Puutiainen ihmisen iholla. Kuva: James Lindsey / Wikimedia Commons

Ruotsalaisten liha-allergian takana on evoluutionäytelmä kolmessa näytöksessä.

Lääkäri Sheryl Van Nunenin vastaanotolle Sydneyssä alkoi 1980-luvulla ilmaantua potilaita, joille oli yllättäin kehittynyt hengenvaarallinen liha-allergia. Lievimmillään allergia ilmeni nokkosihottumana, mutta monet potilaat saivat anafylaktisen shokin. Ilmateiden tukkeutuminen viimeistään oli hengenvaarallista. Lihan ja allergian välinen yhteys oli vaikea löytää, koska reaktio syntyi vasta neljästä kahdeksaan tuntia lihansyönnin jälkeen. Yhteys todistettiinkin vain muutamia vuosia sitten.

Vuodesta 2003 lähtien Australiassa potilaiden määrä on lisääntynyt merkittävästi, kunnes vuonna 2007 syylliseksi tunnistettiin Ixodes –suvun punkit. Jälleen, yhteys oli vaikea löytää, koska allergia ilmaantui vasta kuukausia punkin pureman jälkeen. Samaan aikaan liha-allergia alkoi yleistyä Yhdysvalloissa ja syylliseksi löydettiin Amblyomma –suvun punkki. Nyt tapauksia on löytynyt myös Tukholman seudulla, jossa epäilyksen alla on meilläkin tavattava puutiainen (Ixodes ricinus).

Liha-allergian syynä on ihmisen elimistössä yleisimmin kiertävä vasta-aine (anti-gal), joka hyökkää nisäkkäiden solun pinnalla olevaa galaktoosi-alfa-1,3-galaktoosia (alfa-gal) vastaan. Vanhan maailman apinoita lukuun ottamatta alfa-galia esiintyy kaikilla nisäkkäillä, mutta ei muilla selkärankaisilla, joten kalan ja kanan syöminen onnistuu liha-allergikolta. Suolistobakteerimme saa aikaan anti-gal -tuotannon, mutta tyypillisesti kehossamme kiertävät vastaaineet eivät saa aikaan allergiareaktiota. Vasta E-tyypin immunoglobuliini voi aiheuttaa allergian.

Ruotsalaiset löysivät puutiaisten suolistosta alfa-galia, joka on päätynyt sinne edellisen uhrin veren mukana. Jos punkki on siis aiemmin imenyt verta myyrästä tai kauriista, seuraava purema voi tuoda ihmisen verenkiertoon alfa-galia, joka käynnistää immunoglobuliini-E:hen liittyneen anti-galin tuotannon ja siten allergian kehittymisen. Allergia ei luultavasti ole elinikäinen, mutta sen katoaminen voi kestää vuosia pureman jälkeen. Alfa-gal on rakenteeltaan hyvin samanlainen kuin B-veriryhmän pintarakenne, joten ne, joiden veriryhmä on B tai AB, saavat epätodennäköisemmin allergiareaktion.

Miksi ihmisellä ja muilla Vanhan maailman apinoilla ei sitten ole alfa-galia solujensa pinnalla?

Tarinan alkujuuret ovat ainakin reilun sadan miljoonan vuoden takana, jolloin nisäkkäiden viimeinen yhteinen esi-isä eli. Tälle esi-isälle kehittyi geeni, joka sai aikaan solujen ulkopinnalle alfa-gal-molekyylin - syystä jota ei tarkalleen ottaen tiedetä. Alfa-galin merkitystä ei ole saatu selville, mutta ainakin geenimuunnellut hiiret, joiden alfa-gal-tuotanto ei toimi, saavat herkemmin kaihin.

Toinen näytös kehityslinjassamme tapahtui noin 28 miljoonaa vuotta sitten, kun kehityslinjassamme tapahtui mutaatio alfa-gal -geenissä. Meillä on jäljellä vielä tunnistettava pseudogeeni, toisin sanoen toimimaton versio vanhasta geenistä. Pseudogeenin DNA:sta muodostetaan proteiinisynteesissä RNA-jakso, mutta tästä ei ikinä valmistu valmista molekyyliä solun ulkopinnalle.

Miksi geeni sitten lopetti toimintansa? Yksi vaihtoehto voi olla – mikäpä muukaan – kuin tauti tai loinen. Jos jonkun taudinaiheuttajan solun pinnalla oli alfa-gal, molekyylin katoaminen esi-isästämme ja vasta-aineaktiivisuus molekyyliä vastaan oli välttämätöntä, jotta immuunipuolustuksemme sai tuhottua taudinaiheuttajan. Toisaalta taudinaiheuttaja on saattanut tarttua esi-isämme soluissa juuri tuohon alfa-galiin, jolloin molekyylin katoaminen on tehnyt taudinaiheuttajasta vaarattoman. Joka tapauksessa alfa-galin katoaminen osuu samaan aikaan esi-isiemme merkittävään vähenemiseen fossiiliaineistossa: alfa-galin katoaminen on siis saattanut pelastaa ihmislinjan sukupuutolta.

Kolmas näytös on meneillään Kaakkois-Yhdysvalloissa, Australian rannikkoalueilla ja Tukholman seudulla. Miksi liha-allergiaa esiintyy juuri näillä alueilla ja miksi ongelma yleistyy juuri nyt? Yksi ilmiselvä syy on, että vasta nykyään osaamme diagnosoida liha-allergian paremmin: punkista johtuva liha-allergia saattaa selittää jopa puolet aiemmin tunnistamattomista anafylaktisista oireista. Se ei kuitenkaan selitä nopeaa yleistymistä kokonaan. Onko punkkien määrän lisääntyminen syynä? Voiko ihmisten ruokavalioiden muutos vaikuttaa asiaan? Ehkä – emme vielä tiedä.

Alfa-gal tulee vastaa myös muissa yhteyksissä. Liha-allergia voi iskeä myös elinsiirroissa muista eläimistä ihmiseen. Koska nisäkkäissä on alfa-galia, esimerkiksi sian sydämenläpät ovat riskialttiita siirteitä. Monoklonaaliset vasta-aineet, jotka on luotu hiirisoluissa, kuten syöpälääke Cetuximab, voivat aiheuttaa allergisen reaktion. Alfa-galista on hyötyäkin: esimerkiksi syöpien immunoterapiaan ja influenssarokotteisiin suunnitellaan alfa-gal -molekyylien lisäämistä, jotta immuunipuolustuksemme hyökkää ärhäkämmin kiusankappaleita kohtaan. Liha-allergia on vain pieni sivujuonne tarinassa, joka kertoo esi-isiemme selviytymisestä ja ehkäpä tulevista hoitokeinoista.

Kommentit (2)

SamikoKu
Liittynyt12.7.2010
Viestejä5364

Oma veriryhmä on B. Singaporessa lääkäri puhui ihan avoimesti veriryhmään perustuvasta ruokavaliosta. Tai siis niin että B veriryhmäläinen sietää paremmin liha-, ja maitotuotteita, kun kerroin niitä paljon nauttivani.
Tuo ei ole juuri saannut kannatusta länsimaissa, mutta olisko tässä nyt askel siihen suuntaan joka esittäisi todisteita että veriryhmällä on merkitystä esim. lihan syönnin suhteen?

Uskomalla tieteeseen voi olla vain hetkittäin oikeassa.
"Olet väärässä: Kirjoitusoikeutesi on peruttu."

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkija Zürichin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2015
2014