Optx/Wikimedia

Onko miehen töykeä käytös naistaan kohtaan parinvartiointia?

 
Oletteko koskaan törmänneet seuraavaan näytelmään? On mies ja nainen. He ovat pariskunta. Ja mies kohtelee naistaan kuin tällä ei olisi mitään ihmisarvoa.

Miehen mielestä nainen tekee kaiken väärin ja hän antaa sen kuulua. Nainen on miehen mielestä myös tyhmä, susiruma ja pettää miestä heti kun vain mies selkänsä kääntää. Naisen päivät kuluvat tällaisia "kohteliaisuuksia" kuunnellessa, miehen keksiessä yhä uusia strategioita naisen heikkouksien ja puutteiden kuvaamiseksi.

Tarina on sen verran yleinen, että tutkijatkin ovat koettaneet selvittää sen taustalla olevia motivaatioita. Tutkimusten tulokset viittaavat paradoksiin: Naisen halventaminen on strategia, jolla mies pyrkii pitämään naisen itsellään.

Tämän puolesta puhuu Swansean yliopiston tutkimus vuodelta 2007. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa oli mukana yli 250 heteroseksuaalista miestä, joilta kysyttiin kuinka monta kertaa he olivat loukanneet puolisoaan viimeisen kuukauden aikana. Kyselylomakkeessa oli 47 erilaista loukkausta, jotka jakautuivat neljään kategoriaan:

1. Fyysinen loukkaus, kuten läpsäisy, lyöminen tai tukistaminen.
2. Henkisten ominaisuuksien loukkaaminen, kuten "olet niin tyhmä"
3. Seksuaalinen loukkaus, kuten uskottomuudesta syyttäminen.
4. Persoonaa halventava loukkaukset, kuten "sinusta ei koskaan ole mihinkään."

Tämän lisäksi miehiltä udeltiin parinvartointiin liittyviä kysymyksiä, kuten päästivätkö he naisensa yksin ulos; jos päästivät, niin koettivatko he tarkistaa missä nainen on; ja suuttuivatko miehet huomiosta, jota nainen sai toisilta miehiltä.

Tulokset osoittivat selvästi, että mitä useammin miehet loukkasivat naisiaan, sitä enemmän heillä oli myös parinvartiointiin liittyviä käyttäytymispiirteitä. Sama tulos saatiin, kun edellämainitut kysymykset esitettiin lähes neljällesadalle naiselle, jotka vastasivat niihin partnereidensa osalta.

Huonosti käyttäytyvien miesten strategiana siis on saada nainen tuntemaan, että hän on niin huono ja arvoton, ettei kukaan mies maailmassa häntä kestä, joten kannattaa jäädä tähän suhteeseen. Valitettavasti jotkut naiset näyttävät tämän selityksen nielevän, ja jäävät sitä kuuntelemaan loppuiäkseen.

Jos jätämme tällaisen kohtelun psykologiset vaikutukset sikseen, asialla on fyysisempiäkin puolia. Oaklandin yliopiston tutkimus vuodelta 2005 osoitti, että tällaista parinvartiointia harjoittavat miehet ovat usein myös väkivaltaisia puolisoaan kohtaan. Väkivaltaisuudesta kieliviä merkkejä olivat tutkimuksessa erityisesti seuraavat: emotionaalinen manipulointi ("tapan itseni jos jätät minut"), suora vartiointi ("et lähde mihinkään ilman minua") ja flirttailusta rankaiseminen ("anna olla viimeinen kerta kun puhut sille jätkälle").

Lopuksi kaikille miesasiamiehille: Kyllä, naisetkin ovat monesti väkivaltaisia, manipulatiivisia ja omistushaluisia miestään kohtaan. Nyt vain sattui niin, että nämä kyseiset tutkimukset eivät käsitelleet asiaa niin päin. Jos haluatte, että käsittelen asiaa, olkaa niin ystävälliset, ja lähestykää linkkien kera suoraan sähköpostiin etunimi.sukunimi@wippies.fi

X

Kommentit (88)

Vaihdokas
Liittynyt13.9.2013
Viestejä2243

Tjaa.. minä olisin kyllä ajatellut, että kaikkia noita asioita - väkivaltaisuus, parinvartiointi ja toisen mitätöivä kohtelu - yhdistää yksi yhteinen nimittävä tekijä: yleinen kusipäisyys.

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä5702

Vaihdokkaalta hyvä kiteytys, eli kyse voi olla simppelisti  kusipäisyydestä.

Vaihtoehtoinen (psykologinen) selitys voisi olla esim. että sairalloinen mustasukkaisuus korreloi sadistisuuden ja/tai narsismin kanssa (jos nuo nyt ovat eri asia kuin kusipäisyys)? Tuo toisen mitätöminen ja täysi henkinen lyttääminen käsittääkseni kuuluvat narsistin käyttäytymisrepertuaariin.  Samaten artikkelissa kuvatun väkivaltaisen käyttäytymisen korrelointi parinvahtimisen kanssa voisi viitata narsismiin.

Ja voipi tuo blogikirjoituksen tutkimustulos olla ns. just so -story. Mistä nimittäin tiedämme, että kyseessä on evolutiivinen sopeuma? Luulisi, että luomalla moista disharmoniaa parisuhteeseen, saadan aikaiseksi kusipäisiä tai pelokkaita lapsia,  joiden lisääntymismenestys ei ole häävi? Toki narsismi ja psykopatiakin ovat säilyneet geenipoolissa, joten ehkä ne ovat kantajan geeneille jotenkin edullisia. Onhan evoluutiopsykologiassa tutkittu mm. raiskauksia evolutiivisena sopeumana.

Vielä sellainen huomio, että otsikon sana rakkautta on kyllä hyvin kyseenalainen, jos toiminta on blogimerkinnässä kuvatun laista. Kyse on pikemminkin omistushalusta, sairalloisesta mustasukkaisuudesta, sadismista tms., mutta ei rakkaudesta. Ainakaan minä en hahmota sanaa rakkaus tuolla lailla kuin blogissa.

Jodi
Liittynyt27.2.2014
Viestejä2187

Asiayhteyteen kuuluu naiset jotka yhä uudelleen päätyvät naisenhakkaajan pariksi, kun entinen kyllästyy kipeidetten rystysten ja putkaöiden vuoksi. Ilmiö on yleisesti tunnettu.

Mutta tässä oli mies, jolta puuttui aivoista yli puolet, ja kaikki oli normaalisti. Miehen ÄO oli 75, eli normaalin alarajoilla. Hän työskenteli valtion virkamiehenä, oli naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta. -Jani Kaaro

Brainwashed
Liittynyt20.1.2013
Viestejä5788

Kirjoituksesta innostuneena päätin kokeilla omassa liitossani tuota räyhämetodia, josko saisi säpinää aikaiseksi hieman turhankin, tylsän auvoisaan yhdessäeloonmme.

Nyt olen sinkku...

 

 

 

 

 

Ueberweg
Liittynyt12.9.2008
Viestejä1118
BCK

Ja voipi tuo blogikirjoituksen tutkimustulos olla ns. just so -story. Mistä nimittäin tiedämme, että kyseessä on evolutiivinen sopeuma? Luulisi, että luomalla moista disharmoniaa parisuhteeseen, saadan aikaiseksi kusipäisiä tai pelokkaita lapsia,  joiden lisääntymismenestys ei ole häävi? Toki narsismi ja psykopatiakin ovat säilyneet geenipoolissa, joten ehkä ne ovat kantajan geeneille jotenkin edullisia. Onhan evoluutiopsykologiassa tutkittu mm. raiskauksia evolutiivisena sopeumana.

Mitä ihmeen tekemistä evoluutiopsykologialla on tämän blogijutun kanssa?

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä5702

^^ Parinvartiointi on evoluutiopsykologiassa/evoluutiobiologiassa paljon käsitelty asia. Njaa, ehkä luin huolimattomasti blogitekstin.

asdf
Liittynyt16.3.2005
Viestejä10407
BCK

Toki narsismi ja psykopatiakin ovat säilyneet geenipoolissa, joten ehkä ne ovat kantajan geeneille jotenkin edullisia.

Eikös narsismi ja psykopatia korreloi manipulointitaitojen kanssa? Taitavilla manipuloijilla ei ole ongelmia lisääntyä.

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä5702

^^Taitavat korreloida, hyvä huomio. Lisäksi korreloinevat myös raiskauksien kanssa, joten geenit voivat säilyä sitäkin kautta.

Jodi
Liittynyt27.2.2014
Viestejä2187
BCK

^^Taitavat korreloida, hyvä huomio. Lisäksi korreloinevat myös raiskauksien kanssa, joten geenit voivat säilyä sitäkin kautta.

Taas tuota raiskausfantasiaa jaossa. Manipuloijat ei raiskaa ainakaan että uhri sen huomaisi. Raiskaajat ovat joko känniörveltäjiä tai väkivaltaisia alistajia. Uhrit ovat joko umpihumalassa tai alistetaan väkivalloin. Toki se naisille kelpaisi hurmuri jonka voi jälkeenpäin sanoa raiskanneen.

http://www.iltalehti.fi/iltvuutiset/201405290152538_v0.shtml

Tyypillinen väkivaltainen alistaja kukkoilemassa

Mutta tässä oli mies, jolta puuttui aivoista yli puolet, ja kaikki oli normaalisti. Miehen ÄO oli 75, eli normaalin alarajoilla. Hän työskenteli valtion virkamiehenä, oli naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta. -Jani Kaaro

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä5702

Väitätkö sinä Jodi, että psykopaatit eivät ole yliedustettuina mm. väkivalta- ja raiskaustilastoissa (ja kansoita vankiloita paljon useammin kuin mitä voisi heidän edustuksestaan populaatiossa olettaa), vai mitä sinä fantasioista hourit? Muistaakseni ainakin seksuaaliset murhat (murha+raiskaus+sadismi) ovat rikoksia, joissa psykopaatit ovat yliedustettuja.

http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/toisissa_meista_asuu_sisa...

"Vangeista heitä on 15-80 prosenttia. Koko väestöstä psykopaatteja on vain pari prosenttia, useimmat miehiä."

Jodi
Liittynyt27.2.2014
Viestejä2187

"Kahdenlaista psykopatiaa - Primaari psykopatia Liukaskielisyys ja pinnallinen charmi Suuruuskuvitelmat Patologinen valehtelu Huiputtaminen ja manipulointi Syyllisyyden ja katumuksen puuttuminen Tunteiden heikkous Kovapintaisuus ja empatian puute Vastuuttomuus - Sekundaari psykopatia Impulsiivisuus Vastuuttomuus Taipumus kyllästymiseen Ei realistisia pitkän ajan tavoitteita Siipeily Huono käyttäytymisen hallinta Varhaiset käytöshäiriöt Nuorisorikollisuus - Molemmissa Sukupuolielämä persoonatonta, irtosuhteita Useita lyhytaikaisia avioliittoja Erilaista rikollisuutta"

Vangeista pari prosenttia on seksirikollisia. Tuo 15 - 80 on hatusta vedetty. Olen nähnyt psykopaattisia konnia eikä yksikään ottanut naista väkisin. Omaisuus oli varmuudella vaarassa.

Mutta tässä oli mies, jolta puuttui aivoista yli puolet, ja kaikki oli normaalisti. Miehen ÄO oli 75, eli normaalin alarajoilla. Hän työskenteli valtion virkamiehenä, oli naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta. -Jani Kaaro

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844

Eiköhän tuota mitätöintiä ja alistamista löydy myös muista ihmissuhteista kuin parisuhteesta. Voin hyvin kuvitella että lapsena tai nuorena voi jossain vaiheessa päätyä "ystävyys"suhteeseen jossa ns. ystävä on kaikkea muuta kuin ystävällinen. Ehkäpä hänessä on jotain piirteitä joita se poljettu jotenkin ihailee? Osaa vaikkapa ainakin alleviivata omaa arvoaan. Jostain syystä nämä ihmiset jotka tekevät muille selväksi että ovat Tärkeämpiä Ihmisiä yleensä myös mielletään Tärkeämmiksi Ihmisiksi.

Ystävä kumminkaan harvemmin vetää turpaan, tai jos vetää niin se ystävyys on siinä. Se on perin jännää että mitä intiimimpi ihmissuhde, sitä enemmän siinä sallitaan, jos ei osaa piirtää itselleen rajoja joita ei ylitetä. Jokaisen pahoinpidellyn naisen, tai miehenkin, pitäisi kysyä itseltään:

Sietäisinkö sitä että ystäväni pahoinpitelee minua? Olisinko valmis ottamaan työkavereiltani turpaan päivittäin? Jos tuntematon pahonpitelisi minut, olisinko hissunkissun enkä ottaisi yhteyttä poliisiin?

Miksi läheinen, tuttu ja niin sanotusti rakas ihminen saisi tehdä asioita joita eivät saa tehdä ystävät, työtoverit eivätkä varsinkaan tuikituntemattomat?

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä25018

Tällaista tutkimusta aiheen sivusta.

"Tasapeli 6-2"

Tutkijat analysoivat 349 pariskuntaa, joista ainakin toinen oli 60-vuotias tai sitä vanhempi. Keskimäärin pariskunnat olivat olleet naimisissa 39 vuotta. Heitä pyydettiin pitämään päiväkirjaa siitä, kuinka onnellisia he olivat. 

Molemmat sukupuolet olivat suunnilleen yhtä tyytyväisiä elämäänsä, mutta miehet kertoivat olevansa hieman keskimääräistä onnellisempia avioliitossaan kuin naiset. Jos nainen oli onneton avioliitossaan, se näkyi merkittävästi miehen onnellisuudessa. 

- Onneton vaimo puhuu asiasta ja haastaa riitaa ja se saattaa vaikuttaa aviomieheen, Car toteaa. 

Mies taas ei valita juuri ääneen, mikäli ei ole tyytyväinen, joten se ei myöskään vaikuta vaimon mielialaan niin paljon. Tutkimus julkaistaan lokakuun Journal of Marriage and Family -julkaisussa.

http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-1288739288628.html?pos=ok-nln

Siinä me ukkoraukat juostaan pitääksemme naisemme onnellisena. Kunnes kuolo korjaa, yleensä ennen naista. "Tasan ei käy avioliitossa onnen lahjat."

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844

Kuka miehiä kieltää kertomasta mielipahoistaan? Miehet itse. Niin kauan kuin puhumista pidetään akkain hömpötyksenä, ei mies saa turpaansa auki, ja silloin joku toinen saattaa saada turpaansa.

Aina silloin tällöin kun kuulee jonkun miehen kuvailevan itseään "hiljaiseksi" tekee mieli kysyä että ihanko itse keksit olevasi hiljainen, vai aivopesivätkö sukusi miehet sinut sellaiseksi. Mutta tällaistahan ei saa sanoa ääneen, koska on tabu että miehet vaikuttavat miehiin ihan yhtä paljon kuin naiset naisiin tai naiset miehiin.

Ueberweg
Liittynyt12.9.2008
Viestejä1118
Rousseau

Miksi läheinen, tuttu ja niin sanotusti rakas ihminen saisi tehdä asioita joita eivät saa tehdä ystävät, työtoverit eivätkä varsinkaan tuikituntemattomat?

En osaa sanoa, miksi näin on, mutta ainakin seksin olleessa kyseessä se on melko tavallista.

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844
Ueberweg
Rousseau

Miksi läheinen, tuttu ja niin sanotusti rakas ihminen saisi tehdä asioita joita eivät saa tehdä ystävät, työtoverit eivätkä varsinkaan tuikituntemattomat?

En osaa sanoa, miksi näin on, mutta ainakin seksin olleessa kyseessä se on melko tavallista.

Melkein kuin olisi antanut toiselle luvan tehdä ihan mitä vaan, jos on antanut hänen tulla lähelle ja kajota kehoon. Tulee mieleen tv-viihde jossa vampyyrin pitää pyytää talon asukkaalta lupa päästä taloon... Ja jos sen luvan saa, voikin sitten laittaa verikekkerit pystyyn.

Erityisen erikoisena olen pitänyt sellaista uhriutumista että esim. lapsena hyväksikäytetyt kertovat tulevansa aikuisenakin raiskatuksi. Ymmärtäähän sen jos on jäänyt fiksaatio väkivaltaisiin ihmisiin, mutta olen sellaisenkin kohtalon kuullut että ex-hyväksikäytetty joutuu ihan satunnaisen "puskaraiskaajan" uhriksi. Miten ihmeessä tuollainen enää ylipäätään on mahdollista? Ihan kuin joidenkin ihmisten otsissa olisi leima että "rääkkää minua tavalla X". Ja se X vaihtelee tyyppikohtaisesti.

Tuollaisten tarinoiden takia vuoksi tekee mieli tehdä kaikkensa välttääkseen jotain tiettyjä asioita tai ihmisiä, etteivät ne sitten vaan "jää päälle".

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä5702
Rousseau
Erityisen erikoisena olen pitänyt sellaista uhriutumista että esim. lapsena hyväksikäytetyt kertovat tulevansa aikuisenakin raiskatuksi. Ymmärtäähän sen jos on jäänyt fiksaatio väkivaltaisiin ihmisiin, mutta olen sellaisenkin kohtalon kuullut että ex-hyväksikäytetty joutuu ihan satunnaisen "puskaraiskaajan" uhriksi. Miten ihmeessä tuollainen enää ylipäätään on mahdollista? Ihan kuin joidenkin ihmisten otsissa olisi leima että "rääkkää minua tavalla X". Ja se X vaihtelee tyyppikohtaisesti.

Se voisi olla mahdollista sillä lailla, että uhrin elekieleen on hiipinyt uhrimaisia piirteitä, jotka houkuttavat raiskaajaa, näyttää esim siltä, että isompaa vaaraa hänestä ei päällekäyvälle itselleen ole. Ainakin pahoinpitelyn uhreilla tuota on tutkittu (kerran pahoinpidelty tulee helposti uudestaan pahoinpidellyksi), ja opetettu itsepuolustuskurssilla uudenlaista elekieltä, millä on pyritty estämään uutta traumakokemusta. En nyt muista tarkalleen miten tuo näkyi elekielestä, mutta muistaakseni uhreille opetettiin elekieltä, joka oli rento muttei välinpitämätön, itsevarma, muttei liian itsevarma.

Eräässä telkkariohjlmassa sanottiin muistiinpanojeni mukaan, Älä liiku kuin uhri:

- kiinnitä huomiota ympäristöösi, älä ole sisäänpäinkääntynyt

- ole luonteva

- katso silmiin, muttei liikaa (liika voi haastaa?)

- heiluta käsiä, muttei liikaa

- uhku itseluottamusta, muttei liikaa ettet vaikuta pöyhkeältä

- ryhti hyvä, muttei liian sotilaallinen

- älä viesti alistuvuutta eikä haavoittuvuutta

- katse eteen, ei alas

- ei liian hitaat liikkeet (eikä liian nopeat, antaa hermostuneen kuvan?)

- normaali askellus, ei liian pitkät tai lyhyet askeleet

- tuo 4.-kohta, alla, miten sen nyt sitten kääntäisikään

*)

Ehkä noiden vastakohta vaikuttaa uhrimaiselta? Lisää voisi löytyä hakusanoilla: non verbal communication of a victim, tai attracting assault, tai body-language yhdistettynä edellisiin.

http://www.psychologytoday.com/blog/the-joint-a*dventures-well-educated-... "Essentially, people in the non-victim group tended to move with a normal stride and with postural movement; that is they moved their entire body with coordination rather than each part (hand, arm, leg, foot, head, etc.) moving in an uncoordinated manner. People in the victim group tended to move in a non-synchronous or anti-synchronous manner with a stride that was either too long or too short for their height."

*) http://www.protectivestrategies.com/victim-selection.html

1.      Stride:

People selected as victims had an exaggerated stride: either abnormally short or long. They dragged, shuffled or lifted their feet unnaturally as they walked. Non-victims, on the other hand, tended to have a smooth, natural gate. They stepped in a heel-to-toe fashion.

2.      Rate:

Victims tend to walk at a different rate than non-victims. Usually, they walk slower than the flow of pedestrian traffic. Their movement lacks a sense of deliberateness or purpose. However, an unnaturally rapid pace can project nervousness or fear.

3.      Fluidity:

Researchers noted awkwardness in a victim's body movement. Jerkiness, raising and lowering one's center of gravity or wavering from side to side as they moved became apparent in the victims analyzed. This was contrasted with smoother, more coordinated movement of the non-victims.

4.      Wholeness:

Victims lacked "wholeness" in their body movement. They swung their arms as if they were detached and independent from the rest of their body. Non-victims moved their body from their "center" as a coordinated whole implying strength, balance and confidence.

5.      Posture and Gaze:

A slumped posture is indicative of weakness or submissiveness. A downward gaze implies preoccupation and being unaware of one's surroundings. Also, someone reluctant to establish eye contact can be perceived as submissive. These traits imply an ideal target for a predator.

SamikoKu
Liittynyt12.7.2010
Viestejä5366

Olen sivusta seurannut tuon avauksen kaltaista parisuhdetta. Liki kaikki elementit löytyy, mukaanlukien tuo itsemurhalla uhkaaminen ja naisen "mitättömyyden" korostaminen vihan hetkellä. Lopulta suhde päättyi eroon.

Kuitenkin tuossa suhteessa oli monta asiaa vialla. Miehen käytös oli omistavaa, mutta nainen oli omalla käytöksellään myös myötävaikuttanut siihen. Miehen seksuaalinen itsetunto ja miehuus oli murskattu ja nainen antoi torjuntaa. Mies kompensoi sitten vähättelemällä naista. 

Mies oli paremin tienaava ja kommentoi naistaan "hyödyttömäksi", koska tunsi että on itse vastuussa koko talouden ylläpidosta, veloista jne.

Kai se luissa ja ytimissään tiesi, että ei ikinä pysty riittämään naiselle ja yritti kaiketi pitkittää sitä mikä väistämättä tuli tapahtumaan, ero.

Uskomalla tieteeseen voi olla vain hetkittäin oikeassa.
"Olet väärässä: Kirjoitusoikeutesi on peruttu."

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä25018
Rousseau

Kuka miehiä kieltää kertomasta mielipahoistaan? Miehet itse. Niin kauan kuin puhumista pidetään akkain hömpötyksenä, ei mies saa turpaansa auki, ja silloin joku toinen saattaa saada turpaansa.

 

- Onneton vaimo puhuu asiasta ja haastaa riitaa ja se saattaa vaikuttaa aviomieheen, Car toteaa. 

Mies taas ei valita juuri ääneen, mikäli ei ole tyytyväinen, joten se ei myöskään vaikuta vaimon mielialaan niin paljon. 

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä25018
SamikoKu

Olen sivusta seurannut tuon avauksen kaltaista parisuhdetta. Liki kaikki elementit löytyy, mukaanlukien tuo itsemurhalla uhkaaminen ja naisen "mitättömyyden" korostaminen vihan hetkellä. Lopulta suhde päättyi eroon.

Kuitenkin tuossa suhteessa oli monta asiaa vialla. Miehen käytös oli omistavaa, mutta nainen oli omalla käytöksellään myös myötävaikuttanut siihen. Miehen seksuaalinen itsetunto ja miehuus oli murskattu ja nainen antoi torjuntaa. Mies kompensoi sitten vähättelemällä naista. 

Mies oli paremin tienaava ja kommentoi naistaan "hyödyttömäksi", koska tunsi että on itse vastuussa koko talouden ylläpidosta, veloista jne.

Kai se luissa ja ytimissään tiesi, että ei ikinä pysty riittämään naiselle ja yritti kaiketi pitkittää sitä mikä väistämättä tuli tapahtumaan, ero.

 

Asiahan päättyi onnellisesti.

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä5702

^^ Eihän sitä tiedä, kuinka onnellisesti se päättyi. Samin kertomuksen mukaan miehen seksuaalinen itsetunto oli "murskattu", ja naisen itsetuntokin ihmisenä ja/tai naisena ehkä myös. 

Brainwashed
Liittynyt20.1.2013
Viestejä5788
Rousseau

Kuka miehiä kieltää kertomasta mielipahoistaan? Miehet itse. Niin kauan kuin puhumista pidetään akkain hömpötyksenä, ei mies saa turpaansa auki, ja silloin joku toinen saattaa saada turpaansa.

Aina silloin tällöin kun kuulee jonkun miehen kuvailevan itseään "hiljaiseksi" tekee mieli kysyä että ihanko itse keksit olevasi hiljainen, vai aivopesivätkö sukusi miehet sinut sellaiseksi. Mutta tällaistahan ei saa sanoa ääneen, koska on tabu että miehet vaikuttavat miehiin ihan yhtä paljon kuin naiset naisiin tai naiset miehiin.

 

Tosimies ei puhu eikä pussaa.

Homot lässyttävät ja itkevät kuin akat konsanaan, tosimiehet ei.

Jos vituttaa, niin sauna ja kaljat päälle, kovimmat jätkät vetää kossupullon, niin eiköhän olo siitä hieman kohennu - tuurilla saa säälipillua, mutta yleensä joutuu vetään itse.

Näin se on, useimmiten, kunnes noutaja käy kylässä, niin on lopullisesti  mielipahat podettu.

 

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844
jussipussi
Rousseau

Kuka miehiä kieltää kertomasta mielipahoistaan? Miehet itse. Niin kauan kuin puhumista pidetään akkain hömpötyksenä, ei mies saa turpaansa auki, ja silloin joku toinen saattaa saada turpaansa.

 

- Onneton vaimo puhuu asiasta ja haastaa riitaa ja se saattaa vaikuttaa aviomieheen, Car toteaa. 

Mies taas ei valita juuri ääneen, mikäli ei ole tyytyväinen, joten se ei myöskään vaikuta vaimon mielialaan niin paljon. 

Ja vaimosta voi tulla onneton, jos hänen miehensä ei suostu keskustelemaan hänen kanssaan millään tavalla mistään asiasta. Suurin osa naisista kuitenkin lapsesta lähtien tottuu siihen että muiden ihmisten kanssa jutellaan. Mykkänä mököttävä ihminen kokoajan lähelläsi voi tehdä hermostuneeksi, joka sitten purkautuu "riidanhaluisuutena". Kyllähän miehetkin reagoivat ihmisiin joita pitävät uhkaavina, vaikkakin ehkä toisin tavoin.

Voidaan kinata vaikka maailmantappiin siitä että kumman syystä paha olo parisuhteessa on jos toinen nalkuttaa ja toinen vaikenee. Ehkäpä tuollaiselle parille tekisi hyvää sellainen roolipeli jossa käskettäisiin vaienneen vaihteeksi nalkuttaa ja nalkuttajan olla vaiti. Pakka jokatapauksessa pitäisi sekoittaa. Aina kun parisuhteessa lähtee kehittymään jonkinlainen negatiivinen roolijako jossa "aina toi on tollainen" ollaan tietenkin menossa aviohelvettiä kohti.

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844
BCK
Rousseau
Erityisen erikoisena olen pitänyt sellaista uhriutumista että esim. lapsena hyväksikäytetyt kertovat tulevansa aikuisenakin raiskatuksi. Ymmärtäähän sen jos on jäänyt fiksaatio väkivaltaisiin ihmisiin, mutta olen sellaisenkin kohtalon kuullut että ex-hyväksikäytetty joutuu ihan satunnaisen "puskaraiskaajan" uhriksi. Miten ihmeessä tuollainen enää ylipäätään on mahdollista? Ihan kuin joidenkin ihmisten otsissa olisi leima että "rääkkää minua tavalla X". Ja se X vaihtelee tyyppikohtaisesti.

Se voisi olla mahdollista sillä lailla, että uhrin elekieleen on hiipinyt uhrimaisia piirteitä, jotka houkuttavat raiskaajaa, näyttää esim siltä, että isompaa vaaraa hänestä ei päällekäyvälle itselleen ole. Ainakin pahoinpitelyn uhreilla tuota on tutkittu (kerran pahoinpidelty tulee helposti uudestaan pahoinpidellyksi), ja opetettu itsepuolustuskurssilla uudenlaista elekieltä, millä on pyritty estämään uutta traumakokemusta. En nyt muista tarkalleen miten tuo näkyi elekielestä, mutta muistaakseni uhreille opetettiin elekieltä, joka oli rento muttei välinpitämätön, itsevarma, muttei liian itsevarma.

Eräässä telkkariohjlmassa sanottiin muistiinpanojeni mukaan, Älä liiku kuin uhri:

- kiinnitä huomiota ympäristöösi, älä ole sisäänpäinkääntynyt

- ole luonteva

- katso silmiin, muttei liikaa (liika voi haastaa?)

- heiluta käsiä, muttei liikaa

- uhku itseluottamusta, muttei liikaa ettet vaikuta pöyhkeältä

- ryhti hyvä, muttei liian sotilaallinen

- älä viesti alistuvuutta eikä haavoittuvuutta

- katse eteen, ei alas

- ei liian hitaat liikkeet (eikä liian nopeat, antaa hermostuneen kuvan?)

- normaali askellus, ei liian pitkät tai lyhyet askeleet

- tuo 4.-kohta, alla, miten sen nyt sitten kääntäisikään

*)

Ehkä noiden vastakohta vaikuttaa uhrimaiselta? Lisää voisi löytyä hakusanoilla: non verbal communication of a victim, tai attracting assault, tai body-language yhdistettynä edellisiin.

http://www.psychologytoday.com/blog/the-joint-a*dventures-well-educated-couples/201209/unresolved-trauma-attracts-the-sharks-in-the-/comments "Essentially, people in the non-victim group tended to move with a normal stride and with postural movement; that is they moved their entire body with coordination rather than each part (hand, arm, leg, foot, head, etc.) moving in an uncoordinated manner. People in the victim group tended to move in a non-synchronous or anti-synchronous manner with a stride that was either too long or too short for their height."

 

*) http://www.protectivestrategies.com/victim-selection.html

1.      Stride:

People selected as victims had an exaggerated stride: either abnormally short or long. They dragged, shuffled or lifted their feet unnaturally as they walked. Non-victims, on the other hand, tended to have a smooth, natural gate. They stepped in a heel-to-toe fashion.

2.      Rate:

Victims tend to walk at a different rate than non-victims. Usually, they walk slower than the flow of pedestrian traffic. Their movement lacks a sense of deliberateness or purpose. However, an unnaturally rapid pace can project nervousness or fear.

3.      Fluidity:

Researchers noted awkwardness in a victim's body movement. Jerkiness, raising and lowering one's center of gravity or wavering from side to side as they moved became apparent in the victims analyzed. This was contrasted with smoother, more coordinated movement of the non-victims.

4.      Wholeness:

Victims lacked "wholeness" in their body movement. They swung their arms as if they were detached and independent from the rest of their body. Non-victims moved their body from their "center" as a coordinated whole implying strength, balance and confidence.

5.      Posture and Gaze:

A slumped posture is indicative of weakness or submissiveness. A downward gaze implies preoccupation and being unaware of one's surroundings. Also, someone reluctant to establish eye contact can be perceived as submissive. These traits imply an ideal target for a predator.

Enpä järin ihmettele. Olen sen huomannut että jos kaupungilla liikkuessaan tuijottaa kokoajan jalkoihinsa että mukamas huomaisi jos joku on tulossa päälle, niin sittenhän ne muut nimenomaan tulevat päälle. Kaikki tuntuvat olettavan että juuri sinä väistät, silloinkin kun se ei edes olisi fyysisesti ja loogisesti järkevä vaihtoehto. Jos sensijaan pitää katseensa vaakatasossa, vaikka ei nyt varsinaisesti tuijottaisikaan ihmisiä (vihaisesti?) kasvoihin, niin hommasta tulee sujuvampaa. Kaikki eivät ole tulossa päälle ja joku väistää sinuakin.

Sitä en kyllä ymmärrä että minkä takia jotkut ihmiset itse tuijottelevat. Kyllähän siinä väkisinkin tulee mieleen että uskaltaisipa kysyä että mikäs ongelma sulla on. Mutta kun nämä useimmiten ovat olleet nuoria aikuisia, niin ehkä siinä on sitten jonkinlainen jälkiteiniuhmakohtaus meneillään.

Brainwashed
Liittynyt20.1.2013
Viestejä5788
Rousseau

Enpä järin ihmettele. Olen sen huomannut että jos kaupungilla liikkuessaan tuijottaa kokoajan jalkoihinsa että mukamas huomaisi jos joku on tulossa päälle, niin sittenhän ne muut nimenomaan tulevat päälle. 

 

 

Minä kun olen aina kuvitellut, että naiset tuijottavat  ja seuraavat omia tissejään, miten hölskyvät ja pomppivat, kun katsovatkin alas jalkoihinsa.

Nyt selvisi tämäkin väärinkäsitys puoleltani.

 

 

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä5702

Tuo uhrin elekieli tai kehonkieli voisi muuten olla yksi selittävä tekijä, miksi jotkut ihmiset tulevat myös uudestaan ja uudestaan koulu- tai työpaikkakiusatuksi, vaikka vaihtaisivat koulua/työpaikkaa. Tuosta listastani puuttui ehkä se tärkein kokoava selitys: itseluottamuksen viestiminen on tärkeää. Alas luotu katse ja katsekontaktin välttäminen hintaan mihin hyvänsä varmaankin viestii itseluottamuksen puutetta, samaten huono ryhti, laahustavat askeleet.

(Toinen, harvinaisempi selitys kiusaamiselle voisi olla AS-piirteisyys, ehkä AS-piirteisen ja uhrin kehonkielessä on samankaltaisuutta? Ehkä AS:iin kuuluu "tyhjä katse" joskus/usein, jos henkilö uppoutuu omiin ajatuksiinsa, nk. tässä väitetään? Ehkä liikkeiden koordinoimattomuus, katsekontaktin vähyys/liiallisuus, ryhti, askellus, äänensävy jne. sosiaalisessa kanssakäymisessä ovat epätavallisia?)

Tuo uhrimainen kehonkieli voisi olla myös selittävä tekijä, miksi jotkut naiset vetävät puoleensa ns. kusipäitä (vrt. aloituskirjoitus) yhä uudestaan ja uudestaan. Uhriutuminen voi alkaa jo lapsuudessa.

MooM
Liittynyt29.6.2012
Viestejä3813
Rousseau

Jos sensijaan pitää katseensa vaakatasossa, vaikka ei nyt varsinaisesti tuijottaisikaan ihmisiä (vihaisesti?) kasvoihin, niin hommasta tulee sujuvampaa. Kaikki eivät ole tulossa päälle ja joku väistää sinuakin.

Tuo onkin hyvä tapa harjoitella itsevarmuutta. Siis että ei väistä tilanteissa, joissa molemmat huomaavat toisensa vaikka nyt kadulla sivuuttaessaan. Ei nyt mitään sikailua tarvitse harrastaa, mutta ottaa sen tilansa eikä ole automaattisesti se mukautuva ja alistuva. Yllättävän hankalaa alkuun. (sama toimii eläinten kanssa johtajuusjutuissa. Jos väistelet, olet jo hävinnyt pelin)

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä5702
MooM
Rousseau

Jos sensijaan pitää katseensa vaakatasossa, vaikka ei nyt varsinaisesti tuijottaisikaan ihmisiä (vihaisesti?) kasvoihin, niin hommasta tulee sujuvampaa. Kaikki eivät ole tulossa päälle ja joku väistää sinuakin.

Tuo onkin hyvä tapa harjoitella itsevarmuutta. Siis että ei väistä tilanteissa, joissa molemmat huomaavat toisensa vaikka nyt kadulla sivuuttaessaan. Ei nyt mitään sikailua tarvitse harrastaa, mutta ottaa sen tilansa eikä ole automaattisesti se mukautuva ja alistuva. Yllättävän hankalaa alkuun. (sama toimii eläinten kanssa johtajuusjutuissa. Jos väistelet, olet jo hävinnyt pelin)

Totta. Ei sitä tarvitse rynnistää kuin tankki tai öykkäröidä (siitäkin voi saada köniinsä), mutta voi esimerkiksi pysähtyä, eikä väistää, markkeeraakseen oikeutensa omaan henkilökohtaiseen reviiriinsä. Katsekin kai markkeeraa reviiriä, ja kohti kulkeminen.

Ratsastusta ja koirankoulutusta muistan esitetty lajeiksi, joissa voi treenata itsevarmaa käytöstä. Ratsastuksessa tuo ainakin pitää paikkansa, että ihmisen pitää ottaa tilansa, osoittaa laumanjohtajuutensa, muuten hevosta on vaikea saada tottelemaan. Kun hevosta taluttaa, niin ihmisen pitää lähteä kävelemään haluamaansa suuntaan, ja olettaa, että hevonen seuraa perässä. Ei saa katsoa kysyvästi hevosta, että tulisitko nyt, huvittaisiko sinua totella.  Luultavasti sama pätee koiriin, lehmiin, ja moniin sosiaalisiin kesyeläimiin, mutta ehkä ei kissoihin. Ihminen tekee mitä haluaa, koska on  "laumanjohtaja", eläimen tehtävä on väistää, ja tämä kerrotaan eläimelle itsevarmalla elekielellä.

Kosh
Liittynyt16.3.2005
Viestejä21228
BCK

Ratsastusta ja koirankoulutusta muistan esitetty lajeiksi, joissa voi treenata itsevarmaa käytöstä. Ratsastuksessa tuo ainakin pitää paikkansa, että ihmisen pitää ottaa tilansa, osoittaa laumanjohtajuutensa, muuten hevosta on vaikea saada tottelemaan. Kun hevosta taluttaa, niin ihmisen pitää lähteä kävelemään haluamaansa suuntaan, ja olettaa, että hevonen seuraa perässä. Ei saa katsoa kysyvästi hevosta, että tulisitko nyt, huvittaisiko sinua totella.  Luultavasti sama pätee koiriin, lehmiin, ja moniin sosiaalisiin kesyeläimiin, mutta ehkä ei kissoihin. Ihminen tekee mitä haluaa, koska on  "laumanjohtaja", eläimen tehtävä on väistää, ja tämä kerrotaan eläimelle itsevarmalla elekielellä.

Kissat ovat ihan samanlaisia eläimiä kuin muutkin (kehittyneemmät nisäkkäät), myös ihmiset. Pienten ihmislapsien ja eläinten kanssa pärjää prikulleen samoilla meiningeillä.

Itsevarmuus toki on tärkeää, mutta yhtä tärkeää on myös osata samaistua kohteeseen, olipa tämä eläin tai lapsi, ja kontrolloida omia tekojaan tämän suhteen. Pitää ymmärtää, mitä lapsi tai eläin ajattelee, tuntee ja kokee, ja kyetä näkemään asia "oman pään" ulkopuolelta niin että ei esimerkiksi aseta kohteen omaa tahtoa/tunnetta ristiriitaan komentojensa kanssa tai varmistaa ainakin, että on jokin kohteelle selvä motiivi totella.

Ja se on kyllä hyvin paljon ihmisestä kiinni, kenellä tämä taito on hyppysissä. Yleensä taidon puutteen voi tunnistaa joko perusteettomasta voimakkaasta eläinvihasta tai -pelosta ja/tai myöskin väkivaltaisesta käytöksestä, kuten eläimen tai lapsen kurittaminen koulutus- tai rangaistusmielessä.

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Kosh
Liittynyt16.3.2005
Viestejä21228
Rousseau

Enpä järin ihmettele. Olen sen huomannut että jos kaupungilla liikkuessaan tuijottaa kokoajan jalkoihinsa että mukamas huomaisi jos joku on tulossa päälle, niin sittenhän ne muut nimenomaan tulevat päälle. Kaikki tuntuvat olettavan että juuri sinä väistät, silloinkin kun se ei edes olisi fyysisesti ja loogisesti järkevä vaihtoehto. Jos sensijaan pitää katseensa vaakatasossa, vaikka ei nyt varsinaisesti tuijottaisikaan ihmisiä (vihaisesti?) kasvoihin, niin hommasta tulee sujuvampaa. Kaikki eivät ole tulossa päälle ja joku väistää sinuakin.

Jo vain. Kyseessä lienee tiedostamaton automaatio jossa ihminen seuraa toisten katseiden suuntaa ennakoidakseen näiden aikeet (koska katse usein osoittaa aiottuun menosuuntaan). Sitä kautta oma reitinvalinta hakeutuu tilaan johon on vähiten pyrkijöitä ja turha törmäily vältetään.

En usko että vihaisella tuijotuksella on asian kanssa mitään tekemistä, ei ainakaan niin että se hyödyttäisi ruuhkassa tai sosiaalisessa tilanteessa menestymisessä.

Rousseau

Sitä en kyllä ymmärrä että minkä takia jotkut ihmiset itse tuijottelevat. Kyllähän siinä väkisinkin tulee mieleen että uskaltaisipa kysyä että mikäs ongelma sulla on. Mutta kun nämä useimmiten ovat olleet nuoria aikuisia, niin ehkä siinä on sitten jonkinlainen jälkiteiniuhmakohtaus meneillään.

En tiedä mitä tarkoittaa tuijottelu tässä yhteydessä, sitäkö vain että ylipäänsä katselee jotakuta ihmistä? Vai onko siinä jotain muutakin, kuten tuo uhmakohtaukseen viittaaminen antaisi ymmärtää? Jos kyse on vain katseen suunnasta, niin miksi pitäisi olla jotain ongelmaa tai uhmaa? Ehkä kysymys kuuluukin, miksi sinä koet, että sinua tuijotetaan ja että taustalla on jokin sinuun kohdistuva negatiivinen utnne?

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä5702

Mehän emme tiedä tuijotetaanko Rousseauta enemmän kuin muita vai ei, Kosh, eli ei ole mitään syytä kyseenalaistaa hänen havaintoaan? Rousseau on kertonut tulleensa koulu- ja työpaikkakiusatuksi. Sellainen ehkä jättää jälkensä ihmiseen, ehkä elekielessä on jotain, joka aikaansaa kummallista käytöstä muuilta, vaikka sitten tuijotusta? R. on myös kertonut olevansa keholtaan hyvännäköinen, ehkä nuoret miehet kuolaavat häntä? Kiinteä tuijottaminen ei oikein kuulu hyviin tapoihin, joten voi se olla aggressiotakin.

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä5702
Kosh
BCK

Ratsastusta ja koirankoulutusta muistan esitetty lajeiksi, joissa voi treenata itsevarmaa käytöstä. Ratsastuksessa tuo ainakin pitää paikkansa, että ihmisen pitää ottaa tilansa, osoittaa laumanjohtajuutensa, muuten hevosta on vaikea saada tottelemaan. Kun hevosta taluttaa, niin ihmisen pitää lähteä kävelemään haluamaansa suuntaan, ja olettaa, että hevonen seuraa perässä. Ei saa katsoa kysyvästi hevosta, että tulisitko nyt, huvittaisiko sinua totella.  Luultavasti sama pätee koiriin, lehmiin, ja moniin sosiaalisiin kesyeläimiin, mutta ehkä ei kissoihin. Ihminen tekee mitä haluaa, koska on  "laumanjohtaja", eläimen tehtävä on väistää, ja tämä kerrotaan eläimelle itsevarmalla elekielellä.

Kissat ovat ihan samanlaisia eläimiä kuin muutkin (kehittyneemmät nisäkkäät), myös ihmiset. Pienten ihmislapsien ja eläinten kanssa pärjää prikulleen samoilla meiningeillä.

Itsevarmuus toki on tärkeää, mutta yhtä tärkeää on myös osata samaistua kohteeseen, olipa tämä eläin tai lapsi, ja kontrolloida omia tekojaan tämän suhteen. Pitää ymmärtää, mitä lapsi tai eläin ajattelee, tuntee ja kokee, ja kyetä näkemään asia "oman pään" ulkopuolelta niin että ei esimerkiksi aseta kohteen omaa tahtoa/tunnetta ristiriitaan komentojensa kanssa tai varmistaa ainakin, että on jokin kohteelle selvä motiivi totella.

Ja se on kyllä hyvin paljon ihmisestä kiinni, kenellä tämä taito on hyppysissä. Yleensä taidon puutteen voi tunnistaa joko perusteettomasta voimakkaasta eläinvihasta tai -pelosta ja/tai myöskin väkivaltaisesta käytöksestä, kuten eläimen tai lapsen kurittaminen koulutus- tai rangaistusmielessä.

Miten tuo boldaamani kohta näkyisi konkreettisesti ratsastuksessa mielestäsi, esimerkiksi tilanteessa, jossa hevosta ei huvita nostaa laukkaa (laiskoja hevosia on olemassa), ja ratsastustunnilla on tarkoitus laukata? (Olen kauan sitten käynyt alkeiskurssin, joten en aidosti tiedä.) 

MooM
Liittynyt29.6.2012
Viestejä3813
Kosh
BCK

Ratsastusta ja koirankoulutusta muistan esitetty lajeiksi, joissa voi treenata itsevarmaa käytöstä. Ratsastuksessa tuo ainakin pitää paikkansa, että ihmisen pitää ottaa tilansa, osoittaa laumanjohtajuutensa, muuten hevosta on vaikea saada tottelemaan. Kun hevosta taluttaa, niin ihmisen pitää lähteä kävelemään haluamaansa suuntaan, ja olettaa, että hevonen seuraa perässä. Ei saa katsoa kysyvästi hevosta, että tulisitko nyt, huvittaisiko sinua totella.  Luultavasti sama pätee koiriin, lehmiin, ja moniin sosiaalisiin kesyeläimiin, mutta ehkä ei kissoihin. Ihminen tekee mitä haluaa, koska on  "laumanjohtaja", eläimen tehtävä on väistää, ja tämä kerrotaan eläimelle itsevarmalla elekielellä.

Kissat ovat ihan samanlaisia eläimiä kuin muutkin (kehittyneemmät nisäkkäät), myös ihmiset. Pienten ihmislapsien ja eläinten kanssa pärjää prikulleen samoilla meiningeillä.

Jossain määrin joo, mutta olettaisin, että laumaeläimillä ja pääasiassa yksin elelevillä lajeilla on tässä eroa. Ja ehkä silläkin, onko peto vai saaliseläin. En tunne villikissojen laumakäyttäytymistä (ei kai ne ihan erakoitakaan ole) ja isommat kissaeläimet kai ovat sekä että (leijonat laumassa, tiikerit kai enemmän yksineläjiä?). Koirilla taas on selkeästi lauma, vaikka osa uroksista onkin sen lisääntyvän lauman ulkopuolella omissa porukoissaan. Sama hevosilla ja naudoilla jne.

Kissoilla ainakin sellainen miellyttämisenhalu on vähäisempi. Sekä automaattinen kunnioitus, joka koirilla ja hevosilla on selkeästi lajiominaisuus, kunhan johtajuus on kunnossa. Varmaan persoonakohtaista kissoillakin.

Hevoset ovat sillä tavalla hauskoja, että niiden kanssa pelin voi voittaa tai hävitä sekunnin osissa. Varsinkin niiden kanssa, jotka testaavat uutta ihmistä olemalla röyhkeä. Osa taas on luonnostaan ihmiselle alistuvia ja pomottavat vain, jos ihminen ihan selvästi pelkää tai vetäytyy. Olen touhunnut paljon opetushevosten kanssa ja kyllä jotkut niistä vedättävät kokemattomia lapsia ja aikuisia ihan täysin ja silti kutistuvat 10 cm matalammiksi, kun joku vakuuttavampi ihminen vain katsoo pahasti :D

MooM
Liittynyt29.6.2012
Viestejä3813
BCK
Kosh
BCK

Ratsastusta ja koirankoulutusta muistan esitetty lajeiksi, joissa voi treenata itsevarmaa käytöstä. Ratsastuksessa tuo ainakin pitää paikkansa, että ihmisen pitää ottaa tilansa, osoittaa laumanjohtajuutensa, muuten hevosta on vaikea saada tottelemaan. Kun hevosta taluttaa, niin ihmisen pitää lähteä kävelemään haluamaansa suuntaan, ja olettaa, että hevonen seuraa perässä. Ei saa katsoa kysyvästi hevosta, että tulisitko nyt, huvittaisiko sinua totella.  Luultavasti sama pätee koiriin, lehmiin, ja moniin sosiaalisiin kesyeläimiin, mutta ehkä ei kissoihin. Ihminen tekee mitä haluaa, koska on  "laumanjohtaja", eläimen tehtävä on väistää, ja tämä kerrotaan eläimelle itsevarmalla elekielellä.

Kissat ovat ihan samanlaisia eläimiä kuin muutkin (kehittyneemmät nisäkkäät), myös ihmiset. Pienten ihmislapsien ja eläinten kanssa pärjää prikulleen samoilla meiningeillä.

Itsevarmuus toki on tärkeää, mutta yhtä tärkeää on myös osata samaistua kohteeseen, olipa tämä eläin tai lapsi, ja kontrolloida omia tekojaan tämän suhteen. Pitää ymmärtää, mitä lapsi tai eläin ajattelee, tuntee ja kokee, ja kyetä näkemään asia "oman pään" ulkopuolelta niin että ei esimerkiksi aseta kohteen omaa tahtoa/tunnetta ristiriitaan komentojensa kanssa tai varmistaa ainakin, että on jokin kohteelle selvä motiivi totella.

Ja se on kyllä hyvin paljon ihmisestä kiinni, kenellä tämä taito on hyppysissä. Yleensä taidon puutteen voi tunnistaa joko perusteettomasta voimakkaasta eläinvihasta tai -pelosta ja/tai myöskin väkivaltaisesta käytöksestä, kuten eläimen tai lapsen kurittaminen koulutus- tai rangaistusmielessä.

Miten tuo boldaamani kohta näkyisi konkreettisesti ratsastuksessa mielestäsi, esimerkiksi tilanteessa, jossa hevosta ei huvita nostaa laukkaa (laiskoja hevosia on olemassa), ja ratsastustunnilla on tarkoitus laukata? (Olen kauan sitten käynyt alkeiskurssin, joten en aidosti tiedä.) 

 

Kosh varmaan vastaa puolestaan, mutta tekee mieli kommentoida. Tuo juontaa minusta takaisin siihen, onko yleensäkään oikeutettua pitää eläimiä lemmikkeinä tai harrastusvälineinä, koska ne eivät siihen pysty suostumustaan antamaan. Jos on, sitten niiltä on välillä pakko vaatia asioita, joita ne eivät haluaisi tehdä ja kieltää asioita, joita ne haluaisivat.

Osa on välttämättömiä (vaikka se, että koira osaa ohittaa toisen uroksen rähisemättä tai ei pure lasta, joka ei usko murinaa). Osa käytännön kannalta tärkeitä (koira ei kuse sisälle eikä hypi vasten) ja osa vain ihmisen huvitukseksi (koiraa vaaditaan istumaan tai hevosta laukkaamaan). Ei eläin ymmärrä, mikä noiden arvo tai tärkeys on, jokainen vaatimus on vain pomon käsky tehdä jotain. Parhaassa tapauksessa ne ovat eläimelle luontevia sääntöjä tai tekemisiä. Jos eläin ei halua, se on pakotettava, koska muuten se ei tottele seuraavaakaan käskyä, joka sitten voi olla todella tärkeä. (tämä on kärjistys, mutta periaatteessa totta)

Pointtihan on sitten se, että ei vaadita asioita, joita ei voi tarvittaessa pakottaa. Koulutus on eri asia, siinä kehotetaan ja houkutellaan eikä väärinymmärryksistä rangaista.

Jos hevosta ei vaan saa laukkaamaan, ei vaikka muistuttaisi piiskan napautuksella (napautus yleensä todellakin riittää), sitten viimeisenä vaihtoehtona siltä vaaditaan jotain muuta ja katsotaan, että se tekee sen. Ja sitten paljon kehuja. Ja nämä siis tilanteessa, jossa on 100% varma, että kopukka ymmärsi, mitä siltä haluttiin ja syynä ei ollut mitään vaivaa tai kipua. Optimitapauksessa tähän lopetettaisiin siltä päivältä tai tehtäisiin jotain, mistä hevonen tosiaan tykkää. Käytännössä tietysti aina ei ole paras päivä ja joskus sitä odotellessa ehtisi vuosikin vaihtua, eli huonompinakin päivinä on jotain tehtävä.

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä5702

Kiitos MooM selityksestä. Tosiaankin, raipalla "muistutetaan" laiskaaa hevosta. Itse en koskaan omistanut raippaa, mutta nyt muistankin, että kerran opettaja käski ottaa oman raippansa ja napauttaa vähän sillä, kun hevonen ei totellut. Se tepsi. Ja onhan niitä kannustimia, joilla "muistutetaan" painamalla hevosen kylkiin.  Varmaan tarkoitus ei tosiaan ole kivun tuottaminen, vaan tosiaankin muistutus. Nyt kun asiaa oikein ajattelee, niin onhan se aika erilaista se ratsastaminen kuin vaikka lastenkasvatus. Ei lapsille laiteta kuolaimia suuhun (voivat sattua), ei niitä ojenneta raipalla, eikä käytetä fyysisiä/konkreettisia kannustimia. Miten sitten lie ns. natural horsemanship, siinä muistaakseni pelataan enemmän myötäkarvaan, käytetään hyväksi hevosen psykologiaa toisella tavalla kuin kouluratsastuksessa. Lisäys: siis tämä:  http://en.wikipedia.org/wiki/Natural_horsemanship

Kosh
Liittynyt16.3.2005
Viestejä21228
BCK
Nyt kun asiaa oikein ajattelee, niin onhan se aika erilaista se ratsastaminen kuin vaikka lastenkasvatus. Ei lapsille laiteta kuolaimia suuhun (voivat sattua), ei niitä ojenneta raipalla, eikä käytetä fyysisiä/konkreettisia kannustimia.

No ei se niin selvää ole, tässä on vaihtoehtoisia näkemyksiä. Kannataa esim. lukea läpi viimeaikainen ketju lasten kurittamisesta. Vastaavasti eläinten kurittamisesta on ihmisillä vaihtoehtoisia näkemyksiä. Joidenkin mielestä vielä raja väkivallankäytössä on niin erikoinen, että eläimien käsittelyssä se olisi hyväksyttävää mutat ihmisten kohdalla ei. Mitä lienee uskonnollista taustaa tämäkin ajattelu sitten...

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Kosh
Liittynyt16.3.2005
Viestejä21228
MooM
Kosh
BCK

Ratsastusta ja koirankoulutusta muistan esitetty lajeiksi, joissa voi treenata itsevarmaa käytöstä. Ratsastuksessa tuo ainakin pitää paikkansa, että ihmisen pitää ottaa tilansa, osoittaa laumanjohtajuutensa, muuten hevosta on vaikea saada tottelemaan. Kun hevosta taluttaa, niin ihmisen pitää lähteä kävelemään haluamaansa suuntaan, ja olettaa, että hevonen seuraa perässä. Ei saa katsoa kysyvästi hevosta, että tulisitko nyt, huvittaisiko sinua totella.  Luultavasti sama pätee koiriin, lehmiin, ja moniin sosiaalisiin kesyeläimiin, mutta ehkä ei kissoihin. Ihminen tekee mitä haluaa, koska on  "laumanjohtaja", eläimen tehtävä on väistää, ja tämä kerrotaan eläimelle itsevarmalla elekielellä.

Kissat ovat ihan samanlaisia eläimiä kuin muutkin (kehittyneemmät nisäkkäät), myös ihmiset. Pienten ihmislapsien ja eläinten kanssa pärjää prikulleen samoilla meiningeillä.

Jossain määrin joo, mutta olettaisin, että laumaeläimillä ja pääasiassa yksin elelevillä lajeilla on tässä eroa. Ja ehkä silläkin, onko peto vai saaliseläin. En tunne villikissojen laumakäyttäytymistä (ei kai ne ihan erakoitakaan ole) ja isommat kissaeläimet kai ovat sekä että (leijonat laumassa, tiikerit kai enemmän yksineläjiä?). Koirilla taas on selkeästi lauma, vaikka osa uroksista onkin sen lisääntyvän lauman ulkopuolella omissa porukoissaan. Sama hevosilla ja naudoilla jne.

Kissoilla ainakin sellainen miellyttämisenhalu on vähäisempi. Sekä automaattinen kunnioitus, joka koirilla ja hevosilla on selkeästi lajiominaisuus, kunhan johtajuus on kunnossa. Varmaan persoonakohtaista kissoillakin.

Tottakai lajeissa on lajityypillisiä käyttäytymiseroja, kuten on yksilöiden välilläkin. Mutta ei tuo eläinten käsittelyn yleisperiaate tästä muuksi muutu. Sen tärkeämpää on ymmärtää eläimen näkökulma asiaan; mitä se haluaa ja tuntee ja miten se ihmisen edesottamukset kokee. Erot ihmisten välillä ovat tässä taidossa merkittävät. Tismalleen sama kissa, lehmä, koira, mikä tahansa eläin on hyvin yhden ihmisen käsiteltävissä mutta koulutetuinkin koira voi toiselle olla arvaamaton ja hankala. Vika ei yleensä ole eläimessä.

MooM

Hevoset ovat sillä tavalla hauskoja, että niiden kanssa pelin voi voittaa tai hävitä sekunnin osissa. Varsinkin niiden kanssa, jotka testaavat uutta ihmistä olemalla röyhkeä. Osa taas on luonnostaan ihmiselle alistuvia ja pomottavat vain, jos ihminen ihan selvästi pelkää tai vetäytyy. Olen touhunnut paljon opetushevosten kanssa ja kyllä jotkut niistä vedättävät kokemattomia lapsia ja aikuisia ihan täysin ja silti kutistuvat 10 cm matalammiksi, kun joku vakuuttavampi ihminen vain katsoo pahasti :D

Kokemukseni hevosista on vähäinen, mutta kyllähän tuo sama varmaan pätee moneen muuhunkin elikkoon.

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

Kosh
Liittynyt16.3.2005
Viestejä21228
BCK

Mehän emme tiedä tuijotetaanko Rousseauta enemmän kuin muita vai ei, Kosh, eli ei ole mitään syytä kyseenalaistaa hänen havaintoaan?

Emme tiedä, juuri siksi kysyinkin tarkentavia kysymyksiä.

Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä5702
Kosh
BCK
Nyt kun asiaa oikein ajattelee, niin onhan se aika erilaista se ratsastaminen kuin vaikka lastenkasvatus. Ei lapsille laiteta kuolaimia suuhun (voivat sattua), ei niitä ojenneta raipalla, eikä käytetä fyysisiä/konkreettisia kannustimia.

No ei se niin selvää ole, tässä on vaihtoehtoisia näkemyksiä. Kannataa esim. lukea läpi viimeaikainen ketju lasten kurittamisesta. Vastaavasti eläinten kurittamisesta on ihmisillä vaihtoehtoisia näkemyksiä. Joidenkin mielestä vielä raja väkivallankäytössä on niin erikoinen, että eläimien käsittelyssä se olisi hyväksyttävää mutat ihmisten kohdalla ei. Mitä lienee uskonnollista taustaa tämäkin ajattelu sitten...

Ratsastus, sellaisena kuin minä sen olen joskus ammoin oppinut, ei ole mahdollista ilman kuolaimia ja avuja, mm. pohjeavu (puristus) (ja ehkä raippa ja kannustimet edistyneemmillä), eli asioita, joista seuraa ainakin pieni kivuntunne tai ainakin epämukavuus, jos hevonen ei tottele. Siispä ainakaan ns. kouluratsastusta ei siis ainakaan voi mitenkään verrata lastenkasvatukseen nykyaikana. Vielä ei selvinnyt, miten sinä saat hevosen tottelemaan, jos hevonen kieltäytyy jostakin, ilman pienintäkään hevoseen kohdistuvaa kivuntunnetta tai epämukavuutta. Eikös jo pohjeavu (puristus) tunnu hieman epämiellyttävältä hevosesta?

 

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä5702
Kosh
BCK

Mehän emme tiedä tuijotetaanko Rousseauta enemmän kuin muita vai ei, Kosh, eli ei ole mitään syytä kyseenalaistaa hänen havaintoaan?

Emme tiedä, juuri siksi kysyinkin tarkentavia kysymyksiä.

Kysyt miksi hän kokee, että häntä tuijotetaan. Kysymyksesi ei siis oikeastaan ollut pelkkä kysymys, koska sisälsi väitteen. Väitteen, että R. [vain] kokee, että häntä tuijotetaan - eli tuossa kyseenalaistetaan tuijotetaanko häntä oikeasti. Jos olisit esittänyt pelkän kysymyksen, et olisi kysynyt miksi+väite - muotoisesti. Tuo miksi-sana implikoi, että sen perässä seuraava asia on faktaa, siis että R. vain luulee/kokee, että häntä tuijotetaan.

(Vrt. kysymys "Aiotko hakata vaimoasi tänäkin vuonna?" implikoi, että olet hakannut vaimoasi aiemmin - kyseessä tässäkään tapauksessa ei ole pelkkä kysymys, vaan myös väite.)

Kosh

En tiedä mitä tarkoittaa tuijottelu tässä yhteydessä, sitäkö vain että ylipäänsä katselee jotakuta ihmistä? Vai onko siinä jotain muutakin, kuten tuo uhmakohtaukseen viittaaminen antaisi ymmärtää? Jos kyse on vain katseen suunnasta, niin miksi pitäisi olla jotain ongelmaa tai uhmaa? Ehkä kysymys kuuluukin, miksi sinä koet, että sinua tuijotetaan ja että taustalla on jokin sinuun kohdistuva negatiivinen utnne?

MooM
Liittynyt29.6.2012
Viestejä3813
BCK
Kosh
BCK
Nyt kun asiaa oikein ajattelee, niin onhan se aika erilaista se ratsastaminen kuin vaikka lastenkasvatus. Ei lapsille laiteta kuolaimia suuhun (voivat sattua), ei niitä ojenneta raipalla, eikä käytetä fyysisiä/konkreettisia kannustimia.

No ei se niin selvää ole, tässä on vaihtoehtoisia näkemyksiä. Kannataa esim. lukea läpi viimeaikainen ketju lasten kurittamisesta. Vastaavasti eläinten kurittamisesta on ihmisillä vaihtoehtoisia näkemyksiä. Joidenkin mielestä vielä raja väkivallankäytössä on niin erikoinen, että eläimien käsittelyssä se olisi hyväksyttävää mutat ihmisten kohdalla ei. Mitä lienee uskonnollista taustaa tämäkin ajattelu sitten...

Ratsastus, sellaisena kuin minä sen olen joskus ammoin oppinut, ei ole mahdollista ilman kuolaimia ja avuja, mm. pohjeavu (puristus) (ja ehkä raippa ja kannustimet edistyneemmillä), eli asioita, joista seuraa ainakin pieni kivuntunne tai ainakin epämukavuus, jos hevonen ei tottele. Siispä ainakaan ns. kouluratsastusta ei siis ainakaan voi mitenkään verrata lastenkasvatukseen nykyaikana. Vielä ei selvinnyt, miten sinä saat hevosen tottelemaan, jos hevonen kieltäytyy jostakin, ilman pienintäkään hevoseen kohdistuvaa kivuntunnetta tai epämukavuutta. Eikös jo pohjeavu (puristus) tunnu hieman epämiellyttävältä hevosesta?

 

En usko, että koulutettu ja yhteistyhaluinen hevonen kokee sitä epämiellyttävänä. Yleensä ne haluaa liikkua ja laumaeläimenä tehdä niinkuin ylempi pyytää. Vastentahtoisen tottelemisen kyllä näkee naamasta. Mutta kuten sanoin, tämä on laajemmin kysymys siitä, onko oikein käyttää eläimiä harrastuvälineenä tai muutenkaan viedä niitä ihmisen maailmaan elämään.

Parhaimmillaan ratsastuksessa riittää pienet painonsiirrot ohjaamisessa, pieni lantion jäykistäminen jarruna ja vastaavasti lantion "tuuppaus" kaasuna. Harvoin tähän pääsee ennen tuhansien tuntien kokemusta ja tuttua eläintä alla.

Raippa tai kannukset ovat ihan oikeasti merkinantovälineitä. Esim. jos pitää liikuttaa eläintä kylki edellä etuviistoon, sen peräpään saa mukaan koskettamalla raipalla takajalan yläosaan/kylkeen (jos itse ei osaa tai hevonen ei ymmärrä hienovaraisempaa vihjettä). Samoin kannuksilla saa pienellä kosketuksella huomion. Ja molemmat menettävät tehonsa hyvin pian, jos niillä tökitään koko ajan. Kyllä molemmilla voi myös herättää laiskamadon tai vaikka sitten pahoinpidellä eläimen verille asti. Jälkimmäisen jäljiltä pienillä kosketuksilla kotrolloimisesta on turha haaveilla muutamaan vuoteen. Edellinenkin yleensä aiheuttaa ainakin muutaman minuutin kireyden, mutta voi pelastaa loppusession.

-:)lauri
Liittynyt13.5.2005
Viestejä25141
Kosh
BCK
Nyt kun asiaa oikein ajattelee, niin onhan se aika erilaista se ratsastaminen kuin vaikka lastenkasvatus. Ei lapsille laiteta kuolaimia suuhun (voivat sattua), ei niitä ojenneta raipalla, eikä käytetä fyysisiä/konkreettisia kannustimia.

No ei se niin selvää ole, tässä on vaihtoehtoisia näkemyksiä. Kannataa esim. lukea läpi viimeaikainen ketju lasten kurittamisesta. Vastaavasti eläinten kurittamisesta on ihmisillä vaihtoehtoisia näkemyksiä. Joidenkin mielestä vielä raja väkivallankäytössä on niin erikoinen, että eläimien käsittelyssä se olisi hyväksyttävää mutat ihmisten kohdalla ei. Mitä lienee uskonnollista taustaa tämäkin ajattelu sitten...

Itse olen ollut laittavinani merkille, että jotkut ihmiset, jotka olisivat teurastamassa toisia ihmisiä sen vuoksi, että kurittavat kotieläimiään fyysisesti, voivat samaan aikaan kannattaa lastensa fyysistä kurittamista. Eli, että eläinten oikeudet menevät näillä Einsteineillä omien lastensa oikeuksien edelle.

Riittoisampi keskustelukumppani.

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844
Brainwashed
Rousseau

Enpä järin ihmettele. Olen sen huomannut että jos kaupungilla liikkuessaan tuijottaa kokoajan jalkoihinsa että mukamas huomaisi jos joku on tulossa päälle, niin sittenhän ne muut nimenomaan tulevat päälle. 

 

 

Minä kun olen aina kuvitellut, että naiset tuijottavat  ja seuraavat omia tissejään, miten hölskyvät ja pomppivat, kun katsovatkin alas jalkoihinsa.

Nyt selvisi tämäkin väärinkäsitys puoleltani.

 

 

Jos olisi sellainen aivovamma ettei muista koko edellistä elämäänsä nykyhetkeen asti, niin kai jotain pompottimia saattaisikin silmät kierossa suu auki ihmetellä.

Mutta tämä koskee toki myös miehiä. Ettekös te kaivele housuntaskujanne tuon tuostakin tarkistaaksenne että mitenkä ne pallit siellä toisiaan vasten kilistä kilkuttavat?

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844
BCK

Tuo uhrin elekieli tai kehonkieli voisi muuten olla yksi selittävä tekijä, miksi jotkut ihmiset tulevat myös uudestaan ja uudestaan koulu- tai työpaikkakiusatuksi, vaikka vaihtaisivat koulua/työpaikkaa. Tuosta listastani puuttui ehkä se tärkein kokoava selitys: itseluottamuksen viestiminen on tärkeää. Alas luotu katse ja katsekontaktin välttäminen hintaan mihin hyvänsä varmaankin viestii itseluottamuksen puutetta, samaten huono ryhti, laahustavat askeleet.

(Toinen, harvinaisempi selitys kiusaamiselle voisi olla AS-piirteisyys, ehkä AS-piirteisen ja uhrin kehonkielessä on samankaltaisuutta? Ehkä AS:iin kuuluu "tyhjä katse" joskus/usein, jos henkilö uppoutuu omiin ajatuksiinsa, nk. tässä väitetään? Ehkä liikkeiden koordinoimattomuus, katsekontaktin vähyys/liiallisuus, ryhti, askellus, äänensävy jne. sosiaalisessa kanssakäymisessä ovat epätavallisia?)

 

Tuo uhrimainen kehonkieli voisi olla myös selittävä tekijä, miksi jotkut naiset vetävät puoleensa ns. kusipäitä (vrt. aloituskirjoitus) yhä uudestaan ja uudestaan. Uhriutuminen voi alkaa jo lapsuudessa.

 

 

Ainakin työelämässä olen nähnyt että on myös kiusaajia jotka eivät välttämättä välittömästi valitse tiettyä kohdetta, vaan he randomisti kiusaavat kaikkia, testaten että kenelle menee mikäkin läpi. Koska olen kahdessa eri paikassa samalla alalla törmännyt kahteen keskenään lähes identtiseen kiusaajanaiseen, epäilyttää että se on se tietty ala mikä jotenkin vetää puoleensa tällaisia persoonallisuuksia. Kuvio menee näemmä sillä tavalla että kun on kouluttautunut niin ja niin pitkälle ja sitten jämähtääkin töihin missä kokee ettei saa tarpeeksi palkkaa eikä arvostusta, se nyppii sen verran että pitää alkaa nostamaan omaa itseään jalustalle ja haalia sitä mitättömintäkin vähäistä valtaa minkä vain itselleen voi saada. Ehkäpä siinä menossa lisämausteena sitten toimii jos pääsee kyykyttämään muita työntekijöitä.

Varsinkin jälkimmäisen kiusaajan kohdalla kuulemani perusteella hän teki ihan samoja temppuja kaikille. Minä sitten vain satuin olemaan se herkempi tapaus joka ei osannut antaa asioiden olla niin että menee yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos, taikka suostuu olemaan simputuksen kohteena koska se olisi vaikkapa jotenkin huvittavaa.

Diktaattori-dilleillä ei ole valtaa jos heille pystyy nauramaan päin naamaa. Tietty he voivat tehdä elämästäsi vaikeaa ja kaikenlaista jäynää järjestää, mutta jos kykenisi heti alusta asti tekemään julkisesti kaikkien muiden kuullen selväksi miten pikkumaista, lapsellista, typerää ja ennenkaikkea naurettavaa heidän toimintansa on, niin ainakin olisi itsellä parempi olo. Jos menee siihen retkuun että antaa eristää itsensä muista ja pitää suunsa visusti kiinni kun pelkää ties mitä - vieläkin pahempaa kuin mitä siihen mennessä on ollut - niin siinähän sitten olet se uhri.

Vaikka olisi Asperger-ihminenkin, niin ei sitä nyt mitä tahansa paskaa tarvitse niellä sen takia että syyllistyy siitä ettei muka tule ihmisten kanssa toimeen. Eihän sellaisen ihmisen kanssa VOI tulla toimeen joka kiusaa, kieroilee, puukottaa selkään ja ajaa kaikessa vain omaa etuaan. Itseasiassa kenenkään ei pitäisi tulla sellaisen kanssa toimeen, vaan hänet pitäisi laittaa peilin eteen sitä omaa pärstäänsä pällistelemään. Mutta tuskinpa kyseinen luonne hoksaa että hänessä jotain vikaa olisi.

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844
Kosh
Rousseau

Sitä en kyllä ymmärrä että minkä takia jotkut ihmiset itse tuijottelevat. Kyllähän siinä väkisinkin tulee mieleen että uskaltaisipa kysyä että mikäs ongelma sulla on. Mutta kun nämä useimmiten ovat olleet nuoria aikuisia, niin ehkä siinä on sitten jonkinlainen jälkiteiniuhmakohtaus meneillään.

En tiedä mitä tarkoittaa tuijottelu tässä yhteydessä, sitäkö vain että ylipäänsä katselee jotakuta ihmistä? Vai onko siinä jotain muutakin, kuten tuo uhmakohtaukseen viittaaminen antaisi ymmärtää? Jos kyse on vain katseen suunnasta, niin miksi pitäisi olla jotain ongelmaa tai uhmaa? Ehkä kysymys kuuluukin, miksi sinä koet, että sinua tuijotetaan ja että taustalla on jokin sinuun kohdistuva negatiivinen utnne?

Noh, normaalissa tilanteessa jos katseet kohtaavat jonkun uppo-oudon ihmisen kanssa, kumpikin kääntää katseensa suht' piakkoin pois. Tuijottavaksi ihmiseksi nimitän ihmistä joka nimenomaan jää tuijottamaan, eikä käännä katsettaan pois.

Osa noista tuijottelijoista kuuluu teinityttöjen nauraa rätkättäviin, yli-itsevarmoihin ryhmiin (tuskinpa itse niin huvittava ilmestys olen että olisin varsinaisen naurun kohde, mutta ehkä he sitten tuijottavat odottaen näkevän minun taholtani jonkin paheksuvan katseen - ei tipu, kun ei tytteleiden touhut kiinnosta). Mutta valtaosa on miehiä ja suurin osa heistä nyt tarkemmin ajateltuna ulkomaalaisia. Jostain arabikulttuurista tms. yleensä lähtöisin. Lieneekö sitten syynä se että kun ei synnyinmaassa saanut naisia tuijotella, niin se on vaan niin ihqua että täällä saa...?

BCK

Mehän emme tiedä tuijotetaanko Rousseauta enemmän kuin muita vai ei, Kosh, eli ei ole mitään syytä kyseenalaistaa hänen havaintoaan? Rousseau on kertonut tulleensa koulu- ja työpaikkakiusatuksi. Sellainen ehkä jättää jälkensä ihmiseen, ehkä elekielessä on jotain, joka aikaansaa kummallista käytöstä muuilta, vaikka sitten tuijotusta? R. on myös kertonut olevansa keholtaan hyvännäköinen, ehkä nuoret miehet kuolaavat häntä? Kiinteä tuijottaminen ei oikein kuulu hyviin tapoihin, joten voi se olla aggressiotakin.

No tietty kun oli yläasteella sen ilkkumaan tulleen poikalauman piirittämänä, niin ei kauhean ilahtunut olen joidenkin joutojätkien tuijotteluista. Mutta eiköhän ne tuolla kaupungilla jne. tuijottele kaiketi kaikkia naisia. Tuskinpa normikuteissa niin kauhean hemaiseva ilmestys olen. Ja jos ne persettäni tuijottelisivat (joka se paras puoli kuulema on), niin enhän minä sitä näkisin kun en tapaa taakseni vilkuilla.

Itselleni kyllä tulee vähän aggressiivinen tunne jos huomaan jonkun, varsinkin ulkomaalaisen miehen, itseäni tuijottavan. Se voi toki olla että miellän heidät jotenkin pelottavan näköisiksi siksikin kun ovat tummempia (lähi-idän porukoista tässä siis lähinnä kyllä kyse).

Toisaalta en sitä tuijottelua kyllä panisikaan merkille jos katseeni ei olisi vaakatasossa. Eli se tuntuu jännältä että juuri silloin kun osaan vaikuttaa itsevarmemmalta, tulee jotain ihme "haastajia" vastaan. Pitäisi varmaan vetää burkha päälle ettei joku mamu-ukko kuvittele että olen jotenkin niin ylpeä akka että pitää alkaa "opettamaan"...?

Vatkain
Liittynyt4.3.2008
Viestejä27234

Mamu-ukkojen kulttuuriin tuntuu kuuluvan avoimempi kehollinen itseilmaisu kuin mitä Suomineito on tottunut. Ruukaavat katsoa (tuijottaa), tulla jutulle ja pyytää heti kahville jne. Istuvat lähempänä, saattavat ottaa kädestä kiinni keskustelun aikana, laittaa kämmenen olalle keskustelun aikana tai nauraessa jne. Meitä se ahdistaa, mutta heijän kulttuurissaan pidettäisiin outona jos kiinnostusta ja kiintymystä ei osoitettaisi heti. Se ei ole henkilökohtaista vaan kulttuuriseikka. Totta kai se pelottaa kun se on niin vierasta, mutta semmosta se on. Uusi ja erilainen pelottaa. Siksi pitää luoda enemmän kontakteja maahanmuuttajaväestöön, että tämmöset vieraudet muuttuu tutummiksi.

Hämmentää.

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä25018
Rousseau

 

Ja vaimosta voi tulla onneton, jos hänen miehensä ei suostu keskustelemaan hänen kanssaan millään tavalla mistään asiasta. 

 Mies taas ei valita juuri ääneen, mikäli ei ole tyytyväinen, joten se ei myöskään vaikuta vaimon mielialaan niin paljon. 
Vaihdokas
Liittynyt13.9.2013
Viestejä2243
Rousseau

Noh, normaalissa tilanteessa jos katseet kohtaavat jonkun uppo-oudon ihmisen kanssa, kumpikin kääntää katseensa suht' piakkoin pois. Tuijottavaksi ihmiseksi nimitän ihmistä joka nimenomaan jää tuijottamaan, eikä käännä katsettaan pois.

Kai voi kysyä, kun nyt tämmöinen puheeksi tuli, että jos itsekin kääntää sen katseensa pois eikä katso uudestaan, niin mistä sen tietää, että se toinen jäi tuijottamaan? Ja jos taas itse ei käännä katsettaan, niin mistä sitä tietää ettei se toinenkin mieti, että mitä se tuijottaa?

Rousseau

Osa noista tuijottelijoista kuuluu teinityttöjen nauraa rätkättäviin, yli-itsevarmoihin ryhmiin (tuskinpa itse niin huvittava ilmestys olen että olisin varsinaisen naurun kohde, mutta ehkä he sitten tuijottavat odottaen näkevän minun taholtani jonkin paheksuvan katseen - ei tipu, kun ei tytteleiden touhut kiinnosta). Mutta valtaosa on miehiä ja suurin osa heistä nyt tarkemmin ajateltuna ulkomaalaisia. Jostain arabikulttuurista tms. yleensä lähtöisin.

--

Pitäisi varmaan vetää burkha päälle ettei joku mamu-ukko kuvittele että olen jotenkin niin ylpeä akka että pitää alkaa "opettamaan"...?

Tuo kuulostaa siltä, että saatat hyvinkin tulkita noiden ihmisten motiiveja vahvasti omien ennakkokäsitystesi läpi. Ajatukset siitä, että teinityttö odottaisi paheksuvaa katsetta tai "mamu-ukko" tahtosi "opettaa" (?) kun todellakin ovat vain sinun tulkintojasi. Mutta jos oletat, että he tosiaankin noin ajattelisivat sinun kohdallasi, niin mistä arvelet sen johtuvan? Itsellänikin on nimittäin katseet kohdanneet monenkin teinitytön ja maahanmuuttajamiehen kanssa, eikä ole koskaan tullut tuollaisia ajatuksia mieleen. Useimmiten taitaa automaattisena reaktiona tulla pieni hymy.

Vatkain
Liittynyt4.3.2008
Viestejä27234

Meikä muuten tuntee yhen räyhähenki-pariskunnan. Pahaa tekee. Puolitoista vuotta sitten nainen oli tekemässä irtiottoa. Olin kuskina ja kantoapuna. Mukana allekirjottamassa uutta vuokrasopimusta jne. Oli vähän sanaton olo kun keväällä pariskunta oli taas yhdessä. Mukana oli ainakin vanhan suhteen aikana fyysistä väkivaltaa. Lisäksi en ole nähnyt ystävääni kuukausiin. Pidämme yhteyttä Facen kautta tosin melkein päivittäin.

Vituttaa.

Hämmentää.

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844
jussipussi
Rousseau

 

Ja vaimosta voi tulla onneton, jos hänen miehensä ei suostu keskustelemaan hänen kanssaan millään tavalla mistään asiasta. 

 Mies taas ei valita juuri ääneen, mikäli ei ole tyytyväinen, joten se ei myöskään vaikuta vaimon mielialaan niin paljon. 

Valitettavasti en osaa arvostaa vaikenevia miehiä. Tähän on nyt jo kaksi syytä. Ensimmäinen on se että vanhempani eivät puhuneet keskenään, ja ilmapiiri kotona oli niin hyytävä että osittain tyydyin vähäiseen koulutukseen päästäkseni kotoa mahdollisimman pian pois. Toinen on se että kun kumppanini edellytti hiljaisuutta että hän saisi opiskella rauhassa ja hiljaisuus venyi venymistään hänen siirryttyään harrastamaan nettipelejä joiden parissa ollessaan häntä taaskaan ei saanut häiritä, johti tämä lisääntyvä hiljaisuus lopulta siihen että mies katsoi parhaaksi vaihtaa muijaa. Ja se vaihdokas olikin sitten hänen kimpussaan jatkuvasti, eli soitteli jatkuvalla syötöllä perään - mistään hiljaisuudesta ei ollut tietoakaan.

Ei, en pidä valittamattomia ihmisiä ihanina ja arvostettavina. Jos he vaikenevat silloinkin kun pitäisi puhua asioita puhtaaksi ja selvitellä parisuhteen tilaa, he ovat mielestäni - sori vaan - idiootteja.

Itselläni ei ollut millään tavalla hyvä olla miehen vaietessa. Mutta myönnän toki ettei se toinenkaan ääripää hyvä ollut, eli että mies valittaa kokoajan (aiempi kumppanini).

Kohtuus kaikessa, jopa hiljaisuudessa.

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844
Vaihdokas
Rousseau
Noh, normaalissa tilanteessa jos katseet kohtaavat jonkun uppo-oudon ihmisen kanssa, kumpikin kääntää katseensa suht' piakkoin pois. Tuijottavaksi ihmiseksi nimitän ihmistä joka nimenomaan jää tuijottamaan, eikä käännä katsettaan pois.
Kai voi kysyä, kun nyt tämmöinen puheeksi tuli, että jos itsekin kääntää sen katseensa pois eikä katso uudestaan, niin mistä sen tietää, että se toinen jäi tuijottamaan? Ja jos taas itse ei käännä katsettaan, niin mistä sitä tietää ettei se toinenkin mieti, että mitä se tuijottaa?
Rousseau
Osa noista tuijottelijoista kuuluu teinityttöjen nauraa rätkättäviin, yli-itsevarmoihin ryhmiin (tuskinpa itse niin huvittava ilmestys olen että olisin varsinaisen naurun kohde, mutta ehkä he sitten tuijottavat odottaen näkevän minun taholtani jonkin paheksuvan katseen - ei tipu, kun ei tytteleiden touhut kiinnosta). Mutta valtaosa on miehiä ja suurin osa heistä nyt tarkemmin ajateltuna ulkomaalaisia. Jostain arabikulttuurista tms. yleensä lähtöisin.

 

--

 

Pitäisi varmaan vetää burkha päälle ettei joku mamu-ukko kuvittele että olen jotenkin niin ylpeä akka että pitää alkaa "opettamaan"...?

Tuo kuulostaa siltä, että saatat hyvinkin tulkita noiden ihmisten motiiveja vahvasti omien ennakkokäsitystesi läpi. Ajatukset siitä, että teinityttö odottaisi paheksuvaa katsetta tai "mamu-ukko" tahtosi "opettaa" (?) kun todellakin ovat vain sinun tulkintojasi. Mutta jos oletat, että he tosiaankin noin ajattelisivat sinun kohdallasi, niin mistä arvelet sen johtuvan? Itsellänikin on nimittäin katseet kohdanneet monenkin teinitytön ja maahanmuuttajamiehen kanssa, eikä ole koskaan tullut tuollaisia ajatuksia mieleen. Useimmiten taitaa automaattisena reaktiona tulla pieni hymy.

Arvasinkin että joku ottaa esille tämän että "mistä tiedät". No siitä että nimenomaan se katse jatkuu. Kun katsoo jotain ventovierasta ihmistä, niin siinähän kumpikin kääntää sen katseensa pois, vai mitä? Mutta kyllä sen ehtii huomaamaan jos toinen ei reagoi tällaisella normaalilla tavalla, vaan tuijotus sen kuin jatkuu vaan. Toisilleen ventovieraat ihmiset yleisessä tilassa, kuten kaupungilla, toimivat loppujen lopuksi varsin automaattisesti, toisinaan peräti kuin "hyvin öljytty kone". Tehdään samat väistöliikkeet, oli kyseessä sitten katse tai koko kropan liikuttelu. Jos joku käyttäytyy poikkeavalla tavalla, kyllähän sen panee merkille. Eli siinä vaiheessa kun sinä itse vaistomaisesti siirrät katsettasi sen toisen pitäisi peilikuvan omaisesti tehdä samoin, mutta juuri kun olet itse siirtämässä katsettasi huomaat että se toinen ei teekään niin, vaan hän siis ihan kirjaimellisesti tuijottaa. Kun ihmiset eivät halua olla toistensa kanssa korostetusti tekemisissä, katse muuttuu tietyllä tavalla "blancoksi", vähän epätarkaksi tai jokatapauksessa sellaiseksi että siinä ei vartavasten tuijota sitä toista, siinä samalla hetkellä kun sen katseen kääntää pois. Tuijottajilla ei muutu blancoksi, vaan porautuu luihin ja ytimiin.

Oma tuntemukseni tuollaisesta katsomisen jatkamisesta voi toki olla voimakkaampi reaktio kuin jonkun toisen, koska minulle (mahdollisena assi-ihmisenä) silmiin tuijottelukin on aivoille liian voimakasta informaatiota, joten tuollaiset kohtaamiset muistaa. Voi olla että monikin ihminen kokee noita tuon tuostakin, mutta eivät ne hänen mieleensä jää.

Mutta se että itse mahdollisesti reagoin voimakkaammin tuijottamiseen ei poista sitä perustavanlaatuista seikkaa että tuijottamista tapahtuu. Enkä minä suostu ottamaan siitä "syytä" itselleni. En liiku mitenkään erityisen huomiota herättävissä vaatteissa, pärstä on kuin kenellä tahansa keski-ikäisellä suomalaisella naisella, enkä myöskään liikehdi jotenkin kummallisesti. Näkisin että ainoat "erikoisuuteni" ovat ne että aina en jaksa pitää sitä katsetta vaakatasossa ja joskus kävelen aika nopeasti, koska ei huvita kuunnella liikenteen mekkalaa tms. yhtään sen kauempaa kuin on tarvis. Mutta aina en tuijota maahan ja aina en harpo lujaa. Voin rehellisesti sanoa että minussa ei ole kertakaikkiaan niin yhtään mitään erikoista ja merkillistä, paitsi tietysti sukupuoleni jos naisia pitää merkillisinä, ja ehkä hiustenväri jos on tottunut siihen että kaikilla on se sama musta, mikä joissain maissa on.

Noh, sitten on tietysti päissään olevat ihmiset joilla ei ole enää mitään häpyä millään tavalla. Siihen laumaanhan ne keskenään hirnuvat teinityttösetkin useimmiten kuuluvat. Tiedän joitakin ihmisiä jotka kokevat että aina kun joku jossakin nauraa, että se nauru on tarkoitettu heille. Itse en näin usko kun jonkin hirnuvan ja räkättävän porukan ohi kävelen, vaikka he minua katselisivatkin, mutta ei se kumminkaan välttämättä kauhean kivalta tunnu se viinanhuuruinen yli-itsevarmuus mikä siitä porukasta uhoaa, kun itse ei ikinä kuulu mihinkään porukoihin.

Itseasiassa tässä ketjussa voisi pohtia sitäkin että miten paljon ihmisen itsevarmuuteen vaikuttaa juurikin se että onko hän päässyt sosiaalisiin piireihin mukaan, vai jäänyt ulkopuoliseksi. Se nyt on ihan sama vaikka miten erinomaisesti osaisi elehtiä ja naamansa asetella jne. jos vaan jostain syystä ei pääse sisäpiireihin.

Harmikseni en muista mistä taannoin luin että se ei todellakaan ole välttämättä yksin olevan ihmisen syy että häntä ei huolita johonkin porukkaan. Luin että se porukka voi vaan kertakaikkiaan päättää olla jotakuta ottamatta mukaan ja piste. Useimmiten näin kai juurikin naispuolisten ihmisten kohdalla, jo koulussa.

(Itse olisin ehkä saanut muutamankin kaverin ala-asteella, mutta olin niin totaalisen TYHMÄ että tyydyin yhteen ainoaan "parhaaseen" ystävääni, joka sitten minut lemppasi yläasteella samaan aikaan kun masennuin ja aloin käyttäytymään lähes autistisesti. Mitenkä sitä jotain 10-vuotiaana voisi tajuta että on parempi olla muitakin kavereita kuin se yksi ainoa? Mutta eihän se tietenkään mene minulle vieläkään perille, kun olen aina vaan tämä yhden ihmisen ihminen.)

Jos naisella olisi vahva kaveripiiri josta hän pitäisi kiinni pariutuessaankin, niin noinkohan ne räyhähenget pystyisivät vaimojaan alistamaan?

 

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä5702

Se, että puhuin kehonkielestä (ja sen vaikutuksesta riskiin tulla kaltoinkohdelluksi), ei suinkaan ollut tarkoitettu syyllistämään, vaan päinvastoin voimaannuttamaan.

---

Itsevarmuudesta. On ihmisiä, jotka ovat varmoja siitä, että tulevat hyväksytyksi piiriin kuin piiriin. Heidän varmuutensa sitten aiheuttaa hyväksymistä, eli positiivinen kierre. Mitenhän sellaiseen positiiviseen kierteeseen pääsisi, voisiko itse tehdä jotain?

---

Vahva kaveripiiri tosiaan voi toimia vastarokotteena räyhähengen pyrkimykselle alistaa vaimo. Pahimmansorttinen räyhähenki eli narsisti kyllä pyrkii eristämään vaimon tämän ystävistä ja jopa sukulaisista. Perheväkivallasta olen toisaalta lukenut, että asian kertominen lähipiirille voi ehkäistä väkivallan toistumista.

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844
BCK

Se, että puhuin kehonkielestä (ja sen vaikutuksesta riskiin tulla kaltoinkohdelluksi), ei suinkaan ollut tarkoitettu syyllistämään, vaan päinvastoin voimaannuttamaan.

---

Itsevarmuudesta. On ihmisiä, jotka ovat varmoja siitä, että tulevat hyväksytyksi piiriin kuin piiriin. Heidän varmuutensa sitten aiheuttaa hyväksymistä, eli positiivinen kierre. Mitenhän sellaiseen positiiviseen kierteeseen pääsisi, voisiko itse tehdä jotain?

---

Vahva kaveripiiri tosiaan voi toimia vastarokotteena räyhähengen pyrkimykselle alistaa vaimo. Pahimmansorttinen räyhähenki eli narsisti kyllä pyrkii eristämään vaimon tämän ystävistä ja jopa sukulaisista. Perheväkivallasta olen toisaalta lukenut, että asian kertominen lähipiirille voi ehkäistä väkivallan toistumista.

Mutta noissa ns. voimaannuttamisasioissa joutuu tuon tuostakin pohtimaan että kuinka pitkälti ihminen pitäisi hyväksyä sellaisena kuin hän on, ja kuinka paljon hänen pitäisi (vai pitäisikö?) muokata ulkoista olemustaan ollakseen niin joukosta erottumaton ettei hän vahingossakaan herätä mitään pedon luontoa muissa yksilöissä. Jos ajattelen itseäni, niin tottahan toki pistin silmään kuin huutomerkki koulussa kun oleskelin muista erilläni ja pukeuduin vaatteisiin jotka eivät olleet sillä hetkellä muotia. Ilmeisesti nämä seikat riittivät tekosyyksi ilkkua minua sellaisistakin asioista joissa ei eronnut millään tavalla muista, kuten esim. siinä että oli silmälasit.

Mutta nyt aikuisena en itse erotu muista millään tavalla, tai aikamoinen Hannibal Lecter saa kyllä olla jos jollain ilveellä minut ulkoisesti erottaa jotenkin ihme "erilaiseksi". Tavanomaisessa kanssakäymisessä olen havainnut olevani kuin kuka tahansa sukupuoleni tai ikäluokkani edustaja kun pinnallisimmalla taholla operoidaan. Omat erilaisuuden kokemukseni ovat nimenomaan korvieni välissä. Toki silmiin katsominen on joskus vaikeaa, mutta omat kummallisuutensa tuntuu löytyvän useiltakin eri ihmisiltä.

Tämän(kin) vuoksi hivenen epäilen että jossain tuijottelussa ei aina ole siitä kyse että tuijotuksen kohde on jotenkin erikoinen. Tuijottajahan voi itse olla se erikoinen luonne, että ylipäätään alkaa ihmisiä tuijotella (ei ole äiti kaiketi opettanut että ei ole suotavaa).

Toisaalta itseäni ei olekaan viime vuosina kiusattu live-elämässä oikeastaan ollenkaan. Katsoisin että tämä johtuu siitä että a) en asu alueella jossa on häiriökäyttäytyviä juoppoja, alueen alkoholistit ovat harmittomia höpöttäjiä jotka viihtyvät keskenään b) en ole töissä jossa joku akka saa tuon tuostakin jonkin domina-kohtauksen jossa hänen pitää päästä pompottelemaan muita c) en kuulu ryhmiin joissa olisin ikäni tms. seikan puolesta muista eroava.

Omalta puoleltani siis suosittelisin kiusatuille ihmisille että vaihtakaa ympäristöä tai sitä sosiaalista piiriä missä olette. 

Enivei, itse en tunne ihmisiä jotka tulevat hyväksytyksi piiriin kuin piiriin, tai ehkä niin että näennäisesti tulevat, mutta takanapäin sitten joku hapannaama kuitenkin jupisee. Opiskeluajoilta kuitenkin muistan että sellaiset ihmiset jotka vähät välittivät siitä mitä heistä ajatellaan tuntuivat viihtyvän lähes kenen kanssa tahansa (tietenkin välittämättä siitä viihtyikö se toinen). Se että aloittaa murehtimisen "mitähän muut ajattelevat minusta" on kaiken pahan alku. Ehkäpä siksi se räyhähengenkin vaimoke antaa tehdä itselleen mitä vain, koska hän kokoajan ajattelee sitä mitä se mies ajattelee hänestä. Miksei tällainen nainen pysähdy ja ajattele että mitä hän ajattelee pahoinpitelevistä ihmisistä? Onko oikea ongelma se ettei anna oman raivonsa päästä pintaan, koska ei hyväksy itseään kielteisenä eli vihaisena ihmisenä?

Vaihdokas
Liittynyt13.9.2013
Viestejä2243
Rousseau

Oma tuntemukseni tuollaisesta katsomisen jatkamisesta voi toki olla voimakkaampi reaktio kuin jonkun toisen, koska minulle (mahdollisena assi-ihmisenä) silmiin tuijottelukin on aivoille liian voimakasta informaatiota, joten tuollaiset kohtaamiset muistaa. Voi olla että monikin ihminen kokee noita tuon tuostakin, mutta eivät ne hänen mieleensä jää.

Mutta se että itse mahdollisesti reagoin voimakkaammin tuijottamiseen ei poista sitä perustavanlaatuista seikkaa että tuijottamista tapahtuu. Enkä minä suostu ottamaan siitä "syytä" itselleni. En liiku mitenkään erityisen huomiota herättävissä vaatteissa, pärstä on kuin kenellä tahansa keski-ikäisellä suomalaisella naisella, enkä myöskään liikehdi jotenkin kummallisesti. Näkisin että ainoat "erikoisuuteni" ovat ne että aina en jaksa pitää sitä katsetta vaakatasossa ja joskus kävelen aika nopeasti, koska ei huvita kuunnella liikenteen mekkalaa tms. yhtään sen kauempaa kuin on tarvis. Mutta aina en tuijota maahan ja aina en harpo lujaa. Voin rehellisesti sanoa että minussa ei ole kertakaikkiaan niin yhtään mitään erikoista ja merkillistä, paitsi tietysti sukupuoleni jos naisia pitää merkillisinä, ja ehkä hiustenväri jos on tottunut siihen että kaikilla on se sama musta, mikä joissain maissa on.

Tarkoitatko tuolla nyt sitä, että arvelet, että sinua tuijotetaan normaalia enemmän, mutta siihen ei ole mitään syytä, vai että sinua ei katsota sen enempää kuin muitakaan, mutta itse vain koet voimakkaasti asian, jota muut pitävät ihan normaalina? Tietenkään kenellekään ei saisi tehdä asioita, jotka hän kokee epämukavina, ja jos kyse olisi vaikka pienestä kouluyhteisöstä, niin kaikille voitaisiin opettaa, että kääntäkää katseenne mahdollisimman pian pois, kun Rousseau tulee vastaan. Hän ei pidä siitä että häntä katsotaan. Mutta kun kyse on kaikista ihmisistä kaikkialla, niin ei kai sille oikein muuta ole tehtävissä, kuin miettiä sitä omaa kokemustaan ja omia päätelmiään muiden motiiveista, että olisiko niille jotain tehtävissä. Todellinen tuijotus on eri asia, se on tietenkin huonotapaista, mutta jos siis tosiaan puhut näistä hieman pitemmistä katseista, joita jokainen kohtaa ja ohittaa jatkuvasti, ja joilla ei käsittääkseni mitään kummempaa tarkoitusta tai merkitystä ole.

Rousseau

Itseasiassa tässä ketjussa voisi pohtia sitäkin että miten paljon ihmisen itsevarmuuteen vaikuttaa juurikin se että onko hän päässyt sosiaalisiin piireihin mukaan, vai jäänyt ulkopuoliseksi.

No ainakin näistä kuvailuistasi - "teinityttöjen nauraa rätkättävät yli-itsevarmat ryhmät, hirnuva ja räkättävä porukka" - tulee tunne, että elät mielessäsi ikuisesti siellä yläasteen pihalla. Ethän sinä oikeasti ole noiden teinityttöjen silmissä mikään ryhmistä syrjään jäänyt kiusattu koululainen, vaan tavallinen heidän äitiensä ikäinen nainen tavallisilla päivittäisillä asioillaan. He ehkä voivat miettiä, että oletko heidän vanhempiensa tuttu ja käräytät heidät tupakanpoltosta, mutta eihän sinulla mitään todellista syytä ole potea alemmuutta ja pohtia heidän ajatuksiaan ja motiivejaan. Hehän ovat melkein lapsia. Isoksi kasvaneita lapsia leikkimässä ikänsä mukaisia leikkejä.

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844
Vaihdokas
Rousseau
Oma tuntemukseni tuollaisesta katsomisen jatkamisesta voi toki olla voimakkaampi reaktio kuin jonkun toisen, koska minulle (mahdollisena assi-ihmisenä) silmiin tuijottelukin on aivoille liian voimakasta informaatiota, joten tuollaiset kohtaamiset muistaa. Voi olla että monikin ihminen kokee noita tuon tuostakin, mutta eivät ne hänen mieleensä jää.

 

Mutta se että itse mahdollisesti reagoin voimakkaammin tuijottamiseen ei poista sitä perustavanlaatuista seikkaa että tuijottamista tapahtuu. Enkä minä suostu ottamaan siitä "syytä" itselleni. En liiku mitenkään erityisen huomiota herättävissä vaatteissa, pärstä on kuin kenellä tahansa keski-ikäisellä suomalaisella naisella, enkä myöskään liikehdi jotenkin kummallisesti. Näkisin että ainoat "erikoisuuteni" ovat ne että aina en jaksa pitää sitä katsetta vaakatasossa ja joskus kävelen aika nopeasti, koska ei huvita kuunnella liikenteen mekkalaa tms. yhtään sen kauempaa kuin on tarvis. Mutta aina en tuijota maahan ja aina en harpo lujaa. Voin rehellisesti sanoa että minussa ei ole kertakaikkiaan niin yhtään mitään erikoista ja merkillistä, paitsi tietysti sukupuoleni jos naisia pitää merkillisinä, ja ehkä hiustenväri jos on tottunut siihen että kaikilla on se sama musta, mikä joissain maissa on.

Tarkoitatko tuolla nyt sitä, että arvelet, että sinua tuijotetaan normaalia enemmän, mutta siihen ei ole mitään syytä, vai että sinua ei katsota sen enempää kuin muitakaan, mutta itse vain koet voimakkaasti asian, jota muut pitävät ihan normaalina? Tietenkään kenellekään ei saisi tehdä asioita, jotka hän kokee epämukavina, ja jos kyse olisi vaikka pienestä kouluyhteisöstä, niin kaikille voitaisiin opettaa, että kääntäkää katseenne mahdollisimman pian pois, kun Rousseau tulee vastaan. Hän ei pidä siitä että häntä katsotaan. Mutta kun kyse on kaikista ihmisistä kaikkialla, niin ei kai sille oikein muuta ole tehtävissä, kuin miettiä sitä omaa kokemustaan ja omia päätelmiään muiden motiiveista, että olisiko niille jotain tehtävissä. Todellinen tuijotus on eri asia, se on tietenkin huonotapaista, mutta jos siis tosiaan puhut näistä hieman pitemmistä katseista, joita jokainen kohtaa ja ohittaa jatkuvasti, ja joilla ei käsittääkseni mitään kummempaa tarkoitusta tai merkitystä ole.
Rousseau
Itseasiassa tässä ketjussa voisi pohtia sitäkin että miten paljon ihmisen itsevarmuuteen vaikuttaa juurikin se että onko hän päässyt sosiaalisiin piireihin mukaan, vai jäänyt ulkopuoliseksi.
No ainakin näistä kuvailuistasi - "teinityttöjen nauraa rätkättävät yli-itsevarmat ryhmät, hirnuva ja räkättävä porukka" - tulee tunne, että elät mielessäsi ikuisesti siellä yläasteen pihalla. Ethän sinä oikeasti ole noiden teinityttöjen silmissä mikään ryhmistä syrjään jäänyt kiusattu koululainen, vaan tavallinen heidän äitiensä ikäinen nainen tavallisilla päivittäisillä asioillaan. He ehkä voivat miettiä, että oletko heidän vanhempiensa tuttu ja käräytät heidät tupakanpoltosta, mutta eihän sinulla mitään todellista syytä ole potea alemmuutta ja pohtia heidän ajatuksiaan ja motiivejaan. Hehän ovat melkein lapsia. Isoksi kasvaneita lapsia leikkimässä ikänsä mukaisia leikkejä.

Sinulla on saattanut olla itselläsi rankempia kokemuksia kuin minulla. En mahda sille mitään, mutta kyllä se minulle oli ihan riittävän ahdistavaa tulla poikajoukon piirittämäksi välitunneilla niin että en päässyt minnekään pakoon, kun takana oli rautalanka-aita. Opettajia nämä tilanteet eivät kiinnostaneet hevon hittojakaan, ja kaiketi se ettei mitään pakotietä ollut, ei aukkoa piirissä (ja jos olisi ollut, niin peräänhän ne olisivat lähteneet kuitenkin), eikä minkään auktoriteetin puuttumista tilanteeseen on vaan jäänyt kaivelemaan. En todellakaan usko että älykkyysosamäärältään alle satasen jääneet idiootit tuijottelevat yksinomaan minua, mutta uskon kyllä että itseäni se voi häiritä keskimäärin enemmän kuin jotakuta toista.

Tunteisiini minulla kuitenkin on oikeus. Mutta ei toki sen enempään, eli esim. jonkun ääliön naamataulun murjomiseen en toki kuvittele olevani oikeutettu, vaikka se välillä jotenkin pistääkin niin vihaksi että "kaikki muut saavat tehdä ihan mitä vain, mutta minun pitää aina tuntea syyllisyyttä jokaisesta tunteestanikin, koska tunnenhan muidenkin mielestä VÄÄRIN".

Minusta vaan tuntuu pahalta jos minua tuijottelee joku jonka tarkoitusperiä en tiedä. Koulussahan se alkoi menemään sellaiseksi että jos vahingossa edes vilkaisin jotain poikaa, hän kohta oli kimpussani. Eikä kai sekään asiassa auttanut että parikymppisenä sain sen hemmetin lähes-metsäraiskaajan kimppuuni kun hän oli aikansa minua kyylännyt jostain kauempaa. Miehen katseeseen liittyy uhkatekijöitä. Jollain tasolla pyrin tuota uhkaa itseasiassa käsittelemään juurikin kuviani nettiin laittamalla, tavallaan "kesytän" miehiä, eli kun kuulee kohteliaisuuksia, miehet tuntuvat turvallisemmilta ja miellyttävämmiltä olennoilta. Mutta kun sitten saakin kuulla että "olen nähnyt sinut siellä ja siellä", tulee pieni paniikki ja pakokauhurektio että alkaako se vallan stalkkaamaan minua, enkä saa (taaskaan) olla missään rauhassa.

Se miksi kuvieni katsominen ei haittaa minua johtuu osittain siitä etten oikein osaa täysin samaistua kuviini. Valokuvahan on aina vain osatotuus, eikä kerro ihmisestä kaikkea, tai ei välttämättä oikein yhtään mitään. Varsinkin jos esiintyy peruukki päässä...

JOS näiden omien kokemusteni pohjalta yhdistäisin aggression pelkoon (itsehän olen jossainmäärin aggressiivinen ihminen, koska olen pelokas), niin herää kysymys että onko näillä räyhähenkimiehillä jotain syviä pelkoja, ja jos on niin mitä?

Pelkääkö vihainen mies naista? Ottaako hän naiselta luulot pois jo etukäteen että tämä ei pääse jotenkin yllättämään? Itseäni on ihmetyttänyt miten paljon miehet ovat netissä korostaneet sitä että naiset harrastavat henkistä väkivaltaa. Kun mies kuitenkin on se joka yleensä sen mukiloinnin suorittaa, tai tappaa, niin mitä pelottavaa on puheessa?

Ikäväksihän minäkin v-tuilun koulussa koin, mutta uhkaavimpana edelleenkin koen sen fyysisen rajoittamisen, eli sen ettei annettu poistua paikalta.

- Osittain juuri sen vuoksi en halua peitellä, poistaa tai mitätöidä (saati vähätellä ja ilkkua) omia tunteitani koska ne ovat tavallaan helvetin mielenkiintoisia, ja niiden kautta yritän toisinaan ymmärtää muidenkin ihmisten käytöstä. En sentään oleta olevani jotain muuta lajia, jotenka rohkeasti oletan että tunteita joita on itselläni löytyy myös lajikumppaneiltani. Kaikki vain eivät halua niitä sanoa ääneen.

 

 

 

 

Vatkain
Liittynyt4.3.2008
Viestejä27234

^Totta kai jokaisella on oikeus omiin tunteisiinsa, eihän siitä pääse mihinkään. Mutta aina voi harjoittaa sitä itsereflektiota tarvittaessa terapeutin tai muun keskustelukumppanin avulla. Eli että tunnereaktioni tilanteessa X on tällainen. Onko se asianmukainen, mistä se tulee, onko se liiallinen, voisiko tilanteen tulkita toisinkin jne. Eli tunteisiin on oikeus. Mutta mielestäni ei ole oikeus omien subjektiivisten tunteidensa perusteella lokeroida toisia "kuolaaviksi mamu-ukoiksi" tai "pelottaviksi teineiksi".  Sinä tulkitset tuijottelijoiden motiivit omista tunteistasi käsin antamatta muunlaiselle tulkinnalle mitään mahdollisuutta. Et ota huomioon sitä, että tunteidesi vuoksi kykysi tulkita motiiveita on vääristynyt. Kyllä sen ymmärtää, että tuijotus pelottaa. Se on ihan ok. Mutta merkityksen antaminen tuijotukselle ei ole, saati ihmisten leimaaminen sen perusteella.

Hämmentää.

MooM
Liittynyt29.6.2012
Viestejä3813
Vatkain

^Totta kai jokaisella on oikeus omiin tunteisiinsa, eihän siitä pääse mihinkään. Mutta aina voi harjoittaa sitä itsereflektiota tarvittaessa terapeutin tai muun keskustelukumppanin avulla. Eli että tunnereaktioni tilanteessa X on tällainen. Onko se asianmukainen, mistä se tulee, onko se liiallinen, voisiko tilanteen tulkita toisinkin jne. Eli tunteisiin on oikeus. 

Mutta samalla toisilla on oikeus olla tykkäämättä siitä tunteesta. Ei se, että on oikeus tunteisiin tarkoita, että kaikkien pitäisi olla samaa mieltä. Ja toisaalta erimielisyys ei ole yleisesti vaatimus siitä, että et saa tuntea tunnettasi. (tätä on usein tenyt mieli kommentoida moneenkin Rousseaun teksiin)

Yleensä fiksu ihminen ei kauheasti ilmaise omia mielipiteitään toisten tunteista, jos se ei ole tärkeää yhdessä olemisen tms. takia. Edes ne, jotka väittävät olevansa 100 % rehellisiä ja valehtelemattomia. Aina kun ei voi olla vain hiljaa.

Minusta joistain tunteista tai reaktioista johonkin tilanteisiin kannattaa yrittää hankkiutua eroon tai saada ne hallintaan vasta, jos he häiritsevät omaa olemista (tai niitä läheisiä, joilla on merkitystä).

asdf
Liittynyt16.3.2005
Viestejä10407
MooM

Minusta joistain tunteista tai reaktioista johonkin tilanteisiin kannattaa yrittää hankkiutua eroon tai saada ne hallintaan vasta, jos he häiritsevät omaa olemista (tai niitä läheisiä, joilla on merkitystä).

Hyvin totta. Jos joku tunne toistuvasti häiritsee, jossain vaiheessa kannattaa miettiä, voiko sen kanssa elää ja onko valmis hyväksymään sen, vai pitääkö asialle tehdä jotain. Kumman tahansa valinnan lopputulos pitäisi olla, että häiritsevyys katoaa. Jos ei katoa, pitää miettiä uudelleen, mitä asialle voi tehdä.

Btw, aiemmin ketjussa oli puhe katseen kääntämisestä jonkun tuijottaessa. Kyllä katseen voi kääntää ja silti tietää, jatkaako tuijottaja tuijottamistaan. Jos kääntää päätään ja katsettaan vaikka 45 katsetta, ei enää katso tuijottajaan, mutta näkee 'sivusilmällä', katsooko hän edelleen.

Vatkain
Liittynyt4.3.2008
Viestejä27234

^Joo tuota yritin myös sanoa, että on oikeus olla tykkäämättä siitä tunteesta. Mutta eihän joku random-tuijottaja voi tietää, että miltä toisesta tuntuu ja sitten olla tykkäämättä toisessa herättämässään tunteesta. Ja sen olisin halunnut kirjottaa selvemmin, vaan en uskaltanut, että jokainen ihminen on tunteidensa vanki. Jos tuntee itseä häiritsee, niin silloin voi mennä hoitoon muuttamaan itseään. Koska ei kai sitä tässä maailmassa ihminen muuta voi muuttaa kuin omaa asennettaan. Maailma ympärillä ei muutu.

Ei se tietenkään niinkään ole, että kaiken paskan pitää valua kuin vesi hanhen selästä. Kyllä sitä kanssaihmisiltä (läheisimmiltä kuin randomtuijottaja) pitää voida jotain tapoja vaatia ja odottaa. Mutta silloin kannattaa pohtia, että onko tällainen ihminen lähellä pitämisen arvoinen. Mutta kaikkia omia neurooseja ei kannata toisiin heijastaa, muiden motiivit sanoilleen ja teoilleen voi olla ihan muut kuin millaisista lähtökohdista kumpuaviksi ne itse omalla tunteella mieltää.

Hämmentää.

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844
MooM
Vatkain

^Totta kai jokaisella on oikeus omiin tunteisiinsa, eihän siitä pääse mihinkään. Mutta aina voi harjoittaa sitä itsereflektiota tarvittaessa terapeutin tai muun keskustelukumppanin avulla. Eli että tunnereaktioni tilanteessa X on tällainen. Onko se asianmukainen, mistä se tulee, onko se liiallinen, voisiko tilanteen tulkita toisinkin jne. Eli tunteisiin on oikeus. 

Mutta samalla toisilla on oikeus olla tykkäämättä siitä tunteesta. Ei se, että on oikeus tunteisiin tarkoita, että kaikkien pitäisi olla samaa mieltä. Ja toisaalta erimielisyys ei ole yleisesti vaatimus siitä, että et saa tuntea tunnettasi. (tätä on usein tenyt mieli kommentoida moneenkin Rousseaun teksiin)

Yleensä fiksu ihminen ei kauheasti ilmaise omia mielipiteitään toisten tunteista, jos se ei ole tärkeää yhdessä olemisen tms. takia. Edes ne, jotka väittävät olevansa 100 % rehellisiä ja valehtelemattomia. Aina kun ei voi olla vain hiljaa.

Minusta joistain tunteista tai reaktioista johonkin tilanteisiin kannattaa yrittää hankkiutua eroon tai saada ne hallintaan vasta, jos he häiritsevät omaa olemista (tai niitä läheisiä, joilla on merkitystä).

Juu, ei kenenkään tarvitse tykätä yhtään mistään. Tämä jotenkin ei ole avautunut minulle että minulla on oikeus olla tykkäämättä tietynlaisesta käytöksestä tai ilkuttavana olemisesta (oli kyseessä mikä tahansa paikka ja mikä tahansa ikäkausi) ja toisilla oikeus olla tykkäämättä tykkäämättömyydestäni. (Perin merkillisenä tosin pitäisin sitä että toiset tykkäisivät siitä että tykkäisin olla kiusattavana.) Sillä että tuon oman tunteeni esiin en mitenkään pyri vaikuttamaan muihin ihmisiin, joten heidän ei tarvitse hyväksyä tunteitani, mutta ihmettelen että minkä takia melkein aina negatiiviset tunteet tyrmätään täysin. Pelkäävätkö ihmiset että ne tarttuvat?

Ymmärrän sen että aggressiiviselta tai pelokkaalta vaikuttavaa ihmistä voidaan yrittää ohjata jostain häiriökäyttäytymisestä pois, mutta jos kyseisen ihmisen perustuntemus ei muutu miksikään hokkuspokkus sen vuoksi että hänelle heristellään sormea, niin mitä hyötyä soimaamisesta on? Mielestäni voimakkaasti ilmaistuista tunteista voi antaa kritisoivaa palautetta silloin jos ne ovat todella häiriintyneitä. Esim. jos joku sanoo että "tekisi mieli käydä räjäyttämässä pari koulurakennusta", niin sellaiseen on tietenkin puututtava. Mutta jos joku kuvailee että koulussa oli paha olla, niin minkä takia sellaista pitäisi vähätellä, saati naureskella?(*

Toisaalta tietysti ymmärrän että tuntuu varmaan erikoiselta että jotkut vuosikymmenien takaiset kokemukset vaikuttavat ihmisessä edelleen. Mutta näin se vaan on ja en todellakaan kuvittele olevani poikkeus, vaan paremmin ehkä jopa erittäin tyypillinen, tavallinenkin tapaus. Kohdallani vain sattumalta myönteiset kokemukset muista ihmisistä ovat jääneet suhteellisin vähäisiksi, jolloinka ne eivät ole tasapainottaneet negatiivisia kokemuksia. Sehän ei riitä että jokaista ikävää sos. kanssakäymiskuviota kohti olisi yksi myönteinen, vaan kuulema niitä pitää olla läjäpäin. En tiedä miksi se suhdeluku menee noin, mutta käytännössähän se menee. Ihmisen itsetunto on helpompi panna hajalle kuin rakentaa ehyeksi.

*) Olen havainnut että vähättelijöillä on yleensä ollut itselläänkin rankkoja kokemuksia, jolloinka heitä häiritsee että joku valittaa vähäisemmästä, tai se että ylipäätään joku valittaa, koska he itse eivät halua että ikäviin asioihin pitää sekaantua millään tavalla.

 

Vaihdokas
Liittynyt13.9.2013
Viestejä2243
Rousseau

-- mutta ihmettelen että minkä takia melkein aina negatiiviset tunteet tyrmätään täysin. Pelkäävätkö ihmiset että ne tarttuvat?

Ymmärrän sen että aggressiiviselta tai pelokkaalta vaikuttavaa ihmistä voidaan yrittää ohjata jostain häiriökäyttäytymisestä pois, mutta jos kyseisen ihmisen perustuntemus ei muutu miksikään hokkuspokkus sen vuoksi että hänelle heristellään sormea, niin mitä hyötyä soimaamisesta on? -- Mutta jos joku kuvailee että koulussa oli paha olla, niin minkä takia sellaista pitäisi vähätellä, saati naureskella?(*

--

*) Olen havainnut että vähättelijöillä on yleensä ollut itselläänkin rankkoja kokemuksia, jolloinka heitä häiritsee että joku valittaa vähäisemmästä, tai se että ylipäätään joku valittaa, koska he itse eivät halua että ikäviin asioihin pitää sekaantua millään tavalla.

Tässäkään taas ei ole kielletty oikeuttasi tuntea tunteitasi, ei ole heristetty sormea eikä soimattu tunteitasi, ei ole vähätelty niitä, ei ole naureskeltu niille. On puututtu vain siihen, kuten Vatkainkin jo sanoi, kuinka sinä teet tulkintoja toisista ihmisistä noiden tunteidesi kautta ja lokeroit ihmisiä tulkintojesi mukaan. Kirjoitat monista ihmisryhmistä vihamieliseen ja ilkeään sävyyn. Kun kirjotat vauvoista tai pikkulapsista he ovat rääkyviä kakaroita, iloinen hyväntuulinen joukko nuoria on nauraa rätkättävä yli-itsevarma porukka, maahanmuuttajamiehet ovat mamu-ukkoja, jotka haluavat "opettaa" sinua.. 

Ehkä ajattelet, että sinulla on siihen oikeus, koska tunnet niin ja tunteisiisi sinulla on oikeus. Mutta voi miettiä sitäkin, miten paljon toisiin ihmisiin ja ihmisryhmiin kohdistuvia negatiivisia tunteita on asiallista ilmaista. Olet kertonut miehistä, jotka nettideittipalstoilla kirjoittavat sinulle haukkuakseen sinua ja ulkonäköäsi. Ajatteleeko heistäkin, että heillä on oikeus tunteisiinsa ja kun on oikeus tunteeseen, sen saa myös vapaasti ilmaista?

Tässä nettikeskustelussa on tietenkin se, ettet tässä suoraan sano noita asioita ihmisille, joista noin ajattelet. Mutta voit sinä silti pahoittaa jonkun mielen noin puhuessasi. Esimerkiksi minusta tuntuu ikävältä, kun et asiakeskustelussakaan voi mainita pikkuvauvoja ilman jotain negatiivista attribuuttia - itsessäni vauvat herättävät vain voimakkaan myönteisiä tunteita ja muistan myös omani pieninä, pakahduttavan rakkaat lapset. Minusta tuntuu kurjalta ja epäoikeudenmukaiselta tuntemiani maahanmuuttajia kohtaan nuo kaikki yleistyksesi ja ilmaisemasi negatiiviset käsitykset heistä. Minusta tuntuu pahalta kun kuvaat teinityttöjä niin kuin kuvaat - ajattelen omaa iloista, nauravaa, räiskyvää ja itsevarmaa tyttöäni, joka on mitä suloisin, rakkain ja hyväsydämisin.

MooM
Liittynyt29.6.2012
Viestejä3813
Rousseau
MooM

Mutta samalla toisilla on oikeus olla tykkäämättä siitä tunteesta. Ei se, että on oikeus tunteisiin tarkoita, että kaikkien pitäisi olla samaa mieltä. Ja toisaalta erimielisyys ei ole yleisesti vaatimus siitä, että et saa tuntea tunnettasi. (tätä on usein tenyt mieli kommentoida moneenkin Rousseaun teksiin)

Juu, ei kenenkään tarvitse tykätä yhtään mistään. Tämä jotenkin ei ole avautunut minulle että minulla on oikeus olla tykkäämättä tietynlaisesta käytöksestä tai ilkuttavana olemisesta (oli kyseessä mikä tahansa paikka ja mikä tahansa ikäkausi) ja toisilla oikeus olla tykkäämättä tykkäämättömyydestäni. (Perin merkillisenä tosin pitäisin sitä että toiset tykkäisivät siitä että tykkäisin olla kiusattavana.) Sillä että tuon oman tunteeni esiin en mitenkään pyri vaikuttamaan muihin ihmisiin, joten heidän ei tarvitse hyväksyä tunteitani, mutta ihmettelen että minkä takia melkein aina negatiiviset tunteet tyrmätään täysin. Pelkäävätkö ihmiset että ne tarttuvat?

Kuka tyrmää? Ja miten? Onko se tyrmäämistä, jos joku miettii, mistä ne johtuvat tai soanovat, että ne vaikuttavat ylimitoitetuilta? Jokainen varmaankin peilaa toisen tunnereaktioita siihen, miten itse käyttäytyisi ja tuntisi. Ja jos reaktio on hyvin paljon heikompi tai vahvempi, sitä ihmetellään ja jopa paheksutaan. Semmoista se on. Edelleenkään toisten kommenteilla ei ole sitä voimaa, että sinun pitäisi jotenkin muuttua.  

En ihan ymmärrä tuota kohtaa tykkääämisistä ja niiden tyykkäämisistä... Kenenkään ei pitäisi olla ilkuttavana ja ilkkuminen (jos se ei ole oikeasti molemminpuolista ja osallistujien mielestä ok, kuten vaikka jonkin pelin voittojen/tappioiden joisain kaveriporukoissa on) on rumaa. Siitä ei tarvitse tykätä ja sen saa sanoa. Todennäköisesti henkilö, joka on kyllin mulkku ilkkuakseen on niin mulkku, että ei sanomisesta paljon välitä. Mutta on myös tilanteita, joissa se "kiusaaja" ei edes tajua, että on menty yli harmittoman naljailun ja huumorin rajan. Näitä on itsekin nähnyt, esim työporukassa. Kun kohde sanoi, että ihan oikeasti jo riittäisi tuosta aiheesta kuittailu, se loppui.

Negatiivisten ihmisten krooninen negatiivisuus on henkisesti väsyttävää. Siihen yleensä liittyy se, että kaikkiin ajatuksiin, joita keskustelussa yrittää tarjota helpotukseksi tai korjaukseksi on kymmenen syytä, miksi niitä ei voi tai kannata edes yrittää. Ja kun valittelu jatkuu ja kiertää samaa kehää, tulee kovin avuton olo. Kuunteleminen ja tukeminen ei näköjään auta, ratkaisuehdotuksia väännellään ja todetaan mahdottomiksi ja sitten loukkaannutaan. Mitä siinä voi oikein tehdä? Siinä mielessä negatiivisuus tarttuu. Tai ainakin masentaa.

 

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844
Vaihdokas
Rousseau
-- mutta ihmettelen että minkä takia melkein aina negatiiviset tunteet tyrmätään täysin. Pelkäävätkö ihmiset että ne tarttuvat?

Ymmärrän sen että aggressiiviselta tai pelokkaalta vaikuttavaa ihmistä voidaan yrittää ohjata jostain häiriökäyttäytymisestä pois, mutta jos kyseisen ihmisen perustuntemus ei muutu miksikään hokkuspokkus sen vuoksi että hänelle heristellään sormea, niin mitä hyötyä soimaamisesta on? -- Mutta jos joku kuvailee että koulussa oli paha olla, niin minkä takia sellaista pitäisi vähätellä, saati naureskella?(*

--

*) Olen havainnut että vähättelijöillä on yleensä ollut itselläänkin rankkoja kokemuksia, jolloinka heitä häiritsee että joku valittaa vähäisemmästä, tai se että ylipäätään joku valittaa, koska he itse eivät halua että ikäviin asioihin pitää sekaantua millään tavalla.

Tässäkään taas ei ole kielletty oikeuttasi tuntea tunteitasi, ei ole heristetty sormea eikä soimattu tunteitasi, ei ole vähätelty niitä, ei ole naureskeltu niille. On puututtu vain siihen, kuten Vatkainkin jo sanoi, kuinka sinä teet tulkintoja toisista ihmisistä noiden tunteidesi kautta ja lokeroit ihmisiä tulkintojesi mukaan. Kirjoitat monista ihmisryhmistä vihamieliseen ja ilkeään sävyyn. Kun kirjotat vauvoista tai pikkulapsista he ovat rääkyviä kakaroita, iloinen hyväntuulinen joukko nuoria on nauraa rätkättävä yli-itsevarma porukka, maahanmuuttajamiehet ovat mamu-ukkoja, jotka haluavat "opettaa" sinua.. 

Ehkä ajattelet, että sinulla on siihen oikeus, koska tunnet niin ja tunteisiisi sinulla on oikeus. Mutta voi miettiä sitäkin, miten paljon toisiin ihmisiin ja ihmisryhmiin kohdistuvia negatiivisia tunteita on asiallista ilmaista. Olet kertonut miehistä, jotka nettideittipalstoilla kirjoittavat sinulle haukkuakseen sinua ja ulkonäköäsi. Ajatteleeko heistäkin, että heillä on oikeus tunteisiinsa ja kun on oikeus tunteeseen, sen saa myös vapaasti ilmaista?

Tässä nettikeskustelussa on tietenkin se, ettet tässä suoraan sano noita asioita ihmisille, joista noin ajattelet. Mutta voit sinä silti pahoittaa jonkun mielen noin puhuessasi. Esimerkiksi minusta tuntuu ikävältä, kun et asiakeskustelussakaan voi mainita pikkuvauvoja ilman jotain negatiivista attribuuttia - itsessäni vauvat herättävät vain voimakkaan myönteisiä tunteita ja muistan myös omani pieninä, pakahduttavan rakkaat lapset. Minusta tuntuu kurjalta ja epäoikeudenmukaiselta tuntemiani maahanmuuttajia kohtaan nuo kaikki yleistyksesi ja ilmaisemasi negatiiviset käsitykset heistä. Minusta tuntuu pahalta kun kuvaat teinityttöjä niin kuin kuvaat - ajattelen omaa iloista, nauravaa, räiskyvää ja itsevarmaa tyttöäni, joka on mitä suloisin, rakkain ja hyväsydämisin.

En muista käytintö itse termiä mamu-ukko, mutta olettaisin että se oli jonkun väännelmä. Itse muistelisin puhuneeni lähi-idästä tulevista jne. Niin, en erikoisemmin tosiaan heikäläisistä pidä. Ilmeisesti se johtuu pitkälti siitä että heissä yhdistyy kaksi tekijää jotka ovat minua häirinneet: se että liikutaan joukolla (vrt. poikalauma koulussa kimpussani) ja se että heistä saa kuulla (lukea) tuon tuostakin ikäviä asioita (vrt. vanhat suomalaiset miehet jotka eivät antaneet minun olla rauhassa koska asuin samalla alueella kuin he). En heidän kanssaan tekemisiin halua, enkä varmaan koskaan tule suhtautumaan heihin suopeasti, mutta niin kauan kuin "häiriö" heidän taholtaan on vain mitätöntä tuijottelua, niin olkoot toki olemassa. Voisin tietty sanoa että joiltakin heistä saa hyvää kebabia, mutta olisiko se kehu vai rasismia?

Kaikki teinitytöt tuskin vetävät päätään täyteen joka perjantai, ja kaiketi niitä on sellaisia pikkulapsia jotka eivät karju koko keuhkojensa voimalla, ja vauvoilla lienee ihan hyvät syyt itkeä (eikä pelkkä uhmakohtaus). Tokikaan en ole julistamassa koko maailman kaikkia ihmisiä täysin paskoiksi. 

Itse vain koin että nimenomaan sinä ilkuit kokemuksiani, kun muistaakseni sanoit (joka kuulosti ivalliselta ja vähättelevältä) että koulussa olisi kaikkien pitänyt heti katsoa poispäin kun R. tulee. Tästähän ei ole kyse että olen joku prinsessa jonka mieliksi jokaisen pitää elää, vaan oli kyse siitä että en halua olla kohteena kun joku haluaa tehtä toisella ikäviä asioita. Kukapa haluaisi. 

Minun kokemukseni eivät ole sieltä karmeimmasta päästä, eivätkä ne ehkä edes minulle ole loppujen lopuksi ihan niin merkittäviä kuin miltä nettikirjoittelun perusteella vaikuttaa. Jos niitä alkaa useampia taho ruotimaan, niin helposti käy sillä tavalla että sitten kun porukat väsähtävät siihen vatvomiseen, todetaan että "oma syysi että aloitimme, itsehän aloit taas avautumaan". Kaiketi pitäisi vain tylysti joskus todeta että kiitti mulle riitti, vaikka olisin miten itse "syypää" siihen että ihmisille tuli taas rääpösteltävää.

Minähän en siis todellakaan kovin usein ihmisille valita heidän tekemisistään pärstäkohtaisesti, siis niille joille se asia oikeasti kuuluisi. Jossain menneessä koulukiusaamisessahan se olisi täysin mahdotontakin, kun en tietäisi ketkä ne olivat jotka kimpussani olivat. Kuten en myöskään voi tietää ketkä käyvät nettideiteissä haukkumassa, mutta tietysti itselleni olisi miellyttävämpää ollut jos haukkuisivat minuakin keskenään tai selän takana, että siellä se kanttura taas itseään tuputtaa.

Joidenkin mielestä tietenkin epämääräinen jonkin ihmisryhmän nälviminen on ihan yhtä paha juttu kuin jonkin yksittäisen henkilön. Minulle näin ei ole, mutta ehkäpä olen sitten paha ja ilkeä ihminen ja jotenkin se pahuuteni minun pitää kuitenkin yrittää purkaa. Rakentavana pidän itse tosiaan sitä että en ala ketään henk.koht. kiusaamaan ja vainoamaan. Mutta tiedä siitä sitten että onko se niin suuri hyve.

Lisäys. Jos ei pidä lähi-idän miehistä, niin tarkoittaako se muka että ei pidä mistään ulkomaalaisista? Jos ei pidä kiljuvista kakaroista, niin onko se tae siitä että vihaa kaikkia lapsia? Jos ei tykkää humalaisista (edes silloin kun nämä ovat teinityttöjä), niin tarkoittaako se sitä että olettaa kaikkien teinien olevan samanlaisia?

Toisin kuin jotkut ihmiset en itse usko että kaikki on yhtä ja samaa, vaikka olisi jonkinlainen ryhmä olemassakin. Jos uskoisin esim. että kaikki miehet ovat hirviöitä, niin enpä sitten kyllä miespuolista kumppania edes etsisikään.

Mutta tietty voisin enemmänkin puhua myönteisistä ihmisiin liittyvistä seikoista. Ne vain saattaisivat olla vähän epämääräisiä juttuja, koska myönteisenä pidän sitä että ihmisellä on luova, eloisa, tuottelias mieli, ja harvemmin tuntuu tänäpänä sellaisia ihmisiä löytyvän. Masentavaa ON että vaikuttaa kuin kaikki paras taide, musiikki jne. olisi tehty jo aikoja sitten. Eihän se näin voi olla, eihän...?

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844
MooM
Rousseau
MooM

Mutta samalla toisilla on oikeus olla tykkäämättä siitä tunteesta. Ei se, että on oikeus tunteisiin tarkoita, että kaikkien pitäisi olla samaa mieltä. Ja toisaalta erimielisyys ei ole yleisesti vaatimus siitä, että et saa tuntea tunnettasi. (tätä on usein tenyt mieli kommentoida moneenkin Rousseaun teksiin)

Juu, ei kenenkään tarvitse tykätä yhtään mistään. Tämä jotenkin ei ole avautunut minulle että minulla on oikeus olla tykkäämättä tietynlaisesta käytöksestä tai ilkuttavana olemisesta (oli kyseessä mikä tahansa paikka ja mikä tahansa ikäkausi) ja toisilla oikeus olla tykkäämättä tykkäämättömyydestäni. (Perin merkillisenä tosin pitäisin sitä että toiset tykkäisivät siitä että tykkäisin olla kiusattavana.) Sillä että tuon oman tunteeni esiin en mitenkään pyri vaikuttamaan muihin ihmisiin, joten heidän ei tarvitse hyväksyä tunteitani, mutta ihmettelen että minkä takia melkein aina negatiiviset tunteet tyrmätään täysin. Pelkäävätkö ihmiset että ne tarttuvat?

Kuka tyrmää? Ja miten? Onko se tyrmäämistä, jos joku miettii, mistä ne johtuvat tai soanovat, että ne vaikuttavat ylimitoitetuilta? Jokainen varmaankin peilaa toisen tunnereaktioita siihen, miten itse käyttäytyisi ja tuntisi. Ja jos reaktio on hyvin paljon heikompi tai vahvempi, sitä ihmetellään ja jopa paheksutaan. Semmoista se on. Edelleenkään toisten kommenteilla ei ole sitä voimaa, että sinun pitäisi jotenkin muuttua.  

En ihan ymmärrä tuota kohtaa tykkääämisistä ja niiden tyykkäämisistä... Kenenkään ei pitäisi olla ilkuttavana ja ilkkuminen (jos se ei ole oikeasti molemminpuolista ja osallistujien mielestä ok, kuten vaikka jonkin pelin voittojen/tappioiden joisain kaveriporukoissa on) on rumaa. Siitä ei tarvitse tykätä ja sen saa sanoa. Todennäköisesti henkilö, joka on kyllin mulkku ilkkuakseen on niin mulkku, että ei sanomisesta paljon välitä. Mutta on myös tilanteita, joissa se "kiusaaja" ei edes tajua, että on menty yli harmittoman naljailun ja huumorin rajan. Näitä on itsekin nähnyt, esim työporukassa. Kun kohde sanoi, että ihan oikeasti jo riittäisi tuosta aiheesta kuittailu, se loppui.

Negatiivisten ihmisten krooninen negatiivisuus on henkisesti väsyttävää. Siihen yleensä liittyy se, että kaikkiin ajatuksiin, joita keskustelussa yrittää tarjota helpotukseksi tai korjaukseksi on kymmenen syytä, miksi niitä ei voi tai kannata edes yrittää. Ja kun valittelu jatkuu ja kiertää samaa kehää, tulee kovin avuton olo. Kuunteleminen ja tukeminen ei näköjään auta, ratkaisuehdotuksia väännellään ja todetaan mahdottomiksi ja sitten loukkaannutaan. Mitä siinä voi oikein tehdä? Siinä mielessä negatiivisuus tarttuu. Tai ainakin masentaa.

 

Tuli tuossa nyt nämä nettideittiräyhähenget mieleen, ja heidät voisi kokolailla analysoida sekä välinpitämättömien että tajuamattomien ryhmäksi. Useimmilla miehillä jotka eivät ole voineet sietää torjutuksi tulemista, tai jotka eivät edes ole yrittäneetkään tehdä itseään tykö vaan ovat välittömästi menneet suoraan haukkumis- ja ilkkumissektorille koska ovat jo deitti-ilmostani nähneet etteivät vastaa hakemaani, tuntuisi olevan tosi vahvana tämä kyvyttömyys ymmärtää miltä toisista tuntuu. Vain omilla tunteilla on merkitystä ja kun tunne on se että minuahan ei torjuta (tai minut on torjuttu lukemattomia kertoja ja olen tullut siitä katkeraksi) on vahva, siitä kai muodostuu jonkinlainen pakkomielle ja harha että mies ihan oikeasti voi vaikuttaa muihin ihmisiin, tässä siis naiseen.

Näiden miesten kanssa keskusteleminen on täysin turhaa. On turha vedota siihen että ethän sinäkään hae itseäsi 10 - 20 v vanhempaa naista, joten miten voit edellyttää että naisen pitäisi tämmöistä ihmisistä hakea. Tai selittää että kaukosuhde nyt ei vaan kertakaikkiaan luonnistu oman talouteni vuoksi, tai mikä nyt milloinkin sitten se tökkivä seikka on jota mies ei voi hyväksyä tai ei muka ymmärrä.

Itseni kannattaisi kai kyseenalaistaa kertakaikkiaan se että kaikkien kanssa jotenkin "tulee" pärjätä ja saada asiat jotenkin kuntoon. Eihän jokaiseen, varsinkaan ilkeästi esiintyvään, ihmiseen voi olla jonkinlaista henkilökohtaista suhdetta. Jos ei sitä itse halua, siitä on oikeus kieltäytyä. Vääntämällä maailman tappiin asti jonkin aggressiivisesti esiintyvän ihmisen kanssa vain ylläpitää hänen raivonsa liekkiä. Vähän tökerösti sanottu, mutta näin se taitaa olla.

Ja päteehän tämä tietysti minuunkin. Vaikka ymmärrän että olen vastuussa kirjoitelmistani, niin eihän tunnetilojani tongittaisi pitkään ja perusteellisesti jos ei kukaan muu lähtisi siihen mukaan. Itse hyvinkin usein olisin halunnut lopettaa jo ajat sitten, mutta koen velvollisuudekseni selvittää lisää jos joku kommentoi ja joku toinen taas kommentoi kommentin kommenttia ja sitä rataa.

Tässäkään ketjussa minun elämäni ei ollut se pääasia, vaan räyhäävät miehet!!!

MooM
Liittynyt29.6.2012
Viestejä3813
Rousseau

Itseni kannattaisi kai kyseenalaistaa kertakaikkiaan se että kaikkien kanssa jotenkin "tulee" pärjätä ja saada asiat jotenkin kuntoon. Eihän jokaiseen, varsinkaan ilkeästi esiintyvään, ihmiseen voi olla jonkinlaista henkilökohtaista suhdetta. Jos ei sitä itse halua, siitä on oikeus kieltäytyä. Vääntämällä maailman tappiin asti jonkin aggressiivisesti esiintyvän ihmisen kanssa vain ylläpitää hänen raivonsa liekkiä. Vähän tökerösti sanottu, mutta näin se taitaa olla.

Ja päteehän tämä tietysti minuunkin. Vaikka ymmärrän että olen vastuussa kirjoitelmistani, niin eihän tunnetilojani tongittaisi pitkään ja perusteellisesti jos ei kukaan muu lähtisi siihen mukaan. Itse hyvinkin usein olisin halunnut lopettaa jo ajat sitten, mutta koen velvollisuudekseni selvittää lisää jos joku kommentoi ja joku toinen taas kommentoi kommentin kommenttia ja sitä rataa.

Yllättävän hankalaa on tosiaan osata lopettaa, vaikka olisi vielä joku argumentti heittää. Jos toinen ei kerran mitenkään kuuntele ja mieti niitä. Ainoastaan voi toivoa, että keskustelua mahdollisesti seuraavat ihmiset saisivat siitä jotain tai että voisi vakuuttaa edes heidät.

Sama pätee tietysti suhteisiin livenäkin, mutta kynnys katkaista välit esim. vanhempiinsa on tietysti aika iso.

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844
MooM
Rousseau

Itseni kannattaisi kai kyseenalaistaa kertakaikkiaan se että kaikkien kanssa jotenkin "tulee" pärjätä ja saada asiat jotenkin kuntoon. Eihän jokaiseen, varsinkaan ilkeästi esiintyvään, ihmiseen voi olla jonkinlaista henkilökohtaista suhdetta. Jos ei sitä itse halua, siitä on oikeus kieltäytyä. Vääntämällä maailman tappiin asti jonkin aggressiivisesti esiintyvän ihmisen kanssa vain ylläpitää hänen raivonsa liekkiä. Vähän tökerösti sanottu, mutta näin se taitaa olla.

Ja päteehän tämä tietysti minuunkin. Vaikka ymmärrän että olen vastuussa kirjoitelmistani, niin eihän tunnetilojani tongittaisi pitkään ja perusteellisesti jos ei kukaan muu lähtisi siihen mukaan. Itse hyvinkin usein olisin halunnut lopettaa jo ajat sitten, mutta koen velvollisuudekseni selvittää lisää jos joku kommentoi ja joku toinen taas kommentoi kommentin kommenttia ja sitä rataa.

Yllättävän hankalaa on tosiaan osata lopettaa, vaikka olisi vielä joku argumentti heittää. Jos toinen ei kerran mitenkään kuuntele ja mieti niitä. Ainoastaan voi toivoa, että keskustelua mahdollisesti seuraavat ihmiset saisivat siitä jotain tai että voisi vakuuttaa edes heidät.

Sama pätee tietysti suhteisiin livenäkin, mutta kynnys katkaista välit esim. vanhempiinsa on tietysti aika iso.

Tietty ei se jatkaminen aina haitaksikaan ole. Se riippuu ihan siitä millainen fiilis ja tahtotila itsekullakin ihmisellä on. Aggressiivisesti käyttäytyvän ihmisen kanssa ei tietenkään aleta väkisin vääntämään, koska mikä tahansa saattaa olla hänelle polttoainetta, mutta pohdiskelumoodissa olevat ihmiset ovat eri asia. Mikään vaan ei pysy, ja samakin ihminen saattaa lipsahtaa miettimisestä tunnetilaan hyvinkin helposti jos joku triggeri töksähtää kohdille.

Aika surullista mielestäni jos ihmisen pitää katkoa kaikkialla välejä sinne sun tänne saadakseen elää näköistään elämää. Ja vanhempiaanhan ei ikinä saa omien korviensa välistä pois, vaikka miten polttaisi sillat. En tiedä sitten että onko suurin kynnyskysymys tuossa lopultakin se ettei halua nähdä itseään niin ilkeänä ihmisenä että kääntää selkänsä niille ihmisille joiden merkitys lapsuudessa oli suurin (ja väistämättä koko elämän ajan, vaikka se aikuisuudessa onkin vähän niin ja näin että kuinka paljon vanhempiensa syyksi voi tai kannattaa vierittää).

En tiedä voiko tätä yleistää, mutta minusta on vaikuttanut siltä että kireiden, räyhäävienkin, miesten kohdalla usein juurikin isäsuhde on jotenkin viturallaan. Onko se sitten niin että nämä miehet räyhäävät räyhäämistään elääkseen itse omana isänään, kun eivät uskalla katkaista välejä omaan isään - todellisuudessa, tai siellä korviensa välissä?

Aivan kuten itsekin elän oman äitini elämää, ikävä kyllä.

MooM
Liittynyt29.6.2012
Viestejä3813
Rousseau

Aika surullista mielestäni jos ihmisen pitää katkoa kaikkialla välejä sinne sun tänne saadakseen elää näköistään elämää. Ja vanhempiaanhan ei ikinä saa omien korviensa välistä pois, vaikka miten polttaisi sillat. En tiedä sitten että onko suurin kynnyskysymys tuossa lopultakin se ettei halua nähdä itseään niin ilkeänä ihmisenä että kääntää selkänsä niille ihmisille joiden merkitys lapsuudessa oli suurin (ja väistämättä koko elämän ajan, vaikka se aikuisuudessa onkin vähän niin ja näin että kuinka paljon vanhempiensa syyksi voi tai kannattaa vierittää).

En tiedä voiko tätä yleistää, mutta minusta on vaikuttanut siltä että kireiden, räyhäävienkin, miesten kohdalla usein juurikin isäsuhde on jotenkin viturallaan. Onko se sitten niin että nämä miehet räyhäävät räyhäämistään elääkseen itse omana isänään, kun eivät uskalla katkaista välejä omaan isään - todellisuudessa, tai siellä korviensa välissä?

Varmasti suurin osa tarvitsee erittäin vakavat syyt välien katkaisuun. Olen kyllä kuullut tilanteissa, joissa se on ollut käytännössä ainoa tapa saada oma (ja oman perheen) arki normaaliksi. Ihan mitä tahansa ei voi eikä tarovtse sietää, edes omilta vanhemmiltaan tai lapsiltaan.

Se varmasti on totta, että asiat eivät helposti unohdu, mutta kyllä niillä on taipumus haalistua, jos niitä ei ruokita. 

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844

Jaa-

MooM
Rousseau

Aika surullista mielestäni jos ihmisen pitää katkoa kaikkialla välejä sinne sun tänne saadakseen elää näköistään elämää. Ja vanhempiaanhan ei ikinä saa omien korviensa välistä pois, vaikka miten polttaisi sillat. En tiedä sitten että onko suurin kynnyskysymys tuossa lopultakin se ettei halua nähdä itseään niin ilkeänä ihmisenä että kääntää selkänsä niille ihmisille joiden merkitys lapsuudessa oli suurin (ja väistämättä koko elämän ajan, vaikka se aikuisuudessa onkin vähän niin ja näin että kuinka paljon vanhempiensa syyksi voi tai kannattaa vierittää).

En tiedä voiko tätä yleistää, mutta minusta on vaikuttanut siltä että kireiden, räyhäävienkin, miesten kohdalla usein juurikin isäsuhde on jotenkin viturallaan. Onko se sitten niin että nämä miehet räyhäävät räyhäämistään elääkseen itse omana isänään, kun eivät uskalla katkaista välejä omaan isään - todellisuudessa, tai siellä korviensa välissä?

Varmasti suurin osa tarvitsee erittäin vakavat syyt välien katkaisuun. Olen kyllä kuullut tilanteissa, joissa se on ollut käytännössä ainoa tapa saada oma (ja oman perheen) arki normaaliksi. Ihan mitä tahansa ei voi eikä tarovtse sietää, edes omilta vanhemmiltaan tai lapsiltaan.

Se varmasti on totta, että asiat eivät helposti unohdu, mutta kyllä niillä on taipumus haalistua, jos niitä ei ruokita. 

No se voi olla että kun kohtaa ihmisiä joita on lapsena uhattu tappamisella, tai käytetty seksuaalisesti hyväksi, niin kysymys on materiaalista joka ei noin vain sitten unohdukaan. Voi olla että omalla kohdallani olen vähän liian kärkkäästi imenyt muidenkin tuskia itseeni. En kyllä tarvitse enää yhtään lisää muistutuksia siitä miten epäoikeudenmukaisia, julmia ja typeriä ihmiset voivatkaan olla. (En silti suostu uskomaan että kaikki ovat.)

 

Vatkain
Liittynyt4.3.2008
Viestejä27234

Minä en katkaise välejä isääni ennen kuin äitistä aika jättää. Perheen yleisen sovun vuoksi pidän teatteria yllä. Rakastan kuitenkin äitiäni ja haluan olla hänen kanssaan samanlaisissa väleissä kuin nytkin. Jos katkaisisin välit isään, vahingoittaisin suhdettani äitiini.

Hämmentää.

Vatkain
Liittynyt4.3.2008
Viestejä27234
Rousseau

En muista käytintö itse termiä mamu-ukko, mutta olettaisin että se oli jonkun väännelmä.

Nope. Minä siihen kyllä tartuin, mutta käytin omia sanojasi.

Rousseau

Toisaalta en sitä tuijottelua kyllä panisikaan merkille jos katseeni ei olisi vaakatasossa. Eli se tuntuu jännältä että juuri silloin kun osaan vaikuttaa itsevarmemmalta, tulee jotain ihme "haastajia" vastaan. Pitäisi varmaan vetää burkha päälle ettei joku mamu-ukko kuvittele että olen jotenkin niin ylpeä akka että pitää alkaa "opettamaan"...?

En ole kyllä ite ajatellut koskaan, että mamu-ukot haluaisivat minua jotenkin "opettaa". Olen keskustellut algerialaisten, marokkolaisten, egyptiläisten, gambialaisten kanssa ainakin. Heidän kansallisuuttaan en tiedä, jotka vain tuijottavat.

Hämmentää.

MooM
Liittynyt29.6.2012
Viestejä3813
Vatkain

Minä en katkaise välejä isääni ennen kuin äitistä aika jättää. Perheen yleisen sovun vuoksi pidän teatteria yllä. Rakastan kuitenkin äitiäni ja haluan olla hänen kanssaan samanlaisissa väleissä kuin nytkin. Jos katkaisisin välit isään, vahingoittaisin suhdettani äitiini.

Ei tuossa ole mitään väärää, kunhan tajuaa, mitä tekee ja miksi ja on sen kanssa ok. Ihan ymmärrettävää (joskaan en tiedä syitä siihen, miksi vaihtoehtonasi olisi panna välit poikki).

Minä erosin kirkosta vasta kastettuani lapseni ihan siksi, että en halunnut tuotta murhetta äidilleni. Jo veljeni ero oli hänelle sellainen kriisi, että valvoi yöt asian kanssa... Plus syynä oli oma mukavuuden halu, en jaksanut selittää ja vatvoa asiaa. Asia on kyllä nyt tullut ilmi, mutta kai sillä on nykyisin isompia murheita tai sitten on muuten luopunut toivosta saada minusta haluamansalainen ihminen. 

Vaihdokas
Liittynyt13.9.2013
Viestejä2243
Rousseau

En muista käytintö itse termiä mamu-ukko

Käytit.

Rousseau

Itse muistelisin puhuneeni lähi-idästä tulevista jne. Niin, en erikoisemmin tosiaan heikäläisistä pidä. Ilmeisesti se johtuu pitkälti siitä että heissä yhdistyy kaksi tekijää jotka ovat minua häirinneet: se että liikutaan joukolla (vrt. poikalauma koulussa kimpussani) ja se että heistä saa kuulla (lukea) tuon tuostakin ikäviä asioita (vrt. vanhat suomalaiset miehet jotka eivät antaneet minun olla rauhassa koska asuin samalla alueella kuin he). En heidän kanssaan tekemisiin halua, enkä varmaan koskaan tule suhtautumaan heihin suopeasti, mutta niin kauan kuin "häiriö" heidän taholtaan on vain mitätöntä tuijottelua, niin olkoot toki olemassa. Voisin tietty sanoa että joiltakin heistä saa hyvää kebabia, mutta olisiko se kehu vai rasismia?

No ei tuo asiaa silmissäni muuta. Tuo edelleen on vahva negatiivinen yleistys isosta ihmisryhmästä.

Rousseau

kaiketi niitä on sellaisia pikkulapsia jotka eivät karju koko keuhkojensa voimalla, ja vauvoilla lienee ihan hyvät syyt itkeä (eikä pelkkä uhmakohtaus).

Silti tuskin koskaan mainitset pikkulapsia ilman, että mainitset jotain negatiivissävyistä äänenkäytöstä, edes silloin, kuin lapsen ääni ei mitenkään asiaan liity. Tarpeeksi monta kertaa toistuttaan se on alkanut tuntua häiritsevältä.

Rousseau

Itse vain koin että nimenomaan sinä ilkuit kokemuksiani, kun muistaakseni sanoit (joka kuulosti ivalliselta ja vähättelevältä) että koulussa olisi kaikkien pitänyt heti katsoa poispäin kun R. tulee.

En sanonut. Sanoin näin: "Tietenkään kenellekään ei saisi tehdä asioita, jotka hän kokee epämukavina, ja jos kyse olisi vaikka pienestä kouluyhteisöstä, niin kaikille voitaisiin opettaa, että kääntäkää katseenne mahdollisimman pian pois, kun Rousseau tulee vastaan. Hän ei pidä siitä että häntä katsotaan. Mutta kun kyse on kaikista ihmisistä kaikkialla, niin ei kai sille oikein muuta ole tehtävissä, kuin miettiä sitä omaa kokemustaan ja omia päätelmiään muiden motiiveista, että olisiko niille jotain tehtävissä." En puhunut mitään kouluaikaisista kokemuksistasi. 

Sama asia toisilla sanoilla: Tietenkään kenellekään ei saisi tehdä asioita, jotka hän kokee epämukavina, ja vaikkapa pienessä kouluyhteisössä voidaan hyvin soveltaa sääntöä, jonka mukaan jos joku kokee jonkun tekemisen kiusaamisena, se on kiusaamista. Pienessä yhteisössä kaikille voidaan kertoa, että Matti ei tykkää että häneen kosketaan, ei edes hyvää tarkoittavasta selkään taputuksesta, Nelli ei siedä kovia ääniä ja Millasta tuntuu pahalta, jos häntä katsotaan pitempään. Mutta isommassa ihmisyhteisössä tuollainen ei vain onnistu. Ulkona kaikkien ihmisten parissa liikkuessaan Matin, Millan ja Nellin pitää keksiä omia keinoja, joilla tulevat toimeen. Muita he eivät voi syyttää, sillä ihmiset eivät voi tietää jokaisen omia erikoisuuksia ja osata toimia niiden mukaisesti, ellei niitä erikseen kerrota.

Ja tuossa nuo kolme viimeistä virkettä olivat se pointti. Se koulu oli vain rinnastus, jolla koetin avata tuota pointtia, ei mikään viittaus mihinkään oikeisiin kouluaikaisiin tapahtumiin. Puhehan siis ei ollut kouluajoista, vaan nykyhetkestä ja ihmisistä, joiden koet pahantahtoisesti sinua tuijottavan.

Rousseau

Joidenkin mielestä tietenkin epämääräinen jonkin ihmisryhmän nälviminen on ihan yhtä paha juttu kuin jonkin yksittäisen henkilön.

Minusta ei ehkä välttämättä aivan yhtä paha juttu, mutta erittäin ikävää silti.

Vaihdokas
Liittynyt13.9.2013
Viestejä2243

No tästä vielä:

Rousseau

Jos ei tykkää humalaisista (edes silloin kun nämä ovat teinityttöjä), niin tarkoittaako se sitä että olettaa kaikkien teinien olevan samanlaisia?

Tässä ei puhuta humalaisuudesta mitään:
Rousseau

Osa noista tuijottelijoista kuuluu teinityttöjen nauraa rätkättäviin, yli-itsevarmoihin ryhmiin (tuskinpa itse niin huvittava ilmestys olen että olisin varsinaisen naurun kohde, mutta ehkä he sitten tuijottavat odottaen näkevän minun taholtani jonkin paheksuvan katseen - ei tipu, kun ei tytteleiden touhut kiinnosta).

Ja tässä sanotaan "keskenään hirnuvien teinityttösten" kuuluvan useimmiten päissään olevaan laumaan, jolla "ei ole enää mitään häpyä millään tavalla":

Rousseau

Noh, sitten on tietysti päissään olevat ihmiset joilla ei ole enää mitään häpyä millään tavalla. Siihen laumaanhan ne keskenään hirnuvat teinityttösetkin useimmiten kuuluvat.

Mitä pahaa siinäkin on, jos tytöillä on kivaa keskenään?

Vatkain
Liittynyt4.3.2008
Viestejä27234
MooM
Vatkain

Minä en katkaise välejä

Ei tuossa ole mitään väärää, kunhan tajuaa, mitä tekee ja miksi ja on sen kanssa ok.

Joo. Lähinnä kommenttina siihen, että miksi joku jättää välit katkaisematta. Leikkelin liiat pois vaikka kommentoinkin koko litaniaa.

Joskus se status quo vaan on se pienimmän riesan tie.

Hämmentää.

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844
Vaihdokas
Rousseau
En muista käytintö itse termiä mamu-ukko
Käytit.
Rousseau
Itse muistelisin puhuneeni lähi-idästä tulevista jne. Niin, en erikoisemmin tosiaan heikäläisistä pidä. Ilmeisesti se johtuu pitkälti siitä että heissä yhdistyy kaksi tekijää jotka ovat minua häirinneet: se että liikutaan joukolla (vrt. poikalauma koulussa kimpussani) ja se että heistä saa kuulla (lukea) tuon tuostakin ikäviä asioita (vrt. vanhat suomalaiset miehet jotka eivät antaneet minun olla rauhassa koska asuin samalla alueella kuin he). En heidän kanssaan tekemisiin halua, enkä varmaan koskaan tule suhtautumaan heihin suopeasti, mutta niin kauan kuin "häiriö" heidän taholtaan on vain mitätöntä tuijottelua, niin olkoot toki olemassa. Voisin tietty sanoa että joiltakin heistä saa hyvää kebabia, mutta olisiko se kehu vai rasismia?
No ei tuo asiaa silmissäni muuta. Tuo edelleen on vahva negatiivinen yleistys isosta ihmisryhmästä.
Rousseau
kaiketi niitä on sellaisia pikkulapsia jotka eivät karju koko keuhkojensa voimalla, ja vauvoilla lienee ihan hyvät syyt itkeä (eikä pelkkä uhmakohtaus).
Silti tuskin koskaan mainitset pikkulapsia ilman, että mainitset jotain negatiivissävyistä äänenkäytöstä, edes silloin, kuin lapsen ääni ei mitenkään asiaan liity. Tarpeeksi monta kertaa toistuttaan se on alkanut tuntua häiritsevältä.
Rousseau
Itse vain koin että nimenomaan sinä ilkuit kokemuksiani, kun muistaakseni sanoit (joka kuulosti ivalliselta ja vähättelevältä) että koulussa olisi kaikkien pitänyt heti katsoa poispäin kun R. tulee.
En sanonut. Sanoin näin: "Tietenkään kenellekään ei saisi tehdä asioita, jotka hän kokee epämukavina, ja jos kyse olisi vaikka pienestä kouluyhteisöstä, niin kaikille voitaisiin opettaa, että kääntäkää katseenne mahdollisimman pian pois, kun Rousseau tulee vastaan. Hän ei pidä siitä että häntä katsotaan. Mutta kun kyse on kaikista ihmisistä kaikkialla, niin ei kai sille oikein muuta ole tehtävissä, kuin miettiä sitä omaa kokemustaan ja omia päätelmiään muiden motiiveista, että olisiko niille jotain tehtävissä." En puhunut mitään kouluaikaisista kokemuksistasi. 

 

Sama asia toisilla sanoilla: Tietenkään kenellekään ei saisi tehdä asioita, jotka hän kokee epämukavina, ja vaikkapa pienessä kouluyhteisössä voidaan hyvin soveltaa sääntöä, jonka mukaan jos joku kokee jonkun tekemisen kiusaamisena, se on kiusaamista. Pienessä yhteisössä kaikille voidaan kertoa, että Matti ei tykkää että häneen kosketaan, ei edes hyvää tarkoittavasta selkään taputuksesta, Nelli ei siedä kovia ääniä ja Millasta tuntuu pahalta, jos häntä katsotaan pitempään. Mutta isommassa ihmisyhteisössä tuollainen ei vain onnistu. Ulkona kaikkien ihmisten parissa liikkuessaan Matin, Millan ja Nellin pitää keksiä omia keinoja, joilla tulevat toimeen. Muita he eivät voi syyttää, sillä ihmiset eivät voi tietää jokaisen omia erikoisuuksia ja osata toimia niiden mukaisesti, ellei niitä erikseen kerrota.

 

Ja tuossa nuo kolme viimeistä virkettä olivat se pointti. Se koulu oli vain rinnastus, jolla koetin avata tuota pointtia, ei mikään viittaus mihinkään oikeisiin kouluaikaisiin tapahtumiin. Puhehan siis ei ollut kouluajoista, vaan nykyhetkestä ja ihmisistä, joiden koet pahantahtoisesti sinua tuijottavan.

Rousseau
Joidenkin mielestä tietenkin epämääräinen jonkin ihmisryhmän nälviminen on ihan yhtä paha juttu kuin jonkin yksittäisen henkilön.
Minusta ei ehkä välttämättä aivan yhtä paha juttu, mutta erittäin ikävää silti.

En nyt todellakaan jaksa jokaikistä kommenttia kahlata läpi, mutta en oikein usko sanaa mamu, tai mamu-ukkokaan käyttäneeni, koska inhoan mamu-tyyppisiä äännähdyksiä tai lyhenteitä. Ulkomaalaiset (miehet) on yleensä kai se termi mitä tulee käytettyä. En erikoisemmin lääpälläni ole edes sanaan maahanmuuttajat, mutta sitäkin todennäköisemmin käyttäisin kuin sanaa "mamu". Sensijaan:

Vatkain

Mamu-ukkojen kulttuuriin tuntuu kuuluvan avoimempi kehollinen itseilmaisu kuin mitä Suomineito on tottunut. Ruukaavat katsoa (tuijottaa), tulla jutulle ja pyytää heti kahville jne. Istuvat lähempänä, saattavat ottaa kädestä kiinni keskustelun aikana, laittaa kämmenen olalle keskustelun aikana tai nauraessa jne. Meitä se ahdistaa, mutta heijän kulttuurissaan pidettäisiin outona jos kiinnostusta ja kiintymystä ei osoitettaisi heti. Se ei ole henkilökohtaista vaan kulttuuriseikka. Totta kai se pelottaa kun se on niin vierasta, mutta semmosta se on. Uusi ja erilainen pelottaa. Siksi pitää luoda enemmän kontakteja maahanmuuttajaväestöön, että tämmöset vieraudet muuttuu tutummiksi.

Mielestäni se ei teiniltäkään kauhean suurta aivojen käyttöastetta vaadi tajuta että joku ei ehkä tykkää siitä että hänet piiritetään joukolla aitaa vasten ja haukutaan vaatteet, olemus ja se että yrittää katsella jonnekin poispäin kuin niihin vainoajiinsa. Se mikä minussa kai ärsytti eniten niitä muita oli se etteivät he saaneet minusta reaktiota irti. Yksi muistaakseni kerran jossain toisessa kiusaamistilanteessa alkoikin vaatimaan että "ala itkeä, niin lopetan". Mutta kasvoillani ei ollut minkäänlaista ilmettä enkä sanonut yhtään mitään, toivoin vain olevani jossain poissa tai että kidutus päättyisi. Toisia pitää repiä tukasta, lyödä, potkia ja melkein raiskatakin, minulle kidutukseksi riitti se etten pääse karkuun.

Ei siis ollut mikään tarvis opettaa muille mitään erikoistapaa käyttäytyä minua kohtaan. Normaali tapa olisi riittänyt. Se ettei tule kimppuuni.

Keksin kyllä siellä sitten yhden tavan pärjätä. Kun näin että joku poikavaljakko tai -kaksikko oli tulossa minua kohti, livahdin äkkiä sellaiseen ikäisteni seisoskelupiiriin jossa jotkut juteltiin niitä näitä. Inhotti seisoskella siinä kun tietenkin ajattelin että ei ne minua siihen halua kuuntelemaan mykkänä, mutta eipä poiskaan häädetty ja kiusaajat sitten jättivät kiusaamisen väliin, eli eivät ne siihen piiriin uskaltaneet tulla.

Että onhan se voimaa se sosiaalisuus, vaikka se olisikin sellaista reunasosiaalisuutta että roikuskelee jossain reunoilla. Vanhemmiten kuitenkin aloin inhoamaan sellaista että pitää jotenkin kerjätä muilta semmoista armopalaa että saa olla heidän lähellään ollakseen turvassa. Onneksi on kuitenkin olemassa myös sellaisia ihmisryhmiä joissa voi olla mahdollista olla "sisäpiirissa", eli ei tarvitse miettiä että häätäisivätkö nuo pois jos vain kehtaisivat.

Ja kaiken kaikkiaan: se nyt on herttaisen yhdentekevää katsovat minua muut tai eivät. Jotenkin tämä homma vaan tässä lähti taas paisumaan yli äyräiden ja tuntuu kuin olisin nyt mielestäsi joku ihme friikki. Kai nyt herrajjumala monillakin ihmisillä on jotain henk.koht. mieltymyksiä ja inhoja, mutta kaikki eivät vaan lörpöttele niistä ääneen? Varsinkin jos ne koskevat toisia ihmisiä. Joku voi vaikka inhota jotain tietynlaista puhetapaa eikä oikein kestäisi muiden sitä käyttävän, mutta ei sano mitään koska ei halua loukata.

En minäkään kellekään ulkomaalaisille läjäyttäisi päin naamaa että pelkään sinua koska tuijottelet tai koska lässyti lässyn lää. Ihan ok kohtaamisiakin on ulkkisten kanssa ollut. Esmes juuri tänään neuvoin yhtä venäläistä tai virolaista naista yhdessä asiassa ja toivoin että se neuvo sitten kanssa oli avuksi. Ihan kuten toivoisin suomalaisenkin kohdalla.

Pelot ja surut eivät mitenkään estä kohtelemasta ihmisiä kuitenkin hyvin. En siis mene siihen kategoriaan jossa ei suostuta laittamaan tikkua ristiä kenenkään hyväksi koska "kaikki ovat niin kamalia". Kauhean paljon en tällaisia tilaisuuksia hakemalla hae että "pääsisin" ihmisten kanssa tekemisiin, mutta eivät ne kammotuskaan oikeastaan ole. Ihminen joka avaa suunsa ja puhuu minulle, asiallisesti ja normaaliin tyyliin, on heti ok, koska häntä ei tarvitse enää pelätä. (Ongelma voi tietysti olla että sitten naivina alan luottamaan jo vähän liikaakin vain sen takia että toinen on saanut suunsa auki...)

JOSTA herääkin kysymys, että kun nämä naiset haksahtelevat räyhähenkimiehiin, niin mikä se on se alkuperäinen syy että nainen on viehättynyt juuri siihen mieheen? Tuskin se räyhääminen. Esmes kun minä tapasin tokan eksäni, eihän hän tietenkään parin ekan tapaamisen aikana vielä mitään raivokohtaustaan saanut.

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844
Vaihdokas

No tästä vielä:

Rousseau
Jos ei tykkää humalaisista (edes silloin kun nämä ovat teinityttöjä), niin tarkoittaako se sitä että olettaa kaikkien teinien olevan samanlaisia?
Tässä ei puhuta humalaisuudesta mitään:
Rousseau
Osa noista tuijottelijoista kuuluu teinityttöjen nauraa rätkättäviin, yli-itsevarmoihin ryhmiin (tuskinpa itse niin huvittava ilmestys olen että olisin varsinaisen naurun kohde, mutta ehkä he sitten tuijottavat odottaen näkevän minun taholtani jonkin paheksuvan katseen - ei tipu, kun ei tytteleiden touhut kiinnosta).
Ja tässä sanotaan "keskenään hirnuvien teinityttösten" kuuluvan useimmiten päissään olevaan laumaan, jolla "ei ole enää mitään häpyä millään tavalla":
Rousseau
Noh, sitten on tietysti päissään olevat ihmiset joilla ei ole enää mitään häpyä millään tavalla. Siihen laumaanhan ne keskenään hirnuvat teinityttösetkin useimmiten kuuluvat.
Mitä pahaa siinäkin on, jos tytöillä on kivaa keskenään?

Olisi siis pitänyt alusta asti täsmentää että nähdäkseni kyse on nimenomaan humalaisista tytöistä. Mutta mistäpä minä sitä tiedän, miten milloinkin lienee. Eivät ne naureskelevat tytöt ole se ensisijainen asia mikä minua ihmisissä tapaa häiritä, mutta kai se vaan jotenkin on jäänyt kaivamaan että on tässä joku tyttöporukka josta vaikkapa yksi vilkaisee minua ja sen jälkeen sanotaan jotain mitä en kuule ja kaikki räjähtävät nauramaan. Haluan ajatella niin että en se ole minä joka naurattaa, tai jos olen niin se olisi ihan sama kuka siinä olisi. Kun on tarpeeksi hauskaa niin ilmeisesti mikä tahansa saa sen naurun "liekin" syttymään aina vaan uudestaan ja uudestaan. Mutta kai siitä sitten tulee itselle paha mieli kun ei ole koskaan, ei kertaakaan saanut olla itse sellaisessa tyttöporukassa missä saa nauraa persiensä irti.

Aikuisten naisten kanssa olen toki nauranut. Onneksi.

Jos se naureskelu on meneillään bussissa myöhään perjantai-iltana, niin tottahan toki ajatus on että kuppia on otettu.

"Oma kiva" -tyyppien naureskelu eli että kyse on ihan tyttöjen keskinäisistä jutuista eikä mitään viinalla terästettyä "katsokaa kun toikin ämmä on naurettava hah hah haa" -tyyppinen juttu, niin pai ool miins. En todellakaan halua riemun elämästä loppuvan.

Mutta olisi se vaan helvetin hauskaa joskus itsekin saada nauraa porukalla taas kerran. Toisinaan yritän olla netin keskustelufoorumeilla huvittava, mutta nykyään on kai taso kovempi kuin mihin minä pystyn, kun ketään en huvita millään tavalla. Aikoinaan kun kerroin jotain rankkoja juttuja elämästä naisille suljetussa keskusteluryhmässä heitä kovin nauratti, eli ilmeisesti onnistuin paskemmatkin jutut kertomaan sillä tavalla huvittavasti että kivaa oli - minullakin! Mutta nykyään tuntuu että olen täysin turha ja tarpeeton ihminen, sillä se mikä minulle ajoittain on ollut kova juttu eli kyky saada toiset iloiseksi ja nauramaan on enimmäkseen kadoksissa, sekin.

Eli mielelläni kyllä naurattaisin ihmisiä, mutta niin että se on hauskaa yhdessäolemista, eikä niin että tulee tunne että "ei kai tuo pilkallisuuttaan minua ilku". Tuo paskantärkeys ja ylenmääräinen vakavuus on kyllä sukuni naisten taholla hyvin tavanomaista. Sen takia olenkin välillä niin väsynyt siihen että mitään ei saa sanoa ilman että joku hermostuu, kun sillä taholla se juuri on sellaista. Aina on joku loukkaantunut jostakin ja naisten välillä huonot välit.

En halua että se on niin.

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä5702
Rousseau

JOSTA herääkin kysymys, että kun nämä naiset haksahtelevat räyhähenkimiehiin, niin mikä se on se alkuperäinen syy että nainen on viehättynyt juuri siihen mieheen? Tuskin se räyhääminen. Esmes kun minä tapasin tokan eksäni, eihän hän tietenkään parin ekan tapaamisen aikana vielä mitään raivokohtaustaan saanut.

Olettaisin, että räyhähenkimiehiin haksahtavat naiset ovat lapsuudessaan oppineet vanhemmiltaan vääristyneen "rakkauden" (lainausmerkeissä!)  tai parisuhteen mallin. He ovat lisäksi voineet kokea kaltoinkohtelua vanhempiensa taholta. Kaltoinkohtelu, esimerkiksi kuritus, on viesti, että sinä et ole minkään arvoinen, sinä et ansaitse parempaa kohtelua, sinun tunteillasi ei ole väliä, sinua saa kuka tahansa (mies) kohdella miten tahansa huvittaa. mielivaltaisestikin. Kaltoinkohtelu varmankin siten heikentää uhrin itsetuntoa. Samaten jos tytön äitiä kohdellaan kaltoin, tyttö saattaa traumatisoitua, ja oppia, että naisen kuuluukin kärsiä, että se kuuluu asiaan, että se on ns. "rakkautta".

Vatkain
Liittynyt4.3.2008
Viestejä27234
Vaihdokas
Rousseau
En muista käytintö itse termiä mamu-ukko
Käytit.
Rousseau
Itse muistelisin puhuneeni lähi-idästä tulevista jne.

Katso sivun 7 viimeinen viesti.

Rousseau
Pelot ja surut eivät mitenkään estä kohtelemasta ihmisiä kuitenkin hyvin. En siis mene siihen kategoriaan jossa ei suostuta laittamaan tikkua ristiä kenenkään hyväksi koska "kaikki ovat niin kamalia". Kauhean paljon en tällaisia tilaisuuksia hakemalla hae että "pääsisin" ihmisten kanssa tekemisiin, mutta eivät ne kammotuskaan oikeastaan ole. Ihminen joka avaa suunsa ja puhuu minulle, asiallisesti ja normaaliin tyyliin, on heti ok, koska häntä ei tarvitse enää pelätä. (Ongelma voi tietysti olla että sitten naivina alan luottamaan jo vähän liikaakin vain sen takia että toinen on saanut suunsa auki...)

Pelkäätkö kantasuomalaisen miehen tuijotusta yhtä paljon kuin mamu-ukon vai onko mamu-ukko jotenkin pelottavampi?

Rousseau
JOSTA herääkin kysymys, että kun nämä naiset haksahtelevat räyhähenkimiehiin, niin mikä se on se alkuperäinen syy että nainen on viehättynyt juuri siihen mieheen? Tuskin se räyhääminen. Esmes kun minä tapasin tokan eksäni, eihän hän tietenkään parin ekan tapaamisen aikana vielä mitään raivokohtaustaan saanut.

En usko että ne miehet on räyhääjiä heti aluksi. Varmasti he ovat itsevarmoja, jämäköitä ja vähän komentelevia aluksi, mutta sellaiset varmaan vetoaa juuri niihin epävarmempiin naisiin ja naisiin, jotka viehättyvät siitä, että heillä on suojelija. Varmaan se räyhääminen alkaa sitten siinä suhteen mittaan.

Vähä sama homma kun menin leikkautaamaan reikästä viisaudenhammastani pois. Sanoi se lääkäri, että miten sinä olet tämän kanssa voinut elää kun se hammas oli käytännössä enää reikä, jonka ympärillä oli hammasreunus. Kun se kipu kun tulee pikku hiljaa ja kasvaa asteittain, niin ei sitä samalla tavalla tiedosta kuin että jos se heti tulee. Luulen, että sama räyhiksissä.

Hämmentää.

Vaihdokas
Liittynyt13.9.2013
Viestejä2243
Rousseau

En nyt todellakaan jaksa jokaikistä kommenttia kahlata läpi, mutta en oikein usko sanaa mamu, tai mamu-ukkokaan käyttäneeni, koska inhoan mamu-tyyppisiä äännähdyksiä tai lyhenteitä. Ulkomaalaiset (miehet) on yleensä kai se termi mitä tulee käytettyä. En erikoisemmin lääpälläni ole edes sanaan maahanmuuttajat, mutta sitäkin todennäköisemmin käyttäisin kuin sanaa "mamu". Sensijaan:

No mutta Vatkainhan lainasi sen kirjoituksesi uudestaan jo tuossa edellisellä sivulla! Ja tuo Vatkaimen kirjoitus oli vastaus siihen sinun kirjoitukseesi ja hän käytti siinä tuota sinun termiäsi. Tässä siis alkuperäinen kirjoituksesi: http://www.tiede.fi/keskustelu/4001994/ketju/rayhahengen_rakkautta/viesti/45#45 Mamu-ukko siis tuolla viimeisessä virkkeessä. Itseäni ihmetytti kyllä enemmän kuin tuo ilmaus, se ajatuksesi "opettamisesta".

Rousseau

Mielestäni se ei teiniltäkään kauhean suurta aivojen käyttöastetta vaadi tajuta että joku ei ehkä tykkää siitä että hänet piiritetään joukolla aitaa vasten ja haukutaan vaatteet, olemus ja se että yrittää katsella jonnekin poispäin kuin niihin vainoajiinsa. Se mikä minussa kai ärsytti eniten niitä muita oli se etteivät he saaneet minusta reaktiota irti. Yksi muistaakseni kerran jossain toisessa kiusaamistilanteessa alkoikin vaatimaan että "ala itkeä, niin lopetan". Mutta kasvoillani ei ollut minkäänlaista ilmettä enkä sanonut yhtään mitään, toivoin vain olevani jossain poissa tai että kidutus päättyisi. Toisia pitää repiä tukasta, lyödä, potkia ja melkein raiskatakin, minulle kidutukseksi riitti se etten pääse karkuun.

Ei siis ollut mikään tarvis opettaa muille mitään erikoistapaa käyttäytyä minua kohtaan. Normaali tapa olisi riittänyt. Se ettei tule kimppuuni.


Ei, ei, ei. En minä _edelleenkään_ sanonut mitään sinun kouluajoistasi. Puhuin siis niistä nykyhetken tapahtumista - nauravista teinitytöistä, joista joku vilkaisee sinua, maahanmuuttajamiehistä, jotka katsovat sinua kauemmin kuin sinusta tuntuu hyvältä. Heistä puhuin, kun sanoin etteivät toiset voi tietää, mikä jostakusta tuntuu pahalta. En niistä, jotka koulussa sinua kiusasivat. Et ehkä tajunnut, kun liität omat kouluaikasi niin vahvasti tähän, taikka sitten selitin vaan huonosti.

Mutta voin minä nyt jotain noihin koulujuttuihinkin sanoa. Tietenkin koulukiusaaminen on minusta yksiselitteisesti paha asia, eikä koskaan mitenkään puolustettavissa. Ja totta kai tuo nykyinen epäluuloinen suhtautumisesi porukoihin kokoontuneita ihmisiä kohtaan selittyy noilla kokemuksillasi. Mutta taidan vain olla optimistisempi kuin sinä itse sen suhteen, että olisiko asialle vielä jotain tehtävissä esimerkiksi opettelemalla aktiivisesti toisenlaista asennetta.

Rousseau

Mutta kai siitä sitten tulee itselle paha mieli kun ei ole koskaan, ei kertaakaan saanut olla itse sellaisessa tyttöporukassa missä saa nauraa persiensä irti.

No niin. On ihan eri asia kuvailla ikävästi iloisia nuoria, kuin sanoa, että heidän naurunsa ja yhdessäolonsa tuntuu pahalta, koska ei ole saanut itse sellaista koskaan kokea. Noin kun sen sanot, niin välittyy kuva, että ymmärrät, että vika ei oikeasti ole noissa nuorissa, he vain herättävät tietämättään sinussa vanhoja yksinäisyyden ja katkeruuden tunteita. Tai jotain. 

Mutta voisiko sen tiedostaminen jotenkin auttaa niissä tunteissa? Jos pystyy vaikka iloitsemaan toisten ilosta, niin voisiko nuoria nähdessään opetella ajattelemaan vaikka niin, että onpa kiva, että noilla nuorilla on kaveriporukka, jonka kanssa pitää hauskaa? Että vaikka ei voi tietää, mitä vaikeuksia heillä muuten on elämässään, kotona ja koulussa, ja mitä kaikkea vielä tulee olemaan, niin hienoa, että ainakin nyt, tällä hetkellä, he ovat iloisia ja huolettomia? 

Ja varmaan pääseminen enemmän mukaan sellaisiin porukoihin, joissa itsekin voisi nauraa ja pitää hauskaa, auttaisi kompensoimaan niitä asioita, joista nuorena jäi paitsi, antaisi korvaavia kokemuksia?

(Juu, kuten huomaat, ainakin minun optimismini taitaa olla patologista ja parantumatonta. :) )

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844
Vatkain
Rousseau

En muista käytintö itse termiä mamu-ukko, mutta olettaisin että se oli jonkun väännelmä.

Nope. Minä siihen kyllä tartuin, mutta käytin omia sanojasi.

Rousseau

Toisaalta en sitä tuijottelua kyllä panisikaan merkille jos katseeni ei olisi vaakatasossa. Eli se tuntuu jännältä että juuri silloin kun osaan vaikuttaa itsevarmemmalta, tulee jotain ihme "haastajia" vastaan. Pitäisi varmaan vetää burkha päälle ettei joku mamu-ukko kuvittele että olen jotenkin niin ylpeä akka että pitää alkaa "opettamaan"...?

En ole kyllä ite ajatellut koskaan, että mamu-ukot haluaisivat minua jotenkin "opettaa". Olen keskustellut algerialaisten, marokkolaisten, egyptiläisten, gambialaisten kanssa ainakin. Heidän kansallisuuttaan en tiedä, jotka vain tuijottavat.

Okei, käytin siis tuota termiä. Näemmä ilmeisesti vastineeksi "ylpeälle akalle". Ihmettelinkin että minkä takia olisin käyttänyt termiä mamu-ukko kun inhoan sitä sanaa mamu ja en välttämättä aina miehistä ukko-sanaakaan käyttäisi! Mutta silloin kun haukun itseäni, sorrun helpommin haukkumaan muitakin.

Pardon. En meinannut millään löytää sitä kohtaa, ja tuossa aiemmin minulta jäi välistä tuokin kommenttisi, kuten koko kommentin alla olleen sivun loppupää. Jos olisin nähnyt tämän aiemmin, olisin ehkä yrittänyt etsiä tarkemmin, enkä inttää etten ole moista sanonut.

 

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844
Vatkain

Pelkäätkö kantasuomalaisen miehen tuijotusta yhtä paljon kuin mamu-ukon vai onko mamu-ukko jotenkin pelottavampi?

Pelkään tietysti kaikkia ihmisiä jotka saattavat tehdä ihan mitä vaan jos tilaisuus tulee. Suomalaisista pelottavimpia ovat juopot ja muissa aineissa olevat yksilöt.

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844
Vaihdokas

...

Totta helvetissä se on kivaa jos ihmisillä on kivaa, jos siihen kivuuteen ei sisälly minkäänlaista ilkeyttä. En esim. aikoinaan lapsena osannut ymmärtää mitä hauskaa oli (olikohan se Tabu-sarjan?) sketsissä jossa miehet joukolla itkettivät ja kiusasivat jotain palvelijatarta.

Onhan niitä sellaisiakin ihmisiä jotka toivoisivat ettei kellään ole kivaa, kun ei heilläkään ole ollut. Tai ettei koulukiusaamiseen saa puuttua, kun ei heidänkään kohdalla puututtu. Sehän muka "kasvatti vain luontoa". Pyh, sanon minä.

Hyvä jos ajatuksesi juontuvat optimismista, eikä jostain viidakon lait rules ok Kollaa kestää -idiotismista mikä suomalaisten keskuudessa on mielestäni pirun rasittavaa.

(Lainaukset menivät jotenkin vituralleen, joten jätin ne vallan pois.)

Vaihdokas
Liittynyt13.9.2013
Viestejä2243
Vatkain

Pelkäätkö kantasuomalaisen miehen tuijotusta yhtä paljon kuin mamu-ukon vai onko mamu-ukko jotenkin pelottavampi?

Rousseau

Pelkään tietysti kaikkia ihmisiä jotka saattavat tehdä ihan mitä vaan jos tilaisuus tulee. Suomalaisista pelottavimpia ovat juopot ja muissa aineissa olevat yksilöt.

Miellät siis maahanmuuttajat juoppojen ja aineissa olevien ohella sellaisiksi ihmisiksi, jotka saattavat tehdä ihan mitä vaan? Vai mitä tarkoitit?

Vaihdokas
Liittynyt13.9.2013
Viestejä2243
Rousseau

Totta helvetissä se on kivaa jos ihmisillä on kivaa, jos siihen kivuuteen ei sisälly minkäänlaista ilkeyttä. En esim. aikoinaan lapsena osannut ymmärtää mitä hauskaa oli (olikohan se Tabu-sarjan?) sketsissä jossa miehet joukolla itkettivät ja kiusasivat jotain palvelijatarta.

Onhan niitä sellaisiakin ihmisiä jotka toivoisivat ettei kellään ole kivaa, kun ei heilläkään ole ollut. Tai ettei koulukiusaamiseen saa puuttua, kun ei heidänkään kohdalla puututtu. Sehän muka "kasvatti vain luontoa". Pyh, sanon minä.

Hyvä jos ajatuksesi juontuvat optimismista, eikä jostain viidakon lait rules ok Kollaa kestää -idiotismista mikä suomalaisten keskuudessa on mielestäni pirun rasittavaa.

Enpä edelleenkään ole puolustellut kouluaikaisia kiusaajiasi, vaan vain niitä satunnaisia ihmisiä (teinityttöjä, maahanmuuttajia, juopuneita), joita vastaasi tulee ja joista kirjoitat ikävästi ja joiden ilkeys on omien korviesi välissä. Ja yritin kannustaa sinua muuttamaan ajatteluasi niin, ettei heidän kohtaaminen enää tuntuisi itsestäsi ahdistavalta. Viidakon laeilla ei ole asian kanssa niin mitään tekemistä.

Vaihdokas
Liittynyt13.9.2013
Viestejä2243
Vatkain

En usko että ne miehet on räyhääjiä heti aluksi. Varmasti he ovat itsevarmoja, jämäköitä ja vähän komentelevia aluksi, mutta sellaiset varmaan vetoaa juuri niihin epävarmempiin naisiin ja naisiin, jotka viehättyvät siitä, että heillä on suojelija. Varmaan se räyhääminen alkaa sitten siinä suhteen mittaan.

Vähä sama homma kun menin leikkautaamaan reikästä viisaudenhammastani pois. Sanoi se lääkäri, että miten sinä olet tämän kanssa voinut elää kun se hammas oli käytännössä enää reikä, jonka ympärillä oli hammasreunus. Kun se kipu kun tulee pikku hiljaa ja kasvaa asteittain, niin ei sitä samalla tavalla tiedosta kuin että jos se heti tulee. Luulen, että sama räyhiksissä.

Noin minäkin uskoisin sen useimmiten menevän. Ja jos nainen on jollain tapaa liian "hyväluontoinen" ja "kiltiksi kasvatettu", sellainen joka ei osaa pitää puoliaan, hän ei ehkä saa sanottua vastaan sen ensimmäisen halventamisen kohdalla. Ja niin loukkaukset vähitellen pahenevat pahenemistaan.

Ja jos on jo valmiiksi ollut epävarma, niin kaiken mitätöimisen jälkeen sitä on vielä epävarmempi siinä vaiheessa, kun tilanne on jo mennyt todella pahaksi, ja saattaa kuvitella ettei pärjäisi yksin. Ja jos siitä sitten kuitenkin saa itsensä irtirevittyä, niin ehkä epävarmana ja nöyryytettynä viehättyy helposti uudesta miehestä, joka on jämäkkä ja suojelee...

Tuohon tapaan se saattaisi usein mennä niiden naisten kohdalla, jotka jäävät liittoon kusipäisen miehen kanssa tai jotka valitsevat aina uuden samanlaisen.

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844

Mutta sepä se että kun aina ihmisten ilkeys ei ole ollut vain minun korvieni välissä. Mistä sen voi tietää kehen luottaa, kehen ei? Siksipä parhaaksi katson että lähtee siitä että ei luota kehenkään. Valitsee itse sen seuran jonka kanssa on tekemisissä, jos voi.

Teinit eivät ole räkättäessäänkään juuri hyttystä kummempi luonnonvoima. Ihmettelin että miksi juuri heihin edes tartuttiin, kun olen toisaalla netissä kuullut vastaavaa toisilta (eli ettei tykkää siitä naureskelusta) ilman että kukaan hermostuu. Mutta silloin paikalla ei ollutkaan äiti-ihmisiä. Alkoholistitkaan eivät kaikki ole vaarallisia, mutta heitä mieluiten väistän. Pidän silti vähän ihmeellisenä millainen metakka esim. Tampereella on noussut siitä että keskustassa notkuu deekut pitkin toria - jos ne siellä riehuvat, niin laittakoot poliiseja sekaan, ei siinä sen kummempaa.

Ulkomaalaisillakin lienee parempaa tekemistä kuin väijyä toisia ihmisiä.

Mutta katson silti paremmaksi olla ennemmin vaikka ylivarovainen kuin yliluottavainen. Oikea, todellinen luonteeni kun on olla avoin, naivi, idiootti ja muutenkin höhlä. En osaa odottaa ihmisiltä mitään sellaista mitä en itsekään saisi päähäni tehdä, ja sen vuoksi ikävät asiat ovat olleet yllätys. Jotenkin järkeni ei vaan niitä kertakaikkiaan käsitä.

Siksi, tätä typeryyttäni peitelläkseni ja sinisilmäistä minääni suojellakseni olen lähtenyt ylikompensoimaan varovaisuutta ja tullut epäluuloiseksi. En luota enää keneenkään, koska se yksinkertaisesti on turvallisin vaihtoehto.

Tästä ei nyt tarvitse enää vääntää, koska jos ei ymmärrä miksi olen sellainen kuin olen, niin eihän se loputtomalla selittämisellä siitä miksikään muutu. Ihmisillä on syytä olla ihmisiä joihin hän oikeasti voi luottaa, jolloinka ikävät kokemukset asettuvat sopivampiin raameihin eivätkä pursua yli äyräiden. Mutta jos ei ole ketään johon luottaisi, tai ne ainoat joihin luottaa ovat jotenkin täysin avuttomia tapauksia jotka ovat kääntyneet sisäänpäin omien pelkojensa puoleen (tai jopa itsekin uhkaavia), niin siinähän sitten olet itsesi varassa.

Jokatapauksessa tällaiset kokemukset ovat olleet minulle aivan liian ahdistavia:

http://www.tiede.fi/keskustelu/4001968/ketju/agregressiivinen_kaytos_sosiaalisissa_tilnateissa/viesti/21#21

Ja pyrinkin siihen ettei semmoisia jatkossa enää olisi. Tietenkään en ole mikään kaikkivaltias jumala että pystyn mihin tahansa, mutta teen kaikkeni että voin minimoida moiset "kohtaamiset".

Mistähän ne tuntemukset sinne omien korvien väliin oikein syntyvät, jos eivät koetusta.

(Poistun.)

Vaihdokas
Liittynyt13.9.2013
Viestejä2243
Rousseau

Mutta sepä se että kun aina ihmisten ilkeys ei ole ollut vain minun korvieni välissä. Mistä sen voi tietää kehen luottaa, kehen ei? Siksipä parhaaksi katson että lähtee siitä että ei luota kehenkään. Valitsee itse sen seuran jonka kanssa on tekemisissä, jos voi.

Juu, tietenkin jokaisella on oikeus valita seuransa tai olla ilman seuraa, siitä ei ole ollut kyse. Ei tietenkään ole pakko mennä niiden teinityttöjen, maahanmuuttajien tai juoppojen seuraan jos ei halua. Mutta nyt olikin puhe siitä, miten asiallista on kirjoitella nettiin ikävään sävyyn joistakin ihmisryhmistä. Vain siksi, että he tietämättään ja itse siihen vaikuttamattaan herättävät ahdistuksen ja pelon ja niistä kumpuavan suvaitsemattomuuden tunteita.

Rousseau

Teinit eivät ole räkättäessäänkään juuri hyttystä kummempi luonnonvoima. Ihmettelin että miksi juuri heihin edes tartuttiin, kun olen toisaalla netissä kuullut vastaavaa toisilta (eli ettei tykkää siitä naureskelusta) ilman että kukaan hermostuu. Mutta silloin paikalla ei ollutkaan äiti-ihmisiä.

Tartuin puheisiisi teineistä samasta syystä kuin olen tarttunut täällä ilkeisiin puheisiin, yleistyksiin ja vääriin käsityksiin naisista, miehistä, homoista, yksinhuoltajista, äideistä, ulkomaalaisista, suomalaisista...

Rousseau

Ulkomaalaisillakin lienee parempaa tekemistä kuin väijyä toisia ihmisiä.

Varmaan, mutta kuinka määritellään väijyminen?

Rousseau

Mistähän ne tuntemukset sinne omien korvien väliin oikein syntyvät, jos eivät koetusta.

Tämähän on jo selvä, ettei tämä mihinkään johda, mutta sanon nyt kuitenkin vielä sen, että minähän sanoin jo, että tietenkin ikävät kouluaikaiset kokemuksesi selittävät tuon nykyisen epäluuloisuutesi. Mutta se, että joku tunne selittyy aikaisemmilla kokemuksilla, ei tarkoita sitä, että sen tunteen vangiksi pitäisi jäädä loppuelämäksi, jos se tunne haittaa omaa elämää. Siihen vahingollisista tunteista eroon pääsemiseen on, niin kuin jo sanottiin, apuakin saatavissa, mutta tähänkinhän pätee se, että jos omaa motivaatiota ei ole, niin ei sitä muutosta kukaan ulkopuolinen voi saada aikaiseksi.

Seuraa 

Käsikopelolla

Jani Kaaro on tiedetoimittaja ja tietokirjailija, joka tekee havaintoja tieteen maailmasta ja sen liepeiltä. Jani odottaa lukijoilta vinkkejä mielenkiintoisista tutkimuksista ja toivoo myös yhteydenottoja tieteentekijöiltä, jotka haluavat esitellä omia töitään.

Teemat

Kategoriat