Useimmiten tiedeuutisissa mainittu tiedemies, Charles Darwin. Kuva: J. Cameron

Naiset eivät ole näkymättömiä, mutta matkaa tasa-arvoon on vielä paljon.

Aloittaessani pitämään tätä blogia minua ärsytti bloginpitäjien naamagalleria, joka näkyy tämänkin kirjoituksen lopussa. Siinä teille hymyilevät tieteen kasvot, miesvaltainen joukko tutkijoita ja toimittajia.

Tiede ja tutkimus on yhä miehinen ala. Naistutkijoiden asema on monin tavoin heikompi kuin miehillä, vaikka tasa-arvotyötä on tehty ja houkuteltu tyttöjä opiskelemaan luonnontieteitä ja tekniikkaa. Suomessa asiaa on tutkittu hyvin vähän, mutta maailmalla naistutkijoiden keskimääräinen palkka on matalampi, naiset jättävät useammin tutkijan uran ja he saavat pienempää tutkimusrahoitusta. Pienemmästä naistutkijoiden osuudesta syntyy myös kerrannaisvaikutuksia: akatemiaprofessori Johanna Mappes viestitti Twitterissä, että naisprofessoreilla on suurempi hallinnollinen taakka: kun hallinnollisiin elimiin halutaan mukaan naisnäkökulma, laitoksen ainoa naisprofessori joutuu sitten venymään jokaiseen toimikuntaan.

Epätasa-arvolle on tietenkin olemassa liuta syitä. Vaikka avoimen syrjinnän merkitystä ei voi väheksyä, suuri osa sukupuolisesta syrjinnästä tapahtuu huomaamatta, tiedostamattomien ennakko-oletusten kautta. Naiset ovat esimerkiksi heikommassa asemassa työhaastatteluissa ja heitä kutsutaan harvemmin puhujiksi tieteellisiin kokouksiin.

Ennakkokäsitysten voimaa ei pidä väheksyä. Meillä jokaisella on yksi tai useampia mielikuvia tutkijoista: se voi olla sosiaalisesti kyvytön Sheldon Cooper, toiselle muhkeapartainen Esko Valtaoja tai vaikkapa omalaatuinen Esa Saarinen. Suurimmalle osalle tuo arkkityyppi on mies.

Halusin selvittää onko tämä todellakin yleinen kuva tiedemaailmasta. Niinpä vertailin tammikuun alusta maaliskuun loppuun Helsingin Sanomien, Tieteen ja Ylen tiedeuutisten mainitsemien asiantuntijoiden ja toimittajien sukupuolijakaumia. Prosenttiluvut löytyvät seuraavassa taulukossa. Juttujen kirjoittajien suhteen on olennaista huomata, että esimerkiksi tiede.fi:ssä ei ole nimetty päivittäisten uutisten kirjoittajia.

  Helsingin Sanomat Tiede-
lehti
Yle Tiede
Tiedejtuissa mainituista tutkijoista naisia   17%   22%  27%
Tiedejuttujen kirjoittajista naisia   17%   23%  65%

Eroihin vaikuttaa moni asia: esimerkiksi Helsingin Sanomissa painotus on selkeästi tekniikassa, joka on miehinen ala, ja Ylen tiedeuutisoinnissa on suhteellisesti paljon enemmän ihmistieteitä. Vastaavasti Helsingin Sanomien toimittaja- ja avustajajoukko on melko pieni, kun taas Ylessä ja Tieteessä kirjoittajajoukko oli paljon laajempi.

Opetus- ja kulttuuriministeriön Vipunen-tietokanta kertoo tutkijoiden sukupuolijakaumasta: Vuodesta 2007 lähtien vuosittain on väitellyt enemmän naisia kuin miehiä. Yliopistojen henkilökunnasta noin puolet on naisia, paitsi neljännellä tutkijaportaalla (professorit, tutkimusjohtajat ja vastaavat), jossa naisten osuus on reilu neljännes. Naiset ovat siis selkeästi aliedustettuina tiedeuutisoinnissa.

Mistä nämä luvut kertovat? Siitä että naisten on vaikeampi saada itseään esille tutkijana. Siitä että toimittajat suosivat miestutkijoita. Siitä että meillä on vielä matkaa tasa-arvoon.

Pitää muistaa, että nämä ovat pelkkiä lukuja. Uutisointiin liittyy tietenkin myös se, miten naiset esitetään uutisissa - tähän en perehtynyt lainkaan. Tutkijaprofiileissakin naiset voidaan esittää kodinhengettärinä, äiteinä ja kokkeina, kun miesten osalta keskitytään saavutuksiin tiedemaailmassa.

Mikä sitten auttaa naisten näkyvyyteen ja tutkijakuvaan? Tässä muutamia asioita, joita on syytä pitää mielessä.

  • Parhaan asiantuntijan löytäminen vaatii työtä. Joskus saattaa olla helpompi pyytää vanhaa tuttua tai Twitterissä paljon äänessä olevaa tutkijaa, jotka todennäköisemmin ovat miehiä. Miestutkijat ovat parempia markkinoimaan itseään. Naistutkijat pitävät usein itsensä markkinointia itsekkäänä, mutta miehet ovat häpeilemättömämpiä.  

  • Myös toimittajien ja avustajien sukupuolijakaumalla on merkityksensä. Monipuolinen toimittaja- ja avustajajoukko johtaa monimuotoisempiin uutisiin.

  • Luovutaan tiedemies-sanan käytöstä.

  • Tärkeintä on kuitenkin se, että asiaan kiinnitetään huomio. Tehdään omat ennakkokäsitykset näkyviksi ja haastetaan ne. Puhutaan ongelmista, osoitetaan ongelmia sormella ja ehdotetaan hyviä ratkaisuja.

  • Tiedeuutiset voivat myös paljastaa taustalla vaikuttavia ongelmia. Helsingin Sanomien kokonaisuus eläinten nimistötyöstä (8.3.) sisälsi pelkkiä miesasiantuntijoita. Pikainen tarkaistus netistä paljasti, että nisäkkäiden, lintujen ja liskojen ja sammakkoeläinten nimistötoimikuntiin on päässyt mukaan vain yksi nainen.

  • Kun kirjoittaa tutkijasta, Finkbeinerin koe on oiva apuväline.  Sen läpäistääkseen teksti ei saa mainita tutkijan miehen ammattia, lastenhoitojärjestelyjä, äidillistä suhtautumista alaisiin, että tutkija on nainen, kuinka alan kilpailullisuus vaikuttaa tutkijasta ahdistavalta, kuinka hän on roolimalli naisille ja kuinka hän on ollut ensimmäinen nainen jossain saavutuksessa.

Koska kyseessä on herkkä aihe, olen tiukka kommenttien moderoimisessa. Rakentavan keskustelun vuoksi tulen poistamaan kommentit, jotka tulkitsen naisvihamielisiksi. Tasa-arvon nimissä myöskään misandriaa ei tulla sietämään.

LISÄYS 3.4.2014 klo 15.29: Keskustelua käydään Twitterissä tunnisteella #KaikkienTiede.

Kommentit (34)

Petri Riikonen
Liittynyt16.3.2005
Viestejä245

Kiinnostava aihe. Se on lähellä sydäntäni, koska minut on pienestä asti opetettu sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Olen myös aina koettanut sitä käytännössä edistää.

Tiedemies-sanaa Tiede-lehdessä ei käytetä pääsääntöisesti lainkaan, tai jos käytetään, se on hyvin poikkeuksellinen poikkeus. Tuon turhaan sukupuolitetun sanan välttämisen opin jo silloin, kun tulin lehteen vuonna 1995. Sittemmin olen karttanut sitä, ja jos se on esiintynyt editoimissani teksteissä, olen korvannut sen tutkija-sanalla.

Suomalaisessa tiedemaailmassa oli vielä joitakin vuosia sitten nainen, Leena Palotie, joka oli Tiedebarometri-tutkimuksen perusteella suunnilleen yhtä tunnettu kuin Esko Valtaoja. Valitettavasti Palotien kuoltua ei ole noussut ketään yhtä näkyvää naispuolista tutkijaa.

Tiede-lehden toimituksessa oli tullessani vuonna 1995 viisi naista (päätoimittaja, kaksi toimitussihteeriä, graafikko, toimituksen sihteeri) ja yksi mies (toimittaja eli minä). Tätä nykyä täällä on kolme naista (toimituspäällikkö, toimitussihteeri, graafikko) ja neljä miestä (päätoimittaja, toimitussihteeri, toimittaja, AD).

Painettuun Tiede-lehteen uutisia kirjoittaa kaksi naista ja kaksi (joskus kolme) miestä. Nettiuutisiamme kirjoittaa yksi nainen ja kaksi miestä.

Uutisia kirjoittaessani olen yleensä maininnut tutkijana sen, jonka nimi on tutkimusraportin tutkijalistauksessa ensimmäisenä. Jos olen käyttänyt apuna lehdistötiedotetta, olen saattanut mainita siinä nimetyn tutkijan. Näissä en ole ajatellut sukupuolta.

En ole koskaan ollut sellaisessa asemassa, että olisin valinnut, keiden tekstejä Tiede-lehdessä julkaistaan. Mutta näppituntumani on, että vuosien varrella lehdessä on ollut melko tasaisesti sekä nais- että miespuolisten kirjoittaja-avustajien tekstejä. Tätä nykyä vakituisista avustajistamme valtaosa taitaa olla miehiä. Oletan, että tämä on satunnaista vaihtelua, mutta en ole varma.

Tuomas Aivelo
Liittynyt3.1.2014
Viestejä190

Kiitokset kommentista - loistavaa saada tähän myös tiedetoimittajan käytännön perspektiivi.

Suomalaiset mediat ovat niin pieniä, että toimituskunnan sukupuolijakauman arviointi ei varmastikaan anna luotettavaa kuvaa siitä missä mennään. Ja kuten kirjoitin, eri tiedetoimituksissa tiede rajautuu eri tavoin.

Mutta en myöskään usko siihen, että tutkijat nousevat näkyvyyteen. Kyllä näkyvyys annetaan heille lehtijuttujen muodossa. Rehellisesti sanottuna minulla taas ei ole mitään järkevää arviota siitä ketkä nousevat julkisuuteen ja ketkä ei, ja onko sukupuoli tässä merkittävä tekijä. Ehkäpä sosiaalinen media voi tutkijoiden näkyvyyden suhteen. Toivottavasti tutkijat - sukupuolesta riippumatta - ovat valmiita näkymään.

Hamppu
Liittynyt16.3.2005
Viestejä1140

Tasa-arvoiset mahdollisuudet eivät välttämättä johda tasa-arvoisiin tuloksiin. Vaikka väitelleitä naisia olisikin nykyään enemmän kuin miehiä, niin jos naisten väitöksissä on suhteessa enemmän joltain kasvatustieteelliseltä tai humanistiseltä alalta, niin eihän se ole ihmekkään että tämän päivän teknologiapainotteisessa yhteiskunnassa sen alan uutiset niin paljoa kiinnosta, saati että tutkimusrahaa irtoaisi niin herkästi alalle joka ei sitä tuota. Kiinnostava tutkimus/uutinen on kiinnostava huolimatta siitä kuka sen takana on.

Jodi
Liittynyt27.2.2014
Viestejä2187

Aihe haiskahtaa politiikalle. Onneksi on poliittiset nimitykset ohittaa pätevyys valintatilanteessa. Politikot myös jakavat tiederahaa ja säätävät lakeja tuloksia suitsimaan tai tukemaan riippumatta politikon taustasta. Saamme nauttia monista julkkistiedealoista jotka eivät täytä tieteenteon kriteerejä, mutta istuvat hyvin poliittisiin virtauksiin. Tiedettä pitäisi tehdä anonyyminä jotta itse työn laatu ratkaisisi eikä naama. Tosin jos samalta henkilöltä heltiää 200+ julkaisua, on käsiala tuttua useimmille.

Sukupuolilla on eroja ratkoa ongelmia. Naiset painottavat sosiaalisia keinoja ja miehet induvidualistisia. Ratkaisevat käänteet ovat aina henkilöityviä.

Mutta tässä oli mies, jolta puuttui aivoista yli puolet, ja kaikki oli normaalisti. Miehen ÄO oli 75, eli normaalin alarajoilla. Hän työskenteli valtion virkamiehenä, oli naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta. -Jani Kaaro

Tuomas Aivelo
Liittynyt3.1.2014
Viestejä190

Toistan tuon postauksen loppupuolen kommentin: rakentavan keskustelun nimissä naisvihamieliset kommentit poistetaan. Näihin kuuluvat niin väitteet siitä että miehet ovat biologisista syistä parempia tutkijoina tai siihen että perheen perustaminen sulkisi naisen pois tutkijan uralta.

Lähtökohtani on, että miehet ja naiset ovat potentiaalisesti yhtä hyviä tekemään tiedettä. Jos tästä on eri mieltä, tähän keskusteluun ei ehkä kannata osallistua.

HuuHaata
Liittynyt8.11.2012
Viestejä3647
Tuomas Aivelo

Toistan tuon postauksen loppupuolen kommentin: rakentavan keskustelun nimissä naisvihamieliset kommentit poistetaan. Näihin kuuluvat niin väitteet siitä että miehet ovat biologisista syistä parempia tutkijoina tai siihen että perheen perustaminen sulkisi naisen pois tutkijan uralta.

Lähtökohtani on, että miehet ja naiset ovat potentiaalisesti yhtä hyviä tekemään tiedettä. Jos tästä on eri mieltä, tähän keskusteluun ei ehkä kannata osallistua.

 

Tarkalleen mitä naisvihamielistä on kommentissa, jossa on sitä mieltä että tutkijan työ perustuu kilpailuun, jossa eniten työtä tekevä voittaa? Ja jos ei perustu, niin silloin tavassa miten tutkimusta tehdään on suuri virhe. Jota tukisi se, miten huonosti Suomen yliopistot kansainvälisesti menestyvät, vaikka panostus aika suurta onkin.

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä25078
Toistan tuon postauksen loppupuolen kommentin: rakentavan keskustelun nimissä naisvihamieliset kommentit poistetaan. Näihin kuuluvat niin väitteet siitä että miehet ovat biologisista syistä parempia tutkijoina 

 

Tuomas, ihan rakentavasti, en nyt oikein ymmärrä tätä rajoitusta. onko tutkimusdataa siitä että miehet eivät olisi esim biologisista syistä parempia tutkijoita, joka voisi osaltaan selittää eroja, en väitä että olisi tai ei kun en tiedä. 

Eikö juuri tieteeseen kuulu avoin politiikasta riippumaton halu tutkia/kysyä miten asiat todella ovat ja se että myös ns arkoja asioita osataan/halutaan/uskalletaan käsitellä ?

Tuomas Aivelo
Liittynyt3.1.2014
Viestejä190

Tässä on monta asiaa pielessä:

1. Todistustaakka on kyllä tässä asiassa toisella puolella: väite, että naiset ovat huonompia tekemään tiedettä kuin miehet, vaatii todistelun.

2. Yleisesti ottaen en usko, että mistään ammatista on erityisesti tehty tutkimusta siitä kumpi sukupuoli on parempi tekemään sitä työtä. Se johtuu siitä, että nämä asiat ovat pääosin arvokysymyksiä.

3. Onko tiede ennen kaikkea biologinen rakennelma? Jos ei, niin miksi biologia olisi jotenkin ratkaiseva tekijä?

4. Arkoja asioita käsitellään hienovaraisesti, ei omaa ennakkoluuloaan julkisesti huutelemalla.

5. Tiedepolitiikka on mitä suurimmissa määrin politiikkaa.

Vatkain
Liittynyt4.3.2008
Viestejä27241

Mielenkiintoinen aihe pohdittavaksi. Olisi mielenkiintoista vertailla eri alojen tiedejuttujen ja tiedejutussa siteerattujen tutkijoiden sukupuolia. Yhtä äkkiä voisi heittää, että Tekniikan Maailman asiantuntijoista pienempi osa on naisia kuin Hyvä Terveys -lehden asiantuntijoista miehiä.

Minun on vaikea nähdä että biologia vaikuttaisi tutkijan kyvykkyyteen tutkijana ja tieteilijänä per se. Vaikka miesten ja naisten aivoissa on joitain rakenteellisia poikkeuksia, jotka on väestötasolla nähtävissä aivoissa, en usko niiden olevan sellaisia, jotka tieteenteossa suosisivat jompaakumpaa sukupuolta. Lisäksi voihan olla, että tullakseen tutkijaksi on aivojen oltava tietynlaiset, ei siis miehen eikä naisen vaan tutkijan. Kukapa tietää... Sen sijaan ei ole vaikeaa kuvitella, etteikö biologia vaikuttaisi naisen uraan ja etenemismahdollisuuksiin tutkijana, viittaan tällä raskauteen ja lapsen saantiin liittyvään viiveeseen. Ehkä tämä viive kuroutuu umpeen jossain kohtaa naisen uraa?

Itse uskon, että muutaman vuosikymmen päästä olemme tyystin eri tilanteessa ainakin suomen osalta. Kun opiskelijakunta naisistuu, naisistuu väistämättä myös tieteentekijäkunta lopulta. Ainakin näin luulisi käyvän.

Hämmentää.

Petri Riikonen
Liittynyt16.3.2005
Viestejä245

Tuomas, kirjoitat: ”Mutta en myöskään usko siihen, että tutkijat nousevat näkyvyyteen. Kyllä näkyvyys annetaan heille lehtijuttujen muodossa.”

En tiedä, miten tutkija keskimäärin saa lehtijuttunäkyvyyttä, mutta ainakin Leena Palotien kohdalla vamaankin vaikutti hänen poikkeuksellisen perusteellinen valmistautumisensa oman alan yleistajuistamiseen.

Tutustuin Palotiehen jo ennen toimittajaksi ryhtymistäni ollessani 1990-luvun alkupuoliskolla bakteeripuolen tutkijana KTL:ssä (nykyinen THL), jossa hän johti ihmisgenetiikan tutkimusryhmää. Vaikutuin siitä, miten selkeästi hän laitoksen esitelmätilaisuuksissa kertoi omasta alastaan muiden alojen tutkijoille. Kukaan muu laitoksessa ei osannut puhua niin selkeästi.

Myös haastattelin häntä jossain vaiheessa, ja minulle syntyi vaikutelma, että hän oli jokaisesta asiasta etukäteen miettinyt hyvin tarkasti, miten se esitetään maallikolle kiinnostavasti, ymmärrettävästi ja mieleenpainuvasti. Kaikki hänen lausumansa olivat valmiita painettaviksi yleistajuiseen lehteen ilman, että olisin toimittajana yleistajuistanut niitä lisää.

Minun kokemukseni mukaan tuo on hyvin harvinainen taito. Yleensä kokeneetkin tutkijat jossain vaiheessa lipsahtavat sisäpiirin jargoniin, Palotie ei koskaan.

Vastaavaa paneutumista toimivaan popularisointiin olen sivusta katsoen ollut havaitsevinani Esko Valtaojan esiintymisissä. Häntä en ole itse haastatellut. Olen kylläkin editoinut lehteen hänen kirjoittamaansa juttua, eikä siinä ollut käytännöllisesti katsoen mitään editoinnin tarvetta – mikä on tutkijoiden ja toimittajienkin kirjoittamissa jutuissa äärimmäisen harvinaista. Ehkä on muitakin (esimerkiksi mahdollisesti Kari Enqvist). mutta nuo kaksi muodostavat minun mielessäni tässä asiassa suomalaisen kärkikategorian.

Tästä minulle on tullut ajatus, että ehkä tieteessäkin julkisuus on ainakin jossain määrin otettavissa, jos asiaan panostaa paljon. Mutta panostusta tuollainen vaatii. Sen miettiminen, miten kertoo omasta erikoisalastaan maallikoille, on oikeastaan ihan oma elämänuransa varsinaisen tutkimustyön päälle. Siksi en ihmettele, ettei siihen kovin moni jaksa panostaa.

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä25078
jussipussi
Toistan tuon postauksen loppupuolen kommentin: rakentavan keskustelun nimissä naisvihamieliset kommentit poistetaan. Näihin kuuluvat niin väitteet siitä että miehet ovat biologisista syistä parempia tutkijoina 

Tuomas, ihan rakentavasti, en nyt oikein ymmärrä tätä rajoitusta. onko tutkimusdataa siitä että miehet eivät olisi esim biologisista syistä parempia tutkijoita, joka voisi osaltaan selittää eroja, en väitä että olisi tai ei kun en tiedä. 

Eikö juuri tieteeseen kuulu avoin politiikasta riippumaton halu tutkia/kysyä miten asiat todella ovat ja se että myös ns arkoja asioita osataan/halutaan/uskalletaan käsitellä ?

Tässä on monta asiaa pielessä:

1. Todistustaakka on kyllä tässä asiassa toisella puolella: väite, että naiset ovat huonompia tekemään tiedettä kuin miehet, vaatii todistelun.

2. Yleisesti ottaen en usko, että mistään ammatista on erityisesti tehty tutkimusta siitä kumpi sukupuoli on parempi tekemään sitä työtä. Se johtuu siitä, että nämä asiat ovat pääosin arvokysymyksiä.

3. Onko tiede ennen kaikkea biologinen rakennelma? Jos ei, niin miksi biologia olisi jotenkin ratkaiseva tekijä?

4. Arkoja asioita käsitellään hienovaraisesti, ei omaa ennakkoluuloaan julkisesti huutelemalla.

5. Tiedepolitiikka on mitä suurimmissa määrin politiikkaa.

Pielessä?

1. Miten voidaan väitteitä edes esittää jos sellaisten esittäminen kielletään heti alkuunsa?

Kysyin että onko olemassa faktaa/tutkimusta aiheesta? Tutkimuksethan voivat antaa tulokseksi esim neutraali, naiset parempia , miehet parempia?

2. Onko sinun tai minun uskolla merkitystä tässä?

3. Pitää saada esittää näitä kysymyksiä ja tutkia niitä.  Eihän me voida etukäteen päättää mitä tutkimukset tuovat meille mahdollisesti uutta tietoa asiasta?

4. Onko tällainen asian esilletuominen "asioiden julkista huutelemista"?

5. En ymmärrä, tiede on tiedettä, mitä on tiedepolitiikka, voitko avata tätä lisää?

Mouho_2
Liittynyt4.1.2014
Viestejä471
Petri Riikonen

Tuomas, kirjoitat: ”Mutta en myöskään usko siihen, että tutkijat nousevat näkyvyyteen. Kyllä näkyvyys annetaan heille lehtijuttujen muodossa.”

En tiedä, miten tutkija keskimäärin saa lehtijuttunäkyvyyttä, mutta ainakin Leena Palotien kohdalla vamaankin vaikutti hänen poikkeuksellisen perusteellinen valmistautumisensa oman alan yleistajuistamiseen.

Tutustuin Palotiehen jo ennen toimittajaksi ryhtymistäni ollessani 1990-luvun alkupuoliskolla bakteeripuolen tutkijana KTL:ssä (nykyinen THL), jossa hän johti ihmisgenetiikan tutkimusryhmää. Vaikutuin siitä, miten selkeästi hän laitoksen esitelmätilaisuuksissa kertoi omasta alastaan muiden alojen tutkijoille. Kukaan muu laitoksessa ei osannut puhua niin selkeästi.

Myös haastattelin häntä jossain vaiheessa, ja minulle syntyi vaikutelma, että hän oli jokaisesta asiasta etukäteen miettinyt hyvin tarkasti, miten se esitetään maallikolle kiinnostavasti, ymmärrettävästi ja mieleenpainuvasti. Kaikki hänen lausumansa olivat valmiita painettaviksi yleistajuiseen lehteen ilman, että olisin toimittajana yleistajuistanut niitä lisää.

Minun kokemukseni mukaan tuo on hyvin harvinainen taito. Yleensä kokeneetkin tutkijat jossain vaiheessa lipsahtavat sisäpiirin jargoniin, Palotie ei koskaan.

Vastaavaa paneutumista toimivaan popularisointiin olen sivusta katsoen ollut havaitsevinani Esko Valtaojan esiintymisissä. Häntä en ole itse haastatellut. Olen kylläkin editoinut lehteen hänen kirjoittamaansa juttua, eikä siinä ollut käytännöllisesti katsoen mitään editoinnin tarvetta – mikä on tutkijoiden ja toimittajienkin kirjoittamissa jutuissa äärimmäisen harvinaista. Ehkä on muitakin (esimerkiksi mahdollisesti Kari Enqvist). mutta nuo kaksi muodostavat minun mielessäni tässä asiassa suomalaisen kärkikategorian.

Tästä minulle on tullut ajatus, että ehkä tieteessäkin julkisuus on ainakin jossain määrin otettavissa, jos asiaan panostaa paljon. Mutta panostusta tuollainen vaatii. Sen miettiminen, miten kertoo omasta erikoisalastaan maallikoille, on oikeastaan ihan oma elämänuransa varsinaisen tutkimustyön päälle. Siksi en ihmettele, ettei siihen kovin moni jaksa panostaa.

Asiaa. Tieteen popularisoiminen on aivan oma taiteenlaji. Moni todella hyvä tutkija saattaa olla täysin onneton jopa oman alansa opettajana, puhumattakaan yleistajuisen esityksen laatimisesta.

Kävin Turun yliopiston ensimmäisen Elämä ja maailmankaikkeus -kurssin, jolla oli neljä luennoitsijaa. Yksi heistä oli Esko Valtaoja. Kaikki luennoitsijat olivat hyviä. Valtaoja erottui kuitenkin edukseen mm. huumorinsa ja selkeän esitystapansa puolesta. Samoihin aikoihin ilmestyi hänen ensimmäinen kirjansa Kotona Maailmankaikkeudessa. Tieto-Finlandian voittaminen nosti Valtaojan voimalla julkisuuteen, eli tässä media astui suuresti mukaan kuvaan. Ja kun on "julkkis", pääsee esittämään mielipiteitään ja visioitaan muiltakin kuin omalta alaltaan, sekä kirjojen lukijakunta lisääntyy.

Sanoisin siis aivan samoin, että jossain määrin tieteessä julkisuus on otettavissa. Lisäksi se vaatii toki median apua ja ehkä myös hieman hyvää tuuria. Aivan varmaa on kuitenkin se, että esim. Valtaojasta ei olisi suuri yleisö kuullut juuri mitään, jollei hän olisi kirjoittanut kirjojaan taitavasti, pitänyt hyviä poikkitieteellisiä luentojaan ja esiintynyt edukseen tiedoitusvälineissä.

Sitten on tietenkin joitakin tutkijoita, jotka nousevat julkisuuteen vain oman alansa tieteellisillä saavutuksilla, vaikkapa nyt voittamalla Nobelin. Tällaiset ovat vain (ainakin Suomessa) kovin harvinaisia.

 

”The first principle is that you must not fool yourself — and you are the easiest person to fool.”

jepajee
Liittynyt29.12.2009
Viestejä19809
HuuHaata

Tarkalleen mitä naisvihamielistä on kommentissa, jossa on sitä mieltä että tutkijan työ perustuu kilpailuun, jossa eniten työtä tekevä voittaa? Ja jos ei perustu, niin silloin tavassa miten tutkimusta tehdään on suuri virhe. Jota tukisi se, miten huonosti Suomen yliopistot kansainvälisesti menestyvät, vaikka panostus aika suurta onkin.

Tieteen järki on sen järjettömyydessä.

 “X is powerful. It kills. Mostly x's.”

SamBody
Liittynyt3.5.2008
Viestejä5354

"Aloittaessani pitämään tätä blogia minua ärsytti bloginpitäjien naamagalleria, joka näkyy tämänkin kirjoituksen lopussa. Siinä teille hymyilevät tieteen kasvot, miesvaltainen joukko tutkijoita ja toimittajia."

 

Älä turhaan itseäsi imartele. Kyseessähän on joukko wannabe-populistitieteilijöitä eli jonkinmoinen pellegalleria.

http://www.vapaakielivalinta.fi/
http://www.sananvapaudenpuolesta.fi/
Tunnustan poikkeavuuteni: perustan näkemykseni enemmän omaan ajatteluun kuin auktoriteetteihin.

Petri Riikonen
Liittynyt16.3.2005
Viestejä245

HuuHaata kirjoitti: ”tutkijan työ perustuu kilpailuun, jossa eniten työtä tekevä voittaa.”

Ainakaan kokeellisessa luonnontieteellisessä tutkimuksessa työn määrä ja menestys eivät välttämättä ole suorassa suhteessa toisiinsa.

Voi käydä niin, että kokeiltu uusi koejärjestely ei vuosienkaan yrittämisestä ja säätämisestä huolimatta toimi toivotulla tavalla, vaikka sen kaiken aiemman tiedon perusteella pitäisi lähteä toimimaan.

Siinä ei silloin mikään työn määrä välttämättä auta, ja tosiaan voi mennä vuosia, ennen kuin vakuututaan, että kyse on koejärjestelyn toimimattomuudesta eikä siitä, että jokin säätö on siinä hieman pielessä. Nimimerkki ”kokemusta on”.

HuuHaata
Liittynyt8.11.2012
Viestejä3647
Petri Riikonen

HuuHaata kirjoitti: ”tutkijan työ perustuu kilpailuun, jossa eniten työtä tekevä voittaa.”

Ainakaan kokeellisessa luonnontieteellisessä tutkimuksessa työn määrä ja menestys eivät välttämättä ole suorassa suhteessa toisiinsa.

Tarkoitin tässä otettaessa keskiarvo suuresta datajoukosta.

Naiset ovat keskimäärin paljon miehiä perhekeskeisempiä. Tiedän useammankin naisen, jotka innoissaan hamusivat nuorina yliopisto-opiskelijoina tutkijoiksi. Mutta muutamaa vuotta myöhemmin oma lapsi nousi elämässä keskiöön.

Tutkija on niin vaikea ja nopeaa kehittymistä vaativa ammatti, että ei sen harjoittamiseen sovi mikään viiden vuoden vanhempainvapaa kesken kaiken. Saati sitten suoraan väitöskirjan valmistumisen jälkeen.

Yliopistoissa on aina ollut niin ainakin omalla alallani, että väitöskirjaa pääsevät ainakin johonkin tekemään "kaikki". Tämän jälkeen ensimmäiseen post doc paikkaan pääsevät noin kaikki, toiseen hieman vähemmän, ja sitten on vaikeaa jos ei ole selkeää säveltä uralla ja ainakin jonkinlaisia näyttöjä.

Suomestakin löytyy ties miten paljon väitöskirjan tehneitä, jotka ovat katkeria kun eivät saaneet tutkijanuraansa jatkaa. Säälittävimmät heistä ovat työttömiä. Luulisi, että kaikilla aloilla saa niin paljon oppia tutkijanuralla, että sen osaamisen osaisi myös tuloiksi kääntää. Mutta jos ei ole koskaan vaadittu mitään, niin ehkä sitten ei. Syyllisenä osaltaan pidän myös yliopistolaitosta, joka ei  todellakaan tee selväksi mitä tutkijanuralla lähteminen ihan oikeasti tarkoittaa. Nykyään tosin julkinen sektori taitaa työllistää aika hyvin. Eri asia sitten on, miten se yhteiskuntaa palvelee.

Aiemmasta keskustelusta.

Keskusteluja filosofin kanssa Leena Palotie:

https://www.youtube.com/watch?v=wMGJiYBdSLQ

Esa Saarinen jututtaa Palotietä. Tuon perusteella alaisiltaan paljon vaativa työnarkomaani oli Palotie. Tutkija minun makuuni. Tosin tietenkin kohtuuton vaatimus, että kaikista tutkijoista pitäisi saada työmoraaliltaan Palotien kaltaisia.

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä241

Yläkoulua, johon itselläni on näkymä, voidaan varmaan pitää tieteiden alkeisoppilaitoksena. Yleisesti tunnettua on, että fysiikka ei juurikaan kiinnosta tyttöjä, vaikka fysiikan tiedot toimisivat tärkeänä pohjana monen alan opinnoille. TIMMS-99 tutkimuksen mukaan 4 % tytöistä omasi myönteisen asenteen fysiikkaan 7. luokalla prosenttiluvun edelleen pienentyessä 8. luokalle siirryttäessä. Niinpä on nähtykin paljon vaivaa yritettäessä saada tyttöjä kiinnostumaan fysiikasta

 https://www.google.fi/#q=tytt%C3%B6jen+kiinnostus+fysiikkaan+projekteja

Onko sitten tyttöjen aivoissa joku tekijä, joka estää kiinnostumista fysiikkaan (tai vaikkapa matematiikkaan; ennenhän opettaja saattoi esim. lukiossa painostaa pitkän matematiikan valinnutta tyttöä tyhmäksi asti).

Aloittaessani opettajan uraa huomasin heti, että oppikirja ei avaa fysiikkaa oppilaalle, koska sen kirjoittaneet lehtorit eivät ole arvioni mukaan huomanneet, että heidän pudottelemansa tiedonmurut muuttuvat mielekkäiksi vasta taustalla vaikuttavien yliopistotasoisten tietojen vaikutuksesta.

Tytöjen kasvatukseen lapsena myös perinteisesti kuuluu paljon vähemmän fysiikkaan luonnostaan johdattavaa toimeliaisuutta kuin poikien. Olenkin joskus muistellut, miten valtavasti fysikaalista toimeliaisuutta meillä pojilla oli pikkulapsesta asti.

Tämän seikan olen selvästi huomannut haittaavan tyttöjen ensiaskeleita kokeellisessa fysiikassa; tulitikun raapaisukin saattaa pelottaa (jotkut eivät todella ole tehneet sitä koskaan ennen). 

Hylkäsinkin oppikirjat ja siirryin  kokeelliseen kvantitatiiviseen luonnonlakikeskeiseen fysiikkaan, jota olen hieman valottanut Dimensio -artikkelissani (Dimensio 2/2005) ja useissa pamfleteissa

http://disqus.com/penttisvaris/

Siinä oppilaat rakensivat koelaitteen (esim. kytkennät), tekivät mittauksia ja sitten totesivat laskemalla ao. luonnonlain invariantin suureen arvon tai energian arvot tai graafisesti käsittelivät tulokset. Heti havaitsin, että mitään TIMMS-99 tapaista epäsuhtaa ei enää ollut olemassa, vaan tytöt tekivät fysiikkaa vähintään yhtä innokkaasti ja briljantisti kuin pojat.

Toisin sanoen olin löytänyt ja osoittanut yhden aika merkittävän syyn siihen, miksi miesten edustus tiedemaailmassa on suurempi kuin naisten: mielekkään, kiinnostusta herättävän ja ylläpitävän toimeliaisuuden puuttumisen alkeiskoulutuksessa.

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä5707
Tuomas Aivelo

Toistan tuon postauksen loppupuolen kommentin: rakentavan keskustelun nimissä naisvihamieliset kommentit poistetaan. Näihin kuuluvat niin väitteet siitä että miehet ovat biologisista syistä parempia tutkijoina tai siihen että perheen perustaminen sulkisi naisen pois tutkijan uralta.

Lähtökohtani on, että miehet ja naiset ovat potentiaalisesti yhtä hyviä tekemään tiedettä. Jos tästä on eri mieltä, tähän keskusteluun ei ehkä kannata osallistua.

Niin, harvemminhan mistään naiset xxx, miehet yyy -tyylisestä keskustelusta tulee muuta kuin jankkaamista ja poteroitumista, josta harvoin kehkeytyy mitään rakentavaa tai hedelmällistä. Biologiset ominaisuudet nyt usein ovat sellaisia, että niitä ei hevin muuteta. Usein niitä jopa käytetään valitsevan tilanteen jonkinlaiseen oikeuttamiseen - ei voida parantaa naisten asemaa, koska biologia. Tutkijayhteisöjen, tutkimuslaitosten ja tieteestä kirjoittavan median toimintatapoja sitä vastoin lienee helpompi muuttaa tasa-arvoisemmaksi kuin muuttaa ihmisen biologiaa.

 ps. Kiinnostava tuo artikkelissa mainittu linkki http://www.doublexscience.org/the-finkbeiner-test/

Petri Riikonen
Liittynyt16.3.2005
Viestejä245

OK, HuuHaata, nyt uskon ymmärtäväni, mitä tarkoitit.

Olen samassa käsityksessä, että tutkijana pitkän päälle menestyäkseen pitää olla ainakin äärimmäisen omistautunut työlleen.

Juuri siksi pidänkin melko ymmärrettävänä, että harva tutkimuksessa pitkälle päässyt, esimerkiksi professorin asemaan itsensä puurtanut, jaksaa tutkijan työnsä ohella toimia täysipainoisesti myös tieteen yleistajuistajana. Ainakaan sellaisena, joka on niin paljon esillä, että hänestä tulee yleisesti tunnettu.

 

Annona
Liittynyt3.4.2014
Viestejä1

Perheellisenä biotieteiden (nais-)tutkijana haluan tuoda oman näkökulmani tähän tasa-arvokeskusteluun.

En mielestäni ole itse vielä joutunut sukupuoleni vuoksi syrjityksi akateemisessa maailmassa. Olen työskennellyt sekä nais- että miestutkijoiden vetämissä tutkimusryhmissä ja tehnyt yhteistyötä sukupuoleen katsomatta sekä Suomessa että Yhdysvalloissa, eikä saamani tuki tai kannustus ole ollut millään tavalla ohjaajan sukupuoleen sidottua. Ennemminkin epäilen hyötyneeni naiseudestani, koska monet rahoittajat nykyään ilmoittavat suoraan haluavansa tukea naistutkijoita, ja on mahdollista, että olen joskus jonkin apurahan saanut yhtä pätevän hakemuksen kirjoittaneen miestutkijan kustannuksella. Tieteellisissä kokouksissa puhujien sukupuolijakauma riippuu kokemukseni mukaan täysin tutkimusalasta ja kokouksen yleisöstä. Mitä laajemmalle yleisölle kokous on suunnattu, sitä todennäköisemmin puhuja on joku kaikkien tuntema miespioneeri. Pari kuukautta sitten olin kuitenkin korkeatasoisessa oman erikoisalani kokouksessa, jossa puhujien sukupuolijakauma oli käytännössä 50-50. Kyseisen kokouksen järjestäjät tuntien tiedän, että puhujia ei valittu tasaista sukupuolijakaumaa silmällä pitäen, vaan pelkästään tieteellisten ansioiden pohjalta. Tasa-arvoinen sukupuolijakauma oli järjestäjille itselleenkin iloinen yllätys.

Akateemisen maailman ulkopuolelta tulevaa vähättelyä ja latistamista olen sen sijaan kokenut jonkin verran. Se, että naiset olisivat jotenkin perhekeskeisempiä, johtuu minusta siitä, että näin oletetaan olevan, ja naisille siten sälytetään vastuu lapsista. Tämä näkyy esimerkiksi neuvolassa tai päiväkodissa siten, että isä jätetään keskusteluiden ulkopuolelle ja siten vaille informaatiota, joka äidille auliisti annetaan. Väitöskirjaani viimeistellessäni mieheni teki normaalia kahdeksan tunnin työpäivää ja useimmiten sekä vei että haki lapsen päiväkodista. Hän kantoi tuolloin myös päävastuun perheen ruuanlaitosta tms. kotitöistä arkipäivisin. Kun minä joskus olin lasta hakemassa, minulle voivoteltiin, miten lapsiparkamme joutuu olemaan päiväkodissa niin pitkiä päiviä, ja että mitenköhän se isä nyt sen lapsen kanssa oikein pärjää kun äidillä on niin paljon töitä.

Uralla eteenpäin pyrkiminen ja vastuun kasvattaminen voisi siis olla paljon houkuttelevampaa naisillekin, jos ympäröivä yhteiskunta pääsisi eroon ennakkoluuloistaan.

o_turunen
Liittynyt16.3.2005
Viestejä8006
Annona

Perheellisenä biotieteiden (nais-)tutkijana haluan tuoda oman näkökulmani tähän tasa-arvokeskusteluun.

---

Uralla eteenpäin pyrkiminen ja vastuun kasvattaminen voisi siis olla paljon houkuttelevampaa naisillekin, jos ympäröivä yhteiskunta pääsisi eroon ennakkoluuloistaan.

Niinpä. Kun "ympäröivä yhteiskunta" on yhtä kuin neuvolatädit ja femakot ja femakkoa leikkivät miehet (lue: Tuomas Aivelo), niin syy on aina miehissä. Sellaista miestä ei olekaan joka ei "ympäröivän yhteiskunnan" mielestä olisi naisvihamielinen.

 

 

 

Korant: Oikea fysiikka on oikeampaa kuin sinun klassinen mekaniikkasi.

SamikoKu
Liittynyt12.7.2010
Viestejä5366
o_turunen
Annona

Perheellisenä biotieteiden (nais-)tutkijana haluan tuoda oman näkökulmani tähän tasa-arvokeskusteluun.

---

Uralla eteenpäin pyrkiminen ja vastuun kasvattaminen voisi siis olla paljon houkuttelevampaa naisillekin, jos ympäröivä yhteiskunta pääsisi eroon ennakkoluuloistaan.

Niinpä. Kun "ympäröivä yhteiskunta" on yhtä kuin neuvolatädit ja femakot ja femakkoa leikkivät miehet (lue: Tuomas Aivelo), niin syy on aina miehissä. Sellaista miestä ei olekaan joka ei "ympäröivän yhteiskunnan" mielestä olisi naisvihamielinen.

 

Itse pidin tuosta Annonan rehellisestä kommentista. Naiseudesta on siis jossain määrin tietyssä tilanteessa saatu myös etua, niinkuin mieheydestäkin.

Se että tutkijoiden joukko on edelleenkin miehinen tulee varmaan jatkossa muuttumaan niinkuin Vatkain jo totesikin.

Tämmösen aiheen avaaminen on aina vaikeeta, siinä ei oikeestaan voi voittaa tai jos voittaakin niin samalla myös hävii. Jokatapauksessa on turpa ruvella.

Aivelo on kuitenkin nyt ja aikaisemminkin isännöinyt blogiaan aktiivisesti. Se taas on osoitus rohkeudesta mielestäni. Heittää itsensä peliin. Onko tällä jotain tekemistä sukupuolen kanssa on sitten toinen juttu.

Se mitä kukin blokillaan hakee. Onko kyse tiedon jakamisesta, tieteen popularisoimisesta vai uusien näkökulmien etsimesestä omaan ajatteluun, keinona ideointiin tai porttina kansan tajuntaan.

Se että valitseeko turvallisen tien ja kirjoittaa neutraalisti ja pysyy itse taka-alalla, vaiko heittää raflaavasti ja lyö itsensä peliin. Eri tyyppisiä käyttäytymisiä bloggaajissa näkee ja onko silläkään mitään tekemistä sukupuolen kanssa? Jos on niin se osiltaan selittää myös näkyvyyttä, jos ei niin se on puhtaasti sukupuolesta erillinen luonteenpiirre.

Uskomalla tieteeseen voi olla vain hetkittäin oikeassa.
"Olet väärässä: Kirjoitusoikeutesi on peruttu."

Jodi
Liittynyt27.2.2014
Viestejä2187

Minä veikkaan että aiheen kirvoitti naistutkimusprofessorin kuolema ja huoli uudesta nimityksestä? Tasapuolisuuteen ei lueta että joku naisten mies paikalle astuu.

Mutta tässä oli mies, jolta puuttui aivoista yli puolet, ja kaikki oli normaalisti. Miehen ÄO oli 75, eli normaalin alarajoilla. Hän työskenteli valtion virkamiehenä, oli naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta. -Jani Kaaro

Tuomas Aivelo
Liittynyt3.1.2014
Viestejä190

Jos viittaat tällä salaliittoteorialla viikonvaihteessa uutisoituun Päivi Setälän kuolemaan, niin toivoisin vähän parempaa taustojen selvittämistä. Päivi Setälä on viimeksi hoitanut naistutkimuksen professuuria vuonna 1994.

Kirsti Sintonen
Liittynyt3.4.2014
Viestejä1

Hyvässä blogitekstissä väitetään, että Suomessa on tutkittu vähän nais- ja miestutkijoiden palkkaeroja. Tämä ei ihan pidä paikkaansa.

Professoriliitto tekee vuosittain palkkakyselyn. Uusimman tuloksia on julkaistu juuri ilmestyneessä Acatiimi-lehdessä: http://www.acatiimi.fi/3_2014/03_14_08.php. Professorikunnassa naisten ja miesten palkkaero on vuosien saatossa kaventunut vain hieman ja on nyt 189 euroa miesten hyväksi.

Tieteentekijöiden liitto tekee joka kolmas vuosi jäsenkyselyn. Uusimman tulokset julkistetaan kesäkuun alussa. Vuoden 2010 jäsenkyselyn mukaan naistutkijan keskipalkka oli 2926 ja miehen 3151 euroa kuukaudessa. Jäsenkyselyraportit löytyvät: http://www.tieteentekijoidenliitto.fi/materiaali/jasenkyselyraportit   

Tuomas Aivelo
Liittynyt3.1.2014
Viestejä190

Kiitokset linkeistä! Jälkimmäinen sisältää kiinnostavaa tietoa myös mm. työajoista. Näissä ongelmina ovat suhteellisen pienet vastausprosentit ja vaikeus arvioida minkä verran otos on vinoutunut.

pöhl
Liittynyt19.3.2005
Viestejä828
Petri Riikonen

Suomalaisessa tiedemaailmassa oli vielä joitakin vuosia sitten nainen, Leena Palotie, joka oli Tiedebarometri-tutkimuksen perusteella suunnilleen yhtä tunnettu kuin Esko Valtaoja. Valitettavasti Palotien kuoltua ei ole noussut ketään yhtä näkyvää naispuolista tutkijaa.

Tarvitseeko ihmisen välttämättä olla edes näkyvä ollakseen huippututkija? Esimerkiksi Grigori Perelmanhan oli/on erakko, mutta silti Poincarén otaksuman todistaminen oli maailmanluokan tulos. Ja eiköhän näille epänäkyville ihmisille jää enemmän aikaa tutkimustyöhön kuin näkyville.

Entäs jos tuleekin joku näkyvä tutkija, joka saa professuurin eikä olekaan enää tutkija? Lasketko tällaiset naiset pois laskusta vaan sen takia, että titteli vaihtui?

Petri Riikonen
Liittynyt16.3.2005
Viestejä245

Puuhikki, varmasti ihminen voi olla huippututkija ja samaan aikaan näkymätön julkisuudessa. Se, viekö julkisuus haitallisesti aikaa tutkimukselta, riippuu puolestaan varmaankin henkilöstä. Sen kummemmin huippututkijuus kuin näkyvyys ei välttämättä riippune titteleista. Ja tutkijan uransa lopettanutkin tutkija voi olla pätevä asiantuntija, kunhan pitää itsensä ajan tasalla.

Palotie-kommentillani halusin vain muistuttaa siitä, että vielä jokin aikaa sitten Suomen tiedejulkisuuden kärjessä tutkitusti oli sekä nais- että miespuolinen tutkija.

Toisessa viestissäni pohdin sitten Palotien julkisuuden reseptiä, joka vielä tässä täsmentäen oli mielestäni tämä: oman alansa kärkeä Suomessa, tutki yleisesti kiinnostavaa aihetta (ihmisen geenit ja vieläpä suomalaisten geenit), oli miettinyt yleistajuistamisen hyvin tarkasti etukäteen ja oli halukas olemaan julkisuudessa ja hoiti julkisuuden hyvin.

Tiedebarometrien perusteella ihmiset muistavat tutkijoiden nimiä ylipäätään huonosti, eli tutkijoiden tunnettuus ei ole kovin hyvä. Poikkeuksena tuo ihan muutaman julkisesti tunnetuimman kärki, jossa esimerkiksi juuri Leena Palotie ja Esko Valtaoja ovat olleet ja Valtaoja käsittääkseni on nytkin.

Suomessa on kuitenkin vaikka kuinka paljon muita tutkijoita, jotka tilanteen tullen hoitavat kontakteja mediaan erinomaisesti ja joista esimerkiksi minulla on vuosien varrelta runsaasti hyviä muistoja. Ja vaikka kuinka monet ovat kirjoittaneet hyviä yleistajuisia artikkeleita ja kirjoja. Mutta aika harva on ollut henkilönä niin paljon julkisuudessa, että ihmiset yleisesti muistaisivat nimen ja kasvot.

Kala Eemeli
Liittynyt7.4.2014
Viestejä1

Englanninkielinen Wikipedia toteaa sukupuolieroista ja älykkyydestä:

"The mean IQ scores between men and women vary little. The variability of male scores is greater than that of females, however, resulting in substantially more males than females in the top and bottom of the IQ distribution."

Ja jälkimmäisen lauseen yhteydessä viitataan julkaisuun:

Deary, Ian J.; Irwing, Paul; Der, Geoff; Bates, Timothy C. (2007). "Brother–sister differences in the g factor in intelligence: Analysis of full, opposite-sex siblings from the NLSY1979". Intelligence 35 (5): 451–6. doi:10.1016/j.intell.2006.09.003

Ilmiölle voisi tarjota vaikka evoluutiobiologista selitystä: Suuren osan ihmisen kehityshistoriaa tilanne on ollut se, että 'keskinkertainen nainen' on saanut aikuisia jälkeläisiä paljon suuremmalla todennäköisyydellä kuin 'keskinkertainen mies', koska seuraavan sukupolven siitti hyvin pieni - 'voimakkain' - osa miespopulaatiosta, kun taas sen synnytti suhteellisesti suurempi osa naispopulaatiosta. Miehen on pitänyt olla paljon keskinkertaista parempi saadakseen jälkeläisiä, eli 'geneettinen riskinotto' on pakollista.

Tuomas Aivelo
Liittynyt3.1.2014
Viestejä190

Älykkyysosamäärätestit ovat vaikeita, koska ne on alun perin suunniteltu niin, ettei sukupuolten välillä ole eroa. Tulokset tuntuvat vaihtelevan tutkimuksen tekijästä toiseen, ja kritiikkiä niitä kohtaan on paljon. Ja oma kysymyksensä on tietenkin, mikä on älykkyysosamäärän, älykkyyden ja vielä lopulta tieteentekemisen suhde. Heikko, sanoisin.

Evoluutioselitys menee ehkä vähän pitkälle. Jos miehet ovat "vaihtelevampia" kuin naiset minkä tahansa ominaisuuden suhteen, olisin valmis veikkaamaan että kyseessä ovat testosteronin suorat tai epäsuorat vaikutukset. Eikä tämä välttämättä liity geeneihin, vaan kehitysbiologiaan. Enkä ole niin varma siitä, että älykkyysosamäärä on erityisesti lisääntymisen kannalta keskeinen ominaisuus.

Vatkain
Liittynyt4.3.2008
Viestejä27241

Study Reveals Discrimination Starts Before Grad School

April 29, 2014 | by Lisa Winter

Photo credit: Brian Lary
 

Emailing professors can be frustrating. They are in charge of hundreds of students, in addition to performing research, writing grants, and actually having a life. It isn’t unheard of for emails to slip between the cracks and for a sender to not receive a response. Just because you don’t hear back from them, that’s not because of you, right? Or is it? It is routinely said that women and minorities are underrepresented as working scientists, but the roots of the problem might begin even before graduate school

Though there are people at the average University who monitor diversity at the school, not every aspect can be observed. For example, extracurricular activities like volunteering for scientific research are arranged directly between the student and professor. Katherine Milkman of the University of Pennsylvania along with two other colleagues decided to test for bias by sending out fake emails to 6,548 professors at 259 institutions. They used student names that had connotations to a particular gender and ethnicity and emailed professors in hopes of arranging a meeting to talk about available research opportunities before applying to a Ph.D. program. Brad Anderson typically sounds like a white male, while Gabriela Rodriguez sounds like a Hispanic female. The results have been published online on the Social Science Research Network and are currently under review.

They found that across 10 different fields, professors are much more likely to respond to a student who sounds like a white male than to a student who sounds like a female or minority. Aside from the name, the words in the email were exactly the same. Fine Arts is the only field that gave a preference to women/minorities. 

This is the discriminatory gap discovered when comparing response rate from Caucasian males to women and minorities for scientific fields:

Natural, physical sciences and math: 9% 

Life Science: 11%

Engineering and Computer Science: 13%

Health sciences: 14%

This bias is not believed to be a conscious decision, which makes it a little bit trickier to solve. 

Private universities, which charge more for tuition, saw the greatest difference. Names that sounded like white males were 29% more likely to receive a response than a female who sounded Asian. Professors of a higher stature are also more likely to have a bias. “For every US$13,000 increase in salary, we see a drop of 5 percentage points in the response rate when compared to Caucasian males,” Milkman told Nature

Yes, this is just one instance and just one email, but if females and minorities cannot even get a response when trying to participate in undergraduate research, it diminishes their chances of getting the necessary experience to be a strong candidate for a doctoral program and succeed in a chosen field.

Hat tip: Nature

http://www.iflscience.com/technology/study-reveals-discrimination-starts-grad-school

Hämmentää.

käyttäjä-120
Liittynyt13.1.2006
Viestejä79

Lainaus:
Tässä on monta asiaa pielessä:

1. Todistustaakka on kyllä tässä asiassa toisella puolella: väite, että naiset ovat huonompia tekemään tiedettä kuin miehet, vaatii todistelun.

2. Yleisesti ottaen en usko, että mistään ammatista on erityisesti tehty tutkimusta siitä kumpi sukupuoli on parempi tekemään sitä työtä. Se johtuu siitä, että nämä asiat ovat pääosin arvokysymyksiä.

3. Onko tiede ennen kaikkea biologinen rakennelma? Jos ei, niin miksi biologia olisi jotenkin ratkaiseva tekijä?

4. Arkoja asioita käsitellään hienovaraisesti, ei omaa ennakkoluuloaan julkisesti huutelemalla.

5. Tiedepolitiikka on mitä suurimmissa määrin politiikkaa.

1, 2 & 3: ei kai kukaan väitä, että naiset olisivat huonompia tekemään tiedettä. Kysymys on siitä, että naiset eivät ole yhtä kiinnostuneita tekemään tiedettä, ainakaan luonnontieteitä. Mitä teknisempi ala on kyseessä, sitä miesvaltaisempi se tuppaa olemaan, siitä yksinkertaisesta syystä, että naiset eivät edes hakeudu teknisille aloille. Tämä ei ole mikään tasa-arvokysymys tai ongelma, koska se on kiinni naisten omasta halukkuudesta.

Todellinen tasa-arvo-ongelma siitä tulisi, jos mukaan ympättäisiin sukupuolikiintiöt.

4: "Kaikki maahamuuttokriitikot ovat natseja, fasisteja ja rasisteja!!!!" Tuttua?

5: Riippuu tieteestä. Sosiaali-, yhteiskunta- ja humanistiset tieteet ovat yleensä sitä politisoituneempia, mitä suurempi on poliittisen vasemmiston vaikutusvalta yhteiskunnassa. Ne kun eivät ole eksakteja tieteitä, ja niissä on paljon "tulkinnanvaraa" jota voidaan helposti väärinkäyttää poliittisen ideologian edistämiseksi. Kulttuurimarxistien kansoittamat sosiologian ja naistutkimuksen alat lienevät tunnetuimpia näistä politisoitumisen vuoksi käytännössä täydeksi pseudotieteeksi muuttuneista tieteenaloista.

Luonnontieteet taas ovat enimmäkseen neutraaleja ja epäpoliittisia, koska luonnontieteelliset faktat ja luonnonlait ovat juuri sitä mitä ovat eivätkä piittaa pätkääkään poliittisista ideologioista. Biologian puolella tosin nousee nopeasti meteli erityisesti, jos rotu- tai älykkyystutkimuksissa saadaan virallisen totuuden kannalta epämukavia tuloksia. Kaikki muistanevat Tatu Vanhasen tutkimuksen muutaman vuoden takaa. Poliittinen vähä-älymystö kiirehti kovaan ääneen teilaamaan tutkimuksen tekijät, muttei ole vieläkään kyennyt osoittamaan itse tutkimusta, sen menetelmiä tai sen tuloksia virheellisiksi.

Mutta muut luonnontieteet - fysiikka, kemia, matematiikka, tähtitiede jne. - saavat yleensä olla rauhassa poliitikoilta, koska a) useimmilta poliitikoilta puuttuvat sekä tieto että ymmärrys käsitellä niitä ja b) niitä ei yksinkertaisesti voi valjastaa ajamaan poliittis-ideologisia takoitusperiä, joten niihin panostaminen olisi poliittisen fanaatikon kannalta ajanhukkaa.

Poliitikot voivat toki päättää esimerkiksi eri tieteenalojen rahoituksesta ja suosia tai syrjiä niitä tai yksittäisiä laitoksia/tutkijoita sen mukaan, kuinka relevantteja ne ovat omalle maailmankatsomukselle.

Vatkain
Liittynyt4.3.2008
Viestejä27241
Oromë

1, 2 & 3: ei kai kukaan väitä, että naiset olisivat huonompia tekemään tiedettä. Kysymys on siitä, että naiset eivät ole yhtä kiinnostuneita tekemään tiedettä, ainakaan luonnontieteitä. Mitä teknisempi ala on kyseessä, sitä miesvaltaisempi se tuppaa olemaan, siitä yksinkertaisesta syystä, että naiset eivät edes hakeudu teknisille aloille. Tämä ei ole mikään tasa-arvokysymys tai ongelma, koska se on kiinni naisten omasta halukkuudesta.

Todellinen tasa-arvo-ongelma siitä tulisi, jos mukaan ympättäisiin sukupuolikiintiöt.

Kyse on asenteista. Meillä ei ole yhtä paljon naispuolisia luonnontieteilijöitä pelkästään siksi, että yhteiskunta kasvattaa edelleen siihen uskoon, että luonnontieteet sopivat miehille ja kielet naisille, vaikka mikään tieteellinen tutkimus ei tue tätä väittämää. Naiset eivät ole kiinnostuneita ns. kovista tieteistä, koska heillä ei ole mahdollisuutta olla.

Oromë
5: Riippuu tieteestä. Sosiaali-, yhteiskunta- ja humanistiset tieteet ovat yleensä sitä politisoituneempia, mitä suurempi on poliittisen vasemmiston vaikutusvalta yhteiskunnassa. Ne kun eivät ole eksakteja tieteitä, ja niissä on paljon "tulkinnanvaraa" jota voidaan helposti väärinkäyttää poliittisen ideologian edistämiseksi. Kulttuurimarxistien kansoittamat sosiologian ja naistutkimuksen alat lienevät tunnetuimpia näistä politisoitumisen vuoksi käytännössä täydeksi pseudotieteeksi muuttuneista tieteenaloista.

Luonnontieteet taas ovat enimmäkseen neutraaleja ja epäpoliittisia, koska luonnontieteelliset faktat ja luonnonlait ovat juuri sitä mitä ovat eivätkä piittaa pätkääkään poliittisista ideologioista. Biologian puolella tosin nousee nopeasti meteli erityisesti, jos rotu- tai älykkyystutkimuksissa saadaan virallisen totuuden kannalta epämukavia tuloksia. Kaikki muistanevat Tatu Vanhasen tutkimuksen muutaman vuoden takaa. Poliittinen vähä-älymystö kiirehti kovaan ääneen teilaamaan tutkimuksen tekijät, muttei ole vieläkään kyennyt osoittamaan itse tutkimusta, sen menetelmiä tai sen tuloksia virheellisiksi.

Mutta muut luonnontieteet - fysiikka, kemia, matematiikka, tähtitiede jne. - saavat yleensä olla rauhassa poliitikoilta, koska a) useimmilta poliitikoilta puuttuvat sekä tieto että ymmärrys käsitellä niitä ja b) niitä ei yksinkertaisesti voi valjastaa ajamaan poliittis-ideologisia takoitusperiä, joten niihin panostaminen olisi poliittisen fanaatikon kannalta ajanhukkaa.

Poliitikot voivat toki päättää esimerkiksi eri tieteenalojen rahoituksesta ja suosia tai syrjiä niitä tai yksittäisiä laitoksia/tutkijoita sen mukaan, kuinka relevantteja ne ovat omalle maailmankatsomukselle.

Tiedepolitiikka ei taida tarkoittaa ihan tuota. Tässä pari linkkiä, joiden kautta pääsee ehkä hahmottamaan, että mitä termillä tiedepolitiikka oikein tarkoitetaan:

http://www.muc.fi/suomen-akatemian-julkistama-viiden-maan-tiedepoliittinen-vertailu-osoittaa-suomen-tiedepolitiikka-tarvitsee-paivitysta

http://www.tieteessatapahtuu.fi/032/hayrinenalestalo.pdf

Hämmentää.

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkija Zürichin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2015
2014