LHC meni nukkumaan eilen seitsemältä illalla Suomen aikaa, oltuaan hereillä marraskuusta asti.

Kiihdytin toimi ripeästi ja (toisin kuin viime vuonna) sujuvasti. Marraskuun 20. päivä oltiin samassa tilanteessa kuin edellisenä vuonna, eli hiukkassuihkut saatiin kiertämään kehää. Törmäyksiin päästiin 23. päivä, ja viisi päivää sen jälkeen nähtiin ensimmäinen tieteellinen artikkeli, joka käytyään läpi vertaisarvioinnin varsinaisesti julkaistiin joulukuun 10. päivä - kolme viikkoa uudelleenkäynnistyksestä.

Joulukuun 8. päivä LHC laski jalkansa uudelle maaperälle ohittaessaan maailman toiseksi merkittävimmän hiukkaskiihdyttimen, Tevatronin, tärmäysten energiassa. Kiihdyttimellä on nyt tehty niin korkeaenergisiä törmäyksiä, 2.4 TeVin energialla, kuin tämänhetkisellä kokoonpanolla on mahdollista. Tammikuussa LHC:n magneetteja päivitetään, jotta päästään korkeammalle, 3.5 TeVin säde-energiaan. Hiukkasten on määrä törmäillä taas helmikuussa, ja mikäli tahti jatkuu, saatetaan tuohon maksimiin saapua pian.

Protoneiden törmäyttäminen on sotkuista puuhaa, joten tarvitaan paljon törmäyksiä, että hiukkassuovasta löytyisi kaivattu aarre. Tähän mennessä LHC:ssä on ollut yli miljoona törmäystä, mikä saattaa kuulostaa suurelta määrältä. Normaalin toiminnan suunniteltu taajuus on kuitenkin 600 miljoonaa törmäystä sekunnissa, eli toistaiseksi on oltu hyvin hissukseen. Mitään uutta ei olisi voitu löytää, mutta noiden miljoonan törmäyksen romuja tutkimalla on kyllä nähty hiukkasia, jotka jo tunnetaan, ja saatettu siten tarkistaa, että kaikki toimii kuten pitää.

Tekniikan puolesta asiat ovat siis hyvin, mutta uutta fysiikkaa saa odottaa vähintään vuoden, ehkä muutaman. Parinkymmenen vuoden suunnittelun ja rakentamisen jälkeen se tuntuu lyhyeltä ajalta, joka menee ohi ennen kuin huomaakaan.

Kommentit (2)

Materiaalifyysikko

Aika yllättävää oli tuo artikkelin johtopäätös. Monesti on nähty materiaalifysiikan alalla tekniikka-artikkeita, joissa on mitattu jotain epämääräistä ja lopussa todettu: "Tämä tekniikka osoittautui hyväksi tämänkaltaisten näytteiden tutkimiseen", vaikka näytteistä ei juurikaan saatu mitään tietoa ulos. Tällaisten tuloksiksi naamioitujen mitättömyyksien julkaisemista pitäisi mielestäni pyrkiä välttämään. En tietysti ole hiukkasfyysikko enkä pysty sanomaan mikä tuon nimenomaisen artikkelin todellinen tieteellinen arvo on. Ehkä sillä on joka tapauksessa nimenomaan historiallista arvoa.

Osaatko muuten Syksy sanoa miten paljon DESY osallistuu LHC:n toimintaan ja miksi CERN on niin kuuluisa ja DESY ei?

Syksy Räsänen

Eräs syy tällaisten artikkelien julkaisemiseen saattaa olla se, että joissain paikoissa kokeellisen fysiikan väitöskirjaan pitää sisältyä oikean datan analysoimista, ei pelkästään simulaatioiden. Väitöskirjoja LHC:n data-analyysista tekevillä on siis kiire saada viimein joku tuollainen artikkeli ulos.

CERN on isompi, kansainvälisempi ja on tehnyt enemmän löytöjä ja tarkkuusmittauksia kuin DESY. CERNin ja DESYn yhteistyöstä en osaa sanoa.

Seuraa 

Maailmankaikkeutta etsimässä

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Syksy Räsänen on teoreettinen fyysikko Helsingin yliopistossa. Syksy kirjoittaa kosmologiasta, hiukkasfysiikasta ja niiden tekemisestä, tai ainakin asioista sinne päin.

Teemat

Blogiarkisto