Tällä pistiäisellä niitä riittää

Kaikki te, jotka lomailette kesällä Baltiassa, vielä ehditte tehdä tämän havainnon. Etsikää pihapiiri, jossa on olkikattoinen rakennus. Asettukaa katon harjanteen alle ja katsokaa ylöspäin. Se, mitä teidän pitäisi nähdä, on lukematon määrä pieniä hyönteisiä, jotka pörräävät ja parveilevat olkikaton ympärillä.

Jos olisitte entomologisesti suuntautuneita ja huiskauttaisitte hyönteiset haaviin, suurin osa niistä osoittautuisi pieniksi pistiäisiksi. Pistiäiset monista eri heimoista rakentavat pesänsä onttoihin korsiin - ja niitähän olkikatossa riittää.  Olen monena kesänä katsellut pistiäisten hyörinää olkikaton äärellä ja ihmetellyt yhtä asiaa – mitenkähän ne löytävät kaikkien tuhansien korsien joukosta oman pesänsä?

Tämä olkikattojen ja pistiäisten läheinen suhde juolahti mieleen tuoreesta tutkimuksesta. Kyse ei oikeastaan ole yksittäisestä tutkimuksesta, vaan pitkään jatkuneesta projektista, jossa selvitetään kiinalaisten metsien ekologiaa. Yksi tutkijoista on Freiburgin yliopiston hyönteistieteilijä Michael Staab, joka on erikoistunut tiepistiäisiin (Pompilidae).

Tiepistiäisiä on Suomessakin. Ne ovat erikoistuneet pyydystämään hämähäkkejä, etenkin pulleita naaraita, jotka ne lamauttavat ja raahaavat pesäänsä maan alle. Siellä naaras munii hämähäkin päälle yhden munan, ja sieltä kuoriutuva toukka syö hämähäkin.

Kaikki tiepistiäiset eivät tee pesäänsä maahan. Kiinassa on näemmä lajeja, jotka tekevät pesän tyhjiin korsiin. Naaras rakentaa korteen ikään kuin vierekkäisiä asuntoja, niin että korresta tulee eräänlainen rivitalo. Naaras raahaa kuhukin "asuntoon" hämähäkin, munii sen päälle munan ja sulkee sen omaksi kammarikseen. Ylläolevassa kuvassa hämähäkit on syöty, mutta kotelot ovat vielä jäljellä kammareissaan.

Koska tiepistiäiset elävät yksinään, niitä on vaikea löytää. Siksi Staab sijoitti maastoon valtavan määrän tyhjiä putkia ja toivoi, että tiepistiäiset ottaisivat ne kodikseen. Hän kasvattaisi pistiäiset aikuisiksi, jolloin hän saisi tietää, mitä lajia ne ovat.

Putkien sijoittelu tuottikin tulosta. Yli 800 putkessa oli jonkin tiepistiäisen pesä, ja kussakin oli "asunnot" rivissä kuten  odotettua. Mutta 73 pesässä odotti yllätys. Niistä löytyi "eteinen", joka oli täynnä muurahaisten raatoja. Kustakin näistä pesistä kuoriutui sama tieteelle uusi pistiäinen, joka sai nimeksen Deuteragenia ossarum, luuhuonepistiäinen.

Miksi uuden lajin naaras näkee vaivan tehdä kuolleista muurahaisista pesälleen korkin? Staab uskoo, että ne on tehty jälkikasvun suojelukseksi. Hän pitää mahdollisena, että loiset tai pedot, jotka koettaisivat muuten tunkeutua pesään, haistavat muurahaiset ja karkottuvat pois. Tämän puolesta puhuu se, että naaraat näyttivät keräävän "luuhuoneeseen" nimenomaisesti aggressiivisia ja kivuliaasti pistäviä lajeja.

Harhautus voi olla myös makaaberimpi siten, että muurahaisten haju yksinkertaisesti peittää toukkien hajun alleen.

Tutkimuksen voi lukea PLOS ONE:n sivuilta:
http://www.plosone.org/article/info%3Adoi%2F10.1371%2Fjournal.pone.0101592

Kommentit (0)

Seuraa 

Käsikopelolla

Jani Kaaro on tiedetoimittaja ja tietokirjailija, joka tekee havaintoja tieteen maailmasta ja sen liepeiltä. Jani odottaa lukijoilta vinkkejä mielenkiintoisista tutkimuksista ja toivoo myös yhteydenottoja tieteentekijöiltä, jotka haluavat esitellä omia töitään.

Teemat

Kategoriat