Yksityiskohta Michelangelon teoksesta

Vai onko siinä ihmisyyden ydin?

Kaksospoikani ovat nyt vähän päälle vuoden. Kun he aamulla heräävät, tiedättekö mitä he tekevät aivan ensimmäisenä? He osoittelevat. He ojentavat kätensä, osoittavat etusormellaan palloa, äitiä, kissaa, koiraa tai ikkunaa ja sanovat höö.

Brittiläinen lääkäri ja kirjailija Raymond Tallis pitää tätä osoittelua yhtenä asiana, joka erottaa ihmisen muista eläimistä. Luonnonvaraisten ihmisapinoiden ei ole tiettävästi koskaan havaittu  osoittelevan sormellaan. Oletko koskaan  koettanut näyttää koiralle sormellasi, mihin suuntaan pallo meni? Sitten tiedät, etteivät nekään oikein ymmärrä osoittelun päälle. Mutta näytäpä yksivuotiaalle, että pallo on tuolla – sormen osoittamassa suunnassa – ja hän ymmärtää pointin nopeasti.

Ihmiset todellakin oppivat osoittelemaan, ennen kuin he oppivat puhumaan. Itse asiassa kun katson poikieni osoittelua, on vaikea olla ajattelematta, ettei osoittelu olisi jonkinlaista nimeämistä. Michelangelon maalauksessa Jumala luo maailman osoittamalla. Jos haluamme jonkun olevan hiljaa, viemme sormen suumme eteen. Sekin eräänlaista osoittamista.

Mutta tässä tarinassa on mutkansa. Me länsimaalaiset pidämme luonnollisena, että osoittaminen tapahtuu sormella, ja mieluiten etusormella. Mutta kaikki kansat eivät osoita sormella.

Aloittakaamme tämä tarina Papua Uudessa-Guineassa elävän Yupno-kansan luota. Yupnot ovat olleet viime vuosina tieteellisen mielenkiinnon kohteena, johtuen heidän poikkeavasta aikakäsityksestään.

Kaikki lähti liikkeelle tutkimuksista, joissa selvitettiin miten ihmiset ymmärtävät ajan olemusta. Toisin sanoen, me länsimaiset ajattelemme tyypillisesti, että menneisyys on takana ja tulevaisuus edessä. Toiset kansat, esimerkiksi andien Aymarat, näkevät asian täsmälleen päinvastoin. Heille tulevaisuus on takana ja menneisyys edessä.

Yupnot, jotka elävät vuoristoisessa maastossa, tarjosivat tästä teemasta vielä yhden variantin. Heille tulevaisuus oli aina ylämäessä ja menneisyys alamäessä.

Selvittäessään yupnojen aikakäsitystä, tutkijat Ralf Nunez Kalifornian yliopistosta ja Kensy Cooperrider Chicagon yliopistosta, havaitsivat myös jotain muuta omituista. Jos yupnojen piti osoittaa jotakin, he käyttivät aniharvoin käsiään tai sormiaan. Sen sijaan he suipistivat naamansa ryttyyn ja nyökkäsivät siihen suuntaan, mihin he halusivat osoittaa. Suipistetusta nenästä ja suusta tuli ikään kuin nuoli tai osoitin, joka osoitti suunnan.

Selvittääkseen ilmiötä tarkemmin, tutkijat kehittivät pelin, jossa kahden pelaajan täytyi laittaa värillisiä palikoita paikalleen tietyssä järjestyksessä. Ideana oli, että peli vaatii paljon osoittelua: "tuo palikka tuonne ja tämä palikka tuohon nurkkaan". Tulokset osoittivat, että länsimaiset pelaajat osoittivat palikoita odotetusti sormellaan, mutta yupnot pääasiassa rytistetyillä kasvoillaan.

Tutkijat spekuloivat, että ihmisillä on alunperin voinut olla lukuisia tapoja osoittaa, mutta kukin kulttuuri omaksuu vain yhden, josta tulee vallitseva tapa.

Yupnot eivät ole ainoa kansa, joka osoittaa kasvoillaan. Huuli-osoittelua on raportoitu monilta kansoilta Aasiasta Australiaan ja päällä osoittelu on yleistä joissakin arabimaissa. Olisikin mielenkiintoista tietäää, osoittavatko yupno-lapset kasvoillaan vai sormellaan. Jos he osoittavat lapsesta lähtien kasvoillaan, se tarkoittaisi, että meidän lapsemme oppivat sormiosoittelun meiltä aikuisilta.

Toinen mielenkiintoinen kysymys on, että jos sormilla osoittelu ei olekaan universaalia, pitäisikö meidän tarkastella uudelleen apinoiden osoittelua. Ehkä emme ole huomanneet niiden osoittelevan, koska olemme katsoneet vain mitä ne tekevät sormillaan. Mitä jos ne osoittelevat jollakin muulla tavalla?

Linkkejä:

http://phenomena.nationalgeographic.com/2014/09/02/the-point-of-pointing/

Kommentit (6)

rita
Liittynyt30.4.2005
Viestejä65

Vastahan näissä Tiede-lehden nettisivuissa käsiteltiin aihetta "Hevonen seuraa katseen ja korvien suuntaa".

Sormen sijaan hevonen osoittaa siis katseellaan ja korvillaan.

 

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1112

Syksykylmillä talitiaiset tulivat joskus avoimesta ikkunasta sisälle luokkaan. Minulla oli sellainen käsitys, että lintu ymmärtää, ja yleensä rauhoittunut lintu lensikin avoimelle ikkunalle, kun ojensin kättäni avointa ikkunaa kohti kohti useita kertoja.

Kerran olin tulossa kävellen töistä, kun fasaani oli juuri ylittämässä tietä. Huomatessaan minut se kuitenkin pysähtyi ja katsoi epävarman näköisenä minuun. Pysähdyin minäkin ja annoin kädelläni osoittelevia merkkejä, että se saisi jatkaa. Se vielä vilkaisi minuun ja ylittikin sitten tien edessäni.

Mutta tien ylitettyään sillä oli vastassaan erityisen korkea lauta-aita. Se pysähtyi jälleen ja selvästi katsoi minuun. Fasaanin katsellessa piirsin kädelläni ilmaan paraabelinkaaren kuvaamaan aidan ylitystä. Heti kun oli nähnyt piirtämäni kaaren fasaani ponnautti itsensä ilmaan ja ylitti korkean aidan aivan samanlaista kaarta myöten.

Kauan sitten vietin useita vuorokausia huvilalla kahden karkeakarvaisen mäyräkoiran kanssa. Koska olimme kaukana asutuksesta, minua pelotti aina iltaisin, mutta yöksi koirat kiipesivät jalkojeni päälle nukkumaan, mikä rauhoitti tuntuvasti.

Kerran illalla istuin takan loimussa ja koirat makasivat matolla keskellä huonetta, mutta huoneen jatkeena oleva keittiö oli varjossa. Miten lienen saanut päähäni vähän kokeilla tuhmalla tempulla koirien huomiokykyä. Kävelin veitsi kädessä valon ja varjon rajalle ja äkkiä tökkäsin veitsellä varjoon. Koirat lensivät salamana ilmaan ja äristen syöksyivät varjossa olevaan keittiöön hyökätäkseen siellä olevan pahan kimppuun.

Tätä rumaa temppua olen hävennyt viisikymmentä vuotta.

Kaikissa näissä tapauksissa on osoittaminen ollut dynaamista, käden liikettä osoitettavaa asiaa kohtaan. Pelkkä sormella osoittaminen olisi varmaan jäänyt eläimiltä huomaamatta tai ymmärtämättä.

.....

Olinkin kirjoittaa uskovani esim. hevosen ja lehmän tai vaikka delfiinin ymmärtävän hyvin dynaamista osoittamista, ja ritan kirjoitus tavallaan vahvisti tätä uskomusta, muistuttamalla, että eläin itsekin osaa osoittaa..

Vatkain
Liittynyt4.3.2008
Viestejä27231

Se on kyllä luontaista ihmiselle tuo osoittelu. Välillä sitä huomaa turhautuvansa siihen kun kissa ei suuresta huitomisesta ja "tuolla" hokemisesta ymmärrä yhtään, että mihin se lelu nyt singahti.

Nyt testasin. Kissa on takanani kello seitsemässä. Käännyin siihen päin ja osoitin kädelläni kello yhteentoista ja sanoin napakasti "tuolla". Kissa katsoi osoittamaani suuntaan.

Testasin nyt toisella kissalla. Se istuu kello neljässä, käännyin ja osoitin kello kuuteen sanoen "tuolla". Kissa nuolaisi sormestani.

Hämmentää.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1112

Mieleen tuli, että parvissa lentävillä linnuilla voisi olla jokin suuntaa osoittava merkki, josta parvi heti tietäisi, mihin päin lennetään. Mutta kun rupesin etsimään todisteita haulla "birds direct each oter turning heads" törmäsin seikkaan, jota en koskaan ollut kuvitellutkaan, valtavan hienostuneeseen, osittain lajikohtaiseen lintujen ele- ja ilmekieleen. Kirjoittaja kuvaa kolmeakymmentä ele- tai ilmeviestiä, joita linnut voivat lähettää toisilleen tai hoitajalleen.

Esimerkiksi kirjoittajan eräs lintu leikkii hoitajansa kanssa kääntämällä päänsä sivulle niin pitkäksi aikaa, että hoitajakin kääntää oman päänsä, ja tämän jälkeen lintu kääntää päänsä toiseen suuntaan ja pitää asennon, kunnes hoitajakin on kääntänyt.

http://www.birdsnways.com/wisdom/ww15eii.htm

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1112

Syyttelevässä riidassa toisinaan toinen osapuoli osoittelee toista, "syyllisempää", sormellaan. Kiivaassa riidassa molemmatkin voivat osoitella. Sormella heristämistä sen sijaan saatetaan käyttää tehokeinona leikillisessä neuvonnassa tai pyydettäessä nopeasti lopettamaan vaikka metelöinti. Tällöin heristelyyn liitetään usein sihistely suulla huulet tötteröllä.

Osoittamalla sormella omaa ohimoaan ja vielä ehkä pyörittelemällä sormeaan haluaa ilmaista, että toinen on puhumassa pehmoisia..

Seuraa 

Käsikopelolla

Jani Kaaro on tiedetoimittaja ja tietokirjailija, joka tekee havaintoja tieteen maailmasta ja sen liepeiltä. Jani odottaa lukijoilta vinkkejä mielenkiintoisista tutkimuksista ja toivoo myös yhteydenottoja tieteentekijöiltä, jotka haluavat esitellä omia töitään.

Teemat

Kategoriat