Suomessa pauhataan huippututkimuksesta, huippututkijoista ja huippuyksiköistä. Vielä viime vuonna Helsingin yliopiston pääsivun otsikkonakin oli "Eurooppalainen huippuyliopisto". (Tekstiksi on näköjään vaihtunut "Eurooppalainen tutkimusyliopisto".)

Termi "huippututkimus" kuulostaa siltä, että olisi olemassa erillinen kategoria tiedettä, joka on luonteeltaan aivan erityistä noustessaan kaiken muun ylitse. Tutkimuksen laadulla retosteleminen on yleismaailmallista, mutta huippututkimusajatus tuntuu olevan Suomessa erityisen rakastettu. En edes tiedä, onko käsitettä "huippututkimus" olemassa englannin kielessä, en ole ainakaan siihen törmännyt. On tosin myönnettävä, että en seuraa tiedepoliittista -tai oikeammin rahoituspoliittista- keskustelua ulkomailla senkään vertaa kuin Suomessa, ja huippututkimustarrassa on kyse vain politiikasta. Eihän tutkija puhu kollegansa kanssa siitä, onko jokin tutkimus "huippua", vaan siitä, onko se oikein, mitä sen avulla ymmärtää ja mihin siitä voi jatkaa.

Tutkimuksen taso vaihtelee paljon, mutta laadun jakauma on ennemmin kohoavien kukkuloiden ja hedelmättömien soiden täplittämä nummi kuin terävä vuoristo. Tiede etenee eri suuntiin matkaavien yritysten ja erehdysten kautta, ei ennalta selvää reittiä suoraan ylös. Jälkeen päin kiinnittää helposti huomiota vain onnistumiseen ja siinä välittömästi mukana olleisiin henkilöihin, eikä hahmota läpimurron mahdollistanutta ympäristöä ja aiempaa tutkimusta. On harvoin heti selvää, mitkä ideat osoittautuvat oikeiksi ja mikä nousee tärkeäksi ajan kuluessa - huonon tutkimuksen tunnistaminen sen sijaan ei ole vaikeaa.

(Disclaimer: kirjoittaja työskentelee Geneven yliopistossa, jonka pääsivulla ei mainita sen olevan eurooppalainen huippuyliopisto.)

Kommentit (6)

Syksy Räsänen

Matti:

Tutkijoiden taidot, tiedot ja taipumukset (ja tutkimusympäristöt) vaihtelevat aivan niin kuin muidenkin alojen toimijoiden.

Matti

Minä olen tähän asti kuvitellut kilpailun olevan niin kovaa luonnontieteiden puolella, että tasoerot sen myötä olisivat myös hyvin pieniä. Poislukien tietysti Albertin ja kumppaneiden tapaiset nerot. :) Sen minäkin ymmärrän hyvin, että tutkimusympäristöissä on eroja. Niissä kun rahalla saa ja hevosella pääsee. :)

Syksy Räsänen

Pekka:

"Sen minäkin ymmärrän hyvin, että tutkimusympäristöissä on eroja. Niissä kun rahalla saa ja hevosella pääsee."

Tämä onkin seuraavan merkinnän aihe.

Utelias

Minuakin on jo pitkän aikaa ihmetyttänyt, miten suomalaiset jakasavat vaahdota huippututkimuksesta ja huippuyksiköistä. Hiukan liian pitkälle tuo huiputus on mennyt. Tunnen eteviä suomalaisia tutkijoita, jotka eivät tule Suomeen, koska tutkimusprofiili ei sovi mihinkään tämänhetkiseen huippuyksikköön. Vaan eipä
intoilu rajoitu tutkimukseen - pari minuuttia sitten luin Hesarista, että Andy
McCoyn uuteen bändiin tulee huippumuusikoita.

Seuraa 

Maailmankaikkeutta etsimässä

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Syksy Räsänen on teoreettinen fyysikko Helsingin yliopistossa. Syksy kirjoittaa kosmologiasta, hiukkasfysiikasta ja niiden tekemisestä, tai ainakin asioista sinne päin.

Teemat

Blogiarkisto