Kirjoitin joulukuussa tutkimuksesta, josta populaari uutisointi antoi sen kuvan, että oli löydetty poikkeuksellisen iso tyhjä alue maailmankaikkeudessa (ks. merkintä Tyhjää). Tutkimus ei itseasiassa sisältänyt tällaistä löytöä, mutta siinä oli kuitenkin jotain mielenkiintoista: artikkelin mukaan radioaaltoja saapuisi vähiten samassa suunnassa, missä kosmisessa mikroaaltotaustassa on kylmä piste.

Havaitut radioaallot ja kosminen mikroaaltotausta ovat peräisin eri lähteistä ja aivan eri aikakausilta, joten tällainen yhteensattuma olisi perin odottamaton, ja jatkotutkimuksen arvoinen.

Asiaa on nyt tutkittu tarkemmin. Eri tutkimusryhmä selvitti ( http://arxiv.org/abs/0805.2751 ), miten radiolähteiden valikoiminen vaikuttaa siihen, näyttääkö mikroaaltotaustan kylmän pisteen alue epätavallisen alitiheältä.

Radioaaltolähteistä tehdystä kartasta voi määritellä tiheyden eri tavoilla. Voi tarkastella lähteiden lukumäärää, lähteiden kirkkautta tai niiden lähteiden lukumäärää, jotka ylittävät tietyn kirkkauden. Voi myös muuttaa sitä, minkä kokoista aluetta tarkastelee, ja hieman siirrellä alueen keskipistettä suhteessa mikroaaltotaustaan.

Lisäksi radioaaltolähteiden kartta ei ole laadultaan tasainen, ja kysyttäessä onko jokin alue ylitiheä tai alitiheä pitää ottaa huomioon eri alueiden systemaattiset erot. (Radioaaltolähdekartta koostuu -havaintoteknisistä syistä- kaistaleista, joilla on erilainen näennäinen kirkkaus. Ks. kuva alla.)

Tuloksena on, että mikroaaltotaustan kylmän pisteen kohta ei ole radioaaltolähteissä poikkeuksellisen alitiheä. Se näyttää alitiheältä vain jos valitsee tarkastelemiensa lähteiden minimikirkkauden tietyllä tavalla ja kylmän pisteen sisällä olevan alueen keskipisteen sopivasti, eikä ota huomioon sitä, että piste sattuu sijaitsemaan kaistaleessa, joka on näennäisesti keskivertoa himmeämpi. Valitsemalla vähän toisin alue näyttääkin ylitiheältä.

Tieteen kannalta tapauksessa ei ole mitään poikkeuksellista. Jotkut tutkijat tekevät mielenkiintoiselta vaikuttavan havainnon, jonka jälkeen muut tarkistavat onko asiassa perää, ja selviää, että ei ole. Tämä on tutkimuksen arkipäivää: suuri osa mahdollisista uusista havainnoista osoittautuu ei-merkittäviksi, kun tarkemmin katsoo. Oleellista ei ole se, ovatko ensimmäiset viitteet jostain uudesta aina oikein, vaan se, että vihjeiden paikkansapitävyys tarkistetaan, ja vesiperät hylätään nopeasti.

Ongelmana on korkeintaan tieteen holtiton popularisointi. Kun varmistamattomat havainnot esitetään vankkoina tosiasioina, jotka sitten kumotaan muutaman kuukauden päästä, vaikuttaa siltä, kuin tiede (tai ainakin kosmologia) olisi täysin häilyvää ja epäluotettavaa. Miksi sitten päivitellä, jos ihmiset eivät näe eroa astronomian ja astrologian välillä?

Radiolähteiden tiheys taivaalla, yksiköissä galakseja per neliöaste. Mikroaaltotaustan kylmä piste on merkitty ympyrällä. (Kuvan lähde: http://arxiv.org/abs/0805.2751 .)

Kommentit (2)

Si.S

Tervehdystä, sekä kiitoksia mielenkiintoisesta blogista.
Tämä kyllä kertoi lisää aiheesta.

http://antwrp.gsfc.nasa.gov/apod/ap080323.html

Tuossa taitaa olla kuvakin ks. tapauksesta, kyllähän se kummalliselta vaikuttaa jos vrt muuhun taivaaseen. Miten se on jäänyt täysin tähdettömäksi.
Vai ymmärsinköhän tuon väärin ettei tuon pilven taakse vain näe, paitsi infrapunalla, jota kuvassa ei ole käytetty?

Ystävällisesti,
Si.S

Syksy Räsänen

Tuolla NASAn kuvalla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Siinä on kaasupilvi omassa galaksissamme, 500 valovuoden päässä, näkyvän valon aallonpituudella. Tutkimus, josta kirjoitin, käsitteli kohteita yli miljardin valovuoden päässä, radioaallonpituudella.

Seuraa 

Maailmankaikkeutta etsimässä

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Syksy Räsänen on teoreettinen fyysikko Helsingin yliopistossa. Syksy kirjoittaa kosmologiasta, hiukkasfysiikasta ja niiden tekemisestä, tai ainakin asioista sinne päin.

Teemat

Blogiarkisto