Toukokuun Yliopistolainen-lehdessä (sivulla 10 suomeksi ja sivulla 24 lyhyesti englanniksi) on juttu tieteellisestä julkaisemisesta, johon on haastateltu minuakin.

Kirjoitin muutama vuosi sitten siitä, kuinka tieteellinen julkaiseminen on eriskummallinen ala: kirjoittajat ja kirjoitusten arvioijat antavat työnsä kustantajalle ilmaiseksi ja kustantaja velottaa tutkijoilta suuria summia siitä, että he pääsevät käsiksi näin syntyviin julkaisuihin. Akateemisen maailman ulkopuolella vastaava menettely tuskin onnistuisi. Jotkut tiedeyhteisössä ovatkin lopettaneet yhteistyön kaupallisten kustantajien kanssa, ainakin erityisen ongelmallisiksi koetuissa tapauksissa. Silmätikuksi on noussut kustantamo Elsevier.

Tammikuussa matematiikan jatko-opiskelija Tyler Neylon laittoi pystyyn sivun The Cost of Knowledge, jossa tutkijat voivat tehdä Elsevier-boikottinsa julkiseksi. Allekirjoittajien joukko on kasvanut nopeasti ja boikotissa on mukana jo yli 11 000 tutkijaa eri aloilta. Matemaatikot ovat muutenkin olleet toimeliaita, esimerkiksi vuonna 2006 Topology-lehden koko toimituskunta erosi perustaakseen julkaisun Journal of Topology, jota kustantaa ei-kaupallinen yhteisö London Mathematical Society (LMS). Boikotin syitä voi lukea arXivissa julkaistusta kannanotosta tai LMS:n uutislehtisestä (sivu 22). Jälkimmäisessä on mukana myös LMS:n kustantajan näkökulma sekä Elsevierin vastine.

Tieteellisten instituutioiden on epämielekästä maksaa kaupallisille kustantajille palveluista, jotka on tehtävissä halvemmin ja paremmin ilman niitä. Samalla kun tiedon välittäminen ja arkistoiminen sekä artikkelien toimittaminen on muuttunut yhä halvemmaksi ja helpommaksi, kirjastojen lehtikustantamoille uhraamat summat ovat kuitenkin kasvaneet. Esimerkiksi Elsevier keräsi vuonna 2010 yli miljardi euroa voittoa ja voittomarginaali oli kelpoisa 36%. Huhtikuussa arvostetun Harvardin yliopiston kirjasto varoitti (alkuperäinen juttu täällä) yliopiston tutkijoita, että sillä ei ole enää varaa kaupallisiin julkaisuihin. Mutta yrityskustantamiseen liittyy muitakin ongelmia.

Tieteellisten yhteisöjen kuten LMS:n motiivina on tieteellisten tulosten levittäminen ja niiden laadun parantaminen, ja lehtien julkaiseminen ja artikkelien arvioiminen ovat tapoja tämän saavuttamiseen. Kustantamoyritysten motiivina on voittojen maksimointi ja tieteen edistämisellä on vain välinearvo. Yritykset eivät ole moraalisia toimijoita, ja asianmukaisesti johdettu yritys toimii tavalla, joka heikentää tutkimuksen laatua tai rajoittaa sen saatavuutta, jos se lisää voittoja. Elsevier on esimerkiksi julkaissut lääkeyritysten artikkelikokoelmia esittäen ne tieteellisinä lehtinä. Elsevier myös vaatii sopimuksensa kirjastojen kanssa salaisiksi ja on mennyt oikeuteen estääkseen kirjastoja tekemästä maksamiaan summia julkisiksi, jotta asiakkaat eivät voisi vertailla hintoja.

On vain ajan kysymys, koska tieteellinen julkaiseminen hyppää kaupallisten kustantajien kelkasta. Yksi vaihtoehto on siirtää lehtiä tieteellisten yhteisöjen kustannettaviksi. Olisi myös mahdollista, että vaikka tieteellinen yhteisö hallitsee lehteä, kaupallisella kustantajella olisi osansa sen tuottamisessa. Vaikka yritys ei saisi siitä välitöntä voittoa, tieteellisestä kustantamisesta voisi olla hyötyä yrityksen julkisen kuvan kiillottamisessa. Mutta joillakin aloilla perinteisiä tieteellisiä lehtiä ei enää tarvita lainkaan.

Kaikki hiukkaskosmologian tutkimus julkaistaan ilmaiseksi nettiarkisto arXivissa, jota rahoittavat jäseninstituutit. Lehtien ainoa tarpeellinen rooli on referoinnin järjestäminen. Referointikin olisi mahdollista hoitaa verkkolehdellä, joka käyttäisi arXivia ainoana julkaisukanavanaan; asiaa selvitettiin muutama vuosi sitten RIOJA-projektissa. Tällainen järjestely tarvitsee merkittävästi vähemmän kuin perinteiset lehdet, mutta uudenlaisten julkaisujen rahoitusmuodot ovat vielä vakiintumattomat. Lisäksi tutkijat ovat tottuneet perinteisiin lehtiin ja vanhojen julkaisujen maineeseen. Harvardin yliopiston kirjaston julkinen kannanotto ja nopeasti levinnyt boikottiliike kuitenkin osoittavat, että tiedon puun hedelmistä kannetaan entistä enemmän huolta.

Kommentit (29)

Metusalah

Tieteen popularisoiminen lienee melko vaikea tehtävä. Stephen Hawking "räjäytti pankin" julkaisemalla 1980-luvulla teoksen "A Brief History of Time" (suom. Ajan lyhyt historia). Hawkingin kirja oli useita vuosia best seller-listojen kärjessä monissa länsimaissa ja sitä on myyty enemmän, kuin mitään muuta tiedeteosta koko kirjoitetun historian aikana.

Hawkingin teos löytyy miljoonien ihmisten kirjahyllyistä läpi maailman, mutta mielenkiintoinen on myös seuraava tutkimustulos: Suurin osa kirjan ostaneista ihmisistä kertoo lukeneensa sen enintään puoliväliin asti; loppuun saakka lukeneista alle 10% sanoo ymmärtäneensä koko sen sisällön. Mielestäni on yhdentekevää se, kuka julkaisun kustantaa. Tärkeintä on se, mitä lukija ymmärtää kirjoitetusta tekstistä.

Tässäpä Syksylle haastetta: Kirjoita meille tolloille hiukkasfysiikasta niin, että mahdollisimman moni sitä ymmärtää! :-)

Syksy Räsänen

Metusalah:

Tässä ei ole kyse populaareista julkaisuista, vaan ammattikirjallisuudesta.

Tällä hetkellä on työn alla lapsille suunnattu kuvakirja kosmologiasta, joka olisi toivon mukaan ymmärrettävä aikuisillekin.

Metusalah

Kuinka suuria painosmääriä (kpl/julkaisu) tällaiset spesifisen alan ammattikirjat edellyttävät, jotta ne tuottaisivat kustantajilleen voittoa? Tuskinpa mikään julkaisutoiminta voi perustua hyväntekeväisyydelle, ja kaikkia julkaisuja ei voida kustantaa jäseninstituutioiden kautta.

Syksy Räsänen

Metusalah:

Tässä on kyse on lähinnä lehdistä. En tunne niiden painosmääriä. Kirjojen kustantaminen ja ostaminen on eri asia: kirjojen määrä ja hinta on pienempi, eikä niiden kirjoittaminen ja hankkiminen ole välttämätöntä, toisin kuin tieteellisten artikkelien.

Hiukkaskosmologiassa jo nyt kaikki julkaisut julkaistaan jäseninstituutioiden rahoittamassa arXivissa, peer review vain puuttuu.

Opettaja

Syksy: "peer review vain puuttuu."

Kuinka iso puute tuo "vain" on? Vain onko parempi, että mitä tahansa saa julki?
Kai siellä kuitenkin jonkinlainen jälkirankkaus toimii?
Onko arXiv-jukaisu suurikin ansio CV:ssä?
Toisaalta kuinka onnellisia hiukkaskosmologit olisivat, jos esimerkillään saisivat vaikkapa Naturen konkurssiin?

Syksy Räsänen

Opettaja:

Peer review'stä, ks. http://www.tiede.fi/blog/2009/01/25/totuuden-ovivahdit

Peer review on tällä hetkellä välttämätön osa tieteellistä julkaisemista. Kuten tapaus, josta krjoitin merkinnässä http://www.tiede.fi/blog/2012/04/30/kiekkoja-ja-palloja/ osoittaa, käytännössä tieteellisten julkaisujen oikeellisuuden tae on se, että analyysi (ja kokeellinen data) on avoimesti saatavilla, niin että koko yhteisö voi käydä sen läpi, ei vain yksi tai kaksi refereetä.

arXivissa on tietty seula, joka karsii pois lähinnä artikkelit, jotka eivät kuulu tieteen piiriin, ei niinkään sellaisia jotka ovat vain huonoja. Laatuleima tulee lehdiltä, ei arXivista.

Tarkoituksena ei ole saattaa lehtiä konkurssiin.

Pekka

Kunhan vaan varmistan: Elsevier on siis kustantaja joka kehuu itseään näin:
"We publish around 2,000 journals and close to 20,000 books and major reference works."
Onko tämä kustantaja siis niin iso tekijä, että suurin osa tieteellisistä artikkeleista menee sen filttereiden ja laskutuksen kautta? Jos, niin miten tällaiseen tilanteeseen on edes päädytty? Ymmärsin että em. kustantamo on varsin vanhaa perua, juuret ovat syvällä, mutta eikö tosiaan ole muita kustantajia tai tahoja jotka toimittaisivat tutkijoiden artikkeleita ammattilehtiin? Ovatko kaikki arvostetuimmat ammattilehdet Elsevierin takana ja hallussa?

Syksy Räsänen

Pekka:

Riippuu alasta. Kuten Yliopistolaisen jutussa totean, hiukkaskosmologiassa on muitakin samantasoisia kustantajia.

aexis

Jaa'a - onkohan se yhdistyspohjaisuuskaan mikään onni ja autuus - varsinkin kun aikaa vierähtää riittävästi ja systeemi kerää ympärilleen turhaa läskiä.

Esim. elektroniikka- ja sähköalojen (ja niistä vuosikymmenien saatossa kehittyneiden rinnakkaisalojen) IEEE tuntuu olevan samanlainen pain in the ... kuin monet kaupalliset kustantajat. En tosin tiedä miten IEEE:n julkaisuiden lukuoikeuksien hinnat organisaatioille oikein vertautuvat kaupallisten kustantajien taksoihin, mutta eivät ne mitään edullisia ole.

Lisäksi IEEE on ilmeisesti ahneuksissaan jaellut konferenssien pito-oikeuksia (maksua vastaa totta kai) vähän turhankin löyhäkätisesti ja seurauksena maailmalle (erityisesti Aasiaan) on syntynyt olemattomia konferensseja, jotka julkaisevat kaikki mahdolliset heille lähetetyt paperit. Vertaisarviointi tietysti jää puuttumaan eikä konferenssiakaan tietenkään oikeasti järjestetä.

Tietysti joku Spinger tuntuu kaupalliselta puolelta menneen samaan kelkkaan ja kyseisen puulaakin s-postiin perustuva sisällysluetteloiden seuranta on muuttunut käytännössä hyödyttömäksi - pahimillaan spostilaatikkoon tupsahtaa useamman kerran viikossa jonkun journal of sitä-sun-tätän käsivarrenmittainen sisällysluettelo, joka paljastuukin jossain kaukoidän perukoilla pidetyn obskuurin konferenssin julkaisuksi... artikkeleiden tasoa ei usein voi sanoin kuvailla...

Donatello

Hei Syksy,

Kun tietääkseni kiertelitte ympäri maailmaa ennen dosentuurianne, niin kiinnostaisi tietää, että millä tasoilla postdocien palkat ovat nykyään Suomessa ja ulkomailla? Ala kiinnostaisi, mutta aikamoisia urbaanitarinoita kuulee siitä, että tutkijan uralle ryhtyvä saa viettää koko nuoruutensa leipäjonossa...

Syksy Räsänen

Donatello:

Palkoissa on suuria vaihteluita maiden mukaan. Italiassa, Espanjassa ja Ranskassa palkat ovat alhaiset, Sveitsissä ja Saksassa korkeat, CERNissä suorastaan kohtuuttomat. Suomessa palkkaus ei ole kehno. Rahan takia ei fyysikoksi kannata ryhtyä, sitä saa helpommallakin.

Pentti S. Varis

Joskus voi tärkeitä asioita löytää yllättävistä lähteistä. Esimerkiksi defekteitä en tiennyt olevankaan 80-luvun puolivälissä. Varmaan niistä tiedelehdissä kerrottiin, mutta niin vaikeatajuisesti, että en ollut jaksanut perehtyä. Kerran taas istuskellessani fysiikan laitoksen kirjastossa Natureita selailemassa käteeni sattui Current Science, näytenumero Intiasta. Siinä oli G.Venkataramin yleistajuinen ja innostava artikkeli defekteistä. Harrastelijalle aukesi aivan uusi maailma.

Kenties intialainen mielenmaisema ko-operatiivisuuksineen oli tehnyt mahdolliseksi kertoa defektien oudosta ja kiihottavasta olemuksesta maallikonkin ymmärtämällä tavalla..

AaPee

Tuo kustantamisen tai tieteellisten lehtien kalleus on yksi suuri kompastuskivi. Myönnän, että itse olen julkaissut useimmiten juuri Elsevierin
lehdissä. Tähän mennessä open access julkaisut eivät ole kiinnostaneet lähinnä siksi, että uusien open access lehtien tasosta ei ole tietoa saatikka lukijakunnasta. Elsevierillä on kuitenkin lehtiä jotka ovat vanhoja ja arvostettuja. Myönnettäköön, että toi voittoprosentti 36 % ja 1 "jaardin" vuositulos yllättää.

Perusongelma kaiketi on, että monen artikkelin eteen on pistetty tuhansien työtuntien panos ja vuosien työ. Conclusioneita tehdessä on saatu itkeä verta. Sellaista artikkelia ei halua pistää lehteen missä kukaan ei lue/löydä sitä. Elsevierin lehtiä lukee kuitenkin hyvin moni tutkija.
Open access löy itsensä läpi vielä voimakkaammin kuin millä tasolla se nyt on ja hyvä niin....sitä odotellessa.

Syksy Räsänen

AaPee:

Jos työskentelee alalla, jolla ei vielä ole varteenotettavia vaihtoehtoja Elsevierille tai sen hengenheimolaisille, niin on toki ymmärrettävää että lähettää julkaisunsa niille. Mutta on yllättävää, että vaikkapa hiukkasfysiikassa, missä kilpailijoilla on hyvä maine (ja impact factor) ja halpa hinta tutkijat silti tekevät työtä Elsevierin kanssa.

Susanna

Blogi ei liittynyt kielelliseen ilmaisuun, mutta minulla on pyyntö Syksylle. Onko mitenkään mahdollista, että alkaisit kirjoittaa selkeämmin? Minusta sinulla on ollut todella paljon hyviä ajatuksia, joita haluaisin pohtia lisää itsekseni. Tiedän, että hyvän kielen kirjoittaminen on hankalaa ja vaatii aikaa sekä totuttelua, mutta eikö siinä olisi mukava haaste? Kirjoittaa vaikeista aiheista selkeämmin. Tähän aiheeseen on minusta tarpeetonta sekoittaa lapsille suunnattua kirjallisuutta, koska se millä syvyydellä asioista kirjoitetaan on eri asia kuin kielioppisäännöt. Korjaa, jos olen väärässä ja pahoittelut omista kirjoitusvirheistä näin ilta myöhään.

pete

Olisikio havaittavissa aihekato, tai puuttuminen hiukkkasen toiminnan vajavaisuuteen!
Olisiko jo nyt, tai paremminkin sanottuna pitänyt olla, hieman tieteen kannalta laajempi näkökulma.
On aina pyritty totuutta kaunistelemaan ja uskomuksia korjaamaan. Tätä keinoa aina käytetään.
Raakatotuus on julma. Mutta vaikka tiedämme, ehkä noin 1-10 prosentia mailman synnystä, voimmeko kiinnittää huomiomme vain siihen yhteen 1-10 prosenttiin. Kyse on tietenkin tutkistusta hiukkasesta. Tutkijat tietävät sen olevan Higgins.
Koska tutkija ei saa ajatella omilla aivoilla, on mahdollisuus onnistua Higginsin hiukkasen löytymisestä olematon
Tähän laitetaan veronmaksajien rahoja vaikkapa 10€ / lärvi / vuosi, ekä haittaa mitään. Tuloksena on tutkimustietoa koko rahalla.
Tietenkin saamme tutkimustuloksia, oletetusta hyödystä. Vanhoja avaruus materiaaleja käytetään hyödyksi.
Voisikin kysyä onko nano, kvatti, hiukkas teoriat edes hyödyllisiä? Mihin pyritään ja mten sitä pyritään hyödyntämään huomenna.
Vaikka löytäsimme higginsin hiukkasen, miten se vaikuttaa kenenkään elämään.
Teoriassa valon kulkemamatka on jo kuljettu, joten aika ei sitä rajoita.
Aika on vain laskennallinen nopeus valolle. Siis näkyvä ja toiminnallinen, ei säteily tai hiukkasten toiminta.
Syksy Räsänen torppaa aina ajatukset. Joten olkoon opiksi ja kiitos mielenkiintoisesta tieteestä.

Syksy Räsänen

Susanna:

Mikä ilmaisussani on erityisen epäselvää? Mihin kielioppivirheisiin olet kiinnittänyt huomiota? (Ainakin pilkutukseni lienee usein väärin.) En ymmärrä viittaustasi lapsille suunnattuun kirjallisuuteen.

Metusalah

Susanna toivoi Syksyn "kirjoittavan vaikeista aiheista selkeämmin".
Syksy kysyi "Mikä ilmaisussani on erityisen epäselvää?"

Pilkku- ja kielioppivirheet sikseen; jokainen lukija ymmärtää ajatuksen, vaikka pilkut eivät aina olisi kohdallaan.

Itse ymmärtäisin Susannan tarkoittavan sitä, että blogin kirjoittajan tulisi käyttää nykyistä enemmän vertauksia, kielikuvia, metaforaa, jotta meille maallikoille selviäisi hyvin spesifisestä substanssista aiheen oleellisin päätarkoitus.

Tässä yhteydessä annan esimerkin. Eräs Cernin fyysikko antoi taannoin medialle lausunnon, jonka mukaan "Higgsin bosonin etsiminen on hieman samanlaista, kuin jos ammuttaisiin nuppineuloja suurilla tykeillä Euroopan ja Amerikan mantereiden välillä. Jos kaksi neulaa törmäävät nokkakolarissa toisiinsa, ja sen seuraukset päästään havainnoimaan, Higgs on löytynyt."

Tässä kait Syksylle hieman vinkkiä?

Susanna

Ehkä ennakoin tarpeettomasti reagointiasi, koska olen aiemmin käynyt samaisen keskustelun erään yliopiston lehtorin kanssa. Minulle usein väitetään, että jotkut asiat ovat liian hankalia ymmärrettäväksi. Olen onnistuneesti selittänyt filosofiaa, psykologiaa ja kemiaa, joten en ensisijaisesti usko väitteeseen asioiden ymmärtämisen mahdottomuudesta. Toivottavasti olemme tästä samaa mieltä.

Otan käytännön esimerkin tekstistäsi, jotta voit halutessasi hahmottaa ongelman, joka perustuu omaan näkemykseeni.

Kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna jotkut lauseesi ovat tarpeettoman pitkiä. Tämä varmasti johtaa ongelmaan pilkutussäännöissä. Lisäksi jotkut puhekielen ilmaisut ja kuluneet fraasit vievät huomiota oleellisesta. Tämä on minusta suurin ongelma teksteissäsi. Meillä jokaisella on omia henkilökohtaisia ilmaisutapoja, joita suosimme puheessa. Kirjoittaessa niitä kannattaa välttää, koska lukijalle tulee sellainen olo, että mitäköhän kirjoittaja haluaa sanoa? Painotan uudestaan tätä oleellista tosiasiaa. Käytettäessä nokkelia sanaleikkejä huomio kiinnittyy epäolennaiseen. Toki joissain tapauksissa nokkelat sanavalinnat ok, mutta niitä ei kannata käyttää liikaa. Ainakin lukion äidinkielen opettajat kielsivät käyttämästä joitain kuluneita fraaseja (pitkässä juoksussa, laittaa pystyyn, silmätikku).

Kaiken kaikkiaan suosittaisin käyttämään suoraa sanajärjestystä ja välttämään turhaa passiivin käyttöä. Lukiessa nimittäin tulee sellainen olo, että kuka, missä ja milloin?

Toivon, että Sinulle ei tule sellaista kuvaa, että yrittäisin poistaa luovuuden kirjoituksistasi. Sitä en todellakaan halua, vaan päinvastoin, haluan, että luovuutesi kirjoittajana näkyy paremmin. Minä olen aivan varma, että pienillä muutoksilla tekstiäsi on helpompi lukea. Nautin lukea kirjoituksia, joissa on paljon uusia näkemyksiä. Opin asioita kysymällä itseltäni asioita. Ehkä Sinulle sopiva kysymys olisikin, että miten sanon tämän asian muille niin, että ei tule väärin ymmärryksiä ja toisaalta sanoma menee oikein perille? Itse mietin tätä eniten kirjoittaessani.

Susanna

Anteeksi, kun tulen tänne palstalle vastaamaan Metusalahille, mutta tarkoitin palautteellani aivan päinvastaista, kun kirjoitit. Jos asioita ylitulkitsee, katoaa kyky oivaltaa asioita. Pahimmassa tapauksessa ylitulkinta johtaa väärinymmärrykseen. Tästä on oiva esimerkki Metusalahin kommentti.

Minä henkilökohtaisesti uskon, että ymmärtäminen vaatii asioiden omaksumista tietyssä järjestyksessä. Kirjoittajan on annettava vastuu myös lukijalle ymmärtää asioita oikein. Kukaan ei voi pakottaa ajattelemaan. Kommunikointi on hyvin hankalaa jopa akateemisten ihmisten välillä, joten ei anneta ainakaan kehnon suomen kielen vaikeuttaa asiaa. Meillä on oikeasti maailman hienoin kieli, joten käytetään sitä oikein. Emmehän matematiikassakaan tee omia sovelluksia.

Metusalah

No joo. Nyt olemme "ikuisuuskysymysten" äärellä, kuten hiukkasfysiikassa pitääkin olla. Silti olisin Susannan kanssa eri mieltä.

Jos media kirjoittaa: "Cernin hallinnoima LHC tutkii protonitörmäyksiä ja etsii juuri nyt Higgsin hiukkasta", se ei maallikolle kovin paljon kerro; mielikuvitus ei riitä informoimaan lukijaa mistä on kyse, koska käsitteet ovat hakusessa. Sen sijaan edellä esittämäni vertaus neulojen ampumisesta mantereiden välillä antaa kuulijalle edes pienen mahdollisuuden yrittää ymmärtää hankkeen vaikeudesta ja monimutkaisuudesta. Miksi tämä voisi olla "ylitulkintaa"?

Ehkä nyt kuitenkin Susannan kanssa sovimme siitä, että älkäämme sotkeutuko lillukanvarsiin, vaan antaakaamme Syksyn kirjoittaa kuten hän itse harkitsee oikeaksi. Meillä on ainakin etuoikeus yrittää ymmärtää huippufyysikon tekstiä. :-)

Syksy Räsänen

Susanna:

Kiitos. Ainakin virkkeiden pituudessa ja sanajärjestyksessä on tosiaan parannettavaa.

Metusalah:

Käytän mielelläni vertauksia, mutta niiden kanssa täytyy vähän varoa. Lukijalle ei välttämättä ole selvää, mikä vertailukohtana käytetyn asian piirre on oleellinen ja mitä ei kuulu verrata. Minä en esimerkiksi ymmärrä, mitä tuolla neulavertauksella yritetään välittää. LHC:ssä kiertävien protonisuihkujen saaminen törmäämään on helppoa, ja törmäyksissä syntyy usein Higgsin hiukkasia. Ongelma ei ole Higgsin hiukkasen tuottamisessa, vaan sen erottamisessa muiden törmäystuotteiden seasta.

Vesa

Eikös tuossa neulavertauksessa ole ideana havainnoillistaa protonin koon (halkaisijan?) suhdetta kiihdyttimen pituuteen?
Siinä vaan jätetään mainitsematta, että noita neuloja on mahdollista ohjailla vielä siellä Atlantin ylläkin, mikä saa täysin asiasta tietämättömän hämmästelemään osumisen todennäköisyyttä. Korjatkaa jos asianlaita ei ole näin.

Pekka

Metusalah kirjoittaa:
"... kirjoittajan tulisi käyttää nykyistä enemmän vertauksia, kielikuvia, metaforaa, jotta meille maallikoille selviäisi hyvin spesifisestä substanssista aiheen oleellisin päätarkoitus."

Mielestäni Syksy kirjoittaa todella hyvin, ja maanläheisesti, ja ymmärrettävästi asioista, jotka esitetään ammattipiireissä matematiikan yhtälöinä. Kiitos Syksylle kun et puhu täällä liian paljon matematiikkaa...
Myös: Syksy laittaa linkkejä aiempiin kirjoituksiin, jos ne sivuavat tai liittyvät juuri nyt puheena olevaan aiheeseen miltäkin osin, sekin on tosi hyvä käytäntö. Mielestäni spesifisen substanssin pohtiminen näissä metaforissa on ei-oleellista...

Syksy Räsänen

Vesa:

Protonin halkaisijan ja LHC:n tunnelin pituuden suhde on noin 10^(-19). Nuppineulan pään ja Atlantin läpimitan suhde on noin 10^(-9), eli yhtä kaukana tästä kuin ihmisen koko on atomin koosta.

Metusalah

Kenties käytin vääränlaista neulaesimerkkiä tuossa edellä, koska se ei mennyt perille. Jos kuitenkin pysytään neuloissa, tässä vielä yksi tapaus ihan esimerkin vuoksi. Kannattaa lukea koko linkki, mutta toivottavasti en eksy liian kauas blogin aiheesta:

“One of the most high-profile areas of research at the LHC is the search for the Higgs boson and in the 1970s John Ellis was instrumental in putting it on the experimental agenda and proposing a way that it could be spotted by the LHC’s predecessor – the Large Electron–Positron Collider (LEP) – by the particle radiating a Z-boson. In the end, despite possible last-minute hints, LEP could only put a lower limit on the mass of the Standard Model Higgs boson at 114.4 GeV/c2 with a 95% confidence level.”

http://mag.digitalpc.co.uk/Olive/ODE/physicsworld/LandingPage/LandingPag...

Eusa

Syksy:

"Protonin halkaisijan ja LHC:n tunnelin pituuden suhde on noin 10^(-19). Nuppineulan pään ja Atlantin läpimitan suhde on noin 10^(-9), eli yhtä kaukana tästä kuin ihmisen koko on atomin koosta."

Toisaalta LHC:ssa protonisuihkua ohjataan koko lennon ajan, Atlantin yli lähetettyä nuppineulaa ei. Minun mielestäni vertaus on varsin napakka kuvaus vaikeusasteesta juuri siinä mielessä, että törmäytystä täytyy harjoittaa sangen kauan tuloksiin pääsemiseksi. Sinänsä lentovertaus ei kuvaa mitään LHC:n toiminnasta.

Hedelmäpeli - blogit - Tiede.fi

[...] aiemmin kirjoittanut tieteellisen kustantamisen ongelmista. Pelin säännöt ovat sellaiset, että tutkijat antavat [...]

Seuraa 

Maailmankaikkeutta etsimässä

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Syksy Räsänen on teoreettinen fyysikko Helsingin yliopistossa. Syksy kirjoittaa kosmologiasta, hiukkasfysiikasta ja niiden tekemisestä, tai ainakin asioista sinne päin.

Teemat

Blogiarkisto