Kauneudella ja naamioitumisella on yhteinen evoluutiohistoria. Kuvassa suojavärityksellään lehvistöön sopeutunut kakapo. Kuva: Wikimedia Commons.

Kauneus on katsojan aivoissa.

Kauneuden aistiminen tuntuu hyvältä. Mutta mistä kauneus syntyy?

Kirjassaan The Tell-Tale Brain neurologi Vilayanur Ramachandran esittää oman vastauksensa: visuaalisen kauneuden yhdeksän lakia tai peukalosääntöä, joita hän perustelee aivotutkimuksen ja evoluution näkökulmasta. Käsittelen lait tässä pääpiirteissään – kiinnostuneita suosittelen lukemaan koko kirjan (tai vähintään neuroestetiikkaan keskittyvät luvut 7 ja 8).

1. Ryhmittely. Aivomme pyrkivät vaistomaisesti ryhmittelemään samansävyiset osat kokonaisuudeksi. Ryhmittely tuntuu hyvältä, kun aivojen näköjärjestelmän eri osista palkitsemisjärjestelmään saapuvat hermosignaalit tahdistuvat samanvaiheisiksi ja siten toisiaan vahvistaviksi: tahdistuminen merkitsee kokonaisuuden onnistunutta hahmottumista. Luonnonvalinta kehitti ryhmittelyn paljastamaan naamioitumisyritykset ja tunnistamaan tärkeitä kohteita sekavista näkymistä, mikä on järjestyneessä kaupunkiympäristössä menettänyt alkuperäisen merkityksensä. Sen sijaan ryhmittelyn synnyttämää mielihyvää hyödynnetään edelleen luomaan kauneutta taiteessa, maisemasuunnittelussa, sisustuksessa, pukeutumisessa ja ehostuksen eri muodoissa. Tuliko päivän asu valittua sävy sävyyn naamioitumis- vai kaunistautumismielessä?

2. Huippuelämyksen siirtymä (peak shift). Liioitellut ominaispiirteet herättävät voimakkaimman tunnereaktion. Luonnonvalinta on kehittänyt pienimmällä mahdollisella vaivalla toimivan näköaistin, jolle tehokkuus on tarkkuutta tärkeämpää, mistä esimerkkinä harmaalokin poikasen voimakkaampi mieltymys punaraitaiseen tikkuun kuin ruokkivan emon punatäpläiseen nokkaan. Samaan tapaan ihmiselle onnistunut karikatyyri muistuttaa tunnetasolla enemmän sen esittämää henkilöä kuin alkuperäinen kuva tai jopa henkilö itse. Keskimääräistä suuremmat rinnat, kapeampi vyötärö, leveämpi lantio, kaarevampi asento ja muut korostetut poikkeamat miesvartalosta toimivat naisvartalon ihailijalle supernormaalina ärsykkeenä, joka yliaktivoi hänen näkö- ja mielihyväjärjestelmänsä aivosolut. Miesvartalon erityispiirteitä liioittelemalla saavutetaan vastaava vaikutus. Kuvankäsittely, kauneusleikkaukset ja kehonrakennus tekevät saman tempun näköaistille kuin makeat, rasvaiset ja suolaiset nykyruoat makuaistille.

3. Kontrasti. Kontrastin avulla saadaan korostettua vaikkapa ihon sileyttä ja pehmeyttä koristelemalla se karkeakuvioisin koruin. Vierekkäisten alueiden värien vastakkaisuus on tärkeää, jotta alueet erottuvat toisistaan. Kontrasti pyrkii juuri päinvastaiseen tavoitteeseen kuin erillään olevien alueiden samansävyisyys, joka ryhmittelylain mukaisesti edistää kokonaisuuden havaitsemista. Molempien lakien evolutiivinen hyöty on kuitenkin karkeasti ottaen sama: huomion suuntaaminen tärkeän kohteen rajoihin.

4. Eristäminen. Pelkistetty luonnos voi näyttää tarkkaa valokuvaa kauniimmalta, koska aivojemme rajallinen tarkkaavaisuus kohdentuu parhaiten vain yhteen asiaan kerrallaan. Niinpä yksittäinen näköaistimuksen osa – kuten väri, muoto, liike tai jokin abstraktimpi piirre – korostuu, kun se esitetään muista piirteistä eristettynä. Mustavalkopiirroksilla voi nostaa muodon tai liikkeen sisältämän kauneuden tarkkaavaisuuden valokeilaan. Impressionismin suttuiset maalaukset elävöittävät puolestaan värimaailman kauneuden. Taiteilija saa pelkistetyllä teoksellaan ohjattua katsojan täyden huomion juuri haluamaansa piirteeseen. Tietyn visuaalisen piirteen korostuminen ilmenee myös aivovauriopotilailla, joiden vauriolta säästynyt näköaistin osa-alue voi kaapata koko huomiokyvyn; esimerkiksi osa frontotemporaaliseen dementiaan sairastuneista saavuttaa äkillisesti erityiskyvyn maalata ja piirtää.

5. Kukkuluuruu (kuva-arvoitusten ratkominen). Kauneus on näönvaraista esileikkiä, jonka suuri kliimaksi on kohteen tunnistaminen. Vähäpukeinen tai läpikuultavasti verhottu ihminen koetaan usein kauniimmaksi ja viehättävämmäksi kuin täysin alaston, koska aivomme rakastavat arvoitusten ratkomista. Aivojen näköalueilta on hermoyhteys syvempien osien palkitsemisjärjestelmään, jossa piilotetun kohteen tunnistaminen aktivoi alitajuisen heureka-elämyksen. Yrittämisen ja ennakoimisen palkitsevuudella luonnonvalinta on onnistunut takaamaan sinnikkyyden. Nalle Puh osui tässäkin asian ytimeen todetessaan vain yhden asian olevan parempaa kuin hunaja: hetki ennen hunajaa.

6. Sattumien vastenmielisyys. Epäilyttävät sattumat näyttävät epämiellyttäviltä. Ramachandran kuvaa esimerkkinä lapsuudenaikaisen piirroksensa, jossa kahden taustalla näkyvän kukkulan väliin täsmälleen keskelle sattuu jäämään etualalla oleva palmu. Aivot yrittävät automaattisesti etsiä uskottavaa selitystä havaitsemalleen yhteensattumalle ja turhautuvat jos sellaista ei löydy. Jos uskottava selitys löytyy, kuten Kanizsan illusorisen kolmion tapauksessa, kuva voi näyttää kauniilta.

7. Säännöllisyys. Kuvittele yksinäinen karva kirjan päällysmuovin alla, rahtusen vinossa riippuva taulu tai rypistyneen paperin vuoksi hivenen auki jäävä pöytälaatikko. Moni kokee nämä mitättömät poikkeamat säännöllisyydestä kohtuuttoman vastenmielisinä. Kauneus edellyttää jonkinlaista säännöllisyyttä, kenties siksi että aivojen on taloudellisempaa käsitellä säännöllistä aistitietoa.

8. Symmetria. Symmetrian kauneus tuntuu niin itsestään selvältä, että sen alkuperää ei tule helposti edes pohtineeksi. Ramachandran esittää, että symmetristen kohteiden – kuten saaliiden ja mahdollisten parittelukumppaneiden – havaitseminen ja tunnistaminen tuntuu meistä hyvältä, koska se on ollut luonnonvalinnassa menestymisen kannalta ratkaisevaa. Symmetria kertoo myös terveydestä ja siksi miellyttää, kun taas epäsymmetria voi olla merkki loisista, vaurioista tai heikoista geeneistä. Symmetrian kauneus pätee pääsääntöisesti yksittäisiin kohteisiin, mutta ei suuren mittakaavan näkymiin (joiden kohdalla yllä esitelty 6. laki, sattumien vastenmielisyys, edellyttää kauneudelta jonkinasteista epäsymmetriaa). Fyysikkona huomioin, että symmetria epäjärjestyksen keskellä kertoo myös ympäristöä alhaisemmasta entropiasta, mikä on elämän välttämätön edellytys.

9. Symboliikka. Kauneutta voidaan vahvistaa symbolein. Ramachandranin esittelemissä Khajurahon veistoksissa naisen kauneutta korostavat hänen yläpuolellaan roikkuvat, hedelmällisyyttä symboloivat kypsät ja täyteläiset mangot. Parhaimmillaan kauneus onnistuu murtamaan intuitiivisen oikean aivopuoliskon ja loogisen vasemman aivopuoliskon välisen kielimuurin juuri symboliikan avulla.

Alaviitteenä Ramachandran esittää vielä kymmenennen lain, resonanssin, kuvaamaan jokaisen lain harmonista yhdistymistä erityisen kauniiksi kokonaisuudeksi. Vaikka lakien toimintaperiaate on universaali, aivojen yksilöllisyys ja oppimishistoria heijastuvat luonnollisesti myös kauneusmieltymyksiin.

Eläimiä havainnoimalla voi vakuuttua, että kauneuden lait perustuvat pohjimmiltaan aivojen universaaliin biologiaan (muodin ja muun kulttuurin sattumanvaraisten oikkujen sijasta). Väreillään ja kuvioillaan kukoistavat linnut vetävät puoleensa niin lajitovereitaan kuin koriste-esineitä valmistavia ihmisiäkin. Vaatimattoman näköinen lavastajakoiras rakentaa elämäntyönään naaraita houkuttelevan parittelumajan, jossa ilmenee samat kauneuden lait kuin ihmisen toiminnassakin (lavastajien puuhista löytyy kaunis viisiminuuttinen Youtubesta).

Rationaalinen ymmärtäminen ei luonnollisestikaan vähennä kauneuden arvoa. Omalla kohdallani kauneuden aivoperustan ymmärrys on vain lisännyt arvostustani kauneutta kohtaan ja onnistunut myös hälventämään ennakkoluulojani siitä, että taiteessa olisi kyse pelkästä auktoriteettiuskosta. Kauneuden aivoperustan ymmärrystä voidaan hyödyntää luomaan maailmaan lisää kauneutta.

Kommentit (21)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1110

http://www.tijbc.com/pds/articulos/200704.pdf

http://www.eye-tuebingen.de/eulerlab/

(psv):Pohdittaessa näkemiseen tai vaikkapa kuulemiseen liittyviä kauneuselämyksiä törmätään yllättävään ongelmaan, josta ylläolevat linkitkin kertovat: kuva tai musiikki, joka muodostaa elämyksemme, ei ole lainkaan sama kuin alun perin verkkokalvolle piirtynyt taideteos (tai joku muu objekti), tai   kuuloaistisolujamme ärsyttänyt huilusoolo. 

Esimerkiksi silmän verkkokalvo on yli 70 erilaisen neuronin monimutkaisesti yhteen kietoutunut kuvankäsittelyjärjestelmä, joka uuttaa kuvasta noin kaksitoista elämälle tärkeää, usein haamumaista piirrettä, siirtää nämä aivoihin ja hylkää suuren osan kuvan alkuperäisestä informaatiosta.

Miten me kuitenkin saamme yhtenäisen kuvaelämyksen emmekä vain kahtatoista usein haamumaista piirrettä, joista ei saisi kuvaa edes yhdistelemällä? Tiede ei ole vielä pystynyt ratkaisemaan tätä ongelmaa. Jotain alustavaa hahmotelmaa olen yrittänyt kehittää Kitin blogin viimeisimmissä kommenteissa

http://www.tiede.fi/keskustelu/4001557/ketju/harha_aistimusten_vallassa/sivu/1#comment4068329

On joka tapauksessa luultavaa, että Teppo Mattssonin esittelemät kymmenen kauneuden tekijää ovat jotenkin jo aivoissa toimimassa, kun haamumaisia ja muita irrallisia kuvaelementtejä kootaan ja täydennetään ehyeksi kuvaelämykseksi.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1110

http://www.google.fi/search?q=melankolia-taideteos&spell=1&tbm=isch&ei=57fOU8zdDab8ygPegYL4Aw#facrc=_&imgdii=_&imgrc=pdDFHkggi32ikM%253A%3BjPOJ2es4uKNXsM%3Bhttp%253A%252F%252Fupload.wikimedia.org%252Fwikipedia%252Fcommons%252Fthumb%252F1%252F14%252FMelencolia_I_(Durero).jpg%252F300px-Melencolia_I_(Durero).jpg%3Bhttp%253A%252F%252Ffi.wikipedia.org%252Fwiki%252FMelankolia_I%3B300%3B379

Ajattelin soveltaa kauneuden kymmentä salaisuutta omaan lempipiirrokseeni, Dyrerin Melancoliaan. Huomasin heti, että itseltäni puuttui liian paljon estetiikan tietoja, jotta saisin sanotuksi mitään systemaattista. Kokeilen nyt kuitenkin jotakin sössöttää..

1. Teos on omiaan pakottamaan ryhmittely-yrityksiin. Erilaisiksi ryhmiksi mahdollisesti järjestyvä aines kuvassa on kuitenkin ehtymätön. Aivan kuin Bachin musiikki on ehtymätön, niin on Dyrerin Melancoliakin; siksi sen syvä vaikutus katsojaan ei laimene koskaan.

2. Vaikka mikään yksityiskohta ei hahmotu itselleni supernormaalina, kokonaisuus saattaa kuitenkin olla sellainen. Se eristää katsojan todellisuudesta ikään kuin uuteen ulottuvuuteen.

3. Kontrastista en osaa sanoa mitään. Luonnollista tumman ja vaalean kontrastia tietenkin esiintyy - ja kontrastia myös elollisen, elottoman sekä vaikeasti luokiteltavan henkisen (kuten matematiikan) välillä..

4. Eristäminen. Kuten ryhmittyvä, myös eristyvä aineisto on ehtymätön. Lepäämällä teoksen visuaalisessa kentässä yhä uudet eristyvät elementit tai elementtiryhmät tunkeutuvat esiin (hahmottuvat aivoissa/mielessä)

5. Kukkuluuruu. Teos on ehtymätön salatessaan syventyvän symboliikan ja herättäessään halun tunkeutua siihen..

6. Sattumien vastenmielisyys. Dyrerin työssä jokaisella ratkaisulla tuntuu olevan harkittu tarkoitus, eikä infantiilia sattumaa esiinny. Toisaalta esimerkiksi keskelle kuvaa asettuva hahmokin voisi olla esteettisyyttä ylläpitävä, jos muut ainekset ikään kuin lieventäisivät sen sattuma-olemusta, kuten esim. seuraavassa:

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9511272519

7. Säännöllisyys. Suunnaton määrä epäsäännöllisyyttä voi olla paradoksisesti säännöllinen.

8. Symmetria. Teoksen struktuuri ei ole erityisen symmetrinen sanan yleisessä merkityksessä, vaan pikemminkin symmetriarikkoinen. Samoin kuin symmetria, myös (spontaani) symmetriarikko kuuluu struktuurinmuodostuksen päätekijöihin. Dyrer tuntuu käyttäneen sitä teoksen ilmentämiin struktuureihin..

9. Symboliikka. Tämä on ehkä teoksen pääolemus; melkein jokainen erottuva kuvaelementti sisältänee jonkin henkisen, symbolisen viestin.

10. Resonanssi. Niin osat kuin kokonaisuuskin voivat aivoissa/mielessä järjestyä resonoiviksi elementeiksi.

11. Kultainen leikkaus. Dyrer on systemaattisesti käyttänyt kultaista leikkausta: se löytyy lähes jokaisesta kuvaelementtien ryhmästä. Esimerkiksi hahmon käsi, joka pitää ehkä kynää, sijaitsee arvioni mukaan vaakasuoran ja pystysuoran kultaisen leikkauksen leikkauksessa..

No, eipä tässä sepustuksessani juuri järkeä ole, olipahan vain yksi heikko sovellusyritys.  Pitäisi ilmeisesti  oivaltaa enemmän saadakseen selkeämmän esityksen. Ja estetiikankin opinnot voisivat olla hyödyksi.

Muuten,teoksessa makaava koira voidaan nähdä myös ahdistuneen ihmisen kasvoina, koira ja kasvot voisivat olla tarkoituksellinen vaihtuva kuvio.

MrKAT
Liittynyt16.3.2005
Viestejä2234

"Kultainen leikkaus =kaunista" on humbuugia.

 

Luontokuvaaja sanoi Vuoden luontokuva-kirjassa silmälle miellyttävästä kauneudesta jotenkin sensuuntaista että siinä elementtejä pitää tulle jotenkin sillee jouhevasti, ei äkillisiä yllätyksiä.

Joten 3. kontrastia ja 6. sattumia pitää vähän vältellä tai ainakin rajoittaa.

Siten väriliidut paketissa näyttää kauniimmalta kun ne on järjestettynä vaikka sateenkaari- spektri-järjestykseen, muuttuvat vähitellen liidusta toiseen, kuin että ne olisi sikinsokin (liian suuri kontrasti ja satunnaisyllärit katseen siirtyessä liidusta toiseen).

 

Homeopatia-skandaali A-talkissa: https://www.youtube.com/watch?v=qXLTz5LhHMU

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1110

http://en.wikipedia.org/wiki/Illusory_contours

Kanizan kolmio ja ehkä jotkut muutkin illuusiot (ja hallusinaatiot) voivat perustua aiemmin tässä ketjussa viitattuun Roskan ja Werblinin ilmeisesti ensimmäisenä havaitsemaan aistien fragmentaarisuuteen ja oman pinnallisen arvioni mukaan "hatusta vedetyillä" elementeillä aistikuvan kaltaiseksi täydennettävyyteen, jota voisi nimittää W-R -ilmiöksi (Werblinin - Roskan ilmiöksi)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1110
MrKAT

"Kultainen leikkaus =kaunista" on humbuugia.

Omaksuin kultaisen leikkauksen varsin varhain ja käytän sitä systemaattisesti; onhan se helppo tapa lisätä taidetyön "kauneuspitoisuutta".

https://www.google.fi/search?q=golden+mean+pictures&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=PN3SU42dKKGBywPw2oLYCQ&ved=0CBwQsAQ&biw=1280&bih=553

Kaikki eivät tosiaan ole samaa mieltä kanssani; esimerkiksi S.Wolfram näyttää pitävän liioitteluna, että sitä käytettäisiin paljon taiteessa.

Mutta vaikka sen käyttö kauneuspitoisuuden lisääjänä taiteessa olisikin "humbuugia", mitä itseni on mahdoton hyväksyä, on siinä kuitenkin muuta mielenkiintoista. Kuuluuhan fi samaan "mystiseen" sarjaan kuin Pythagoraan lause, joka pätee vain suorakulmaisille kolmioille, ja luvut pi ja e vakiintuneessa lukujärjestelmässämme.

Oman veikkaukseni mukaan keskimääräisessä kananmunassa esiintyy pi munan ympyräpäässä ja e ketjukäyräpäässä näiden vaihtuessa toisikseen kultaisen leikkauksen suhteessa.

Miksi sitten poikkeamia esiintyy? Pinnallinen ajatukseni on, että näiden lukujen vastineisiin luonnossa konvergoiva pienimmän vaikutuksen laki tai Feynmanin polkuintegraali eivät normaalisti johda tarkkoihin tuloksiin johtuen,  ei suinkaan lakien likimääräisyydestä, vaan ympäristön "häiritsevästä" vaikutuksesta.

Jos kyse on todellakin jostain tuohon vivahtavasta, voidaan taidetyötä sommitellessa kultainen leikkaus joissakin oloissa korvata likimääräisellä esityksellä.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1110
MrKAT

Olen nähnyt (toisella foorumilla) tutkimuksen, jossa ihmiset sai valita/säätää sopusuhtaisimmat raamit tauluksi ja suhteeksi ei - yllätys yllätys - tullutkaan kultaisen leikkauksen fi.

Täysin uskottavaa. Katsoin tuossa seinille ja melkein kaikki raamit olivat neliön muotoisia, kaukana kultaisesta leikkauksesta. Muutamassa minuutissa pystyn tekemään silmäähivelevän harmonisen "taideteoksen", joka ei ole kultaista leikkausta nähnytkään.

Mutta tietyissä töissä kultainen leikkaus on minulle ehdoton.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1110

Mikä sitten on kaunein näkymä, mitä tiedän? Ja missä määrin se toteuttaa kauneuden kymmentä salaisuutta?

Se on ilta-auringon säteet pilvien välistä, auringonlaskun silmää hivelevät värit,.. varmaan kaikki näkevät ihmiset tietävät jo, mitä tarkoitan.

Nopean miettimisen jälkeenkään en löydä kauneuden salaisuuksista yhtään, mikä selkeästi soveltuisi ylläkuvatun maksimaaliseksi kauneudeksi luokittelemani näkymän analysoimiseen. Outoa.

Löytääköhän joku toinen? 

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1110

Kauneuden kokemiseen liittyy monta ongelmaa, joista yksi on jonkun kohteen subjektiivisen kaunuspitoisuuden jopa radikaali muuttuminen.

Valitsen esimerkin säveltaiteen alalta. Teini-iässä ainoat musiikkikappaleet, joita "ymmärsin", olivat iskelmät, yksinkertaiset laulut ja kansanmusiikki, joita soitinkin isoisäni kanssa viululla. Sitä en käsittänyt, miksi esimerkiksi isoisäni kuunteli radiosta tiistaikonsertit, jotka koin pelkkänä harmaana massana.

Parikymppisenä sitten asuin serkkuni perheessä, jossa harrastettiin klassista musiikkia. Kerran sitten joku levy taas soi. Aluksi se ei kiinnostanut yhtään, mutta yhtäkkiä aistin siinä yhä enemmän ja enemmän syvällistä kauneutta (se oli Valse Triste). Välittömästi tämän jälkeen sain kauneuskokemuksen myös Tsaikovskin 1. pianokonsertosta. Saatoin pian huomata klassisen musiikin myös avautuneen minulle (tai minun klassiselle musiikille).

Mikä muutos mieli-aivot -järjestelmässäni oli tapahtunut?

Spekulaationi mukaan kyseessä oli jälleen edellä kerrottu Roskan-Werblinin ilmiö nyt kuuloaistin kohdalla. Aivoihin korvista saapuneet usein muodottomat fragmentaariset vaikutelmat musiikiksi täydentävä prosessi oli muuttunut. Fragmenteista täydentyi nyt aivan muuta kuin aiemmin. Uuden täydentymän kauneuspitoisuus oli aivan erilainen kuin samojen kappaleiden kuulokuvien kauneuspitoisuus aiemmin.

Ei kaikki klassinen musiikki tunnu lainkaan kauniilta, mutta erityisen vaivalloisesti kuuntelen nykymusiikkia. Joskus kuitenkin nykymusiikkikin tuntuu kauniilta, esimerkiksi  väsyneenä aamubussissa (nythän bussissa ei enää saa kuunnella). Mikähän aiheuttaa tuollaisen ilmiön?

Entä miksi joku tiibetiläinen kappale, joka koostuu pelkästä törinästä ja kalinasta, voi tuntua niin korkeatasoiselta kauneudelta..?

Vaikka kaikki yllä kirjoittamani olisikin, niinkuin pelkään, pinnallista ja typerää, se kuitenkin toivoakseni voi herättää kauneuden maailmaa koskevia syvällisiä kysymyksiä.

Gemini
Liittynyt20.12.2013
Viestejä452
aggris aggris

...

Se on ilta-auringon säteet pilvien välistä, auringonlaskun silmää hivelevät värit,.. varmaan kaikki näkevät ihmiset tietävät jo, mitä tarkoitan.

...

Kaunista!

Suosittelen Aggris (psv) sinulle(ja toki myös kaikille muille tästä aiheesta kiinnostuneille) kirjaa Maiseman Valot ja värit, M. Minnaert. ISBN: 9519269398.
Todella hieno kirja, ainakin omasta mielestäni. Oli pakko ostaa itselle kun kyllästyin lainaamaan naapurilta.

Fight Fire with Fire

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1110

Voidaanko kauneutta aistia muilla kuin näkö- ja kuuloaistilla?

Esimerkiksi runon mahdolinen kauneus perustunee paitsi siihen, että se hivelee kuuloaistia, myös jossain määrin sisältöön.

Nerokkaasti kuuloaistiin vetoavaa kauneutta kehittää Edgar Allan Poe esimerkiksi runossaan The Raven, joka monet kokevat myös myös sisällöllisesti vaikuttavana. Lausunnan taustalla oleva  musiikki voi suuresti korostaa elämyksen syvyyttä:

http://www.youtube.com/watch?v=BefliMlEzZ8

http://www.youtube.com/watch?v=e1BRR8Maqt4

Suuri, maksimaalinen kauneuspitoisuus on myös Aleksis Kiven runossa Tuonen lehto:

http://www.saunalahti.fi/virvatu/hietakehto.htm

Alussa tekemäni kysymys on vielä vastaamatta. Jotain kauneuden sukuista voi ehkä kokea joissakin harvinaisissa haju- ja makuelämyksissä. Esimerkiksi piparin tuoksu, joku herkullinen ruoka tai sydänystävän läheisyys voivat aiheuttaa tällaisen kokemuksen. 

Suoranainen kauneuselämys voi kuitenkin olla kyseessä tuntoaistin alalla. Aistielimenä voi olla koko ruumis (esim. halauksessa) tai käsi (esim. kättelyssä). Väitän, että käsi voi löytää käden, jonka kättely tuntuu täydelliseltä kauneudelta.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1110

http://www.tiede.fi/keskustelu/1080298/ketju/suomi_liian_vuoristoinen_maa/sivu/1

http://www.nps.gov/grte/images/20071002172604.jpg

http://www.sciencedaily.com/releases/2012/07/120719161901.htm

Vuoristot ja lumihuippuiset vuoret ovat tyypillisiä kokemuksen nimeltä awe (engl.) herättäviä kohteita. Psykologiassa on tehty tätä kokemusta koskeva merkittävä löydös: kiire häviää, kärsivällisyys kasvaa ja auttamishalu lisääntyy. Suomentaisin sanan awe tässä tapauksessa "kauneus on täydellinen"-kokemukseksi.

"..jaw-dropping moments made participants feel like they had more time available and made them more patient, less materialistic, and more willing to volunteer time to help others."

Mutta on meillä kotonakin ko. kokemuksen helposti herättäviä kohteita: riekaloituvat sadepilvet, valoa virtaava iltarusko, tunturin kuve, metsälampi, suon selkä,..

Hypoteesini mukaan "kauneus on täydellinen"-elämys aktivoi lymfakiertoa ja saa aivojen eri osa-alueet hetkeksi yhdistymään.

Minnaertin kirjaa olen varmaan katsellutkin työpaikalla. Heti kirjan kannessa on omituisia tunteita herättävä, tavallaan pelottava pilvipeite, jollaisesta olen nähnyt untakin

https://www.booky.fi/tuote/minnaert_marcel/maiseman_valot_ja_varit/9789519269399

 

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1110

Is the beauty of a sculpture in the brain of the beholder?
 

Is there an objective biological basis for the experience of beauty in art? Or is aesthetic experience entirely subjective? This question has been addressed in a paper published in this week’s PLoS ONE, Cinzia Di Dio, Emiliano Macaluso and Giacomo Rizzolatti. The researchers used fMRI scans to study the neural activity in subjects with no knowledge of art criticism, who were shown images of Classical and Renaissance sculptures.

http://www.eurekalert.org/pub_releases/2007-11/plos-itb112007.php

Kun vanhoja kuvapatsaita ja samojen patsaiden muunneltuja muotoja katseltiin, alkuperäisten, kultaisen leikkauksen sisältävien patsaiden katselu aktivoi erityisesti aivojen emotionaalisuuteen liittyviä alueita.

Aivodatan perusteella tutkijat päättelivät, että kauneuden kokemiseen kuuluu kaksi erillistä aivotoiminnan aluetta. Objektiivisen kauneuden kokeminen aktivoi aivokuorta ja aivosaarta (insula). Subjektiivisessa kauneuskokemuksessa aktivoitui erityisesti mantelitumake.

Lopuksi tutkijat pohtivat, voiko jokin taiteellinen innovaatio (kuten esim. kubismi?) lyödä itseään kestävästi läpi, ellei se aiheuta aivoperäistä, tyypillisesti kauneuskokemuksen aiheuttamaa aktivaatiota.

.......

Aivojen virittymisen tosiaan huomaa. Esimerkiksi intensiivinen värikkäiden taidetöiden tekeminen johtaa siihen, että värimaailma pyörii silmissä ja aivoissa pitkin yötä.

Taiteella ja tutkimuksella (tai yleensä ajatusponnistelulla) voi olla merkittävä yhteys, josta en ole huomannut raportoidun. Keskityin kerran kuukauden ajaksi pelkkään matematiikkaan lukien sitä ulkona ja sisällä (gradua varten). Kun sitten heitin matematiikan ja rupesin maalaamaan, ajatusponnistelun aiheuttama aivopaine ikään kuin siirtyi maalaustyöhön tuottaen kaikenlaisia innovaatioita, joita en ollut uskonut olevankaan.

Tämän jälkeen olen systemaattisesti pyrkinyt (tai ainakin aikonut pyrkiä..) ajatusponnisteluilla "lataamaan" aivojani tavoitteena edistyksellisempi taiteellinen taso.

Olenkin sitä mieltä, että myös kaiken virallisen taideopetuksen (esim. Ateneumin) tulisi ottaa ohjelmaansa ajatusponnistusten avulla tapahtuva aivojen "lataaminen" taidetyön syventämiseksi ja innovaatiopitoisuuden lisäämiseksi. 

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1110
aggris aggris

http://www.tiede.fi/keskustelu/1080298/ketju/suomi_liian_vuoristoinen_maa/sivu/1

http://www.nps.gov/grte/images/20071002172604.jpg

http://www.sciencedaily.com/releases/2012/07/120719161901.htm

Vuoristot ja lumihuippuiset vuoret ovat tyypillisiä kokemuksen nimeltä awe (engl.) herättäviä kohteita. Psykologiassa on tehty tätä kokemusta koskeva merkittävä löydös: kiire häviää, kärsivällisyys kasvaa ja auttamishalu lisääntyy.

Uudessa Iltalehdessä kerrottu lääkärin NDE sisältää ainakin kaksi aika tyypillistä komponenttia, jotka tekevät mahdolliseksi spekuloida jotain ko. kokemuksen olemuksesta.

Awe-ilmiöön usein tärkeänä osana liittyvä luonnon kauneus aiheuttaa tutkimuksen mukaan ylläsanottuja psykologisia muutoksia, joiden luonne voisi viitata tyypillisiin lukuisten geenien toimintamuutoksiin.

Iltalehdessä kerrotussa NDE:ssä yhtenä keskeisenä osana oli varsin korostuneena luonnonelementtien kauneus, jonka kokeminen ND-tilassa saattoi olla eräänlainen awe-ilmiö sekin.

Jos olettamus.että kauneuden ja erityisesti awe-ilmiön kokemisesta seuraisi geenimuutoksia, pitäisi paikkansa, ND-tilassa koettu kauneus ja siihen liittyvä joidenkin aivoalueiden geneettinen muuttuminen voisi olla yksi aivojen elämää säilyttävistä toimista kriittisessä tilassa.

Geneettisen muuttumisen mahdollisuuteen viittaa myös ko. tilasta selvinneillä varsin yleinen elämänkatsomuksellinen herkistyminen ja avartuminen.

Ajatus kauneuselementtien syvän kokemisen positiivisesta vaikutuksesta genomiin voisi olla merkittävä myös taiteen tekemisen kannalta. Esimerkiksi Turun taidemuseossa oleva Hjalmar Munterhjelmin maalaus "Metsälampi kuutamossa" on aiheuttanut sitä katsellessa liki samanlaisen "awe-ilmiön" kuin todellinen kuutamo parhaimmillaan.

Emme kuitenkaan tiedä, mistä tuollaiset elämyksellisyydet, olimmepa sitten valveilla, unessa tai NDE:ssä, ovat peräisin, ja mistä ne koostuvat. Kuten näkökuvat ja yleensä aistikokemukset, myös muut tietoisuuden sisällöt kauneus mukaanluettuna, perustuvat epäilemättä ainakin jossain määrin sen ilmeisesti ensimmäisten havaitsijoiden mukaan nimeämääni Roskan-Werblinin ilmiöön

http://www.tijbc.com/pds/articulos/200704.pdf

Kaiken ylläsanotun perusteella herää epäilys, että genomilla on otaksuttua suurempi merkitys   elämyksellisyyden (s.o. tietoisuuden) ilmenemisessä.

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä24940
MrKAT

"Kultainen leikkaus =kaunista" on humbuugia.

Plastic surgeon, Dr Steven M Marquardt, has patented a whole mask for this PHI golden concept. To find more details regarding this check out this site:

www.beautyanalysis.com

 It would be of no surprise to Marquardt that Beckham fits the Mask so well, as the doctor feels that athletes are predisposed to physical symmetry. It is this symmetry which makes them good athletes, and results in so many athletes being attractive.

http://www.everyoung.co.nz/dermal-fillers/the-perfect-face/

http://whenwillweusethis.blogspot.com/2010/07/are-you-mathematically-bea...

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä24940
aggris aggris

 

Minnaertin kirjaa olen varmaan katsellutkin työpaikalla. Heti kirjan kannessa on omituisia tunteita herättävä, tavallaan pelottava pilvipeite, jollaisesta olen nähnyt untakin

https://www.booky.fi/tuote/minnaert_marcel/maiseman_valot_ja_varit/9789519269399

 

Nopeasti ajateltuna värit muistuttavat tulesta ja nuotion hiilloksesta, voisi oletta että isona taivaalla voi herättää pientä pelkoakin?

http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=804951

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1110

https://www.google.fi/search?q=radiolaria+pictures&biw=1280&bih=585&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=0_YeVMTFIKH-ygP9mYKgAg&ved=0CB0QsAQ#facrc=_&imgdii=_&imgrc=Y058vr2GbrfNwM%253A%3BIUGuGFTfhLReMM%3Bhttp%253A%252F%252Fupload.wikimedia.org%252Fwikipedia%252Fcommons%252Fd%252Fd3%252FRadiolaria_(Challenger)_Plate_037.jpg%3Bhttp%253A%252F%252Fcommons.wikimedia.org%252Fwiki%252FFile%253ARadiolaria_(Challenger)_Plate_037.jpg%3B2560%3B3200

Radiolaria -piilevässä on omalaatuista symmetrioista ym. tekijöistä johtuvaa kauneutta, jota käytetään paljon koruesineiden valmistuksessa.

Muutkin piilevät ovat usein samaan tapaan kauniita, ja niistä voi tehdä liki mikroskooppisia taide-esineitäkin. Piilevien kuvia näkee haulla "diatom pictures".

Miksi niin pienten, todennäköisesti silmättömien olioiden täytyy olla niin kauniita? Todennäköisesti niissä ilmenee samantapainen molekyyliperustainen rakentumislaki kuin lumikiteissä.

Piilevät ovat fotonisia kiteitä, jotka taittavat valoa moduloidusti. Niitä käytetään nykyisin malleina erilaisissa mikroelektronisissa systeemeissä. (huomasin tämän jutun jälkeenpäin ja liitin sen fysiikasta kiinnostuneita varten):

http://www.viewsfromscience.com/documents/webpages/methods_p3.html

Piilevät ovat aivan värittömiä kuin lumikiteet. Vaikeampi lienee selittää, miksi esimerkiksi kovakuoriaisissa tai perhosen siivissä on joskus lumoavia, usein värikkäitä rakenteita. Yksi selitysmahdollisuus voisi olla, että "kauneus-koodin" alle kätkeytyisi toinen, ihmiselle vielä paljolti selviämätön koodi, jolla eläimet pystyvät viestimään asioita toisilleen.. 

https://www.google.fi/search?q=most+beautiful+beetles&biw=1280&bih=585&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=sOoeVJbbIau6ygP5-oG4Ag&sqi=2&ved=0CB0QsAQ#imgdii=_

https://www.google.fi/search?q=beautiful+insects+pictures&biw=1280&bih=585&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=5tseVLnKC4WaygOI8IH4DQ&ved=0CB0QsAQ

 https://www.google.fi/search?q=most+colourful+sea+animals+pictures&biw=1280&bih=585&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=dOkeVNa1BoPhywOs_IK4Cw&ved=0CB0QsAQ#facrc=_&imgdii=_&imgrc=MlXQGcU6A-IllM%253A%3Bn9h-7oua1f2-UM%3Bhttp%253A%252F%252Fth04.deviantart.net%252Ffs71%252FPRE%252Fi%252F2010%252F005%252F9%252Ff%252FBioluminescence_by_Jameless.jpg%3Bhttp%253A%252F%252Ffollowfrisby.wordpress.com%252F2011%252F06%252F09%252Ffiber-optic-fashion-illuminate-your-soul%252F%3B1131%3B707

Seuraa 

Rajankäyntiä

Teppo Mattsson on kosmologiaan ja suhteellisuusteoriaan erikoistunut teoreettisen fysiikan tutkija, joka harrastaa matkailua tieteenalojen välisillä rajaseuduilla. Blogi on matkakertomus näiltä retkiltä.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat