Lisääntymisen ihme taftipöksyt jalassa

Hollantilainen tiedemies Anthony van Leeuwenhoek näki ensimmäisenä siittiöt vuonna 1677. Hän epäili, että niillä olisi jotakin tekemistä lisääntymisen kanssa, mutta mitä? Jotkut ajattelivat, että siittiöiden sisällä oli pieni täydellinen ihminen, homunculi, joka kohdussa vain kasvaisi suuremmaksi.

Leeuwenhoek ei ollut ainoa tiedemies, joka pohti lisääntymisen mysteeriä. Toinen oli ranskalainen luonnontieteilijä René Antoine Ferchault de Réaumur. Hän koetti selvittää mysteeriä tutkimalla sammakoita – ja miksi ei olisi tutkinut. Jos ei tuolloin tiedetty ihmisten lisääntymisestä, ei tiedetty sammakoidenkaan.

Réaumur kuului koulukuntaan, joka uskoi, että sammakot eivät sikise itsestään lammikoiden pohjamudasta, vaan van Leeuwenhoekin löytämillä mikroskooppisen pienillä rakenteilla oli jotakin tekemistä uusien yksilöiden luomisessa. Hän halusi siis osoittaa, että paritellessa koiraat erittävät näitä mikroskooppisia kappaleita.

Réaumur pyydysti sammakoita läheisestä lammesta ja seurasi niiden parittelua laboratoriossa. Jotta hän onnistuisi osoittamaan siittiöiden merkityksen lisääntymisessä, hänen olisi saatava siittiöt kiinni parittelun yhteydessä. Mutta miten?

Vastaus oli housut. Réaumur räätälöi sammakoille housut ja puki ne sammakoiden päälle. Tämän jälkeen suunnitelmana oli, että Réaumur kurkkaisi sammakoiden pöksyihin parittelun jälkeen. Jos siellä olisi siittiöitä, hänen hypoteesinsa olisi todistettu.

Matkassa oli kuitenkin mutkia. Réaumurin ensimmäiset housut oli valmistettu eläimen virtsarakosta, ja sammakot potkivat ne nopeasti yltään. Seuraavat pöksyt hän valmisti vahataftikankaasta; samasta aineesta, josta naisten tuolloiset juhlavat hameet  oli valmistettu. Mutta niissäkin oli ongelmia. Ensin lahkeet olivat liian väljät, minkä ansiota sammakot saivat jalkansa ujutettua niistä pois. Kun Réaumur edelleen tiukensi lahkeita ja veti sammakoille kaiken lisäksi henkselit, housut pysyivät yllä.

Valitettavasti Réaumurin tutkimus ei vuosien kokeilujen jälkeenkään tuottanut suuren tieteilijän toivomaa tulosta. Vaikka hän miten tutki, housuista ei koskaan löytynyt mitään. Hän koetti vaikuttaa siittiöiden ilmestymiseen lämmittämällä sammakoiden uimavettä tai pitämällä  astiaa tulen lähellä, mutta tulos oli aina sama. Réaumurilla oli kilpaileva teoria, jonka mukaan siittiöt voisivat tulla sammakoiden kynsistä, ja tätä hän selvitti valmistamalla sammakoille pienet tumput - mutta nämäkin tutkimukset tuottivat vesiperän.

Mielenkiintoisesti Réaumurin muistiinpanoista ei ilmene, tarkkailiko hän sammakoiden munien kehittymistä. Ilmeisesti ei, sillä muuten niistä luulisi löytyvän mainintoja. Mutta tämä on juuri se mitä ajan toinen suuri luonnontieteilijä, Lazzaro Spallanzani, teki. Kuten Réaumur hänkin puki sammakoille pöksyt, mutta siittiöiden sijaan hän päätti katsoa, mitä tapahtuu sammakon munille. Hän huomasi, että jos sammako paritteli pöksyt jalassa, munat jäivät kehittymättä. Jos Spallanzani kuitenkin heitti juuri paritelleen koiraan pöksyt munien sekaan, munat kehittyivät normaalisti nuijapäiksi.

Pöksyissä siis oli sitä jotakin, mikä sai munat kehittymään.

Kommentit (1)

Brainwashed
Liittynyt20.1.2013
Viestejä5780

Vanha viisaus ja sanonta "pidä pöksyt jalassa" juontaa siis juurensa Spallanzanin tieteellisten löydösten antiin.

Hassisen konekin aikoinaan tuota sanontaa biisissään hyödynsi, mutta siinä äiti kehoitti tyttöä pitämään pöksyt jalassaan - joko viitattiin naisten tasa-arvoon ja oikeuteen pitää housuja, taikka sitten oli ne pikkuiset housut kyseessä.

Seuraa 

Käsikopelolla

Jani Kaaro on tiedetoimittaja ja tietokirjailija, joka tekee havaintoja tieteen maailmasta ja sen liepeiltä. Jani odottaa lukijoilta vinkkejä mielenkiintoisista tutkimuksista ja toivoo myös yhteydenottoja tieteentekijöiltä, jotka haluavat esitellä omia töitään.

Teemat

Kategoriat