Oranssinkeltaisen kolmoishermon (n. trigeminus) alahaaran eli "kielihermon" (n. lingual) puuduttaminen turruttaa posken ulkoreunan ja alaosan sekä leuan ja alahuulen keskiviivaan asti. (kuva wikimedia commons)

Tiedekokki jakaa lukijoitten kanssa omia kokemuksiaan. Miksi juomalasi kädessäni aaltoili?

Purukalustoni ei kestänyt ruisleipää. Hammaslääkäri totesi alaleuan vasemman seiskahampaani yli 40 vuotta vanhan amalgaamipaikan irronneen ja hampaan lohjenneen. Saisin posliinia suuhun. Neljän puudutuspiikin myötä viidennen aivohermon eli kolmoishermon (n. trigeminus) alin haara eli alaleukahermo oli poissa pelistä. Niinpä poraaminen, hionta, hampaan vanhan paikka-aineen poiskaivelu ja hampaan pohjan silottelu posliinille vastaanottavaiseksi ei juurikaan koskenut.

Kolmisen tuntia toimenpiteen jälkeen join kotona vettä ja pelästyin. Juomalasin etureunasta oli pala poissa. Miten en huomannut, että lasi ei ollut ehjä, vai halkesiko se juodessani? Katsoin lasia. Hyvänen aika sehän muutti muotoaan – eli kädessäni kuin ameba. Hetken lasi oli ylhäältä etuviistosta katsottuna kuin Alvar Aallon vuonna 1936 Iittalan lasitehtaalle suunnittelema Aalto maljakko (joka myös Savoy maljakkona tunnetaan). En ollut uskoa silmiäni ja niinpä suljinkin ne hetkeksi. Sitten katsoin uudestaan ja juomalasi olikin ihan normaalin näköinen. Join vettä varovasti uudestaan ja jälleen lasin yläosa, johon kädelläni en koskenut, aaltoili.

Hetken hämmennyksen jälkeen neurologi minussa otti järjen käteen. Kosketin huuliani ja totesin vasemman puolen alahuulen olevan edelleen tunnoton. En ollut tähän kiinnittänyt huomiota, koska muilta osin puudutuksen vaikutus oli mielestäni jo haihtunut. Tästä löytyi selitys yliluonnolliselle ilmiölle. Puudutuksesta johtuen tuntoratojen kuljettama viesti aivoille huulista lasin reunalla oli poikkeava. Tämä aiheutti ensin kosketustuntoon harha-aistimuksen siitä, että lasin yläreuna on tyhjä. Hetken tunto- ja näköaistimuksen yhdistelmäkin oli pihalla tilanteesta. Aivot tulkitsivat virheellisesti ja olin näkevinäni lasin aaltoilevan.  

Ihmisaivoissa syntyvä mielikuva ympäröivästä maailmasta tietyllä hetkellä on pitkälle aistitiedon varassa. Kolmoishermon puudutuksesta johtuen aistitieto huulieni ja juomalasin kosketuksesta oli puutteellinen ja aivot tekivät virhetulkinnan. Se sotki myös näköhavaintoa eli kahden eri aistijärjestelmän yhteistyö ei toiminut ja syntyi kiintoisa harha-aistimus.

Välittömän tulkinnan jälkeen, säilömuistiini tallennettu kokemustieto hyppäsi nopeasti mukaan tilanteeseen. Niinpä mietin ensimmäiseksi, onko lasi rikki. Rikkonainen lasi on reunaltaan terävää ja suussa sekä nieltynä vaarallista. Kun tämä vaihtoehto oli poissuljettu ja lasi kuin aaltoili silmieni edessä, näin mielessäni (sieluni silmillä) seuraavaksi kuvan Aalto-maljakosta. Selitys tälle on se, että kyse on esineestä, jonka muistan jo lapsuudesta. Maljakko sai ensi-iltansa Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1937 ja on edelleen tuotannossa. Se on suomalaisen muotoilun maailmankuulu ikoni. En itse asiassa enää muista, kuinka paljon aaltoileva lasi lopulta muistutti maljakkoa, koska mieleeni tullut kuva siitä kaappasi tarkkaavuuteni ja myös harha-aistimuksen hetki meni nopeasti ohitse.

Yliluonnollisten ilmiöiden taustalla on siis aivojen harhautuminen väärille urille virheellisen aistitiedon tulkinnan kanssa. Minulla kolmoishermon paikallispuudute muutti ohimenevästi kasvojen alueen tuntoaistimuksia, mikä synnytti illuusion aaltoilevasta lasista. Monet eri syyt voivat itse asiassa aiheuttaa aistivirheitä ja aivot sitten huijaavat meitä. Kun olin nuori neurologian apulaislääkäri, pitkä (36 tunnin mittainen) työvuoro, sekoitti biorytmini täysin. Päästyäni viimein kotiin, rojahdin rättiväsyneenä nukkumaan. Ennen kuin nukahdin hämärässä makuuhuoneessa näin hetken ilmassa leijailevan hahmon. En bongannut kummitusta. Unihiekkaa täynnä olevat silmät ja lepoa tarvitsevat aivot siinä tilanteessa vain tekivät kepposiaan.

Lukuvinkki: taikuri ja psykologi Richard Wiseman käsittelee yliluonnollisia ilmiöitä ja niiden syitä  kirjassaan Paranormality (suomeksi Yliluonnollinen ilmiö, Atena 2012). 

Kommentit (11)

Nlookie
Liittynyt30.6.2014
Viestejä1

Aika häkellyttävää, että neurologillakin tuli ensimmäisenä mieleen yliluonnollisuudet. Itselläni on ollut aika paljon ns outoja ja erikoisa uni- ja tajuntatiloja nuoresta asti. Valve- ja selkounia on ollut melko usein, ja niiden takia olen aina ollut sitä mieltä että kaikki näkemämme ja kokemamme on jollain tasolla "filtteröity" alitajuntamme läpi, Kaikki aistimukset saattavat siis olla harhaa tai muuttunutta. Aistimusten puuttuessa aivot luovat helposti omia. Arkielämässähän se on toki melko merkityksetöntä, näitä asioita pohtiessa tajuaa esimerkiksi sen, kuinka pieni ero on "hullulla" ja "selväjärkisellä". Osittain tästä omituisuudesta ja jännityksestä on lähtenyt kiinnostukseni tutkia eri näköisiä psykedeelisiä aineita. Voisi melkein sanoa, että ne avaavat "kokemustiedon kirjaston" vallitsevan tunnelman ja ajatusmaailman mukaan. Ne myös sallivat mitä mielenkiintoisimmat ja ihmeellisimmät mielleyhtymät. Ihmismieli on kyllä erikoinen.

jepajee
Liittynyt29.12.2009
Viestejä19807

Sanoisin että totta on se joka kestää tarkemman tarkastelun. Tällöin aistien puutteessa mikä tahansa pitää paikkansa. Esimerkiksi aivojen näkökeskuksen tuhoutuessa ihminen voi nähdä asioita (muutos) joita ei kykene kuvailemaan.

 “X is powerful. It kills. Mostly x's.”

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1110

Näköaistimus ei synnykään alkuperäisen verkkokalvolle muodostuneen kuvan mukaisesti. Verkkokalvon noin 70 erilaista neuronia käsittelee kuvan "uuttaen" siitä noin kaksitoista keskeistä pääkohtaa ja jättäen melko suuren osan kuvan aineksista käsittelemättä. Vain tuo 12 piirteen kompleksi johdetaan näköhermoa pitkin aivoihin.

http://www.cin.uni-tuebingen.de/research/cin-members-detail.php?tx_pxemployee%5Bemployee%5D=15

(tosin ei ole aivan varmaa, etteikö joissakin oloissa suurempikin osa verkkokalvolle kuvautunutta näkökuvaa voisi siirtyä..)

Ottaen huomioon Thomas Eulerin työtovereineen saamat tulokset tulee "väärinnäkeminen" jotenkin ymmärrettävämmäksi. Tuottaakseen tietoisuuteen relevantin näkökuvan jonkun järjestelmän täytyy suorittaa kuvasta uutettujen 12 osa-asian liittäminen yhteen ja varustaminen puuttuvilla asioilla, jolloin vasta kuva on "oikean" näköinen.

Jokin yllättävä, aivoihin vaikuttava reunaehto voi kenties suuressakin määrin häiritä tätä kuvan viimeistelyvaihetta.

Oletettavasti myös muut aistit suorittavat tällaisen esianalyysin kuulemastaan, tuntemastaan jne. Tämän huomioon ottaminen voi vaikeuttaa aivoista mitattujen tulosten tulkintaa, tietenkin ennen kuin tarkempi kuva esianalyysista ja syvemmälle aivoihin kuljetuksesta on saatu.

Kuvattu ilmiö, kuvan täydentyminen ehjän näköiseksi, selittyisi helposti sokraattisen tietoisuuden termein.. 

 

 

 

MrKAT
Liittynyt16.3.2005
Viestejä2234

Purukalustoon tai muuhun kalloluuhun kohdistuva poran tms moottorin värinä voi myös vääristää mualimaa. Varsinkin tv-kuva voi aaltoilla jos värinä on synkronissa siihen. Tätä värinää voi myös itse koittaa tehdä hyrisemällä soinnillisesti hampaiden läpi.. (katso vanhan ajan tv-ruutukuvaa samalla).

 

 

Homeopatia-skandaali A-talkissa: https://www.youtube.com/watch?v=qXLTz5LhHMU

HuuHaata
Liittynyt8.11.2012
Viestejä3645

Ihminen voi valita, että joko mikään ei ole ihme tai sitten kaikki on.

 

Joku päräyttää ja kävelee vetten päällä. Ei ole ihme, jos oli piuhat päässä kiinni ja nähtiin millaisessa tajunnantilassa tälläinen tapahtuma aikaansaatiin.

MrKAT
Liittynyt16.3.2005
Viestejä2234

Tässä näin IS-uutisen..

http://www.iltasanomat.fi/tyoelama/art-1288709539935.html

..graafissa uuden harhanäyn. 2-ulotteiset palkit näyttää keskeltä työntyvän kohti kolmiulotteisilta, syyn paljastan myöhemmin..

http://is12.snstatic.fi/img/978/1288709460814.jpg

(Toimittajia ei hirveesti arvosteta eli jos lääkäri-tiedemies alkaa tiede-toimittajaksi niin.. hmm..)

 

Homeopatia-skandaali A-talkissa: https://www.youtube.com/watch?v=qXLTz5LhHMU

Lento
Liittynyt18.3.2014
Viestejä5

Mulla väsymys vaikuttaa nopeasti kuuloaistiin. 
Ilmeisesti aivot eivät enää jaksa erotella oleellista epäoleellisesta ja koettavat tulkita "häiriöääniä" merkityksellisiksi. Kuuntelin joskus huvittuneena, kuinka mieskuoro lauloi minulle kaupan pakastealtaasta. Yleisintä kuitenkin on mutinamainen puhe tai musiikki (usein haitari-). 

Myös visuaaleista olen saanut maistiaisia: raidallinen paita alkoi luikerrella pitkin vessan lattiaa. 

Kaikissa tapahtumissa päällä on ollut kova väsytila. Kokemukset eivät ole millään lailla pelottavia, varsinkaan, kun ne ovat aina tavallaan varsin spesifejä eivätkä vaikkapa vääristä koko maisemaa, kuten esimerkiksi tietyt päihteet ilmeisesti tekevät. 

MooM
Liittynyt29.6.2012
Viestejä3805

Aivot tosiaan tulkitsevat aistihavaintoja. Kun laittaa etu- ja keskisormensa rstiin ja hieroo nenänpäätään näillä kahdella sormella, niin, että molemmat koskevat nenää, aivot luulevat sormien olevan oikeassa järjestyksessään.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1110

Verkkokalvo on taidokas kuvankäsittelijä, joka monimutkaisen prosessin aikana "uuttaa" verkkokalvolle muodostuneesta kuvasta noin kaksitoista erityistä piirrettä, jotka sitten kuljetetaan aivojen syvempiin osiin. Suuri osa alkuperäisestä kuvasta jätetään huomiotta!  

http://www.eye-tuebingen.de/eulerlab/members/tom-baden/

Muut aistit toimivat todennäköisesti samalla tavalla jättäen alkuperäisestä aistiärsytyksestä suuret osat huomiotta.

Nyt herää ajatus, että aivoissa täytyy tapahtua jotain varsin erikoista, jotta kuvasta irroitetuista oleellisista aspekteista muodostuisi aidon kuvan näköinen. Tämä kuvan täydentämisprosessi voi hyvinkin häiriytyä tuottaen tulokseksi harha-aistimuksia. 

Fysikalismi, joka edellyttää aineen tai sen jonkin tilan elämyksellisyyttä, ei tietenkään tule kyseeseen tietoisuuden selittämisessä paitsi tietenkin niillä, jotka antavat materialle tai sen jollekin moodille fiktiivisen kyvyn olla elämyksellinen. Ja kuvan täydentämisprosessin ymmärtäminen vaatisi juuri tietoisuuden selittämistä.

Koska tietoisuuden olemusta on yritetty selittää jo kymmeniä vuosia tuloksetta (tai uskotelluin tuloksin, kuten fysikalismin avulla), lienee jo oikeutettua kääntää katse etsimään uusia ajatuspolkuja. Yksi tällainen perustuu vakuumin (eetterin) olemassaoloon ja tehtävään niin hiukkasten kuin tietoisuuksien synnyttäjänä

https://www.google.fi/#q=aether+theories

Akeishiukkaset syntyvät esimerkiksi CERNin törmäyttimessä törmäävien protonien energian "pukeutuessa" moniksi erilaisiksi hiukkasiksi, jotka itse asiassa ovat vakuumin substanssin, nykykatsannossa lähinnä kenttien, eksitaatioita. Muodostuvat hiukkaset eivät kuitenkaan ole ominaisuuksiltaan sattumanvaraisia. Kunkin hiukkaslajin hiukkaset omistavat täsmälleen saman lepomassan, koon, sähkövarauksen, eliniän, spinnin jne. Hiukkaset edelleen sanelevat ominaisuuksillaan atomien rakenteen, atomit taas molekyylien, molekyylit molekyylikoneiden jne. Asian ydin on se, että ensinnä syntyneiden "tuotteiden", alkeishiukkasten, ominaisuudet on jonkin tekijän määrättävä. Oletetaan nyt, että tämä ominaisuuksien määrääjä on vakuumi.

Vakuumi määrää nämä ominaisuudet monimutkaisten symmetriarikkosarjojen ja Nambun-Goldstonen bosonien avulla (Nambu, nobel 2008).

Vakuumista syntyneet hiukkaset ikään kuin kelluvat vakuumissa tai sen moniulotteisella pinnalla. Samoin tekevät kaikki vakuumista syntyneiden hiukkasten yhdelmät kuten esim. aivot. Aivojen toiminnalla on siten välitön yhteys vakuumiin.

Tätä yhteyttä voi havainnollistaa työntämällä kulmikas soiva äänirauta veteen. Ääniraudan lähistölle kehittyy tällöin merkillinen vesiaaltokuvio.

Aivojen tiloja voidaan pitää vakuumiin "kastettujen" äänirautojen värähtelykompleksina, jonka tehtävä on kohdistua johonkin  vakuumissa sijaitsevista myriadeista elämyskomponenteista. Vakuumin siis oletetaan synnyttävän kaikkien hiukkastyyppien ominaisuuksien lisäksi kaikki elämystyypit, kaikki elämykset.

Jos näin on, vakuumi on siis tietoisuuden "säiliö", josta spesifi aivotoiminta nostaa esiin spesifit elämyksellisyyselementit. Myös kuvan täydennysprosessin tarvitsemat puuttuvat osat ovat tällaisia aivotoiminnan kohteina löytyviä tietoisuuselementtejä.

Häiriöt "aivojen äänirautojen värähtelyssä" ovat sopimattomien täydennyselementtien esiintymistä ja ilmenevät elämyksellisyyden (elämyksellisen tietoisuuden) häiriöinä.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1110

Jos idea edelläkuvatusta verkkokalvolla olevan kuvan kahdentoista oleellisen piirteen yhdentämisestä aistituksi kuvaksi erilaisilla fiktiivisillä elementeillä  lainkaan pätee, voisi olettaa esim. taikurien tiedostamattaan käyttävän kuvan aivoperäisiä (tai vakuumiperäisiä?) täydennyselementtejä hyväkseen.

Kun tapahtuma sattuu täydennyselementin kohtaan, se ei lainkaan muutu näköaistimukseksi tai sen osaksi. Ainoastaan filmille se tallentuu.

Esimerkiksi päiväkodeissa harvoin huomataan lasten toisiinsa kohdistamia asioita, esim. riistoa, uhkausta jne. Ne paljastuvat vasta filmiä analysoitaessa. Tämä on helposti ymmärrettävissä sillä perusteella, että vain pieni osa reaalitapahtumista kuljetetaan aivoihin fiktiivisellä aineksella kokonaisnäkemykseksi täydennettäväksi.

Sodan aikana saattoi hämärässä harhaileva sotilas nähdä suon reunalla liikkuvan ja ääntäkin pitävän vihollisen, joka päivän kirkastuessa osoittautui suureksi kannoksi.

 

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1110

Naturessa joskus 70-luvun lopulla julkaistu italialaisten aivo(?)tutkijoiden suorittama koe, jonka tuloksen he sanoivat olevan heille mysteeri, oli seuraava (kerroin tästä äskettäin ennenkin, mutta se on aina relevantti).

Kaksi ympyrälevyä, joista toisessa oli paksu viivoitus ja toisessa ohut, pyörivät koelaitteessa vierekkäin samalla nopeudella. Paksun viivoituksen omaava levy näytti pyörivän tasaisesti, mutta ohuen viivoituksen omaava levy näytti aina pysyvän hetken liikkumatta ja sitten äkkiä siirtyneen uuteen asentoon.

Tein itsekin tuollaiset levyt ja vahvistin ilmiön olevan todellinen ja hyvin oudon tuntuinen.

Badenin ja Eulerin sekä jo aiemmin osittain samaan ilmiöön törmänneiden Roskan ja Werblinin tutkimusten valossa havaitut objektit edustavat siis osin verkkokalvolle piirtyneen informaation fragmentaarista tulostetta ja osin aivojen ja mielen itse tuottamaa täydentävää informaatiota.

Paksulla viivoitetun ympyrälevyn pyörimishavainto on nyt voinut vaatia kaikki "korjauselementit" itselleen ilmeten tasaisena liikkeenä, kun taas ilman korjauselementtejä jääneen ohuella viivoitetun levyn "liike" on ilmennyt sellaisena, kuin liikkeen kuva aivoihin tuotuna on ollutkin, fragmentaarinen.

Tuota koetta useammin tekemällä ja kuvioitusta modifioimalla voisi saada uuttakin havaitsemisen lakeja koskevaa tietoa, veikkaan..

Sama ilmiö voisi olla kyseessä jo lukion psykologiassa esitellyssä kaikenlaisten epätäydellisten kuvioiden pyrkimyksessä muuttua täydellisiksi

Seuraa 

Tiedekokki

Kiti Müller on neurologi, joka 60 vuotta täytettyään teki uraloikan ja siirtyi Työterveyslaitoksesta Nokian lääketieteelliseksi asiantuntijaksi. Hän pitää tietoyrteillä maustetuista ajatusliemistä, mutta inhoaa huuhaarikkaruohoja.

Teemat