Kuva Dioscorideksen Materia medicasta.

Kuka muka tarvitsee aivoja ollakseen älykäs?

Eräs kaikkien aikojen lempitarinoitani koskee amerikkalaista Cleve Backsteria. Tämä erikoinen mies tutki laivastossa sotilaiden kuulustelua hypnoosin tai totuusseerumin vaikutuksen alaisena. Sieltä hänet pestattiin vuonna 1948 CIA:han, jossa hän kehitti valheenpaljastustekniikkaa. Tämän jälkeen hän perusti oman akatemian, jossa koulutettiin ihmisiä valheenpaljastuksen saloihin.

Backsterin todellinen elämäntyö, josta hänet muistetaan, alkoi kuitenkin eräänä hiljaisena päivänä toimistolla. Hän sai sellaisen pienen päähänpiston, että mitä jos valjastaisi toimiston huonekasvin valheenpaljastuskoneeseen. Kun Backster oli tämän tehnyt, hän mietti, miten saisi kasvin reagoimaan. Hän keksi: "Poltanpa kasvia tulitikulla." Samassa valheenpaljastuskone alkoi ruksuttamaan. Mitä ihmettä! Oliko kasvi reagoinut hänen ajatukseensa? Backster testasi tätä useaan kertaan – esimerkiksi aivan tavallisella lehtisalaatilla – ja sai ilmiön toistumaan.

Kasvit lukevat ajatuksemme, Backster väitti. Hän kirjoitti aiheesta kirjan ja pääsi esittelemään ajatuksiaan televisioon. Myöhemmin hän testasi, etteivät ainoastaan kasvit lukeneet ajatuksiamme. Niin tekivät myös sperma, kananmuna ja jogurtti – jopa etänä. Eräässä tutkimuksessa valheenpaljastuskoneeseen valjastettu sperma reagoi omistajansa ajatuksiin, vaikka tämä oli toisella puolella kaupunkia.

Backsterin havainnot eivät välttämättä pidä paikkaansa, mutta hän oli kuitenkin oikeassa siinä, että kasvit ovat harvinaisen hyvin tietoisia ympäristöstään – ja ne kykenevät ihmeellisiin juttuihin. Kirjoitin vuonna 2012 Tieteeseen artikkelin siitä, miten kasvit näkevät, haistavat, kuulevat ja maistavat, ja jatkan nyt artikkelin jälkeen ilmenneillä tiedoilla.

Eräs mielenkiintoisimmista havainnoista on peräisin Missourin yliopistosta. Siellä tutkija Heidi Appel äänitti perhostoukkien rouskintaa, kun ne söivät kasvin lehteä, ja soitti sitä lituruoholle. Tämän jälkeen hän päästi perhostoukat kasvin kimppuun ja mittasi, kuinka paljon kasvi oli tuottanut puolustusaineita tuholaisia vastaan. Kontrollikokeissa kasveille soitettiin tuulta tai ne eivät saaneet mitään käsittelyä ennen toukkahyökkäystä.

Tulokset osoittivat, että rouskintaa kuunnelleissa kasveissa oli toukkahyökkäyksen jälkeen huomattavasti enemmän puolustusaineita kuin kontrollikokeen kasveissa. Toukan rouskiminen oli siis saanut kasvit ennakoimaan hyökkäystä, minkä vuoksi ne olivat aloittaneet puolustusaineiden tuotannon aikaisemmin. Kasvi tietenkään ei kuule, mutta se näemmä tunnistaa rouskimisesta aiheutuvien värähtelyjen perusteella, milloin toukka jyrsii naapurikasvia.

Toinen mielenkiintoinen tutkimus julkaistiin Oecologiassa viime vuoden lopulla. Siinä botanisti Monica Cagliano Länsi-Australian yliopistosta osoitti, että mimosaa voi opettaa kuten eläintä. 


Eric Hunt/Wikimedia commons

Tutkijat hyödynsivät mimosan tunnettua erikoispiirrettä: Kun sitä koskettaa, se sulkee lehtensä. Tutkijat rakensivat kastelujärjestelmän, joka pudotti vettä kasvien päälle aina muutaman pisaran kerrallaan. Kasvit, jotka kokivat pisarat nyt ensimmäisen kerran, sulkivat lehtensä. Mutta hoksattuaan, ettei pisaroista ole haittaa, ne lakkasivat sulkeutumasta. Ne sulkeutuivat kuitenkin edelleen kaikista muista asianmukaisista syistä, kuten ihmisen kosketuksesta.

Cagliano havaitsi myös, että kasvit muistivat oppimansa. Vielä kahden kuukauden jälkeen ne olivat välinpitämättömiä pisaroita kohtaan. Tutkijat pohtivat, että vastaava oppiminen voi olla kasveilla yleisempääkin,  mutta koska ne eivät reagoi yhtä nopeasti kuin mimosa, se jää huomaamatta.

Kaikista hämmästyttävimpiä tuloksia saatiin kuitenkin tuoreessa saksalaistutkimuksessa, joka on julkaistu American Naturalist -sarjassa. Tutkimus keskittyi eurooppalaiseen happomarjaan ja sen strategiaan suojautua kasvin siemeniä syövältä hedelmäkärpäsen toukalta.


Steffen Hauser/Botanikfoto

Kussakin happomarjan punaisessa marjassa on 1-2 siementä. Hedelmäkärpäsen toukka syö tiensä marjan lävitse ja porautuu siemenen sisään. Yksi pieni toukka syö vain yhden siemenen. Kasvilla on kuitenkin tehokas strategia toukkaa vastaan. Kun se havaitsee, että toukka syö sen siementä, se voi tuhota eli abortoida infektoituneen siemenen.

Göttingenin yliopiston ja Helmholtzin ympäristötutkimuskeskuksen tutkijat kuitenkin huomasivat, että kasvin strategia vaihtelee sen mukaan, onko marjassa yksi vai kaksi siementä. Jos marjassa oli kaksi siementä, kasvi abortoi infektoituneen siemenen 75 prosentissa tapauksista. Näin infektoitumattoman siemenen mahdollisuudet selviytyä lisääntyivät. Mutta jos marjassa oli vain yksi siemen, kasvi abortoi infektoituneen siemenen vain viidessä prosentissa tapauksia. Kasvi siis "spekuloi", että toukka voi kuolla ja siemen edelleen selviytyä.

Tutkimus herättää luonnollisesti kysymyksen siitä, miten kasvi "tietää" kuinka monta siementä sen kussakin tuhansista marjoista on, jotta se kykenee tekemään tällaisen strategisen päätöksen. Mainittakoon, että strategia on hyvin tehokas tapa kontrolloida hedelmäkärpästä. Amerikasta tuodulla happomarjan sukulaisella, jolla ei ole tällaista strategiaa, hedelmäkärpäsen lisääntymismenestys on kymmenkertainen verrattuna happomarjaan.

Linkki Tieteen artikkeliin:
http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkeli/kasvi_nakee_haistaa_kuulee_ja_maistaa

Kommentit (1)

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä241

Filosofi Martin Buber omasi epätavallisen herkkyyden esimerkiksi kasveja kohtaan. Monet luonnon helmassa paljon liikkuvat ovat kokeneet vastaavaa kuin Buber ehkä paljon pienemmässä mittakaavassa. Eino Leinon toteamus "Puu puheli, kukka kuuli" on itsellenikin kerran tullut todeksi syvän joogatilan jälkimainingeissa..

http://naturalhealthscience.com/article_Spiritual-PhytoEssencing_081110.php

In I and Thou, the great philosopher Martin Buber discusses the I-Thou relationship between human- and plant-soul: “The living wholeness and unity of a tree that denies itself to the eye of anyone who merely investigates, is manifest to those who say Thou, is present when they are present: they grant the tree the opportunity to manifest it [soul-level consciousness] , and now the tree that has being manifests it.”

Buber’s central point is that one encounters spirit only through a meeting of souls (including a meeting between a human soul and a plant soul) at a “between” space. This “I-Thou” (or “I-You”) meeting (one’s true Self engaging with another’s true Self) engenders the development of pure relation characterized by reciprocal soul-level acknowledgment. In contrast, the more common and generally superficial “I-It” experience is characterized by lack of soul-to-soul acknowledgement, thus using and experiencing rather than knowing and caring.

"Kasvien salainen elämä" ja Backsterin kokeet taidettiin aikoinaan aika tehokkaasti lytätä mediassa niin, että aikaansa seuraavat ihmiset saattoivat sysätä ne huu-haana syrjään. Eivätkä Peter Gariaevin ynnä muiden tutkimukset, joista Backsterin ilmiöt ehkä löytäisivät selityksen, ole suinkaan tiedeyhteisöjen suosiossa

http://holographicarchetypes.weebly.com/wave-genetics.html

Teoksessa "Parapsykologia ja moderni luonnontiede" (Progress 1986) A.Dubrov ja V.Puskin selostavat pitkästi NL:ssa Backsterin innoittamana tehtyjä kasvikokeita. Osoittautui, että tunnetilan lähettäjän tilaa täytyi muuttaa hypnoosin tai suggestion avulla, jotta lähetys olisi ollut vakioisesti riittävän voimakas. Lisäksi kasvin täytyi antaa rauhoittua ennen koetta.

Miten sitten kasveilla voisi esiintyä "sielunelämää" kun niillä ei tiettävästi ole hermostoakaan? Yksi mahdollisuus on, että kasvin genomissa on spesifejä tiedonkäsittelypiirejä, jotka voivat aktivoitua monista eri syistä, mm. äänestä tai varoitusmolekyyleistä.

Bakteerien taidokkaita geneettisiä tiedonkäsittelypiirejä, jotka tekevät bakteeriyhdyskunnista huomattavan älykkäitä, on tutkinut Eshel Ben Jacob työtovereineen:

http://news.rice.edu/2013/04/19/genetic-circuit-allows-both-individual-freedom-collective-good/

 Each bacterium in the colony communicates via chemical “tweets” and performs a sophisticated decision-making process using a specialized complex gene network comprised of many genes connected via complex circuitry - See more at: http://news.rice.edu/2013/04/19/genetic-circuit-allows-both-individual-freedom-collective-good/#sthash.zhDTFbIp.dpuf

Seuraa 

Käsikopelolla

Jani Kaaro on tiedetoimittaja ja tietokirjailija, joka tekee havaintoja tieteen maailmasta ja sen liepeiltä. Jani odottaa lukijoilta vinkkejä mielenkiintoisista tutkimuksista ja toivoo myös yhteydenottoja tieteentekijöiltä, jotka haluavat esitellä omia töitään.

Teemat

Kategoriat