Tutkijat siirtyvät paikasta toiseen lyhytaikaisten työsopimusten mukana joitakin vuosia kunnes saavat jotain pysyvämpää (tai kyllästyvät tuolileikkiin). Eri maissa asuminen on hyväksi kulttuurilliselle ymmärrykselle, kotimaansa osaa asettaa paremmin viitekehykseen kun on kokemusta jostakin muusta, mutta tutkimuksen tekeminen on jokseenkin samanlaista kaikkialla.

Tiettyjä huomionarvoisia eroja kyllä on, kuten instituuttien keittiövarustus. Pohjoismaissa asiaan kuuluu, että tutkijoiden ja opiskelijoiden käytössä on kunnollinen keittiö helloineen, astioineen ja keittokomeroineen. Muualla saa yleensä tyytyä jääkaappiin. (Oma lukunsa on fyysikkojen Xanaduksi pyrkivä Perimeter Institute, jossa on kelvollisen keittiön lisäksi suihkut, kuntosali, pöytäjalkapallo ja nahkanojatuolit takkatulen äärellä.) Esimerkiksi Geneven yliopiston fysiikan osaston keittiö (tai oikeastaan printterihuone) näyttää seuraavalta:

keittio1.jpg

keittio2.jpg

Älkää antako mikroaaltouunin hämätä. Se on jonkun opiskelijan tänne kantama, ei yliopiston hankkima.

Kommentit (2)

Kiertolaisia ja säätyläisiä - ...

[...] ja yleisesti selvittämässä mitä täällä päin tapahtuu. Fysiikan instituuteilla on tiettyjä ominaispiirteitä; Britannian vierailuilla tarvittava paikallinen taito on selvitä neljästä teemukillisesta [...]

Työnhaaroja - blogit - Tiede.fi

[...] ovat tämän jälkeen kaksi-kolmivuotisissa tutkijanpesteissä, niin sanotuissa postdoc-paikoissa, ympäri maailmaa. Sen jälkeen toivon mukaan saa neli-viisivuotisen työpaikan jostain ja lopulta pääsee tutkijan [...]

Seuraa 

Maailmankaikkeutta etsimässä

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Syksy Räsänen on teoreettinen fyysikko Helsingin yliopistossa. Syksy kirjoittaa kosmologiasta, hiukkasfysiikasta ja niiden tekemisestä, tai ainakin asioista sinne päin.

Teemat

Blogiarkisto