Olen aiemmin kirjoittanut tutkijoiden vastuusta sekä akateemisen boikotin osuudesta Etelä-Afrikan apartheidin purkamisessa. Etelä-Afrikan akateeminen boikotti loppui maan muuttuessa demokraattiseksi melkein 20 vuotta sitten, mutta vastaavanlaiseen boikottiin on hiljattain ryhdytty Israelin kohdalla.

Kuten Etelä-Afrikassa aikoinaan, Israelissa ja sen miehittämillä alueilla vallitsee apartheid-järjestelmä, joka ylläpitää yhden etnisen ryhmän (israelinjuutalaisten) etuoikeuksia muiden asukkaiden (palestiinalaisten) kustannuksella. Israelinkin tapauksessa sorrettu väestönosa on jaettu alaryhmiin, joita kohdellaan eri tavalla. Pienellä osalla palestiinalaisista on Israelin kansalaisuus ja he saavat äänestää, suurimmalla osalla ei ole minkään maan kansalaisuutta. Kuten Etelä-Afrikassa, väestönryhmien eristäminen eri alueille ja valtaosan tilasta varaaminen hallitsevalle ryhmälle on keskeinen osa järjestelmää.

Kuten Etelä-Afrikassa, kouluopetus on Israelin hallitsemilla alueilla eroteltu etnisen ryhmän perusteella. Korkeakoulujen kohdalla tilanne on monimutkaisempi. Israelin miehittämien alueiden palestiinalaisissa korkeakouluissa opiskelevat vain palestiinalaiset, mutta Israelissa sijaitsevissa yliopistoissa saavat opiskella niin israelinjuutalaiset kuin myös ne palestiinalaiset, joilla on Israelin kansalaisuus. Israelin yliopistot ovat kuitenkin kaikki, avointa yliopistoa lukuun ottamatta, osallisia apartheidin ylläpitämiseen. Esimerkkitapauksena voi mainita vaikkapa Technionin yliopiston.

Fysiikka ja läheiset tieteenalat ovat erityisen tärkeitä. Israelin ydinaseohjelmassa oli tietysti mukana maan johtavia fyysikoita, muiden ydinasemaiden tapaan. Nykyään valvonta ja väkivalta pohjautuu hienostuneeseen teknologiaan, jonka kehittämisessä fysiikalla, tietojenkäsittelytieteellä ja läheisillä aloilla on keskeinen rooli. Eräs israelilainen kollega totesikin kerran, että teoreettisen hiukkasfysiikan opiskelu ei suinkaan ole hyödytöntä, koska siinä opittuja taitoja voi soveltaa ohjusten rakentamiseen.

Sen lisäksi, että Israelin yliopistot ovat osallisina järjestelmän ylläpitämisessä, niin Israelin kuin miehitettyjen alueiden yliopistot ovat kontrollin kohteina, kuten Etelä-Afrikassakin. Miehitettyjen alueiden palestiinalaiset yliopistot toimivat sotilashallinnon alla, ja joskus yliopisto-opetus on jopa julistettu laittomaksi. Israelissa sijaitsevien yliopistojen tilanne on parempi, mutta niissäkin akateemista vapautta rajoitetaan yhä enemmän. Eräs Israelin tunnetuimpia historioitsijoita, Ilan Pappe, joutui muuttamaan Iso-Britanniaan jatkuvan häirinnän takia. Toinen tunnettu painostuksen kohteeksi joutunut akateemikko on politiikan tutkija Neve Gordon, joka kirjoittaa apartheidista ja miehityksestä ja kannattaa boikotteja niiden purkamiseksi. Israelin hallituksen nimittämä komitea päätti viime vuonna poliittisista syistä lakkauttaa Ben-Gurion -yliopiston politiikan osaston, jossa Neve Gordon on töissä.

Vastarinta Israelin apartheidia kohtaan on saanut samanlaisia muotoja kuin Etelä-Afrikassa, mukaan lukien aseellista vastarintaa, kansalaistottelemattomuutta ja boikotteja. Boikotit ovat edenneet paljon vuoden 2005 jälkeen, jolloin palestiinalaisten kansalaisyhteiskunta esitti Etelä-Afrikan mallin mukaisen boikottikutsun, jossa pyydettiin kansainvälistä yhteisöä boikotoimaan Israelin apartheidia tukevia instituutioita. Boikottien pelkoa on jopa käytetty lyömäaseena Israelin ylihuomenna pidettävissä parlamenttivaaleissa.

Akateeminen boikotti on boikottikampanjan kiistellyin osuus, kuten Etelä-Afrikankin tapauksessa. Vastalauseissa vedotaan usein akateemiseen vapauteen ja yliopistojen oletetun valistuneeseen rooliin yhteiskunnassa sivuuttaen todellinen tilanne, aivan kuten Etelä-Afrikassa. Merkittävä ero Etelä-Afrikan boikottikutsuun on se, että Israelin tapauksessa boikotti kohdistuu instituutioihin, ei henkilöihin. Se on myös huomattavasti lievempi, esimerkiksi tutkintojen hyväksymistä tai edes tieteellisiä yhteisjulkaisuja ei pyydetä boikotoimaan. Etelä-Afrikan kohdalla boikotin eräänä ongelmana pidettiin sitä, että myös apartheidin vastustajat kärsivät siitä. Israelin tapauksessa boikotin rajaaminen koskemaan nimenomaan instituutiota korostaa tätä ongelmaa. Toisaalta rajaus instituutioihin on selkeä, eikä siihen sekoitu subjektiivisia arvioita yksittäisten henkilöiden näkemyksistä ja toimista.

Israelilla on paljon tiiviimmät akateemiset siteet Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin kuin Etelä-Afrikalla aikanaan. Esimerkiksi Israel on ollut CERNin jäsen vuodesta 2011 lähtien ja israelilaiset yritykset –mukaan lukien aseyritykset– saavat EU:n tutkimusrahoitusta. Suhteiden läheisyys tekee akateemisen boikotin toteuttamisesta haastavaa. Akateemikot arvioivat yleensä ammatillisen toiminnan moraalia yhteisön sisäisten sääntöjen kautta, eivät suhteessa laajempaan yhteiskuntaan. Akateemisen yhteistyön rajoittaminen hallitusten toimesta on tavallista, ja tällaisten rajoitusten noudattamista pidetään epäpoliittisena ja ammattimaisena toimintana. Itsenäisten moraalisten päätösten tekemiseen suhtaudutaan sen sijaan epäillen, eikä kukaan halua luopua eduistaan ilman hyvää syytä. Toisaalta läheisempien suhteiden kääntöpuoli on se, että toimiessaan boikotti on tehokkaampi.

Etelä-Afrikassa oli huomattava vähemmistö valkoisia akateemikkoja, jotka kannattivat boikottia, israelinjuutalaisten keskuudessa boikotin kannattaminen on marginaalista. (Toisaalta palestiinalaisten tuki boikotille on yhtenäisempi ja selkeämpi kuin mustien ja muiden sorrettujen ryhmien parissa Etelä-Afrikassa.) Tämä heijastaa sitä, että Israelissa apartheidin vastustus on etuoikeutetun väestönosan piirissä harvinaisempaa kuin Etelä-Afrikassa, eikä maassa ole samanlaista demokratiaa kannattavaa poliittista joukkoliikettä kuin Etelä-Afrikassa oli 1980-luvulla. Osaltaan tämä korostaa sitä, kuinka tärkeä boikotti on etuoikeutetun väestönosan huomion kiinnittämisessä siihen, että apartheid ei ole hyväksyttävää.

Etelä-Afrikan tapauksessa kesti kymmeniä vuosia ennen kuin boikoteilla oli merkitystä. Israelin suhteen on edetty nopeammin, mutta akateeminen boikotti on silti vasta aluillaan. Pisimmälle arabimaiden ulkopuolella se on edennyt Iso-Britanniassa sekä Etelä-Afrikassa, jossa Johannesburgin yliopisto on katkaissut siteensä Israelin Ben-Gurion –yliopiston kanssa.

Useimpien akateemikkojen työ on melko irrallaan yhteiskunnallisista aiheista. Boikottikysymykset tuovat näkyväksi kohdemaan akateemisen ympäristön tiedostamatonta poliittista viitekehystä, mutta toivon mukaan ne auttavat näkemään akateemisen toiminnan ja politiikan suhdetta yleisemminkin.

Kommentit (18)

Jukka Aakula

Israelissa siirtyminen demokratiaan merkitsisi todennäköisesti suuria ongelmia juutalaisille.

Arabit haluavat juutalaiset pois alueelta.

On muitakin ihanteita kuin demokratia kuten vaikkapa fyysinen olemassaolo.

Syksy Räsänen

Jukka Aakula:

Myös Etelä-Afrikan apartheidia perusteltiin sillä, että se oli muka välttämätöntä valkoisten turvallisuudelle ja demokratian hyväksyminen olisi valkoisille kansallinen itsemurha. Kantaa perusteltiin silloin perättömillä ja yleistävillä väitteillä mustista, nyt väitteillä arabeista, joskin Etelä-Afrikan tapauksessa oli kenties enemmän syytä huoleen kuin Israelin/Palestiinan kohdalla. On kyllä mielenkiintoista miten avoimesti demokratiaa vielä 2000-luvulla vastustetaan.

Suomalainen

"...eikä maassa ole samanlaista demokratiaa kannattavaa poliittista joukkoliikettä kuin Etelä-Afrikassa oli 1980-luvulla"

Ehkä asia liittyy jotenkin siihen että kyseessä on kuitenkin lähi-idän ainoa demokraattisesti hallittu valtio?

Metusalah

Jos kirjoitetaan yhteiskunnallisista vaikuttimista eri kulttuureissa, ei voida millään perusteella sivuuttaa uskontojen roolia ja merkitystä asioiden/tapahtumien kulkua arvioitaessa. Uskontoon perustuva fundamentalismi on juuri tälläkin hetkellä suurimpana vaikuttimena pohjoisessa Afrikassa tapahtuville raakuuksille, ja loppua ei ole näkyvissä; pikemminkin päin vastoin.

Syksy kirjoittaa "akateemisesta boikotista" tiedemiehen näkökulmasta käsin asioita tarkastellen. Niin pitää ollakin, ja henkilökohtaisesti olen samoilla linjoilla Palestiina-kysymyksessä. Mutta vaikka "akateemikot arvioivat yleensä ammatillisen toiminnan moraalia yhteisön sisäisten sääntöjen kautta, eivät suhteessa laajempaan yhteiskuntaan", ei tässäkään voida unohtaa uskontoja ja vaikkapa Raamatun sisältämää dogmia, jonka mukaan Jumala lupasi 4000 vuotta sitten Aabrahamille: "Sinulle ja sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan."
Minun käsitykseni mukaan tämä lupaus on pääasiallinen vaikutin Israelin valtion käyttäytymiseen Lähi-Idän ikuisuusongelmassa, vaikka sitä ei julkisesti ääneen sanotakaan. Läntinen maailma (erityisesti Israelin päätukija USA) on kristillinen maailma, jonka historialliset arvot nojaavat Raamattuun, eivät Koraaniin.

MrrKAT

E-AFrikan apartheid-järjestelmään ei sopinut evoluution opetus, koska evoluutio olisi yhdistänyt mustille ja valkoisille yhteisen esi-isän. Niinpä tilalla opetettiin kouluissa luomisoppia. Evoluutio-oppia oli sensuroitu.

Eipä liene Israelissakaan evoluutio aina nieltynä:
http://ncse.com/news/2010/02/controversy-over-evolution-israel-005334
"The chief scientist in Israel's ministry of education, Gavriel Avital, "sparked a furor" by questioning the reliability of evolution and global warming"
ja jossa mainitaan kaksi kansangalluppia, toisen mukaan vain 28% israelilaisista hyväksyy evoluutioteorian, toisen mukaan 58% katsoo vähintään todennäköiseksi että ihminen kehittyi varhaisemmista eläinlajeista.

Syksy Räsänen

Suomalainen:

Israel ei ole demokratia. Yksinkertaisimmin tämä näkyy siinä, että Israelin hallitsemalla alueella asuu noin 6 miljoonaa israelinjuutalaista ja 6 miljoonaa palestiinalaista, mutta näistä 4.5 miljoonalla palestiinalaisella ei ole kansalaisuutta, eivätkä he saa äänestää hallitusta, joka alueen hallinnosta päättää. Loput 1.5 miljoonaa palestiinalaista ovat alemman luokan kansalaisia. Lisäksi naapurimaissa on 3 miljoonaa palestiinalaista, jotka on ajettu kodeistaan Israelin perustamisen yhteydessä ja joita Israel estää palaamasta koteihinsa.

Joitakin Israelin apartheidin muita puolia tuli esille merkinnässä, seikkaperäisin kuvaus Israelin apartheid-järjestelmästä löytyy toisesta kappaleesta linkittämästäni Etelä-Afrikan Human Sciences Research Councilin raportista ja Russell Tribunal on Palestinen dokumenteista:

http://electronicintifada.net/files/090608-hsrc.pdf

http://www.russelltribunalonpalestine.com/en/sessions/south-africa/south...

Syksy Räsänen

Metusalah:

Ongelma on pääasiassa poliittinen, ei uskonnollinen. Uskontojako ei myöskään mene niin, että juutalaisuus ja kristinusko olisivat yhdellä puolella ja islam toisella. Osa palestiinalaisista on kristittyjä (kysehän on kristinuskon kotimaasta), ja Israel sortaa heitä siinä missä muslimeitakin.

Palestiinalaisten kristittyjen tilanteesta, ks. esim Kairos-julistus http://www.kairospalestine.ps/?q=content/document

Konfliktin historiasta, ks esim. http://icahd.fi/?page_id=3340

Pentti S. Varis

Jotkut nykyajan juutalaiset voivat olla voittopuolisesti kasaarisukuisia, niinkuin geneettinen näyttö vihjaa. (Oltuaan samanistisia kasaarit kääntyvät joskus 700-luvulla juutalaisiksi. Kasaarivaltio lakkasi sittemmin olemasta..)

http://gbe.oxfordjournals.org/content/5/1/61.abstract?sid=7944ddb8-2781-...

Tämän toteaminen voisi lisätä jännitteitä. Ja ovathan arabitkin Ismaelin jälkeläisinä Abrahamin lapsia..

Israelin ensimmäinen presidentti Weizmann näyttää pyrkineen hyviin suhteisiin arabien kanssa..

http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Weizmann_and_feisal_1918.jpg

Tieteilijä

Akateemisella boikotilla varmasti tarkoitetaan hyvää - niin kuin monella muullakin asialla ollaan historiassa tarkoitettu alunperin hyvää. Mutta eikö politiikan ja tieteen sekoittaminen ole vähän sama asia kuin uskonnon ja tieteen sekoittaminen? Jos tiede halutaan pitää objektiivisena, tällaisia boikotteja ei missään tapauksessa pitäisi sallia. Se, että minkä takia tässä boikotoidaan on täysin epäoleellista tältä kannalta, boikotointia vaan ei pidä tehdä.

Syksy Räsänen

Tieteilijä:

Voidaan esittää ihanteena, että tieteen tekeminen ja akateeminen toiminta olisi täysin erillään yhteiskunnasta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tieteentekijät noudattavat muiden tekemiä poliittisia linjauksia ottamatta niihin itse kantaa. Fysiikan alalta tunnettu esimerkki on ydinaseiden rakentaminen. Pitäisikö tutkijoiden olla kyseenalaistamatta vaikkapa omaa osallisuuttaan (tai oman yliopistonsa osallisuutta) ydinaseiden valmistamiseen? Eikö esimerkiksi Pohjois-Korean tutkimuslaitosten ydinfysiikan tutkimusta pitäisi boikotoida, ts. olla ottamatta osaa siihen? On mahdollista kannattaa sitä, että tutkijat todella hylkäävät moraalisen vastuunsa ja jättävät ammattiinsa liittyvien moraalisten valintojen tekemisen muille. Itse en ole sitä mieltä.

Toistettakoon myös jo merkinnässä mainittu seikka, että Israelin yliopistot eivät ole erillään apartheid-politiikasta, vaan ne ovat voimakkaasti kytköksissä siihen. (Ks. linkit kolmannessa kappaleessa.) Jos siis pitäisi ideaalina sitä, että yliopistot ja tutkijat (ainakaan tutkijan roolissaan) eivät ota osaa politiikkaan, niin johdonmukaisesti pitäisi tukea Israelin akateemisten instituutioiden boikottia, kunnes ne lopettavat poliittisen osallistumisensa. Ellei sitten ole sitä mieltä, että tämä on ihanne, jonka realisoimiseksi ei kuitenkaan saa tehdä mitään.

Syksy Räsänen

Pentti S. Varis:

Juutalaisten kansallisuuden historiasta kiinnostuneille suosittelen Shlomo Sandin kirjaa "The Invention of the Jewish People", jossa tätä perimäkysymystäkin vähän käsitellään. On mahdollista, että palestiinalaiset ovat geneettisesti lähempänä alueella ammoin asuneita juutalaisia kuin Euroopasta tulleet juutalaiset maahanmuuttajat. Sillä kuka on enemmän sukua joillekin tuhansien vuosien takaisille henkilöille ei tosin ole oikeuksien kannalta merkitystä, ihmisoikeudet ja poliittiset kuuluvat yhtäläisesti kaikille alueen nykyisille asukkaille.

Metusalah

Syksy kirjoittaa: "Ongelma on pääasiassa poliittinen, ei uskonnollinen." Olen samaa mieltä. Silti seuravanlaisilla näkemyksillä on tilauksensa tässä keskustelussa:

"Aabrahamin ja Iisakin jälkeläiset ovat valittu kansa. Valinnalla on varsinaisesti vain yksi tehtävä: Messiaan tulo maailmaan tästä kansasta. Myös maa on valittu, koska Messias tarvitsi kotimaan. Nyt Messias on jo tullut, kansa ollut välillä parituhatta vuotta pois maastaan ja toiset asuttaneet maata tällä välin. Kansan valintaa ei ole peruttu, vaikka se elääkin vieraana valitsijalleen. Maata koskevat lupaukset häipyvät Uudessa testamentissa taka-alalle, sillä tilalle tulee toinen ”maa”, Jumalan valtakunta. Sinne kutsutaan sekä juutalaisia että ei-juutalaisia, erotuksetta."

Uskontoa ei voi millään perusteilla erottaa käytännön todellisuudesta.

Ulos Ojasta

Syksy on todella hyvällä asialla. Israulissa on aivan liian suuri vaikutusvalta fundamentalisteilla (ortodoksijuutalaiset). Kaikenlaiset boikotit Israelia vastaan lienevät kuitenkin utopiaa niin kauan kun USA on Israelin sylikoira.

Syksy Räsänen

Ulos Ojasta:

Fundamentalistijuutalaisten vaikutusvalta Israelissa on lisääntynyt viime vuosina, mutta se ei ole syynä Israelin apartheid-politiikkaan. Ortodoksijuutalaiset ovat perinteisesti vastustaneet juutalaista valtiota, nykyään heidän suhteensa valtioon ja sen politiikkaan on monimutkaisempi. On totta, että monet äärimmäisimmistä palestiinalaisten sortajista ovat ortodoksijuutalaisia ja heidän motivaationsa liittyy uskontoon. Pääasiallinen ongelma eivät kuitenkaan ole nämä äärielementit vaan se, että valtaosa israelinjuutalaisista tukee ja toteuttaa apartheid-politiikkaa valtion elinten (kuten armeijan) kautta. Israelin kansallisen ideologian mukaan juutalaisuus katsotaan ensisijaisesti kansallisuudeksi, eikä juutalaisten etuoikeutetun aseman perustana ole uskonto, vaikka se onkin mukana sopassa.

Vaikka Yhdysvallat on Israelin apartheidin vaikutusvaltaisin tukija, Euroopan toimilla on suurta merkitystä. EU on Israelin suurin kauppakumppani, ja kulttuurilliset, akateemiset ja sotilaalliset siteet Eurooppaan ovat myös vahvat.

Pekka S.

Kommentoin sen verran, että samalla tavalla kuin Suomessa ruotsinkieliset ja suomenkieliset tulevat toimeen keskenään - tasa-arvoisina, ilman minkäänlaista vihanpitoa ja jopa siten, että enemmistö opiskelee kouluissa (tosin useimmat pakotettuina) vähemmistön kieltä! - olisi Israelissakin asiat järjestettävä. Poliittisten oikeuksien ohella kyse on tietenkin myös taloudellisten mahdollisuuksien tasa-arvosta. Jos laaja väestönosa ja sen asuttamat alueet pidetään taloudellisen vaurauden ulkopuolella, siis vailla toivoa nousta edes keskiluokkaan, voidaan tulevaisuudelta odottaa... Mitäpä muutakaan kuin väestöryhmien välisiä jännitteitä ja konflikteja, jotkä näyttävät - mainitun aparheidin myötävaikutuksella - siirtyvän sukupolvelta toiselle. Edellistä pointtia selventävä esimerkki: jos sekä israelilaisella että palestiinalaisella naapurilla olisi sekä yhtäläiset poliittiset oikeudet että uudet "mersut tallissa", tuskinpa he kivittäisivät toisiaan :-)

Syksy Räsänen

Pekka S.:

Taloudellinen oikeudenmukaisuus on tosiaan myös tärkeää. Etelä-Afrikassa etnisyyteen pohjaava poliittinen sorto lopetettiin, mutta taloudellista tilannetta ei korjattu. Apartheidin loppumisen jälkeen mustien ja valkoisten keskimääräiset tuloerot itse asiassa kasvoivat rajusti, ja taloudellinen tilanne joillain mustien asuinalueilla huononi. (Jakauma kyllä muuttui siten, että rikkaiden joukkoon tuli myös mustia ja erittäin köyhien joukkoon myös valkoisia.) Apartheidin loppuminen oli toki askel parempaan, mutta vain yksi askel.

Israelissa/Palestiinassa on sinänsä hieman helpompi tilanne, että palestiinalaisten koulutustaso on verrattain korkea, ja maanpaossa asuvassa palestiinalaisyhteisössä on hyvin toimeentulevia jäseniä, joista osa varmaankin muuttaisi takaisin jos apartheid loppuisi. Vuoden 1993 Oslon rauhansopimuksen jälkeenhän jotkut palestiinalaiset yrittäjät esimerkiksi palasivat Länsirannalle Yhdysvalloista, Euroopasta ja arabimaista. Mutta valtionkin pitäisi korjata taloudellista tilannetta.

oikeudenmukaisuus

Kaikenlaiset boikotit Israelia vastaan lienevät kuitenkin utopiaa niin kauan kun USA on Israelin sylikoira.

Syksy Räsänen

Oikeudenmukaisuus:

Kuten yllä mainitsin, EU:n tuki Israelille on myös tärkeää, ja EU pystyisi halutessaan vaikuttamaan Israelin toimintaan merkittävästi. Taloudellisten ja sotilaallisten siteiden lisäksi (Suomikin käy asekauppaa Israelin kanssa) Israelissa koetaan yhteenkuuluvuutta Euroopan kanssa, onhan kyseessä lähinnä Euroopasta lähtöisin oleva siirtomaahanke. Tämän takia eurooppalaisten toimilla on suuri vaikutus.

Seuraa 

Maailmankaikkeutta etsimässä

Blogin päivittäminen on päättynyt.

Syksy Räsänen on teoreettinen fyysikko Helsingin yliopistossa. Syksy kirjoittaa kosmologiasta, hiukkasfysiikasta ja niiden tekemisestä, tai ainakin asioista sinne päin.

Teemat

Blogiarkisto