Naisfyysikoiden osuuden yhteydessä tuli esille sosiaalisten tekijöiden merkitys paikkojen, rahojen ja kunnian jakamisessa. Fysiikassa on mahdollista osoittaa joidenkin tulosten olevan kiistatta matemaattisesti oikein, ja havaita tiettyjen mallien kuvaavan tarkasti maailmaa. Matemaattiset todistukset eivät kuitenkaan ole fysiikassa keskeisellä sijalla, ja suuri osa tutkimuksesta on spekulatiivista, joten on aina huomattavasti tulkinnanvaraa siinä, ovatko tulokset oikein vai väärin. Mutta vielä suurempi on mielipiteiden merkitys arvioitaessa, ovatko tulokset merkittäviä vai turhia. Fysiikan spekulatiivisuus ja intuition osuus matemaattisessa käsittelyssä lisää tulkinnallisuutta, mutta se on läsnä puhtaassa matematiikassakin, missä todistusten pitää olla aukottomia eikä totuudella ole tekemistä todellisuuden kanssa.

Esimerkiksi säieteoria on spekulatiivinen fysiikan yhtenäisteoria, jota on tutkittu jokunen vuosikymmenen ja josta on julkaistu tuhansia artikkeleita, mutta jonka tila on vielä epäselvä. On mahdollista, että teorian monimutkaisuuden takia yhteyden saavuttaminen havaittuun todellisuuteen kestää vielä kymmeniä vuosia lisää. Toisaalta voi osoittautua, että säieteoria ei kuvaa todellisuutta, vaikka se tarjoaakin hyödyllisiä matemaattisia menetelmiä. (Huomattakoon, että väärinkin oleva malli voi olla hyödyllinen, jos se toimii astinkivenä oikeampaan ymmärrykseen.) On helppo ymmärtää, että tällaisessa tapauksessa mielipiteet jakautuvat, eikä ole yksiselitteistä tapaa arvottaa säieteorian tutkimusta.

Toiselta suunnalta voi mainita ei-soveltavan ydinfysiikan, joka käsittelee seutuja, joka tunnetaan liiankin hyvin, eikä niiden tarkempia yksityiskohtia pidetä järin kiinnostavina muiden kuin aihetta tutkivien taholta.

Koska matemaattinen oikeellisuus ja havaintojen tarkka kuvaaminen ovat joitakin fysiikan määritteleviä seikkoja, tekisi mieli sanoa, että sosiaalisten tekijöiden merkitys on pienempi fysiikassa kuin aloilla, joilla ei näitä piirteitä ole. Päätökset paikoista ja rahasta perustuvat kuitenkin aina käsitykseen siitä, mitä pidetään arvokkaana, joten olisi ehkä tarkempaa sanoa, että matematiikka ja havainnot rajaavat sosiaalista arvotusta tietylle alueelle.

Kirjassaan The Trouble with Physics Lee Smolin kertoo, että hänen kokemuksensa mukaan suurimpia vaikeuksia paikoista päättävissä komiteoissa kohtaavat naiset, ei-valkoiset ja valtavirran ulkopuolista tutkimusta tekevät henkilöt. Smolinin käsitys on selkeä:

"There is heated debate among physicists over why there are not more women or blacks in physics, compared with other fields which are just as challenging, such as mathematics or astronomy. I believe that the answer is simple: blatant prejudice. Anyone who has served, as I have, on decades of hiring committees and hasn't seen naked prejudice in action is either blind to it dishonest."

En ole ollut tekemässä palkkauspäätöksiä, enkä osaa arvioida Smolinin näkemyksen paikkansapitävyyttä. Mutta puhuttaessa älykkyyden, lahjakkuuden ja sosiaalisten tekijöiden rooleista tutkimuksen --tai oikeammin tutkijoiden-- arvioinnissa, on syytä muistaa Smolinin kiistattoman oikea huomio:

"most academic scientists, though they succeed in career terms - get grants, publish a lot of papers, go to a lot of conferences, and so on - contribute only incrementally to science."

Kommentit (17)

Petri

Vaikkakin sinänsä mahdollisesti ihan päteväkin selitys, niin kuitenkin pelkkä tuollaisen "syrjintä-kortin" esilleotto ei sellaisenaan kyllä ole kovinkaan kestävä argumentti ilman perusteluita.

Vaikka nyt miehen ja naisen eron voi yleensä hakemuksessa bongata, niin tuskinpa maailmalla apurahailmoituksissa on "kuva ois kiva"-lisäystä, jolla vaikkapa James White-niminen afrikanamerikkalainen mies saadaan identifioitua ja siten osataan syrjiä oikein.
Eli mielestäni ettei tuollainen syrjintäargumentti olisi vain sanahelinää, vaatisi se taakseen hieman statistiikkaa esim, hyväksytyistä apurahahakemuksista/naama etnisen ja/tai sukupuolitaustan perusteella. Kenties näitä perusteluita esitetään kirjassa?

Työhaastattelut sitten ovat asia erikseen, tokihan niissä vanhoillinen professorisiipi voi valita hakijoita pärstäkertoimen perusteella, mutta toisaalta ovatko professorit vieläkin niitä samoja/samanlaisia jääriä kuin 50v sitten, tuskinpa? Minkälainen tilanne taas sitten on 50v päästä?

Antti

Kirjassa tuon syrjinnän rooli oli kuitenkin aika pieni, tosin siinä annettiin ymmärtää että nämä vanhat jäärät on nimenomaan edelleen niitä vanhoja jääriä, jotka palkkaavat mieluiten samanlaisia kuin itse ovat. Ja tästä syystä ne uudetkin kaverit ovat vanhempina samanlaisia jääriä... mieluummin kai sitä tekee hommaa itsensä kaltaisten heppujen kanssa kuin jonkun täysin "porukkaan sopimattoman" kanssa, kuten sanottua niin fysiikan tekeminen on loppupeleissä melko pitkälti ihmisten keskenäistä puuhastelua.

Lisäksi itselläni kaivelemaan tosta kirjasta pätkä jossa sanottiin että huipulle haluavan tutkijan (tietystä fyysikoiden porukasta) on nykyisellään käytännössä pakko tutkia säieteoriaa vaikka haluaisi touhuta vaikka mitä muuta koska a) rahaa on jaossa vähän ja suuri osa siitä menee ko. tutkimukseen / labroihin / proffille jotka käyttää aikaansä tämän asian parissa b) työpaikkoja on tarjolla lähinnä ko. tutkimuksen tiimoilta c) jos haluaa päästä nimekkäiden proffien ryhmiin ja julkaista kovatasoisissa lehdissä pitää olla mukana siinä tutkimuksessa mikä on "in".

Jos vaikka olis ikänsä tehnyt hyvää työtä jonkun muun homman parissa niin työn saanti voi jossain hakuvaiheessa topata siihen että lautakunta toteaa et "ai, tämä sälli ei olekkaan julkaissut mitään säieteoriasta. Pöh, marginaalikaveri joka ui vastavirtaan eikä semmoinen saisi meilläkään ollessaan haalittua ulkopuolista rahoitusta joten pistetääs tämä hakemus silppuriin vaikka ihan fiksu sälli tuntu olevankin ja katellaan joku muu tähän duuniin...". Eipä sillä, itsellä on insinööripuolella ihan Suomessakin samanlaista vikaa... joko koitat tehdä sitä mikä on pop ja mihin rahoittajat (TEKES, Akatemia & firmat) panostaa tai sitten saat käyttää nukkumiseen tarkoitetun ajan jonkun muun rahoituslähteen löytämiseen ja siitä kiinni pitämiseen. Tutkiakin pitäs jossain välissä, julkaiseminen olis tärkeää ja opetuskin pitää jonkun hoitaa, mutta noilla ei oo vitunkaan väliä jos rahaa ei tule taloon (pardon my French).

Syksy Räsänen

Antti:

Muutosta tapahtuu, säieteoria ei mielestäni ole enää niin hallitsevassa asemassa työmarkkinoilla. Kvanttigravitaatioteorioiden saralla kylläkin (ja tämähän on Smolinin pääasiallinen aihe).

xyzzy

Säieteorina tutkimusta on vaikea oikeasti enää perustella. Aika kiistattomasti voidaan todeta että liki 40 vuotta "tutkimusta" ja olla tilanteessa "not even wrong". Siinä ainakin joku komitea vois pikkuhiljaa tulla järkiinsä

Fyysikko

Täm tasa-arvokysymys on aika hankala. Itse pitäisin, näin valkoisena eurooppalaisena miehenä, sintää kohdistuvan myös valkoisiin miehiin. Nykyään on yleistynyt "tasa-arvo" monissa instituutioissa esim. palkkauskriteeeinä saattaa olla juuri ihonväri ja sukupuoli tai tulevaisuudessa seksuaalinen suuntautuminen tms. Ongelma on siinä, että tasa-arvon nimissä on laitettu kiintiöitä. Enää ei merkitse osaamnen niinkään paljoa kuin kiintiön täyttäminen. Tiettyiin paikkoihin on erittäin hankalaa tai mahdotonta päästä koska jos ei edusta mitään vähimmistöä.

"Toiselta suunnalta voi mainita ei-soveltavan ydinfysiikan, joka käsittelee seutuja, joka tunnetaan liiankin hyvin, eikä niiden tarkempia yksityiskohtia pidetä järin kiinnostavina muiden kuin aihetta tutkivien taholta."

Näin ei-soveltavaa ydinfysiikkaa lukeneena täytyy hieman puolustaa omaa alaa :-) Itse asiassa tiede on tänä päivänä pilkottu hyvin pieniin palasiin ja sektoreihin. PIdän tärkeänä että tiedettä tehdään vaikka se ei kontribuoisikaan kuin sen inkrementaalisen pieen palase tieteeseen. Se vie kuitenkin tidettä etenpäin ja tärkeämpi merkitys asialle voi löytyä myöhemmin. Tuskin Einsteinillakaan oli valokennot tai satelliittien energiantuottaminen milessä kutuki valosähköistä ilmiötä.

Syksy Räsänen

Fyysikko:

Missä instituutioissa on kiintiöitä ihonväristä ja sukupuolesta?

Puuttumatta siihen, mitä osia ydinfysiikasta (tai säieteoriasta) pitäisi rahoittaa, olen toki samaa mieltä, että vähämerkityksisiltä vaikuttavat asiat voivat myöhemmin osoittautua tärkeiksi. Mutta valosähköilmiö ei ole esimerkki tästä, sen ymmärtäminen oli mullistava käänne itsessään.

physics

Hei!

Koska olet pyörinyt ympäri maailmaa fysiikan yliopistomaailmassa, niin minulla olisi kysymys sinulle. Onko fysiikan opiskelijoiden joukossa kuinka paljon aikuisopiskelijoita (siis vähintöön 30-vuotiaita), ja kuinka he yleensä pärjäävät opinnoissaan verrattuna nuorempiin kollegoihinsa?

Syksy Räsänen

Back to the roots:

Blogin aihe on hiukkaskosmologian tulosten lisäksi myös sen tekeminen. (Tämän -tai viiden edellisen- merkinnän pääasiallinen aihehan ei muuten ollut tasa-arvo.)

En ole niin perehtynyt Bellin epäyhtälöön, että osaisin kommentoida tuota Christianin artikkelia.

Syksy Räsänen

physics:

Erittäin vähän. Henkilökohtainen tuntumani on, että Suomessa on tyypillistä enemmän vanhempia opiskelijoita, mutta yli 30-vuotiaita on täälläkin hyvin vähän (ellei puhuta väitöskirjaa viimeistelevistä jatko-opiskelijoista).

Neuro

Mitä mieltä olet fyysikkona Roger Penrosen tietoisuusteorioista? Siis, että tietoisuus olisi ainakin joltain osin jonkinlainen kvantti-ilmiö? Yleensähän tällaiset on helppo siivuttaa huuhaana, jos ei suurempaa todistusaineistoa näy, mutta kun Roger Penrosen tasoinen mies sanoo jotain, niin mielestäni on järkevää ainakin vilkaista, että mitä hän sanoo.

Neuro

Oletko tutustunut kollegasi Roger Penrosen tietoisuus-teorioihin, ja jos olet, niin mitä mieltä fyysikkona olet niistä?

Syksy Räsänen

Neuro:

En ole juuri tutustunut Penrosen käsityksiin tietoisuudesta. Aihe on kyllä kiinnostava.

Esko

@ xyzzy: Säieteorian osuus Suomessa tehtävästä fysiikan tutkimuksesta on ehkä alle promillen luokkaa, joten on hieman hupaisaa nähdä kuinka suurta huolta asiasta kannetaan keskustelupalstoilla. Koko maailman mittakaavassakin sen osuus fysiikan saamasta rahoituksesta on pieni murto-osa. Alan tutkijat ovat valtaosaltaan realistista
ja asiallista porukkaa jotka tietävät mitä yrittävät tehdä ja mistä lähtökohdista, ja yleensä inhoavat oman alansa
hypettämistä sitä nähdessään. Poikkeuksia löytyy, mutta miltä inhimillisen toiminnan alalta ei olisi kautta aikojen löytynyt.
Jos haluatte etsiä jo lähtökuopistaan historian unholaan tuomittua tutkimusta, sitä varmasti löytyy monilta aloilta ainakin määrällisesti enemmän. Mitä taas tulee Smolinin mielipiteisiin säieteoriasta ja kvanttigravitaatiosta, tulee muistaa mitkä hänen motiivinsa ovat.

Alan Dorkin

Tämä kommentti menee nyt ohi aiheen, mutta Syksylle on annettava täydet 10 pistettä ja papukaijamerkki sympaattisen henkilöhaastattelun johdosta Hesarissa tänään (10.11.). Olet siis muutakin, kuin norsunluutornissa omasta lahjakkuudestasi nauttiva fyysikko; olet ajatteleva ja yhteiskunnallisiin asioihin kantaa ottava sympaattinen ihminen; olet hyväntekeväisyyttä harrastava, ns. tavallisia inhimillisiä ominaisuuksia omaava ja tunnustava ihminen; olet olemassa muitakin, kuin vain itseäsi varten. Käsitykseni sinusta sai uusia, hyvin myönteisiä ulottuvuuksia!

Penttinen

Very simply:
Rahoittava taho/päätöksen tekijä ei yleensä ymmärrä (eikä kuulukkaan ymmärtää) mitään fysiikan/tieteen tekemisestä tai itse fysiikasta/tieteestä. Päätös tehdään jotakuinkin "tää on hyvä tyyppi" tai "tämä on ollut julkisuudessa" -pohjalta. Ainakin se pukeutuu siististi, ja sillä on marginaalit ja oikeinkirjoitus oikein papereissaan, ja se osaa puhua.

Näin ajatellen sosiaaliset kuviot vaikuttaa lopunperin enemmän päätöksentekoon kuin osaaminen/lahjakkuus. Olisi todella ihailtavaa, jos joku "bisnesmies" pystyisi oikeasti tekemään päätöksiä puhtaasti tieteelliseltä pohjalta, eikä spekuloisi sekundäärisiä argumentteja. Mutta se on mahdotonta.

Esimerkkinä: Jos joku ihminen keksii jotain aivan uutta, niin hänen on myytävä se ensin yleisölle, jonka jälkeen vasta hänet noteerataan, ja ura saattaa aueta. Lopunperin siis koko yhteisö päättää siitä, mitä tutkitaan ja millaisella panostuksella. Ne hommat valitaan mediaan, mitkä tuntuu trendikkäiltä. Ehkä hyvä, koska muutokset tapahtuvat hitaasti. Toisaalta äärimmäisen huono, koska järjestelmä jarruttaa kehitystä.

Seuraa 

Maailmankaikkeutta etsimässä

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Syksy Räsänen on teoreettinen fyysikko Helsingin yliopistossa. Syksy kirjoittaa kosmologiasta, hiukkasfysiikasta ja niiden tekemisestä, tai ainakin asioista sinne päin.

Teemat

Blogiarkisto