Kuva: Marjory Collins / Library of Congress / Wikimedia Commons
Kuva: Marjory Collins / Library of Congress / Wikimedia Commons

1950-luvulla Yhdysvaltain nuorten moraalia uhkasi ennennäkemätön rappio - sarjakuvat.

Sarjakuvissa esitettiin raakaa väkivaltaa, jossa supersankarit surmasivat surutta vastustajiaan, ja kuvissa esiteltiin irtonaisia päitä ja raajoja.

Moraalin vartijat aloittivat ristiretken sarjakuvien väkivaltaa vastaan. Tämän taistelun voimahahmoksi nousi saksalaissyntyinen psykiatri Fredric Wertham, jonka kirjasta, Seduction of the Innocent (1954), tuli valtava myyntimenestys. Siinä hän väitti, että Teräsmiehen lukeminen vahingoitti lasten eettistä ja moraalista kehitystä ja herätti heissä sadistisia mielihaluja. Vahingollisia lapsille olivat Werthamin mukaan myös Batmanin ja Robinin homoseksuaalinen viritys sekä Ihmenaisen bdsm-teemat.

Vaikka Werthamin johtamaan keskusteluun osallistuivat monet lääketieteen ja kriminologian tutkijat, keskustelu oli kaikkea muuta kuin akateemista. Pelko sarjakuvien rappeuttavasta vaikutuksesta laajeni täydeksi moraaliseksi paniikiksi, joka pakotti poliitikotkin reagoimaan. Niinpä vuonna 1954 Wertham kutsuttiin senaatin nuorisorikollisuutta käsittelevän alakomitean kuultavaksi. Wertham todisti alakomitealle, että sarjakuvien sisältämä väkivalta on suurin syyllinen nuorisorikollisuuteen.

Tämä keskustelu sai sarjakuvien julkaisijat sitoutumaan eettiseen koodistoon, jonka mukaan sarjakuvissa ei kuvata raakaa väkivaltaa.

Tämän päivän näkökulmasta tuntuu todella vanhanaikaiselta ehdottaa, että sarjakuvat aiheuttaisivat nuorissa väkivaltaista käytöstä. Se, mikä tekee keskustelun mielenkiintoiseksi, on sen vertaaminen keskusteluun tietokonepelien väkivallasta. Floridan yliopiston tutkijat julkaisivat pari vuotta sitten tutkimuksen, jossa haettiin keskeiset ydinkohdat sekä 1950-luvun sarjakuvapaniikkia koskevasta keskustelusta että tämän päivän keskustelusta koskien tietokonepelien vaikutusta.

Sarjakuvien vaikutuksesta sanottiin 1950-luvulla seuraavaa:
- Sarjakuvista lapset ja nuoret oppivat väkivaltaisen mallin.
- Sarjakuvien lukeminen lisää lasten aggressiivisuutta.
- Sarjakuvat johtavat lasten ja nuorten aggressiiviseen käytökseen.
- Sarjakuvien negatiivinen vaikutus on kansanterveydellinen ongelma.
- Yhteiskunnan suojelemiseksi alaikäisten sarjakuvien lukemista on rajoitettava.
- Sarjakuvien negatiiviset vaikutukset on todistettu tieteellisesti.
- Jos jotkut kyseenalaistavat sarjakuvien tieteellisesti todistetut negatiiviset vaikutukset, heillä on sarjakuviin liittyviä henkilökohtaisia tai taloudellisia intressejä.

Tutkijoiden mukaan täsmälleen samat väitteet elävät tämän päivän keskustelussa väkivaltaisista video- ja tietokonepeleistä.

Huomionarvoista tässä vertailussa on, että kun Wertham ja hänen sukulaissielunsa hyökkäsivät sarjakuvaväkivaltaa vastaan, he sanoivat, että heidän väitteidensä takana on vankka tieteellinen todistusaineisto -  vaikka heillä oli tuskin mitään. Heidän päättelynsä perustui maalaisjärkeen ja ajan yleisiin moraalisiin käsityksiin.

Sama ilmiö toistuu nykyaikaisessa keskustelussa peliväkivallasta. Tutkimukset ovat pääsääntöisesti erittäin puutteellisia, ja mitä puutteellisempia tutkimukset ovat, sitä tehokkaammin ne heijastavat tutkijoiden omia mielipiteitä. Jos joku tänä päivänä väittää, että tutkimukset osoittavat tietokonepelien vaikutuksen olevan joko negatiivinen tai neutraali, väite ei voi perustua tieteeseen.

Totuus on, että tutkijat eivät ole vielä löytäneet keinoa mitata tietokonepelien todellista vaikutusta käyttäytymiseen. Se taas jättää kentän avoimeksi mitä moninaisemmille mielipiteille ja väitteille.

Tähän loppuun on syytä lisätä, että Wertham itse ei ollut mikään puritanisti, vaan marxilainen, edistyksellinen ajattelija, joka keräsi modernia taidetta, välitti syvästi psykiarisella vastaanotolla hoitamistaan nuorisorikollisista ja vastusti sensuuria. Hänen tavoitteensa ei koskaan ollut, että sarjakuvat tai sarjakuvaväkivalta kielletään kokonaan, vaan ainoastaan, että lapset eivät saa niitä käsiinsä ilman vanhempiensa valvontaa.

Tutkimus aiheesta: A Plea fo Caution: Violenti Video Games, the Supreme court and the Role of Science

Kommentit (2)

Aweb
Liittynyt16.3.2005
Viestejä41238

Kyllä, ja tämän koordinaadiston seurauksena syntyi underground-sarjakuva, joka vei sarjakuvan kehityksen aivan uudelle tasolle. Onhan se jännä asia, että sensuurit ja kiellot niin usein vaikuttavat loppujen lopuksi äärimmäisen positiivisesti taiteen kehitykseen.

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Seuraa 

Käsikopelolla

Jani Kaaro on tiedetoimittaja ja tietokirjailija, joka tekee havaintoja tieteen maailmasta ja sen liepeiltä. Jani odottaa lukijoilta vinkkejä mielenkiintoisista tutkimuksista ja toivoo myös yhteydenottoja tieteentekijöiltä, jotka haluavat esitellä omia töitään.

Teemat

Kategoriat