Esihistoriallisia kivityökaluja Valkenbergista. Kuva: Kleon3 / Wikimedia Commons

Kulttuurin muutosta on yritetty jo pitkään sovittaa evoluution sapluunaan.

Keskustelimme viime vuoden Helsingin kirjamessuilla ohjaajani Jukka Jernvallin kanssa evolutiivisesta kehitysbiologiasta, niin sanotusta evodevosta. Nyt tuosta keskustelusta on julkaistu kirjoitus Suomen Akatemian tietysti.fi -sivustolla.

Kirjoitus on oiva ikkuna keskusteluun, joten en siitä kirjoita sen enempää. Sen sijaan silmiini pisti se, että kirjoituksessa suuhuni laitettiin ”kulttuurievoluutio”-sana, vaikka olen sitä tietoisesti vältellyt viimeiset kymmenen vuotta.

Lähin kosketus käsitteeseen minulla on ollut biologian oppikirjojen kautta. Kulttuurievoluutio tuodaan niissä esille biologisen evoluution esittelyn jälkeen yleensä ihmisen evoluution yhteydessä. Ensin kerrataan ihmisen evoluutio, ihmislajien kallon kuvien ja savannikuvitusten kautta. Tämän jälkeen puhutaan kulttuurievoluutiosta. Tämä yhteys on aina epäilyttänyt minua: kulttuurin muutos on intuitiivisesti hyvin erilainen prosessi kuin lajien muutos.

Olen kuitenkin suhtautunut kulttuurievoluution käsitteeseen suhteellisen välinpitämättömästi. Tämän blogin otsikko on minulle ihan aidosti kysymys: onko kulttuurievoluutio olemassa sillä tavoin kuin biologinen evoluutio on? En ole päättänyt mieltäni siitä, onko kulttuurievoluutio järkevä käsite, ja jos on, niin missä yhteydessä.

Ilmiselvää on, että kulttuuri vaihtelee, muuntuu ja sopeutuu vallitseviin olosuhteisiin. Kulttuurilla on jatkuvuutta ja uudet kulttuurin muodot rakentuvat vanhojen päälle. Varsinainen kysymys on missä määrin kulttuurin kehitys vastaa lajinkehitystä: onko biologinen evoluutio ja kulttuurievoluutio verrattavissa.

Biologisen evoluution keskeisiä sisältöjä on yksilöiden välinen muuntelu, lisääntyminen joka ylittää ympäristön kantokyvyn, ominaisuudet joiden ansiosta jotkut yksilöt lisääntyvät enemmän ja näiden ominaisuuksien periytyvyys seuraaville sukupolville. Lisäksi biologisessa evoluutiossa kopiotuvan asian, DNA:n, ja valinnan kohteena olevan yksilön välillä ei ole suoraa suhdetta. Esimerkiksi ihmisten ominaisuudet eivät periydy sukupolvesta toiseen, vaan perimme edellisten sukupolvien geenit. Näiden geenien pohjalta sitten syntyy ominaisuudet. Kopioituva materiaali ja valinnan keskeisin kohde, ilmiasumme, ovat siis konkreettisesti eri asia.

Kulttuurin muutos on ollut pitkään tutkimuksen kohteena, ja Darwinin ajoista lähtien biologisen evoluution mallia on pyritty istuttamaan kulttuurin kehitykseen. Isolle yleisölle tunnetuin lienee Richard Dawkinsin pyrkimys vetää yhtäläisyyksiä biologisen ja kulttuurievoluution välillä meemiteoriallaan. Dawkinsin hahmottelussa meemit ovat aivoissa sijaitsevia kulttuurin kopioituvia yksiköitä, jotka vastaavat biologisen evoluution geeniä. Sittemmin Dawkinsin meemit ovat painuneet epähyödyllisinä käsitteinä unholaan ja nykyään meemi tarkoittaa jotain aivan muuta. Memetiikan lipunkantaja, Journal of Memetics -julkaisusarjakin lopetti jo vuonna 2005. Nettimeemit kertovat tutkimusmaailmassa enemmän tautidynamiikasta kuin evoluutiosta.

Esimerkki ajankohtaisemmasta kulttuurievoluutioteoretisoinnista on geeni-kulttuuri -koevoluutio. Tämän tutkimussuuntauksen ajatus on, että biologinen ja kulttuurievoluutio kulkevat rinnakkain ja vaikuttavat toisiinsa. Teorian mukaan biologinen ja kulttuurievoluutio ovat verrannollisia, mutta hieman erilaisia prosesseja. Suomeksi aiheesta voi lukea esimerkiksi Terra Cognitan julkaisemasta Ei ainoastaan geeneistä -kirjasta. Geeni-kulttuuri -koevoluutio on kuitenkin saanut suhteellisen vähän huomiota ja empiirinen tuki teorialle on vähäistä. Ongelmakohtiakin on: voiko luonnonvalinnan algoritmi, suorastaan automaatio, toimia kulttuurin kohdalla?

Ainakaan tällä hetkellä ei näytä olevan vakuuttavaa, empiirisen tutkimuksen tukemaa teoriaa, joka yhdistäisi kulttuurin ja biologisen evoluution. Se ei tarkoita sitä, eikö sellaista voisi olla. Saattaa myöskin olla, että sellaista ei voi ollakaan.

Kommentit (33)

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä5690

Hyvä blogiteksti taas.

Tuosta kulttuurievoluutiosta kalisteltiin muistaakseni jonkin verran peistä Tiede-lehden  keskustelupalstakeskustelussa Biologia ja ympäristö: Mikä tekee ihmisestä ihmisen?

Kulttuurievoluutiossa tapahtuvasta "lajiutumisesta". Ehkä voisi ajatella niin, että eri kulttuurit törmäisivät hyvässä ja pahassa. Hyvässä siten, että kulttuurit rikastavat toisiaan ("cross-overeita" tai "rekombinaatioita" meemiyhdistelmissä jossa piirteitä kummastakin meemistä tekevät muuntelusta suurempaa) ja parhaat piirteet "valikoituvat" ja "periytyvät" eli opitaan/välitetään kulttuurivälitteisesti ja ne joissa on potentiaalia jäävät "henkiin" ja leviävät. Pahassa siten että heikommat kulttuurit karsiutuvat tai siten että kulttuurien ollessa liian erilaisia tapahtuisi pahoja yhteentörmäyksiä, jossa esimerkiksi heikommat kansat tai vähemmistöt kärsisivät. Usein kulttuurien kohtaamisent ovat hedelmällisiä, syntyy cross-kulttuureita (vrt. cross-kitchen), ihan niinkuin geenistöltään erilaisten ihmisten jälkeläiset voivat olla kauniimpia ja terveempiä kuin vanhempansa. (Sama pätee mm. koirarotuihin.) Esimerkkinä voisi olla vaikka keksintöjen leviäminen kulttuurista toiseen.

Meemeistä. Dawkins muistaakseni esitti, että länsimainen kulttuuri on ("vain")kristinuskon meemin tapa levittää itseään. Jos tuon liittäisi käsitteeseen Survival of the fittest sitten: Jos "kelpoisin" kulttuuri tai kulttuuripiirre on se, joka jää eloon, niin miksi sitten esim kunniamurhia, ympärileikkauksia, leskenpolttoja sisältävät kulttuurit levittäytyvät menestyksekkäästi?

M K
Liittynyt25.12.2013
Viestejä26

Mikä olisi kulttuurievoluutiossa lajiutumista? Ainoastaan äärifanaattisen uskovaiset ovat ryhmä, joka ei kykene sekoittumaan toisen kulttuurin kanssa. Tosin niin äärimmäiset homogeniset ryhmät ovat sen verran pieniä, että niitä ei oikein voi luonnehtia kulttuureiksi.

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä5690

Voisiko lajiutumista olla sellainen muutos, mikä estää (lisääntymiskykyisten) "jälkeläisten" teon? Eli jos kaksi kulttuuria ovat liian kaukana toisistaan, jotta niiten yhdistäminen mitenkään onnistuisi, ne voisi nähdä eri "lajina". Keinotekoista pohdintaa tietty, nk. taitaa olla koko kulttuurievoluutionkin pohdinta. Voisiko ko. pohdinnasta seurata jotain hyödyllistä, joitakin oivalluksia esim.?

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä132

Meemit ovat toki erilaisia kuin geenit, mutta yhtä todellisia (tai epätodellisia: molemmathan ovat pohjimmiltaan karkeistuksia eli yksinkertaistuksia todellisuudesta, jota kuvaa fysiikan lait).

Asiallista johdantoa meemeihin ja kulttuurievoluutioon löytyy esimerkiksi kirjan Encyclopedia of Evolution (Oxford University Press) luvusta The New Replicators, jonka voi lukea ilmaiseksi kirjoittajan (Daniel Dennett) omilta nettisivuilta englanniksi, tai suomennettuna Dennettin kirjan Lumous Murtuu liitteestä A uudet replikaattorit. 

Myös Richard Dawkinsin kirjan A Devil's Chaplain luku 3.1 Chinese Junk and Chinese Whispers, joka löytyy myös suomennettuna Susan Blackmoren kirjan Meemit - kulttuurigeenit esipuheena, on suositeltavaa johdantoa meemeihin.

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä5690
M K

Mikä olisi kulttuurievoluutiossa lajiutumista? Ainoastaan äärifanaattisen uskovaiset ovat ryhmä, joka ei kykene sekoittumaan toisen kulttuurin kanssa. Tosin niin äärimmäiset homogeniset ryhmät ovat sen verran pieniä, että niitä ei oikein voi luonnehtia kulttuureiksi.

Kyllä ryhmilläkin voi olla oma kulttuurinsa, ja esimerkiksi teollisuuden aloilla, tieteenaloilla, uskontokunnissa, jne..

Olin kerran eräässä firmassa töissä, joka laittoi hynttyyt yhteen toisen firman kanssa. Oli siinä kyllä ihmettelemistä, kun kulttuurit erosivat toisistaan aika paljon. Esimerkiksi termistöt olivat kovin erilaiset, samoin työprosessit, prosessien kuvausmenetelmät, tietysti tietojärjestelmät - kannat ja -työkalut, ehkä myös arvot ja asenteet. Ei se mikään helppo harjoitus ollut sulauttaa kaksi kulttuuria yhdeksi. Itse häivyin vuoden päästä, enkä tiedä kuinka kauan meni, ennen kuin uusi kulttuuri, uusi me-henki löytyi, jos löytyi.

---

Kiitos Mattsonille linkistä. Kielen sanat tosiaankin ovat hyvä esimerkki, niiden merkityssisältöhän muuttuu alueelta toiselle ja maasta toiseen. Suomessa "tuima" voi tarkoittaa ankaraa tms., tai sitten suolatonta (tai suolaista?). Suomen rapakalja on ruotsissa rappakalja ja tarkoittaa palturia, liirumlaarumia. Sanalainoja varmaankin siirtyy enimmäkseen emämaista siirtomaihin, esimerkiksi ruotsista meillä on valtavan paljon lainasanoja, mutta ruotsissa ei tule mieleen kovin paljon lainasanoja suomesta, vain rappakalja, hakkapeliitta, pjäxa (mono, tulee suomen sanasta pieksu), sauna ja sisu. 

Ehkä kultturievoluutioon liittyy siis valta-aspekti. Se, joka on vallassa määrittelee sanojen merkitykset, historiantulkinnat jne..

Suomessa varmaankin 1700-luvulla ruotsin kieli ja kaikki ruotsalaisesta kulttuurista peräisin oli jotenkin hienompaa ja arvokkaampaa. Suomen kieli ei ollut, eikä Suomen alkuperäisuskonto, esi-isät, kalevalaiset jumalat, luonnonhenget, maahiset ja tontut. Suomen alkuperäiset uskonnot hävitettiin, nykyajan ihminen ei juurikaan tiedä, mikä oli Perun, vaikka Ukko ylijumalan, Ahdin ja Tapion monet tietävät. Veikkaisin, että keskivertoruotsalainen tietää enemmän muinaisjumalista aasoista kuin keskivertosuomalainen omistaan. Ehkä syynä on juuri tuo valta-aspekti.

Miksihän Venäjän kulttuuri ei juurtunut yhtä hanakasti? Lainasanojahan meillä kyllä on aika paljon, ja ruokakulttuurissa on itäistä vaikutusta (leipä, piirakat, sienet), mutta muu kulttuurilaina on käsittääkseni ohuempaa. Voisiko se johtua siitä, että ajallisesti olimme paljon lyhyemmän ajan Venäjän vallan alla, tai siitä että meillä oli autonomia, tai siitä, että Venäjän kulttuuri oli alunperinkin vieraampaa kuin Ruotsin kulttuuri, johon pikkuhiljaa kasvoimme vuosisatojen kuluessa? Venäjällä on kyllä "aina" ollut pieniä suomenkielisiä heimoja/kansoja, ovatkohan ne antaneet vaikutteita Venäjän kulttuuriin? Oma veikkaukseni on, että eivät.

-:)lauri
Liittynyt13.5.2005
Viestejä25128

Käsite kulttuurievoluutio elää myös omaa elämäänsä. Mitä olen törmännyt siihen humanistien käyttämänä, oikeastaan ainoa, mikä siinä biologiaan viittaa, on tuo sana evoluutio. Sen sijaan käsite tarkoittaakin heillä enempi ehkä vain yleisesti muutosta ja tuossa muutoksessa on hyvin vähän jos ollenkaan sisällöllisesti samaa kuin mitä biologisessa evoluutiossa on.

Riittoisampi keskustelukumppani.

Tuomas Aivelo
Liittynyt3.1.2014
Viestejä189
Teppo Mattsson

Meemit ovat toki erilaisia kuin geenit, mutta yhtä todellisia (tai epätodellisia: molemmathan ovat pohjimmiltaan karkeistuksia eli yksinkertaistuksia todellisuudesta, jota kuvaa fysiikan lait).

Asiallista johdantoa meemeihin ja kulttuurievoluutioon löytyy esimerkiksi kirjan Encyclopedia of Evolution (Oxford University Press) luvusta The New Replicators, jonka voi lukea ilmaiseksi kirjoittajan (Daniel Dennett) omilta nettisivuilta englanniksi, tai suomennettuna Dennettin kirjan Lumous Murtuu liitteestä A uudet replikaattorit. 

Myös Richard Dawkinsin kirjan A Devil's Chaplain luku 3.1 Chinese Junk and Chinese Whispers, joka löytyy myös suomennettuna Susan Blackmoren kirjan Meemit - kulttuurigeenit esipuheena, on suositeltavaa johdantoa meemeihin.

Ai että fysiikan lait eivät ole "yksinkertaistuksia todellisuudesta"?

Käsitteen mitta on sen hyödyllisyys ja tässä on nyt osittain tuomiolla 'meemin' hyödyllisyys. Kuten todettu, memetiikka on kaikkea muuta kuin empiirinen tieteenala, joten herää kysymys siitä onko meemistä oikeasti hyötyä kulttuurintutkijalle.

Dennett on Dawkinsin tapaan viehtynyt itsekkäistä geeneistä - ei mikään ihme että hänen on helppo nähdä yhteys geenin ja meemin välillä. Meille, jotka näemme biologista valintaa muillakin tasoilla,  geenin ja meemin välinen yhteys on vaikeampi niellä.

 

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä5690

^ Minkälaista valintaa? Sukulaisvalintaa? Seksuaalista valintaa? Mitä muuta? Nähdäänkö epigenetiikkakin valintana?

Luulin, että tuo itsekkään geenin idea olisi ihan biologian valtavirtaa.

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä132
Tuomas Aivelo
Teppo Mattsson

Meemit ovat toki erilaisia kuin geenit, mutta yhtä todellisia (tai epätodellisia: molemmathan ovat pohjimmiltaan karkeistuksia eli yksinkertaistuksia todellisuudesta, jota kuvaa fysiikan lait).

Asiallista johdantoa meemeihin ja kulttuurievoluutioon löytyy esimerkiksi kirjan Encyclopedia of Evolution (Oxford University Press) luvusta The New Replicators, jonka voi lukea ilmaiseksi kirjoittajan (Daniel Dennett) omilta nettisivuilta englanniksi, tai suomennettuna Dennettin kirjan Lumous Murtuu liitteestä A uudet replikaattorit. 

Myös Richard Dawkinsin kirjan A Devil's Chaplain luku 3.1 Chinese Junk and Chinese Whispers, joka löytyy myös suomennettuna Susan Blackmoren kirjan Meemit - kulttuurigeenit esipuheena, on suositeltavaa johdantoa meemeihin.

Ai että fysiikan lait eivät ole "yksinkertaistuksia todellisuudesta"?

Varmasti tuntemamme fysiikan lait ovat yksinkertaistus todellisista fysiikan laeista, joihin tuossa viittasin.

Tuomas Aivelo

Käsitteen mitta on sen hyödyllisyys ja tässä on nyt osittain tuomiolla 'meemin' hyödyllisyys. Kuten todettu, memetiikka on kaikkea muuta kuin empiirinen tieteenala, joten herää kysymys siitä onko meemistä oikeasti hyötyä kulttuurintutkijalle.

Olen samaa mieltä, että hyödyllisyys ratkaisee käsitteen arvon. Itse koen meemin käsitteen jäsentävän omaa ajatteluani ja ainakin sikäli hyödylliseksi. Vaikka kulttuurin kehitystä voisikin kuvata ilman meemin käsitettä, on mielestäni hyödytöntä väittää että meemejä tai kulttuurievoluutiota ei olisi olemassa.

Kaapelijehu
Liittynyt13.4.2009
Viestejä249

Itse olen aina suhtautunut skeptisesti meemien olemassaoloon ja katson, että meemit ovat vain yritys liittää toisiinsa biologinen evoluutio ja kulttuuri sekä pyrkiä väittämään että ne pohjimiltaan ovat yksi ja sama asia. 

Toki kulttuuri muuttuu ajan saatossa ja tässä mielessä voidaan toki puhua kulttuurievoluutiosta, mutta onko meemit todella olemassa? Sanon näin: uskon meemien olevan olemassa sitten kun ne löydetään ja ne nähdään esim. mikroskoopissa.

Mielestäni biologinen evoluutio on hyvin erilaista kuin kulttuurin evoluutio. Biologinen evoluutio on hidasta ja tavallaan riippumatonta yksilöstä. Yksilöllä ei ole mahdollisuutta valita, mitä geenejä saat perinnöksesi, joudut vain hyväksymään sen mitä sait. Mutta voit itse valita, mitä opiskelet, mihin uskot, mitä pidät totena. Voit jopa synnyttää uusia ajatuksia ja levittää niitä. Voit hylätä vanhoja ajatuksia tai niitä jotka eivät palvele sinua. Meemejä ei edes tarvita, meillähän on jo kieli joka riittää aivan hyvin. Jos väitetään, että hyödylliset meemit lisääntyvät ajan kuluessa, niin yhtä hyvin voidaan väittää, että hyödylliset ajatukset ja ideat lisääntyvät ajan saatossa ja saavat kannatusta. Mikä siis on meemi? Ajatus, idea, sana vai mikä? 

Kaapelijehu

Tuomas Aivelo
Liittynyt3.1.2014
Viestejä189
BCK

^ Minkälaista valintaa? Sukulaisvalintaa? Seksuaalista valintaa? Mitä muuta? Nähdäänkö epigenetiikkakin valintana?

Luulin, että tuo itsekkään geenin idea olisi ihan biologian valtavirtaa.

Uskaltaisin sanoa, että valtavirtaa olisi ajatella, että valinnan tasoja on useita ja että yksilö on niistä keskeisin. Geenin ja solun tason valinnasta on esimerkkejä suhteellisen vähän, mutta niitä on. Näiden osalta lähinnä riidellään siitä kuinka merkittäviä ne ovat. Yksilöstä ylöspäin (ryhmä, laji) valinnan tasot taas ovat hyvin kiisteltyjä.

"Itsekkäästä geenistä" ei sinänsä biologiassa puhuta, koska se on sangen hämärä käsite - Dawkins itsekin on ottanut askeleita taaksepäin ja todennut käsitteen olevan hieman harhaanjohtava. Dawkinshan puhuu geeneistä replikaattoreina ja yksilöistä kulkuneuvoina, ja sanoo että vaikka ne ovat saman ilmiön eri puolia, geenejä pitäisi ajatella valinnan tasoina. Sukulaisvalintahan on formalisoitu geenien tasolle (= sukulaisuuden aste), joten sukulaisvalinta on tavallaan esimerkki "itsekkäistä geeneistä". 

Jotkut ovat myös argumentoineet, että geenikeskeisen ja yksilökeskeisen valinnan puolestapuhujat oikeasti tarkoittavat samaa asiaa, mutta että erot ovat lähinnä retorisia. Itse ehkä kallistun eniten tälle kannalle.

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä5690

(off topic)

BCK
Venäjällä on kyllä "aina" ollut pieniä suomenkielisiä heimoja/kansoja, ovatkohan ne antaneet vaikutteita Venäjän kulttuuriin? Oma veikkaukseni on, että eivät.

Korjaus, pitäisi tietenkin olla suomensukuisia tai suomalaisugrilaisia kieliä puhuvia kansoja, ei suomalaisia. Jostain luin kauan sitten venäläisten halveksivasta suhtautumisesta näihin kansoihin, ja tsuudi-nimen käyttämisestä halventavassa tarkoituksessa. Toisaalta wikin mukaan tsuudi -sanallla on monia merkityksiä, tsuudit olisivat olleet toisaalta yksi Venäjän perustajaheimoista. Toisaalta venäläiset ovat valloittaneet tsuudien alueet. 

Tuli mieleen semmoinenkin, että ehkä suomalaisuuden surumielisyydessä/melankoliassa on ripaus slaavilaisuutta? Ainakin olemme mollivoittoisempi kansa kuin ruotsalaiset, ainakin musiikkimme osalta.

kasvisruoka
Liittynyt8.5.2015
Viestejä453

On hyvä kuulla välillä kriittisiäkin puheenvuoroja taikasanan "evoluutio" ympärillä vellovista ilmiöistä. Esimerkiksi evoluutiopsykologian kritiikkiin ei normaali ihminen törmää missään, iltalehdet suorastaan pursuvat evoluutiopsykologisia uutisia.

 

Ja mielenkiintoista miten voimakkaita tunteita koko evoluution ympärillä liikkuu, eikä yksin sillä tavalla, että fundamentalistit yrittävät kiistää evoluutioteorian. Esimerkiksi evoluutiopsykologian kritiikki saattaa aiheuttaa sellaisia syytöksiä, että kiellät koko asian olemassaolon. Ajatukset halutaan ankkuroida sellaisiin lähtökohtiin, että niihin on pakko vastata puoltavasti, esimerkiksi "väitätkö ettei evoluutio ole mitenkään muokannut aivoja" -kysymyksiin.

 

 

Tiedätte kyllä kuka.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1107

Teppo Mattsson: on mielestäni hyödytöntä väittää että meemejä tai kulttuurievoluutiota ei olisi olemassa.

Kulttuurin muuttumista ja kehitystä voi tietenkin kutsua evoluutioksi, mutta voi olla vaikeaa osoittaa tällä evoluutiolla olevan yhteyksiä biologiasta tuttuun evoluutioilmiöön. Muuttuminen ja kehittyminen saattavat perustua myös muihin lainalaisuuksiin tai tapahtumiin. Tosin emme tiedä biologisenkaan evoluution lainalaisuuksista kuin ehkä joitakin..

Esimerkiksi fraktaalin kehittyminen perustuu toistuvaan iterointiin. Prosessi muistuttaa hieman jatkuvaa kyberneettistä takaisinsyöttöä. Kulttuurievoluutio voisi olla juuri kyberneettinen takaisinsyöttötapahtuma. Toistuvaan iterointiin perustuu myös itseorganisaatio, jonka osa-alue fraktaalitkin ovat. Hermann Haken muistaakseni pohtikin 1980-luvulla yhteiskuntarakenteiden syntyä ja kehittymistä itseorganisaation termein jossain Synergetics-sarjansa teoksessa. 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kybernetiikka

https://www.google.fi/#q=hermann+haken+synergetics

Marx ja Engels saattoivat olla osittain oikeassa määritellessään yhteiskuntien muuttumisen tuotantovoimien ja tuotantosuhteiden vuorovaikutuksena, jonka tuloksena ideaalinen ylärakenne, muun muassa kulttuuri, muodostuu. Marxin teoria vallankumouksesta saattoi olla epäkypsä ja todellisuudessa soveltumaton, mutta ylläsanottu historiallisen materialismin perusoivallus olisi ehkä jatkuvan analyysin tuloksena johtanut aivan uusiin ja positiivisempiin näköaloihin.

https://www.google.fi/#q=marx+historiallinen+materialismi

Tuotantovoimien kasvu ja monipuolistuminen riippuu nimittäin varsinkin uudempina aikoina ylärakenteesta. Erityisesti viime aikoina siihen ovat vaikuttaneet ylärakenteesta peräisin olevat luonnontieteelliset keksinnöt kuten sähkögeneraattori, transistori ja ydinenergian hyötykäytön mahdollisuus. Tuotantovoimat, tuotantosuhteet ja ylärakenteen struktuuri ovat siis saattaneet muodostaa (ja muodostavat yhä) kyberneettisen takaisinsyöttösilmukan, johon myös kulttuurievoluutio olennaisesti perustuu.

Ainakin pinnallisesti ajateltuna tällaisessa (hypoteettisessa) järjestelmässä tuntuu olevan vaikea osoittaa meemien olemassaoloa. Vaikuttajia on jo ilman niitäkin runsaasti. Joitakin osatekijöitä kuten esimerkiksi tieteellisiä teorioita voidaan tietenkin ruveta kutsumaan meemeiksi..

Tuotantovoimien ja tuotantosuhteiden sekä ylärakenteen struktuurin riippuvuutta voi jossain mielessä verrata Benardin konvektioon, jossa tuotantovoimia vastaisivat erilaiset reunaehdot kuten esim. konvektioastian muoto ja läpi kulkevan lämpövirran teho (kts. benard convection pictures). Vertaus on kuitenkin huono, koska tässähän "ylärekenteen saama struktuuri" ei normaalisti voi vaikuttaa reunaehtoihin.

deezee
Liittynyt6.6.2011
Viestejä1643

Minä pitäisin kulttuurin evoluutiota yhtä mielekkäänä asiana kuin ekosysteemien evoluutiota.

jesper
Liittynyt4.3.2009
Viestejä609
aggris aggris

Marx ja Engels saattoivat olla osittain oikeassa määritellessään yhteiskuntien muuttumisen tuotantovoimien ja tuotantosuhteiden vuorovaikutuksena, jonka tuloksena ideaalinen ylärakenne, muun muassa kulttuuri, muodostuu. Marxin teoria vallankumouksesta saattoi olla epäkypsä ja todellisuudessa soveltumaton, mutta ylläsanottu historiallisen materialismin perusoivallus olisi ehkä jatkuvan analyysin tuloksena johtanut aivan uusiin ja positiivisempiin näköaloihin.

Marxilla, ja valistuksesta alkaen muutenkin, on yhteiskuntien kehitykseen liitetty edistyksen ajatus. Jos kulttuurievoluutio samaistetaan biologisen evoluution kanssa, tulee tuo edistyksen ajatus helposti lainattua myös biologian puolelle. Objektiivisen tieteen ihanteeseen ei tuollainen "edistysmyytti" kuulu, mutta maailmankatsomukseen se voi kyllä kuulua. Ehkä maailmankatsomukset ja tiede olisi kuitenkin syytä yrittää pitää erillään. 

Heed not my earthly lot, for it hath little of earth in it.
- Edgar Allan Poe

Hamppu
Liittynyt16.3.2005
Viestejä1140

Tottakai kulttuurievoluutiota on olemassa. Ei jokainen sukupolvi ja ihminen rakenna omaa tietoisuuttaan tyhjästä, vaan absorboi ympäristöstään sen mitä kulttuuriin on aikojen saatossa valikoitunut säilymään. Eikä yksinkertaiseltakaan vaikuttavien asioiden synty kulttuurissa ole itsestään selvää.

 

Ties kuinka monta kymmentä tuhatta vuotta alkuihminenkin eli suht samanlaisella perimällä ennenkuin joku äkkäsi tulenkäytön tai kauanko meni että keksittiin pyörä, mutta kun ne kerran opittiin niin sillä tiellä ollaan vieläkin. Jatkuvasti rakennetaan uutta vanhan päälle; asiat joita me arvostetaan tai ovat tavalla tai toisella tehneet meihin pysyvän vaikutuksen säilyy, ja asiat joita me ei arvosteta tai jotka eivät ole tehneet meihin tarpeeksi suurta vaikutusta unohtuu pois.

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä24846
BCK

^ Minkälaista valintaa? Sukulaisvalintaa? Seksuaalista valintaa? Mitä muuta? Nähdäänkö epigenetiikkakin valintana?

Luulin, että tuo itsekkään geenin idea olisi ihan biologian valtavirtaa.

Kannattaa valita huolella...populaatio kiittää hyvistä valinnoista.

Population benefits of sexual selection explain the existence of males

Biologists have long puzzled about how evolutionary selection, known for its ruthless requirement for efficiency, allows the existence of males - when in so many species their only contribution to reproduction are spermatozoa.

But research published today in Nature shows that sexual selection - when males compete and females choose over reproduction - improves population health and protects against extinction, even in the face of genetic stress from high levels of inbreeding.

The findings help explain why sex persists as a dominant mechanism for reproducing offspring.

Lead researcher Prof Matt Gage, from UEA's School of Biological Sciences, said: "Sexual selection was Darwin's second great idea, explaining the evolution of a fascinating array of sights, sounds and smells that help in the struggle to reproduce - sometimes at the expense of survival.

"Sexual selection operates when males compete for reproduction and females choose, and the existence of two different sexes encourages these processes. It ultimately dictates who gets to reproduce their genes into the next generation - so it's a widespread and very powerful evolutionary force.

Read more at: http://phys.org/news/2015-05-population-benefits-sexual-males.html#jCp

Naiset on paljon vartijoina.

kasvisruoka
Liittynyt8.5.2015
Viestejä453

En voi vastustaa kiusausta selvittää seksuaalivalintafaneille ympäristön merkitystä koko asiaan tai miten on itseasiassa kannattanut luoda laji, jolla valintakriteereissä on oppimisen varaa, jolloin valintakriteerit vaihtelee tilanteen mukaan.

Esimerkiksi vaikka miehet kilpailee naisista, niin kilpailukeinoja on monia, ei yksin kukkotappelu tunkiolla. Joskus voi olla kilpailu myös siitä kuka on lapsirakkain mies.

Toinen esimerkki, monestakin syystä ihminen tuskin valitsee parasta mahdollista kumppania, syitä on monia, esim. käkiteoria, jossa siis käki munii toisen pesään ja känepoikanen isoimpana saa kaiken hyödyn ja linnulla, joka elättää tämän ei ole mitään hyötyä asiasta, se vain noudattaa primitiivistä vaistoa.

Toiseksi on aika. Lopulta ihmisen kannattaa valita sopivin (=tarpeeksi sopiva!) kumppani, joka sattuu vielä olemaan vapaa ja investoida tähän, koska lisääntyminen on aikaa vievää touhua eikä aikaa ole rajattomasti. Näin niin ikään ei kannatakaan odottaa sitä kaikkein parasta mahdollista, mitä omalla naamavärkillä ja alapäällä voisi saada.

Mitä sitten tulee oppimiseen, niin ei luonnon kannata tuottaa eliötä, joka ei kykene sopeutumaan muuttuviin tilanteisiin. Esimerkiksi on hirvittävästi hyötyä, jos oppii välttämään sellaisia kumppaneita, jotka vetelee turpiin päivät pitkät, mutta samaan aikaan on hyödyllistä, että kuvittelee, että toinen voi oppia virheistään. Välillä kykenee opettamaan toista ja välillä ei ja sitten ihminen oppimalla oppii (ja riskinsietokyvynkin vaikuttaessa taustalla) valikoimaan ja hylkäämään tietyntyyppisiä kumppaneita, tietää,e ttä tämä ei esim. tule investoimaan jälkikasvuunsa, vaan lähtee kukasta kukkaan, niin eihän sellaisen kanssa kannata, tai tämä on potentiaalisesti vaarallinen minulle ja lapsellemme...

Tiedätte kyllä kuka.

ekvivalentti
Liittynyt25.12.2012
Viestejä261

Hyvä blogikirjoitus. Tuo koevoluutio on asia, jota itse olen pohtinut ja nimenomaan ihmisen kehittymisen tekniikan vuorovaikutusta.

Ihmisen erottaa muista luonnon olioista eniten ihmisen valtavassa määrin hyödyntämä tekniikka. Tekniikalla tarkoitan suunniteltua apuvälinettä ja mielenkiintoisin biologisesta näkökulmasta on tekniikan taso, jolla esimerkiksi neanderthalilainen eli.

Aloitetaan kuitenkin kaukaa. Olen ihan viime aikoina nähnyt väitteitä, että jo ihmisen ja simpanssin yhteinen esi-isä ehkä noin 7 miljoona vuotta sitten olisi osannut käyttää työkaluja siinä määrin kuin nyky simpanssi. Kivityökaluja alettiin muokata viimeisimpien arkeologisten löytöjen mukaan 2-3 miljoonaa vuotta sitten. On helppo kuvitella, että parhaat kivityökalujen tekijät selvisivät evoluutiossa ja kyky oppia tekemään työkaluja kasvoi osaksi ihmistä. Ihmisen käden sanotaan muovautuneen työkalujen käsittelyyn ja kiipeilyyn se sopii nykyään huonommin kuin apinoiden käsi.

On myös näkynyt väitteitä, että tulen kayttäminen ruuanlaitossa olisi tuottanut niin paljon lisää energiaa ruuan sulaessa helpommin, että ihmisaivoille oli enemmän mahdollisuuksia kasvaa. Tässä on jo takaisinkytkentä kykyyn oppia tekemään työkaluja.

Kivityökalut säilyvät, mutta enemmän on varmaan käytetty puisia  ja luista tehtyjä työkaluja. Neanderthalilaisten jäännöksiä on löydetty luolista. Luolissa jäänteet ovat säilyneet paremmin, mutta todennäköisesti suurin osa heista asui jonkinlaisissa rakennelmissa tai teltoissa. Vaatteet ilmeisesti keksittiin siirryttäessä asumaan pohjoisemmaksi karvattoman vartalon suojaksi ja neanderthalilaiset ilmeisesti käyttivät vaatteita tai eläinten taljoja suojina.

Minusta voidaan hyvin sanoa, että ilman neanderthalilaisten tasoista tekniikkaa ihminen ei selviä luonnossa, koska ihminen on menettänyt tekniikkaan kanssa koevoluutiossa ihmisen kokoisen eläimen tyypillisiä selvitymiskeinoja, kuten torahampaat, lihasvoimaa ja nopeutta juoksussa tai kykyä kiivetä nopeasti puuhun turvaan. Minusta tekniikka voidaan nähdä biologisena ilmiönä ja tekniikka on myös kulttuuria. Sanotaanko tekniikan kehitystä kulttuuriavoluutioksi tai joksikin muuksi muuntumisprosessiksi, on minusta vain semanttinen ongelma.

Kielioppi on myös tekninen apuväline ja se saattaa olla merkittävin keksintö, joka vauhditti nykyihmisen sosiaalista kommunikointia ja teknisen tiedon siirtämistä niin paljon, että se olisi syy nykyihmisen kulttuurin kehittymisen vauhtiin.

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä5690

^ Hyvä kommentti. Pieni huomio: oliko neandertalilaisilla tosiaankin vaatteita? Muistaakseni heiltä ei ole löydetty neuloja, ja vaatteita voi olla hankala valmistaa ilman neulaa.

Vatkain
Liittynyt4.3.2008
Viestejä27230
BCK

^ Hyvä kommentti. Pieni huomio: oliko neandertalilaisilla tosiaankin vaatteita? Muistaakseni heiltä ei ole löydetty neuloja, ja vaatteita voi olla hankala valmistaa ilman neulaa.

Ei se vielä paljoa kerro jos jotain ei ole löytynyt, sitä vain ei ole löytynyt.

Mutta vaatteita voi kyllä helpohkosti tehdä ilman neulaakin. Varsinkin raskaita turkiksia on helpompi yhdistää toisiinsa rei'ittämällä ja sitomalla kappaleet yhteen vaikkapa jänteillä. Erilaiset punonnatkin onnistuu ilman neulaa vaikka mitään kankaita ei tehdäkään. Jalkineita saa nahasta saumattomasti muotoopn kovettamalla jne. 

Ja pakkohan niillä oli kampetta olla kun Euroopassa oli niin kylmä silloin kun oli jääkausihkoa.

Hämmentää.

kasvisruoka
Liittynyt8.5.2015
Viestejä453

Kaiken kattavasta evoluutiopsykologiasta ja seksuaalivalinnastakin tuli mieleeni eräs seikka.

Onko lopultakin järkevää erottaa seksuaalivalinta ja siihen liittyvät evoluutiopsykologiset taustavaikutukset ja parinmuodostus?

Selvitän hiukan. Evoluutiopsykologit varmasti löytää jotain maailmasta, kuten sellaisia seikkoja, että tilastollisesti joku vyötärö-lantio suhde on ihanteellinen jne. ja näin voidaan jotain spekuloida kenties evoluutiohistoriasta ja niin pois päin. Mutta tämä on selkeästi arkimaailmassa vain osa käytäntöä, käytännössä parinmuodostukseen näyttäisi liittyvän sellaisia asioita, jotka nyt vain johtuu ihan tilanteesta tai voi riippua siitä millaisia asioita ihminen on henkilökohtaisesti oppinut, kuten miten maailman näkee.

Koska olen lopulta ihan täysin amatööri, niin evoluutiopsykologiassa kuin sitten biologiassakin, niin on pakko esittää tällaisia kysymyksiä, jotta tähänkin asiaan saisi jotain tolkkua.

Seksuaalivalinnan ja evoluutiopsykologian näkee helpolla jonkinlaisena yläkäsitteenä, joka ei ole osa jotain suurempaa kokonaisuutta (kuten nyt parinmuodostus), koska siitä ei puhuta minkä osa se voisi olla. Tulee mieleen uutinen, että tunneherkkyys riippuu geeneistä. Tästä voin aika varmasti sanoa, että se on vain osa tunneherkkyyden tarinaa, mm. jotkut sairaudet voivat tehdä tunneherkemmäksi. Toiseksi on aina syytä selvittää miten geeni tekee tunneherkäksi ja millä ehdoilla...

Tiedätte kyllä kuka.

kasvisruoka
Liittynyt8.5.2015
Viestejä453

Tulin vielä sellaisesta kirjoittelemaan, että voisi sopia melkein blogin teemaankin miten erikoisella tavalla "tunneherkkyyteen" tai jopa psykologiaan saattaa erilaiset mikroeliöt ihmisessä vaikuttaa.

 

Tiedetään, että tajunnantilaa voi muuttaa aika rajusti erilaisin kemikaalein (jopa päihdyttää alkoholilla) ja pieneliöt osallistuvat aineenvaihduntaan. Näin ollen olisi suorastaan loogista ajatella, että mikrobiologialla ja ns. bakteeriflooran koostumuksella ihmisessä, on vaikutusta mieleen ja sitä kautta välillisesti jopa parinmuodostukseen (mikäli esimerkiksi mielialat ja niiden vaihtelu vaikuttaa siihen mitä preferoi, onko tavallista anteliaampi jne...).

 

Tästä varmasti Tuomas osaisi sanoa huomattavasti enemmän.

Tiedätte kyllä kuka.

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä24846
kasvisruoka

Toiseksi on aika. Lopulta ihmisen kannattaa valita sopivin (=tarpeeksi sopiva!) kumppani, joka sattuu vielä olemaan vapaa ja investoida tähän, koska lisääntyminen on aikaa vievää touhua eikä aikaa ole rajattomasti. Näin niin ikään ei kannatakaan odottaa sitä kaikkein parasta mahdollista, mitä omalla naamavärkillä ja alapäällä voisi saada.

Unohdit lompakon, aseman ja vallan. Apinanhierarkian yläpäässä saa paremmin valita isommasta joukosta ehdokkaita.

Ja jos haluat keskustella, älä saarnaa kuorolle vaan suuntaa kirjoituksesi nimimerkille.

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä24846
kasvisruoka

En voi vastustaa kiusausta selvittää seksuaalivalintafaneille ympäristön merkitystä koko asiaan tai miten on itseasiassa kannattanut luoda laji, jolla valintakriteereissä on oppimisen varaa, jolloin valintakriteerit vaihtelee tilanteen mukaan.

Et lukenut itse artikkelia.

Mitä tarkoittaa ""on itseasiassa kannattanut luoda laji" ?

kasvisruoka
Liittynyt8.5.2015
Viestejä453
jussipussi
kasvisruoka

En voi vastustaa kiusausta selvittää seksuaalivalintafaneille ympäristön merkitystä koko asiaan tai miten on itseasiassa kannattanut luoda laji, jolla valintakriteereissä on oppimisen varaa, jolloin valintakriteerit vaihtelee tilanteen mukaan.

Et lukenut itse artikkelia.

Mitä tarkoittaa ""on itseasiassa kannattanut luoda laji" ?

 

No luinpas. Vastaukseni oli ylipäätään heille, joille koko asia on jonkinlainen koko maailman tai koko ilmiön selittävä ihmeasia.

 

Luomisoppia tietenkin tarkoittaa. Se, että käytetään tuollaisia luomiseen viittaavia sanoja ei aina tarkoita, että kannattaa tai uskoo luomisoppiin, vaan sillä on helppoa pukea ajatuksiaan sanoiksi. Luonnonvalinnan ei ole kannattanut suosia... Tai voisi olettaa, että luonnonvalinta on suosinut... Eihän luonnonvalinta suosi ketään tai mitään, mutta silti on helppo selkeyttää ajatuksiaan kuvaamalla luonnonvalintaa ikäänkuin tavoitteellisena toimijana.

Tiedätte kyllä kuka.

Tuomas Aivelo
Liittynyt3.1.2014
Viestejä189
ekvivalentti

Minusta voidaan hyvin sanoa, että ilman neanderthalilaisten tasoista tekniikkaa ihminen ei selviä luonnossa, koska ihminen on menettänyt tekniikkaan kanssa koevoluutiossa ihmisen kokoisen eläimen tyypillisiä selvitymiskeinoja, kuten torahampaat, lihasvoimaa ja nopeutta juoksussa tai kykyä kiivetä nopeasti puuhun turvaan. Minusta tekniikka voidaan nähdä biologisena ilmiönä ja tekniikka on myös kulttuuria. Sanotaanko tekniikan kehitystä kulttuuriavoluutioksi tai joksikin muuksi muuntumisprosessiksi, on minusta vain semanttinen ongelma.

Kielioppi on myös tekninen apuväline ja se saattaa olla merkittävin keksintö, joka vauhditti nykyihmisen sosiaalista kommunikointia ja teknisen tiedon siirtämistä niin paljon, että se olisi syy nykyihmisen kulttuurin kehittymisen vauhtiin.

 

Yksi lähestymistapa löytyy Dawkinsilta. Dawkins viittaa näihin ihmisen ulkopuolisiin tekijöihin nimellä extended phenotype, laajennettu ilmiasu. Ajatus on, että geenit voivat koodata myös muuta kuin oman vartalomme tuotteita, esimerkiksi kielioppia. Dawkinsin käsitteen ongelma on, että geenithän eivät varsinaisesti koodaa kielioppia: empiiristä tukeakin on löytynyt hyvin vähän. Ainoa joka tulee mieleen on eräs hiirilaji, jonka kaivaman kolon rakenne riippuu hiiren geeneistä. Tästä ehkä kirjoitan myöhemmin.

 

 

kasvisruoka

Tulin vielä sellaisesta kirjoittelemaan, että voisi sopia melkein blogin teemaankin miten erikoisella tavalla "tunneherkkyyteen" tai jopa psykologiaan saattaa erilaiset mikroeliöt ihmisessä vaikuttaa.

 

Tiedetään, että tajunnantilaa voi muuttaa aika rajusti erilaisin kemikaalein (jopa päihdyttää alkoholilla) ja pieneliöt osallistuvat aineenvaihduntaan. Näin ollen olisi suorastaan loogista ajatella, että mikrobiologialla ja ns. bakteeriflooran koostumuksella ihmisessä, on vaikutusta mieleen ja sitä kautta välillisesti jopa parinmuodostukseen (mikäli esimerkiksi mielialat ja niiden vaihtelu vaikuttaa siihen mitä preferoi, onko tavallista anteliaampi jne...).

 

Tästä varmasti Tuomas osaisi sanoa huomattavasti enemmän.

En uskalla. Tässä ollaan vielä niin alkuvaiheessa, että mitään varmaa ei oikein tiedetä. Suolistohermoston ja aivojen välinen intiimi yhteys tunnetaan, mutta sitä ei minkälaisia seurauksia tällä on.

kasvisruoka

 

Toiseksi on aika. Lopulta ihmisen kannattaa valita sopivin (=tarpeeksi sopiva!) kumppani, joka sattuu vielä olemaan vapaa ja investoida tähän, koska lisääntyminen on aikaa vievää touhua eikä aikaa ole rajattomasti. Näin niin ikään ei kannatakaan odottaa sitä kaikkein parasta mahdollista, mitä omalla naamavärkillä ja alapäällä voisi saada.

 

 

Sen verran pitää puolustaa evoluutiopsykologiaa, että yksittäistä parinvalintaa ei kannatta kovin paljon peilailla. Evoluutiolle riittää, että löytyy pienikin taipumus tehdä sukupuolivalintaa johonkin suuntaan. Kymmenien tuhansien vuosien aikana tällä alkaa sitten olla vaikutusta. 

Kysymys on lähinnä siinä, että kuinka pysyviä nämä taipumukset valintaan ovat. (Ja miten hyvin ne vastaavat ympäristön tarpeita, ts. luonnonvalinnan suuntaa.)

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä24846
kasvisruoka

No luinpas. Vastaukseni oli ylipäätään heille, joille koko asia on jonkinlainen koko maailman tai koko ilmiön selittävä ihmeasia.

Eli mielessäsi luomallesi kuvitteelliselle joukolle. Olisiko parempi että suuntaisit kirjoituksesi jollekkin nimimerkille näiden kuvitteellisten luomustesi sijasta.

loppe
Liittynyt25.5.2015
Viestejä76
Hamppu

Tottakai kulttuurievoluutiota on olemassa. Ei jokainen sukupolvi ja ihminen rakenna omaa tietoisuuttaan tyhjästä, vaan absorboi ympäristöstään sen mitä kulttuuriin on aikojen saatossa valikoitunut säilymään. Eikä yksinkertaiseltakaan vaikuttavien asioiden synty kulttuurissa ole itsestään selvää.

 

Ties kuinka monta kymmentä tuhatta vuotta alkuihminenkin eli suht samanlaisella perimällä ennenkuin joku äkkäsi tulenkäytön tai kauanko meni että keksittiin pyörä, mutta kun ne kerran opittiin niin sillä tiellä ollaan vieläkin. Jatkuvasti rakennetaan uutta vanhan päälle; asiat joita me arvostetaan tai ovat tavalla tai toisella tehneet meihin pysyvän vaikutuksen säilyy, ja asiat joita me ei arvosteta tai jotka eivät ole tehneet meihin tarpeeksi suurta vaikutusta unohtuu pois.

Hyvä teksti. On ihan selvää, että uudet sukupolvet rakentavat vanhan päälle, eikä pyörää tarvitse keksiä uudelleen ja uudelleen. Minusta ihmisessä on myös jotain joka ulottuu fyysisen todellisuuden yläpuolelle; sanottakoon sitä miksi tahansa; mieli, äly, sivistys, kenties sielu? Ja sen ansiosta ihminen on luova ja se on muutakin kuin biologiaa. Tämä näkyy kenties jo siinä, että ym ominaisuudet voivat vaihdella vahvasti eri yksilöiden välillä - joku tekee tekoja jotka vaikuttavat koko yhteiskuntaan, toisen vaikutus ulottuu vain pienempiin piireihin. Kulttuurievoluutio (mikäli sitä halutaan siksi kutsua) vaikuttaa myös siten, että omaksumme kollektiivisesti uusia asioita.

 

 

author="jesper kirjoitti:

Marxilla, ja valistuksesta alkaen muutenkin, on yhteiskuntien kehitykseen liitetty edistyksen ajatus. Jos kulttuurievoluutio samaistetaan biologisen evoluution kanssa, tulee tuo edistyksen ajatus helposti lainattua myös biologian puolelle. Objektiivisen tieteen ihanteeseen ei tuollainen "edistysmyytti" kuulu, mutta maailmankatsomukseen se voi kyllä kuulua. Ehkä maailmankatsomukset ja tiede olisi kuitenkin syytä yrittää pitää erillään. 

Minusta nimenomaan tieteenteon tällä tasolla maailmankatsomukset vaikuttavat paljonkin, ja edistystä nimenomaan tapahtuu, kutn valitettavasti taantumustakin. Esimerkiksi orjuuden poistaminen ja vaikkapa naisten äänioikeus, mustien oikeustaistelu Amerikassa liittyy ihmiskunnan arvoihin ja niiden kehitykseen, ikäänkuin kokemuksen kautta. Ihmismielessa uinuu paljon jaloja(kin) ajatuksia, ihmiskunnan kehitystä tutkittaessa on vaikea ymmärtää, miksi ne eivät kuuluisi kuvaan?

kariluoto
Liittynyt22.1.2014
Viestejä165

Kulttuuriinen viitekehys on evoluution ilmentymä. Kulttuuria voi muunnella edistyneemmäksi tai taantuneemmaksi, ongelma tuntuu olevan siinä, että ihmiset ovat eri mieltä edistyksestä.

Onko nykyihminen älykkäämpi, kuin aikaisemmat lajin edustajat, jos tutkitaan koehenkilöt ympäristötekijäsidonnaisilla testeillä?

Sanotaan nyt vaikka niin, että evoluutio voi tarjota mahdollisuuden kulttuurievoluutiolle, mutta ihmisen henkinen kehitys on mennyt, ja menee parasta aikaa taakse päin ympäristötekijöiden vuoksi, eikä kulttuurievoluutioksi kelpaavalle ilmiölle ole käyttöä tässä maailmantilanteessa.

Kulttuuri ei todellakaan kehity automaattisesti evoluution mukana, ellei ihmiskunta kehitä tietoisesti henkisiä voimavarojaan. Me teemme edelleen samoja asioita, kuin kiipeillessämme vielä puissa. Nykykulttuurissa kaikkea on vain enemmän, ja elämä on monella tavalla ihmiselle sopimattoman monimutkaista ja stressaavaa.

In alimentum sanitas.

ekvivalentti
Liittynyt25.12.2012
Viestejä261
Tuomas Aivelo
ekvivalentti

Minusta voidaan hyvin sanoa, että ilman neanderthalilaisten tasoista tekniikkaa ihminen ei selviä luonnossa, koska ihminen on menettänyt tekniikkaan kanssa koevoluutiossa ihmisen kokoisen eläimen tyypillisiä selvitymiskeinoja, kuten torahampaat, lihasvoimaa ja nopeutta juoksussa tai kykyä kiivetä nopeasti puuhun turvaan. Minusta tekniikka voidaan nähdä biologisena ilmiönä ja tekniikka on myös kulttuuria. Sanotaanko tekniikan kehitystä kulttuuriavoluutioksi tai joksikin muuksi muuntumisprosessiksi, on minusta vain semanttinen ongelma.

Kielioppi on myös tekninen apuväline ja se saattaa olla merkittävin keksintö, joka vauhditti nykyihmisen sosiaalista kommunikointia ja teknisen tiedon siirtämistä niin paljon, että se olisi syy nykyihmisen kulttuurin kehittymisen vauhtiin.

 Yksi lähestymistapa löytyy Dawkinsilta. Dawkins viittaa näihin ihmisen ulkopuolisiin tekijöihin nimellä extended phenotype, laajennettu ilmiasu. Ajatus on, että geenit voivat koodata myös muuta kuin oman vartalomme tuotteita, esimerkiksi kielioppia. Dawkinsin käsitteen ongelma on, että geenithän eivät varsinaisesti koodaa kielioppia: empiiristä tukeakin on löytynyt hyvin vähän. Ainoa joka tulee mieleen on eräs hiirilaji, jonka kaivaman kolon rakenne riippuu hiiren geeneistä. Tästä ehkä kirjoitan myöhemmin.

Mainittua empiiristä todistusaineisto kieliopin geenisuhteista on etsitty. Esimerkiksi Noam Chomsky on yrittänyt löytää universaalia kielioppia, jonka löytyminen kai todistaisi kieliopin perusteiden olevan geeneissä. Useissa kielissähän on jonkinlaisia subjekti-objekti-predikaatti rakenteita. Ymmärtääkseni kuitenkin on löytynyt kieliä, joissa tällaisia ei ole, joten Chomskyn teorioilla ei ole laajaa kannatusta.

Jos saa esittää aiheita blogeille, niin ihmisen ja tekniikan suhde biologisesta näkökulmasta olisi kiinnostava.

 

 

 

 

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkija Zürichin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2015
2014