Tarttuvan syövän perimä muistuttaa eniten alaskanmalamutin perimää. Kuva: Pleple2000 Wikimedia Commons

Koirien sukupuolitse tarttuva syöpä on alkanut elää omaa elämäänsä.

Viimeisimmästä loiskirjoituksestani onkin jo kulunut aikaa. Korvaukseksi esittelen erityisen omituisen - ja toisaalta tutkimuksen kannalta erittäin kiinnostavan - loisen.

Muistanette taannoisen kirjoitukseni siitä, mikä on loinen ja mikä ei. Loisen ei tarvitse olla eliölaji, sillä viruksetkin ovat loisia, vaikka niitä ei eläviksi lasketakaan. Myös syöpäkasvain on tavallaan loinen: kasvain imee tarvitsemansa aineet isännältään. Syöpä ei kuitenkaan pysty leviämään ihmisestä toiseen, joten sitä ei kannata pitää ekologisesti tai evolutiivisesti loisena. Mutta entä jos syöpäkasvain oppiikin levittäytymään?

Koirien sukupuoliteitse tarttuva kasvain (CTVT) oppi leviämisen jalon taidon – ja muuttui kertaheitolla lähes kuolemattomaksi loiseksi. Kasvain kasvaa koirien sukuelinten alueella, joten paritellessa yksittäiset kasvaimen solut voivat siirtyä koirasta toiseen ja muodostaa uuden kasvaimen. Kasvaimet eivät siis ole sukua isännälleen. Syövällä on tyypillinen kierto: se kasvaa muutaman kuukauden, jonka jälkeen. suurimmalla osalla kasvain pienenee ja katoaa, luultavasti isännän immuunipuolustuksen takia.

Mikä onkaan parempi kohde tutkia loisten evoluutiota kuin sekvenoida kaksi syövän perimää, toinen brasilialaiselta amerikancockerspanielilta ja toinen australialaiselta aboriginaalien puolivilliltä koiralta.

Koska syöpä lisääntyy vain jakautumalla, kaikki kasvaimet periaatteessa ovat ensimmäisen tarttumaan lähteneen CTVT:n klooneja. Periaatteessa, koska CTVT on vanhin tunnettu solulinja: vaikka CTVT-solut alun perin sisälsivät kaiken ensimmäisen isäntäyksilön perimäaineksen, evoluutio on tehnyt tehtävänsä ja CTVT:n perimä on muuttunut. Soluihin on kertynyt lähes 2 miljoonaa pistemutaatiota ja kasvaimessa on jäljellä toimintakuntoisena arviolta noin pari prosenttia geeneistä. Nykykoirilla on kuitenkin hyvin vähän vaihtelua kasvaimen perimässä, joten viime aikoina evoluutiovauhti on hidastunut.

Syövän epäillään syntyneen noin 11 000 vuotta sitten. Kaikkien syöpien yhteinen esi-isä on tosin nuorempi, vain viitisensataa vuotta. Tämä vastaa eurooppalaisten löytöretkien alkua, joka on luultavasti tuonut eristyneet koirakannat jälleen kosketuksiin.

Koirien sukupuolielämä takaa loisen säilymisen: loinen on harvoin hengenvaarallinen ja säilyy pitkään tartuttamiskykyisenä. Koska koiraat parittelevat monen eri naaraan kanssa, loinen leviää nopeasti. Syöpä on luultavasti syntynyt pienessä koirayhteisössä, jossa on ollut paljon sisäsiitosta. Sisäsiitos on johtanut heikentyneeseen puolustuskykyyn ja syöpä on päässyt huijaamaan isäntiensä immuunipuolustusta. Muut tunnetut leviävät syövät ovat syntyneet samanlaisissa olosuhteissa: pussiahmojen kasvoihin kasvaimia muodostava syöpä ja kultahamstereiden sarkooma.

CTVT on omituinen loinen, mutta voisiko se olla oma lajinsa? Koska CTVT:n lähin sukulainen on koira, uusi laji olisi laitettava koirien rinnalle nisäkkääksi. Siitä tulisi hyvin omituinen haara nisäkkäiden sukupuuhun. Toisaalta, syöpä pystyy selviytymään vain, koska koiran immuunipuolustus ei heti hyökkää solujen kimppuun: koira luulee, että syöpä on sen omia soluja. Jos CTVT muuttuu niin paljon, että koira tunnistaa sen vieraiksi soluksi, syövän tarina loppuu nopeasti. Syöpäkasvain siis on loppujen lopuksi oikeastaan koiran essenssi: siltä voi riisuutua kaikki muu paitsi lisääntymiskyky, elintärkeät toiminnot ja tuo joku koiruus, jonka immuunipuolustus tunnistaa.

Kommentit (1)

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä241

https://www.google.fi/search?q=biological+network+pictures&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=L0VUU_CXAq_AygO5poCwBg&ved=0CC8QsAQ&biw=1600&bih=691#imgdii=_

Kun katselin koirien CTVT-kuvia (en mitenkään suosittele, vaikka ihmisillä voi olla vielä paljon ikävämmän näköisiä ja vakavampia sairauksia), tuli mieleen, että eliöt voisivat olla tiheitä verkostoja ja varsinkin kiinnittyvät loiset yhtyisivät isäntäänsä muuntautumalla tämän verkostojen jatkeeksi.  Jos jatke riittävästi häiritsisi isäntäolion verkkoa (kuten CTVT-tapauksessa saattaa käydä), isäntä voisi muuttaa verkostoaan loisen lähellä esim. immunipuolustuksen keinoin yrittäessään karistaa sitä irti itsestään.

Näin maallikkoa ihmetyttää kyllä ajatus tuollaisten verkostojen pysyvyydestä elävän solun täyteen tungetussa rakenteessa. Tuntuu, että tavalliset kemialliset ja sähköiset voimatekijät eivät mitenkään riittäisi tuottamaan niin hienonhienosti organisoitunutta, suunnattoman monimutkaista ja nopeaa kokonaisuutta kuin esimerkiksi solu on. Esimerkiksi seuraavasta saa vain kalpean kuvan siitä, mitä solun elämänprosessi, solun verkosto oikeasti on

http://en.wikipedia.org/wiki/Cell_(biology)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Solubiologia

Kuten Chladnin levyt jo osoittavat, värähtely on strukturoiva voimatekijä. Chladnin levyt ovat karkea esimerkki, kymatiikka on saman periaatteen varsin monimutkainen laajennus. Solua varten tarvittaisiin vielä monimutkaisempi voimatekijöiden verkko, mikrokymatiikka

https://www.google.fi/webhp?tab=ww&ei=UU9UU8PwOMnnywOOiYHoAQ&ved=0CBEQ1S4#q=cymatics

Solun mikrokymaattisesta (oma oletus) sointumailmasta on saatu jo jonkin verran tietoa, sen karkeimmista äänistä. Solun terveydentila voidaan joskus päätellä kuuntelemalla sen sävelten kokoelman harmonisuutta

http://www.popsci.com/scitech/article/2008-01/do-cells-make-noise

Huippufyysikko Herbert Fröhlich päätteli jo 60-luvulla, että solun elintoimintoja voitaisiin säädellä ja esim. syöpä parantaa syöttämällä soluihin mm. gigahertsin luokkaa olevia taajuuksia. Fröhlichin suhteesta solun värähtelyihin puhuu myös seuraava artikkeli

http://andreannarainville.com/pdf/froehlich.pdf

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkija Zürichin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2015
2014