Laoslaiset oppilaat osallistuvat tiedekasvatusprojektiin. Kuva: Blue Plover / Wikimedia Commons

Tällä menolla Suomesta ei saada maailman osaavinta kansaa vuoteen 2020 mennessä.

Lueskelin närkästyneenä Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedekasvatustyöryhmän raporttia, joka julkaistiin juuri Tiedefoorumi-tapahtumassa Tiedekeskus Heurekassa.
Hallituksen tavoite on nostaa Suomen maailman osaavimmaksi kansaksi vuoteen 2020 mennessä. Työryhmällä oli lohduton tavoite: rahoituksen pienentyessä on nousta ylemmäs.

Myönnän: tiedekasvatus on minulle hyvin henkilökohtainen aihe. Paitsi että suuntaudun tiedeuralle ja teen tutkimusta biologian opetuksesta, olen mukana järjestemässä tiedeolympialaisia. Tiedeolympialaiset ovat lukiolaisille tarkoitettuja kilpailuja, jossa lukiolaiset pääsevät vuosittain kansainvälisesti kisaamaan oppiaineissa. Suomi osallistuu näihin kisoihin biologiassa, maantieteessä, matematiikassa, tietotekniikassa, kemiassa, fysiikassa ja filosofiassa. Kaikkien kisojen perusluonne on samanlainen: alkukilpailut järjestetään lukioissa ja menestyksen perusteella valitaan intensiivivalmennukseen opiskelijoita, joista valitaan sitten itse joukkue.

Itse olen ollut koordinoimassa biologian olympialaisten Suomen joukkueen valintaa ja valmentamista. Pari vuotta sitten rahoituksemme romahti noin kolmanneksella ja jouduimme pienimuotoiseen kriisiin rahan puutteen vuoksi. Jouduimme karsimaan muun muassa valmennusta ja tehtävänkuvaani tuli uusi lisä: kiertelimme tiedeolympialaisia järjestävien tahojen kanssa tapaamassa ministeriön virkamiehiä ja kansanedustajia. Tuolloin luvattiin, että tilannettamme arvioidaan tiedekasvatuksen työryhmässä.

Valmennus on ollut näkökulmastamme tärkeää, koska suomalaisessa lukiossa biologia ei ole kokeellinen luonnontiede. Laborointeja ja kokeellista työskentelyä on hyvin vähän, joten olympiavalmennus koostuu vain ja ainoastaan laboratoriotyöskentelystä, jotta kisoihin lähtevät saisivat edes jonkinlaisen käsityksen käytännön työskentelystä. Suomalainen lukio tuottaa hyvää teoreettista osaamista, mutta käytännön työskentelyssä lukiolaisilla on liian usein sormi suussa.

Odotin mielenkiinnolla, mitä tiedekasvatuksen raportti tarjoaa meille tiedeolympialaisten järjestäjille. En olettanut suuria, mutta voi tätä silti kuvailla märäksi rätiksi. Raportissa lukee että ”tulevaisuudessa valmennus voisi olla kaikille avointa ja verkkopohjaista”. Kaikille? Verkkopohjaista?

En tiedä missä mielikuvitusmaailmassa työryhmän jäsenet elävät, mutta verkkopohjaisen biologian olympiavalmennuksen järjestäminen kaikille halukkaille suomalaisille lukiolaisille tulee maksamaan hieman enemmän kuin muutama tuhat euroa, joka meillä on nyt varattu valmennukseen.

Eikä verkkopohjainen valmennus täytä sitä tarvetta joka meillä on - käytännön taitojen oppimista.

Lohduttomaksi tilanteen tekee se, että olemme täysin riippuvaisia Opetushallituksesta ja Opetus- ja kulttuuriministeriöstä, koska emme saa muualta rahoitusta. Tiedeolympialaisilla on ollut Suomessa turvattu asema: monissa maissa kuten Yhdysvalloissa tai Sveitsissä toiminnan järjestäjät joutuvat vuosittain hakemaan rahansa julkisista ja yksityisistä lähteistä. Ero on myös se, että näissä maissa hyväntekeväisyyden kulttuuri myös on olemassa vahvana. Suomessa ei ole. Olemme yrittäneet hakea rahoitusta muualta hyvin laihoin tuloksiin.

Eipä raportti muiltakaan osin vakuuta. Lukiomaailmassa ärsytystä herätti reilu vuosi sitten Suomen Akatemian Viksu-kilpailun lakkauttaminen. Viksu oli brändiltään ylivoimaisesti näkyvin tiedekilpailu. Raportti tarjoili kylmää kyytiä tällekin toimintamuodolle: ”selvitetään mahdollisuutta jakaa Viksu-tiedekilpailun palkinnot lukiolaisten valinnaisten tutkielmaopintojen pohjalta”.

Kuvaavimmassa kohdassa pohditaan opettajien kansainvälistymistä. Miten sitten lisätään kansainvälistä yhteistyötä opettajien kesken? Lisätään tiedotusta eri kanavien kautta saatavista rahoitusmahdollisuuksista. Hei, c’mon, tämä on jo törkeää. Eivät ne opettajat tiedotuksella yhteistyötä tekee, vaan sillä rahoituksella.

Raha ei tietenkään ole ainoa merkittävä tekijä tiedekasvatuksen kehittämisessä. Tällä hetkellä tiedekasvatuksen kenttä on hyvin pirstoutunut, mutta monet yksittäiset toimijat tekevät hienoa työtä tiedekasvatuksen saralla. Esimerkiksi Opinkirjo ja TEK ovat järjestäneet jo vuosia Tutki-Kokeile-Kehitä –kilpailua. Paikalliset opettajat pyörittävät tiedekerhoja, yksittäiset tutkijat osallistuvat tiedekasvatukseen ja monet museot ja tiedekeskukset tekevät parhaansa. Valitettavasti kokonaisuus ja poliittinen ohjaaminen on kuitenkin selvästi valtionhallinnolta hukassa.

Mitä raportti sitten tarjoaa neuvoksi suomalaisen tiedekasvatuksen kehittämiselle? Muutamia trendisanoja, kuten avoimuus, datajournalismi ja big data mainitaan ilman mitään selvyyttä siitä, miten ne liittyvät asiaan. Opetussuunnitelmaa halutaan uudistaa, vaikka juurihan uudet ehdotukset tehtiin. Seuraavaa peruskoulun opetussuunnitelman uudistusta saadaan odottaa kymmenen vuotta. Tieto- ja viestintäteknologia ja diginatiivit nousevat keskeiseen rooliin. Työryhmä tarjoilee juuri sitä, mitä ministeriö haluaa kuulla. Raportti sanoo rivien välistä, että hanskat on lyöty tiskiin.

Kokonaisuutena raportti ei tarjoa mitään järkevää analyysiä suomalaisen tiedekasvatuksen maailmasta. Tai, ehkäpä se tarjoaa juuri sen oikean kuvan: sirpaleinen, hukassa ja rahan puutteessa.

Kommentit (7)

grimgnaw
Liittynyt28.2.2014
Viestejä21

Tieteellisen ajattelun periaatteita pitäisi opettaa jo peruskoulussa. Jo lasten olisi hyvä tietää, ettei tiede ole mikään mielipide tai filosofia, vaan menetelmä.

Suomen tieteellisen sivistämisen yhtenä keskeisenä tavoitteena pitäisi olla se, että luentoyleisöstä nousisi pystyyn mahdollisimman monta kättä aina, kun vieraileva postmodernismin guru alkaa pulisemaan levottomia tieteen ideologisuudesta.

pllk
Liittynyt27.5.2014
Viestejä1

Olen itse mukana tietotekniikan olympiavalmennuksessa. Meidän alaamme raportin ehdotus sopii paremmin, koska ohjelmointia voi opetella luontevasti netissä. Itse asiassa netissä on jo nyt paljon hyvää harjoitusmateriaalia. Silti myös valmennusleirit yliopistolla ovat tärkeitä.

Meillä ei kylläkään ole ongelmana, että suuri määrä innokkaita jäisi valmennuksen ulkopuolelle, vaan pystymme ottamaan mukaan kaikki motivoituneet. Paljon suurempia haasteita ovat, kuinka saada koululaisia kiinnostumaan ohjelmoinnista ja tekemään paljon työtä sen oppimiseksi.

Säästöt rahoituksessa ovat tulleet ikävän tutuiksi meillekin. Viime vuonna emme pystyneet lähettämään täyttä joukkuetta tietotekniikan olympialaisiin.

Antti Laaksonen

Tuomas Aivelo
Liittynyt3.1.2014
Viestejä189
pllk

Olen itse mukana tietotekniikan olympiavalmennuksessa. Meidän alaamme raportin ehdotus sopii paremmin, koska ohjelmointia voi opetella luontevasti netissä. Itse asiassa netissä on jo nyt paljon hyvää harjoitusmateriaalia. Silti myös valmennusleirit yliopistolla ovat tärkeitä.

Meillä ei kylläkään ole ongelmana, että suuri määrä innokkaita jäisi valmennuksen ulkopuolelle, vaan pystymme ottamaan mukaan kaikki motivoituneet. Paljon suurempia haasteita ovat, kuinka saada koululaisia kiinnostumaan ohjelmoinnista ja tekemään paljon työtä sen oppimiseksi.

Säästöt rahoituksessa ovat tulleet ikävän tutuiksi meillekin. Viime vuonna emme pystyneet lähettämään täyttä joukkuetta tietotekniikan olympialaisiin.

Antti Laaksonen

Meillä varmasti jää innokkaita ulkopuolelle - päätellen siitä että hyvin harvoin kutsutut jättävät tulematta. Valmennuskurssi yliopiston laboratorioissa on suunnattoman suuri motivaation lähde.

En tiedä kuinka paljon verkkokurssi motivoisi ihmisiä biologian pariin. Käytämme mekin teorian kertaamiseen netti- ja etäopiskelumateriaaleja. Niiden käyttö perustuu kyllä puhtaasti siihen, että opiskelijat haluavat opiskella sisällön, koska he tulevat tarvitsemaan sitä valmennuskurssilla.

Varmasti motivoivan ja innostavan nettikurssin suunnitteleminen olisi mahdollista, mutta näillä resursseilla se ei tule onnistumaan. Yksi ero varmasti tietotekniikassa ja biologiassa myös on, että biologian teoreettisen puolen hyvin - ihan kansainvälisella tasolla - osaavia meidän lukioistamme löytyy paljon. Jos haluamme saada opiskelijoita, jotka ymmärtävät paremmin tieteen luonnetta, osaavat käytännön taitoja ja ovat motivoituneita, panostukset pitää laittaa käytännön työskentelyyn.

Jodi
Liittynyt27.2.2014
Viestejä2187

Youtube videot ei maltaita maksaisi esitellä laboratoriotyötä kouluissa ja teollisuudessa johon voi liittää tekstiosan. Se on tuttu jo monille ja se johdattaa muun aineiston pariin teeman tiimoilta kielirajoituksin. Tasoa ei kannata yrittää pitää liian kovana ottaen huomioon nuoret kohderyhmänä joka hakee vasta tuntumaa asiaan. Tietenkin karismaattinen esiintyjä voisi edesauttaa asiassa.  He voivat samoin julkaista omia töitään siinä.

Mutta tässä oli mies, jolta puuttui aivoista yli puolet, ja kaikki oli normaalisti. Miehen ÄO oli 75, eli normaalin alarajoilla. Hän työskenteli valtion virkamiehenä, oli naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta. -Jani Kaaro

käyttäjä-4066
Liittynyt28.5.2014
Viestejä1

Kiitos, että otat kantaa raporttiimme blogissasi. Tiedekasvatuksella on suuri merkitys suomalaisten osaamisen kasvattamisessa ja siksi on tärkeää, että siitä keskustellaan aktiivisesti.

Kuluneen lukuvuoden aikana työryhmätyömme kautta saimme aikaan keskustelua tiedekasvatuskentällä esimerkiksi työpajoissa, verkkokommentoinnissa ja tiedekasvatushankkeiden kautta. On ollut hienoa huomata, kuinka kiinnostuneita aiheesta ollaan ja kuinka aktiivista keskustelua on syntynyt. Taloudellisesti haastavina aikoina on entistäkin tärkempää löytää yhteistyöstä uutta voimaa ja innostusta ja toivomme, että raportti osaltaan edesauttaa tätä tavoitetta.

Tärkeimmäksi asiaksi työryhmämme näki sen, että tiedekasvatuksen avulla varmistamme jokaisen lapsen ja nuoren osaamisen kannalta kyvyn ymmärtää tieteen ja tutkimuksen prosesseja ja niistä saatavia tuloksia. Tiedekasvatuksella tuetaan myös elinikäisen oppimisen taitoja ja tavoitteita. Pohja työryhmämme ehdotuksille syntyi työpajoissa, joihin osallistui laajasti tiedekasvatuksen tekijöitä. Työpajoissa muun muassa vaikutettiin parhaillaan meneillään olevaan perusopetuksen opetussuunnitelmien perustevalmisteluun.

Työmme yhtenä tavoitteena oli myös koota sirpaleista tietoa tiedekasvatuksesta yksiin kansiin kokonaiskuvan muodostamiseksi ja yhteisen keskustelun pohjaksi. Pyrimme tuomaan esiin sen laajan kirjon tekijöitä ja toimia, joita Suomessa ja maailmalla tiedekasvatuksessa tehdään niin kouluissa kuin kolujen ulkopuolellakin. Toimintaympäristön nopeassa muutoksessa on tärkeää, että käytettävissä olevat resurssit suunnataan parhaalla mahdollisella tavalla. Siksi työryhmämme on ehdottanut toimenpiteitä, joihin nyt erityisesti tulisi keskittyä tiedekasvatuksen edistämiseksi koko sen moninaisessa kirjossa.

Toivomme, että ehdotuksemme herättävät ajatuksia ja kommentteja. Työtä on vielä paljon tehtävänä.

Riitta Maijala, tiedekasvatustyöryhmän puheenjohtaja

molineux
Liittynyt4.3.2012
Viestejä438

Minä näen asian laajemmassa skaalassa. Eurooppa on auringolaskun maanosa. Kyseessä on valtava kulttuurin rappioprosessi joka on ollut tavallaan looginen seuraus aiemmasta menestyksestä. Menestys synnyttää väistämättömän luopumisen uskonnosta ja uskontoahan on kulttuurin ytimessä. Kun uskonnosta luovutaan muuttuu kulttuuri pelkäksi siviilisaatioksi. Sen korvaa uudet kasvavat primitiivisemmät kulttuurit joilla puolestaan on tuo uskonto. Näillä ihmisillä on siten tavallaan se henkinen yliote veltostuneista eurooppalaisista. Tämän uskonnosta luopumisen kruunaa se väistämätön seuraus: liian vähäinen syntyvyys joka synnyttää uusia demografisia ongelmia, vakavan uhan taloudelle ja myös tieteelle. Menossa on alaspäin vievä kierre.

Asialle nyt ei vain voida mitään. Kulttuurin rappio on niin valtava prosessi ettei sitä millään "ryhtiliikkeillä" korjata. Poliitikot ja tiedeihmiset voivat kyllä yrittää huutaa tsemppiä kentällä mutta suuri pohja on jo alta pudonnut. Euroopalla on takanaan loistava tulevaisuus, kuten muuan suomalainen pop-yhtye taannoin asian olisi kiteyttänyt. Aloite on siirtynyt uusille voimatekijöille. Jos aletaan etsiä niitä kansoja joilla on "innostuksen henki ja eteenpäinmenemisen meininki" niin sitä tuskin löytyy flegmaattisesta Euroopasta, eikä Suomesta. Sitä henkeä löytyy nyt ehkä kaikkein köymmistä maista - Afrikka, eräät aasialaiset maat jonkin verran vielä etnisesti muuttuvasta USA:sta (ei hiipuvan eurooppalaisperäisen väestön keskuudesta niinkään vaan uusista tulokkaista).

Maailmantalouden painopisteen siirtyminen akselille Kiina-Intia-Afrikka- Brasilia on looginen seuraus länsimaisen kulttuurin surkastumisesta - siitä että sillä ei ole juuri enää mitään annettvaa muilla ja myös tietenkin siitä ettei esim. Kiina ja Intia taida tuollaisella sivilisaatioksi jo vajoamassa olevalla tehdä mitään. Sen sijaan niillä on kyllä itselleen jotain annettavaa eikä ne niin paljon länsimaita tarvitse - paitsi tietysti viennin kohteena.

Eurooppa on vanhainkoti.

“Science is the belief in the ignorance of the experts” – Richard Feynman

Jodi
Liittynyt27.2.2014
Viestejä2187

Älkää unohtako asian fyysisiä tarpeita. Virtuaalisesti asioita ei opita suorittamaan käytännössä, vaan tekemällä. Tiloja ja välineitä ei ole tarjolla harraste tai opiskelutasolla. Teollisuus näyttää tukevan oppimista hyvin niukasti resursseihin verraten. Jonkin varallisuustason ylittävät yritykset voisi velvoittaa lailla huolehtimaan tarvittavien resurssien antamisesta opiskelukäyttöön. Välineistöä uusittaessa vanhat välineet voisivat toimia opiskelukäytössä ja Vapaa-ajallaan/eläköityneet työntekijät opettajina vapaaehtoispohjalta. He voivat jakaa ajantasaista tietotaitoa ja löytää lahjakkuuksia. Urheilusta tutulla tavalla, jossa on paljon vastaavaa toimintaa. Omaa soveltuvuuttaan työhön ei voi arvioida omaamatta lainkaan kokemusta siitä tai ilman jonkun asianosaajan arviota. Kytkös yrityksiin vähentäisi ajautumisia koulusta stipendeillä ulkomaille jossa on tarjolla resursseja siirtyä ammattitasolle. Tulos on että suomi kouluttaa ja muut hyödyntää.

Mutta tässä oli mies, jolta puuttui aivoista yli puolet, ja kaikki oli normaalisti. Miehen ÄO oli 75, eli normaalin alarajoilla. Hän työskenteli valtion virkamiehenä, oli naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta. -Jani Kaaro

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkija Zürichin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2015
2014