Todistivatko tutkijat potilaiden vähittäisen luisumisen helvettiin – ja sieltä takaisin?

Kuvittele, että Helvetti olisi olemassa. Kuvittele, toisin sanoen, että tutkijat saisivat huomenna kiistatonta tietoa siitä, että ihmiset voivat joutua Helvettiin, jossa he palavat ikuisessa tulessa. Saisimme videokuvaa Helvetistä, ja näkisimme siellä Ronald Reaganin, Rockefellerit ja, voi ei, Steve Jobsin. Videoklipit todistaisivat, etteivät maailman mahtavimmatkaan miehet – presidentit, upporikkaat ja liike-elämän visionäärit – ole turvassa Helvetiltä. Kaiken lisäksi anekdotaaliset tiedot viittaisivat siihen, että ainoa asia, mikä ihmisen varmasti pelastaa Helvetiltä, on hurskas elämä, kuten varhaiset kirkkoisät opettivat.

Tämä asia juontui mieleen, kun luin noin kuukausi sitten julkaistua tutkimusta: AWARE—AWAreness during REsuscitation—A prospective study. Se on ensimmäinen tieteellinen tutkimus  kuolemanrajakokemuksesta (near-death experience). Tutkimusta johtanut professori Sam Parnia Stony Brook-yliopistosta uskoo, että ihmisen tietoisuus voi jatkua vielä tunteja sydänpysähdyksen jälkeen.

Tutkimuksessa oli mukana 2060 sydänpysähdystapausta. Tutkijat Englannissa, Yhdysvalloissa ja Itävallassa selvittivät kunkin tapauksen potilaskertomukset – elvytyksen toimenpiteet ja aikataulun – ja otivat yhteyttä potilaisiin haastatellakseen heitä heidän muistikuvistaan. Tutkimuksessa oli mukana viisitoista sairaalaa kolmessa maassa, ja osassa sairaaloita ensiapuhuoneita oli manipuloitu tutkimusta silmälläpitäen. Kaappien katolle oli esimerkiksi piirretty ruksi, joka oli nähtävissä vain katonrajasta. Jos potilas siis irtautuisi ruumistaan katonrajaan leijumaan, mutta palaisikin ruumiiseensa, hän saattaisi muistaa ruksin. Se olisi melko vahva argumentti sen puolesta, että hän on leijaillut huoneessa ympäriinsä.

Vaikka moni media repi tutkimuksesta kissan kokoisia otsikoita, joiden mukaan kuolemanjälkeinen elämä voi olla totta, tulokset eivät tosiasiassa päätä huimaa. Ensinnäkin, tutkimus osoittaa, että sydänpysähdys on melko kohtalokas tapahtuma. Kahdentuhannen potilaan aineistosta peräti 84 prosenttia kuoli elvytyksestä huolimatta.Tämän lisäksi osa potilaista oli niin huonokuntoisia, etteivät he voineet puhua. Näin ollen haastatteluihin valikoitui vain 140 ihmistä, joista 55 raportoi olleensa jollakin tavalla tietoisia sydänpysähdyksen aikana, mutta heillä ei ollut selkeitä muistikuvia.

Tutkimuksen toiseen vaiheeseen, eli syvähaastatteluihin valittiin 101 henkilöä, ja näistä 55 raportoi myös muistikuvista. Koska en enää pääse käsiksi alkuperäiseen artikkeliin, en tiedä, ovatko nämä samat 55 henkilöä, jotka ensimmäisessä vaiheessa raportoivat jonkinlaisesta tietoisuudesta. Todennäköisesti ovat, mikä tarkoittaa, että muistikuvat ovat tarkentuneet haastattelujen aikana.

Nämä muistikuvat ovat kuitenkin koko tutkimuksen pihvi. Suurimman osan kokemukset eivät olleet "taivaskokemuksia", harmonista kulkemista kohti valoa, millaisena  kuolemanrajakokemukset usein esitetään. Päinvastoin, he kertoivat piinaavista ja pelottavista muistikuvista, joissa oli eläimiä ja tulta, ja joissa heitä vainottiin. Jos sallitte pienen leikkimielisyyden, niin kysyn vain, että mitä jos lääkärit pelastivatkin nuo pelottavia muistikuvia hautovat helvetin porteilta? Vain muutama henkilö raportoi klassisesta "taivaskokemuksesta."

Valitettavasti yhtäkään haastatelluista ei elvytetty huoneessa, jossa kaapin päälle oli piirretty rukseja, joten tätä puolta asiasta ei päästy kyselemään ollenkaan. Suurinta huomiota herätti tapaus, jossa potilas muisti tapahtumia omasta elvytyksestään, kuten hengityskoneen äänen. Koska tietoisuuden oletetaan "sammuvan" noin 20 sekunnin kuluttua sydänpysähdyksestä, mutta potilas antoi uskottavan kuvauksen tapahtumista 2-3 minuutin ajanjaksolta sydänpysähdyksen jälkeen, Parnia pitää hänen todistustaan aitona merkkinä tietoisuuden jatkumisesta – ja tähän perustui koko mediahype. Valitettavasti potilaan todistus voidaan kyseenalaistaa monesta eri näkökulmasta. Tulosten vakuuttavuutta ei lisää sekään, että kyseessä oli yksi ainoa potilas yli 2000 potilaan aineistosta.

Linkki (maksumuurin takana): http://www.resuscitationjournal.com/article/S0300-9572%2814%2900739-4/abstract

Kommentit (0)

Seuraa 

Käsikopelolla

Jani Kaaro on tiedetoimittaja ja tietokirjailija, joka tekee havaintoja tieteen maailmasta ja sen liepeiltä. Jani odottaa lukijoilta vinkkejä mielenkiintoisista tutkimuksista ja toivoo myös yhteydenottoja tieteentekijöiltä, jotka haluavat esitellä omia töitään.

Teemat

Kategoriat