulin katsoneeksi kirahvin kuvaa ja totesin, että kaulan ja muun kehon suhde voisi olla kultainen leikkaus. Esimerkiksi sciencedaily esittelee aivan uuden biologisen systeemin, joka noudattaa kultaista leikkausta:

http://www.sciencedaily.com/releases/2015/03/150306102503.htm

Veikkaukseni kirahveista tueksi olin löytävinäni melkoisen määrän aineistoa, josta voisi suorastaan päätellä, että jollain tuntemattomalla evoluutioprosessin tasolla vaikuttaa juuri tämä suhde.

Seuraavassa linkissä "golden ratio evolution" on aivan alussa sciencedailyn vanhempi juttu, jossa joku insinööri on löytänyt todisteita jostain tämänsuuntaisesta. Kuvat lienevät myös katsomisen arvoisia. Vähän etäämpänä on myös artikkeli, jossa kerrotaan DNA:ssa olevasta kultaisesta leikkauksesta

https://www.google.fi/#q=golden+ratio+evolution

Laitan lopuksi luettavaa myös suomeksi:

https://www.google.fi/#q=kultainen+leikkaus+biologiassa

Ihan mukava videokin siellä oli:

http://hyvatuutiset.prema.fi/node/9

Miettiessä, mikä saattaisi olla em. tuntematon evoluutioprosessin taso tulee mieleen, että kultainen leikkaus voi olla kätkeytyneenä solujen "kymaattiseen musiikkiin". Tätä tietä kultainen leikkaus ja muut universaalit olemuksenpiirteet eliöissä ja kasveissa saisivat olemassaolonsa. Vaikuttajana voisi olla Chladnin levyjen osoittama musiikin kyky modifioida materiaa kuten molekyyejä.

https://www.google.fi/#q=golden+mean+music

https://www.google.fi/#q=cymatics

https://www.google.fi/#q=golden+ratio+cymatics

Piti vielä todeta, että ilmiasuun vaikuttaa varmaan eniten se, mitä proteiinia (niistä monesta mahdollisesta) jokin geeni tuottaa ja missä rytmissä tuotto tapahtuu. Tässä taas säätelijät ja niiden kanssa yhteydessä oleva epigeneettinen kerros ovat avainasemassa.

Ja veikkaan, että kullakin eliöllä tai kasvilla on luonnostaan oma sisäinen "melodiansa", jota sen ilmiasu noudattaa.

Tällaisen järjestelmän syntyminen tuntuu tietenkin oudolta siihen asti kun huomaa, että evoluutioselitys puuttuu materian ei-elollisilta olioilta kuten alkuaineiden jaksolliselta järjestelmältä, joka kuitenkin on olemassa. Niinpä elävätkin hahmot ovat "omasta takaa" olemassa, ilman evoluutioselityksiä.

Tietenkin melodia voi muuttua ja ilmiasu myös. Tämä ilmenee evoluutiona. Eliöistä alkuaineiden jaksollisen järjestelmän tapaan järjestettynä on kirjoittanut mm. Massimo Piattelli-Palmarini.

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkija Zürichin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2015
2014