LHC jatkaa paahtamista: helmikuusta kesäkuuhun kokeet ovat keränneet 30 kertaa enemmän dataa kuin koko viime vuonna. Tämä tarkoittaa, että kaikki yli puolen vuoden takaisiin tuloksiin perustuvat tarkastelut ovat nyt auttamattomasti vanhentuneita. Analyysien tekeminen kiiruhtaa eteenpäin lomalaisia säälimättä: tulokset uudesta datasta julkistettiin viime viikolla, vain kuukausi sen jälkeen kun ne oli kerätty. Tämän kuukauden aikana datan merkitys erilaisille malleille analysoitiin ja tulokset kirjoitettiin, arvioitiin ja hyväksyttiin tuhatpäisten tutkimusryhmien sisällä ja julkiset esitykset valmistettiin.

Vuosien odottelun ja hitaan alun jälkeen tahti kiihtyy jatkuvasti. Vuoden toiselta puoliskolta odotetaan 2-4-kertaista datan määrää, eli koko vuoden saalis lienee satakertainen viime vuoteen verrattuna. Hitaasti mutta vakaasti monta vuotta Fermilabissa Yhdysvalloissa toiminut Tevatron-kiihdytin ei pysy enää perässä: se on auttamatta poissa Higgs-kisasta.

Kaiken tämän uuden tiedon voi tiivistää seuraavasti: LHC ei ole löytänyt mitään. Supersymmetria on entistä ahtaammalla (tekniväristä en tiedä) eikä mainostilaa saaneista kummajaisista kuten ylimääräisistä ulottuvuuksista ja mustista aukoista (odotetusti) näy jälkeäkään. On kuitenkin vain ajan kysymys koska löytyy Higgs tai jotain muuta.

Hiukkasfysiikan Standardimallin Higgs-hiukkasesta tiedetään kaikki muu paitsi massa. Jos Higgsin hiukkasen massa on pieni, se on helppo tuottaa hiukkastörmäyksissä, joten se olisi jo nähty aiemmissa kiihdyttimissä, joiden puhti ei ollut LHC:n luokkaa. Jos Higgsin hiukkasen massa on suuri, se on helppo löytää LHC:n törmäyksissä syntyvän roinan seasta. Nyt molemmat ääripäät on suljettu pois ja Higgs on ajettu nurkkaan. Jos Higgsin hiukkanen on olemassa, se majailee tuolla kokeellisesti kaikkein vaikeakulkuisimmalla seudulla. LHC kaventaa tuntematonta aluetta päivä päivältä ja jos Higgs on olemassa, on toivoa (joskaan ei varmuutta), että se jää kiinni vuonna 2011. Jos Standardimallin Higgsiä ei ole olemassa, siitä ainakin pitäisi saada tieto vuoden loppuun mennessä. Avainsana on "Standardimallin": esimerkiksi yksinkertaisimmissa supersymmetrisissä malleissa Higgsin hiukkasia on viisi kappaletta joista jokaisella on omat erityispiirteensä, joiden avulla ne saattavat piiloutua hieman kauemmin. Mutta Higgsin vaniljaversion pitkä pakomatka päättyy pian.

Kommentit (0)

Seuraa 

Maailmankaikkeutta etsimässä

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Syksy Räsänen on teoreettinen fyysikko Helsingin yliopistossa. Syksy kirjoittaa kosmologiasta, hiukkasfysiikasta ja niiden tekemisestä, tai ainakin asioista sinne päin.

Teemat

Blogiarkisto