Silkkitietä pitkin kulki aikanaan Kiinasta ja Keski-Aasiasta Eurooppaan mausteita, silkkiä, kultaa, hajuvesiä, jalokiviä ja norsunluuta. Kaupankäynnin mukana levisivät ideat ja uskonnot. Silkkitietä pitkin saapui Aasiasta Eurooppaan 1300 –luvun puolivälissä myös tappava tauti, mustasurma eli rutto. Arviolta puolet Euroopan väestöstä tappaneen kulkutaudin syyllinen, Yersinia pestis –bakteeri on eläimestä ihmiseen tarttuva zoonoosi. Se lymysi kirpuissa, jotka salamatkustivat mustarottien kanssa ylellisyystavaroiden seassa mantereelta toiselle. Euroopassa ensimmäinen kulkutauti riehui seitsemän vuotta. Tämän jälkeen yli maanosien levinneitä ruttoepidemioita on ollut useita.

Kaupankäyntiä oli vahdittava rottien varalta. Tappavaa kulkutautia torjumaan perustettiin ruttolääkäreiden virkoja. Asutuskeskuksia, kauppalaivoja ja tavarakontteja syynättiin. Kun ruttotapaus todettiin, siitä seurasi pakkoeristys eli karanteeni, jolla pyrittiin estämään taudin leviäminen oireettomien kantajien mukana. Jo pelkkä epäily rutosta johti varotoimenpiteisiin. Tästä kärsi kaupankäynti. Niinpä sekä laivarottia että ruttopotilaita usein piiloteltiin ruttovahdeilta.

Tänä reaaliaikaisen uutisoinnin digiaikana tieto ihmiseen ötököistä tai elukoista tarttuvista taudeista leviää nopeasti. Hullun lehmän tauti, sika- ja lintuinfluenssa ovat aiheuttaneet huolta. Tällä hetkellä ymmärrettävästi zika-virus, jonka aiheuttama raskausajan infektio on yhdistetty sikiövaurioihin, on johtanut laajoihin varo- ja valvontatoimenpiteisiin. Sitä levittävän keltakuumehyttysen esiintymisalueitten leviämistä on yritetty ennustaa mm. tietokonemalleilla, kuten Helsingin Sanomien tiedeuutinen kesäkuussa 2016 kertoi.

Harvemmin uutisiin pääsevät kasveja ja puita sairastuttavat epidemiat, joitten leviämistä ruokkii kansainvälinen kauppa. Saarnipuita tappaa saarnensurma – sieni, joka on matkannut Aasiasta puu- ja kasvikaupan mukana Eurooppaan. Saarnilajeja tunnetaan vajaa viisikymmentä. Aasialaiset saarnilajit ovat saarnensurma -sienelle vastustuskykyisiä. Vastaavaa vastustuskykyä ei ole Euroopassa kasvavilla mannasaarnella, kapealehtisaarnella tai lehto- eli metsäsaarnella.

Saarnensurma havaittiin Puolassa 1990 –luvun alussa. Sen jälkeen sieni on levinnyt lähes kaikkiin Euroopan maihin. Suomessa se havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 2007. Pisimpään turvassa olivat meren ympäröimän Iso-Britannian saarnet, mutta vuonna 2012 tauti iski sinnekin. YLE:n ohjelma Luonto lähellä kertoi (29.08.2016) Tammisaaren lehtometsästä, jossa suuri osa sienitartunnan saaneista saarnista on kuollut tai henkitoreissaan.

Monissa maissa kokonaisia saarnimetsiä on tuhoutunut. Tämä on monin tavoin surullista. Heleän vihreine lehtineen jalopuihin lukeutuva saarni on ollut suosittu maisemapuu kaunistaen puistoja, teiden varsia ja pihapiirejä. Terveen saarnen puuaines on kovaa ja kestävää, mutta samalla taipuisaa. Saarnea on käytetty mm. puulattioissa, huonekaluissa, työkalujen kahvoissa, kitaroissa ja jousissa. Karjakin on mielellään napostellut saarnen oksia talvirehuna.

Oliiviöljy ja oliivit. Monen herkku. Italian oliivien ja –öljyjen tuotanto on kuitenkin uhattuna. Italian saapasta pitkin oliivipuissa leviää kulkutaudin lailla Xylella fastidiosa –bakteerin aiheuttama infektio. Tauti on lähes tuhonnut monia tarhoja. Kyse on laajalle Amerikoissa levinneestä bakteerista, jonka tartunta aiheuttaa Kaliforniassa kasvavissa oliivipuissa oireilua, mutta ei toistaiseksi ole tiettävästi niitä tappanut (Erik Stokstad, Science News 5/2015).

Sen sijaan bakteeri on tehnyt tuhojaan sitrus- ja viinitarhoissa ja on ollut Euroopan karanteenilistalla jo vuodesta 1981 alkaen. Tästä huolimatta bakteeri onnistui livahtamaan Italiaan vuonna 2013. Sen arvellaan matkanneen Costa Ricasta Eurooppaan tartunnan saaneitten, mutta vielä oireettomien koristekasvien mukana. Italian elintarviketurvallisuutta valvova virasto on julistanut Italiaan kasvitautiin liittyvän hätätilan. Oliiviviljelijöiden, tutkijoiden ja luonnonsuojelijoitten välillä on syttynyt kiivas taistelu ja kädenvääntö siitä, miten oliivipuiden kuolemat saataisiin pysäytettyä. Oliivipuut elävät yli 1000 jopa 1500 vuotiaiksi. Monia oliivitarhoja on hoitanut monen monituista sukupolvea samasta perheestä. Niinpä on ymmärrettävää, että sekä ajatus tautikuolemista että ajatus oliivipuiden kaatamisesta viiltävät omistajiensa sielua syvältä.

Ilmastonmuutos ja jatkuvasti lisääntynyt koristekasvien ja puutaimien kauppa lisää puiden tautiriskiä. Tästä huolestuneena yli 70 metsäpatologia ympäri maailman allekirjoitti vuonna 2011 julkilausuman (Montesclaros declaration), jossa ehdotetaan kansainvälisen kasvikaupan lopettamista. Jokaisen maan tulisi kasvattaa omat taimet. Oliivipuiden ja saarnien sairastuminen puhuu karua kieltä. Siinä vaiheessa, kun maahan luikahtanut sieni tai bakteeri iskee kyntensä vastustuskyvyttömään puulajiin, ovat hoitokeinot vähissä.

Ovatko oliivit ja öljyt tulevaisuudessa enää vain harvojen herkku ja harvojen elinkeino? ”On keskellä meren selkää luoto armoilla aallokon…. Miten sattuikaan sinne juurtumaan yksinäinen saarnipuu”, ihmettelee Juha Vainio ”Yksinäinen Saarnipuu” –laulussa. Toivottavasti laulu ei kerro jalopuihin lukeutuvan saarnen kohtalosta kansainvälisen kasvikaupan uhrina.

Kommentit (2)

Kasvisruoka2
Liittynyt29.8.2015
Viestejä2612

Heitänpä kunnonfoorumihypoteesin.

Pitäisi perustaa liskoaivoindeksi.

Mitä kovemmat liskoaivojen kiihotuspotentiaalit, sitä enemmän puhetta ja sitä enemmän silmänkääntötemppu onnistuu.

Tästä syystä kasveja tappavista kulkutaudeista ei puhuta.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1203

Saarniyhteisö on mahtanut järkyttyä, kun yksi yhteisön jäsen on lähettänyt kasvien internetillä (sienirihmastolla)viestin, että nyt häneen on tullut pelätty saarnensurma. Kaikki ovat parhaan kykynsä mukaan varustautuneet kemiallisesti ja mahdollisesti muillakin tavoilla vastustaakseen uhkan leviämistä ja mahdollisesti myös suojellakseen jälkeläisiään.

Kasvien älyllisiä kykyjä on tutkimuksen tarkentuessa löytynyt yhä lisää. Puu pystyy tunnistamaan ja valitsemaan erilaisen hoitotavan esimerkiksi jos sitä on vaurioittanut teräase tai puraissut poro. Ja varmaan myös, jos kyseessä on kasvitauti.  Englanniksi löytyy kasvien tietoisuudesta paljon aineistoa esim. hauilla "trees speaking" ja "plant cognition". Seuraavassa antoisa filosofissävyinen näkemys kasvien tietoisuudesta:

http://www.netn.fi/artikkeli/kasvit-kaikki-heidan-viisautensa

Miten kasvit voivat ilmentää tietoisuudenkaltaisuutta, vaikka niillä ei ole aivoja? Ratkaisun löytämiseksi voidaan lähteä siitä, että myöskään ihmisen tai eläimen tietoisuus ei asu sen hermotoiminnassa, niin kuin on totuttu ajattelemaan. Mikä sitten voisi olla sekä ihmisen että puun tietoisuuden keskus?

Yksisoluisten eliöiden kuten bakteerien sadat kognitiiviset kyvyt perustuvat niiden genomiin ja sen aktiiviseen ympäristöön. Sama voi aivan hyvin päteä myös monisoluisille. Esimerkiksi hermoaktiivisuuden moniin tehtäviin kuuluu pitää yllä tai pikemminkin tukea aivosolujen genomien kognitiivista yhteyttä. "Tietoisuuden elementti" on aina jokin genomikollektiivin tila. Näin on myös kasvilla, jonka hermotoimintaa voi vastata kemiallisen viestinnän ohella erityisiä johtavuuskanavia (joiden nimeä en nyt muista, mutta joita on löytynyt kasveista) myöten kulkeva biofotonien virta solusta soluun.

 Yli kymmenen vuotta sitten Tieteen Kuvalehdessä esiteltiin norjalaisten tutkijoiden hypoteesi, että hermotoiminta olisikin fotonien tai fononien (en muista, kumman) virtausta. Jotain tällaista voisi kasvissa tapahtuakin.

Kasvi voi myös tietää esimerkiksi kuolevansa ja mitä sen on tehtävä silloin.. Asuntoni pihassa kasvoi kerran herkullisia luumuja tuottava luumupuu. Sitten tuli kylmä talvi 1987-88, minkä jälkeen luumupuu tuotti suunnattoman määrän valkeita kukkia ollen kuin valkeaan puettu morsian, minkä jälkeen se välittömästi kuivettui. 

Seuraa 

Tiedekokki

Kiti Müller on neurologi, joka 60 vuotta täytettyään teki uraloikan ja siirtyi Työterveyslaitoksesta Nokian lääketieteelliseksi asiantuntijaksi. Hän pitää tietoyrteillä maustetuista ajatusliemistä, mutta inhoaa huuhaarikkaruohoja.

Teemat