Jos joku vei romanttisen kumppanisi, ilmiöllä on nimi ja sitä on myös tutkittu.

Mies, veikö joku naisesi? Nainen, veikö ystäväsi miehesi? Moni romanttinen suhde itse asiassa alkaa näin – päättämällä toisen suhteen. Vuonna 2004 tehdyssä selvityksessä arvioitiin, että 63 prosenttia miehistä ja 54 prosenttia naisista on nykyisissä suhteissaan, koska heidät kaapattiin siihen edelliseltä kumppaniltaan. Englanniksi tästä ilmiöstä käytetään termiä poaching, joka tarkoittaa salametsästystä tai salakaatoa.

Siihen nähden, että moni suhde alkaa tällaisesta kaappauksesta, aihetta on tutkittu kovin vähän. Tutkimuksissa on selvitetty lähinnä salametsästyksen yleisyyttä ja sukupuolieroja. Ei liene yllätys, että miehet ovat kaikkialla innokkaampia salametsästäjiä, mutta antautuvat myös herkemmin naispuolisen salakaatajan viekoitukselle.

Mutta entäpä ihmiset, jotka ovat salametsästettävissä? Millaiset ihmiset ovat vietävissä vanhasta suhteestaan suoraan uuteen? Onko heillä yhteisiä piirteitä? Näitä kysymyksiä on selvitetty nyt ensimmäistä kertaa kahden yhdysvaltalaisen ja kahden australialaisen yliopiston yhteistutkimuksessa.

Ensimmäisessä tutkimuksessa oli mukana 138 vapaaehtoista, seurustelevaa opiskelijaa. Tutkijat selvittivät ensin, kuinka moni oli nykyisessä suhteessaan siksi, että hänet oli salametsästetty aiemmalta kumppaniltaan, ja kuinka moni oli aloittanut suhteen puhtaalta pöydältä. Tämän jälkeen he vastasivat kysymyksiin nykyisestä suhteestaan.

Tulokset osoittivat, että salametsästetyt olivat aika lailla samasta puusta veistettyjä. He eivät osoittaneet suurta sitoutumista nykyiseenkään suhteeseen; eivät olleet tyytyväisiä nykyiseen suhteeseen; olivat useammin uskottomia; ja muita avoimempia uusille romanttisille kumppaneille. Tutkimusjakson aikana heidän tyytymättömyytensä nykyiseen suhteensa heikkeni, ja heidän kiinnostuksensa uusia romanttisia kumppaneita kohtaan jatkui tasaisena.

Toisessa tutkimuksessa oli mukana uusi vapaaehtoisten setti. Tutkimus toistettiin samanlaisena kuin edellinen, mutta seuranta-aika oli lyhyempi. Jälleen kerran tulokset olivat samat. Salametsästetyt eivät olleet sitoutuneita nykyiseen suhteeseensa ja olivat kiinnostuneita uusista romanttisista kumppaneista.

Kolmas tutkimus toteutettiin eri tavalla. Siinä  oli mukana 219 heteroseksuaalista, seurustelevaa vapaaehtoista, jotka vastasivat samoihin kysymyksiin kuin edellisissäkin tutkimuksissa, mutta lisäksi persoonallisutta koskeviin kysymyksiin. Nämä tulokset eivät ole erityisen mairittelevia salametsästettyjen osalta. He olivat sosiaalisesti passiivisia, eivät erityisen mukavia toisille ihmisille, piittaamattomia, emotionaalisesti etäisiä ja narsistisia.

Tutkimuksen tulokset eivät taida olla kovin yllättäviä. Jos salametsästetyt olivat jo kerran aiemmin jättäneet romanttisen kumppaninsa toisen vuoksi, miksi he eivät tekisi sitä uudelleen. Tuota persoonallisuuspiirteiden listaa lukiessa tulee mieleen kysyä, että milläköhän he ovat salametsästäjänsä saaneet kiinnostumaan itsestään? Valoisalla ja lämpimällä olemuksellaan? Vai onkohan vakka siinä valinnut itselleen sopivaa kantta?

Linkki: http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0092656614000750

Kommentit (20)

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844

Huolestuin jo että tässäkö se syy sitten on sinkkuuteen, että kun ei halua ajatellakaan että veisi jonkun toisen ihmisen kumppanin. Mutta tekstin luettuani jäi selainen mielikuva että enpä halua ajatella vieläkään niin tekeväni. Ja ihmiset joiden on helppo aloittaa suhteita ovat tosiaan usein ihmisiä joiden on niitä helppo myös lopettaakin. 

Jodi
Liittynyt27.2.2014
Viestejä2187

Kumppanuuden luonti on joka ikinen kerta elämän muutos. Liittyykö siihen seksiä on vain sen yksi piirre. Mitä vähemmän velvoitetaakkaa ihminen kantaa sitä helpompaa on luoda uusia suhteita. Ääripäänä on piittaamattomuus.

Mutta tässä oli mies, jolta puuttui aivoista yli puolet, ja kaikki oli normaalisti. Miehen ÄO oli 75, eli normaalin alarajoilla. Hän työskenteli valtion virkamiehenä, oli naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta. -Jani Kaaro

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844
ksuomala

Taas tommosta reilukerhoilua.

En minä ketään ala tuomitsemaan jos saa sellaisen kohtauksen kesken suhteensa että tykkääkin toisesta ihmisestä. On minulle itsellenikin niin käynyt; en tiedä voiko sitä käyttää lieventävänä asianhaarana että kumppani sanoi olevansa homo ja veti Diapamia niin ettei häneen saanut enää mitään yhteyttä, plus olimme avoimessa liitossa. Kyllähän tuollainen tilanne kai suorastaan huutaa sitä että "ihastu toiseen, että pääset edellisestä eroon, kun et dorka muuten tajua erota". Olin tosin eroa kyllä jo miettinytkin, mutta antanut sitten periksi että yritetään vielä. Sitä en muista että missä välissä kumppanin asenne sitten oli se että minua "vaivaa" jokin, jos ehdotan seksiä. Eli häntä vaivasi että minua vaivasi olla viikkoja ilman.

Voi ajatella että liitto jonka pystyy "rikkomaan" ei ole enää liitto jota pitäisi pitää koossa.

Mutta kaikesta huolimatta minä en vaan kykene ajattelemaan itseäni naiseksi joka änkee kahden ihmisen väliin. Tilaisuuksia on kyllä ollut, taikka tämmöistä mahdollisuutta tuputettu, siinä mielessä että mies on ottanut nettideiteissä yhteyttä ja lässyttänyt siitä miten vaimonsa kanssa blaa blaa blaa ja olisi niin tarvis hyvää ja kivaa naista. Muutamalle olen huomauttanut että olisikohan kuitenkin parempi lopettaa se liittonsa ensin, ja vasta sitten etsiä uutta. Ymmärrän kyllä sen että ihmiset vihaavat ajatustakin yksinolosta, ja yrittävät varmistaa itselleen uuden kumppanin jo ennalta valmiiksi, niin ettei sitten tarvitse hetkeäkään olla yksin kun eroaa edellisestä. Tuntuu olevan aika monenkin ihmisen käytäntö. (Minähän en sitten mitään suhdetta aloittanut ekan eksän aikana toiseen ihastuttuani, kun ei tämä ihastukseni kohde halunnut oikeaa suhdetta, ilmeisesti kenenkään kanssa siinä vaiheessa.)

Eihän siltä välttyä voi että tuntee hienoista vahingoniloa aina silloin tällöin suhteesta toiseen sukkuloivia kohtaan, kun huomaa ettei se suuri ihastus ja innostus mikä heillä on alussa sitten kestäkään kovin pitkälle, kun samaan aikaan ei moista innostusta itsestään löydä, eikä koe ketään ihastuttavaksi, eikä itse ole kenenkään sellaisen ihmisen ihastuksen kohteena josta itsekin voisi pitää. Kun ihmetellään jonkun "ikisinkun" tilannetta ja samaan hönkään mainostetaan että kyllä minun kaverini vaan ovat kumppanin löytäneet, tekee aina mieli kysyä niin että montako kertaa on löytänyt. Kerran puoleksi vuodeksi, toisen kerran pariksi vuodeksi ja sinä aikana jo taas yhden jne. Ehkä joku tosiaan tarvitsee läjäpäin kumppaneita jotka sitten asettuvat nätisti peräkkäiseen pötköön tai muodostavat samanaikaisten suhteiden ryteikön, mene tiedä. Ihminen joka ei muutenkaan oikein kykene keskittymään moneen ihmiseen, tai joka ennenkaikkea hakea jotain syvällisempää, eikä vain ohimenevää pinnallista puoliyhteyttä, saa sitten olla kokolailla yksinään jos ei satu löytymään sitä ns. oikeasti yhteensopivaa.

Kaikilla on aina jotain valitettavaa. Ne jotka tekevät lapsia valittavat välillä siitä miten raskasta lasten kanssa on. Ne jotka hyppäävät suhteesta toiseen saattavat loppujen lopuksi muodostaa mielessään yhden epämääräisen massan kaikista kumppaneistaan, ja ovat sitten kovasti tietävinään millaisia "kaikki" naiset tai miehet ovat. Kun kuitenkin oma persoonallisuus on vetänyt aina tietyn tyyppisen kumppanin tykö, niin kovin kattavaa mielikuvaa kokonaisesta sukupuolesta ei olisi syytä muodostaa. Esim. jotkut rehvakkaan oloiset miehet kuvailevat naiset suurinpiirtein puolieläimellisiksi olennoiksi, joka on aina ihmetyttänyt ja inhottanutkin. Sitten kirjoitellaan paljastuskirjoja siitä millaista oli panna sitä ja tätä eksäänsä. Taikka otetaan lehtiin yhteyttä ja riekutaan niistä parisuhteistaan siellä. Tässä nyt on se ainoa oikea, mitäs pienistä että on jo kuudes avioliitto.

Kai sitä on ihmisillä saippuaoopperansa ja draamansa oltava. Ja ehkä jotkut hakeutuvat lukuisiin suhteisiin juuri sen takia että heillä on viihdettä oman elämän muodossa?

 

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä5690

Nuo artikkelissa mainitut tutkimustulokset ovat olleet yleisessä tiedossa jo ennenkin. Jos haluaa uskollisen kumppanin, ei kannata suunnata metsästystään jo valmiiksi varattuihin.

Vatkain
Liittynyt4.3.2008
Viestejä27230

Kaipa tämä on niitä asioita, että kaikki tietää, mutta kukaan ei tiedä että miksi, niin sitten pitää tutkia jotta saadaan tieto viralliseksi.

Hämmentää.

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä5690

Niin, tulihan tuossa tosiaan selitys: "He [salakaadetut] olivat sosiaalisesti passiivisia, eivät erityisen mukavia toisille ihmisille, piittaamattomia, emotionaalisesti etäisiä ja narsistisia."  Eli ei siis mitenkään ihanteellisia kumppaneita muutenkaan, vaikka uskottomuutta ja heikkoa sitoutumista suhteeseen ei laskettaisikaan.

Cryosat
Liittynyt29.7.2010
Viestejä1284

Rousseau, noin minäkin ajattelen. Ensin pitäis erota ja olla vähintään vuosi yksin, jotta edes tietää mitä haluaa ja ajatukset selviää.

Quidquid latine dictum sit, altum videtur.

Vatkain
Liittynyt4.3.2008
Viestejä27230

^Minä en pidä tuota vuoden yksinoloa tarpeellisena, mutta kyllä siinä selvä väli olisi hyvä olla. Ettei vaan käy niin, että sen uuden suhteen ottaa laastariksi ja näin hyväksikäyttää toista vaikka aluksi itsekin luulisi, että on aidosti rakastunut uudelleen.

Hämmentää.

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844
BCK
Niin, tulihan tuossa tosiaan selitys: "He [salakaadetut] olivat sosiaalisesti passiivisia, eivät erityisen mukavia toisille ihmisille, piittaamattomia, emotionaalisesti etäisiä ja narsistisia."  Eli ei siis mitenkään ihanteellisia kumppaneita muutenkaan, vaikka uskottomuutta ja heikkoa sitoutumista suhteeseen ei laskettaisikaan.

Lienevätkö sitten helposti hurmattavissa, koska haluavat saada vastapuoleltakin niitä kehuja joita itsekin jakavat - itselleen. Narsistin voisi hyvin kuvitella olevan onnesta soikea kun häntä tavoitellaan, mutta kyllästyvän suhteessa pitkässä juoksussa, sillä harva nyt jaksaa loputtomiin leikkiä sitä tavoitteluleikkiä. Olen mieheltä kuullut naisesta jolle piti olla kokoajan romantiikkaa (suklaata ja kukkia), ja kehuja (jos ei mies tajunnut kehua, nainen katseli peiliin ja kehui itse itseään). Toisen miehen eksälle sensijaan piti tuon tuostakin olla vallan uusi mies - mutta sitten jossain vaiheessa halusi aina kaikki eksänsäkin takaisin itselleen, varsinkin jos näillä olisi ollut jo uusi nainen. Ei niin kuin millään käynyt että mies olisi mennyt omassa elämässään eteenpäin, kun olisi pitänyt palvoa juurikin tuota naista. Jossa viskisiepossa on vaikea kuvitella mitään palvottavaa olleen, mutta kaiketi tämä sitten on asennekysymys. Se joka kuvittelee itse olevansa tavoittelun arvoinen saa muutkin uskomaan siihen?

ksuomala
Liittynyt30.3.2014
Viestejä939

Toisinaan ihmettelen näitä naisia joiden yleensäkin ottaen pitää ryhtyä tekemisiin sellaisten jamppojen kanssa mitkä ei nappaa pätkääkään.

Pseudohippi
Liittynyt27.11.2006
Viestejä12066

Ai että ne jotka ovat kiinnostuneita uusista suhteista ovat tyytymättömiä nykyiseen? Noi voi ihme, eihän tuota nyt olisi voinut mitenkään tietää ilman yliopistollista tutkimusta...

Pseudohippi: ja miten on mahdollista, ettei kukaan huomannut [räjähteiden] asennusta [WTC-torneihin]?
Taha Islam: Koska se tehtiin salaa.

ksuomala
Liittynyt30.3.2014
Viestejä939

Joskus on käynyt silleen että joku jurpo on tullut pöllimään juuri sen naisen minkä kanssa oli "juttua vireillä". En voi arvostaa.

Pitäisi kai kostoksi alkaa pöllimään muiden naisia mutta enpä taida jaksaa. Liian hapokasta.

Vaihdokas
Liittynyt13.9.2013
Viestejä2243

Mä en sori ehkä ihan tajua tätä terminologiaa, jossa ihmisiä salakaadetaan ja pöllitään. Tulee vähän mieleen jotain muuta kuin tasaveroiset ihmissuhteet..

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844
ksuomala

Toisinaan ihmettelen näitä naisia joiden yleensäkin ottaen pitää ryhtyä tekemisiin sellaisten jamppojen kanssa mitkä ei nappaa pätkääkään.

Kai ne on niitä jotka eivät alunalkaenkaan kestä kuunnella mitään vihjailuja tai v-tuiluja nirsoudesta, ronkeliudesta ynnä muusta. Tai eivät kestä niitä omia ajatuksiaan tyyliin "olenko paska ihminen kun en rakasta ketään". Ja sitten yritetään leikkiä rakastamista. Tai kerrotaan omalle itselle satuja että se tyyppi rakastaa (vaikkei se sitä millään tavalla edes osoita). 

Tai sitten se on se kuuluisa statusjuttu. MINUN mieheni, MEIDÄN Teppo... millä ylvästellään muille. 

ksuomala
Liittynyt30.3.2014
Viestejä939
Rousseau
ksuomala

Taas tommosta reilukerhoilua.

En minä ketään ala tuomitsemaan jos saa sellaisen kohtauksen kesken suhteensa että tykkääkin  

Joo no jos naiset omii tämän oikeuden niin sitten ei ehkä kannata vinkua siitä että "miehet ei viitti tulla juttelemaan selvinpäin yhyy". Nimittäin kyllä siinä vähän sekaisin pitää olla että yleensäkään ottaen ryhtyy tekemiseen sellaisen eukon kanssa kuka saattaa hetkellä millä hyvänsä keksiä että "palaanpas yhteen eksän kanssa ja mene sinä helvettiin".

Vaan jospa riittäisi jo tästä aiheesta jauhaminen mun osalta. 

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844
ksuomala
Rousseau
ksuomala

Taas tommosta reilukerhoilua.

En minä ketään ala tuomitsemaan jos saa sellaisen kohtauksen kesken suhteensa että tykkääkin  

Joo no jos naiset omii tämän oikeuden niin sitten ei ehkä kannata vinkua siitä että "miehet ei viitti tulla juttelemaan selvinpäin yhyy". Nimittäin kyllä siinä vähän sekaisin pitää olla että yleensäkään ottaen ryhtyy tekemiseen sellaisen eukon kanssa kuka saattaa hetkellä millä hyvänsä keksiä että "palaanpas yhteen eksän kanssa ja mene sinä helvettiin".

Vaan jospa riittäisi jo tästä aiheesta jauhaminen mun osalta. 

Ai sekö se onkin kauheinta että nimenomaan naiset alkavat lähtemään suhteistaan tykästyttyään toiseen? Että se on jotenkin kamalampaa kun se että mies tekisi niin? 

Tuota tapahtuu kokoajan, että jos alkaisi helvetillä uhkailemaan sinne ja tänne ihmisiä että ei noin saa tehdä, niin aikalailla tuulimyllynä saisi räpiköidä - ketään ei kiinnosta. Kun itse sattuu olemaan se jätetty, niin ottaahan se päähän, mutta kai sekin pitäisi nähdä mahdollisuutena: pääsinpäs siitä pitkästä suhteesta ilman että itse piti olla aloitteellinen eroon. 

Jos jää vinkumaan jättäjän perään ja haluaa ehdottomasti juurikin hänet takaisin, tekee hänelle vain palveluksen pönkittämällä hänen itsetuntoaan. "Vau, mahdan olla jotakin kun eksäni haluaa juuri minut." Paskanmarjat on, kukaan ei ole. Kukaan ei ole korvaamaton edes parisuhteessa. Vaikkakin kaikki toki ovat erilaisia, eli yhdellä ei korvata yksi yhteen (eli kloonina) toista, jos yhtään oikeasti rakasti ja rakastaa. Toisessa voi rakastaa toisenlaisia asioita kuin jossain menneessä kumppanissa. 

ksuomala
Liittynyt30.3.2014
Viestejä939

Kyllä maar se on niin riemastuttavaa missä tahansa asiassa säätää pidemmän aikaa ja sitten tulee joku jurpo ja torpedoi kaiken. Mut eiköhän se ole jo tullut selväksi.

ksuomala
Liittynyt30.3.2014
Viestejä939

Ja eiköhän se tule selväksi että korvattavuus on tasan 100% kun tulee dumpatuksi kenen tahansa vuoksi milloin tahansa. Toisaalta jos on oivalluskyky tuota luokkaa niin eipä tarvitse alkaa jättäjää haikailemaan takaisin.

Prossimo Treno
Liittynyt26.3.2006
Viestejä1118
Rousseau

Narsistin voisi hyvin kuvitella olevan onnesta soikea kun häntä tavoitellaan, mutta kyllästyvän suhteessa pitkässä juoksussa...

Kuten nyt sanotaan vaikka maratonilla. No ihan totta! Kukapa sellaista suhteessaan koko aikaa jaksaisi.

Jos julkkis vie puolisosi ja tämä tuore pariskunta tulee sitten kaupungilla vastaan sinua ja kavereitaisi, voit suhtautua asiaan kahdella hyvin erilaisella tavalla. Valitsemasi tapa myös erottavaa voittajan ja häviäjän asenteen.

A) Voit yrittää katsella muualle, mutta ryhtisi painuu ja kaikesta näkee kuinka surkea ja myrtynyt olet nähdessäsi entisen rakkaasi onnellisena leuhkan julkkiksen käsipuolessa.

B) Voit ilahtua, osoittaa entistä rakastasi sormella ja ilmoittaa suureen ääneen kaikille: "Mä olen pannut tota." Jos julkkis sanoo, että "niin kuule mäkin", niin voit naureskella, että "minäpä paninkin ensin" tai "mutta vasta minun jälkeeni".

TOIJALA. Katse josta huomaa toisen olevan aivan liian päissään, jotta hän ymmärtäisi mitään mitä hänelle on sanottu viimeisen 20 min. aikana. "Junassa yritin puhua hänelle, mutta hän oli jo toijalassa." — Antti Hyry (Kokkilan kakkakääpiö, Hömpönkeinaa, Hirvi Akuniemi)

Seuraa 

Käsikopelolla

Jani Kaaro on tiedetoimittaja ja tietokirjailija, joka tekee havaintoja tieteen maailmasta ja sen liepeiltä. Jani odottaa lukijoilta vinkkejä mielenkiintoisista tutkimuksista ja toivoo myös yhteydenottoja tieteentekijöiltä, jotka haluavat esitellä omia töitään.

Teemat

Kategoriat