Ihmisalkion kehittyvä silmä. Kuva: Ed Uthman / Wikimedia Commons

Tieteentekijöiden pitää voida erehtyä ja tehdä virheitä

Tänä aamuna uutiset Japanista järkyttivät. Maailman huippuihin kuuluvan RIKEN-tutkimuslaitoksen Koben kehitysbiologian keskuksen varajohtaja Yoshiki Sasai on nähtävästi tehnyt itsemurhan. Sasai oli kantasolututkimuksen johtavia nimiä ja onnistunut muun muassa tutkimaan silmän kehityksen esivaiheita kantasoluilla.

Sasai oli kuitenkin sotkeutunut STAP-solukohuun. Alkuvuodesta nuoren Haruko Obokatan vetämä japanilais-amerikkalainen tutkijaryhmä julkaisi Naturessa kaksi artikkelia, joissa he kertoivat pystyneensä muuttamaan aikuisen hiiren erilaistuneita soluja happamassa liuoksessa takaisin kantasoluiksi. Sasai oli molemmissa artikkeleissa mukana. Tuloksia ei kuitenkaan pystytty toistamaan, vaan molemmat tutkimukset vedettiin pois. Lisäksi selvitysryhmä totesi, että tutkimusjulkaisuissa oli syyllistytty sekä plagiointiin että kuvien manipulointiin.

Sasai sai kuitenkin puhtaat paperit tutkinnassa: hänen ei todettu toimineen väärin. Lisäpaineita hänelle saattoi kuitenkin tulla ulkopuolisen tutkintaryhmän raportista: väärinkäytökset johtuivat vakavista ongelmista tutkimuslaitoksen hallinnossa. Sama ryhmä ehdotti, että tutkimuslaitos uudistetaan rakenteellisesti, jotta ongelmat eivät toistu. Oliko tämä ratkaiseva tekijä tutkijan itsemurhalle? Sitä emme koskaan tiedä, mutta yhteyden luominen on melko helppoa.

Suuri läpimurto tieteessä tarkoittaa aina suurta mielenkiintoa. Suuri mielenkiinto tarkoittaa aina innokasta laumaa tutkijoita epäilemässä väiteitä. Tämän sai kokea myös vuoden 2010 lopulla Felisa Wolfe-Simon, joka ilmoitti löytäneensä bakteereita, joiden DNA:ssa arseeni on korvannut osan fosforeista.  Tulokset julkaistiin Sciencessa, epäilys tuloksista nousi heti ja puolitoista vuotta myöhemmin julkaistiin useita epäonnistuneita toistoyrityksiä.

Wolfe-Simon sai kokea vahvan vastareaktion. Tästä hän voi syyttää osin itseään: tulokset julkistettiin NASAn suuressa tiedotustilaisuudessa ja Wolfe-Simon kiersi julkaisun jälkeen esiintymässä julkisesti. Hän kieltäytyi kommentoimasta netissä noussutta kritiikkiä ja totesi, että vastaa kritiikkiin vain Sciencen sivuilla. Tutkijat ja toimittajat pitivät tätä tekopyhänä toimintatapana.

Samalla kuitenkin ihmeteltiin, miten Wolfe-Simon oli jätetty yksin korppikotkille. Hänen esimiehensä ei vaivautunut puolustamaan häntä ja vielä kriittisellä hetkellä päätti olla jatkamatta Wolfe-Simonin työsuhdetta. Wolfe-Simonista ei olekaan sittemmin juuri kuultu. Yhtenemiskohdat Obokatan tutkimuksen kanssa ovat selkeät: nuori tutkija vaikuttaa tehneen merkittävän läpimurron ja mopo ei täysin pysy hallinnassa. Vanhempien tutkijakollegoiden ja alkuperäisten julkaisujen arvioijat ovat tärkeässä roolissa: heillä pitäisi olla tarpeellista kaukonäköisyyttä, jotta karikoilta voidaan välttyä. Pahimmassa tapauksessa nuoren tutkijan ura on peruuttamattomasti pilalla.

Psykologian puolella kuohuu samasta aiheesta.  Viime vuosina ongelmat keskeisten psykologian kokeiden toistamisessa ovat nousseet esille ja ongelmaan on tartuttu toistamalla klassisia koeasetelmia. Kokeiden toistaminen ei kuitenkaan ole mitenkään helppoa. En tunne hyvin psykologian koeasetelmia, mutta ainakin biologisissa laboratoriokokeissa on huomioitava monta asiaa, että tietty tutkimusmenetelmä toimii. Se, ettei tiettyä menetelmää saada toimimaan, ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö se toimisi, vaan voi johtua myös siitä, ettei sitä osata käyttää. Usein laboratoriopuolella onkin tapana käydä opiskelemassa työmenetelmät muissa laboratorioissa, joissa ne toimivat rutiininomaisesti.

Niinpä, kun Social Psychology päätti omistaa kokonaisen numeron klassisten  sosiaalipsykologian kokeiden toistoille, oli ilmiselvää, että ongelmia seuraa. 27:stä tutkimuksesta 10:tä ei pystytty toistamaan. Erityisesti numerosta ärsyyntyi Simone Schnall. Schnall toteutti 2008 laajasti uutisoidun tutkimuksen siitä, kuinka ihmiset, jotka oli johdateltu ajattelemaan puhtautta, eivät tuominneet muita ihmisiä moraalisesti yhtä innokkaasti. Hänen tuloksiaan ei saatu toistettua. Schnallin mielestä toistoa ei suoritettu oikein, hänen ei annettu puolustautua lehdessä ja nyt hänen uransa on pilalla. (Schnallin kommentit löytää hänen blogistaan. Psykologian toistettavuutta pohditaan laajemmin Slatessa.) Kuohuva keskustelu lähti taas liikkeelle.

Jokaiseen tarinaan liittyy sama ongelma. Virheiden tekeminen nähdään nolona ja uraa horjuttavana tekona. Virheitä ei uskalleta myöntää. Saadut tulokset nähdään osoituksena omasta arvosta. Pelko omasta urasta on suurta.

Kuinka paljon tämä sitten perustuu todellisuuteen? Nuorempana tieteenharjoittajana en ole kokenut niin paljon työnhaku- tai apurahanhakutodellisuutta, että voisin arvioida, kuinka merkittäviä virheet ovat uran etenemiselle. Tiedemaailmassa ristiriitaisesti sekä arvostetaan huipputuloksia ja –julkaisuja että samalla todetaan, ettei Nature- tai Science-julkaisu ole itseisarvo.

Ilmiselvää on, että tiede jos mikä on ala, jossa pitää olla rohkea, eikä epäonnistuminen saisi pelottaa. Jos riskinotto haittaa urakehitystä, saamme vastineeksi tylsää ja hitaasti etenevää tiedettä, joka ei kyseenalaista vallitsevaa ajatusmaailmaa.

Henry Kissinger tokaisi, että tiedemaailman politiikka on niin häikäilemätöntä ja rumaa, koska panokset ovat niin pieniä. Ei näiden pitäisi olla elämän ja kuoleman kysymyksiä.

Korjaus 6.8.2014 klo 15.05: Kuten kirjoituksen teemaan sopivasti liittyy, olin kuvaillut Schnallin tuloksen väärin. Tämä on nyt korjattu tekstiin: puhtaus siis johtaa vähempään moraaliseen tuomitsemiseen. Kiitokset Mikko Pelttarille huomiosta.

Kommentit (6)

HuuHaata
Liittynyt8.11.2012
Viestejä3645

Arvostan suuresti Japanilaista kulttuuria, jossa kannetaan vastuuta. Välillä joissain tapauksissa tosin liiankin kanssa.

Pidän selviönä, että jos keskuspankkikuplajohtoisesti vedetty Japanin talous romahtaisi maan keskuspankista hyvin monet osaisivat kantaa vastuunsa teoistaan niinkuin kulttuurissa kuuluu, ja poistaa itsensä ihmiskunnasta.

Suomessahan vastaavassa tilanteessa joku ylimielinen pukupelle työnnetään selittelemään kansalle, kuinka heidän tulee kyykistyä.

Tutkijana toki myös on alueita, jossa sitä todellista vastuunkantoa virheestä soisi tapahtuvan. Tapauksissa, joissa manipulaatio vaikuttaa joko hyvin suuren osan ihmisistä elämään, tai vastaavasti pienempään vähemmistöön mutta hyvin voimakkaasti.

Sepi
Liittynyt16.3.2005
Viestejä3231
HuuHaata
Tutkijana toki myös on alueita, jossa sitä todellista vastuunkantoa virheestä soisi tapahtuvan. Tapauksissa, joissa manipulaatio vaikuttaa joko hyvin suuren osan ihmisistä elämään, tai vastaavasti pienempään vähemmistöön mutta hyvin voimakkaasti.

Minkälaista "todellista vastuunkantoa" tarkoitat?

Puuvilla SamI
Liittynyt25.12.2008
Viestejä851

Väistämättä tässä tulee mieleen että nyt on Tuomas joutunu puolustuskannalle.
"Isot pojat" huomannu ja tullu vähän könitystä tossa evopsyko blogissa.
Virheitä on tehty ja se myös itse huomattu parissa muussakin aikasemmassa avauksessa.
Kaikki ei menny ihan putkeen kun valittiin "populistisempia avauksia".

My tykkään Aivelon tavasta isännöidä blogejaan ja olla läsnä.

Joku kirjottaa blogin ja hylkää sen sen jälkeen vaikka saisi suoria kysymyksiäkin. Antaa sen elää jos se elää ja tälläisessa tapauksessa joskus tulee mieleen että bloggaaja hieman pelkää heittäytyä keskusteluun syvemmin ja mahdollisen auktoriteettiasemansa horjumisesta. Tuomas ei tee näin vaan on rohkeesti mukana kuitenkaan suuremmin tungettelematta.

Varmaan jokainen intohimonen tutkija haluaa myös mainetta, kunniaa ja näkyvyyttä. Nuorilla on usein kiire edetä muissakin hommissa ja niitä näyttöjä yritetään hankkia ja lujaa. Tässä on paljon riskejä ja mielestäni on myös esimiehen tehtävä kontrolloida, ohjata ja pistää jäitä hattuun tarvittaessa.
Julkisessa yhteisössä kuitenkin kun hääritään niin on aina parempi mitä nopeemmin sen pelisäännöt oppii.

Oma mielipiteeni on: Kuka tahansa ihminen saa tehdä virheitä jos niistä oppii.
Jokainen on ansainnut enemmän kuin yhden tilaisuuden.

Huolehdi bisneksestä niin bisnes huolehtii sinusta.

Tuomas Aivelo
Liittynyt3.1.2014
Viestejä189
Jerry Cotton

Väistämättä tässä tulee mieleen että nyt on Tuomas joutunu puolustuskannalle.
"Isot pojat" huomannu ja tullu vähän könitystä tossa evopsyko blogissa.
Virheitä on tehty ja se myös itse huomattu parissa muussakin aikasemmassa avauksessa.
Kaikki ei menny ihan putkeen kun valittiin "populistisempia avauksia".

Siitä ei ole kyse. Vaikka joskus jälkikäteen huomaa, että jotain olisi voinut tehdä hieman toisin, niin mitään ei ole (vielä?) tarvinnut katua. Tietenkin tämän blogin kirjoittaminen on ollut jännä kokemus, koska alussa en oikeastaan tiennyt mitään mistä ja miten kirjoittaisin, mutta toimintatavat tuntuvat muotoutuvan juoksussa.

Pääsääntöisesti enemmän keskustelua herättävien postauksien tavoite ei ole vakuuttaa ihmisiä, että olen oikeassa - siihen tämä blogiformaatti on ihan liian lyhyt. Ennemminkin haluan avata ajatuksia siitä, että asiat voi nähdä toisinkin. En tässä kuitenkaan tarkoituksella olla provosoimassa tai marginaaleihin etsiytymässä, sitäkin on maailmassa ihan tarpeeksi. Ja eiköhän sekin ole tullut selväksi, että vankkoja mielipiteitä minulla ainakin on, ja runsas keskustelu auttaa niiden muokkaamisessa joko paremmin artikuloituun muotoon tai sitten mielipiteiden muuttumiseen.

My tykkään Aivelon tavasta isännöidä blogejaan ja olla läsnä.

Joku kirjottaa blogin ja hylkää sen sen jälkeen vaikka saisi suoria kysymyksiäkin. Antaa sen elää jos se elää ja tälläisessa tapauksessa joskus tulee mieleen että bloggaaja hieman pelkää heittäytyä keskusteluun syvemmin ja mahdollisen auktoriteettiasemansa horjumisesta. Tuomas ei tee näin vaan on rohkeesti mukana kuitenkaan suuremmin tungettelematta.

Se on hyvä kuulla. Edeltävään kohtaan viitaten tämä on yrityksen ja erehdyksen kautta syntynyt toimintatapa. Luen kyllä kaikki kommentit ja osallistun tarpeen mukaan. Monilla on usein debatissa tarve sanoa viimeinen sana, mutta minusta on paljon antoisampaa olla ensimmäisenä synnyttämässä uutta keskustelua. Vänkäämiseen en näe tarvetta - ja tietenkin pyrin siihen että tekstini puhuu puolestaan. Ja vastaavasti pidemmät argumentit voi säästää tuleviin blogikirjoituksiin.

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä5692

^^

Myös minä pidän siitä, jos bloginpitäjä itsekin osallistuu keskusteluun.

Olisi ollut jännä nähdä sellainen keskustelupalstakeskustelu evoluutiopsykologiasta, jossa syvällisesti kantaa ottaisivat esimerkiksi Markus J. Rantala, Anna Rotkirch ja Tuomas Aivelo samassa keskustelussa. 

ps. Minusta Aivelo, Kaaro ja Mattsonkin ovat oivallisia uusia bloggaajia Tiede-lehdessä, kiitokset useista kiinnostavista blogikirjoituksista.

(sori off topic.)

SamBody
Liittynyt3.5.2008
Viestejä5354

Tuskinpa tuota Japanin tapausta voi pistää tieteentekemisen piikkiin, kulttuuristahan siinä ilmiselvästi on kysymys. Suomessa aika monen pääjohtajan ja poliitikon oilisi vastaavan kulttuurin vallitessa kuulunut tehdä seppuku. En yllytä moiseen äärimmäisyyteen, mutta täkäläinen kulttuuri kyllä taas toisaalta sallii turhan pitkälle menevän vastuun välttelyn. 

http://www.vapaakielivalinta.fi/
http://www.sananvapaudenpuolesta.fi/
Tunnustan poikkeavuuteni: perustan näkemykseni enemmän omaan ajatteluun kuin auktoriteetteihin.

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkija Zürichin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2015
2014