Eräs naispuolinen tuttuni työskenteli pitkään copywriterinä. Työhön kuuluu kestitystä, ja hän tarvitsi keinon päästä eroon ärsyttävistä miehistä, jotka lähestyivät juhlissa. Tuttuni alkoi sanomaan, että työskentelee hiukkasfyysikkona CERNissä. Tämä toimi erinomaisesti siihen asti, kunnes toinen osapuoli vastasi "Sehän mielenkiintoista! Missä kokeessa olet, minä kalibroin Delphin silikonitrakkerin endkäppejä" tai jotain sellaista.

On monia samanlaisia tarinoita. Eräällä naispuolisella kollegallani oli opintoaikoina tapana sanoa niille pojille, joista voisi olla kiinnostunut, opiskelevansa luokanopettajaksi, ja kertoa muille totuus fysiikan opinnoistaan. Toisen kollegan kokemuksen mukaan repliikki "teen väitöskirjaa teoreettisesta astrofysiikasta" karkottaa miehiä klubeilla tehokkaasti.

En oikein tiedä, miksi fyysikkonaisia pelätään (miehillä tämä ei toimi samalla tavalla). Olisi mukava ajatella, että fysiikan sisällä sukupuolella ei sentään ole suurta merkitystä. Fysiikka kuitenkin on hyvin miesvaltainen ala, ja naisten osuus on sitä pienempi, mitä merkittävämmistä paikoista on kyse. Opintovaiheessa naisten osuus putoaa joka vuosi, ja väittelyvaiheessa he ovat selvä vähemmistö.

Nähdäkseni syyt siihen, että naiset keskeyttävät fysiikan opintonsa miehiä useammin ovat monimutkaiset, eikä varsinaisesta syrjinnästä ole kyse. (Kirjoitan tästä kenties joskus toiste enemmän; naispuolisten esikuvien puutteella ja epäilyillä siitä, onko oikealla alalla, lienee jonkinlainen rooli.) Myöhemmässä vaiheessa, esimerkiksi pysyviä työpaikkoja jaettaessa, tilanne on toinen. Asia tuli mieleen törmätessäni mainintaan tästä tutkimuksesta, jonka mukaan

"women who present themselves as confident and ambitious in job interviews are viewed as highly competent but also lacking social skills. Women who present themselves as modest and cooperative, while well liked, are perceived as low on competence. By contrast, confident and ambitious male candidates are viewed as both competent and likable and therefore are more likely to be hired as a manager than either confident or modest women."

Sen sijaan, että kertoisin, miten tutkimuksessa päädyttiin tähän johtopäätökseen, turvaudun tositarinan voimaan. Eräässä merkittävässä yliopistossa oli hiljattain avoinna professuuri. Hakijoiden joukossa oli kaksi pätevää naista.

Rouva A on johtoasemassa eräässä tärkeässä fysiikan kokeessa, hän on kirjoittanut useita hyviä julkaisuja ja on muutenkin ansioiltaan erinomainen. Hänellä on jo professuuri, mutta hän voisi ottaa tämän paikan, tietyillä ehdoilla, jotka hän ilmoittaa tarkasti. Rouva A on itsevarma ja määrätietoinen.

Rouva B on myös papereiltaan pätevä, omaa erinomaisen opetuskokemuksen ja niin edelleen. Rouva B on miellyttävä ja mukava.

Valintakomitean (mies)jäsenet eivät halunneet antaa paikkaa rouva A:lle, koska "hän on niin itsekäs ja määräilevä, eihän rouva A:n kanssa voi tulla toimeen!". Entäpä rouva B - hän vaikuttaa helpolta ja joustavalta henkilöltä? "Niin, niin...mutta rouva B ei ole johtajatyyppiä - me haluamme jonkun, joka voi rakentaa tutkimusryhmän ja johtaa sitä."

Kommentit (8)

keto

Otsikko on paras!

Tottahan tässä paljon on. Asioista innostunutta naista pidetään helpommin friikkinä kun mies on vain oman alansa asiantuntija. Itse olen fyysikkona tutkimusmaailmasta muista syistä pois siirryttyäni huomannut, että on helpompi olla 'tavallisen pätevä' töissä ja innostua sitten asioista harrastuksissa. Usein siellä siedetään sitä paremmin.

veepee

Tuossa rouva A:n ja B:n valinnassa esille tulleet stereotypiat moni väittelijä varmaankin haluaisi yhdistää sukupuolten välisiin biologisiin eroihin. Ero fyysisessä koossa ja voimassa on kautta historian luonut tiettyjä ominaispiirteitä miesten ja naisten väliseen sosiaaliseen kanssakäymiseen. Naisen on pitänyt periaatteessa jollain tasolla aina tiedostaa, että jos ihan kaikki mahdolliset tavat millä tilanne voi jatkua huomioidaan, niin on mahdollista (vaikka kuinka epätodennäköistä) joutua väkivallan kohteeksi, ja tämä voi alitajuisesti vaikeuttaa johtajuuden omaksumista. Oma käsitykseni on, että tälläisiä nykypäivän miesten ja naisten välisen tasa-arvon ongelmia puitaessa on usein vaikea vetää rajaa kulttuurillisten ja biologisten tekijöiden välille.

Tasa-arvokehityksessä on ehkä sellainen "diminishing returns" -kaava, että sitä mukaa kun edetään, ylämäki/vastavirta/tms käy vaikeammaksi. Nykyäänkin Suomen tilanteessa vastassa on syvään juurtuneet moraalikäsitykset, joilla on vahva kulttuurillinen ja ehkä biologinenkin tausta. En tiedä ministeri Sarkomaan jutusta varmaankaan kaikkea, mutta Suomessa tietääkseni kukaan miespuolinen ministeri ei ole koskaan eronnut tehtävistään ollakseen parempi isä lapsilleen. Luulen että käsitykset tai myytit äitiydestä, ja ehkä vähän isyydestäkin, pitää penkoa läpikotaisin, jos tasa-arvokehityksen halutaan jatkuvan. Myös seksuaalivähemmistöjen kannalta se olisi suotavaa.

Taannoin kun vanhemmuuden kustannusten jakamisesta kaikkien työnantajien kesken oli puhetta, sitä kannatti muun muassa hallitus, eduskunta ja kansa. Ked. Kasvin mukaan se kaatui kolmikannassa, jossa työmarkkinajärjestöt eivät sitä sulattaneet. Niissä valtaa pitävät lähinnä miesvaltaiset metalli- ja paperiliitto, jotka olisivat ottaneet hieman takkiin. Näiden ammattiliittojen vaalitavoista taitaakin suora demokratia olla kohtalaisen kaukana, mikä on varmaan yksi syy siihen, että ne eivät edusta jäsenten tahtoa kovin hyvin. Tapauksen tarkempi analysointi voisi olla muutenkin hedelmällistä, koska kun työmarkkinajärjestöjen sisäisiä voimasuhteita tutkitaan niin törmätään äkkiä käsityksiin työn tuottavuudesta ja johtajuudesta, jotka ovat voimakkaasti sukupuolittuneita. Voidaan esimerkiksi väittää, että ala-asteen opettajan tai lastentarhan ohjaajan työ on vaikka kuinka tuottavaa, jos katsotaan sitä, millaiset eväät elämään läpset ovat saaneet. Ajatus voidaan myös yleistää monelle muulle naisvaltaiselle alalle.

MrrKAT

Uudempien tiet. havaintojen mukaan poikien ja tyttöjen ero matematiikassa räjähtää erilleen (vasta) murrosiän jälkeen lukioon mentäessä. Eräs vastasi minulle nakokulma.org -foorumilla näin:

"Lukion pitkää matematiikkaa kiitettävästi osaava tyttäreni ei suunnittele jatkossa syventyvänsä matematiikkaan sen enempää, vaan sen sijaan kadonneisiin kulttuureihin ja muinaisiin kieliin, koska "matematiikkaa opiskelleista tulee hörhöjä" ja hän "aikoo toimia järkevästi"."

Pekka

Kyllä pariteetti rikkoutuu heikoissa vuorovaikutuksissa, ehdottomasti ja todistetusti varsin vakuuttavasti!! Varsinkin uudenvuoden aattona ja juhannusyönä pariteetti rikkoutuu varsin yllättävästi. Syksyn havainto miten naispuolisia fysiikan ammattilaisia ei välttämättä noteerata samalla rimalla johtuu mielestäni siitä, että nämä naispuoliset hakijat eivät ole yhtään huonompia kuin miespuoliset kollegansa, päinvastoin, siinä on sen seuraus, siinä on sen syy...
Oikein Hyvää Uuttavuotta 2009 Syksylle ja Cernin taukohuoneelle, toivon että saatte määrärahoista ensivuodelle uuden kahvinkeittimen ja muutaman neliön lisää tilaa...

KitKat

MrrKAT väitti että uusimmat tieteelliset tutkimukset osoittaisivat naisten ja miesten (tai tyttöjen ja poikien) matemaattisessa lahjakkuudessa eroja. Liekö herra KAT tutustunut tuoreimpiin Tiede-lehtiin ja niissä olleeseen artikkeliin miesten ja naisten eroista sekä yleisimmistä myyteistä (mm. tämä kumottu) tai olisiko hänellä oikein lähteitä osoitaa mutuilulleen?

MrrKAT

En minä missään kohden puhunut lahjakkuudesta ! Asiayhteydessä on vihjettä motivaatioeroihin, ne erot voi räjähtää, tieteellisesti katsoen syytä ei vielä tiedetä, on vain arvauksia.
Miksi paviaaniuroot ja ihmisuroot juoksee pallon perässä ? Miksi liki 99% lintubongareista kantaa Y-kromosomia ? Suuren motivaation takia kenties..?

Pallonpeluu ja sen seuraaminen, lintubongaus ja numeroiden ja kaavojen pyörittely on suurelle osalle ihmisiä epäkäytännöllistä ja varsin typerää touhua. Mutta miehethän on usein epäkäytännöllisiä ja typeriä.. ;)

Tavallista tössötystä « ...

[...] illallista tai ainakin puhelinnumeroiden vaihtoa. Koitin päästä tyypistä nätisti eroon hyväksi havaitulla taktiikalla sanomalla olevani ydinfyysikko, mutta sekään ei miestä lannistanut. Itse hän kertoi olevansa [...]

Seuraa 

Maailmankaikkeutta etsimässä

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Syksy Räsänen on teoreettinen fyysikko Helsingin yliopistossa. Syksy kirjoittaa kosmologiasta, hiukkasfysiikasta ja niiden tekemisestä, tai ainakin asioista sinne päin.

Teemat

Blogiarkisto