Tähtitieteilijä Brian Schmidt kertoi minulle seuraavan tarinan. Ennen erästä televisiohaastattelua toimittaja kysyi Schmidtiltä, onko jotain asiaa, mitä tämä ei halua kysyttävän. Schmidt, joka on erikoistunut supernoviin, vastasi "Älä kysy mitä oli ennen alkuräjähdystä". Haastattelija aloitti suoran lähetyksen reippaasti kysymyksellä "Tohtori Schmidt, mitä oli ennen alkuräjähdystä?". Schmidt käänsi katseensa kameraan ja sanoi "neljä pii". (Haastattelija otti opikseen ja oli loppuajan kiltisti - metodi kuulemma periytyy Britannian Kuninkaalliselta Tähtitieteilijältä.)

Tämän merkinnän aiheena on, mitä oli ennen alkuräjähdystä.

Maailmankaikkeuden laajetessa tavallisen aineen energiatiheys laskee. Niinpä energiatiheys on ollut isompi menneisyydessä, ja yleisen suhteellisuusteorian mukaan tiheys kasvaa äärettömäksi äärellisen ajan päässä menneisyydessä - havaintojen perusteella noin 13-14 miljardia vuotta sitten. Tällöin suhteellisuusteoria ei enää päde, ja itse aika loppuu. Tälle tapahtumalle on annettu nimi "big bang", jonka suomennos "alkuräjähdys" on harhaanjohtava, koska mistään räjähdyksestä ei ole kysymys - eikä nykykäsityksen mukaan myöskään alusta.

Johtopäätös alkuräjähdyksestä perustuu kahteen oletukseen: yleinen suhteellisuusteoria pätee ja aine käyttäytyy samalla tavalla kuin nykyään, mennäänpä miten suuriin tiheyksiin tahansa. Alkuräjähdykseen päädytään (vai pitäisikö sanoa aletaan?), jos kaikki menisi samoin kuin aina myöhemminkin. Varhain kehityksessään maailmankaikkeuden laajeneminen on kuitenkin ilmeisesti noudattanut eri sääntöjä kuin myöhempinä aikoina. Tämä on päätelty seuraavalla tavalla.

Tavallista ainetta sisältävän maailmankaikkeuden laajeneminen hidastuu, koska ainekeskittymät vetävät toisiaan puoleensa. Tästä johtuen maailmankaikkeudessa näkee sitä pidemmälle, mitä kauemmin odottaa: horisontti kasvaa, koska valo kulkee laajenemista nopeammin. Asian kääntöpuoli on, että varhaisempina aikoina horisontti oli pienempi. Koska valon nopeutta ei voi ylittää, horisontti rajaa isoimman mahdollisen alueen, jonka osat ovat voineet vuorovaikuttaa keskenään

Maailmankaikkeus koostuu paloista, jotka eivät ole koskaan puhuneet toisilleen, joten sen voisi odottaa näyttävän tilkkutäkiltä, mutta toisin on. Kosmisen mikroaaltotaustan lämpötila on on sama joka suunnassa, sadastuhannesosan tarkkuudella. Tämä on kovin omituista, koska taivaalla näkyvän mikroaaltotaustan alueet, joiden välinen kulma on yli yhden asteen, olisivat kehittyneet toisistaan riippumattomasti, jos laajeneminen olisi aina hidastunut.

Tällä tavalla esitettynä ongelman ratkaisu on ilmeinen. Vuonna 1980 esitettiin, että maailmankaikkeuden laajeneminen on jossain varhaisessa vaiheessa kiihtynyt. Tämä inflaation nimellä tunnettu idea on noussut yhdeksi modernin kosmologian kolmesta keskeisestä aiheesta, pimeän aineen (josta lisää täällä, tuolla ja siellä) ja pimeän energian (ks. tänne tai tuonne) ohella.

Inflaatio selittää suoraviivaisella tavalla, miksi nykymaailmankaikkeus näyttää samalta kaikkialla. Otetaan varhaisessa maailmankaikkeudessa pieni alue, joka on jokseenkin tasainen. Aloitetaan inflaatio, joka paisuttaa alueen valtavan isoksi (tyypillisesti tilavuus kasvaa noin 10^(78)-kertaiseksi). Kiihtyvän laajenemisen myötä horisontti supistuu: mitä kauemmin odottaa, sitä lyhyemmän matkan näkee, kun aiemmin läheiset alueet katoavat horisontin tuolle puolen. Kun inflaatio loppuu ja laajeneminen hidastuu, horisontti alkaa taas kasvaa ja sen takaa paljastuu maailmankaikkeuden osia, jotka ovat muka ennennäkemättömiä. Itseasiassa nämä alueet ovat peräisin alkuperäisestä tasaisesta palasta, joten siellä näyttää samalta kuin täällä.

Kiihtyvä laajeneminen tekee avaruudesta hyvin tyhjää, ja täytyy olla jokin tapa täyttää se uudelleen. Tyypillisesti inflaatiosta vastuuseen laitetaan jokin hiukkaskenttä, joka inflaation lopuksi hajoaa tavallisiksi hiukkasiksi. Näin syntyvä aine on kuumassa, tiheässä tilassa. Voi sanoa, että tämä on alkuräjähdys, mutta äärellisessä tiheydessä - tai että ylitsepääsemättömältä alkuräjähdykseltä näyttänyt tila onkin vain syntymiskipuja maailmankaikkeuden päästessä inflaatiosta nykyaikaan.

Inflaatio alkoi teoreettisena spekulaationa, ja idea voi ensinäkemällä vaikuttaa vaikeasti kokeellisesti testattavalta. Kaikki tapahtui erittäin lyhyessä ajassa hyvin kauan sitten: inflaation tarkkaa ajankohtaa ei tiedetä, mutta lienee jossain ensimmäisten 10^(-27)-10^(-39) sekunnin aikana, laskien eteenpäin alkuräjähdyksestä-jota-ei-olekaan. Inflaatioteoria on kuitenkin tehnyt useita ennusteita, joita on ollut mahdollista tarkistaa. Seuraava merkintä käsittelee näitä inflaation kokeellisia testejä - ja sitä, mitä ne paljastavat paikastamme kosmisessa järjestyksessä.

Kommentit (29)

Lektu

Miksei alkumöykky fuusioitunut ennen alkuräjähdystä ?

Fuusion käynnistyminen pitäisi olla aika herkässä; tähtiähän on useita tuhansia, ellei peräti 100 miljardia.

Ihmettelijä

"Kosmisen mikroaaltotaustan lämpötila on on sama joka suunnassa, sadastuhannesosan tarkkuudella."

Onko tässä joku ristiriita vai onko kyseessä kaksi eri asiaa?

"Detailed measurements made by the satellite have shown that the fluctuations in the microwave background are about 10% stronger on one side of the sky than those on the other."

Page last updated at 14:43 GMT, Friday, 6 June 2008 15:43 UK
E-mail this to a friend Printable version

Hints of 'time before Big Bang'
By Dr Chris Lintott
Co-presenter, BBC Sky At Night, St Louis, US

"Cosmic microwave background could hold clues about the Big Bang
A team of physicists has claimed that our view of the early Universe may contain the signature of a time before the Big Bang.

The discovery comes from studying the cosmic microwave background (CMB), light emitted when the Universe was just 400,000 years old.

Their model may help explain why we experience time moving in a straight line from yesterday into tomorrow.

Details of the work have been submitted to the journal Physical Review Letters.

The CMB is relic radiation that fills the entire Universe and is regarded as the most conclusive evidence for the Big Bang.

Although this microwave background is mostly smooth, the Cobe satellite in 1992 discovered small fluctuations that were believed to be the seeds from which the galaxy clusters we see in today's Universe grew. Every time you break an egg or spill a glass of water you're learning about the Big Bang

Professor Sean Carroll,
California Institute of Technology

Dr Adrienne Erickcek, from the California Institute of Technology (Caltech), and colleagues now believe these fluctuations contain hints that our Universe "bubbled off" from a previous one.

Their data comes from Nasa's Wilkinson Microwave Anisotropy Probe (WMAP), which has been studying the CMB since its launch in 2001.

Their model suggests that new universes could be created spontaneously from apparently empty space. From inside the parent universe, the event would be surprisingly unspectacular.

Arrow of time

Describing the team's work at a meeting of the American Astronomical Society (AAS) in St Louis, Missouri, co-author Professor Sean Carroll explained that "a universe could form inside this room and we’d never know".

The inspiration for their theory isn't just an explanation for the Big Bang our Universe experienced 13.7 billion years ago, but lies in an attempt to explain one of the largest mysteries in physics - why time seems to move in one direction.
Nasa's WMAP has been studying the CMB since 2001

The laws that govern physics on a microscopic scale are completely reversible, and yet, as Professor Carroll commented, "no one gets confused about which is yesterday and which is tomorrow".

Physicists have long blamed this one-way movement, known as the "arrow of time", on a physical rule known as the second law of thermodynamics, which insists that systems move over time from order to disorder.

This rule is so fundamental to physics that pioneering astronomer Arthur Eddington insisted that "if your theory is found to be against the second law of thermodynamics I can give you no hope; there is nothing for it but to collapse in deepest humiliation".

The second law cannot be escaped, but Professor Carroll pointed out that it depends on a major assumption - that the Universe began its life in an ordered state.

This makes understanding the roots of this most fundamental of laws a job for cosmologists.

"Every time you break an egg or spill a glass of water, you're learning about the Big Bang," Professor Carroll explained.

Before the bang

In his presentation, the Caltech astronomer explained that by creating a Big Bang from the cold space of a previous universe, the new universe begins its life in just such an ordered state.

The apparent direction of time - and the fact that it's hard to put a broken egg back together - is the consequence.

Much work remains to be done on the theory: the researchers' first priority will be to calculate the odds of a new universe appearing from a previous one.

In the meantime, the team has turned to the results from WMAP.

Detailed measurements made by the satellite have shown that the fluctuations in the microwave background are about 10% stronger on one side of the sky than those on the other.

Sean Carroll conceded that this might just be a coincidence, but pointed out that a natural explanation for this discrepancy would be if it represented a structure inherited from our universe's parent.

Meanwhile, Professor Carroll urged cosmologists to broaden their horizons: "We're trained to say there was no time before the Big Bang, when we should say that we don't know whether there was anything - or if there was, what it was."

If the Caltech team's work is correct, we may already have the first information about what came before our own Universe."

http://news.bbc.co.uk/2/hi/science/nature/7440217.stm

Pekka

Alkuräjähdysskenaario on ilmeisen toimiva, joten odotan todella suurella mielenkiinnolla Syksyn seuraavaa merkintää inflaatioteorian testaamisesta, todella mielenkiintoista!! Syksyn mukaan inflaatio tapahtui paljon nk. Planckin ajan jälkeen, toivon että kertoisit lyhyesti mikä saa näin päättelemään? Miksei inflaatio olisi voinut alkaa paljon aiemmin? Luulen että esim. yleinen suhteellisuusteoria "leikkaa kiinni" jos sen vie liian lähelle Planckin aikaa, joten tämä ei kai ole mikään syy olettaa inflaatio vasta noin myöhään kuin kirjoitat edellä?

pulu

"Lektu kirjoittaa:
1. maaliskuuta 2009 kello 12.38

Miksei alkumöykky fuusioitunut ennen alkuräjähdystä ?

Fuusion käynnistyminen pitäisi olla aika herkässä; tähtiähän on useita tuhansia, ellei peräti 100 miljardia."

Mikä siellä olisi fuusioitunut, kun ei ollut vielä atomiytimiäkään?

Syksy Räsänen

Ihmettelijä:

Mikroaaltotaustan tasaisuudessa on kaksi tasoa. Ensinnäkin lämpötila on sama kaikkialla, lukuunottamatta sadastuhannesosan kokoisia poikkeamia. Toisekseen, näiden pienten poikkeaminen tilastollinen jakauma ei riipu suunnasta. Jälkimmäinen lausunto tosin ei pidä aivan paikkaansa, poikkeamissa näyttää olevan erityinen suunta, jossa ne ovat hieman pienempiä (karkeasti ilmaistuna) kuin muualla, ja BBC:n jutussa viitataan tähän.

Sivumennen sanoen, ei kannata ottaa vakavasti tuota Sean Carrollin ideaa, josta BBC raportoi.

Syksy Räsänen

Pekka:

Ennakkona inflaation ennusteista seuraava selitys. Inflaatio häiritsee aika-avaruutta, saaden aikaan värähtelyjä siinä. Nämä värähtelyt, joita kutsutaan gravitaatioaalloiksi, ovat sitä voimakkaampia, mitä korkeammalla energialla inflaatio tapahtuu. Siitä, että näitä gravitaatioaaltoja ei ole havaittu, seuraa yläraja inflaation energiaskaalalle, ja siten alaraja ajankohdalle (koska energiatiheys on isompi aiemmin).

Ihmettelijä

Miksi ihmeessä pitäisi olettaa että oli vain yksi erittäin tiheä ja kuuma pistemmäinen plasmakeskittymä joka ilmestyi tyhjästä täsmälleen yhtä aikaa räjähdyksenomaisesti laajenevan tilan kanssa? Eikö tässä ole eksytty syvälle suohon kahden muuttuvan asian kanssa? Kun yksikin muuttuva asia eli energia ikuisessa muuttumattomassa tilassa tuntuisi riittävän. Kun ajattelee että pistemmäisiä erittäin tiheitä ja kuumia plasmakeskittymiä olisi voinut olla jo valmiiksi kaukana toisistaan tilassa joka ei muutu, niin silloinhan pelkkä energian tiheyden pieneneminen pitäisi riittää selittämään asiat?

Jumalaakin ihmeellisempi oletus on olettaa muuttuva tila joka ei itse sijaitse missään. Miksi ihmeessä pitää keksiä toinen jumalan tapainen uskomus, eikö yksi jumala oletus riitä? Pitääkö tieteenkin sotkea itseensä USKONTO?

Jos joku asia muuttuu, se sijaitsee jossakin missä se voi muuttua! En ihmettele yhtään, ettei teillä vielä ole fysiikan kaiken teoriaa, kun olette antaneet johtaa itsennne alkuräjähdysteoriauskontoon!

Väite tilasta joka muka laajenee ja kaareutuu on tyhjä väite, siinä missä väite suojelusenkeleistäkin on!

Syksy Räsänen

Ihmettelijä:

Inflaation loppu ei tapahtu yhdessä pisteessä, vaan kaikkialla inflaation läpikäyneessä alueessa. Aine ei myöskään synny samanaikaisesti eri osissa, vaan syntyajassa on sadastuhanneosan eroja (jotka nykyään näkyvät mikroaaltotaustan lämpötilassa).

Se maailmankaikkeuden piirre, että aika-avaruudella on "sisäistä kaarevuutta", joka ei liity siihen, miten se olisi upotettu johonkin suurempaan kokonaisuuteen (toisin kuin vaikkapa maapallon pinnan kaarevuus), saattaa olla hankalasti hahmotettava ilman suhteellisuusteorian matematiikan tuntemusta.

Enkeleistä ja fysiikasta, ks. http://www.tiede.fi/blog/2008/11/30/metodi-ja-magia/.

Syksy Räsänen

Tapio:

New Scientistin artikkeli nayttaa olevan linkin takana, joten siihen en ota kantaa.

Ei ole varmaa, onko inflaatio tapahtunut, mutta inflaatiomallit ovat tehneet useita hyvin onnistuneita ennusteita. Samaan ei ole mikaan kilpaileva idea (kuten muuttuva valon nopeus) pystynyt.

Tapio

OK. Joten Louisen ehdottama pimeän energian korvaaminenkaan (muuttuvalla valon nopeudella) ei liene realistista?

Pekka

Se mitä olen lukenut, niin alkuräjähdys alkoi singulariteetista. Kuitenkin kun mennään tarpeeksi lähelle hetkeä "nolla" niin eikös silloin kvantti-ilmiöt ole hallitsevia, jolloin singulariteetti jotenkin leviää, ja aika ja avaruus sinänsä ovat jotenkin samassa "möykyssä", en oikein osaa edes kysyä mitä mietin... Pitääkö paikkansa, että alkuräjähdyksessä syntynyt baryonisen aineen ja sm-säteilyn massaenergia on yhtäsuuri kuin näihin liittyvän gravitaation negatiivinen energia jolloin näiden summa on nolla? Jos näin on, niin eikös silloin pimeän aineen ja -energian välinen mahdollinen energiaero sanele sen, mihin tämä maailmankaikkeus aikanaan tulee päätymään?

Syksy Räsänen

Pekka:

Ajatuksella, etta gravitaatiolla olisi negatiivinen energia ja aineella positiivinen energia, ja nama tasapainottaisivat toisensa, ei ole mitaan pohjaa yleisessa suhteellisuusteoriassa.

Pekka

En tunne yleistä suhteellisuusteoriaa, tuo edellinen kysymykseni liittyi siihen, että havaintojen perusteella näyttää siltä että negatiivinen gravitaatioon liittyvä energia ja massaenergia ovat "samaa suuruusluokkaa" jolloin näiden summa on nolla, joten jäljelle jää silloin pimeä aine ja pimeä energia jotka kiistelevät keskenään ja vahvempi voittaa?

Tapio

Syksy: siinä on ilmeisesti se niksi, että /speed of light kirjoitetaan erikseen. Ainakin minä pääsen koneeltani siihen nettiosoitteeseen,kun kirjoitan ne erikseen (kuten Louisekin on tehnyt)!

Syksy Räsänen

Pekka:

Vaite "havaintojen perusteella näyttää siltä että negatiivinen gravitaatioon liittyvä energia ja massaenergia ovat “samaa suuruusluokkaa”" ei pida paikkaansa. Ks. edellinen kommenttini.

Syksy Räsänen

Tapio:

Linkin takana oleva teksti ei kasittele pimeaa energiaa. Se sisaltaa vakavia virheita, eika ole mitenkaan vakavasti otettava.

Pekka

Martin Rees ja Paul Davies tahoillaan viittaavat tähän outoon "yhteensattumaan". Davies kirjoittaa kirjassaan "The Goldilocks Enigma - why is the universe just right for life" näin: "Yksinkertainen arvio kaikkia galakseja toisiinsa sitovien painovoimien energiasta antaa painovoiman kentälle arvon noin miinus 10^50 tonnia (havaittavassa maailmankaikkeudessa), mikä on karkeasti ottaen sama (ja vastakkaismerkkinen) kuin kaikkien tähtien ja muun aineen massa. Nämä kaksi lukua ovat samaa kertalukua ja vastakkaismerkkiset, mikä viittaa vahvasti siihen, että ne tekevät kaikkensa kumotakseen toisensa ja pitääkseen maailmankaikkeuden nettomassan nollana!". Tämä sai minut ihmettelemään pimeän energian ja pimeän massan roolia, nehän olisivat tällöin avainasemassa kun tehdään teorioita siitä miten maailmankaikkeus tulee käyttäytymään, jos tuo edellinen lainaus on mitenkään perusteltu. En tiedä kun en ole fyysikko, näitä juttuja on kuitenkin kiva miettiä.

Syksy Räsänen

Pekka:

Tieteen popularisoinnissa käytetään usein yksinkertaistuksia ja vertauksia, jotka ovat mielekkäitä vain hyvin rajoitetusti.

Yleisessä suhteellisuusteoriassa ei ole käsitteitä "maailmankaikkeuden kokonaisenergia" tai "gravitaation energia". Newtonin gravitaatioteoriassa nämä käsitteet sen sijaan on määritelty. Sellaisten mallien, joissa maailmankaikkeus on täysin samanlainen joka paikassa ja joka suunnassa, kosmologia näyttää Newtonin gravitaatioteoriassa samalta kuin yleisessä suhteellisuusteoriassa. Se termi, joka on Newtonin teoriassa kokonaisenergia, vastaa tässä tapauksessa maailmankaikkeuden avaruuden kaarevuutta. Sovitettaessa näitä malleja havaintoihin voidaan todeta, että ne ovat konsistentteja sen kanssa, että maailmankaikkeuden kaarevuus on pieni.

En ole lukenut tuota Daviesin kirjaa, enkä tiedä, millä tavalla hän selittää käyttämäänsä vertausta, mutta ainakin irrallaan otettuna se on harhaanjohtava. Ilmaisu "aineen massa" olisi oikeammin "tavallisen aineen, pimeän aineen ja pimeän energian energia", ja "painovoiman energia" kattaa kaikkien näiden komponenttien välisen painovoiman, ei pelkästään tavallisen aineen. Lisäksi todellinen maailmankaikkeus ei ole täysin tasainen, eikä rakenteita sisältävässä mallissa Newtonin teorian käsitteen "energia" ja yleisen suhteellisuusteorian käsitteen "avaruuden kaarevuus" välillä enää ole tällaista vastaavuutta.

Taivaallinen ilmoitus - blogit...

[...] keksittiin vuonna 1980 selittämään, miksi maailmankaikkeus näyttää samalta kaikkialla (ks. edellinen merkintä). Tai oikeastaan teoreettiset fyysikot ajattelevat, että maailmankaikkeuden tasaisuus auttoi [...]

Mika

Kiitokset Syksylle erittäin mielenkiintoisista blogikirjoituksista! Muutama kysymys heräsi tällaiselle asiasta kiinnostuneelle maallikolle:

Mainitset että termi "alkuräjähdys" on harhaanjohtava, koska nykykäsityksen mukaan ei ole kysymys mistään räjähdyksestä eikä edes alusta. Etenkin tuohon jälkimmäiseen kohtaan jäin kaipaamaan lisäinfoa, että mistä nykykäsityksen mukaan sitten on kyse? Mikä kyseinen tapahtuma oli jos se ei ollut minkään alku (ja mistä tämä kaikki sitten sai alkunsa jos ei tuosta ja tuolloin)? Tiedän että varmoja vastauksia ei vielä ole, mutta mitkä ovat suosituimmat spekulaatiot tällä hetkellä?

Toinen lisäselvennystä kaipaava kohta taas on kohta jossa kirjoitat "Tästä johtuen maailmankaikkeudessa näkee sitä pidemmälle, mitä kauemmin odottaa: horisontti kasvaa, koska valo kulkee laajenemista nopeammin.". Minä muistelen jostain joskus lukeneeni, että näkemämme materian määrä itse asiassa vähenisi, sillä kaukaiset kohteet (havaittavan universumin rajoilla) loittonevat meistä valoa nopeammin (tarkemmin sanottuna kai että kahden kohteen välimatka kasvaa nopeammin kuin valo liikkuu), jolloin aikaa myöten meilä on yhä vähemmän nähtävää. Onko tämä käsitys virheellinen/vanhentunut vai onko kyse eri asioista?

Mikäli ehdit ja jaksat kirjoitella, niin minua kiinnostaisi suuresti myös kosmologian tämän hetkinen käsitys universumimme koosta ja muodosta, jos vain vastaukset on mahdollista maallikon ymmärrettävään muotoon kääntää.

Syksy Räsänen

Mika:

Alkuräjähdyksestä kirjoitin:

"Tyypillisesti inflaatiosta vastuuseen laitetaan jokin hiukkaskenttä, joka inflaation lopuksi hajoaa tavallisiksi hiukkasiksi. Näin syntyvä aine on kuumassa, tiheässä tilassa. Voi sanoa, että tämä on alkuräjähdys, mutta äärellisessä tiheydessä - tai että ylitsepääsemättömältä alkuräjähdykseltä näyttänyt tila onkin vain syntymiskipuja maailmankaikkeuden päästessä inflaatiosta nykyaikaan."

Kaiken alusta, ks. merkinnän "Taivaallinen ilmoitus" loppu.

Horisontti kasvaa laajenemisen hidastuessa. Viime aikoina maailmankaikkeudessa laajeneminen on kuitenkin kiihtynyt, ja horisontti on jälleen supistunut. Ks. merkinnät "Valoa kaukaa" ja "Kolmen vaihtoehdon mysteeri".

Tiedetään, että maailmankaikkeus on ainakin 40 miljardin valovuoden kokoinen, ja mikäli inflaatio pitää paikkansa, kenties kertaluokkia isompi. Maailmankaikkeuden muoto on monimutkaisempi kysymys (siihen liittyy kaksi piirrettä, geometrinen ja topologinen muoto), kirjoitan siitä kenties joskus toiste.

Ansu

“The Goldilocks Enigma - why is the universe just right for life”

Kyse lienee sattumasta. Jotenkin pidän oikeana teoriaa, että maailmankaikkeus lähti laajenemaan yhdestä pisteestä ja aikanaan myös palaa yhteen pisteeseen. Kun näitä jaksoja tapahtuu, sanotaan muutama miljoona tai miljardia kappaletta, syntyy aikanaan olosuhteet, joissa nykyisen kaltainen elämä maapallolla on mahdollista. Kun yksi jakso kestää mahdollisesti kymmeniä miljardeja vuosia, puhutaan melkoisista aikajaksoista.

Seuraa 

Maailmankaikkeutta etsimässä

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Syksy Räsänen on teoreettinen fyysikko Helsingin yliopistossa. Syksy kirjoittaa kosmologiasta, hiukkasfysiikasta ja niiden tekemisestä, tai ainakin asioista sinne päin.

Teemat

Blogiarkisto