Higgsin hiukkanen julistettiin löydetyksi 4. heinäkuuta, kuten huhut olivat kertoneet ja vuoden 2011 tulokset vihjasivat. Raportteja riemukkaasta julkistustilaisuudesta voi lukea vaikkapa Jesteriltä ja Matt Strasslerilta; Higgsin metsästäjät kertovat löydöstä tarkemmin.

Higgsin löytämisen myötä 2012 on merkittävin vuosi hiukkasfysiikassa sitten vuoden 1983, jolloin heikkoa vuorovaikutusta välittävät W- ja Z-bosonit havaittiin. Noiden bosonien olemassaolo oli 1970-luvulla kasatun hiukkasfysiikan Standardimallin keskeisimpiä ennustuksia. W- ja Z-bosoneissa oli kummallista se, että ne ovat massiivisia, vaikka teorian matemaattinen ristiriidattomuus vaatii vuorovaikutuksia välittävien hiukkasten olevan massattomia. Standardimalli selittää asian siten, että W- ja Z-bosoneilla ei ole yksinään massaa, mutta niiden vuorovaikutus Higgsin kentän kanssa saa ne käyttäytymään siten kuin niillä olisi massa -- tai voi vain sanoa, että Higgsin kenttä antaa niille massan. Higgsin kenttä toimii samalla tavalla myös kaikkien ainehiukkasten suhteen. Jos tällainen koko avaruuden täyttävä kenttä on olemassa, niin pitää löytyä myös sen paikallisia tihentymiä, joita kuvaa Higgsin hiukkanen. Kesti melkein kolme vuosikymmentä ennen kuin se saatiin kiinni, mutta viimein Standardimallin kaikki osat ovat paikallaan.

W- ja Z-bosonien löytämisestä myönnettiin Nobelin palkinto heti seuraavana vuonna 1984, saa nähdä toimiiko Nobel-komitea tälläkin kertaa poikkeuksellisen nopeasti. Ei ole selvää, kenelle palkinto pitäisi antaa, Nobelin kun voi jakaa korkeintaan kolme henkilöä. Higgsin kentän ja hiukkasen vaiheista on yksityiskohtainen kuvaus Frank Closen kirjassa "The Infinity Puzzle", ja Closella on perusteltu mielipide palkinnonsaajista. Jotkut ovat sitä mieltä, että Philip W. Andersonin pitäisi saada osuutensa, eikä löydön tehneitä koeryhmiä ATLAS ja CMS sovi sivuuttaa palkitsemalla vain teoreetikoita.

Löytö on kiistaton, mutta sen merkitys riippuu siitä, millainen Higgsin hiukkanen tarkalleen on, joten nyt siirrytään Higgsin ominaisuuksien tarkkaan mittaamiseen. Lähinnä tämä tarkoittaa sitä, että katsotaan kuinka paljon Higgsin hiukkasia syntyy LHC:n törmäyksissä ja kuinka usein ne hajoavat eri hiukkasiksi. Toistaiseksi on vähäisiä vihjeitä siitä, että Higgs hajoaisi fotoneiksi useammin kuin mitä Standardimalli ennustaa, mutta ne eivät ole tilastollisesti merkittäviä.

Kaikkea tänä vuonna kerättyä dataa ei ole vielä analysoitu ja LHC jatkaa törmäyksiä vuoden loppuun asti, joten uutta tietoa tulee koko ajan. Ensimmäinen päivitys julkaistiin eilen alkaneessa Higgs Hunting 2012 -konferenssissa. Sen mukaan poikkeamat Standardimallista ovat pienempiä kuin ennen, mutta tilanne voi vielä muuttua.

Jos kaikki data osoittautuu olevan sopusoinnussa Standardimallin ennusteiden kanssa, niin hiukkasfysiikan kuiva kausi jatkuu ja teoreetikot kulkevat yhä umpikujissa. Siksi odotetaan ahnaasti merkkejä Standardimallin tuolta puolen, joko Higgsin ominaisuuksissa tai kokonaan uusien hiukkasten mukana. Higgsin löytäminen on viimeinen luku Standardimallin tarinassa, ja hiukkasfyysikot haluavat jo avata jatko-osan.

Kommentit (22)

Metusalah

"Higgsin löytäminen on viimeinen luku Standardimallin tarinassa, ja hiukkasfyysikot haluavat jo avata jatko-osan."

Riippumatta siitä, kuka fysiikan nobelin saa nyt tehtyjen löytöjen valossa, mikä mahtaa olla seuraava "suuri askel", joka otetaan ja mihin "ilmansuuntaan" se käy? Mitä etsitään kiihkeimmin seuraavaksi? Vai voiko tällaista kysymystä edes esittää?

Jyri T.

Matt Strassler kovasti on sitä mieltä, että Higgs ei ole yksin kaiken massan takana, vaan osa joidenkin alkeishiukkasten (kuten esim. Higgsin hiukkasen itsensä) massasta tulee jostain vielä tuntemattomasta lähteestä. Mitä mieltä sinä olet?

L. Wendland

Jännittäviä aikoja eletään. Havaitusta uudesta hiukkasesta tiedetään mittauksien pohjalta:
- sen massa
- sen hajoamismuotoja (hajoaa ainakin kahteen fotoniin ja kahteen Z-bosoniin, viitteitä myös siitä että se hajoaa kahteen W-bosoniin ja kahteen b-kvarkkiin)
- se on bosoni (ts. sen spin-kvanttiluku on kokonaisluku päätellen hajoamismuodoista)
- sen spin ei ole 1 (koska se hajoaa kahteen fotoniin), kuten muilla tunnetuilla bosoneilla
- sen tuottovaikutusala on tilastollisesti yhteensopiva standardimallin Higgsin bosonin hypoteesin kanssa niin yksittäisissä hajoamiskanavissa kuin myös kanavien summana
- havaittujen kahden fotonin ja kahden Z-bosonin lopputilojen suhde on tilastollisesti yhteensopiva standardimallin Higgsin bosonin hypoteesin kanssa.

Ts. uusi hiukkanen on tilastollisesti yhteensopiva standardimallin Higgsin bosonin hypoteesin kanssa. Jäljellä on kuitenkin muutama teorian antama ennuste hiukkasen ominaisuuksille, jotta voitaisiin varmistua että kyseessä on juuri Higgsin hiukkanen. Nimittäin, jos kyseessä on standardimallin Higgsin bosoni, pitäisi sen spin-kvanttiluvun olla 0 ja sen pariteetti-kvanttiluvun olla +1 (ts. se on symmetrinen peilistä katsottaessa) [jos spin on nolla ja pariteetti onkin -1, niin silloin kyseessä voi olla Higgsin bosoni, mutta niitä täytyy silloin olla useampia]. Nämä ominaisuudet voidaan mitata mm. ZZ-hajoamiskanavan elektronien tai myonien kulmajakautumista, mutta niiden mittaamiseen riittävällä tarkkuudella tarvitaan lisää dataa. Varmistuslistalla on myös WW-hajoamiskanavan ja Z-hajoamiskanavan suhde, jonka standardimalli tarkkaan ennustaa.

Kiistatonta on, että löytö on suuri asia ja kuten Syksy kirjoittaa, se viitoittaa koko alan suuntaa (niin teoreettisesti kuin myös kokeellisesti). Löydön tulkinnoissa kannattaa, kuitenkin laittaa vielä hetkeksi jäitä hattuun. Vuoden loppuun mennessä käsillä pitäisi olla riittävästi dataa siihen, että uuden hiukkasen yllämainitut ominaisuudet pystytään mittaamaan ja siten pystyä sanomaan viimeinen sana siitä onko kyseessä pitkään etsitty Higgsin hiukkanen.

Pekka

Näin turistina ja amatöörinä ihmetyttäisi kyllä, jos Nobel menisi jollekkin muulle kuin Peter Higgsille. Onneksi en tiedä näistä akateemisista kuvioista sen enempää, ettei ala harmittamaan jos Mr. Higgs ei kuitenkaan saa palkintoaan.
Sekin ihmetyttää, että hiukkasen löydöstä ei syntynyt sen kummempaa kohua mediassa, vaikka kyseessä taitaa olla merkittävin fysiikan havainto kymmeniin vuosiin. Tai sitten kuohu ja kohina käydään vain syvissä tiedepiireissä jotka ainoastaan ymmärtävät mitä on löydetty.

jimi

"Sekin ihmetyttää, että hiukkasen löydöstä ei syntynyt sen kummempaa kohua mediassa, vaikka kyseessä taitaa olla merkittävin fysiikan havainto kymmeniin vuosiin."

Jos mediakohua odotetaan sen verran että Higgsin-hiukkasen löytyminen nyt yleensä varmistuu oikeasti. Oman näkemykseni mukaan gravitonit synnyttävät massan, kuten myös muut hiukkaset. Mitään erillistä Higgsin massat synnyttävää hiukkasta/hiukkasia ei edes tarvita.

Syksy Räsänen

Metusalah:

Katsotaan nyt ensiksi mitä muuta LHC kertoo.

Jyri T.:

Hiukkasten massoista, ks. http://www.tiede.fi/blog/2012/02/14/sidottujen-kimppujen-vetovoima/

Higgsin kentän antaman massan ja sidosenergiasta johtuvan massan lisäksi joillain hiukkasilla voi olla massaa ihan omasta takaa, kuten Higgsin hiukkasella itsellään. Tämä on kuitenkin mahdotonta Standardimallin ainehiukkasille ja W- sekä Z-bosoneille.

jimi:

Gravitoneilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

Syksy Räsänen

L. Wendland:

Standardimalli ennustaa, että on olemassa Higgsin hiukkanen ja sen olemassaolo on suljettu pois muilta alueilta kuin sieltä, mistä signaali näkyi. Standardimallin ennustaa myös, paljonko Higgsin hiukkasia LHC:n törmäyksissä pitäisi syntyä, ja kuinka usein syntynyt Higgsin hiukkanen hajoaa kuhunkin detektorissa havaittaviksi hiukkasiksi. Havainnot ovat sopusoinnussa näiden ennusteiden kanssa.

Lisäksi Higgsin hiukkanen on välttämätön Standardimallin teoreettisen ristiriidattomuuden kannalta, ja se vaikuttaa muiden hiukkasten ominaisuuksiin. Nöistä aiemmin tehdyt tarkat mittaukset ovat sopusoinnussa Higgsin olemassaolon kanssa.

Pidän siten (kuten useat muutkin teoreetikot) perusteltuna sanoa, että löydetty hiukkanen on Higgsin bosoni. Jos näin ei olisi (esimerkiksi jos hiukkasen spin olisikin 2 eikä 0), niin pitäisi selittää, miksi Higgsin hiukkasta ei ole nähty jos sellainen on, tai jos sitä ei ole, niin miksi kaikki havainnot ovat niin sopusoinnussa Standardimallin kanssa.

Esimerkiksi teoria rajoittaa spin 2 -hiukkasten käyttäytymistä suuresti, ja olisin yllättynyt, jos voitaisiin kasata sellainen teoria, jossa Higgsin hiukkanen korvattaisiin spin 2 -hiukkasella, mutta kaikki tähän mennessä tarkistetut ennusteet säilyisivät samoina.

Asian tarkempi mittaaminen on toki oleellista, voihan olla että jotain ei ole kukaan tullut ajatelleeksi.

Syksy Räsänen

Pekka:

Higgsin löytäminen oli ainakin englanninkielisissä tiedotusvälineissä asianmukaisesti etusivulla.

Metusalah

"Katsotaan nyt ensiksi mitä muuta LHC kertoo."

Ok, tehkäämme näin. Silti tahtoisin esittää hypoteettisen kysymyksen: Mikäli rahoitus joskus järjestyisi, olisiko mielekästä valmistaa johonkin maailman kolkkaan vielä tehokkaampi "törmäyttäjä"? Eli mitä mahdollista etsittävää objektia nykyinen LHC ei voisi löytää, vaikka sitä haluttaisiinkin etsiä?

Matti PItkänen

Identifikaatiota standardimallin Higgsina voi perustellusti epailla. Fotoniparien tuottonopeus Higgsin hajoamisessa on ollut kolme kertaa perakkain 2-3 kertaa liian suuri seka ATLASin etta CMS:n raportoimana. Talloin tulee jo vaikeaksi puhua tilastllisesta fluktuaatiosta. Tassa ollut tuntuma etta pienta tilastollista vilppia on harjoitettu. Jostain syysta hiukkasen halutaan aivan valttamatta olevan Higgs.

Myos muut hajoamiskanavat ovat ongelmallisia: tau-leptonipareja ei ole havaittu tuotetun lainkaan. Nama viela voidaan selittaa tilastollisiksi fluktuaatioiksi mutta idea leptofobisesta Higgsista ei kylla enaa millaan mahdu Higgs kasitteen alle.

SUSY Higgs ei ole kovin lupaava tulkinta koska standardi SUSY on syvissa vaikeuksissa juuri LHC:n tulosten takia jotka nayttavat sulkevan sen pois. Standardi SUSYn piti olla laakari joka panee standardimallin kuntoon mutta siita onkin tullut potilas.

Joten eikohan odotella viela ennen kuin ryhdytaan nobelien jakoon;-).

Miksi uuden hiukkasen haluttaisiin niin kovasti olevan juuri Higgs vaikka Higgs paradigmalla on ilmeisia heikkouksia?

*Massivoituminen Higgsin vakuumiekspektaation kautta on pelkka parametrisointi datoille. Massoja ei suinkaan ennusteta. Higgs liittyy myos olennaisena osana GUT paradigmaan (ja sita tieta inflaatioteoriaan ja myos supersaieteorioiden tulkintaan).

*GUT paradigman perusennustus on etta baryoni ja leptoniluvut eivat saily erikseen. Ainuttakaan protonin hajoamista joka tukisi ennustusta ei ole havaittu. Jos oletetaan etta B ja L sailyvat erkseen ja identifiioidaan ne korkeampi-ulotteisen avaruuden spinorien eri khiraliteetteina jotka sailyvat niin tilanne muuttuu taysin. Higgsin mekanismi ei enaa ole mielekas. Jollei siis kyseessa ole jonkin laatuinen Higgs niin 40 vuotta teoreettista hiukkasfysiikkaa saattaa joutua roskakoriin.

*Toinen GUT paradigman ongelma on samaan symmetriaryhman multiplettiin kuuluviksi oletettujen hiukkasten jattilaismaiset massa-skaala erot. Neutrinon massa-skaala on 10^(-11) pienempi kuin top kvarkin!

*Fermioniperheiden replikaatio on kolmas GUtien ongelmallinen aspekti.

Koko GUT paradigma (ja sita kautta inflaatiokosmologia, SUSY paradigma, ja supersaieparadigma) on ollut heikoilla alusta lahtien, mutta jostain syysta tasta on vaiettu: Higgsin olemassaolo antaisi sille kipeasti kaivattua vakavasti-otettavuutta. Talla perusteella tarve identifioida uusi hiukkanen Higgsina on helppo ymmartaa.

Hiukan toisenlaista nakemysta taustoista ja uuden hiukkasen tulkinnasta loytyy esimerkiksi taalta: http://tgdtheory.com/public_html/articles/higgshuping.pdf .

Syksy Räsänen

Metusalah:

On syytä odottaa LHC:n kanssa vielä ennen kuin päätösten tekemistä seuraavasta kiihdyttimestä. On toki malleja, joissa LHC ei näe mitään, mutta seuraavan sukupolven kiihdytin löytää kaikenlaista. Oma mielipiteeni on se, että ne eivät ole niin vakaalla pohjalla, että sille kannattaisi rakentaa uutta kiihdytintä. Siis jos LHC ei näe mitään poikkeamia Standardimallista, en pidä uusien kiihdyttimien rakentamista lähitulevaisuudessa perusteltuna. Jos LHC näkee jotain uutta, niin asiaa pitää arvioida sen mukaan, mitä se löytää.

Syksy Räsänen

Matti PItkänen:

Poikkeamat Standardimallin ennusteista Higgsin hajoamiskanavista ovat tilastollisen vaihtelun rajoissa. GUT-teorioilla tai säieteorialla ei ole asian kanssa mitään tekemistä, eikä inflaatio edellytä GUT-teorioita (tai säieteoriaa).

Muistettakoon, että kommenttiosio ei ole paikka omien teorioiden esittelyyn.

Kimmo

Itseasiassa seuraavan kiihdyttimen suunnittelu alkoi yhdessä LHC:n kanssa. Mahdollinen "CLIC" ei tule olemaan LHC:ta tehokkaampi, vaan käyttää elektroneja protonien sijasta.Tuloksista saadaan tarkempia ja tutkimus jatkuu siitä minne LHC jää. Rakenteellisesti se eroaa suuresti, sillä se on lineaarikiihdytin. Arvioitu hinta on tällähetkellä salainen, mutta varmasti yli kaksinkertainen LHC:hen verrattuna. Halpaa vai mitä?

Pekka

Olisiko edes teoriassa mahdollista käyttää maapallolle avaruudesta tulevaa erittäin korkeaenergistä hiukkassäteilyä PALJON ENEMMÄN hyväksi hiukkastutkimuksessa? Nyt ilmeisesti maan pinnalla havaitaan hajoamistuotteita jotka aiheutuvat ilmakehässä tapahtuvasta hiukkasen hajoamisesta, muistaakseni lehdessä käytettiin termiä hiukkassuihku? Näillä jostain tulevilla hiukkasilla on aivan järkyttävät energiat, verrattuna siihen mitä nyt pystytään generoimaan, käyttämään ja törmäyttämään. Vaatisiko tällaisten hiukkasten havaitseminen ja hajoamistuotteiden tieteellinen analysointi aikaa liian kauan, luokkaa muutama miljardia vuotta, jos niitä ropisee maapallon suuntaan sitä tahtia kuin mitä on havaittu tapahtuvan? Voisiko näitä suurenergisiä hiukkasia törmäyttää johonkin tutkimuskammioon ilmakehän ulkopuolella, jossain ISS:n huitteila? Siirrä tämä teksti jonnekkin syrjään jos/kun tämä kommentti ei liity aiheeseen, tuli vaan mieleen.

Matti PItkänen

Omasta mielestani ei ole kyseessa siita nakeeko LHC mitaan. LHC nakee. Yleiset teoreettiset argumenit vaativat uutta fysiikkaa. On kyse siita mika on nahdyn tulkinta. Etta se olisi valttamatta Higgs heijastaa lahinna teoreettisen mielikuvituksen puutetta;-).

Jostain syysta nayttaa vahvasti silta, etta tilastollisten vaihtelujen todennakoisyyksia arvioitaessa ei oteta huomioon etta sama ylimaara fotoneja on tullut monta kertaa seka ATLASilta etta CMS:lta. Maallikkojarki sanoo etta todennakoisyys talle on momen pienen luvun tulona pieni.

Vastaus kysymykseen "Higgs vai eiko Higgs?" on joka tapauksessa tarkea myos kaytannon kannalta. Ei-Higgs merkinnee sita etta kiihdytin-suunnitelmat menevat uusiksi. LHC:n jareampi versio saattaisikin olla seuraava askel.

Syksy Räsänen

Pekka:

Kosmisten säteiden törmäyksiä ilmakehässä mitataan jatkuvasti ja paljon. Energiat eivät tosin ole valtavan paljon LHC:tä suurempia, vaikka ensi alkuun sitä kuulostaisi, energiat vain ilmaistaan eri koordinaatistoissa (LHC:n tapauksessa koordinaatistossa, jossa törmäävien hiukkasten liikemäärän itseisarvo on yhtä suuri, kosmisten säteiden tapauksessa koordinaatistossa, jossa toinen hiukkanen on levossa). Palaan kentes aiheeseen myöhemmin.

Syksy Räsänen

Matti PItkänen:

Kuten sanottu, Higgsin hajoamiskanavien esiintymistodennäköisyydet ovat tilastollisen vaihtelun rajoissa. Ks. kuva Resonaancesin blogimerkinnässä http://resonaances.blogspot.fi/2012/07/h-day-morning-after.html . Higgsin hiukkaset ovat hajonneet fotoneiksi hieman odotettua enemmän, mutta tämänkin todennäköisyys on yli 5%, eli ei merkittävän pieni. Kun ottaa vielä huomioon, että hajomiskanavia on useita, ja minkä tahansa poikkeama olisi ollut yhtä silmiinpistävä, tapauksen eriskummallisuus laskee entisestään.

On toki mahdollista, että tulevat mittaukset osoittavat tuon hajoamiskavan todella olevan poikkeuksellinen. Se luultavasti viittaisi jonkun uuden hiukkasen olemassaoloon Higgsin lisäksi sen sijaan että kyseessä ei olisi Higgs.

Syksy Räsänen

Kimmo:

Totta kai seuraavan sukupolven kokeiden suunnittelu aloitetaan hyvissä ajoin. Suurin osa suunnitelmista ei toteudu.

HDX

Hei Syksy, mahtavaa lukea mietteitäsi aiheesta. Itse olen nuoresta iästäni huolimatta todella kiinnostunut fysiikasta, ja varsinkin teoreettisen puolen nykytiedoista. Yliopistoon olen lähdössä fysiikkaa opiskelemaan, ja vaikka en koskaan nousisi tutkijaksi asti, minua lämmittää tieto siitä, että joskus tulen ymmärtämään tätä kaikkea paljon paremmin. Tiedonjanoni on valtava.

Blogisi on auttanut minua eteenpäin monessa askarruttavassa tilanteessa, ja erityisesti avaruuden pimeyden tulkintasi ovat olleet aivan mahtavaa luettavaa. En juurikaan ole kommentoinut blogeihisi, sillä muut tietävät kysyä niin hyviä kysymyksiä ja vastauksesi ovat tehokkaita ja selventäviä.

Mieltäni on kuitenkin askarruttanut seuraavanlainen asia: Lienee nykyfysiikankin voimin mahdotonta sanoa, olemmeko oikeasti löytäneet hiukkasten kaikki ominaisuudet. Emmehän ylipäätään tiedä, onko kaikki hiukkaset löydetty. Ovatko ne edes hiukkasia, vai niitä pikkuisia värähtelyjä? Kenties puhdasta energiaa? Tulkintoja lienee muutamia. Teorioita on pari lusikallista. Jokainen haluaa osoittaa tietonsa todenmukaisuuden. Kaiken Teoriakin on kuulemma lähettyvillä. Jännittävää. Kai.

Jos joku siis väittää esimerkiksi massan olevan aivan jonkin uudenlaisen hiukkasen, avaruuden, ulottuvuuden tai vastaavan tulosta, kuinka tiedeyhteisö yleensä suhtautuu moiseen? Nauretaanko ihmisiä pihalle vain, koska heidän teoriansa ovat hullunkurisia, ja ne eroavat muista teorioista uusine ideoineen? "Vai että braaneja.. Higgs se on!"

Lienee kuitenkin totta, että päälinjoja on muutamia, mitä valtaosa seuraa, eikä yksinkertaisesti kaikkia mahdollisuuksia voida ajan, ihmisten ja resurssien puutteen takia tutkia. Entä jos joku on jo keksinyt oikeat vastaukset kaikkiin merkittäviin kysymyksiin, mutta häntä ei ole kuunneltu, ja vastaukset ovat kadonneet henkilön muistin mukana kauas pois? Käytännössähän vain todennäköisimmät teoriat jatkavat eloaan. Higgs lienee nyt standardimallin ennusteiden todennäköinen ominaisuus, ja standardimalli on melko todennäköinen sekin, vaikka monethan sitäkin pitävät vain välipysäkkinä. Todennäköisesti.

Onko teoreettinen fysiikka siis pohjimmiltaan vain todennäköisyyksiä, jotka eivät koskaan voi tarjota varmuutta mistään, vaan vain suurin numero ratkaisee?

ps. Pahoitteluni, kommenttini ei juurikaan liittynyt aiheeseen.

Syksy Räsänen

HDX:

Kokemukseni mukaan hiukkaskosmologian yhteisö on varsin avoin uudenlaisille ideoille, jos ne esitetään tavalla joka nitoo ne nykyisiin käsityksiin. Pienellä osalla yhteisöä on joskus voimakkaankin negatiivinen asenne ideoihin, jotka kyseenalaistavat yleisesti hyväksyttyjä asioita. Ongelma ei ole se, etteikö uusia toimivia ideoita arvostettaisi, vaan se, että jos lähtee tutkimaan jotain uudenlaista eikä hanke onnistukaan, niin käteen ei jää paljoa. Jos sen sijaan tutkii jotain tunnetumpaa, voi olla varma siitä että saa jotain tuloksia.

Ks. http://www.tiede.fi/blog/2010/12/22/kysymysten-juurella/

Sukupolvesta toiseen - blogit ...

[...] löytöjen tapauksessa asian voi varmistaa toisella detektorilla. Yksi syy siihen, että Higgsin (tai jonkun sen kaltaisen hiukkasen) löytämisestä ollaan vakuuttuneita on se, että kaksi koeryhmää, ATLAS ja CMS, ovat molemmat nähneet saman [...]

Tapio Kulmala

Jotta alkeishiukkasten synty ja keskinäiset vuorovaikutukset olisivat mahdollisia, tarvitaan todellakin avaruuden täyttävä väliaine, joka hoitaa nuo tehtävät koko universumin mittakaavassa. Hiukkasten vuorovaikutus (ks. esim. Machin periaatteen toteuttaminen) edellyttää kommunikointia avaruuden osien välillä, eli tuon väliaineen pitää välittää tarkoitukseen soveltuvia "aaltoja". Jos ja kun tuollainen väliaine on olemassa, tuntuu luonnolliselta ja perustellulta, että se tarjoaa "kuljetusalustan" myös meidän kaikkien tuntemalle sähkömagneettiselle säteilylle, ml. valo, kosminen taustasäteily, ym. Kysymys kuuluukin, tarjoaako hypoteettinen "Higgsin kenttä" edellä vaaditut ominaisuudet ? Tähän ei tarvitse tietenkään vastata heti ja nyt, tärkeintä lienee miettiä asiaa ja kehitellä fysiikan teorioita tilanteen vaatimalla tavalla...
terv. Tapio Kulmala, sähkömagnetiikan vapaaehtoistutkija, tietoliikeenneinsinööri ja fyysikko evp

Seuraa 

Maailmankaikkeutta etsimässä

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Syksy Räsänen on teoreettinen fyysikko Helsingin yliopistossa. Syksy kirjoittaa kosmologiasta, hiukkasfysiikasta ja niiden tekemisestä, tai ainakin asioista sinne päin.

Teemat

Blogiarkisto