Vastasin hiljattain kyselyyn, joka käsitteli työn ja muun elämän tasapainoa (tai sen puutetta) tähtitieteessä ja kosmologiassa. Kyselyn ja siihen liittyvän konferenssin lähtökohtana on naisten vähäinen osuus tähtitieteilijöistä, mutta ongelma koskettaa molempia sukupuolia. Yli kolmannes tähtitieteestä tohtoriksi väitelleistä on naisia, mutta naispuolisia professoreita on vain 3%. (Luvut lienevät Britanniasta; sukupuolijakauma on yhtä vino muuallakin.) Hiukkasfysiikassa ja kosmologiassa naisia lienee vielä vähemmän.

Voi välittömästi listata syitä, jotka saattaisivat selittää sukupuoliepäsuhdan. Korkeiden paikkojen tapauksessa sukupuolisidonnaiset käsitykset vaikuttavat tiedostamattakin hakijoiden arviointiin, miehiä suosien. Tutkimuksen viemisessä epäilyjen läpi ja tulosten esittämisessä muille itsevarmuus on tärkeää, ja naiset tuntuvat epäröivän omia kykyjään enemmän kuin miehet. Naisesikuvien puute saattaa ruokkia mietteitä siitä, onko oikealla alalla. Perhe-elämän sovittaminen tutkimuselämän epävarmuuteen on varmaankin erityisen raskasta naisille.

Selitysten keksiminen on helppoa, niiden todenperäisyyden selvittäminen vaikeampaa. Ei myöskään ole selvää, miksi yllä mainitut syyt olisivat erityisen tärkeitä fysiikassa. Minusta ei tunnu, että fyysikot olisivat asenteiltaan muiden alojen tutkijoita seksistisempiä. Olisi imartelevaa ajatella, että fysiikan tutkimus on -kenties matematiikan keskeisyyden takia- vaikeampaa kuin muiden alojen, joten itsevarmuuden rooli olisi tärkeämpi. Kuitenkin käsittääkseni sukupuolijakauma on matematiikassa tasaisempi kuin fysiikassa. (Lee Smolin mainitsee tämän kirjassaan "The Trouble with Physics", en ole itse tarkistant asiaa.) Mitä esikuvien puutteeseen tulee, se ei ole alkujaan fysiikan erikoispiirre, kaikki vanhat tutkimusalat ovat kuuluneet vain miehille, joten kyseessä voi olla korkeintaan toissijainen selittävä seikka. Perhe-elämän ongelmat koskevat kaikkia tutkijoita, joskin hiukkaskosmologian pestien lyhytkestoisuus -tyypillisesti kaksi vuotta- voi olla erityisen tukalaa.

Varmaa on se, että tapa, jolla hiukkaskosmologian työpaikat on järjestetty on perhe-elämälle raskas, ja että naisten osuus alalla on valitettavan pieni. Olipa näiden piirteiden yhteys heikko tai voimakas, molemmat ovat haitaksi tieteen edistykselle.

Kommentit (5)

Utelias

Syksy, mielestäni matematiikassa sukupuolijakauma ei ole yhtään tasaisempi kuin fysiikassa, ei ainakaan Suomessa, ehkä jossain muualla. Mutta Suomessa asiat
ovat muuttuneet nopeasti, eikös Helsingissäkin ole neljä naispuolista fysiikan professoria yliopistossa ja TKK:lla ainakin yksi (matematiikassa ei yhtään, ei
ainakaan Helsingissä, muissa yliopistoissa muutamia). Vielä 80-luvulla ei HY:ssä tainnut olla yhtään naispuolista fysiikan professoria ja 90-luvun alussa lähes jokainen väitellyt nainen oli aina ensimmäinen alallaan. Toivotaan kuitenkin, että vielä joskus niin hiukkaskosmologien kuin muidenkin tutkijoiden työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen helpottuu, mitään oireita sellaisesta en tosin ole havainnut.

Utelias

Himpura, rivit katkeilevat aina ihan mistä sattuu. Tulipa vielä mieleen, että suomalaisia naisfyysikoita on tietenkin myös ilmatieteen laitoksella. Onko naisia vähemmän hiukkaskosmologeina kuin muilla fysiikan aloilla? Onko ylipäätään eroa
naisten osuudessa eri fysiikan aloilla? Kaksivuotiset pestit ovat perheelliselle tai
perhettä haluavalle surkeita. Ihmettelen, että niin lyhyitä hommia on, matematiikassa pestit tavallisesti kestävät kolme vuotta.

Syksy Räsänen

Utelias:

Olisi mielenkiintoista katsoa vertailuja naisten osuudesta fysiikan eri aloilla ja matematiikassa (ja myos maakohtaisesti), en tieda milta luvut nayttavat. Osuuden vertaaminen opintonsa aloittavissa opiskelijoissa, maistereissa, tohtoreissa, postdoceissa ja professoreissa olisi myos kiintoisaa, nakisi missa kohtaa suurin muutos syntyy.

Kaksivuotisissa paikoissa on joskus mahdollisuus kolmanteen vuoteen, mutta ei aina, eika se ole taattua.

Utelias

Olen naputellut runoja kirjallisuusblogeihin koko viikonlopun, joten laitetaanpas yksi myös tänne. Runo on vanha, kirjoitettu silloin kun monet pitivät neutriinoja massattomina.

COSMIC GALL

Neutrinos they are very small.
They have no charge and have no mass
And do not interact at all.
The earth is just a silly ball
To them, through which they simply pass,
Like dustmaids down a drafty hall
Or photons through a sheet of glass.
They snub the most exquisite gas,
Ignore the most substantial wall,
Cold-shoulder steel and sounding brass,
Insult the stallion in his stall,
And, scorning barriers of class,
Infiltrate you and me! Like tall
And painless guillotines, they fall
Down through our heads into the grass.
At night, they enter at Nepal
And pierce the lover and his lass
From underneath the bed - you call
It wonderful; I call it crass.

- John Updike

Utelias

Laitanpa vielä toisen, joskin pidän enemmän Updiken runosta.

A WISH TO COMPLY

Did I see it go by,
That Millikan mote?
Well, I said that I did.
I made a good try.
But I'm no one to quote.
If I have a defect
It's a wish to comply
And see as I'm bid.
I rather suspect
All I saw was the lid
Going over my eye.
I honestly think
All I saw was a wink.

-Robert Frost

Satuin myös lukemaan W.H. Audenin runon After Reading a Child's Guide to Modern Physics, mutta se on liian pitkä, jotta jaksaisin sitä naputella.
Hyvää maanantaiaamua!

Seuraa 

Maailmankaikkeutta etsimässä

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Syksy Räsänen on teoreettinen fyysikko Helsingin yliopistossa. Syksy kirjoittaa kosmologiasta, hiukkasfysiikasta ja niiden tekemisestä, tai ainakin asioista sinne päin.

Teemat

Blogiarkisto