Aivojen näköjärjestelmän universaalien ominaisuuksien johdosta yksinkertaiset geometriset kuviot ovat yleinen hallusinaatio. Kuva: Wikimedia Commons.

Aistiharhat ovat osa aivojen luonnollista toimintaa.

Aivoissa on kullekin aistille erikoistuneet alueensa, joiden sähköisen aktivaation koemme erilaisina aistimuksina. Emme siis näe silmillä, kuule korvilla, tunne keholla, haista nenällä tai maista kielellä, vaan kaikki havainnointi tapahtuu aivoillamme.

Aistiminen perustuu tapahtumaketjuun: ympäristön ärsyke (esim. ihmisen ääni) saapuu aistinelimeen (korva), josta aivoihin etenevä sähke aktivoi aistialueet ja siten synnyttää koetun aistimuksen (puheen kuuleminen). Aistialueiden aivosolut voivat kuitenkin aktivoitua myös spontaanisti, ilman ulkoista ärsykettä tai viestiä aistinelimiltä. Tällaisen purkauksen koemme hallusinaationa eli aistiharhana: todellisena aistimuksena ilman vastaavaa ulkoista ärsykettä. 

Aivojen fMR-kuvaus on vahvistanut hallusinaatioiden ilmenevän aistimusten tavoin myös havaitun aivotoiminnan tasolla. Moderni aivotutkimus tukee näin ihmisten lukuisia kertomuksia siitä, että hallusinaatiot tuntuvat yhtä aidoilta kuin muutkin aistikokemukset. Hallusinaatiot eivät siis ole vilkasta mielikuvitusta, vaan alkavat ja loppuvat tahdostamme riippumatta kuin naapurin koiran haukunta. Hallusinaatioiden ero tahdonalaiseen mielikuvitukseen perustunee samansukuiseen hermostolliseen mekanismiin, joka estää itsensä kutittamisen.

Hallusinaatiot voi laukaista ainakin virikkeetön tai muuttumaton ympäristö, aistin tai ruumiinosan menetys, alentunut tajunnantila, happivaje, traumat, migreeni, epilepsia, unihalvaus, päihteet, kuoleman läheisyys, läheisen kuolema ja muut voimakkaat tunnetilat. Lisäksi aivojen yksilöllisistä ominaisuuksista johtuen jotkut kokevat hallusinaatioita herkemmin kuin toiset.

Aistiärsykkeiden poistamiseen perustuvissa sensorisen deprivaation kokeissa lähes kaikki osallistujat ovat kokeneet hallusinaatioita jo lyhyen ajan kuluessa. Tämä viittaa hallusinaatioiden olevan universaali terveiden aivojen ominaisuus. Hallusinaatioita osataan aiheuttaa myös hallitusti, stimuloimalla aivoja kohdennetusti TMS-laitteen muuttuvalla magneettikentällä. Kykymme tuottaa hallusinaatioita kontrolloidusti vahvistaa niiden luonnollisen alkuperän.

Kirjassaan Hallucinations neurologi Oliver Sacks elävöittää hallusinaatioiden kirjoa kiehtovien kertomusten avulla. Sacks kirjoittaa empaattisella tyylillään näkyjen viihdyttämistä sokeutuneista vanhuksista, nuoresta naisesta jonka näkökenttään juuttui Kermit-sammakko, toimittaja Michael Shermerin sieppauksesta ufoon, päävamman jälkeen kuulemansa Jumalan äänen avulla suosioon nousseesta poliitikosta ja lukuisista muista hallusinaatioita kokeneista ihmisistä. Sacks kertoo myös omista kokemuksistaan: hengenvaarassa kuulemastaan pelastavasta äänestä, filosofisesta keskustelustaan hämähäkin kanssa ja monista todeksi erehtymistään hallusinaatioista. Lisäksi paljastuu, kuinka Sacks löysi vaikeuksien jälkeen kirjoittamisesta merkityksen elämälleen (kääntäjille vinkkinä: kirja olisi ehdottomasti suomennoksen arvoinen).

Sacksin kirjan luettuani koin yllättäen itsekin elämäni ensimmäiset hallusinaatiot. Ensimmäisellä kerralla hämmästelin epäuskoisena valkoiseen seinään yöllä ilmestynyttä pyörivää harmaata ruudukkoa, joka näytti täysin todelliselta. Seuraavana yönä seinään oli ilmestynyt liikkuvia värillisiä raitoja, joita jo sillä kertaa katselin uteliaana ja huvittuneena. Tapauksista on nyt yli vuosi, mutta kolmatta hallusinaatiota ei ole näkynyt eikä kuulunut. Kokemuksilleni löytyy Sacksin kirjasta nimikin, heräämisen jälkeinen hypnopompinen hallusinaatio. Yksinkertaiset geometriset kuviot kuuluvat aivojen näköjärjestelmän universaaleihin ominaisuuksiin ja ovat visuaalisista hallusinaatioista yleisimpiä.

Kyselyissä hallusinaatioita ilmoittaa kokeneensa noin viidennes kaikista ihmisistä. Todellinen esiintyvyys lienee ilmoitettua suurempi, sillä hallusinaatioista kertomista vältetään hulluksi leimautumisen pelossa. Pelko ei ole aiheeton, kuten kuuluisa Rosenhanin koe osoittaa. Kokeessa psykologi David Rosenhan ja kahdeksan muuta tervettä koehenkilöä joutui 1-7 viikoksi pakkohoitoon ilmoitettuaan kuulleensa hyvänlaatuisia hallusinaatioita. Vaikka koehenkilöt kertoivat hallusinaatioiden menneen nopeasti ohi ja käyttäytyivät mielisairaalassa mallikkaasti, he joutuivat myöntymään psykiatrien tekemään skitsofreniadiagnoosiin päästäkseen vapaaksi. Monet sairaaloiden oikeat potilaat olivat puolestaan tunnistaneet koehenkilöt terveiksi hyvin nopeasti.

Hallusinaatioihin liittyvien mielisairauksien yliarviointi selittyy ihmisen intuitiivisen todennäköisyyspäättelyn vinoumilla. Erityisen suuri yliarvioinnin riski on psykiatrien lisäksi kaikilla muilla, joiden kanssaihmisillä mielisairaudet ovat yliedustettuina. Yliarvioinnin vaaraa voi kuitenkin ehkäistä tiedostamalla sekä hyvänlaatuisten hallusinaatioiden yleisyys että omat automaattiset päättelyvirheensä. Niinpä onkin keskeistä ymmärtää, että vaikka hallusinaatiot ovat vakavissa mielisairauksissa yleisiä, käänteinen ei päde: koska vakavien mielisairauksien esiintyvyys on vain muutaman prosentin luokkaa, todellisuudessa yli 90% hallusinaatioita kokevista ihmisistä on mieleltään yhtä terveitä kuin muutkin. Hallusinaatiot ovat siis lähtökohtaisesti normaalia aivotoimintaa, johon liittyy mielenterveyden häiriö vain jos aistiharhat yhdistyvät harhaluuloihin, todellisuudentajun menetykseen tai muuten vahingolliseen toimintaan.

Aistien karkeistavasta luonteesta johtuen havaintotodellisuutemme ei voi koskaan edes periaatteessa vastata ympäröivää todellisuutta täydellisesti. Niinpä hallusinaatiot eroavat muista havainnoista vain harhan määrässä. Sacksin kollega Vilayanur Ramachandran onkin osuvasti verrannut havaitsemista aivojen suorittamaan hallusinaation valintaan, joka harhattomimmin sopii aistien vastaanottamaan informaatioon.

Ihmisen hallusinaatioalttiuden ymmärtäminen tarjoaa myös kiinnostavan näkökulman kaikissa kulttuureissa esiintyvien myyttien ja uskontojen luonnolliseen alkuperään. Aivotutkimuksen näkökulmasta ei ole yllättävää, että monet jumalalliset ilmestykset on koettu vähähappisessa vuoristoilmassa, muuttumattomissa aavikko- ja merimaisemissa tai tärkeän ihmisen kuolemaa surtaessa.

Tieteen viesti on selvä: hallusinaatiot ovat yleisiä, hulluus harvinaista. Toivon, että Sinäkin hyödynnät tilaisuuden korjata hallusinaatioihin liittyviä ennakkoluuloja kertomalla julkisesti kokemuksistasi.

Kommentit (32)

Pohdiskeleva
Liittynyt27.2.2014
Viestejä273

En muista että olisin kokenut hallusinaatiota, mutta voihan olla että olen sellaisen kokenut.

Työntyi mieleen, että voisihan sellaisen saada aikaan ulkoinen ärsyke joka ei työnny aivoihin aistielimen kautta, vaan kyse olisi tihentymistä / hiukkasista joita työntyisi suoraan aivojen läpi? Niiden vuorovaikutus aivojen aineen kanssa voisi saada aikaan hallusinaation?

Jos asiaa haluaisi tutkia tarkemmin, voisi pyytää ihmisiä kirjaamaan ylös ajankohdat jolloin he niitä kokevat.

Jos hallusinaatiot keskittyisivät joihinkin tiettyihin aikoihin, niin se tukisi ajatusta siitä että koko Maapallon läpäisee joku pienen energian energiapulssi joka saa aikaan hallusinaatioita?

Myös päänsärkyjen ajankohtia kannataisi ehkä alkaa kirjaamaan ylös.

On tahoja jotka epäilevät että Auringosta työntyvät energiapulssit vosivat aiheuttaa jopa maanjärityksiä, myrskyjä ja saisivat aikaan kenties päänsärkyäkin?

Toivottavasti vain asiat / ajatukset riitelevät, ei ihmiset! :) Hyvää jatkoa kaikille! Minun kirjoitusoikeudet on taas poistettu, joten en voi ikävä kyllä jatkaa ajatusten vaihtoa. Miksi mode poistaa kirjoitusoikeudet, sitä en tiedä! Vapaa sana ei sikäli toteudu tiede.fi keskusteluissa! Joko hyväksyt nykyiset teoriat tai sitten sinut työnnetään täältä pois! Näin tää näyttäisi tällä hetkellä työntyvän tiede.fi keskusteluissa?

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844

Kiinnostaisi voisiko harhoja alkaa tietoisesti aiheuttamaan viihdekäyttöä varten, ilman että keho tai mieli vahingoittuu. Jos magneettikentällä voidaan vaikuttaa aivoihin, onko tuosta kentästä haittaa jos sille altistuu toistuvasti?

Tankki jossa saa kellua kehonlämpöisessä nesteessä pimeydessä korvatkin tukittuina ei ole noin vain kotioloissa kaikille järjestettävissä.

Kontra
Liittynyt22.3.2013
Viestejä981

Jos nyt näkeekin olemattomia ja kommunikoi niiden kanssa, ei siitä tarvitse juurikaan haittaa olla.

Sen todisti eräs kansan kielellä sanottuna "umpihullu" Nobelin palkinnon saaja, amerikkalainen matemaatikko. Hänestä on tehty totuuspohjainen elokuva. Hänellä oli mielikuvituskavereita ja häntä tarkkaili joka käänteessä olematon agentti. Hän löysi tavallisisesta sanomalehtitestistä salaisia viesteja ja hän toimitti niistä raportteja säännöllisesti erään räsistyneen ison talon, "pääkonttorinsa" postilaatikkoon. Ynnä muuta käsittämätöntä puuhastelua.

Vatkain
Liittynyt4.3.2008
Viestejä27230

Olen nähnyt ja kuullut hallusinaatioita, mutta siihen liittyi sairaus.

Olen nähnyt ja kuullut hallusinaatioita, mutta siihen liittyi päihteet.

Hämmentää.

Kontra
Liittynyt22.3.2013
Viestejä981
Kontra

Jos nyt näkeekin olemattomia ja kommunikoi niiden kanssa, ei siitä tarvitse juurikaan haittaa olla.

Sen todisti eräs kansan kielellä sanottuna "umpihullu" Nobelin palkinnon saaja, amerikkalainen matemaatikko. Hänestä on tehty totuuspohjainen elokuva. Hänellä oli mielikuvituskavereita ja häntä tarkkaili joka käänteessä olematon agentti. Hän löysi tavallisisesta sanomalehtitestistä salaisia viesteja ja hän toimitti niistä raportteja säännöllisesti erään räsistyneen ison talon, "pääkonttorinsa" postilaatikkoon. Ynnä muuta käsittämätöntä puuhastelua.

Tälle matemaattiselle nerolle itselleen selvisi erikoisella tavalla, ettei päänupissa ollut kaikki ihan järjestyksessä. Nimittäin hän alkoi ihmetellä, kun hänen kaverinsa noin viisivuotias tytär pysyi saman kokoisena vuodesta toiseen. Sitten hänelle valkeni, että hänen hyvin pitkäaikainen paras kaverinsakin oli mielikuvitusta. Elokuvasta sai sen käsityksen, että nämä mielikuvitusihmiset säilyivät hänellä koko iän ajan, mutta hän oppi suhtautumaan niihin oikein.

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä241

http://www.amazon.com/Hallucinations-Oliver-Sacks/dp/0307957241

http://vision.about.com/od/sportsvision/g/Ophthalmic_Migr.htm

Migreenifosfeeneita en ole koskaan pitänyt hallusinaatioina, vaikka näenkin kirkkaita sahalaitoja vuosittain. Niiden systä on vain oletuksia. Itse olen havainnut, että ne aina liittyvät suoliston toimintahäiriöön, joten syy lienee jonkin neuropeptidin, luultavasti bombesiinin, virtaamisessa suolistosta aivoihin tullut  katkos.

Yli 30 vuotta sitten joku tunnettu fyysikko fysiikan journaalissa esitteli näkemiään merkillisiä itseorganisaatiokuvioita, joita hän näki silmiään painaessaan. (Olen unohtanut sekä journaalin että fyysikon nimen). Voineeko näitäkään pitää hallusinaatioina, kun niissä on vaikuttajana selkeä ulkoinen ärsyke?

Mitä sitten ovat oikeat hallusinaatiot? Freud sanoi kerran skitsofrenian olevan valvetilaan ulottuva uni. Hallusinaatiota voisi luonnehtia samoin, sen kesto on vain lyhyempi. Hallusinaatio on myös selvästi sukua selkounille, siinä vain valvetajunnan ja unen suhde on hieman erilainen

http://fi.wikipedia.org/wiki/Selkouni

Selkounien L-pisaraperustaista syntyhypoteesia olen hahmotellut Tiedekokin blogikommenteissa. Vähän painotuksia muuttamalla se voisi olla myös hallusinaatioiden ylisummainen selityshypoteesi. 

Miten sitten illuusio, perinteisenä esimerkkinään köydenpätkän näkeminen käärmeenä, eroaa hallusinaatiosta? Olennaisimmin ehkä uniaspektin puuttumisen johdosta. Tosin kaikkiin hallusinaatioiksi tulkittaviin tiloihin ei mielestäni tunnu liittyvän uniaspektia. Toisaalta uniaspekti voisi myös olla huomaamattoman vähäinen.

Hallusinaatioiksi voisi ehkä luokitella kuuloaistimukset, jotka syntyvät sisäisistä syistä "pään sisällä". Tällaisiin voisi kuulua pään sisässä soiva musiikkikappale. Ensimmäisen muistamani puhehallusinaation koin abiturienttina kun erään opettajan ääni kutsui minua. Vuonna 1966 koin ensimmäisen tuntohallusinaationi, kun yliväsyneenä yritin nousta jatkamaan kehitteillä olevaa uutta taidesuuntausta . Isoisäni kourat tarttuivat jalkoihini ja estivät nousemiseni.

Armeijasta tultuani v.68 harjoitin intensiivisesti mm. joogaa tavoitteena saada tietoa ja huomasin, että jonkunlaisia aistikokemuksia saattoi myös tahdonalaisesti tehdä. Esimerkiksi ilman saattoi muuttaa punaiseksi tai keltaiseksi "hyytelöksi".

Joogavoimat muuttuivat kuitenkin pian hallitsemattomiksi ja alkoi todellinen kuulo-, tunto- ja näköhallusinaatioiden kavalkadi. Olisin ollut tosi peloissani, ellei psykiatriksi opiskellut luokkatoverini olisi aiemmin tehnyt minulle Rorschachin testiä positiivisin tuloksin.

Keskeinen tuntohallusinaatio oli tuolloin lakki, josta olen kirjoittanut runokirjaanikin:

Ennen pääsiäistä ihmisen tiellä Wäinön lakki kun minua kuljetti

kulmalla kohtasin jo kaukaa tutun hahmon, jonka muistan vielä

Vieraista vieraimman silti, aavistus kulki kuin outo väre välillämme.

Jos hallusinaatiot selitetään ehdottomaksi epätotuudeksi, Wäinön lakki ei sellainen ollutkaan kuljettaessaan minua merkittävästä ja ennalta-aavistamattomasta kohteesta toiseen.

Samoin kuulohallusinaatiot, jotka nyt olivat täydellisiä lauseita, sisälsivät monesti syviä, ehtymättömiä viisauksia.

Näköhallusinaatioista olen kirjoittanut toisessa runossa (kaikkea ei tietenkän voi kertoa):

Samalla meren kivellä itkevänä näyttäytyi/ammolleen suuta aukovana, anovana/meren henki, jota näkiksi kutsutaan/hän oli näkki, näkki

Näin meren ja maan henget elävät meissä eriytyneinä/meren ruskeutta vasten ovat vain sielujeni muistojen vedet

Hallusinaatiot voivat olla myös yhteydessä samanismiin. Voimakkaimmassa hallusinaatiovaiheessa makasin kerran yöllä Kirkkonummen hautausmaalla samanistisissa tunnelmissa. Eräässä runossani kirjoitan:

Millaisia ovat taivaan reiät, tietää ne nähnyt. Ja keitä sieltä kuuluu.

Tämän tapahtuessa oli helmi- maaliskuun vaihde. Samoihin aikoihin (päivän tarkkuudella sitä oli enää mahdoton määrittää) iski salama yöllä isosiskoni ja isomummoni hautojen välissä olevaan kuuseen pirstoen sen.

Hallusinaatioiden ongelma voi syventyä, kun osoittuu, että tuolloin kokemani  hallusinaatiot muodostavat yhä vieläkin mielekkään ja koherentin osan elämänkatsomustani ja kiinnostavan sekä ongelmallisen osan tieteellistä maailmankuvaani.

Kalvoapparitio on hallusinaatiota muistuttava kokemus, jossa ei kuitenkaan myöskään ole erotettavissa uniaspektia. Kalvoapparitio voidaan tulkita silmänräpäyksen ajaksi avautuneeksi näkymäksi johonkin, jossa näkijästä parhaillaan puhutaan. Se voi olla sukua kvanttilomittumiselle.

Hupaisan ilmiön, jonka monet toisin kuin itse varmaan luokittelisivat hallusinaatioksi, koin joskus v.84 tienoilla. Heräsin unesta (ihan oikeasti) ja huomasin makaavani vasemmalla kyljellä. mutta hienoaineruumis makasi oikealla kyljellä. Sitten hienoaineruumis alkoi hitaasti kiertyä päätyen lopulta samaan asenton normaaliruumiini kanssa ja häviten  spektristä.

Unet, selkounet, illuusiot, hallusinaatiot, kalvoapparitiot, NDE ym. samoin kuin "normaalit" psyyken ilmiöt analysoituina ja syventyvällä itsereflektiolla tarkkailtuina voivat toimia avaimena tietoisuussubstanssin olemusta kartoitettaessa. Tämä koskee tosin vain ei-fysikalisteja, jotka eivät voi mieltää fysiikan tutkimaa materiaa tai sen moodeja identtisiksi elämysten avaruuden kanssa

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä132
Pohdiskeleva
En muista että olisin kokenut hallusinaatiota, mutta voihan olla että olen sellaisen kokenut.

Hyvä huomio. On hyvin mahdollista, että jokainen meistä on hallusinoinut useastikin täysin tietämättään: mistäpä sitä ilman aivokuvantamista esimerkiksi epämääräisistä säryistä tietää, että milloin särkevästä ruumiinosasta todella saapuu hermosignaaleja aivoihin ja milloin tuntoaivokuori vain aktivoituu spontaanisti.

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä4706

Muistan lapsuudestani (alle 10-vuotias) useita tällaisia tapauksia. Ne liittyvät voimakkaisiin migreenikohtauksiin tai muuten esim. kuumeiluun. Ensinnäkin aistit: kuulo herkistyi tavattomasti, niin että kylkeä kääntäessä tuntui kuin koko taloa olisi heivattu. Näkö meni sellaiseksi kuin kiikarilla väärinpäin katsottaessa. Pissalle ei uskaltanut lähteä kun minun ja veljeni peitot selvästi nousivat sitä korkeammalle, mitä kauemmas menin. Eräänkin kerran tiskipöydällämme istui selvästi äijä höpötäen ja kerien lankarullaa. Toinen äijä oli rappustemme alapäässä ja paukutteli jokaista sisään pyrkivää mailalla päähän sanoen: piliumpoks. Näin usein selviä maailmanloppu-unia sekä ihmeellisiä avaruusunia. Hauskoja olivat myös unet, joissa sopivasti keskittyneenä pääsin lentoon ja kansa ihmetteli. Rikoin monta kertaa pituuden maailmanennätyksenkin ja ihmettelin kun niitä ei oltu noteerattu. Jne.

 

Minulla oli useasti valtavia migreenikohtauksia, jolloin ei voinut kuin huutaa suoraa huutoa pimeässä. Oksentelu ja helpotus (silloin ei ollut mitään migreenilääkkeitä). Mutta ihme: armeijan jälkeen ei kertaakaan migreeniä (ja olen jo vanha äijä).

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä132
Rousseau

Kiinnostaisi voisiko harhoja alkaa tietoisesti aiheuttamaan viihdekäyttöä varten, ilman että keho tai mieli vahingoittuu. Jos magneettikentällä voidaan vaikuttaa aivoihin, onko tuosta kentästä haittaa jos sille altistuu toistuvasti?

Magneettistimulaation haitat ovat ainakin nykykäytössään osoittautuneet vähäisiksi, joskin yksilöllinen kohtaus- ja pyörtymisriski on.

Viihdekäytössä toimivalle laitteelle löytyisi varmasti markkinarakoa, mutta haasteita voivat olla ainakin: 1) pulssien vaikutuksen lyhytaikaisuus, 2) pulssien heikohko tunkeutuminen aivojen syvempiin osiin, 3) riittävän monimutkaisten hallusinaatioiden tuottamiseen tarvittava aktivaation laajuus.

 

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä132
Pohdiskeleva
En muista että olisin kokenut hallusinaatiota, mutta voihan olla että olen sellaisen kokenut. Työntyi mieleen, että voisihan sellaisen saada aikaan ulkoinen ärsyke joka ei työnny aivoihin aistielimen kautta, vaan kyse olisi tihentymistä / hiukkasista joita työntyisi suoraan aivojen läpi? Niiden vuorovaikutus aivojen aineen kanssa voisi saada aikaan hallusinaation? Jos asiaa haluaisi tutkia tarkemmin, voisi pyytää ihmisiä kirjaamaan ylös ajankohdat jolloin he niitä kokevat. Jos hallusinaatiot keskittyisivät joihinkin tiettyihin aikoihin, niin se tukisi ajatusta siitä että koko Maapallon läpäisee joku pienen energian energiapulssi joka saa aikaan hallusinaatioita? Myös päänsärkyjen ajankohtia kannataisi ehkä alkaa kirjaamaan ylös. On tahoja jotka epäilevät että Auringosta työntyvät energiapulssit vosivat aiheuttaa jopa maanjärityksiä, myrskyjä ja saisivat aikaan kenties päänsärkyäkin?

Avaruudesta Maan pinnalle asti saapuvasta säteilystä absorboituu aivoihin niin vähäinen ja kohdentamaton energia, että sen todennäköisyys aiheuttaa hallusinaatioita on äärimmäisen pieni.

HuuHaata
Liittynyt8.11.2012
Viestejä3647
Rousseau

Kiinnostaisi voisiko harhoja alkaa tietoisesti aiheuttamaan viihdekäyttöä varten, ilman että keho tai mieli vahingoittuu.

 

http://en.wikipedia.org/wiki/Dreamachine

 

Meinasin masiinan hankkiakkin joskus aikapäiviä sitten. Jäi hankkimatta. Nykyään en koe tarvetta, joten jäänee kokeilematta tuo vekotin.

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä132
Lentotaidoton

Muistan lapsuudestani (alle 10-vuotias) useita tällaisia tapauksia. Ne liittyvät voimakkaisiin migreenikohtauksiin tai muuten esim. kuumeiluun. Ensinnäkin aistit: kuulo herkistyi tavattomasti, niin että kylkeä kääntäessä tuntui kuin koko taloa olisi heivattu. Näkö meni sellaiseksi kuin kiikarilla väärinpäin katsottaessa. Pissalle ei uskaltanut lähteä kun minun ja veljeni peitot selvästi nousivat sitä korkeammalle, mitä kauemmas menin. Eräänkin kerran tiskipöydällämme istui selvästi äijä höpötäen ja kerien lankarullaa. Toinen äijä oli rappustemme alapäässä ja paukutteli jokaista sisään pyrkivää mailalla päähän sanoen: piliumpoks. Näin usein selviä maailmanloppu-unia sekä ihmeellisiä avaruusunia. Hauskoja olivat myös unet, joissa sopivasti keskittyneenä pääsin lentoon ja kansa ihmetteli. Rikoin monta kertaa pituuden maailmanennätyksenkin ja ihmettelin kun niitä ei oltu noteerattu. Jne.

 

Minulla oli useasti valtavia migreenikohtauksia, jolloin ei voinut kuin huutaa suoraa huutoa pimeässä. Oksentelu ja helpotus (silloin ei ollut mitään migreenilääkkeitä). Mutta ihme: armeijan jälkeen ei kertaakaan migreeniä (ja olen jo vanha äijä).

Kiitos kun jaoit mielenkiintoiset kokemuksesi. Toivottavasti esimerkkisi rohkaisee muitakin kirjoittamaan.

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä132
psv

Hallusinaatioiksi voisi ehkä luokitella kuuloaistimukset, jotka syntyvät sisäisistä syistä "pään sisällä". Tällaisiin voisi kuulua pään sisässä soiva musiikkikappale. Ensimmäisen muistamani puhehallusinaation koin abiturienttina kun erään opettajan ääni kutsui minua. Vuonna 1966 koin ensimmäisen tuntohallusinaationi, kun yliväsyneenä yritin nousta jatkamaan kehitteillä olevaa uutta taidesuuntausta . Isoisäni kourat tarttuivat jalkoihini ja estivät nousemiseni.

Armeijasta tultuani v.68 harjoitin intensiivisesti mm. joogaa tavoitteena saada tietoa ja huomasin, että jonkunlaisia aistikokemuksia saattoi myös tahdonalaisesti tehdä. Esimerkiksi ilman saattoi muuttaa punaiseksi tai keltaiseksi "hyytelöksi".

Joogavoimat muuttuivat kuitenkin pian hallitsemattomiksi ja alkoi todellinen kuulo-, tunto- ja näköhallusinaatioiden kavalkadi. Olisin ollut tosi peloissani, ellei psykiatriksi opiskellut luokkatoverini olisi aiemmin tehnyt minulle Rorschachin testiä positiivisin tuloksin.

Keskeinen tuntohallusinaatio oli tuolloin lakki, josta olen kirjoittanut runokirjaanikin:

 

Ennen pääsiäistä ihmisen tiellä Wäinön lakki kun minua kuljetti

kulmalla kohtasin jo kaukaa tutun hahmon, jonka muistan vielä

Vieraista vieraimman silti, aavistus kulki kuin outo väre välillämme.

 

Jos hallusinaatiot selitetään ehdottomaksi epätotuudeksi, Wäinön lakki ei sellainen ollutkaan kuljettaessaan minua merkittävästä ja ennalta-aavistamattomasta kohteesta toiseen.

Samoin kuulohallusinaatiot, jotka nyt olivat täydellisiä lauseita, sisälsivät monesti syviä, ehtymättömiä viisauksia.

Näköhallusinaatioista olen kirjoittanut toisessa runossa (kaikkea ei tietenkän voi kertoa):

 

Samalla meren kivellä itkevänä näyttäytyi/ammolleen suuta aukovana, anovana/meren henki, jota näkiksi kutsutaan/hän oli näkki, näkki

Näin meren ja maan henget elävät meissä eriytyneinä/meren ruskeutta vasten ovat vain sielujeni muistojen vedet

 

Hallusinaatiot voivat olla myös yhteydessä samanismiin. Voimakkaimmassa hallusinaatiovaiheessa makasin kerran yöllä Kirkkonummen hautausmaalla samanistisissa tunnelmissa. Eräässä runossani kirjoitan:

 

Millaisia ovat taivaan reiät, tietää ne nähnyt. Ja keitä sieltä kuuluu.

 

Tämän tapahtuessa oli helmi- maaliskuun vaihde. Samoihin aikoihin (päivän tarkkuudella sitä oli enää mahdoton määrittää) iski salama yöllä isosiskoni ja isomummoni hautojen välissä olevaan kuuseen pirstoen sen.

Hallusinaatioiden ongelma voi syventyä, kun osoittuu, että tuolloin kokemani  hallusinaatiot muodostavat yhä vieläkin mielekkään ja koherentin osan elämänkatsomustani ja kiinnostavan sekä ongelmallisen osan tieteellistä maailmankuvaani.

Kalvoapparitio on hallusinaatiota muistuttava kokemus, jossa ei kuitenkaan myöskään ole erotettavissa uniaspektia. Kalvoapparitio voidaan tulkita silmänräpäyksen ajaksi avautuneeksi näkymäksi johonkin, jossa näkijästä parhaillaan puhutaan. Se voi olla sukua kvanttilomittumiselle.

Hupaisan ilmiön, jonka monet toisin kuin itse varmaan luokittelisivat hallusinaatioksi, koin joskus v.84 tienoilla. Heräsin unesta (ihan oikeasti) ja huomasin makaavani vasemmalla kyljellä. mutta hienoaineruumis makasi oikealla kyljellä. Sitten hienoaineruumis alkoi hitaasti kiertyä päätyen lopulta samaan asenton normaaliruumiini kanssa ja häviten  spektristä.

Kiitos kiehtovasta tarinastasi. Se toi mieleeni hallusinaatioherkkyyden yhteyden taiteellisuuteen ja luovuuteen, mistä Sackskin antaa esimerkkejä kalliomaalauksista Lewis Carrolliin.

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä241

On varmaan hallusinaatioita ilman ulkoista syytä, mutta joillakin hallusinaation tuntomerkit täyttävillä tiloilla on tai tuntuisi olevan syy. Minulla on kaksi kokemusta, joilla aivan ilmeisesti on syy.

Illuusioilla taas on yleensä jokin syy. Istuin kerran mietiskelemässä pimeässä huoneessa, kun tunsin äkkiä suden tai ison koiran hampaiden tarttuvan jalkaani. Pyörivä tuoli oli kääntynyt ja jalkani osunut pöydän kulmaan.

Kerran unessa näin kun Kekkosen näköisen miehen puutarhatuoli romahti miehen alta. Aivan kohta näin lehdestä että ex-presidentti Salazar oli kuollut puutarhatuolin romahtaessa. Toisen kerran näin taas unta että Kekkosen näköinen mies oli opettamassa kateederilla ja äkkiä sai sydänkohtauksen ja kuoli. Tullessani työpaikalleni kuulin, että Nasser oli kuollut sydänkohtaukseen.

Tämä vain taustaksi sille väitteelleni, että hallusinaatiokin voi olla syyperäinen, mikä seikka olisi otettava huomioon yhtenä avaimena elämyksellisen tietoisuuden todellisen selityksen löytämiseen.

Nyt siis ne kaksi kokemusta (enempää vastaavia ei minulla olekaan). Ne tulivat mieleen, kun näin eilen Hesarissa jonkun esittelevän vanhoja sanomalehtiuutisia rikoksista.

Olin tapani mukaan juoksu- ja kävelylenkillä iltayöstä, oli talvi ja kuu valaisi tietä pilvien läpi. Yhtäkkiä kuulin selkeästi sanottavan "Kyllikki Saari" ja samalla tuli kalvoapparitio, jossa oli tuntemani ihmisen pää. Minut valtasi pelko. Noin kolmen kuukauden kuluttua sain tietää, että kyseinen henkilö oli tuomittu vankeuteen insestistä.

Toisen kerran oli kesäyö, ja olin jälleen tapani mukaan lenkillä metsässä kaukana ihmisasutuksesta. Yhtäkkiä kuulin selkeän äänen "Kyllikki Saari" ja jouduin kovaan kauhutilaan. Suorastaan juoksin kotiin. Seuraavana päivänä kuulin, että juuri tuona yönä oli entisellä kotipaikkakunnallani surmattu nuori nainen. Tekijäksi osoittautui koulutoverini tuttava, jota en tosin itse tuntenut, mutta varmaan nuorena nähnyt kioskilla.

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä132
psv

On varmaan hallusinaatioita ilman ulkoista syytä, mutta joillakin hallusinaation tuntomerkit täyttävillä tiloilla on tai tuntuisi olevan syy. Minulla on kaksi kokemusta, joilla aivan ilmeisesti on syy.

Illuusioilla taas on yleensä jokin syy. Istuin kerran mietiskelemässä pimeässä huoneessa, kun tunsin äkkiä suden tai ison koiran hampaiden tarttuvan jalkaani. Pyörivä tuoli oli kääntynyt ja jalkani osunut pöydän kulmaan.

Kerran unessa näin kun Kekkosen näköisen miehen puutarhatuoli romahti miehen alta. Aivan kohta näin lehdestä että ex-presidentti Salazar oli kuollut puutarhatuolin romahtaessa. Toisen kerran näin taas unta että Kekkosen näköinen mies oli opettamassa kateederilla ja äkkiä sai sydänkohtauksen ja kuoli. Tullessani työpaikalleni kuulin, että Nasser oli kuollut sydänkohtaukseen.

Tämä vain taustaksi sille väitteelleni, että hallusinaatiokin voi olla syyperäinen, mikä seikka olisi otettava huomioon yhtenä avaimena elämyksellisen tietoisuuden todellisen selityksen löytämiseen.

Nyt siis ne kaksi kokemusta (enempää vastaavia ei minulla olekaan). Ne tulivat mieleen, kun näin eilen Hesarissa jonkun esittelevän vanhoja sanomalehtiuutisia rikoksista.

Olin tapani mukaan juoksu- ja kävelylenkillä iltayöstä, oli talvi ja kuu valaisi tietä pilvien läpi. Yhtäkkiä kuulin selkeästi sanottavan "Kyllikki Saari" ja samalla tuli kalvoapparitio, jossa oli tuntemani ihmisen pää. Minut valtasi pelko. Noin kolmen kuukauden kuluttua sain tietää, että kyseinen henkilö oli tuomittu vankeuteen insestistä.

Toisen kerran oli kesäyö, ja olin jälleen tapani mukaan lenkillä metsässä kaukana ihmisasutuksesta. Yhtäkkiä kuulin selkeän äänen "Kyllikki Saari" ja jouduin kovaan kauhutilaan. Suorastaan juoksin kotiin. Seuraavana päivänä kuulin, että juuri tuona yönä oli entisellä kotipaikkakunnallani surmattu nuori nainen. Tekijäksi osoittautui koulutoverini tuttava, jota en tosin itse tuntenut, mutta varmaan nuorena nähnyt kioskilla.

Itsekin olen nähnyt unia, jotka ovat vaikuttaneet ennustavan jonkin myöhemmän tapahtuman, mutta lukuisat muut, paikkaansa pitämättömät "enneuneni" viittaavat vahvasti siihen, että ajoittaisessa oikeaan osumisessa on kysymys puhtaasta sattumasta. Kun riittävän monta kertaa arvaa, osuu väistämättä joskus oikeaan.

Tunnetta unien, hallusinaatioiden yms. kokemusten ennustevoimasta pitää yllä ihmisen taipumus muistaa herkimmin ne, jotka ovat sattuneet oikeaan, mutta unohtaa ne kerrat, jolloin ennuste ei ole toteutunut. Oikeaan osunut ennuste on hyvin voimakas tunnekokemus, josta jää rationaalista päättelyä vinouttava pysyvä muisto.

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä241

Tilannetta kyllä mutkistaa se, että vain tasan kaksi kertaa elämässäni olen joutunut kauhutilaan ja kuullut saman signaalin. Lisäksi toiseen liittyi kyseisen henkilön selkeä, pelottava, valokuvantarkka kalvoapparitio, jollaisia hyvin harvoin näen. Koska jouduin ao. henkilön kanssa tuon tuostakin vuorovaikutukseen, voisi tietysti ajatella, että joistakin merkeistä olisin alitajuisesti tehnyt johtopäätöksiä. Jokainen saa tietysti uskoa mitä tahtoo..

Kerran keskustellessamme hän sanoi ikään kuin ohimennen: "Ajelin minä siellä Isojoellakin". En ole 100% varma, että tämä olisi tapahtunut näkyni jälkeen (koska siitä on jo puolisen sataa vuotta ja heikkouteni tähden halusin torjua heränneet ajatukset). Mutta kertomani tapahtuman ja kalvoapparition muistan selkeästi, kuin se olisi juuri tapahtunut.  

Unet toki selittyvät yleensä kognitiivisella selittämisperiaatteella, josta oli juttu Sci,Am.:issa joskus 80-luvulla. Esimerkiksi palava lentokone laskeutumassa tarkoittaa laskimotulehdusta. Jos taas tie on unessa välillämme, se tarkoittaa todennäköisesti, että välillämme on tieto. Oikein tulkittuna unet yleensä kertovat näkijälle asioita, joiden huomioimisella on/olisi merkitystä hänelle. Niinpä näkisin, että unien ennustevoima perustuu niiden koherenttiin tulkintaan.

Esimerkiksi tiettyihin pettymyksiin voi valmistautua parermmin, kun pettymykseksi, esim. lähestyväksi eroksi rehellisesti tulkittu uni on jo edeltä nähty. Joskus on unen kognitiivista sanomaa hyvin vastenmielistä uskoa, mutta käytäntö osoittaa unen olleen oikeassa. Tässä on useinkin varmaan kyse "alitajuisesti" havaittujen merkkien noususta tajuntaan.

Hagen Kleinert toteaa:

http://users.physik.fu-berlin.de/~kleinert/kleinert/?p=worldcrystal

the universe may have a short-distance structure
which may completely surprise us when we shall be able to do experiments at Planck distances

Itse olen kallistumassa sille kannalle, että tulemme hämmästymään täydellisesti, kun elämyksellisen tietoisuuden arvoitus vihdoin ratkeaa. 

Mutta mukava sitä on pohtia - virikkeellisessä ympäristössä..

Lento
Liittynyt18.3.2014
Viestejä5

Jätän tästä tekstistäni pois "yliluonnolliset" kokemukseni, koska ne edustavat sellaista todellisuutta, joka on ainakin toistaiseksi "ylitieteellistä" ja joko minulle selittämätöntä tai ylipäätään hankalaa analysoida. 

Sen sijaan täysin selitettävissä olevia tai "normaaleja" kokemiani hallusinaatioita ovat ainakin seuraavat: 
- Lattialla kiemurteleva raidallinen paita (väsymyksestä johtuva visuaalinen väärintulkinta) 
- Pakastealtaassa "laulava" "mieskuoro" (väsymyksestä johtuva auditiivinen väärintulkinta) 
- Minut ja kuski poislukien tyhjän bussin takaosassa mutiseva miesääni (väsymyksestä johtuva auditiivinen väärintulkinta)
- Nukahtaessa kuuluvat ihmisten epäselvät äänet, ääni"kuoro" (En tiedä syytä, mutta hyvin yleistä.) 

En ole nauttinut päihmeitä näiden tapahtuessa. En myöskään ole skitsofreenikko.  Ihmiset pelkäävät valitettavan paljon kaikkea tämänsorttista, kun eivät hahmota, kuinka "harhaista" heidän tavanomainenkin havainnointinsa on. Mistäs sitä kukaan esim. tietää, näkeekö värit "oikein" tai maistaako maut samalla tavalla kuin muut? 

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844

Onhan tässä kaikenlaista nähnyt, mutta en ala raportoimaan koska haluan "pitää ne itselläni". Tässä kuitenkin yksi hassunhauska kokemus:

Jokusen vuoden ajan tapasi käydä niin, että jos nukahdin päivällä, näin eräänlaista kuunnelmaunta jossa vanha nainen keskusteli nuoren, ehkä parikymppisen poikansa kanssa. En kuullut tai muista mitä he puhuivat, jonkinlaista arkista juttelua se kai oli. Tätä siis tosiaan jatkui jatkumistaan, kunnes eräällä autoreissulla matkustajan paikalla nukahtaessani näin unen tuosta parista jo enempi kuvan kanssa, ja siinä unessa kyseinen iäkäs nainen oli kuollut ja oltiin hänen hautajaisissaan. Tuon jälkeen en enää koskaan kuullut/nähnyt unta em. parista.

Jos päivällä torkun, en ole koskaan täysin tiedoton, vaan olen yhtäaikaa sekä kevyessä unessa että sen verran tolkuissani että tiedän mitä ympärilläni tapahtuu. Siinä mielessä päivällä nähdyt unet käyvät tavallaan hallusinaatioistakin.

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä241

Aivokirurgian kehittäjä Wilfred Penfield huomasi, että muutamat potilaista, joiden temporaalilohkon jotakin paikkaa ärsytettiin, kokivat selkeitä näkö-, kuulo- ym elämyksiä. Aluksi arveltiin niiden olevan muistoja, mutta sitten osoittautui, että ne olivatkin jonkunlaisia muistojen ja unien sekoituksia, siis tavallaan "hallusinaatioita".

http://books.google.fi/books?id=4vpSIvjpCs0C&pg=PA44&lpg=PA44&dq=penfield+phenomenon&source=bl&ots=M7J5ejSVmw&sig=OBXiL8XOHJ28oss7qTbK8Ts-7t0&hl=fi&sa=X&ei=EMAdU_vLMMPq4gSo7oDIAQ&ved=0CDQQ6AEwAQ#v=onepage&q=penfield%20phenomenon&f=false

Voisiko joku "päänsisäinen" hallusinaatio syntyä jonkun  esim. temporaalilohkossa olevan yksityiskohdan "spontaanista ärsytyksestä"?  Itseltäni muistuu yksi hallusinaatio, joka voisi olla sellainen.

Olin noin viisi vuotta ja juuri menossa nukkumaan, kuitenkin vielä täysin valveilla. Yhtäkkiä pääni täytti mahtava urkujen pauhu. "Bach" soi hurjana vain muutaman sekunnin, eivätkä urut ole koskaan sen jälkeen soineet päässäni hallusinatorisesti, vaan korkeintaan muiston kaltaisesti,musiikkia muistellessa tai kuvitellessa.

Tällaisilla ilmiöillä kuten hallusinaatioilla yleisestikin on varmaan sanottavaa elämyksellisen tietoisuuden ongelmasta, jos niitä vain osaisi lukea. Ottaen huomioon genomin suunnattoman informaationvarastointikyvyn ja informaation sekä luonteen että alkuperän hämäryyden tarjoutuu yhdeksi ehdotelmaksi elämykselliseksi tietoisuudeksi muutettavissa olevan informaation sijaitseminen alun perin eliön tai ihmisen aivosolujen genomikollektiivissa. Muistot syntyvät tällöin hermotulituksen tai muiden tekijöiden aktivoidessa jonkun genomikollektiivin osajoukon.

Tämä ei tietenkään ratkaise pääasiaa, elämyksellisyyden arvoitusta, mutta voi olla asken lähemmäksi ratkaisua.

Arvostettu psykologi, Dr Ernest Rossi työryhmineen on ilmeisesti lähestymässä samansuuntaisia ajatuksia psykoanalyysin yms. pohjalta.

Hahmotellun, melko uskomattoman näkemyksen mukaista tietoisuutta olen nimittänyt ehkä älykkäimmän koskaan eläneen ihmisen mukaan Sokraattiseksi tietoisuudeksi.

http://www.tiede.fi/keskustelu/13269/ketju/miten_aivot_voivat_synnyttaa_tietoisuuden/sivu/629#comment4025544

jepajee
Liittynyt29.12.2009
Viestejä19808

Mikropsia ja makropsia olivat omassa lapsuudessani aluksi spontaanisti syntyviä tiloja, kun sitten jo jonkin ajan kuluttua opin jo jollain ilveellä hallitsemaan niitä. Ja siis ihan intensiteettiäkin..

 “X is powerful. It kills. Mostly x's.”

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä132
Lento

Jätän tästä tekstistäni pois "yliluonnolliset" kokemukseni, koska ne edustavat sellaista todellisuutta, joka on ainakin toistaiseksi "ylitieteellistä" ja joko minulle selittämätöntä tai ylipäätään hankalaa analysoida. 

Myönteisiä kokemuksia ei välttämättä kannatakaan analysoida liikaa, koska järkeilyllä on tunnetusti taipumuksena neutraloida tunteita.

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä132
Lento

Ihmiset pelkäävät valitettavan paljon kaikkea tämänsorttista, kun eivät hahmota, kuinka "harhaista" heidän tavanomainenkin havainnointinsa on. 

Aivan! Tämän tiedon ymmärtämistä juuri toivon kirjoitukseni edistävän.

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä132
Lento

Jätän tästä tekstistäni pois "yliluonnolliset" kokemukseni, koska ne edustavat sellaista todellisuutta, joka on ainakin toistaiseksi "ylitieteellistä" ja joko minulle selittämätöntä tai ylipäätään hankalaa analysoida. 

Sen sijaan täysin selitettävissä olevia tai "normaaleja" kokemiani hallusinaatioita ovat ainakin seuraavat: 
- Lattialla kiemurteleva raidallinen paita (väsymyksestä johtuva visuaalinen väärintulkinta) 
- Pakastealtaassa "laulava" "mieskuoro" (väsymyksestä johtuva auditiivinen väärintulkinta) 
- Minut ja kuski poislukien tyhjän bussin takaosassa mutiseva miesääni (väsymyksestä johtuva auditiivinen väärintulkinta)
- Nukahtaessa kuuluvat ihmisten epäselvät äänet, ääni"kuoro" (En tiedä syytä, mutta hyvin yleistä.) 

Ja kiitos kun jaoit kokemuksesi!

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä132
Rousseau

Jos päivällä torkun, en ole koskaan täysin tiedoton, vaan olen yhtäaikaa sekä kevyessä unessa että sen verran tolkuissani että tiedän mitä ympärilläni tapahtuu. Siinä mielessä päivällä nähdyt unet käyvät tavallaan hallusinaatioistakin.

Aivan. Unethan täyttävät hallusinaation määritelmän, eikä ole helppoa vetää rajaa siihen, mikä on unta ja mikä muunlaista hallusinaatiota.

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä132
jees

Mikropsia ja makropsia olivat omassa lapsuudessani aluksi spontaanisti syntyviä tiloja, kun sitten jo jonkin ajan kuluttua opin jo jollain ilveellä hallitsemaan niitä. Ja siis ihan intensiteettiäkin..

Mielenkiintoista. Muistan itsekin nähneeni nuorempana joitain kertoja väsyneenä ihmisten päät suhteettoman kokoisina, mikä tuntui hieman epätodelliselta (ja samalla huvittavalta).

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä241

Eräänlaisena hallusinaationa voinee pitää myös tajunnan hetkellistä lakkaamista. Ongelma syvenee ehkä pikkuisen, kun todetaan, että lakkaaminen oli varsin motivoitua ja tuotti selvän tuloksen.

Aliupseerikurssin loputtua pidettiin varusteiden luovutus. Vääpeli huusi aina jonkun vaatekappaleen nimen ja se ojennettiin kerääjälle, joka kulki rivin päästä päähän keräten ao. kampetta.. Kadotetut piti itse korvata vähistä rahoistaan. Minulla ei kuitenkaan ollut yhtään rahaa, ja uimahousuni oli varastettu jo kauan sitten kuivaamosta. Olin aika ahdistunut.

Äkkiä heräsin tiedottomasta tilasta ja huomasin sen kestäneen jo tovin, koska jotain vaatekappaletta parhaillaan kerättiin ja kerääjä oli jo mennyt ohitseni. Kurkistin hänen jälkeensä - hän oli jo mennyt ainakin viiden jälkeeni tulevan ohi - ja huomasin, että kerättävä vaatekappale, jota kaikki kerääjälle ojensivat, oli juuri uimahousut.

En ollut kuullut uimahousuja aletun kerätä; olin ollut jo siinä vaiheessa tiedoton. Kummallisinta oli, että kerääjä, ei suinkaan tuttu, varsin epätavanomaiseen tapaan oli ohittanut minut tekemättä mitään ilmoitusta puuttuvasta varusteesta..

Tämä oli ainoa kerta elämässäni, kun olen ollut hetkellisesti tiedottomassa, transsinomaisessa tilassa.

Myöhemmin täytin kouluttajan kanssa armeijaanjäämiskaavakkeen ja suunnittelin jo koulutus- ja sotastrategioita, mutta allekirjoitus jäi kirjoittamatta. Moni entinen luokkatoverini poikalyseostamme on kohonnut korkea-arvoiseksi armeijan upseeriksi.

Sepi
Liittynyt16.3.2005
Viestejä3231

Olitko seisaallasi tiedottomassa tilassa? Olisiko mahdollista, että olet aktiivisesti unohtanut tapahtumat?

jepajee
Liittynyt29.12.2009
Viestejä19808

Puhuttiin dissosiaatiosta ja hyvä että jäi se ura sitten siihen.

 “X is powerful. It kills. Mostly x's.”

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä241
Sepi

Olitko seisaallasi tiedottomassa tilassa? Olisiko mahdollista, että olet aktiivisesti unohtanut tapahtumat?

Seisaallani olin ja "herätessäni" entisellä paikallani rivissä.  Ei ole mahdollista, että olisin unohtanut sen paremmin "aktiivisesti" kuin muutenkaan. Tiedottomaan tilaan olin mennyt ennen uimahousujen huutamista (edellisen kamppeen keräämisen aikana tai loputtua) ja herännyt uimahousujen kerääjän mentyä jo ohitseni.

Oli tämä erikoinen tapaus, joka on mietityttänyt siitä lähtien.

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä241

Hallusinaatiot ovat varmaan yksi elämyksellisen tietoisuuden tieteellisen selittämisen avaimista, vaikka niitä ei vielä ole käytettykään minkään "lukon" aukaisemiseen. Niinpä oheinen artikkelikin selostaa vain hallusinaatioiden aivotilavastineiden yhä tiheämmin tunnettuja korrelaatioita jättäen kuitenkin pohtimatta, miten elämykset aivotiloista syntyvät

http://www.ebm-guidelines.com/xmedia/duo/duo94491.pdf

Olipa kyseessä hallusinaatio, uni tai normaalitietoisuus, sen syntymisen tuntematon "mekanismi" on varmasti sangen samankaltainen. Kirjoitin äskettäin muutamia ajatuksia elämyksellisyyden olemuksen ongelmasta. Asiasta kiinnostuneet saavat halutessaan silmäillä ja toista mieltä olevat vastustaa niitä.

Tiedän toki, että aivotietoisuuteen viittaaviksi tulkittavissa olevia tosiseikkoja on paljon. On kuitenkin niin, että kukaan ei ole osoittanut, että elämys on tai voikaan olla ainetta. Elämyksen ja materian fenomenologiset kvaliat ovat minulla niin erilliset, että mitkään yritykset ymmärtää elämyksiä fysikaalisena materiana tai sen jonkinlaisina moodeina ei kerta kaikkiaan onnistu.  Jos kokisin em. kvaliat jotenkin muuten, se varmaan onnistuisi. Minulta sen sijaan se vaatisi uskonhyppyä, jollainen ei mielestäni olisi tiedettä (niin diletantti kuin olenkin..)

Voisin kyllä helposti kuvitella (ja usein kuvittelenkin) materialle uusia fiktiivisiä ominaisuuksia, jotka sallisivat sille myös elämyksellisyyden. Vaikka sellaisten olemassaolosta ei tiede vielä tiedäkään, niitä voi aivan hyvin olla. Yksi mahdollisuus elämyksellisen materiakomponentin löytämiselle voisi olla vakuumin mukaanotto mielen teoriaan. Alkeellisia yrityksiä olen viime aikoina tehnytkin. Vakuumin tuntemus on tosin fyysikkojenkin parissa vähäinen, vaikka monet nobelistitkin Einsteinista alkaen pitävät sen olemassaoloa välttämättömänä.

http://en.wikipedia.org/wiki/Aether_theories

Prof. Hagen Kleinert (n.400 tiet. julk.) muun muassa toteaa, että kun vakuumin rakenne saadaan selville, tullaan yllättymään

http://users.physik.fu-berlin.de/~kleinert/kleinert/?p=worldcrystal

Kaikissa elämyksen olemusta selittämään pyrkivissä vaatimattomissa yrityksissäni on vakuumi aivojen materian kanssa vuorovaikuttavana toisena osapuolena (vakuumi aivojen kanssa värähtelevänä substanssina, vakuumin spontaaneissa symmetriarikoissa syntyneinä elämyselementteinä jne). Spontaanit symmetriarikot ja niihin aina liittyvät Nambun-Goldstonen bosonit ovat universumin kaikilla tasoille järjestystä luova ilmiö

http://www.sci-museum.kita.osaka.jp/~saito/SBSpreprint/FP.htm

Sivumennen sanottuna tällainen harrastelu on ikään kuin avainpiilosta: lämmittää vähän, polttaa, polttaa..

Fysiikan tunteman materian kanssa vuorovaikuttavia vakuumin struktuureja tai spontaaneissa symmetriarikoissa vakuumista materian kanssa syntyneitä elämyselementtejä ei mikään tunnu estävän pitää elämyksellisinä myös fenomenologisesti. Elämyksellisyys siis voisi olla niiden olemuksenpiirre, eikä suurta uskonhyppyä tarvittaisi... Mutta eri asia on, onko sellaisia olemassa.

Sähköinsinööri Nicola Tesla lienee suurimpia koskaan eläneitä neroja. Hänen paljon siteerattu toteamuksensa on: jos tahdot ymmärtää maailmankaikkeutta, ajattele energian, taajuuden ja värähtelyn termein

https://www.google.fi/search?q=nikola+tesla+vibrations&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=I_dPU4O-IISAywP67YGYAg&ved=0CHkQsAQ&biw=1600&bih=691

Itsekin koen tarvetta luonnehtia elämyksellisen tietoisuuden tiloja kuten kvalioita värähtelyn termein. Siksi L-pisarakin innostaa itseäni, kun siinä esiintyy  tai voi esiintyä monta aivan erilaista värähtelyä samanaikaisesti aivan niin kuin elämyksellisessä tietoisuudessakin on useita samanaikaisia sisällön osia. Siinä voi myös esiintyä täysin värähtelemättömiä helmimäisiä moodeja, jotka voisi tulkita vaikka meditatiivisten tilojen analogeiksi.

Tietenkin L-pisara on tavallaan vähäinen elämyksellisten tilojen rikkauteen verrattuna. Huomattavasti käsittävämpi on kymatiikan sfääri. Jos materia osoittautuisi kymaattiseksi, uskoisin sen elämyksellisyyteen heti. Tällä hetkellä näyttää kymaattisuuden sfääri elollisissa systeemeissä olevan pikemminkin vakuumin puolella

https://www.google.fi/search?q=cymatics&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=lhtQU9DTLqPnygOw84LYAg&sqi=2&ved=0CDgQsAQ&biw=1600&bih=691#imgdii=_

Koska reaalimaailman materia eri muodoissaan, säteily ja aine, on uskomukseni mukaan Nambun-Goldstonen kentän defektejä ja defektiyhdelmiä (jollaisia ovat uskomukseni mukaan myös biologian molekyylikoneet), ei vakuumiperäisen värähtelyn ja materiaperäisen aivotilan välinen vuorovaikutus tuota mitään ongelmia; se on siinä automaattisesti.

Ei minua sen puoleen mitenkään haittaa, vaikka L-pisaraveikkaustani kuinka lytättäisiin. Näin se on varmaan lähinnä siitä syystä, että erilaisten veikkausten kehittely elämyksellisestä tietoisuudesta on itselleni pelkkä hupi ja vähäinen harrastus.

L-pisarassa olen kuitenkin näkevinäni muutamia elämyksellisyyden olemuksenpiirteitä. Ehkä tärkein olisi pisaran moodien kyky helpottaa tai vaikeuttaa toisten moodien kehkeytymistä; tietystä moodista tai moodiyhdelmästä voi helposti siirtyä johonkin toiseen, mutta ei juuri mitenkään toiseen. Pisaran moodien ja moodiyhdelmien kvanttinen, hyppäyksellinen vaihtuminen muistuttaa mielestäni elämyksellisten moodien kvanttista toisikseen vaihtumista. Yksi elämyksellisyyden piirre on myös jo aiemmin mainittu yhdistelmämoodien ja värähtelemättömän tilan esiintyminen. Valiutuvan moodin riippuvuus syötteen intensiteetistä ja syöttöalustan rakenteesta on myös sellainen.

Niin, olen täysin samaa mieltä siitä, että sitä pitäisi vakavasti ja kriittisesti pohtia, miten NCC (neuronaaliset tietoisuuden korrelaatit) ehkä aiheuttaisivat elämyksellisyyden. Ja olen äärimmäisen halukas sitä pohtimaan ja omasta mielestäni tässäkin hieman pohtinut. En voi kuitenkaan olla epäilemättä monien fysikalistien pohtineisuutta, kun kukaan heistä ei näytä esittävän mainittuja syitä, mainittua mekanismia. Pelkkiä todennäköisyysarvioita vain.

Mutta tosiaan, ei se mitenkään minua haittaa, tuli vain mieleen, ja olennaisen tärkeähän se on sekä fysikalistille että kaltaiselleni ei-vielä-fysikalistille, miten NCC:stä seuraisi elämys.

Yleisenä periaatteena voisi pitää ajatusta, että jos ongelma ei kymmeniin vuosiin ratkea tietyn reunaehtokokoelman puitteissa, voidaan reunaehtokokoelmaa muuttaa esimerkiksi uudelleenjärjestämällä sitä tai luomalla kokeeksi uusia reunaehtoja ja ehkä poistamalla vanhoja.

Seuraa 

Rajankäyntiä

Teppo Mattsson on kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija, joka harrastaa matkailua tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Blogi on matkakertomus näiltä retkiltä.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat