Olen Radio Rockin studiossa livenä keskiviikkona 24. päivä kello 9.00. Aiheena ainakin Higgsin hiukkanen ja kuka tietää mitä muuta, viime studiokerralla Heikelä Korporaatiossa puhuttiin muun muassa alkuräjähdyksestä, aikamatkailusta ja vapaasta tahdosta. Higgsistä minua haastateltiin Radio Rockiin lyhyesti viime joulukuussa.

Päivitys 1 (24/10/12): Haastattelu on kuultavissa Radio Rockin sivuilla. Aiheina Higgsin lisäksi mm. Schrödingerin kissa, egyptiläisten matematiikka ja Palestiinan miehitys. Studiossa oli kamera, ehkä kuvamateriaali ilmestyy myöhemmin. Livehaastattelut aina vähän harmittavat jälkeenpäin, kun tajuaa, mitä olisi pitänyt sanoa. (Lipsautin vahingossa "kristillinen nationalismi" kun olisi pitänyt sanoa "kristillinen sosialismi" - tämä ei tosin liity fysiikkaan.) Schrödingerin kissaa en ehtinyt selittää tarpeeksi, siitä lisää täällä.

Päivitys 2 (24/10/12): Kuuntelin nyt haastattelun: murtolukujen kohdalla olisi pitänyt puhua vain egyptiläisistä, roomalaiset toki tunsivat ne.

Kommentit (5)

Pentti S. Varis

Heikelä Korporaatiossa kiireisesti mainittiin identiteetti atomien suhteellisena organisaation säilymisenä. Varmaan esim. aivojen kohdalla tämä pitääkin paikkansa. Mutta identiteetin perimmäistä perustaa, tietoisuutta, ei ehditty eikä voitu ottaa tarkasteltavaksi.

Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi ehkä voitu todeta, että tietoisuuden olemassaolo ja luonne vaativat atomitason (ja aivosolujen - neuronien ja glian) lisäksi muitakin oletettavasti täysin naturalistisia, mutta toistaiseksi osittain fysiikan tavoittamattomissa olevia tai vain huomaamatta jääneitä aspekteja.

Näitä ovat monet fyysikotkin yrittäneet etsiä ja näistä toisinajattelevista on muodostunut todellinen klikki tiedeyhteisön "reunalle". Esimerkiksi Stanfordin yliopiston materiaalitieteen professori emeritus William Tiller on kunnostautunut todentamalla tietoisuuden kyvyn muuttaa esim. liuoksen pH:ta ja yrittämällä selittää ilmiötä kvanttifysiikan keinoin:

http://theintentionexperiment.com/the-power-of-ph.htm

JOhanna

"Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi ehkä voitu todeta, että tietoisuuden olemassaolo ja luonne vaativat atomitason (ja aivosolujen - neuronien ja glian) lisäksi muitakin oletettavasti täysin naturalistisia, mutta toistaiseksi osittain fysiikan tavoittamattomissa olevia tai vain huomaamatta jääneitä aspekteja"

Tietoisuus on käsite, joka on kuin märkä saippua. Määritelmiä on monenlaisia ja väittelyt yleensä menevät nopeasti pseudofilosofian termeihin verhottuun mutuun.

Mitä tarkoittaa "aspekti" tässä yhteydessä? Jotain paranormaalia vai vain luonnontieteestä enemmän ihmistieteeseen siirtyviä ilmiöitä? Minusta ei ole mitään mieltä soveltaa fysiikkaa tai neurotiedettä johonkin minäkuvan muodostumiseen tai muuhun abstraktimpaan aivotoimintaan, otetaan siihen kvanttimekaniikkaa savuverhoksi tai ei. Neurotiede (tärkoitan tässä sillä siis mm. solutason ja avioalueiden sähköfysiologiaa, biokemiaa, solubiologiaa ja aineenvaihduntaa jne) on menetelmäaä järkevä siihen asti, kun puhutaan aivoalueiden aktivoitumisesta, aivojen sähköisistä rytmeistä, rakenteellisista ja toiminnallisista ratayhteyksistä jne. Näitä voidaan yhdistää mm. emootioihin ja matalan tason kognitioonkin, mutta sen jälkeen on siirryttävä psykologian puolelle. Tietoisuus mekanismina menee (minusta) selvästi tuonne neurotieteen ulkopuolelle, vaikka siihen liittyviä asioita voidaan tutkia myös aivokuvantamisella. Se, että jotain ei ole järkevää tutkia fysiikan menetelmillä ei tarjoita, että se olisi jotenkin mystistä. Epämääräisempää ja subjektiivisempaa se usein on (fyysikon silmin).

Aina, kun yhdistetään "kvanttifysiikka" ja makroskooppiset biologiset ilmiöt (huono termi, mutta tarkoitan esim. juuri näitä mielen ja ulkopuolisen materian väitettyjä yhteyksiä tai outohoitojen vaikutuksia kehoon), homma haiskahtaa huuhaalta. Kvanttimekaniikka on sen verran mystinen ja outo käsite suurelle yleisölle, että sitä voi käyttää selityksenä näissä puuhissa kovin helposti.

Jake

Minusta on aika luonnollista että minuus ei muodostu pelkästään neuroneissa. Jos tarkastelemme vaikka tietokonetta komponentti komponentilta, vaikka kuinka tarkasti tarkastelisimme, emme kuitenkaan pääsisi koskaan toteamaan, että miten MS Windows toimii koneessa. Tilanne muistuttaa tavallaan "kiinalaisen huoneen" ilmiötä: pystymme selittämään ja tilastoimaan miten bitit vaihtuvat ja reagoivat toisiinsa, mutta katsomatta monitoriin emme pysty selittämään että näytöllä näkyy jokin käynnistä-valikko ja siellä hassuja sovelluksia, joku pelaa WoWia ja toinen sorvaa MS Word-dokumenttia.

Pentti S. Varis

Syksyn haastattelussahan tietoisuutta sivuttiin vain pinnallisesti, kun joku kysyi, muuttuuko identiteetti kun atomit vaihtuvat (niinkuin eri elimissä tekevät, hiuksissa ja luissa kenties hitaimmin..). Tietoisuutta on Tiede.fi keskusteluissa puitu yli 2600 puheenvuorossa yli 170 sivulla, joista jotkut ovat olleet varsin asiantuntevia mm. tekoälyn ja neurotieteiden alalla. Eikä ajatustenvaihto ole vieläkään päättynyt, niin että mukaan vain. Linkiksi laitan yhden sivun, jolla itsekin huseeraan:

http://www.tiede.fi/keskustelut/psykologia-aivot-ja-aistit-f12/miten-aiv...

Schrödingerin kissastahan Raimo Lehti ja Kari Enqvist kävivät painia taannoin tieteen päivillä. Matematiikan professori emeritus, muun muassa kilpailevan, maailmallakin huomiota herättäneen suhteellisuusteorian yhdessä Paul Kustaanheimon kanssa rakentanut Lehti ei lainkaan pitänyt dekoherenssin ideasta.

Lehden mukaan yksi atomitason kvanttifysikaalinen tapahtuma vain laukaisee sarjan makrofysikaalisia tapahtumia. Hänen mielestään (näin olen asian käsittänyt) sekä vasaran liike, pullon särkyminen että kissan kuolema ovat mittarien viisareita, jotka ovat jähmettyneet asentoihinsa riippumatta havaitsijasta.

http://www.tieteessatapahtuu.fi/991/lehti.htm

Mutta onkohan dekoherenssi oikea tai välttämätön syy kappaleen makroskooppisuudelle? Onko esim. metallijohdin, jossa virta parhaillaan kulkee, dekoheroitunut? Kokonaan tai osittain?

Pentti S. Varis

Vapaa tahto on todella epämääräisen tuntuinen käsite, ehkä turhakin. Kuitenkin esim. meneillään olevissa tiede.fi keskusteluissa on jyrkästi puolustettu kuka vapaata, kuka epävapaata tahtoa.

Kokemuksellisesti lienee selvää, että ihmisen ratkaisut seuraavat hänen reunaehdoistaan. Hyvin kompleksissa tilanteessa voi ihmisellä olla useitakin haluja, kun taas ratkaisu, joka hänen on lopulta tehtävä, ei ehkä ole lainkaan halutun tuntuinen. Tai sitten ratkaisun sanelee jokin "syvempi" periaate (sisäinen reunaehto) kuten tarve säilyttää yhteisöllinen tai uskonnollinen status.

Kokemuksellinen tahto on siis reunaehtosidonnainen ilmiö - niinkuin ovat kaikki muutkin ilmiöt.

Mutta reunaehtojen joukko voi olla suunnattoman suuri "alitajuisine" mieltymyksineen ja aversioineen ja luoda vähäisesti itseään tuntevassa ihmisessä vapaan tahdon harhakuvan.

Seuraa 

Maailmankaikkeutta etsimässä

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Syksy Räsänen on teoreettinen fyysikko Helsingin yliopistossa. Syksy kirjoittaa kosmologiasta, hiukkasfysiikasta ja niiden tekemisestä, tai ainakin asioista sinne päin.

Teemat

Blogiarkisto