Katastrofien ennakoimisen hullumpi historia

Lokakuun 21. päivä vuonna 1966 valkeni Walesin Aberfanissa kuin mikä tahansa muu päivä. Kun lapset ja opettajat kiiruhtivat Pantglasin kyläkouluun, kukaan heistä ei tiennyt, että edessä odottaisi yksi Walesin pahimmista katastrofeista.

Koulun lähistöllä toimi hiilikaivos. Kaivosjäte oli kasattu kylää ympäröiville rinteille kenenkään ymmärtämättä, millaisen turvallisuusriskin se muodosti. Valitettavasti syksy 1966 oli ollut poikkeuksellinen sateinen ja se muutti jätteen löllöiseksi liejuksi. Kuten laulussa sanotaan, tämä oli onnettomuus, joka odotti tapahtumistaan.

Onnettomuuden aika todellakin tuli, ja se oli lokakuun 21. päivä. Koululaiset ehtivät kuulla vain matalan jylyn, kun liejuinen maanvyörymä lähti liikkeelle. Lapset olivat juuri palaamassa juhlasalista luokkiinsa, kun mutaa lensi sisään ovista ja ikkunoista. Paikalliset ryntäsivät auttamaan lapsia, jotka olivat hautautuneet kymmenen metrin mutavallin alle, mutta paljon ei ollut tehtävissä. Muutama lapsi onnistuttiin pelastamaan, mutta yli 140 lasta ja opettajaa kuoli onnettomuudessa.

Päivä onnettomuuden jälkeen brittiläinen psykiatri John Baker vieraili onnettomuuspaikalla. Hän oli vaikuttunut onnettomuuden mittasuhteista ja mietti: "Olihan jonkun täytynyt nähdä tämä ennalta?"
Mutta miten ihmiset näkevät mitään ennalta? Unissa tietenkin.

Barker halusi selvittää asiaa tarkemmin. Hän laittoi ilmoituksen Evening Standard -sanomalehteen ja pyysi ihmisiä kertomaan unista, jotka ennakoivat Aberfanin kaivosonnettomuutta. Hän saikin yli 60 vastausta, joista osa kuvasi onnettomuutta Barkerin mielestä hyvinkin seikkaperäisesti. Nämä unet oli siis nähty ennen onnettomuutta.

Barker sai neronleimauksen. Mitä jos olisimme tienneet näistä unista etukäteen? Ihmiset olisivat havahtuneet odottavaan uhkaan eivätkä he olisi lähettäneet lapsiaan tuona aamuna kouluun. Mutta miten ihmiset olisivat saaneet tietoa kaikista näistä enneunista, jotka oli nähty ympäri Iso-Britanniaa?  Siihen olisi tarvittu toimisto, jonne ihmiset olisivat voineet ilmoittaa unensa ja jossa olisi analysoitu mitä ne tarkoittivat.

Barker tarttui tuumasta toimeen ja perusti Englannin ennakkoaavistustoimiston. Se oli käytännössä puhelin, jonne ihmiset saattoivat soittaa unistaan. Barkerin toivomus oli, että toimistosta tulisi eräänlainen ilmapuntari, joka ilmoittaisi suurten katastrofien vaarasta. Jos monet ihmiset toisistaan riippumatta ilmoittaisivat toimistoon esimerkiksi junaonnettomuutta koskevista unista, toimisto voisi ilmoittaa siitä rautateille, ja he tietäisivät olla lähipäivinä tavallista varovaisempia.

Miten toimiston sitten kävi? Valitettavasti se lopetti toimintansa melko nopeasti. Toimistoon tuli kyllä puheluita, mutta unet olivat niin epämääräisiä, etteivät ne auttaneet minkään katastrofin ennakoimisessa tai eliminoimisessa. Lisäksi puhelin keräsi omat vakiosoittajansa, jotka mitä ilmeisimmin tykkäsivät vain puhua unistaan.

Barkerin idea oli vilpitön ja kunnioitettava. Mutta voikohan samaa sanoa toisesta katastrofien estämiseen tarkoitetusta hankkeesta, jota George Bush nuoremman hallinto suunnitteli?

DARPA on Yhydysvaltain asevoimien tutkimusorganisaatio. Syyskuun 2001 iskujen jälkeen siellä mietittiin ankarasti, miten tulevia terrori-iskuja voitaisiin ennakoida. Vastaus löytyi Bushin hallinnon tärkeimmästä uskonkappaleesta: vapaista markkinoista.

DARPA:n neronleimaus oli, että vapaat markkinat ovat tehokkaita kaikessa, joten valjastetaan markkinat terrori-iskujen ennakoimiseen. Tavoitteena oli perustaa terrorismin futuurimarkkinat, jossa sijoittajille annettaisiin yksityiskohtaista tietoa esimerkiksi Lähi-Idän tilanteesta. Tämän jälkeen sijoittajat löisivät vetoa vaikka siitä, milloin Jordanian kuningas salamurhataan tai milloin alkaa kansannousu Syyrian presidenttiä vastaan. Vedot tehtäisiin policyanalysismarket.org -sivustolla (jonka osoitteessa toimi DARPA:n jälkeen ukrainalainen kirjakauppa) ja se tarjoaisi sijoittajille hyvän keinon rikastua.

Kun DARPA:n suunnitelmat vuonna 2003 paljastuivat, vastaanotto ei ollut yksinomaan ylistävä. Kriitikot kysyivät, miltä amerikkalaisista tuntuisi, jos jonkun toisen maan hallitus perustaisi sivuston, jossa sijoittajat voisivat ansaita veikkaamalla, milloin Yhdysvaltain presidentti salamurhataan. Toiseksi terroristit itse voisivat ansaita sivustolla sijoittamalla sinne ja toteuttamalla omat veikkauksensa. DARPA puolusti ohjelmaansa sanomalla, että markkinat ovat tehokkaita tällaisten asioiden ennustamisessa.

Kaksi päivää paljastuksen jälkeen DARPA lopetti markkinat ja sulki sivuston, joka ehti olla toiminnassa muutaman päivän.

Kommentit (2)

MrKAT
Liittynyt16.3.2005
Viestejä2234

"Vastaavalla tavalla diktatuureissa, jotka eivät näytä muuttuvilta, kuten esimerkiksi Syyria ja Saudi-Arabia, on suurempi kaaoksen riski kuin esimerkiksi Italiassa, sillä tämä maa on ollut jatkuvasti poliittisessa kuohunnassa sitten toisen maailmansodan".
- Nassim Nicholas Taleb, Musta Joutsen, Terra Cognita, 2007, s.257

Syyria meni, kohta se Saudi-Arabia.. ?

 

Homeopatia-skandaali A-talkissa: https://www.youtube.com/watch?v=qXLTz5LhHMU

Thelin
Liittynyt14.1.2014
Viestejä15

Terroristi-iskujen ja muiden yksittäisten katastrofien ennustamisessa on yleisestikin ongelmana base rate neglect-ilmiö. Nämä ovat niin harvinaisia ilmiöitä, että vaikka ne lisäisivätkin jonkin helposti ennalta havainnoitavissa olevan asian todennäköisyyttä, väärät hälytykset olisivat lähes väistämättä paljon yleisempiä. Eri asia tietysti onkin, jos ennustetaan esimerkiksi terroristi-iskujen kokonaismäärää vuoden aikana tai jos väärät hälytykset ovat jostain syystä mahdottomia.

http://en.wikipedia.org/wiki/Base_rate_fallacy

Seuraa 

Käsikopelolla

Jani Kaaro on tiedetoimittaja ja tietokirjailija, joka tekee havaintoja tieteen maailmasta ja sen liepeiltä. Jani odottaa lukijoilta vinkkejä mielenkiintoisista tutkimuksista ja toivoo myös yhteydenottoja tieteentekijöiltä, jotka haluavat esitellä omia töitään.

Teemat

Kategoriat