Olen aiemmin maininnut naisten vähäisestä osuudesta fysiikassa ja arvellut sen mahdollisia syitä. Helsingin yliopistoon nyt palattuani huomasin että aiheesta on tutkimus "Tasa-arvon toteuttaminen fysiikan opinnoissa ja tutkijankoulutuksessa" neljän vuoden takaa.

Suomessa naisten osuus ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista on 60%, yliopistotutkijoista 43% ja professoreista 21% (EUn korkein luku, surullista kyllä). Luonnontieteissä tilanne on epätasaisempi. Aloittavista Helsingin yliopiston fysiikan opiskelijoista kolmannes on naisia, maistereiden määrä on melko tasainen -jonain vuosina naisia on valmistunut jopa enemmän kuin miehiä- mutta tohtoreista naisia on neljännes, ja professoreista vain 10% (ainakin 2006 - suhde on herkkä muuttumaan, koska professorien lukumäärä on pieni).

Tutkimuksessa selvitettiin mahdollisia syitä jatko-opiskelijoita ja hiljattain väitelleitä haastattelemalla. Vastaukset sopivat yhteen omien vaikutelmieni kanssa. Miehet ovat taidoistaan itsevarmempia ja heidän koetaan tuovan itseään paremmin esille; toisaalta naiset esittävät valinnoilleen ennemmin perusteeksi pitävänsä jostain kuin olevansa hyviä. Mainitaan myös, että naiset kaipaisivat enemmän henkilökohtaista vuorovaikutusta ja sosiaalisuutta ja pitäisivät kilpailullisuutta ja opintojen yksinäisyyttä epähoukuttelevana. Niin naiset kuin miehet tuovat esille naisten kokemuksen ulkopuolisena fysiikan opiskelijoiden yhteisössä, enemmän opiskelijoiden kuin opettajien taholta, ja arvelun miesten suosimisesta paikkojen jakamisessa. Kumpaakaan seikkaa en osaa oikein arvioida - en tullut ajatelleeksi asiaa opiskelijana, enkä ole ollut mukana paikkojenjakotilanteissa - mutta en pidä epäuskottavana, etteikö niillä olisi merkitystä. Perheen ja tutkijan epävarman uran yhteensovittaminen mainitaan luonnollisesti myös.

Ei ole selvää, miksi nämä tekijät olisivat merkittävämpiä fysiikassa kuin muilla aloilla. Onko matematiikan opiskelu fysiikkaa sosiaalisempaa? Erityisesti fysiikkaa koskevana tekijänä haastateltavat mainitsevat, että aine koetaan koulussa liian matemaattisena tai teknisenä. Matematiikan opiskelijoista tosin on suurempi osa naisia kuin fysiikassa, joten ensimmäinen selitys ei kelvanne. Saattaa kyllä pitää paikkansa, että fysiikka liitetään liiaksi pelkästään tekniikkaan, eikä esimerkiksi luonnonilmiöiden kuten vaikkapa ilmaston lämpenemisen ymmärtämiseen. (En tosin tunne fysiikan nykyisiä koulukirjoja.) Toisaalta minusta kuulostaa hieman seksistiseltä, että luonto ja ympäristö kiinnostaisivat enemmän naisia - onko salamoiden fysiikka enemmän naisiin kuin miehiin vetoavaa? Jotain perää asiassa voi olla, koska ympäristöfysiikassa on naisia keskimääräistä suurempi osuus. Toisaalta naisia on vähiten teoreettisessa fysiikassa, jolla on vähemmän tekemistä tekniikan kanssa kuin kokeellisella fysiikalla.

Joka tapauksessa kokemukset koulussa ja muussa elämässä ennen yliopistoon tuloa voivat selittää vain aloittavien opiskelijoiden määrän epäsuhdan, eivät maisterin tutkinnon jälkeen tapahtuvaa suurta muutosta. Raportissa esitetään yhdeksi selittäväksi tekijäksi naisten suurempi osuus opettajiksi opiskelevista, joista harvempi jatkaa tohtoriksi asti. Opettajalinjalaisten ero naisten ja miesten välillä ja osuus opiskelijoista on kuitenkin niin vähäinen, että tällä ei vaikuta olevan paljon merkitystä. Eräs mahdollinen seikka, jota tutkimuksessa ei käsitellä, on se, että fysiikka saattaisi olla kansainvälisempi kuin muut alat, ja sukupuolten jakauma akateemisessa maailmassa on ulkomailla tyypillisesti vielä vinoutuneempi kuin Suomessa.

Haastattelututkimukset ovat hyvä tapa selvittää henkilöiden kokemuksia, mutta on syytä muistaa niiden välillinen suhde todellisuuteen. Esimerkiksi vastaajien arvelut siitä, mitä aiheita naiset pitäisivät fysiikassa kiinnostavina kertovat naiskuvasta, mutta niiden tulkitsemisessa naisten mieltymyksiksi pitää olla varovainen. Samoin joidenkin jatko-opiskelijoiden esille tuoma pettymys ohjauksesta kertoo odotusten ja todellisuuden eroista, missä ei aina ole kysymys ohjauksen puutteista.

Kaikkiaan kuitenkin, olipa ensisijainen syy fysiikan miesvaltaisuuteen alan koettu teknisyys tai jokin muu, asenteet yliopistossa tuntuvat tätä epäsuhtaa syventävän. Kun maistereiden luvut jo menevät sukupuolten kesken tasan, niin osuuden nostamisen korkeammilla tasoilla ei luulisi olevan ylitsepääsemätöntä.

Kommentit (23)

nappi

Jaottelu alkaa varhain. Kärjistettynä: tytöillä on leluina usein luonnossa ratsastavia barbieita tai sööttejä metsäneläimiä. Pojilla on legoja, joista voi itse rakentaa avaruusaluksen, tai koottavia juna-/autoratoja. Myöhemmin radio-ohjattavia autoja, jotka voi taas itse rakentaa ja vaikka vaihtaa moottorin tehokkaampaan. (On huomattava, että on tyttöjä, jotka tahtoisivat näitä, mutta heille ei niitä syystä tai toisesta osteta. Leikkikavereista voisi olla myös puutetta.)

Tämän jälkeen, ainakin TKK:lla, voivotellaan kuinka tyttöjä ei tule lukemaan konetekniikkaa. Fysiikassa varmaan sama. Yläasteen ensimmäisillä kursseilla esimerkit ovat huomattavan usein autoihin, juniin tai lentokoneisiin liittyviä. Ensivaikutelma muotoutuu.

Gc

Ei tälläisiä asioita kannata edes yrittää rehellisen näköisesti pohtia, jos ei ole valmis ottamaan kantaa tutkimuksiin lahjakkuusjakaumista jne.

Neutroni

Jos naisia valmistuu maistereiksi yhtä paljon, mutta tohtoreiksi selvästi vähemmän, tarkoittaa se sitä, että naiset valitsevat useammin uran yksityisellä puolella. Ei minusta ole itsestäänselvää, että se olisi vähemmän kunnianhimoista. Kyllä ainakin TKK:lta kunnianhimoisin ja itsevarmin jengi lähti perustutkinnon jälkeen yksityiselle uraa luomaan (ja rahaa tahkoamaan), kun taas jatko-opiskeluihin ja tutkijanhommiin rikastui tavalla tai toisella nörtimpää porukkaa, jota kiinnosti enemmän se luonnontiede.

Matemaatikko

Opiskelin fysiikkaa sivuaineena 80-luvulla. Silloin Helsingin Yliopiston fysiikan laitoksen henkilökunnsta vain muutama
oli naisia. Naistohtoreita oli hyvin vähän ja 90-luvun alussa suunnilleen jokainen fysiikasta väitellyt nainen oli ensimmäinen
alallaan. Vaikka naisfyysikoitten osuus voi vieläkin olla pieni, on osuus kuitenkin valtavasti kasvanut viimeisten 20 vuoden aikana.
Eri yliopistoissa on monia naisia professoreina, lehtoreina ja tutkijoina, ennen ei ollut.

En usko, että matematiikan opiskelu on sen sosiaalisempaa kuin fysiikan. Matematiikan opiskelijoista saattaa naisia olla
suurempi osa kuin fysiikan opiskelijoista, mutta perusopintojen jälkeen naiset ovat perinteisesti kadonneet yliopistoista.
Yliopistojen viroissa on matematiikan laitoksilla huomattavasti vähemmän naisia kuin fysiikan laitoksilla. 2000-luvulla
matematiikasta väitelleitten naisten määrä tosin on nopeasti lisääntynyt (mutta myös miehiä väittelee aiempaa enemmän,
joten en tiedä miten naisten osuus väitelleistä on muuttunut). Nähtäväksi jää, miten väitelleitten naisten määrän kasvu
vaikuttaa naisten määrään yliopiston viroissa (vai tehtäviäkö siellä nykyään on) tulevaisuudessa. Oletan, että käy kuten
fysiikassa on käynyt, naisia tulee työskentelemään yliopistoissa entistä enemmän.

+

Voihan sillä olla jotain tekemistä, että fysiikan opintojen arvellaan sisältävän runsaasti erilaisten laitteiden, kuten kaukoputkien ja hiukkaskiihdyttimien, käsittelyä. Miesopiskelijat ovat ehkä jo lapsina tottuneet leluja rikkoessaan, että ei maailma kaadu siihen, jos jokin instrumentti hajoaa. Teknisistä vempaimista kiinnostuneet naisopiskelijat saattavat olla jo niin teknistyneitä, että menevät mieluummin teknillisiin korkeakouluihin kuin teoreettisempaa fysiikkaa lukemaan yliopistoon.

Mielikuvilla voi olla suuri merkitys. Ehkä fysiikka ja sen keskeiset teoreemat ovat profiloituneet muutamien 'keskiajalla' eläneiden ukkojen (Galilei, Newton, Einstein) temmellyskentäksi. Matematiikalla ei ainakaan peruskoulussa ja lukiossa ole tällaista painolastia. Niissä ei yleensä painokkaasti todeta, että jonkin menetelmän 'keksi' tietty henkilö. Pikemminkin voidaan ohimennen kertoa, mihin tarkoitukseen uutta työkalua käytettiin tai minkä kulttuurin piirissä se syntyi. Suomessa vasta yliopisto-opinnoissa aletaan korostaa, kuka on uuden matemaattisen lauseen pohdiskelija ja todistaja. Näin koululaisille saattaa syntyä käsitys, että matematiikka on kaikkien yhteistä pääomaa ja kaikkien käytössä, kun taas fysiikan eri alat voidaan mieltää erilaisten ryhmittymien ja henkilöiden kilpailu- ja taistelukentiksi.

Matematiikkaa kutsutaan joskus tieteiden kuningattareksi. Ehkäpä kuningatar osaa hallita kaikkia alaisiin suvaitsevaisemmin, tai sitten matematiikka vain on mukavampi kouluaine (oppilaille ja opettajille) kuin fysiikka. Ainakin matematiikkaa on vaikeampi välttää kuin fysiikkaa, koska fysiikan lisäksi moni muukin ala käyttää matemaattisia työkaluja.

AM

Naisten on vaikeampi edetä yliopistossa myös naisvaltaisilla aloilla. Enemmän aiheesta esim. täällä: http://blogit.helsinki.fi/yliopistodotcom/jaahyvaiset.htm

Mutta onhan sekin selvää, että fysiikan opetus on sukupuolittunutta jo koulussa. Meitä oli aikanaan lukion kolmannen vuoden kursseilla kolme tyttöä. Kaikki olimme ysin ja kympin oppilaita, kun taas poikien keskuudessa arvosanat jakaantuivat tasaisemmin. Olen muiltakin fysiikkaa valinneilta tytöiltä kuullut samankaltaisia tarinoita. Ilmeisesti fysiikka on pojille oppiaine muiden joukossa, kun taas tytöistä ainoastaan parhaat oppilaat uskaltavat opiskella sitä. Vaivaisiko jokin tällainen kulttuurinen malli vielä yliopistossa?

Syksy Räsänen

Gc:

Wikipedia ei ole luotettava lähde, mutta olettaen että artikkeli antaa totuudenmukaisen kuvan ja vielä, että varianssiero on olemassa, niin mikä näissä tutkimustuloksissa on mielestäsi blogimerkinnän kannalta oleellista? Artikkelihan ei käsittele lahjakkuutta fysiikassa eikä sen mukaan varianssieron syytä tunneta.

Gc

Syksy Räsänen, etkö kysellytkin syitä? Tämä on se tärkein selittävä tekijä edustussuhteiden eroille. Vai oletteko te fyysikot niin sekstistisia verrattuna humanistisiin aloihin että te torppaatte laitoksenne naisten urat lähtökuoppiinsa? Tietysti muitakin syitä varmaankin on ja varmaankin tilanne tulee parantumaan. Huomattavaa on ehkö myös tuo spatiaalinen lahjakkuusero, sillä fysiikka tunnetusti on hyvin geometrista. Varianssieron syystä on arveluja, mutta koska ÄO on muuttumaton ominaisuus aikuisiän jälkeen, on sama artikkelisi kannalta onko se synnynnäistä vai ei.

Matemaatikko

En tiedä, millainen tilanne on fysiikassa, mutta Etelä-Euroopan katolisissa maissa on ollut naisia matemaatikkoina kutakuinkin
aina, siis jo vuosisatojen ajan. 1990-luvulla naispuolisia matematiikan professoreita oli suhteellisesti eniten Portugalissa, jossa
matematiikan professoreista yli puolet oli naisia. Muissakin Välimeren maissa ja Puolassa naismatemaatikkojen määrä oli huomattavasti suurempi kuin esim. Saksassa ja Pohjoismaissa. Sonja Kowalewskaja (1850 - 1891) oli Ruotsin ja koko maailman ensimmäinen naispuolinen matematiikan professori. 1990-luvun puoleenväliin mennessä hän oli myös Ruotsin toistaiseksi viimeinen nainen vastaavassa virassa. Nykyään tilanne lienee muuttunut.

(Ilmeisesti historiallisista syistä johtuen erot eri maitten välillä ovat valtavat. Esim. Englannissa anglikaaninen kirkko piti 1600 - 1800-
luvuilla naisten koulutusta katolisena hapatuksena, mitä tuli vastustaa viimeiseen asti. Naisten koulutus kun vääjäämättä johtaisi paavin valtaan jne. Naisten pääsy opiskelemaan Englannissa oli takkuista ja aiheesta on kirjoitettu paljon. Virginia Woolfin kirja Three Guineas käsittelee yhteiskuntaluokkaa "koulutettujen miesten tyttäret". Vielä 1900-luvun alussa tällä luokalla ei ollut paljoakaan yhteistä luokan "koulutettujen miesten pojat" kanssa. "Sinisukka" oli esim. John Keatsin suosima haukkumanimitys kouluja käyneelle naiselle. Tosin täytyy myöntää, että Keats yritti saada sisarelleen luvan jatkaa koulunkäyntiä, mihin tämän huoltaja kuitenkaan ei antanut lupaa.)

Tämä kaikki ei välttämättä liity mitenkään fysiikkaan, geometriaan kuitenkin. Ajattelenpa vain, että jos Suomessa tai Englannissa naiset jostain käsittämättömästä syysta eivät opiskele fysiikkaa tai matematiikkaa, ovat syyt todennäköisesti kulttuurissa eivätkä biologiassa. Jos syyt olisivat biologisia, täytyisi tilanteen olla suunnilleen sama kaikissa Euroopan maissa, ja näinhän asia ei ole. qed

Lisäys: Niin kauan kuin muistan, minulle on kerrottu, että naiset eivät ymmärrä geometriaa. Ihan piruuttanikaan en suostu asiaa
uskomaan. Ehkäpä tytöt hakeutuisivat matemaattisille aloille useammin, jos saisivat hiukan kannustusta väheksynnän sijaan.

Alan Dorkin

Tutkimuksia sukupuolen ja älykkyyden korrelaatioista löytyy paljonkin, jos vain on aikaa etsiä niitä:
Julkinen salaisuus on, että enemmistö pitkän matematiikan ja matemaattis-luonnontieteellisten aineiden lukijoista on poikia. Samoin on julkinen salaisuus, että samaiset alat eivät jatkokoulutuksessa houkuttele tyttöjä.
Matemaattis-luonnontieteelliset aineet ja teknis-tieteelliset alat vaativat ihan oikeasti lahjakkuutta. Ne vaativat kykyä omaksua omaehtoisesti tietoa, osata soveltaa teoriaa käytäntöön ja luovaa ajattelukykyä.
Tästä syystä naiset menestyvät aloilla, jotka vaativat säntillisyyttä, *pedanttiutta, puurtamista ja ulkoaopettelua*. Miehet puolestaan menestyvät aloilla, jotka vaativat rohkeutta, riskinottoa, *kykyä soveltaa ja hallita kokonaisuuksia ja kykyä soveltaa teoriaa käytäntöön*.

Edellä luettu teksti on kopioitu täältä:
http://takkirauta.blogspot.com/2008/10/sukupuoli-ja-lykkyys.html

Syksy Räsänen

Jos varianssiero alykkyysosamaarassa (ja vastaavissa mittareissa) selittaisi sukupuoliepasuhdan joillakin aloilla, niin ainakin a) eron pitaisi olla yhta suuri kuin havaittu epasuhta, b) se nayttaytyisi kaikilla kyseisilla aloilla, c) se olisi maasta ja ajasta riippumaton ja d) kasvaisi alan sisalla tasaisesti vaatimusten kasvaessa. Kohtaa a) on vaikea arvioida, ja muut eivat pida paikkaansa. (Sanottakoon viela, etta vaite siita, etta alykkyysosamaaran ja vastaavien mittareiden merkitys olisi fysiikan tekemisessa merkittavampi kuin muilla tieteen aloilla, ja hallitseva tekija paikkojen saamisessa, vaatisi erillisen todistuksen. Itse pidan erityisesti jalkimmaista osaa hyvin epauskottavana: tiedeyhteison sosiologia on monimutkaisempaa.)

On tietysti mahdollista esittaa muita tekijoita, jotka saisivat aikaan sen, etta kohdat b)-d) eivat toteudu. Tassa tullaan asian ytimeen: on olemassa tunnettuja kulttuurisia tekijoita, jotka ovat hyvin voimakkaita, niin etta mahdollisen biologisen eron mihin vain suuntaan (jollainen voi toki olla olemassa) selvittaminen sosiaalisten tekijoiden vaikutuksen alta on toivotonta.

Gc, kysymys siita, onko ero biologinen vai kulttuurillinen on oleellinen, koska kritisoit kirjoitusta siita etta en maininnut lahjakkuuseroja, vaikka kasittelin kylla kulttuurin vaikutusta. (Esimerkiksi on selvaa, etta jos fysiikan ja matematiikan kouluopetus kulttuurisista syista johtuen kiinnostaa enemman poikia, niin tyttojen lahjakkuus aloilla jaa keskimaarin heikommaksi.)

Gc

Syksy Räsänen, a):n ei selvästikään tarvitse olla tosi, koska muutkin tekijöät vaikuttavat ja vaikuttavat vielä erilaisilla tavoilla riippuen naisten osuudesta alalla, b):n ei tarvitse olla tosi, koska lahjakkuudet voivat preferoida jotain tiettyä alaa, kuten naiset preferoivat usein kemiaa, c): ei tarvitse olla tosi riippuen kulttuurillisista ja etnisistä tekijöistä, d):n on tosi sillä naisten osuus on pieni esimerkiksi Fysiikan nobelisteissa ja Fieldsin mitalien saajissa.
Todennäköisesti suurin osa erosta selittyy biologialla.

Naispuolinen fyysikko

Puhuin tässä päivänä muutamana erään (miespuolisen) opintotoverini kanssa. Meillä molemmilla oli sama kokemus: pisimmälle ja nopeiten eivät välttämättä opiskele kaikkein lahjakkaimmat ja älykkäimmät, vaan suuri osa on puurtajia. (Toki on mahdollista että me molemmat vain haluamme kokea olevamme keskivertoa fyssanopiskelijaa älykkäämpiä ja lahjakkaampia, mutta meistä kummastakin tuntui, että olisimme pärjänneet paremmin vähän vähemmällä lahjakkuudella.)

Miksi?

Koska kummallakin meni lukio aivan heittämällä ja yliopiston ensimmäinen vuosi samaten. Korkeat arvosanat tulivat itsestään, ja puurtamista ei tarvittu. Kun tulimme yliopistoon, jatkoimme samalla tavalla kuin ennenkin, mutta opintojen vaikeutuessa ne, joilla oikeasti oli lukurutiinia, puursivat tasaisella tahdilla ja paremmalla menestyksellä ohitsemme. Vähän vähemmällä lahjakkuudella olisimme ehkä oppineet opiskelemaan vähän aikaisemmin.

Tietenkin osa kaikkein lahjakkaimmista on myös oppinut puurtamaan, ja osa on niin lahjakkaita ja nopeita oppimaan, että heikompikin opiskelutekniikka riittää. Ei kuitenkaan ole itsestäänselvää, että kaikkein älykkäimmästä ja/tai lahjakkaimmasta tulee korkeiten koulutettu, eniten palkittu tai huipuista huipuin. Lahjakkuus ja laiskuus on voi olla surkea yhdistelmä, ja joskus älykkyys voi yhdistyä niin huonoihin sosiaalisiin taitoihin (tai motivaatioon) ettei älyköstä ole toimimaan edes tiedeyhteisössä, vaikka tiedeyhteisössä pärjääkin pienemmillä sosiaalisilla taidoilla kuin edes hiekkalaatikolla.

Älykkyys ja lahjakkuus ei välttämättä ennusta suoraan koulutustasoa. Koulutusjärjestelmässä ja elämässä yleensä on niin monta mutkaa ja niin monta muuta vaikuttavaa tekijää, että älykkyystestien tuloksista ekstrapoloiminen on ongelmallista, ja sitä ongelmallisempaa mitä alempaa tasoa katsotaan. On varmaan helpompi todistaa että Nobelin palkinnon saajilla on huomattavan korkeat älykkyysosamäärät, mutta mitä vaaditaan professuuriin? väittelemiseen? graduun? LuKiin? lukioon? Missä vaiheessa ollaan tilanteessa, jossa opiskelutaidot, sosiaaliset kyvyt tai motivaatio nousevat älykkyyden rinnalle tai ohi?

Toisekseen, en hirveästi vetäisi johtopäätöksiä siitä, että fysiikan Nobelistit ovat miesvaltaista sakkia. Nobelistien sukupuolijakauma on tuskin irrallinen professorien ja väitelleiden sukupuolijakaumasta, ja saattaa olla että se palautuu kysymykseen "miksi naiset eivät opiskele fysiikkaa?" eikä kysymykseen "miksi naiset eivät pärjää fysiikassa?" Entä onko naisia kaikissa tilanteissa pidetty tasa-arvoisina Nobel-kandidaatteina, tai ylipäätään tasa-arvoisina tutkijoina? (*ysk*Meitner*ysk*)

Syksy Räsänen

Gc:

Mitä tulee kohtaan d), naisten osuus maistereista on fysiikan laitoksella isompi kuin opintonsa aloittaneista (kuten merkinnässä mainitsin).

Mitä tulee muihin kohtiin, huomaan, että tutkimusmetodi on seuraava. Hypoteesi on se, että sukupuolten epäsuhta johtuu synnynnäisistä, ei kulttuurillisista tekijöistä. Mikäli tästä hypoteesista seuraavat ennusteet eivät vastaa havaintoja, ennusteiden virheellisyys selitetään kulttuurillisilla tekijöillä.

Luonnontieteellinen koulutus on hyödyllinen juuri tällaisen päättelyn karsimisessa.

Gc

"Mitä tulee kohtaan d), naisten osuus maistereista on fysiikan laitoksella isompi kuin opintonsa aloittaneista (kuten merkinnässä mainitsin)."

Ai maisterin tutkinto on se korkein taso josta puhuit? On hyvin tiedettyä, että kaikki erot saadaan hävitettyä tai jopa käännettyä, jos cutoff asetetaan tarpeeksi matalalle. Jos esimerkiksi matematiikan testi sisältää pelkkiä yhteenlaskuja pienillä luvuilla, niin eroa ei havaita ekaluokkalaisten ja matematiikan professoreiden välillä.

"Mitä tulee muihin kohtiin, huomaan, että tutkimusmetodi on seuraava. Hypoteesi on se, että sukupuolten epäsuhta johtuu synnynnäisistä, ei kulttuurillisista tekijöistä. Mikäli tästä hypoteesista seuraavat ennusteet eivät vastaa havaintoja, ennusteiden virheellisyys selitetään kulttuurillisilla tekijöillä."

Vääristelyä. Kaikki ennusteet ovat tilastollisia, joten anomaliat, joihin todisteita en ole edes nähnyt (sivumennen sanoen uskon kaikissa kulttuureissa ja etnisyyksiissä näkyvän eroja jos vain cutoff asetetaan riittävän korkealle), eivät riitä kumoaan hypoteesia jos niiden määrä on pieni.

vertailukohdat

Tohtorimäärää ei pidä verrata maisterimäärään vaan esimerkiksi neljän vuoden takaiseen maisterimäärään. Professorimäärää tulee verrata esimerkiksi 25 vuoden takaiseen tohtorimäärään.

Miehet yleensä erikoistuvat kapeammalle sektorille kuin naiset. Menestyminen tieteessä vaatii tällaista.

Miehet useammin kelpuuttavat kotia hoitavan kumppanin, vaikka tämä ei olisi yhtä älykäs eikä panostaisi uraansa kovin paljon. Naiset useammin vaativat, että kumppanin pitää tehdä omaa uraa tai ainakin olla niin fiksu, että halunnee tehdä uraa ja tuskin haluaa tehdä niin paljon kotona. Nekin, jotka kelpuuttavat tyhmemmän, harvemmin löytävät sellaista miehistä. Siksi ratkaisevina vuosina raskaus, vanhempainvapaat ja lopulta pienten lasten äitiys verottavat liikaa, etenkin, kun naiset usein hankkivat lapset nuorempina kuin miehet. Leena Palotien mukaan pitäisi ensin hankkia dosentuuri.

Lisäksi älykkäimmistä (ja tyhmimmistä) ylivoimaisesti suurin osa on miehiä, ja huippumatemaatikot ja -fyysikot ovat hyvin älykkäitä. Monissa muissa tieteissä keskinkertaisemmatkin voivat pärjätä ja politiikka ratkaisee enemmän, ja noissakin joskus vähän keskinkertaisemmatkin pääsevät proffiksi.

Silti on paljon päteviä naisia ja jopa aivan huipputekijöitä. Älykkyyden, erikoistumistarpeen ja perhetekijöiden vaikutus ei siis yksin ratkaise. Tai ehkä joissain muissa tärkeissä ominaisuuksissa naiset ovat vastaavasti miehiä parempia?

Syksy huomautti, että vaihtelut maasta toiseen ovat suuria ja että tämä todistaa, että vielä nykyaikanakin kulttuuri vaikuttaa paljon. Voi olla, että nobelistien ja fields-mitalistien tasolla vaihtelu on vähäisempää mutta se on yhä merkittävää. Siis ilmeisesti kulttuuriset tekijät voivat vaikuttaa yhä paljon.

Vaikuttavatko ne siten, että Etelä-Euroopan päteviä miehiä ei matematiikka kiinnosta, vai että siellä naisten kiinnostusta tai menestymistä haitataan vähemmän?

Syksy Räsänen

Vertailukohdat:

Tohtorien ja maistereiden määrän ero ei selity muutoksella, joka olisi tapahtunut neljässä vuodessa. Kolmannen kerran: naisten osuus on fysiikan laitoksella maistereista suurempi kuin opintonsa aloittavista opiskelijoista. On siis mahdotonta selittää sukupuolten epäsuhtaa pelkästään millään ajan tai vaativuuden suhteen monotonisella tekijällä.

Professorien suhteen argumentti on oleellisempi (kuten raportissa todetaan), mutta se ei yksin selitä sukupuolten epäsuhtaa. Epäsuhta nimittäin ei ole pienentynyt korkeammilla tasoilla tasaisesti viiveellä. Huomattakoon myös, että epäsuhta on fysiikassa isompi kuin muilla aloilla, vaikka vaihtuvuuden aikaskaala on sama.

Mitä muihin mainitsemiisi tekijöihin tulee, mitä todisteita niistä on? Millä perusteella miehet erikoistuvat enemmän, ja jos tällainen ero on, onko sillä syy-seuraus-suhde sukupuolten lukumääräepäsuhtaan, ja jos on, niin millainen? (Muuten, en näe fysiikassa yksinkertaista korrelaatiota tutkimuksen kapea-alaisuuden ja paikkojen saamisen kanssa.) Onko miesten älykkyyden ja kotitöiden tekemisen välillä todellakin negatiivinen korrelaatio?

Sanottakoon vielä, että paikkojen jakamiseen fysiikassa vaikuttavat monet tekijät, ja keskinkertainen fyysikko voi kyllä pärjätä ja saada pysyvän työpaikan, siinä missä lahjakkaampi siirtyy toisille hiekkalaatikoille. Tehtyä tutkimusta voi arvottaa monilla tavoilla, ja tämä on viime kädessä sosiaalinen kysymys. Fysiikassa sosiaalisen arvotuksen rooli on toki erilainen, ja luullakseni se on pienempi kuin joillain ei-luonnontieteellisillä aloilla. Tähän liittyen, ks. http://www.tiede.fi/blog/2008/04/30/turhuudesta/ ja http://www.tiede.fi/blog/2008/05/12/tavoitteista/. Palaan kenties aiheeseen myöhemmin.

Ennen ja jälkeen - blogit - Ti...

[...] 9-11 vuotiaiden koululaisten piirroksista tiedemiehistä ennen ja jälkeen CERNissä vierailemisen. Naisfyysikoiden vähäiseen osuuteen on esitetty yhdeksi syyksi koululaisten ennakkoluuloja fysiikasta miehisenä ja teknisenä [...]

Seuraa 

Maailmankaikkeutta etsimässä

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Syksy Räsänen on teoreettinen fyysikko Helsingin yliopistossa. Syksy kirjoittaa kosmologiasta, hiukkasfysiikasta ja niiden tekemisestä, tai ainakin asioista sinne päin.

Teemat

Blogiarkisto