Edellisen merkinnän kommenteissa kysyttiin teoreettisesta fysiikasta väitelleiden työllistymisestä. Fyysikon työnkaari on ollut muutenkin mielessäni suosituskirjeiden kirjoittamisen ja apurahahakemusten myötä, joten kirjoitan siitä hieman.

Maisterinopinnoissa omaksutaan fysiikan teorioita ja havaintoja. Opinnot huipentuvat graduun, jossa osoitetaan fysiikan ymmärtämisen lisäksi sitä, että osaa lukea tieteellisiä artikkeleita, toistaa sen, mitä niissä on tehty ja yhdistellä tietoa eri lähteistä. Joskus gradussa on jo hieman omaa tutkimusta, mutta yleensä se tulee vastaan vasta väitöskirjavaiheessa. Väitöskirjatutkimusta tehdessä myös oppii millainen tiedeyhteisö on ja miten siinä toimitaan. Väitteleminen on itsenäisen tutkijanuran alku. Ne, jotka jatkavat akateemisessa maailmassa, ovat tämän jälkeen kaksi-kolmivuotisissa tutkijanpesteissä, niin sanotuissa postdoc-paikoissa, ympäri maailmaa. Sen jälkeen toivon mukaan saa neli-viisivuotisen työpaikan jostain ja lopulta pääsee tutkijan suurimpaan tavoitteeseen, pysyvään työpaikkaan.

Paikkoja on sitä vähemmän, mitä korkeammalle mennään. Suomessa rahoitustilanne väitöskirjan tekemiselle fysiikasta on ainakin teoreettisella puolella hyvä. Jos suoriutuu maisterinopinnoista korkein arvosanoin, rahoitus ja ohjaus väitöskirjan tekemiseen luultavasti löytyy. Rahaa postdoc-paikoille, pitkäaikaisemmista viroista puhumattakaan, ei kuitenkaan ole yhtä paljon, joten tämän voi tulkita myös toisinpäin: suuri osa fysiikasta väitelleistä ei voi jatkaa akateemisella uralla. Väittelyn tai ensimmäisen postdoc-paikan jälkeen moni siirtyy akatemian ulkopuolelle.

Seppo Manninen, eläkkeellä oleva fyysikko Helsingin yliopistosta, teki viime vuonna mielenkiintoisen selvityksen Helsingin yliopistosta fysiikasta gradun tai väitöskirjan tehneiden työllistymisestä. Kuvista 19 ja 20 näkee, että Suomen akateemisen maailman lisäksi merkittäviä työnantajia ovat Suomen valtio, yritykset ja "ulkomaat", mikä kattaa sekä ulkomaiset yliopistot ja tutkimusinstituutit että yritykset. Opettajaksi opiskelleista lähes kaikki ovat töissä koulussa. Merkittäviä yksityisen puolen työnantajia ovat Nokian ja IT-yritysten lisäksi lääketieteelliset yritykset.

1990-luvulla väitelleistä noin 30% on töissä ulkomailla tai yksityisellä työnantajalla, 30% valtiolla ja 30% suomalaisessa yliopistossa. 2000-luvulla väitelleiden vastaavat luvut ovat karkeasti 30%, 40% ja 30%. Ulkomailla työskentelyn osuus on selvästi kasvanut suhteessa kotimaisten yritysten työpaikkoihin. Kun verrataan teoreettisesta fysiikasta väitelleitä (kuvat 9 ja 10) kaikilta fysiikan aloilta väitelleisiin, suurin ero on ulkomailla työskentelyssä: 2000-luvulla tohtoriksi valmistuneista teoreetikoista yli 40% on ulkomailla töissä. Yksityisten kotimaisten työnantajien ja Suomen valtion osuus on vastaavasti pienempi. Ulkomaisista työpaikoista monet ovat yliopistoissa tai tutkimusinstituuteissa, mutta mukana on myös yrityksiä. Omista teoreetikkotutuistani useat ovat siirtyneet raha-alalle eli pankkeihin, sijoitusyrityksiin, vakuutusfirmoihin ja vastaaville työnantajille.

Väitöskirjan 1990-luvulla tehneiden miesten ja naisten työpaikkasijoittumisessa ei ole juuri muuta eroa kuin se, että miehistä hieman suurempi osuus on valtiolla töissä, ja 2000-luvulla väitelleiden kohdalla tilanne on päinvastainen: yli 40% naisista on valtiolla töissä, miehistä hieman yli 20%.

Yksityiskohtaisen jakaumatiedon lisäksi tilastot kertovat erään keskeisen seikan: fysiikasta valmistuneiden työllisyystilanne on erittäin hyvä. Kerätyistä tiedoista mahdollinen työttömyys käy ilmi vain siten, että työpaikasta ei ole löytynyt tietoa. Tämä saattaa johtua myös kuolemasta, sukunimen vaihtamisesta tai saatavien tietojen puutteellisuudesta. 2000-luvulla maisterinopinnot suorittaneiden kohdalla puutteellisuus oli 4.4% ja väitelleiden osalta vain 0.9%, eli työttömyys ei voi olla tuota korkeampi. Oma, tilastollisesti vähämerkityksinen, kokemukseni on se, että väittelemisen ja mahdollisesti jokusen postdoc-paikan jälkeen ei ole vaikeuksia saada töitä. Tuntemistani fyysikoista jotkut ovat kyllästyneet tutkijan työn epävarmuuteen ja muuttamiseen tai lähteneet hiekkalaatikolta muusta syystä, eikä kukaan ole jäänyt asianmukaista työpaikkaa vaille. Mannisen arvion mukaan selvityksessä seuratuista yli tuhannesta gradun tehneestä ja 400:sta väitöskirjan tehneestä vain kaksi on työssä, jossa ei hyödynnetä koulutusta.

Fysiikan tutkimuksen, oli se teoreettista tai kokeellista, sisältö ei yleensä liity yliopistojen ulkopuolisten työpaikkojen toimenkuvaan ja opinnoistakin suuri osa on sellaista mille ei ole akatemian ulkopuolella tarvetta. Poikkeuksia toki on, vaikkapa puolijohteiden tuntemus on elektroniikkateollisuudessa hyödyllistä.

Fysiikassa opituista taidoista on kuitenkin hyötyä monessa toimessa. Fysiikan ydin on mallien kehittäminen kuvaamaan havaintoja ja ennustamaan tulevaa, ja puuhaan kuuluu uusien asioiden nopeaa omaksumista ja niiden kasaamista kokonaisuudeksi. Tämä on hyödyllistä, työskenteli sitten hiukkastörmäysten, puhelinten värähtelyn tai markkinoiden liikkeiden kanssa. Fysiikan tekemisessä oppii toivottavasti myös sen, miten arvioidaan se, pitääkö jokin väite paikkansa vai ei. Koska fysiikassa väitteiden todenperäisyys on usein mahdollista tarkistaa vastaansanomattomasti (vaikka spekulaatiota onkin paljon), sitä tutkiessa voi saada myös sen kokemuksen, että täytyy myöntää olleensa väärässä.

Päivitys (29/06/12): Yksityiskohtia fyysikkojen työllistymisestä löytyy Mannisen Powerpoint-esityksestä.

Kommentit (17)

Susanna

"Väitöskirjatutkimusta tehdessä myös oppii millainen tiedeyhteisö on ja miten siinä toimitaan."

Tämä lausahdus herätti mielenkiinnon artikelissasi. Olisi mielenkiintoista kuulla mitä se pitää tarkemmin sisällään.

JOhanna

Kokeellisemman puolen fysiikan edustajana (säteilyasioita ja lääketieteellistä fysiikkaa tehneenä, 2002 väitelleenä) halusin vain kommentoida, että Syksyn kuvaus kuulostaa hyvin tutulta minunkin näkökulmastani. Noinhan se urakaari itselläkin ja tutuilla on yleensä mennyt. Verrattuna teoreettisen fysiikan ammattilaisiin, kokeelliselta puolelta varmaan isompi osa menee teollisuuteen elektroniikka/anturi/datankäsittely yms. tehtäviin, joko suoraan maisterina tai sitten väitelleenä, ehkä post doc -kauden jälkeen. Ja näppituntumalla isompi osa jää Suomeen? Aika moni on myös lähtenyt yrittäjäksi oman tutkimusaiheen ja opittujen työkalujen pohjalta kehitetyllä bisnesidealla.

Akateemiseen maailmaan jääminen edellyttää vahvaa tutkimusotetta ja meriittejä, eikä paikkoja tosiaan ole kaikille väitelleille. Tai hillitöntä tuuria. Jonkin verran on myös dosenttitasoisia käytännön tehtäviä, tyypillisesti laitteiden ylläpitäjänä ja "laboratoriomestarina". Vakituista paikkaa en tiedä olevan kenelläkään, professuuritkin ovat usein 5-vuotisia. Muita tutkimuspuolen tehtäviä löytyy valtiolta mm. STUK, VTT jne. Näissä on usein mahdollista tehdä ihan oikeaa tieteellistä tutkimustakin, mutta painotus usein on käytännöllisempi kuin ihan puhtaassa perustutkimuksessa. Eivätkä opetustehtävätkään nykyisin ole täysin irrallaan tutkmuksesta, esim. AMK:n puolella lehtorit tekevät tutkimusprojekteja, tosin yleensä aika yritysläheisesti eikä välttämättä niin, että julkaisisivat tuloksia tieteellisessä mielessä.

Syksy Räsänen

JOhanna:

Joo, kokeellisella puolella on varmaan yleisempää, että akatemian puolella opitulla fysiikalla on sinällään käyttöä yritysmaailmassa tai valtion töissä.

Susanna

Oli mukava lukea näkökulmaa myös naisfyysikoista. Totuus lienee kuitenkin, että ala on rankka naisille ihan vain sen takia, että useimmat naiset hahmottavat asiat eri tavalla kuin miehet. Tämä johtanee siihen, että naisten kysymyksille saatetaan julkisesti naureskella ja kommentoida, että nyt puututaan epäoleellisuuksiin. Tiedeyhteisön kannalta tämä ajattelun erilaisuus on huomionarvoinen seikka. Naiset ovat miehiä tunneherkempiä ja mietimme moneen kertaan mitä uskallamme sanoa ja kysyä. Yritysmaailmassa on huomioitu positiivisella tavalla miesten ja naisten erilaisuus, mikä on johtanut toimivaan yhteisöön. Itse haluan uskoa, että tiedeyhteisökin herää tähän yritysmaailman tapaan toimia ja "ottaa asioista vain kermat päältä" eikä tee yksinkertaisista asioista liian monimutkaisia.

JOhanna

Kommenttina naisiin fysiikan alalla: Pointti on minusta juuri siinä, että "useimmat naiset hahmottavat asiat eri tavalla kuin miehet". Miten tätä nyt katsoo, keskiarvoissa on kyllä eroja, myös ihan aivojen toiminnan kannalta. Rakenteellisia, hormonaalisia jne., jotka varmaan selittävät osin sen, miksi tieteen poikkeusihmisissä on eniten miehiä. Suurin ero lienee kulttuurista ja opittua ja varsinkin kommunikaatiotyylissä on aikamoisia eroja, joiden väittäisin liittyvän eniten kulttuuriin. Myös niiden stereotyyppisen miehisesti ajattelevien naisten on tultava toimeen naisena yhteiskunnassa ja vaikkapa suvun piirissä. Se muokkaa käyttäytymistä väkisinkin enemmän tai vähemmän, kuten varmasti miehilläkin vastaavat odotukset tekevät.

Mutta biologisten ja muiden keskimääräisten erojenkin jälkeen jää fakta, että yksilöiden välinen hajonta on suurempaa kuin sukupuolten, myös tässä asiassa. Ne naiset, jotka ovat fysiikkaa jaksaneet opiskella tutkijatasolle ovat hyvin todennäköisesti ajatustavaltaan ja abstraktin hahmottamisen kapsiteetiltaan mieskollegoidensa kanssa aika samalla viivalla. Samalla tavalla miehistä suurin osa ei edes lähde opiskelemaan alaa tai luovuttaa, koska ei vaan kykene, eikä kiinnosta.

Itse olen usein ollut ainoa tai toinen nainen tutkimustiimissä enkä koskaan ole kokenut sukupuolen vaikuttavan arvostukseen, rahoitusta on saanut hyvin ja ura on edennyt meriittejä vastaavasti. Toisaalta olen sen verran suoraviivainen, etten ehkä edes huomaisi jotain, minkä joku tiedostavampi ottaisi loukkaavana ja patriarkaalisena ;). Ja olen ollut onnekas siinä, että työyhteisöni ovat olleet aina erittäin mukavia ja avoimia. Mutta en tiedä sitten miten erilaista on miehisen ylivallan ;) viimeisissä linnakkeissa jossain hyvin abstraktissa aihepiirissä työskentelevillä teoreetikoilla. Eli jos joku nainen miettii fyysikon uraa, en uhraisi prosessiaikaa tälle "ongelmalle".

Ihmiskunnan puolesta yhteiseks...

"useat ovat siirtyneet raha-alalle eli pankkeihin, sijoitusyrityksiin, vakuutusfirmoihin"
Siinä on hyvä, suomalaisten veronmaksajien kustantama koulutus mennyt hukkaan. Ei siksi, etteikö fysiikasta ja varsinkin matemaattisten mallien ja todennäköisyysteorioiden hallinnasta olisi hyötyä rahoitusmaailmassakin, vaan sen takia, että pankkiiriporukka keinottelee ensin suunnattomat tappiot ja sitten ohjaa yhteiskunnan tukirahat omiin bonuksiinsa. Sen jälkeen saa yliopistoväki ihmetellä, miksi valtiolla ei ole enää varaa kustantaa perustutkimusta ja opetusta.

Ei silti, varmaan ihan tuottavaa olla vakuutusfirmoissa ja pankkiiripuljuissa hommissa. Ehkä rahalla saa paikattua itsetunnon hapertumista, kun alitajunta viestittää, että omat kyvyt menevät moisessa näpertelyssä hukkaan. No, toisaalta milloinka pankkiireista olisi leivottu nobelisteja, joten ehkä parhaimmat kyvyt väistävät kuitenkin helpon rahan houkutuksen.

Susanna

"naiset esittävät valinnoilleen ennemmin perusteeksi pitävänsä jostain kuin olevansa hyviä."

Tähän on olemassa aivan pätevä syy ja jokainen nainen, joka on syyllistynyt kertomaan julkisesti olevansa hyvä jossain tietää, miksi ilmaisee itseään niin, että "minusta tuntuu..."

Jos nainen kuitenkin syyllistyy ilmaisemaan itseään kuin mies, seurauksena:

"Valintakomitean (mies)jäsenet eivät halunneet antaa paikkaa rouva A:lle, koska “hän on niin itsekäs ja määräilevä, eihän rouva A:n kanssa voi tulla toimeen!”. Entäpä rouva B - hän vaikuttaa helpolta ja joustavalta henkilöltä? “Niin, niin…mutta rouva B ei ole johtajatyyppiä - me haluamme jonkun, joka voi rakentaa tutkimusryhmän ja johtaa sitä.”

Olen kuitenkin huomannut, että tässäkin on tapahtumassa muutosta. Olen kohdannut jopa fysiikan parista miehiä, jotka arvostavat ja kuuntelevat naisten mielipiteitä. Tämän takia kannustan edelleen naisia menemään aloille, jotka aidosti kiinnostaa. Sanoihan eräs filosofikin, että on yhteiskunnan etu, että virat täytetään taitojen ja kykyjen mukaan ei sukupuolen.

Ehkä itse pyytäisin miehiltä hieman ymmärrystä naisten tunne-elämän vaihtelusta. Hyvin järkevä ja rationaalinen nainen ilmaisee itseään toisinaan tunnepitoisesti, koska olemme naisia. Usein kuitenkin kiihtynytkin nainen kuuntelee järkipuhetta. Jos naisen ei sallita ilmaista itseään tunnetasolta, meistä tulee kylmiä. Tämäkin aiheuttaa valitusta siitä, että miksi olemme niin kylmiä. Minä olen valmis käyttäytymään miten pyydetään, mutta en toki voi olla kahta samaan aikaan.

Jesse

"Siinä on hyvä, suomalaisten veronmaksajien kustantama koulutus mennyt hukkaan."
Ei koulutus ole mennyt hukkaan, sillä tutkintoihin sisältyy myös sivuaineita ja 'muita opintoja tukevia' kursseja, jotka voivat olla hyvin hyödyllisiä monilla aloilla. Yliopistossa opiskellessa oppii myös työskentelemään projekteissa / ryhmissä, itsenäiseen tiedonhankintaan jne.

"No, toisaalta milloinka pankkiireista olisi leivottu nobelisteja, joten ehkä parhaimmat kyvyt väistävät kuitenkin helpon rahan houkutuksen."
Korjataan nyt sen verran, että taloustieteestä jaetaan myös Nobeleja! Ei pelkästään fysiikasta.

---

Olisi itseasiassa kiva saada vertailuksi vastaavia tilastoja matematiikan alalta, kun on vielä mahdollisuuksia tehdä uravalintoja. Syksy näkisitkö, että onko mahdollista vaihtaa matematiikasta teoreettiseen fysiikkaan tohoriopintoihin hakeutuessa? Jos tutkinto sisältää esim. fysiikan aineopinnot ja tilastotieteen/tietojenkäsittelyn opintoja ja on hyvä keskiarvo.

Metusalah

Kyllä kait totuus lienee se, että biologian faktat asettavat nyky-yhteiskunnassa rajat naisille ja miehille siinä, mitä itse kukin meistä täällä touhuaa; naisen ensisijainen rooli on synnyttäminen ja kodin hoitaminen. Nobelisteista 95% on miehiä (lue linkki).
Kysymys: Mitä vaimot tekivät (keskimäärin) silloin, kun miehet pokkasivat palkintonsa?
Vastaus: Tekivät lapsiin ja kodinhoitoon liittyviä asioita.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Nobel-palkinnon_saaneista_naisista

Metusalah

Naistenkin nobelisteista (5% kaikista) reilusti yli puolet ovat joko rauhan tai kirjallisuuden alalta. Ei kait kukaan vakavissaan yritä väittää, että syynä poissaoloon muiden luonnontieteiden aloilta olisi älykkyys? ;-)

Donatello

Toivon sinulle Syksy pitkää ja tuottoisaa uraa akateemisessa maailmassa, mutta minulla olisi yksi hypoteettinen kysymys. Jos syystä tai toisesta et voisi enään jatkaa yliopistomaailmassa perustutkimuksen parissa, niin millä alalla alkaisit itse hyödyntää urasi aikana keräämiäsi taitoja?

Donatello

Ja olisi minulla vielä toinenkin kysymys:

Kuinka paljon te fyysikot käytätte tietokoneohjelmia apunanne laskiessanne (Matlab, Mathematica, Wolfram Alpha ym)? Missä suhteessa käytätte yleensä tietokonetta ja perinteistä kynä/paperi-tekniikkaa? Esim. jos on pitkiä integrointeja, niin hyppäättekö niiden yli ohjelman avulla vai käyttekö ne läpi kohta kohdalta perinteiseen tapaan? Hieman sekava selitys, toivottavasti ymmärsit :D

Pentti S. Varis

Syksy kirjoitti: "Fysiikan tutkimuksen, oli se teoreettista tai kokeellista, sisältö ei yleensä liity yliopistojen ulkopuolisten työpaikkojen toimenkuvaan ja opinnoistakin suuri osa on sellaista mille ei ole akatemian ulkopuolella tarvetta. Poikkeuksia toki on, vaikkapa puolijohteiden tuntemus on elektroniikkateollisuudessa hyödyllistä."

Tuli mieleen, että myös tietyt harrastusalueet (ja mikseipä ammatitkin) hyötyisivät valtavasti, jos henkilö ymmärtäisi esim. statistisen mekaniikan ja kvanttifysiikan kieltä (formalismia), jotka tohtorin on yleensä hallittava hyvin. Harrastuksina (tai ammattina), joissa fysiikan tohtoritasoisia tietoja tarvittaisiin, voisivat olla esim. aivotutkimus ja moderni genetiikka.

Itse olen lukenut satakunta tiedeartikkelia, mutta melkein aina on jäänyt jonkin verran (usein paljon) ymmärtämättä, koska formalismin ymmärtäminen on kokonaan tai osittain puuttunut eikä voimat ole riittäneet tohtoritasoiselle helpon asian selvittämiseen.

Mutta joskus voi maallikkokin saada aavistuksen, millaista olisi tasokas tutkimustyö. Ollessani säteilyturvakurssilla (en muista sen nimeä, mutta pakollinen se on) meitä oli lisäkseni kolme tyttöä ja jokaisella oli jokin erityinen lahjakkuusalue, jotka sopivat niin hyvin yhteen, että sanoin, että jos voisimme jatkaa yhteistyötä, saisimme varmasti noobelin. (Ainakin yksi heistä väittelikin kohta tekniikan tohtoriksi).

Syksy Räsänen

Jesse:

Ainakin teoreettisessa fysiikassa on vaikea tehdä väitöskirjaa jos ei ole opiskellut mitään syventäviä opintoja. Tohtorinopintoihinhan toisaalta liittyy kurssien käymistä, joten ei se liene mahdotonta.

Donatello:

Pyrkisin jatkamaan tutkimuksen tekemistä vaikka siitä ei maksettaisi - eri asia on sitten se, että mitä tekisi rahan saamiseksi.

Mathematicaa ja Maplea käytetään toki, ja itse kirjoitettuja koodeja vakavampaan laskemiseen. Riippuu tapauksesta, milloin käytetään mitäkin ja kuinka paljon. Esimerkiksi LHC:n törmäysten analysointia varten tehdyissä laskuissa on kymmeniä tuhansia monimutkaisia integraaleja, joten niiden laskeminen käsin olisi mahdotonta.

Seppo Manninen

Työllissyyselvityksen tekijänä olen seurannut Syksyn blogia seurannutta mielipiteiden vaihtoa ja joitakin kommentteja siihen liittyen.

Jesse: Matemaattis-luonnontieteelisen tiedekunnan sijaitessa kokonaisuudessaan Kumpulan kampuksella, pääaineen vaihtaminen voidaan tehdä yksilöllisesti maisterin tutkintoa tehtäessä tai jatkotutkintoa aloitettaessa. Matemaatikkoa lähinnä ovat tietysti laskennallisen fysiikan eri vaihtoehdot.

Donatello: Syksyn vastaukseen lisäten Matlab on fyysikon perustyökalu mittausaineistoa käsiteltäessä.

Syksy: kirjoitit, että "Fysiikan tutkimuksen, oli se teoreettista tai kokeellista, sisältö ei yleensä liity yliopistojen ulkopuolisten työpaikkojen toimenkuvaan ja opinnoistakin suuri osa on sellaista mille ei ole akatemia ulkopuolella tarvetta:"Tämä pitää fysikaalisissa tieteissä suurelta osin paikkansa teoreettisessa fysiikassa ja tähtitieteessä, joskin looginen päättelytaito ja muutamat teoreettisen fysiikan kurssit, kuten esimerkiksi matemaattiset apuneuvot, statistinen fysiikka ja elektrodynamiikka tarjoavat hyvät lähtökohdat aloille, jotka eivät välttämättä ole suorassa kosketuksessa fysiikkaan. Muissa fysikaalisissa tieteissä koulutuksen ja ulkopuolisten työpaikkojen yhteys on voimakkaasti kasvanut. Fysiikan opettajakoulutuksessa keskitytään jo kolmantena opiskeluvuonna didaktiseen fysiikkaan, Helsingin yliopisto onkin tässä edelläkävijä. Myös geofysiikka ja meterolologia hyödyntävät tutkimuslaitosten henkilökunnan opetusta ja huomattava osa opinnäytteistä tehdäänkin laitoksen ulkopuolella. Fysiikka on laajentanut reviiriään merkittävästi 2000-luvulla. Uudet professuurit avaruusfysiikassa, biofysiikassa, lääketieteellisessä fysiikassa ja yhteisprofessurit Ilmatieteen laitoksen kanssa mahdollistavat opetuksen, joka on välittömästi hyödynnettävissä työmarkkinoilla. Ilmatieteen laitos onkin merkittävin ulkopuolinen työnantaja sekä maisterin, että tohtorin tutkinnon suorittaneille. Myös Valtion teknillinen tutkimuskeskus tarjoaa mahdollisuuden paitsi työpaikkaan, myös opinnäytetyön tekemiseen.

Seuraa 

Maailmankaikkeutta etsimässä

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Syksy Räsänen on teoreettinen fyysikko Helsingin yliopistossa. Syksy kirjoittaa kosmologiasta, hiukkasfysiikasta ja niiden tekemisestä, tai ainakin asioista sinne päin.

Teemat

Blogiarkisto