Luennoin viime viikolla pimeästä energiasta ja sen vaihtoehdoista Helsingin yliopiston fysiikan laitoksen järjestämässä kosmologian "kesäkoulussa", eräänlaisella fysiikkaleirillä, Laukaalla. Osallistujina oli 1.-3. vuoden teoreettisen fysiikan opiskelijoita.

On kummallista, että puhujana toivoo kuulijoiden esittävän kysymyksiä, mutta yleisössä ollessaan ei halua häiritä luennoitsijaa, ja pelkää kysyvänsä liian yksinkertaisia. Jälkimmäinen korostuu, kun puhujan ja kuulijoiden välinen tietoero on suuri, mutta ilmiö kyllä esiintyy fyysikkokollegojenkin välillä. Laukaan kesäkoulussa opiskelijat saattoivat jättää kysymyksiä laatikkoon, joihin luennoitsijat vastasivat erillisessä keskustelutilaisuudessa. Tämä varmaan madalsi kynnystä kysymysten esittämiseen, mikä on hyödyllistä: luennoitsijalle ei ole aina selvää, mitkä asiat ovat yleisölle selviä ja mitkä hankalia. (Palautteen perusteella myös opiskelijat pitivät tästä mahdollisuudesta esittää kysymyksiä.)

On mukavaa puhua kosmologiasta kiinnostuneiden opiskelijoiden kanssa, ja hauskaa olla mukana kertomassa siitä, mitä nykyään tiedetään. Omasta puolestani huomaan, että kommunikaation välittömyyttä hieman haittaa se, että mielestäni opiskelijoiden kanssa pitää olla erityisen huolellinen puhuttaessa asioista, joita ei vielä tarkkaan tiedetä. En esimerkiksi mielelläni voimakkaasti kritisoi hölmöinä pitämiäni teorioita opiskelijoille. Syynä ei ole kollegiaalisuus teorioiden esittäjiä kohtaan, vaan se käsitys, että opiskelijoilla ei ole kunnollista viitekehystä, mihin laittaa tutkijoiden näkemykset kiistanalaisista asioista, ja lienee helppoa ottaa ne liian vakavasti (ainakin muistan tämän omilta opiskeluajoilta).

Kesäkoulun ilmapiiri oli rento, ja vuorovaikutusta opiskelijoiden ja luennoitsijoiden välillä oli luentojen ulkopuolellakin. Olin marraskuussa ranskalaisessa kosmologian syyskoulussa Korsikassa, ja siellä asetelma oli etäisempi. Luennoilla ei juuri tullut kysymyksiä, ja opiskelijat ja luennoitsijat istuivat aterioilla luontevasti omissa pöydissään puhumatta toisilleen. Yritin kannustaa opiskelijoita esittämään kysymyksiä luennoilla (jotka olivat melko vaativia, joten aihetta varmasti oli), mutta tämä auttoi vain vähän. Ja Korsikassa kyseessä olivat vieläpä jatko-opiskelijat, joilla oli jo gradu takana ja väitöskirja kohta valmis. Parin vuoden kuluttua heidän pitäisi olla itsenäisiä tutkijoita, ja silloin on myöhäistä aloittaa kysymysten esittäminen.

Kommentit (6)

urho kekkonen

Harmi ettet täällä vastaile kuin itseäsi miellyttäviin kysymyksiin, pelkäätkö mokaavasi vai mistä johtuu.

Syksy Räsänen

urho kekkonen:

Pääsääntöisesti vastaan vain kysymyksiin, jotka liittyvät blogimerkinnän aiheeseen. Tämä blogi ei ole fysiikan kysymysten vastauspalvelu.

Regel

Itse olin samalla leirillä oppilaan osassa, joten voin sanoa, että Syksyllä on monta hyvää pointtia.

Jotenkin näin opiskelijana on vaikeilla ja nopeatempoisilla luennoilla hankala sisällyttää ja käsitellä asia samalla kun yrittää raapustaa jonkinlaisia muistiinpanoja. Eipä sitä paljoa kysymyksiäkään kehtaa esittää, kun ei omat ajatuksetkaan ole vietynä loppuun.

Ehkä senkin takia kysymysten esittäminen leirin luentojen aikana oli harvinaista. Puolestaan iltaa kohti asiat vähän selviytyivät päässä ja mahdollisia kysymyksiä alkoi heräämään (vaikkakin keskustelut olivat taas mustiin reikilöihin keskittyviä lähinnä).

Lisäksi itseäni ärsyttää sellaiset luennoitsijat, joiden arvolle ei sovi "typerät" kysymykset, vaan niihin pitää vastata jotenkin piikikkäästi ja alentavasti. Ei passaa paljoa kysellä, jos luennoitsijalla on kusi noussut päähän oman tietotaitonsa takia: kettuiluahan sieltä vain takasin tulee. En ymmärrä mistä tällaisia henkilöitä sikiää, mutta jotenkin ne säikäyttävät pitkäksi aikaa innokkaimmankin kyselijän.

Syksy Räsänen

Regel:

"Jotenkin näin opiskelijana on vaikeilla ja nopeatempoisilla luennoilla hankala sisällyttää ja käsitellä asia samalla kun yrittää raapustaa jonkinlaisia muistiinpanoja. Eipä sitä paljoa kysymyksiäkään kehtaa esittää, kun ei omat ajatuksetkaan ole vietynä loppuun."

Luennoitsijan valmiiksi kirjoittamat luentomuistiinpanot auttaisivat tässä, mutta niiden valmistamisesta on sen verran vaivaa, että niitä ei viitsi vain muutamaa luentoa varten tehdä.

Itse pidän parempana, että epäselviä asioita kysytään heti vaikka kysymykset olisivat selkiytymättömiä (ja että puhuja tarvittaessa sanoo, että tämä asia selitetään myöhemmin tai tätä yksityiskohtaa ei tässä yhteydessä voikaan kunnolla ymmärtää).

"Lisäksi itseäni ärsyttää sellaiset luennoitsijat, joiden arvolle ei sovi “typerät” kysymykset, vaan niihin pitää vastata jotenkin piikikkäästi ja alentavasti."

Olivatko jotkut kesäkoulun luennoitsijat mielestäsi tällaisia?

Rege

Syksy Räsänen:
"Olivatko jotkut kesäkoulun luennoitsijat mielestäsi tällaisia?"

Onneksemme ei. Eritoten sinun ja Kimmo Kainulaisen luennoilla oli suhteellisen rento olla, eikä tarvinnut kysymyksiään varoa. Kuitenkin yleisesti yliopistomaailmassa tuntuu olevan luennoitsijoita, joiden mielestä luentoja ei sovi häiritä kysymyksillä, sillä "assarithan on sosiaalisia kanssakäymisiä varten".

Tämä ei tietenkään tarkoita välttämättä sitä, että luennoilta ei opi mitään - päinvastoin voi ollakin, että oppii itse oivaltamaan asioita, sikäli kun jaksaa hakata päätään ystävien kanssa seinään.

Toinen, jopa ehkä rajoittavampi tekijä, lienee vertaisten läsnäolo. Moni ei millään haluaisi nolata itseään muiden edessä, joten pelokkaina jätetään omat pohdinnat sanomatta - vaikka todennäköisesti ainakin jokunen pohtii samoja kysymyksiä.

Nyttemmin olen ottanut tavakseni opiskella asiaa hieman etukäteen, jolloin on aikaa haudutella asiaa ennen luentoja. Tällöin voin sekä selkiyttää ajatuksiani luennoilla että esittää kiperät kysymykseni. Menetelmäni vaikuttaisi toimivan hyvin.

urho kekkonen

"Lisäksi itseäni ärsyttää sellaiset luennoitsijat, joiden arvolle ei sovi “typerät” kysymykset, vaan niihin pitää vastata jotenkin piikikkäästi ja alentavasti. Ei passaa paljoa kysellä, jos luennoitsijalla on kusi noussut päähän oman tietotaitonsa takia: kettuiluahan sieltä vain takasin tulee. En ymmärrä mistä tällaisia henkilöitä sikiää, mutta jotenkin ne säikäyttävät pitkäksi aikaa innokkaimmankin kyselijän."
Regel huomasi myös millainen olet..

Seuraa 

Maailmankaikkeutta etsimässä

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Syksy Räsänen on teoreettinen fyysikko Helsingin yliopistossa. Syksy kirjoittaa kosmologiasta, hiukkasfysiikasta ja niiden tekemisestä, tai ainakin asioista sinne päin.

Teemat

Blogiarkisto