Elämänkaikkeuden hyvinvointi syntyy järkevien ja tuntevien yksilöiden sopeutumisesta yhteiseloon.

Järki on kaikkien tunteiden huomiointia ja ennakointia.

Oletko järki- vai tunneihminen? Tämä ihmissuhdelehtien ajaton suosikkikysymys tempaa vastaajan helposti mukaansa. Aivotutkimus on kuitenkin osoittanut järjen ja tunteiden vastakkainasettelun jo lähtökohtaisesti vinoksi. Mitä tarkemmin aivoja tutkitaan, sen erottamattomammaksi pariksi järki ja tunteet paljastuvat.

Tunteet antavat elämälle sen omakohtaisesti kokemamme merkityksen. Ilman tunteita elämällä ei ole tarkoitusta, kuten masentuneet tietävät kertoa. Kaiken arvo mitataan viime kädessä tunteilla.

Järki on kaikkien tunteiden huomioimista. Esimerkiksi sitä, että ottaa itseään ja muita tuskalliselta taudilta suojaavan rokotuksen. Kehittynein järki ohjaa käyttäjänsä huomioimaan kaikkien tuntevien olentojen nykyiset ja tulevat tunteet.

Tiede on järjen kehittynein ilmentymä, tapa kerätä harhattominta tietoa todellisuudesta. Mitä harhattomampaa tietoa meillä on, sitä paremmin kykenemme edistämään tuntevan elämänkaikkeuden hyvinvointia.

Tiedolla on välineellisen arvonsa lisäksi korvaamaton tunnearvo jo itsessään. Heureka-hetkiään muistelemalla voi vakuuttua, kuinka onnelliseksi uuden tiedon oppiminen tekee. Tutkimusten mukaan tiedolla on myös tuskaa lievittävä vaikutus: geenitestin ansiosta vakavan sairautensa etukäteen tietävät tulevat onnellisemmaksi kuin sairastumisestaan epätietoiseksi jäävä vertailuryhmä, joka ei tee geenitestiä.

Lauseilla "ihminen on fysiikan lakeja noudattava hiukkasrykelmä" ja "ihminen on vain fysiikan lakeja noudattava hiukkasrykelmä" on ratkaiseva ero: ensimmäinen kertoo syvällisen tiedon luonnosta, jälkimmäinen lausujansa masennuksesta.

Tieto ihmisen fysikaalisesta perustasta ei vähennä elämän arvoa tai merkitystä aivan kuin Mona Lisankaan arvoa ei vähentänyt tieto siitä, että se koostuu kaikkien muiden maalausten tavoin atomeista. Päinvastoin, tieteen kehitys on vain nostanut elämän – ja Mona Lisan – arvoa rikastuttamalla kulttuuria, kehittämällä ajattelua ja vapauttamalla ihmistä korkeammille tarpeilleen. Jokainen tieteen edistysaskel vie meidät kauemmas alkeellisista soluautomaateista kohden harhattomampaa inhimillistä tietoisuutta. Luonnontieteellisen tiedon humaani arvo on mittaamaton.

Järjen ylin keskus sykkii aivojemme otsalohkoissa. Kirjassaan Descartesin virhe neurologi Antonio Damasio kertoo menestyneestä ja älykkäästä kolmekymppisestä Elliotista, joka menetti aivokasvaimen aiheuttaman otsalohkovaurion myötä kykynsä tehdä järkeviä päätöksiä. Elliotin älykkyys säilyi, mutta ilman järkeään – eli kykyä ennakoida toimintansa tunneseurauksia – hänen työ- ja perhe-elämänsä tuhoutui.

Otsalohkojen kypsyminen jatkuu yli 20-vuotiaaksi, joten ihminen saavuttaa täyden järkensä vasta aikuisena. Siksi nuoruudessa on vaikea huomioida toimintansa pitkän aikavälin seurauksia. Monilla eläimillä toiminnan järjettömyys paljastuu lajille vieraassa elinympäristössä, jossa vietit johtavat harhaan. Esimerkiksi vankeudessa elävä koira lihoo sairaalloisiin mittoihin, elleivät ihmisen otsalohkot osaa säädellä lemmikkinsä ruokintaa. Lemmikin ruokkijaa vaanii runsauden aikakaudella sama kohtalo. Nopea sopeutuminen uuteen ympäristöön edellyttää kehittynyttä järkeä.

Elämänkaikkeuden hyvinvoinnin edistäminen on minun uskontunnustukseni, maailmankatsomukseni vakaumuksellinen perusta. Se on moraalinen opetus, jonka tiede on minulle todellisuudesta viestinyt. Tiede on toisaalta opettanut minulle myös sen, kuinka epätodennäköistä on että yli seitsemästä miljardista erilaisesta maailmankatsomuksesta omani sattuisi olemaan vähiten harhaisin.

Kommentit (13)

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä241

"Elämänkaikkeuden hyvinvointi" on tosiaan hyvä ilmaisu vaativalle tavoitteelle. Yksi pieni nytkähdys tavoitteen suuntaan on varmasti Cambridgen kokouksessa hyväksytty eläinten tietoisuuden julistus

http://fcmconference.org/#talks

Vanhassa psykologiassa puhuttiin ihmismielen kolmesta komponentista, jotka olivat tunne, tahto ja tieto. Järki näyttää tästä puuttuvan, mutta sitä voisi kokeeksi luonnehtia tahtona tietää. Tahto tietää ilmenee usein - tai ainakin joskus - järjenkäyttöponnisteluina. Esimerkiksi tiedon saaminen siitä, miten tykki on suunnattava, jotta ammus osuisi kohteeseen, vaatii tuntuvasti järjen käyttöä. Jos on kyseessä sotatila, tiedon tunnelataus on valtava. Muistelin nyt entistä rehtoriani, joka matemaatikkona auttoi ratkaisevasti tykistönkenraali Nenosta elämänkaikkeuden hyvinvoinnin mahdollisuuksien silloisissa säilyttämispyrkimyksissä.

Mutta varsinaisesti aioin pohtia, onko eläimillä järkeä edes ylläluonnehditussa mielessä, tahtona tietää. Tunnetta eläimillä näyttää olevan runsaasti, ajatellaanpa vaikka lehmän kevätriemua, kun se ensi kertaa pääsee laitumelle seistyään talven navetassa. Tahtoaan varsinkin kotieläin ilmentää usein ääntelemällä tai esimerkiksi koira tuomalla remminsä isännälleen, että pääsisi ulos. Eläin myös selvästi tietää asioita, joita sille on opetettu tai joita se on itse havainnut. Mutta tahtooko eläin tietää, onko eläimellä järkeä?

Ehkä emme vain huomaa eläimen järjellisyyttä, kun siltä puuttuu ajattelun loogisuutta tai tavoitteita ja niiden saavuttamiseksi tehtäviä toimenpiteitä kuvaava kieli. Miten muuten kuin järjellisenä toimintana voidaan selittää esim. harmaapapukaijan suorittama monimutkaisten lukkojen avaaminen tai kahden lenkin suvereeni erottaminen, vaikka kukaan lähellä olleista lapsista ei pystynyt siihen.

Ja miten varis kätkee saaliinsa siihen pihan osaan, johon toinen varis ei häkin ikkunasta näe, mutta on vartioivinaan saalistaan aivan toisessa, kumppanin näkemässä paikassa.

Tietoisuuden olemuksen selvittämiseksi on varmaan aiheellista pohtia, millaisia tietoisuuden struktuureja tunne, tahto, tieto ja tahto tietää ovat sekä ihmisellä että eläimellä, ja mikä on niiden suhde toisiinsa. Ihminen voi tehdä tätä esim. syvässä introspektiossa.

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844

Blogissa kohta

Järki on kaikkien tunteiden huomioimista.

kiteyttää erinomaisesti sen miten mielestäni kannattaa ajatella. Näkisin että on järkevää havitella tilaa jossa mahdollisimman monesta asiasta saa myönteisiä elämyksiä. Toki joku voi siitäkin nauttia että hänellä on epämukava olla, onnistuuhan lajimme yksilöiltä ihan mikä tahansa jo pelkästään senkin vuoksi että meitä on paljon ja täten myös variaatioita riittää. Mutta harva oikein hinkuen vinkuen haluaa jatkuvasti oleskella epämukavuusalueella, jos hänellä on vaihtoehtoja. Kaikilla ei ole. Tällöin varmaankin tunteet osittain kuolevat, että ihminen kestää sitä helvettiä missä hän on (esim. viettää kaikki päivät kaatopaikalla tonkien saastaa saadakseen vaatimattoman elantonsa). Tunnelamassa ihminen ei enää jaksa tavoitella tunnetasolla miellyttävämpää elämää, mutta turtumus estää itsetuhoa, josta taas kärsisivät vaikkapa jälkeläiset.

Vastenmielisiä eli negatiivisia tunteita aiheuttavia asioita voi tehdä jos tietää tai uskoo saavansa niistä jonkinlaisen palkinnon, eli että jollain tavalla tunteet kuitenkin voivat muuttua myönteisiksi. Mutta entä jos ei voi tietää käykö niin? Ihmisten on myös hyvin vaikea luopua hetkellisistä nautinnoista koska he eivät pysty kuvittelemaan tässä ja nyt sitä tilannetta mihin jatkuva nautiskelu saattaa johtaa. Ei terve pari-kolmikymppinen tiedä miltä se tuntuu kun näkö lähtee, jalat amputoidaan yms. diabetekseen liittyvää. Noin esimerkiksi. Pitäisikö hulvattomasti eli järjettömästi elävien tutustua ihmisiin joilla irstailu on tehnyt jo tehtävänsä, että kaikkea ei tarvitsisi oppia kantapään kautta?

 

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä241

Mikä on (tai lienee) järjen olemus ja mihin perustuu järjen funktio? Nämä kaksi kysymystä yhdessä antavat jonkinlaisen mahdollisuuden yrittää vastata, "nähdä pintaa syvemmälle".

Mistä ajatus lienee tullut, mutta se tuli, kun avasin funktioteorian oppikirjan. En edes ehtinyt lukea sitä, kun ajatus oli jo hahmottunut. Ajatus oli seuraava. Matematiikka ja sen kanssa moni muukin maailman asia ovat olemassaolon sfäärin täyttäviä enimmäkseen näkymättömiä, mutta toisinaan myös havainnolla lähestyttäviä konfiguraatioita.  Niillä on itsellinen funktio, rooli kosmisessa näytelmässä. Maailman "näkyvä" osa muotoutuu niiden mukaisuuteen.

Tietoa näistä näkymättömistä konfiguraatioista voidaan saada ensisijaisesti järjen avulla. Tämä tapahtuu siten, että mieli strukturoidaan hyvään vastaavuuteen näkymättömien konfiguraatioiden kanssa. Kun mieli ja kosminen "beable" ovat merkittävässä määrin muodoltaan yhtä, on kosminen "beable" saavutettu järjen avulla ja siitä on tullut ainakin hetkellisesti osa mieltä; siitä on tullut tietoa.

Esimerkiksi fysiikan perimmäinen laki on tuollainen kosminen "beable". Harjaantunut järki voi kokeellisen havainnon auttamana muotoutua - yleensä vain likiarvoisesti - sitä vastaavaan muotoon, esim. jonkun ilmiön kaavaksi.

Mielen muotoutumisen ydin on kuitenkin reunaehtokokoelma, jonka perusteella ja jonka vaikuttamana muotoutuminen, järjellinen akti, tapahtuu.

Reunaehtokokoelma edustaa mielen saavutettavissa olevia "asioita", kosmisten "beableiden" erilaisia ilmentymiä. Tärkeän reunaehtoryhmän muodostavat myös sisäiset reunaehdot, joihin kuuluvat mielen rakenteet aiemmin omatuista tiedoista alkaen.

Vaikka en fysikalisti olekaan, aivojen toiminta on mielestäni välttämätön vuorovaikuttavan elämyksellisen tietoisuuden syntymiseksi. Niinpä aivojen rakenne on myös reunaehto; esim. Einsteinin aivojen täysin poikkeuksellinen astrosyyttitiheys saattoi olla yksi syy hänen poikkeukselliseen ajatteluunsa.

Havainnollinen esimerkki reunaehtojen vaikutuksesta lopputuloksen muotoutumiseen on Benardin konvektio. Siinä ulkoisia reunaehtoja ovat astian muoto ja koko, ala- ja yläpinnan lämpötilat ja niiden ero, astian mahdollinen liikuttelu jne. Sisäisiä reunaehtoja ovat mm. nesteen laatu ja siihen lisätyt merkkiaineet. Reunaehdoista riippuen lämmön kuljetus pohjasta pintaan pienimmässä mahdollisessa ajassa strukturoituu erilaisina urina, erilaisina "järjen" muotoina..

https://www.google.fi/search?q=benard+convection+pictures&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=1ZFZU8GhPOHADA&ved=0CC8QsAQ&biw=1600&bih=691

jepajee
Liittynyt29.12.2009
Viestejä19794

Jos Einsteinilla oli paljon astrosyyttejä, niin se on todennäköisemmin pohdiskelun seuraus eikä syy. 

 “X is powerful. It kills. Mostly x's.”

jepajee
Liittynyt29.12.2009
Viestejä19794

Jos Einsteinilla oli paljon astrosyyttejä, niin se on todennäköisemmin pohdiskelun seuraus eikä syy. 

Alkkiksilla muuten homma meneekin jo sitten päinvastoin. Päässä ole mitään liikettä ja kuonaa sen kuin kertyy.

Yksi kaveri on jo niin pahana alle kolmikymppisenä ettei saa edes lausetta lopetettua. Oikeastaan koko se piiri on samassa jamassa. Sitten kun ei suusta tule yhtään mitään niin seurauksena on totaalinen melddown ja impulssikontrolli onkin sen mukainen, kun ei mikään sekunttia pitempi prosessi tuota kuin harmaita hiuksia.

http://en.wikipedia.org/wiki/Chaperone_(protein)

http://en.wikipedia.org/wiki/Virtuous_circle_and_vicious_circle

 “X is powerful. It kills. Mostly x's.”

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä241

Äsken jouduin eräänlaiseen testitilanteeseen järjen luonteesta reunaehtosidonnaisena tilana. Ostimme nimittäin Himalajan kristallisuolaa ultraäänellä veden kanssa jaottelevan, paljon mainostetun "Saltair" -suolalaitteen. Olo onkin nyt kuin suolakaivoksessa.

Ruvetessani käynnistämään sitä huomasin, että suolavesi ei mitenkään voinut pysyä säiliössä, koska säiliön korkki oli estynyt menemästä kiinni, jos sen asetti laitteen rungon päälle. Rungon kiinteä lisälaite esti korkin kiinnimenon. Tilanne alkoi tuntua toivottomalta, koska pelkäsin säiliöön pantavan suolaveden juoksevan rikkinäisestä tulpasta koneistoon ja ehkä pilaavan sen. Pyörittelin laitetta kädessäni tullen yhä varmemmaksi, että ratkaisua ei ole. Laitteessa täytyy olla vika.

Yhtäkkiä tuli mieleeni uusi reunaehto, kalan näkötorni, pneumaattinen amme. Oliko kysymys siitä? Toivo heräsi ja tutkiessani laitetta tulin ajatelleeksi, että vesi voisi "rikkinäisestä" tulpasta juostuaan saavuttaa riittävän korkeuden vesisäiliön alla olevassa altaassa ja itsestään pysähtyä siihen. Vaikka tapahtuman tarkka kulku oli vielä epäselvä, uusi reunaehto muiden ennen vallinneiden reunaehtojen kanssa tuotti jotakuinkin järjellisen ratkaisun.

Niinpä täytin säiliön suolavedellä ja rohkeasti asetin sen laitteen rungon päälle. Vesi alkoi virrata pois, ilma pulputa sisään, mutta äkkiä virtaus pysähtyi. Laite oli sittenkin monimutkainen pneumaattinen amme!

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä241

Tunteen olemuksen lähestyminen tuntuu erittäin vaikealta. Miten helppoa olisikaan, jos voisi tehdä uskonhypyn fysikalismiin ja julistaa tunteiden ym. olevan aivojen fysikaalis-kemiallisia tiloja.

Monet tutkijat, jopa aivotutkijat, luettelevat ensin suuren joukon tietoisuuden neuronaalisia korrelaatteja (NCC) minkä jälkeen he tunnustavat uskonsa tietoisuuden fysikaalisuusperäisyyteen useimmiten tunnustaen kuitenkin rehellisinä ihmisinä ongelman olevan yhä avoin. Tarkemmin ajatellen ratkaisua ei ole edes lähestytty kymmeniin vuosiin.

http://www.tiede.fi/keskustelu/13269/ketju/miten_aivot_voivat_synnyttaa_tietoisuuden/sivu/631

Muutamat harvat aivotutkijat lähtevät liikkeelle tästä tosiseikasta eivätkä perusteettomasta luulosta, että asia tulevaisuudessa ratkeaa fysikalismin termein. 

Turun yliopiston psykologian professori Antti Revonsuo oli nuorena selvästi ongelman oivaltava, mutta näytti yhdessä vaiheessa liukuvan fysikalismiin päin. Nyt hän tuntuu jälleen olevan ongelman oivaltamiseen päin kallellaan. Ainakin yksi hänen kirjansa arvostelijoista (yli 10 v sitten) osoitti selkeästi fysikalismin, johon hän juuri silloin oli liukumassa, perusteettomaksi.

Tämän turhan pitkän esipuheen tarkoitus lienee vakuuttaa lukija siitä, että tunteen olemus ei mielestäni rajoitu nykyaikaisen fysiikan puitteisiin; mikään fysiikan ilmiöistä ei voi olla fenomenologisesti koettavaa tunnetta. Tarvitaan muutakin.

Mitään "muuta" vain ei tule mieleen. Ensin hylkäsin suurisanaisesti kaikkien muiden mielestä itsestään selvän ajatuksen, enkä sitten osaakaan sanoa mitään vaihtoehtoista!

Joitakin hajanaisia veikkauksia tietoisuuden yleensä selittämiseksi olen jo tehnyt Tiedekokin blogeissa.

http://www.tiede.fi/keskustelu/4000931/ketju/muisti_aivoviikon_julkkis/sivu/1#comment4039637

Ehkä kaikkein mieluisin on vakuumin värähtely -veikkaus. Nicola Tesla, ehkä älykkäimpiä koskaan julkisuudessa olleita tutkijoita, sanoi aina värähtelyn olevan ensisijaisen tärkeä maailmanelementti. Esittelin usein oppilaille kiinnostavan ilmiön, jota en itsekään osannut kunnolla selittää. Kun työnsin 440 Hz soivan ääniraudan pään (mieluummin kulmikkaan) veteen, sen ympärille ja puikkojen väliin syntyi kaunis aaltokuvio. Tunne on tämän ilmiön kanssa analoginen oletettu ilmiö, jossa vesi on korvattu vakuumilla (tai siis käsitykselläni vakuumista).

Lukija varmaan huomaa analogiani olevan hyvin lähellä fysikalismia, siinä on vain otettu käyttöön muutama uusi reunaehto..

Mikä voisi sitten olla ihmisessä se äänirautaa vastaava objekti, joka aiheuttaisi tunteet, vakuumin värähtelyt? Koko kehon käsittävä mutta aivoissa huikeasti tiivistyvä fysikaalis-kemiallinen verkosto kaikkine sitä ylläpitävine voimatekijöineen, joista tärkein lienee mikrokymatiikka

https://www.google.fi/#q=cymatics

Mainitun verkoston kontakti vakuumin kanssa on itsestään selvä; ovathan kaikki fysiikan objektit vakuumin eksitaatioita, kuten esim. fyysikko Poljakov toteaa..

http://en.wikipedia.org/wiki/Aether_theories

Verkosto ihmisen (tai muun eliön) perusrakenteena saattaisi selittää monta fysiologistakin ilmiötä. Tunteen kohdalla se selittäisi useiden tunteiden ulottumisen koskemaan koko kehoa aiheuttaen joskun jopa havaittavia muotoja eri puolilla ruumista. Verkoston erilaisten värähtelyjen vakuumiin aiheuttamat struktuurit olisivat siis tietoisuuden elementtejä, muun muassa tunteita ja emootioita.

Olisi kuitenkin virhe kuvitella jonkinlaisen "homunculuksen" aistivan näitä värähtelyjä. Asian selittämiseksi on turvauduttava filosofiaan.

Fyysikko Ernst Mach (350 tiet.julk.) oivalsi jo nuorena itsenäisesti tietoisuuden perimmäisen subjektittomuuden. Hänestä tuli yksi ensimmäisistä neutraalimonisteista, filosofisen liikkeen johtajia. (Myös Wittgensteinille oivallus tuli hyvin nuorena ja kesti koko hänen tieteellisen uransa ajan ollen hänen ajattelunsa kiintopiste ja keskeinen ongelma, mikä käy ilmi hänen kootuista kirjoituksistaan..)

https://www.google.fi/#q=neutral+monism

Värähtelyjä tai mitään muutakaan ei siis aisti mikään subjekti, vaan nämä ilmiöt ovat maailmanelementtejä, jotka sisältävät elämyksellisyyden itsessään. Kun ilmiö on, elämys on.

Kuinka sitten subjektittomuuden ydinideankin oivaltanut ihminen kokee itsensä enimmäkseen subjektiksi ja käyttäytyy kuin subjekti? Oma veikkaukseni on, että subjektittomassa olevaisessa on erityinen alue, jossa subjektiton "substanssi" ilmenee subjektin omaamisen tunteena.

En tosin voi kuvitella, että omani olisi se oikea seitsemästä miljardista maailmankuvasta, mutta muuhunkaan en tällä hetkellä pysty. Ja..onko se itse asiassa omanikaan? Ehkä subjektiivisuus on yhtä absoluuttinen olevaisen struktuuri kuin joidenkin harvojen oivaltama subjektittomuus. Näinhän sen täytyy olla.

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä241

Prigogine (nobel kemiassa) kirjoitti teoksessaan "From Being to Becoming" siihen tapaan, että tieteellinen edistys aiheuttaa ihmisen kuviteltujen ulottuvuuksien vähenemisen (sanamuoto oma keksimä).

Näin ollen esimerkiksi prof. Arto Annilan kehittämä, Maupertuisin ideaan pienimmän vaikutuksen periaatteesta ja termodynamiikan toisesta laista avoimissa systeemeissä  perustuva luonnonnäkemys riistää ihmiseltä periaatteellisen mahdollisuuden ennustaa täsmällisesti luonnon tapahtumia.

Prigoginen eräät ajatukset ovatkin Annilalle läheisiä.

Eulerin muotoilemaan pienimmän vaikutuksen periaatteeseen suljetuissa systeemeissä kuului mielivaltaisen tarkka ennustamisen mahdollisuus, joka nyt osoittautui ihmisen (siis fyysikkojen) kuvitelluksi ulottuvuudeksi.

Teoreettisen ennustuskyvyn tuntuva heikkeneminen esim. biologian asioissa tuntuu aluksi todella riipaisevalta. Oloa ehkä helpottaa hieman ajatus, jonka mukaan tapahtumien kulku on kyllä ihan lainalaista, mutta niiden luonnon energiajakaumista riippuva suunta kullakin hetkellä on inhimillisen tietokyvyn ulottumattomissa.

Tuloksen humaani arvo voi olla suuri ja vaikuttava. Osa sivistynyttä ihmiskuntaa on jo kauan uskonut tieteen, erityisesti fysiikan avulla loputtomasti lähestyvänsä totuutta ja voivansa tällä perusteella tehdä laajakantoisia johtopäätöksiä, tunnettuna esimerkkinään Hawkingin ja monen muun johtopäätökset jumalan tarpeettomuudesta.

Edellämainittuun tulokseen voi toki helposti tulla ilman fysiikkaakin, mutta kaikkivoipaiseksi koetusta suljettuun systeemiin rajoittuvasta fysiikasta on joskus voitu saada taustatukea ajattelulle.

Ei fysiikka eikä mikään muukaan aineisto saa eri ihmisiä ajattelemaan samoin. Niinpä G.W.Leibniz (IQ n. 200) sanoikin ymmärtävänsä kaikkia, koska asiat voidaan ajatella niin monella eri tavalla (sanamuoto jälleen oma keksimä..). Aivojen eri alueiden tarkka tutkimus on nyttemmin paljastanut Leibnizin olleen oikeassa. Seuraavaa aivotutkimuksen tulosta voisi nimittää vaikkapa erimielisyysperiaatteeksi

http://www.sciencedaily.com/releases/2013/02/130206131048.htm

Oma ongelmansa on siinä, miten fysiikkatieteen alkeisopetus voisi tuottaa mielihyvää ja heureka-hetkiä. Ikuisesti mieleeni jäi se ainoa kerta, kun koko kouluaikana rehtori vei meidät laboratorioon ja antoi jonkun tutkimustehtävän. Oliko konkreettisessa tutkimuksen teossa joku salaisuus, jonka jo koululainen saattoi vaistota johtavan syvemmän tiedon ovelle?

Vaikka opetinkin alussa yleensä vain matematiikkaa, sain kerran kymppiluokan fysiikan ja tietysti yritin saada heidät innostumaan kokeellisuudesta. Olin tuskin saanut jaetuksi vesiastiat ja puupalat (aioimme tutkia nostetta) kun muuten aivan kiltit oppilaat jo hakkasivat toisiaan palikoilla ja loiskuttivat veden toistensa päälle. Kokeellisuudestani siis puuttui jotain oleellista.

Myöhemmin keksin, mitä puuttui, että oppilaat voisivat kokea heureka-hetkiä tai edes sinnepäin. Jos jotakuta kouluasiat kiinnostaa, voi niistä lukea seuraavasta, vaikka se ei varsinaisesti liitykään aiheeseen. Kuopion lyseo on siinä vahingossa, siellä en ole ollut

http://disqus.com/penttisvaris/

Emotion Science
Liittynyt18.3.2008
Viestejä451

Intuitio on tietoa jonka tiedämme, mutta emme osaa sanoa miten sen tiedämme.

Meillä on paljon intuitiivista tunneperäistä tietoa. Tämä tulee esille voimakkaasti henkilöhavainnoinissa. Intuition avulla pystymme arvioimaan toista ihmistä hyvin nopeasti ja pystymme tietämään asioita hänen persoonallisuudestaan, vaikka emme pysty antamaan mitään tietoista selitystä siitä, miten ihmisen käyttäytymisestä ja olemuksesta nämä tiedot saamme.

Tietyssä mielessä on hyvinkin tärkeää, että annamme oman intuition tuoda esille sen, mitä toisesta ihmisestä tiedämme. Liika järjen käyttö on tällaisessa tilanteessa vain haitaksi ja estää intuition vapaata toimintaa.

Esimerkiksi tuleva aviopuoliso kannattaa valita intuition perusteella, ja jättää järkisyyt taustalle tässä elämän ehkä tärkeimmässä valinnassa.

Sepi
Liittynyt16.3.2005
Viestejä3231
psv

Äsken jouduin eräänlaiseen testitilanteeseen järjen luonteesta reunaehtosidonnaisena tilana. Ostimme nimittäin Himalajan kristallisuolaa ultraäänellä veden kanssa jaottelevan, paljon mainostetun "Saltair" -suolalaitteen. Olo onkin nyt kuin suolakaivoksessa.

...

Niinpä täytin säiliön suolavedellä ja rohkeasti asetin sen laitteen rungon päälle. Vesi alkoi virrata pois, ilma pulputa sisään, mutta äkkiä virtaus pysähtyi. Laite oli sittenkin monimutkainen pneumaattinen amme!

Ei näköjään tarpeeksi mainostettu... Toivottavasti hankkimanne kalan näkötorni eli monimutkainen pneumaattinen amme jaottelee Himalajalta rahdatun natriumkloridin veden kanssa haluamallanne tavalla optimaalisesti!

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844
Emotion Science

Esimerkiksi tuleva aviopuoliso kannattaa valita intuition perusteella, ja jättää järkisyyt taustalle tässä elämän ehkä tärkeimmässä valinnassa.

Olen samaa mieltä, kunhan puolisoa valitseva ei tee sitä virhettä että hän selkeästi näkee ehdokkaan olevan aivan mahdoton tarjokas (juoppo, pahasti häiriintynyt tahi luonnevikainen tms.) ja silti selittelee itselleen parhain päin kaiken mahdollisen. Joskus kun oikein innostuu jostain asiasta yrittää sitä runnoa läpi vaikka väkisin, esim. yrittää ostaa jotain tiettyä taloa vaikka huomaa kaikenlaisia epäsuotavia seikkoja (vaikkapa liian tyyriiksi muodostuvan remontin tarpeessa oleva huoneita).

Jos varmuudella haitalliseksi muodostuvia seikkoja ei ole uhkana, silloin voi aloittaa suhteen ja ei sitä tarvitse osata sen kummemmin perustella, eli järjen voi sitten jättää taustalle.

Teppo Mattsson
Liittynyt13.1.2014
Viestejä132
Emotion Science

Esimerkiksi tuleva aviopuoliso kannattaa valita intuition perusteella, ja jättää järkisyyt taustalle tässä elämän ehkä tärkeimmässä valinnassa.

Onko tästä tutkimusnäyttöä vai perustuuko omiin kokemuksiin?

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä241

http://www.aka.fi/fi/Apropos/Artikkelit/Tutkija-tyossaan/Intuitiota-voi-tutkia-ja-kehittaa/

http://www.slideshare.net/1530research/asta-raami-intuitio-on-tyelmn-hydyntmtn-voimavara-31840000

Intuitiosta onkin netissä paljon mielenkiintoista, muun muassa ylläolevat Turun yliopiston intuitiontutkijoiden juttu ja Asta Raamin esitelmä.

Veikkaisin, että intuitio on myös reunaehtosidonnainen tapahtuma. Kun systeemiin syötetään sopivat reunaehdot, niiden sanelema moodi ilmenee. Monipuolisimmin ihmisessä tapahtuvaa intuitioprosessia mallintaa Benardin konvektio, mutta myös Belousovin-Zhabotinskyn reaktioastia ilmentää reunaehtojen vaihtuessa saatavia uusia moodeja.

Täytyy kuitenkin muistaa, että intuitionkin päätetila, elämyksellisyys, on täysin selittämättä. Esimerkiksi mikään fysiikan tieto materiasta ei osoita materian jonkin muodon tai tapahtuman olevan elämyksellinen. Tai että jostain materian tapahtumasta seuraisi elämyksellinen materia.

Tässä onkin ehkä reunaehtoperäisen intuition vaara; syvästi harhainen reunaehto voi vääristää tai jopa tukahduttaa intuitioprosessin. Veikkaan, että fysikalismiin tuudittautuminen on juuri tällainen tukahduttava reunaehto, joka on omiaan estämään tai viivyttämään elämyksellisen tietoisuuden ongelman ratkaisua

https://www.google.fi/search?q=benard+convection+pictures&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=cXZpU5TqBKOoyQPK-IDoAg&ved=0CC8QsAQ&biw=1600&bih=691

https://www.google.fi/search?q=belousov-zhabotinsky+reaction+pictures&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=wWZpU4bBIcmuyAP69YCwBw&ved=0CCoQsAQ&biw=1600&bih

Seuraa 

Rajankäyntiä

Teppo Mattsson on kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija, joka harrastaa matkailua tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Blogi on matkakertomus näiltä retkiltä.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat