Kommenteissa kysyttiin, millainen on teoreettisen fyysikon työpäivä, ja kun tähän kysymykseen törmää muutenkin, laitan siitä jokusen sanan.

Fyysikon toimenkuvaan kuuluu tutkimuksen lisäksi opetusta ja hallinnollisia velvollisuuksia, kuten apurahojen hakemista ja niistä raportoimista, tutkijoiden ja ryhmien arviointeihin osallistumista aidan molemmin puolin, suosituskirjeiden ja refereeraporttien kirjoittamista ja niin edelleen.

Eri toimien suhde riippuu siitä, missä vaiheessa on tutkijana. Väittelyn jälkeen fyysikoilla on tyypillisesti muutama kaksi-kolmivuotinen postdoc-paikka, sen jälkeen apulaisprofessuuri tai vastaava pesti neljän-viiden vuoden ajan, ja lopulta sitä toivon mukaan saa pysyvän paikan jostain päin maailmaa. Postdoc-vaiheessa saa vielä keskittyä tutkimukseen, mutta mitä pidemmälle etenee, sitä enemmän kertyy muita velvollisuuksia. Eräs tuttuni sanoikin pian professoriksi nimittämisensä jälkeen, että toivoisi olevansa vielä postdoc, jotta olisi aikaa tehdä tutkimusta.

Tutkimuksen tekemisen arkipäivä vaihtelee sen mukaan, millaisesta projektista on kyse ja missä vaiheessa se on. On tärkeää pysyä tietoisena siitä, mitä muut tekevät, ja tieteellisiä artikkeleita tulee lukeneeksi joitakin satoja vuodessa. Joskus joku artikkeli antaa sykkeen tutkimusongelmalle, tai se voi herätä oman tutkimuksen aiemmin avaamista kysymyksistä tai konferenssien ja vierailujen yhteydessä käydyistä keskusteluista ja kiistoista.

Teoreettisempien projektien alkuvaiheessa harhailee päiviä tai viikkoja kynän ja paperin kanssa, yrittäen antaa ongelmalle muotoa johon tarttua ja selvittää, mitä menetelmiä siinä voisi käyttää. Joskus tämä tapahtuu yksin, joskus asioita setvii alusta alkaen muiden kanssa. Kun polku kirkastuu, voi siirtyä yksityiskohtaisempiin laskuihin. Joskus ne on mahdollista tehdä kynällä ja paperilla: tällöin laskujen tekemiseen menee yleensä joitakin viikkoja, ja niiden tarkistamiseen vielä lisää aikaa. Ainakin minulla suuri osa laskuista osoittautuu lopulta tarpeettomiksi: tehtyään ne ymmärtää, mistä on kysymys, niin että tulokset voi johtaa yksinkertaisemmin. Tämän jälkeen seuraa kirjoitusvaihe, jossa löydöt esitetään mahdollisimman selkeästi ja kehystetään aiemmalla tiedolla. Yhden artikkelin tekemiseen menee kokonaisuudessaan keskimäärin jokunen kuukausi. Lyhin aika minulla on ollut kaksi päivää, pisin hieman yli vuoden, ja yleensä on samaan aikaan tekeillä useampia artikkeleita.

Jos projektissa tarvitaan numeerista laskemista tai siihen sisältyy yksityiskohtaista havaintoihin vertaamista, teen yhteistyötä niitä puolia hallitsevien kollegoiden kanssa. Tällöin harhailua on yleensä vähemmän, ja tutkimusongelman pitää olla paremmin muotoiltu ennen koodin kirjoittamista ja dataan sovittamista. Toisaalta yhteistyöhon kuuluu paljon edestakaista sähköpostitusta ja aikataulujen järjestämistä.

Näin siis omalla kohdallani. Eri aiheiden parissa ja eri tutkijoilla prosessi voi olla hieman erilainen. Ei ole vain yhtä tapaa tehdä tutkimusta, on useita reittejä eteenpäin ja vaihtoehtoja niiden kulkemiseen. Jotkut aiheet vaativat syvempää matematiikan tuntemusta tai tarkkoja ja pitkiä laskuja, toiset käsitteellistä ymmärrystä, joskus tekee jotain nopeaa ja helppoa tuosta noin. Koodaustaito, matemaattinen osaaminen, fysikaalisen merkityksen hahmottaminen matematiikan takaa, tarkkanäköisyys, huolellisuus, kyky esittää asioita selkeästi, uskallus, fysiikan laaja tuntemus ja ahkeruus ovat kaikki hyödyllisiä ominaisuuksia, ja tutkijoilla on niitä eri suhteissa. Kukaan ei osaa kaikkea, joten on hyvä löytää tyyli joka sopii omiin vahvuuksiin ja paikata heikkouksia yhteistyöllä.

Kommentit (7)

Pekka

Mielestäni on aika hassua, jos postdoc-vaiheessa pystyy keskittymään tutkimukseen mikä lisää ja syventää ko. henkilön ammatillista osaamista, mutta saatuaan nimityksen professoriksi tulee muita pakkopulla-tyyppisiä tehtäviä jolloin tutkimus jää väkisinkin vähemmäksi, jos oikein ymmärsin. Eikö tutkimusta voisi silti halutessaan jatkaa täysipainoisesti, ja antaa muiden professoreiden hoidella halutessaan noita muita velvollisuuksia?

Leone

Mitenkäs tässä kuviossa onnistuu perustavaa laatua olevien uusien teorioiden ja ajatusten tuottaminen? Tuo kun taitaa vaatia useiden vuosien keskittymistä vailla suurempia häiriötekijöitä.

K-P

Haluaisin kysyä mikä fysiikan ala on tällä hetkellä mielestänne kiintoisin tai työllistää teitä eniten?

Syksy Räsänen

K-P:

Eri fyysikoilla on tietysti eri mieltymykset. Jos tarkoitit vain minua, niin olen kosmologi ja tutkin tällä hetkellä maailmankaikkeuden laajenemista, valon kulkua maailmankaikkeudessa ja kosmista mikroaaltotaustaa.

Työnhaaroja - blogit - Tiede.fi

[...] myös oppii millainen tiedeyhteisö on ja miten siinä toimitaan. Väitteleminen on itsenäisen tutkijanuran alku. Ne, jotka jatkavat akateemisessa maailmassa, ovat tämän jälkeen kaksi-kolmivuotisissa [...]

Seuraa 

Maailmankaikkeutta etsimässä

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Syksy Räsänen on teoreettinen fyysikko Helsingin yliopistossa. Syksy kirjoittaa kosmologiasta, hiukkasfysiikasta ja niiden tekemisestä, tai ainakin asioista sinne päin.

Teemat

Blogiarkisto