Kirjoitan sirkusesitystä maailmankaikkeuden historiasta ohjaaja Davide Giovanzanan kanssa. Davide ohjasi viime vuonna Quantum Circuksen, jossa Turun yliopiston fysiikan laitos oli mukana. Tapasimme sattumalta erään puheeni yhteydessä Arkadia-kirjakaupassa ja päätimme tehdä kosmologiasta sirkusta. Sovimme sitten yhteistyöstä Tanssiteatteri Hurjaruuthin kanssa, ja esitys on osa heidän vuosittaista joulusirkusten sarjaansa: Talvisirkus Kosmos saa ensi-iltansa vuoden 2013 marraskuussa Kaapelitehtaalla.

Tässä puuhassa kohtaa tieteellisen ja taiteellisen työn eroja. Taipumukseni on lähestyä sirkuksen kirjoittamista kuten asia-artikkeleita fysiikasta tai politiikasta. Haluaisin aluksi määrittää sen mitä käsitellään, päättää teemat ja yleisen rakenteen ja sitten kirjoittaa kohtauksia ja yksityiskohtia rinnakkain, kuvaa hiljalleen tarkentaen. Daviden lähestymistapa on avoimempi ja kunnianhimoisempi. Käsikirjoituksen suoraviivaisen edistämisen ohella hän on valmis lisäämään teemoja ja laittamaan valmiita rakenteita uusiksi, jos heikkojen kohtien paikkaaminen sitä vaatii. Olen huomannut, että luontainen reaktioni on välttää hyppyä epävarmuuteen ja hangata vastaan kunnes hahmotan, että muutos olisi parempaan päin ja vaivan arvoinen.

Sirkusesityksen on määrä olla runollinen tulkinta maailmankaikkeuden vaiheista nykypäivästä alkuräjähdykseen, ja ennemmin välittää tunnelmia ja teemoja kuin toimia tietoiskuna. Siihen piirtää kuvitusta Ninni Aalto, jonka kanssa olen tekemässä lastenkirjaa kosmologiasta, jonka tarkoituksena taas on juurikin kartuttaa lukijoiden perustietämystä maailmankaikkeudesta. Kirjassa käymme läpi sellaisia asioita kuten miten maailmankaikkeus laajenee, kuinka iso se on ja miten atomiytimet, atomit ja galaksit ovat muodostuneet. (Mukana kenties myös mustekalojen kosminen imperiumi.) Luonnoksia kirjan päähenkilöistä ja alkeishiukkasista näkyy Ninnin blogissa Sähköjänis.

Kommentit (15)

Metusalah

Syksy: Et esittänyt asiaa suoraan, mutta oliko edellä kirjoittamasi teksti *pyyntö* lisäideoihin?

Tiedeharrastaja

Onhan toki sirkus ihan mukavaa, niin kuin taide yleensäkin. Samoin politiikka. Mutta milloin taas kirjoitat jotain fysiikasta?

Metusalah

Kuuluin nuorempana yli kymmenen vuotta harrastelijateatteriin. Olisi ollut kiintoisaa osallistua tällaiseen projektiin, jos ei muuten niin ideoiden tai ehdotusten muodossa. Onnea ja menestystä mielenkiintoisille hankkeille!

Kaiken kaikkiaan: kiitokset Syksylle antoisasta Higgs/blogivuodesta, Hyvää Joulua ja onnea uudelle vuodelle 2013.

Syksy Räsänen

Tiedeharrastaja:

Kaikki merkinnä liittyvät fysiikkaan, niin tämäkin. Jos tarkoitat, että koska on seuraava merkintä fysiikan teorioiden sisällöstä tai kokeiden tuloksista (edellinen oli kuukausi sitten), niin heti tammikuussa varmaankin.

Pentti S. Varis

Jos ihmisiä verrataan hiukkasiin, huomataan paljon samankaltaisuutta. Ehkä ihmisten vuorovaikutustyyppejä on enemmän, mutta periaatteessa ne ovat varmaan paljolti analogisia hiukkasten kanssa. Hiukkasten olemassaolo perustuu vuorovaikutuksiin ja niiden esittäminen sirkusesityksen kautta perustuu samoin vuorovaikutuksiin.

Mustekalojen elämä on hienoa, erikoista. Niiden sisäinen paine, "varaus", ilmenee viivyttelynä. Tai ehkä se näkyy kehon värisävyn jatkuvana muuttumisena. Tämän polaroidun valon muuttuvien värisävyjen viestin voi nähdä (ja ymmärtää) vain toinen mustekala

http://www.youtube.com/watch?v=QGvHA5-XnEo

pete

Upea ajatus on välittää tunnelmia ja teemoja lapsille. Tästä täydet pisteet Syksylle ja Ninnille hienolle ajatukselle.
Lapset ovat tulevaisuuden tekijöitä, joten teoria on mahdollinen toteuttaa. Toteutuksesta olisi hieno nähdä, joitain hienoja teemakuvia tai vaikkapa vain hieno posteri.
Vaikka omat ajatukset ja teemat eivät aina täsmällisesti seuraa Syksyn tietämystä, on hienoa että lapsiin kiinnitetään huomiota.
Toivonkin Syksylle ja kaikille mailmankaikeutta seuraaville ihmisille.
Hyvää tulevaa vuotta 2013!

Susanna

"Olen huomannut, että luontainen reaktioni on välttää hyppyä epävarmuuteen ja hangata vastaan kunnes hahmotan, että muutos olisi parempaan päin ja vaivan arvoinen."

Olet tyypillinen mies, jota ohjaa rationaalinen ajattelu. Kaiken kaikkiaan persoonasi on mielenkiintoinen, koska aihevalintojesi perusteella et ole kuitenkaan äärirationaalinen (vrt. filosofinen ajattelu). Ehkä vanhemmalla iällä muutut spontaanimmaksi.

Mitä tulee puhtaaseen fysiikkaan, niin mitä se oikeastaan on? Olisiko siinä sellainen kokonaisvaltainen aihe. Minulle fysiikka on ensisijaisesti kaikkea muuta kuin matematiikkaa. Äärirationaalisille jopa tunteetkin on pohjimmiltaan johdettavissa fysiikkaan. Ei ole pakko vastata, mutta mikä on Syksyn näkemys tähän tunne-asiaan? Enqvist onkin esittänyt näkemyksensä tunteisiin ja kuinka ne on loppujen lopuksi johdettavissa fysiikan perusteista.

Syksy Räsänen

Susanna:

En ymmärtänyt kysymystä, mutta luulen sen olevan sen verta kaukana merkinnän aiheesta, että jääköön tähän.

Tiedeihminen

Susanna kirjoitti:
"Minulle fysiikka on ensisijaisesti kaikkea muuta kuin matematiikkaa."

Eli et ymmärrä fysiikkaa vai tarkoittaako termi tässä jotain muuta kuin sitä tieteen alaa, jolla Syksykin työskentelee? Fysiikkaa kun on paha, oikeastaan mahdotonta, ilmaista millään muulla kuin matematiikan kielellä. Tunteita ei kai voi johtaa fysiikkaan, ainakaan vielä, mutta neurologialla päästään jo aika pitkälle ihmisen aivojen toiminnan kuten tunteiden kuvaamisessa. Ehkä jonain päivänä olemme rakentaneet sillan myös neurologiasta fysiikkaan ja voimme myös tulkita ihmisen aivojen toiminnan kokonaisuudessaan pelkällä fysiikalla, mutta siihen on kaiketi vielä aikaa.

Kimmo Metso

Tiede lehden parasta antia on Räsäsen blogit. Odottelenkin kovasti seuraavaa.

Ottaisitko kantaa tuohon "ultra kylmään", jossa uutisisoitiin, että lämpötila oli saavutettu alle absoluuttisen nollapisteen lämpötilan. Tämä on vielä ymmärrettävää (asiasta on tietoa eng-wikissä), mutta samassa uutisessa annettiin ymmärtää, että lämpötila vaikutti painovoimaan ja aineella oli pimeän aineen ominaisuuksia. Miten ihmeessä tämä todettiin?

Syksy Räsänen

Kokeessa ei todettu gravitaatiosta mitään, mutta teoreettisesti tiedetään, että paine vaikuttaa gravitaatioon, ja kokeessa aineen paine muuttui. Artikkelissa ei viitata pimeään aineeseen vaan pimeään energiaan. Pidän epäluultavana, että tuloksilla olisi kuitenkaan mitään tekemistä pimeän energian kanssa, mutta koska tämä ei liity merkinnän aiheeseen, niin ei siitä sen enempää.

Seuraa 

Maailmankaikkeutta etsimässä

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Syksy Räsänen on teoreettinen fyysikko Helsingin yliopistossa. Syksy kirjoittaa kosmologiasta, hiukkasfysiikasta ja niiden tekemisestä, tai ainakin asioista sinne päin.

Teemat

Blogiarkisto