Tom Lea, Kahden kilometrin katse

Ihmiset voivat traumatisoitua omista harhoistaan

Post-traumaattinen stressireaktio ei aina ole seurausta traumaattisesta tapahtumasta. Viime vuosina on kuvattu useita tapauksia, joissa ihmisillä on selvät PTSD:n oireet, mutta PTSD on peräisin heidän omista hallusinaatioistaan tai painajaisistaan.

Ilmiö on puhututtanut esimerkiksi tutkijoita, jotka ovat selvittäneet teho-osastolla vietetyn ajan psykologisia vaikutuksia. Tutkimuksissa on havaittu, että jopa 35 prosenttia teho-osastolta kotiutuneista potilaista kärsii PTSD:stä, osa erittäin pahasta sellaisesta.

Onko tässä mitään ihmeellistä? Jos ihmiset joutuvat teho-osastolle, siihen on yleensä hyvin vakava syy. Jos hengenlähtö on lähellä, onhan siinä syytä traumatisoitua.

Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Moni ihminen tuodaan teho-osastolle tajuttomana. Siellä he ovat usein niin voimakkaasti lääkittyjä, että heidän tajunsa on suurimman osan aikaa täysin kantturalla. Kaikilla ihmisillä ei ole edes mitään muistikuvaa teho-osastolla vietetystä ajasta.

Kun teho-osastolta kotiutettuja ihmisiä on haastateltu, heidän traumallaan ei näytä olevan paljonkaan yhteyttä tapahtumiin teho-osastolla. Sen sijaan he kertovat villejä tarinoita:  hallusinaatioita linnuista, jotka lentävät verhojen lävitse ja ampuvat verta; hirviöstä, joka ajaa heitä takaa lihakirveen kanssa; liekehtivästä joesta, jonka keskelle he ovat joutuneet ja palavat elävältä.

Osa hallusinaatioista liittyy sairaalaympäristöön, mutta eivät tietenkään ole todellisia. Niissä potilas kokee, että hänet on sidottu paikalleen, jotta sairaanhoitajat voisivat tappaa hänet tai muuttaa zombieksi; että hän karkaa sairaalasta ja piiloutuu pakastimeen, joka on täynnä ruumiinosia: tai että potilas on raiskattu ja hänen perheensä on hylännyt hänet.

Teho-osastolla on monia tekijöitä, jotka voivat lisätä harhojen intensiteettiä. Lääkitys – etenkin bentsodiatsepiini –, stressi, kovat äänet, kirkkaat valot ja unirytmin jatkuva rikkoutuminen. Myös avuttomuuden tunteen ja ahdistuksen tiedetään lisäävän hallusinaatioiden todennäköisyyttä. Post-traumaattisen stressin oireet liittyvät kuitenkin pääsääntöisesti hallusinaatioihin – asioihin, joita ei ole tapahtunut.

Mielenkiintoisesti nämä posttraumaattiset stressioireet ovat usein voimakkaimpia niillä, joilla ei ole mitään muistikuvaa siitä, että he ovat edes olleet teho-osastolla. Heille teho-osastolla vietetty aika on siis käytännössä ollut pyrähdys painajaisten maassa.

Vielä selvempi esimerkki tällaisesta trauma tyhjästä -ilmiöstä tulee Harvardin yliopiston tutkimuksesta vuodelta 2003. Siinä professori Richard McNally pyysi laboratorioonsa kymmenen henkilöä, jotka omien sanojensa mukaan oli joskus siepattu ufo-avaruusalukselle, jossa heille oli tehty erilaisia testejä. Kun he muistelivat kokemusta, kaikki saivat klassiset PTSD-oireet, ja täyttivät PTSD-diagnoosin kriteerit. Toisin sanoen, he olivat traumatisoituneet omasta fantasiastaan tai harhastaan. (Olettaen tietenkin, että ufosieppauksia ei oikeasti tapahdu.)

Tutkimuksessa tehtiin muitakin kiintoisia löytöjä. Ensinnäkin, kaikki ufosieppaukseen uskovat olivat kokeneet unihalvauksen episodeja. Näiden episodien aikana, jolloin ihminen kokee olevansa valveilla, mutta ei kykene liikkumaan, nähdään usein myös hallusinaatioita. Toiseksi kukaan ufosiepatuista ei toivonut, että sieppausta ei olisi koskaan tapahtunut. He kokivat, että kokemus oli kasvattanut heitä henkisesti.

Näillä löydöillä voi olla merkitystä myös muillekin valemuiston tapauksille. Suomessakin tiedetään  tapauksia, joissa ihminen "muistaa" terapiassa, että hänelle on tehty lapsena jotakin kamalaa. Muisto on ollut piilossa, mutta nyt – aikuisiällä – terapeutti on saanut sen omilla tekniikoillaan esiin. Usein tämä kamala asia on seksuaalinen hyväksikäyttö.

Jos epäilys seksuaalisesta hyväksikäytöstä herää tällä tavalla – aikuisiällä, terapeutin vastaanotolla, ilman mitään aikaisempia muistikuvia tapahtuneesta – kysymys on useimmiten valemuistosta. Jos terapeutin asiakas kuitenkin tulee valemuistojen  perusteella vakuuttuneeksi siitä, että joku hänen läheisensä on käyttänyt häntä lapsena seksuaalisesti hyväksi, sillä voi olla kauhistuttavia seurauksia.

Näissäkin tapauksissa lienee mahdollista, että henkilölle kehittyy PTSD-oireita – etenkin jos terapiassa jälleeneletään valemuistoa hyvinkin intensiivisesti. Siksi kannattaa pitää mielessä, että PTSD-oireet eivät välttämättä ole suora todiste menneisyyden hyväksikäytöstä.

Kommentit (11)

Vatkain
Liittynyt4.3.2008
Viestejä27230

Tulee mieleen se, kun on joskus nähnyt yöllä niin pelottavaa painajaista, että se jää useiksi öiksi kummittelemaan mieleen ja vaikeuttaa nukahtamista.

Hämmentää.

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä5692

Ei pelkästään teho-osastolle joutuminen, mutta myös leikkaukseen joutuminen, sydäntauti ja syöpä voivat aiheuttaa PTSD:tä joka neljännelle potilaalle:

Post-operative PTSD

It is estimated, by a recent survey, that a quarter of medical patients with heart disease or cancer and people who have had major surgery meet the criteria for PTSD (Post Traumatic Stress Disorder).  Some studies suggest that this figure is even higher

taucalm
Liittynyt3.9.2009
Viestejä7047

Painajaiset eivät tule tyhjästä.

"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844

Itsekin olen suhtautunut välillä kai aika ylimielisesti kaikenlaisiin höpömuistoihin mitä hysteeriset ihmiset voivat itselleen kehittää, mutta toisaalta kun on noita omiakin "harhoja" (visioita joita tiede ei niin sanotusti hyväksy), niin ei ole mitään syytä heittäytyä omahyväiseksi. Sensijaan kirjoitus alkoi melkeinpä suututtaa, ja syy on tämä:

Tähän on nyt sitten tultu. Ihmisen sisäinen maailma on pelkkää TYHJÄÄ. Jos tieteen näkemys tai asenne on näin yliolkainen että se mitä on ihmisen päässä on pelkkää tyhjää, niin ikävä kyllä tulee aika epämiellyttävä vaikutelma "tieteellisyydestä". Taisi se ukko-Freudkin sentään vähän enemmän kunnioittaa ihmistä, vaikka olisi ollut miten sekavaa sepustusta potilaan taholta.

Jostain syystä jos kyseessä on aivojen tuottama, pään sisäinen aines, se ei oikein ole siis yhtään mitään. Ei tätä tarvitse kauhean pitkälle venyttää kun tullaan siihen tulokseen että fiktiivinen kirjallisuus ei ole yhtään mitään, elokuvat eivät ole yhtään mitään, taide ei ole yhtään mitään, koska kaikki se on itseasiassa "harhaisten aivojen tuotos". Emmehän me voi alkaa erittelemään että joku uni tai hallusinaatio on nou-nou, mutta mielikuvituksen tuotos jonka voi hyödyntää ja kenties jopa rahastaa onkin ihan ok. Olen itseasiassa käyttänyt omissa novelleissani ja romaanissani materiaalina myös unia, ja jos minun pitäisi ajatella että unet ovat tyhjää, silloin myös novellini ja romaanini ovat tyhjää. Ja laitettuani niihin aikoinani paljon aikaa ja energiaa, koen erittäin loukkaavana että pitäisi ajatella näin. Eikä tätä tarvitse edes pyöritellä oman napansa ympärille, koskeehan tämä koko ihmiskuntaa. Olisimmeko edes ihmisiä, jos emme pystyisi kokemaan "harhoja" ja luomaan siltä pohjalta taidetta? Nyt voi tietysti joku nillittää että harha on ihan eri asia kuin aktiivisesti ja tietoisesti mielikuvitella, mutta kyllä se mielikuvituskin voi välillä niin reippaasti toimia että sitä sitten melkein vain kanavoi mieleensä tulvivaa materiaalia.

Entäs sitten tiedemiehet jotka ovat unissa nähneet ratkaisuja pohtimiinsa ongelmiin? Tai nähneet yhtäkkisen vision keskellä kirkasta päivää ja siitä sitten lähteneet rakentamaan teoriaa tai käytännön sovellusta?

Koskaan ei kannata väheksyä ihmismieltä.

***

Mitä tulee sydänoperaatioihin, ei ole mitenkään outoa että sydänleikkauksen jälkeen potilaille voi tulla masennusta. Jossain tiededokumentissa televisiossa sanottiin että sydämessä on pieni määrä hermosoluja jollaisia on aivoissa. Siinä mielessä runolliset käsitteet tyyliin "sydän särkyi" ovat aina kansanomaisesti osanneet aavistaa tai tietää että sydämelläkin on tavallaan "mieli", ja se mieli voi pahoittua siinä missä aivojenkin mieli.

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä5692

^^ Myös leikkauksissa käytettävä yleisanestesia voi aiheuttaa ainankin erilaisia kognitiivisia häiriöitä, varsinkin vanhemmilla potilailla. En tiedä voisiko se aiheuttaa myös PTSD-oireita tai affektiivisia häiriöitä.

Erilaiset tulehdukselliset prosessitkin voivat aiheuttaa monenlaista häikkää, voisivatkohan ne liittyä PTSD:henkin? Ainakin masennuksen yhteydessä olen lukenut kroonisesta inflammaatiosta, liekö sitten kuinka vahvalla pohjalla se teoria. 

Myös voimakas kipu (leikkauksen aikana ja jälkeen, ja myös teho-osastolla) voisi olla yksi kandidaatti PTSD:n aiheuttajana.  

http://en.wikipedia.org/wiki/Postoperative_cognitive_dysfunction

Toisaalta pelkkä leikkauskin voi olla se eniten vaikuttava tekijä, koska: 

Anesthesia causes Personality Changesand even Dementia (en tiedä kuinka luotettava saitti)

 There are also several other factors determining whether a person develops POCD. In fact, studies reveal reasonably consistent information about who is most likely to develop changed mental function after anesthesia and operation. These are listed below.

POCD is just as likely to occur after operations under loco-regional anesthesia as under general anesthesia (Hanning 2005Neubauer 2005). More likely after major operations than minor operations (Hanning 2005Neubauer 2005Monk 2008). More likely after heart operations than other types of surgery ( van Dijk 2002). More likely in aged than in younger patients (Neubauer 2005Monk 2008). More likely in older patients with high alcohol intake / abuse (Hudetz 2007). People with higher preoperative ASA-scores, (see page Is General Anesthesia Dangerous?), are more likely to develop POCD (Monk 2008). People with lower educational level are more likely to develop POCD than those with a higher educational level (Newman 2007Monk 2008). People with prior history of a stroke, even though there is complete functional recovery, are more likely to develop POCD (Monk 2008). More likely in the elderly with pre-existing declining mental functions, termed MCI (Mild Cognitive Impairment) (Silverstein 2007). MCI is a transitional zone between normal mental function and evident Alzheimer's disease or other forms of dementia. It is insidious, and seldom recognized, except in retrospect after affected persons are evidently demented. Delirium and severe worsening of mental function is very likely in those with clinically evident Alzheimer's disease or other forms of dementia, as well as those with a history of delirium after previous operations (Meagher 2001).

Ja sitten toisaalta:

Psychological studies of, patients having undergone operations reveals a reasonably high incidence of PTSD after having undergone anesthesia and operation. For example the percentage of patients developing PTSD after anesthesia and surgery for various conditions are: about 23% after breast cancer surgery (Shelby 2008), about 25% after peritonitis secondary to abdominal operations (Levenson 2007), 20.7% after hospitalization for civilian injuries (Zatzick 2008), 56.3% after experiencing awareness during an operation performed under general anesthesia (Osterman-2001). These are very high percentages. Anesthesia and surgery may actually cause more dysfunction than most clinicians seem to think. The development of PTSD after anesthesia and surgery is a real possibility. Accordingly, PTSD should always be considered in the differential diagnosis when a patient, or their relatives, tell of altered mental function after anesthesia and surgery.

Ronron
Liittynyt10.12.2006
Viestejä9265

En tiedä voiko sanoa traumaksi, mutta eräs uni jonka näin penskana, aiheutti sen etten enää voinut nukkua tietyssä asennossa. Siitä on nyt yli 15 vuotta enkä vieläkään pysty. Uskon että sama olisi kyllä tapahtunut myöhemmin jostaib muusta virikkeestä, tuo uni nyt sattui toimimaan laukaisijana kun siinä sattui tapahtumaan eräs skenaario. 

くそっ!

Sepi
Liittynyt16.3.2005
Viestejä3231

Rousseau, mielestäni blogin tekstissä ei halvennettu ihmisen aivojen sisäsyntyisiä prosesseja puhumalla "tyhjästä". Pikemminkin haluttiin osoittaa, että aivojen mahti on hyvin vaikuttava esimerkiksi valemuistojen ja unien esimerkein.

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844
Sepi

Rousseau, mielestäni blogin tekstissä ei halvennettu ihmisen aivojen sisäsyntyisiä prosesseja puhumalla "tyhjästä". Pikemminkin haluttiin osoittaa, että aivojen mahti on hyvin vaikuttava esimerkiksi valemuistojen ja unien esimerkein.

Ehkäpä näinkin. Itselleni vain ovat aina olleet kova juttu myytit, tarinat, unet, hallusinaatiotkin. Ihan kaikki mitä ihmismieli suinkin pystyy sisäsyntyisesti itsestään ulos ammentamaan. Ymmärrän toki että "sisäsyntyisesti" voidaan esittää myös tyyliin "tyhjästä" (out of nowhere), mutta se sana "tyhjä" vain kuulostaa niin kovin negatiiviselta.

Sitä voi tietysti kaiketi alleviivata että aivot eivät ehkä osaa erotella sen kummemmin mikä on ns. todellista ja mikä sitä sisäsyntyistä. On se kyllä jännä että jos aivot ovat niin mahtava elin että ne kykenevät luomaan harhoja, niin miksi ne sitten yhtäkkiä muuttuvat aivan vammaisiksi kun pitäisi kyetä erottelemaan mikä on harha ja mikä on totta.

Jokatapauksessa tosiaan itse arvostan aivojen kykyä luoda, mutta toisaalta tietysti hörhönä pidätän itselläni mahdollisuuden uskoa ja ajatella että kaikki ei olisikaan aivoista lähtöisin, vaikka "harhaksi" luokiteltaisiinkin. Jos harhan todistaa yhtäaikaa usea ihminen, silloin varsinkin olisi erittäin mielenkiintoista tietää että mikä se prosessi siinä taustalla on, jos se muka on aivojen tuotos. Voivatko usean ihmisen aivot kytkeytyä toisiinsa...?

Sepi
Liittynyt16.3.2005
Viestejä3231

Aivojen kyky erottaa sisäsyntyiset ja ulkoiset tapahtumat toisistaan onkin merkillinen asia. Kuinka aivot pystyvät pitämään tallennetut muistot kuvitelmista ja unista erillään todellisista tapahtumista vai pystyvätkö?

"Hörhönä" pidättämästäsi mahdollisuudesta uskoa harhoiksi luokiteltavien (kenen luokittelemien?) asioiden synnystä kuitenkin muualta kuin aivoista lähtöisin oleviksi en ihan tajunnut. Usean ihmisen todistamien harhojen osalta tulee mieleen jotkin ufohavainnot tai tilanteet, joissa vahva persoona johdattelee useampaa ihmistä kokemaan jotakin - suggerointi?

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä4706

Ehkä saan kertoa toisenlaisen stoorin. Minulle tehtiin aikoinaan kahden suonen ohitusleikkaus. Olin pitkittänyt tätä mahdollisuutta esim vaatimalla edeltävinä vuosina useita pallolaajennuksia. Kuitenkin elin täysin nitrojen varassa ja lääkäreiden mielestä noutaja tulisi kohta ilman leikkausta. Etukäteismielikuvissani pelkäsin tulevani vanhaksi, kömpelöksi, seniiliksi kiikkustuolissa tylsänä eteenpäin tuijottavaksi ”eläväksi ruumiiksi”. Olinhan esim. mm. voimanoston MM-kakkonen.

Muistan kun heräsin leikkauksesta pirteänä kuin peipponen. Kun vaimoni soitti sairaalaan kysyäkseen leikkauksesta, niin hoitajat, jotka olivat pesemässä minua, antoivat puhelimen minulle. Vaimoni hämmästys oli suuri. ”Mikäs tässä, ei tässä mitään, olo on mahtava”, olin kertoillut. Jälkeenpäin sanoivat hoitajat, että olin tehnyt TYKSin ennätyksen heräämisessä ja teholle viemisessä (ja olisi viety vielä aikaisemminkin, mutta teholla oli tungosta).

Olin TYKSissä ja paikkakuntani sairaalassa yhteensä viikon verran ja pyysin päästä kotiin, koska olo oli mitä mainioin. Olin itsekin täysin yllättynyt, että näinkös helppoa tämä olikin, enkä ollut muuttunut miksikään vanhaksi seniiliksi. Pari kuukautta ja olin taas töissä. Kaksi vuotta paussia ja olin taas nostamassa MM:issä. Ja uskoisin pääkoppanikin jotenkuten teveeksi.

Ainoa, mikä otti päähän, kun en saanut heti kotiin tultua hypätä auton rattiin enkä edes kantaa kauppakassia (nostorajoitus maitotölkki).

Nyt vuosien jälkeen, kun vointini on mitä parhain, hävettää joskus muistella sitä, kuinka varautunut olin ennen leikkausta (olin ehkä lukenut liikaa negatiivisistä tapauksista).

 

Tietysti minullakin on/on ollut vaikeuteni. Mutta ei tämän leikkauksen takia tai seurauksena. Päinvastoin.

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844
Sepi

"Hörhönä" pidättämästäsi mahdollisuudesta uskoa harhoiksi luokiteltavien (kenen luokittelemien?) asioiden synnystä kuitenkin muualta kuin aivoista lähtöisin oleviksi en ihan tajunnut. Usean ihmisen todistamien harhojen osalta tulee mieleen jotkin ufohavainnot tai tilanteet, joissa vahva persoona johdattelee useampaa ihmistä kokemaan jotakin - suggerointi?

Erityisesti reinkarnaatioon uskovana tietenkin katsoisin että jos kokee aistivansa muistoja edellisistä elämistä, niin eihän se materiaali ole nykyisistä aivoista peräisin, eikä edellisistäkään koska ne ovat aikaa sitten tomuksi muuttuneet.

Ufo-kokemukset on itseltäni kokematta, muutamaa erikoista unta lukuunottamatta. Niihin on vähän vaikea suhtautua millään tavalla, koska vaikutta siltä että abduktiosta kertovat ihmiset kyllä ottavat nämä kokemuksensa ihan todesta. Lisäksi on sitten tietysti nämä väitetyt implantit, mutta kun en tosiaan mikään ufo-harrastelija varsinaisesti ole, niin turha kai alkaa niitä tässä sen kummemmin pohtimaan että mitä lienevätkään.