Thoma Loneliness" by Hans Thoma, Wikimedia Commons

Tänä vuonna useat tahot ovat yhdistäneet voimiaan yksinäisyyden vähentämiseksi Suomessa. Tiedekokki haluaa nyt omalta osaltaan tarjota tekstillisen keitoksen yksinäisyyden torjuntaan. Yksin ei ole ihmisen hyvä olla. Ihminen tarvitsee toista ymmärtääkseen itseään, muita ja maailmaa. Otetaan kaikki ihmiset mukaan laumaan.

Yksinäisyyden poistaminen Suomesta alkaa ongelman vakavuuden kartoittamisesta. Helsingin Sanomat toteutti viime keväänä verkkosivuillaan yhteistyössä eri alojen tutkijoiden kanssa yksinäisyyskyselyn, johon tuli yli 32 000 vastausta. Ensimmäisistä tuloksista voi lukea tarkemmin Helsingin Sanomien sunnuntainumerosta, joka julkaistiin marraskuun 1 päivänä kaamosajan alkamisen kynnyksellä.

Yksinäisyys aiheuttaa toivottomuutta, jopa fyysistä kipua. Sosiaalipsykologit, neurotieteilijät ja lääkärit ovat myös havahtuneet tutkimaan yksinäisyyttä. Yksinäiset vanhukset ovat muita muistamattomampia. Kroonisesti yksinäisten terveys reistailee enemmän kuin ihmisten, joilla on edes yksi läheinen ja luotettu ystävä.

Esi-isämmekin hakivat turvaa toisistaan. He altistuivat laumassa jatkuvasti monimutkaisille, älyllisesti vaativille vuorovaikutustilanteille. Aivojen tiedonkäsittelykapasiteetti oli koetuksella. Sitä oli lisättävä. Nykykäsityksen mukaan ihmisellä isoaivojen koon kasvu ja hermoverkkojen sekä niiden välisten kytkösten monipuolistuminen liittyi sosiaalisen eikä niinkään ekologisen elinympäristön monimutkaisuuteen.

Karuissa luonnonoloissa metsästäjä ja keräilijä esi-isiemme oli kyettävä yhteistyöhön muiden kanssa. Perustarpeiden, ruoan, suojan ja turvan, varmistamiseksi oli saatava muilta apua ja autettava muita. Ihmistaimien kasvu taidoiltaan riittävän itsenäisiksi kestää toistakymmentä vuotta. Erilaisten vaarojen keskellä jälkikasvu hyötyi siitä, että heistä huolehtivat useat aikuiset. Ei ollut harvinaista, että lapsen vanhemmat kuolivat tauteihin, nälkään ja laumojen välisissä tappeluissa saamiinsa vammoihin. Nykypäivän lapsillakin on hyvä olla monen aikuisen turva.

Ihminen tarvitsi ja tarvitsee edelleen luottamuksellisia ja kestäviä suhteita lauman muiden jäsenten kanssa selvitäkseen hengissä. Ihmisen on myös osattava tulkita toisten aikeita ja mielialoja ja kyettävä sopeuttamaan omaa käytöstään niin, että yhteiselo sujuu riittävän sopuisasti ja asiat hoituivat. Hyvillä sosiaalisilla taidoilla pärjää pitkälle. Riitaisan tyypin elämä on vaikeampaa, samoin itsekkään, joka ei muita auta. Heikommista huolehtiminen on osoitus lauman terveydestä ja elinvoimaisuudesta.

Sosiaalinen ympäristö, vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa, on nykyihmisenkin aivojen kehitykselle ja muovautumiselle tärkeätä. Mieli on jatkuvassa muutoksessa, myös aikuisilla. Akateemikko, aivotutkija Riitta Harin sanoin: ”Samoja aivoja ei käytetä kahdesti.”

Emootioiden havaitsemiselle tärkeät ja tunnereaktioita tuottavat ja viestivät aivoalueet, ovat vanhempaa perua kuin aivojen kuorikerros. Tunneaivot syntyivät siis ennen älyämiseen ja käyttäytymiseen säätelyyn tarvittavia isoaivoja. Tunne- ja isoaivojen kuorikerroksen välillä on runsaasti ratayhteyksiä. Tunteet säätelevät älyämistä.

Tunnetaidot ovat tärkeitä elämänhallinnalle. Aivojen tiedonkäsittelystä merkittävä osa liittyy oman käyttäytymisen hienosäätöön. Sosiaaliset taidot ja niihin vaikuttavat aivomekanismit tarvitsevat kehittyäkseen vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa. Yksinäisellä ihmisellä taidot voivat olla heikot harjoituksen puutteesta. Niitä ei ole päässyt käyttämään. Samalla tunne kuulumisesta yhteisöön jää kehittymättä. Tästä voi alkaa yksinäisyyden vaikeasti katkaistava kierre.

Yksinäisyydessä ei ole kyse ajoittain jokaiselle ihmiselle tarpeellisesta yksin olosta, rauhoittumisesta. Yksinäisyys on mieltä raastava, sielua kuristava ja ahdistava tunne. Minusta ei välitetä. Ihminen on omasta mielestään kuin näkymätön. Mieli kipuilee, henkeä ahdistaa.

Sosiaalisesti terve yhteisö koostuu lauman jäsenistä, joilla on myötäelämisen kykyä myös heitä kohtaan, jotka näyttävät jäävän syystä tai toisesta porukoista. Näitä ihmisiä ei jätetä. Heidät otetaan asiasta sen suurempaa numeroa tekemättä mukaan ilman, että heiltä vaaditaan äänessä olemista, huomion hakemista. Nyky-yhteiskunta arvostaa pontevan äänekkäästi ulospäin suuntautuneita ihmisiä - puheliaisuutta, vaikka sanomista ei aina olisikaan. Tässä ilmapiirissä luonteeltaan ujot ja varautuneet ihmiset voivat kokea itsensä ulkopuolisiksi.

Osa meistä ihmisistä on lähtökohtaisesti varautuneempia sosiaalisissa tilanteissa. He lämpenevät hitaammin. Kiireen läpitunkemassa yhteiskunnassa on hyvä itse kunkin välillä pysähtyä miettimään, onko minulla aikaa ja malttia tutustua toiseen ihmiseen kaikessa rauhassa. Tässä jokaisen ihmisen huomioimisessa voi olla yksi tie yksinäisyyden ehkäisyyn, ehkä jopa sen vähentämiseen.    

Lue lisää:

Hari R. Aivojen vuosikymmeneltä mielen vuosituhannelle. Suomen Lääkärilehti 2009;64:2400–4.

Raij T. Sosiaaliset aivot. Pääkirjoitus. (2013) Suomen Lääkärilehti 68: 3207

Kommentit (4)

Timo Lampinen
Liittynyt14.1.2014
Viestejä1

Oikein hyvä kirjoitus!

Kirjoitus tukee mielestäni oivallisesti Tieteessä tapahtuu lehdessä nro 6/2014  (s 55-58) ollutta kirjoitustani, jossa esittelen hyvinvoinnin oheisvahinkoteoriaa eli että yhteistyö (ja sosiaalinen seuranpito) on romahtanut hyvinvoinnin voimakkaan kasvun seurauksena. Siitä puolestaan seuraa johdonmukaisesti päätellen, että hyvin monialaisesti tehoava "lääke" olisi edistää max. noin 50 hengen heterogeenisten, mutta pysyväisluontoisten ja kohtuullisen intensiivisesti toimivien "keskinäisen yhteistyön kerhojen" syntymistä. Roomalaisten numeroiden pohjalta voisi käyttää termiä L-sääntö tai bussisääntö - eli määrä joka suunnilleen mahtuu bussiin.

On mielenkiintoista ja ilmeisen tärkeää huomata, että Raij, Hari tai Müller eivät ole vielä huomanneet tätä "lääkettä" tai kehittämissuuntaa yksinäisyysongelman vähentämiseksi.  Olisi ilmeisen hyödyllistä pohtia miksi edes tätä lajimme historian kannalta hyvin luonnollisen L-säännön noudattamista ei osata vielä tavoitella. Esitän toki kirjoituksessani yhden hypoteesin, mutta lisää tarvitaan, sillä järkeviä korjaustoimenpiteitä tavoitellaan paljon tehokkaammin, jos diagnoosi on tarpeeksi monen ihmisen ymmärtämä ja hyväksymä.

Muita ehdotuksiani kunnon diagnoosin puuttumiseen on esim., että päätoimiset tutkijat eivät ole oivaltaneet että yhteistyön romahdus koskee käytännössä koko väestöä (Suomessa ja muissakin hyvinvointivaltioissa), ei vain tällä hetkellä selvästi oireilevaa vähemmistöä. Ongelmia katsotaan siis tavallaan liian läheltä ja kapeasti.

Kolmas ehdotukseni diagnoosin himmeyteen on, että yhteistyön kunnollisen tiiivistämisen kuvitellaan edellyttävän esim. kollektiivista asumista, jota melko ymmärrettävästi vieroksutaan. Näin ei mielestäni mitenkään välttämättä ole. Arvioni on, että riittävän intensiivinen yhteistyö on mahdollista toisinkin. Toki yhteistyökerhot tarvinnevat pääsääntöisesti yhteisiä tiloja. Tarkempiin pohdintoihin yhteistyöevoluution alustoina hyvin toimivien yhteistyökerhojen toiminnan (osin ehkä yllättävistäkin) yksityiskohdista ei ole kuitenkaan mielekästä ryhtyä ennen kunnon keskustelua analyysistä ja siitä johdetusta kehittämissuunnasta. 

Timo Lampinen

Hercules
Liittynyt3.10.2014
Viestejä906

Kuulostaa aika paljon uudelta institutionaaliselta ekonomialta, jos sen voi niin suomentaa.

New institutional economics (NIE) is an economic perspective that attempts to extend economics by focusing on the social and legal norms and rules (which are institutions) that underlie economic activity and with analysis beyond earlier institutional economics and neoclassical economics.[1] It can be seen as a broadening step to include aspects excluded in neoclassical economics. It rediscovers aspects of classical political economy.

http://en.wikipedia.org/wiki/New_institutional_economics

Information asymmetry is concerned with three main asymmetries:

Hidden characteristics: Certtain features of the products are not known before the contract is made.
Hidden action and hidden information: After the contract is made, one of the actors' actions cannot be observed (hidden action); if it can be observed, its qualities cannot be determined (hidden information)
Hidden intention: Before the contract is made, all the actors can be observed, but their intentions cannot be known.

http://simple.wikipedia.org/wiki/Information_asymmetry

 ..there are also other issues that present themselves, which are seldom spelled out: For example, if the market is not ‘the invisible hand’ which integrates individuals in society but rather something in need of institutional integrative support from society, what good is the market? If capitalist markets do not support society, i.e. form the basis on which society rests, but rather need support from the institutions of society to work, why should the institutions of society support markets, rather than, say, community or provision based on need? Such analyses may very well lead us to question the very basics of capitalism.

https://www.mah.se/pages/36980/009_78.pdf

Hercules
Liittynyt3.10.2014
Viestejä906

Ja jos oman pennini kaivoon heitän, niin syy on pitkälti siinä, että ihmiset ovat kautta aikojen pyrkineet viemään oikeuden olla väärässä, aivan kuten idiootin oikeudesta avata suunsa on tullut yhä spekulatiivisempi uusmedian vaikutuksen vuoksi. Ideoista on tullut entistä vaarallisempia. Täten tiede per se ei ratkaise ongelmaa jonka synnyssä se on ollut vahvasti mukana.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1112

psv: Luonnollinen yhteistoiminta tai ylipäänsä vuorovaikutus olisi mahdollista esimerkiksi viiden avioituneen sisaruksen, heidän noin viidentoista lapsen ja suotuisassa tapauksessa myös setien, enojen ja tätien puolisoiden lähisukujen kesken.

Ja Heinävaarallahan varsin monet olivat jotain kautta sukulaisia - ja tuttavia myös.

Itselläni ystäväpiiri laajeni voimakkaasti setäni vaimon sisarusten lasten vuoksi, joiden perheissä vakioisesti vierailtiin.

Työn perässä tapahtuva hajautuminen tietysti aiheuttaa omat ongelmansa yhteydenpidolle, mutta onhan tekniikan opiskelija Paul Nipkowin television keksimiseen johtanut motiivi, mahdollisuus olla näköyhteydessä perheensä kanssa, yli sadan vuoden viipeellä toteutunut skypen muodossa.

Luokkayhteisön positiivinen meininki yhdessä työskentelyineen kotihippoineen, luokkien välisine jalkapallo-otteluineen jne voi myös piirtyä mieleen hyvän yhdessäolon esikuvana.

Tämän edun ovat kuitenkin päättäjät suureksi osaksi riistäneet esimerkiksi lukiolaisilta lukion muututtua kurssimaiseksi ja luokattomaksi (ilman, että toivottua vastinetta saatiin; kurssimaisen lukion primus motor Touko Voutilainen totesikin radiohaastattelussa: "Kurssimainen lukio tosin tuli, mutta se, mihin pyrittiin, pedagoginen uudistus, jäi tulematta").

Itse olen joka päivä yrittänyt henkisesti varautua vanhuuden yksinäisyyteen mutta onko se kuitenkaan sen repivämpää kuin esimerkiksi oman lapsen lähtö kaukaisiin maihin?

Juuri vanhuuden yksinäisyyttä olen kuvannut yhdessä runokirjani runossa mielestäni dramaattisesti

http://www.amazon.co.uk/Runot-rakkaudesta-kuolemasta-Pentti-Varis/dp/9524986736#reader_9524986736

Joillekin elämässä paljon saaneille ei ehkä edes herää tarve kuulua johonkin mielivaltaiseen piiriin. Riittää ikään kuin levätä verkossa, jonka kulmia kannattelevat luotettavat tai kiinnostavat kaukaiset ystävät.

Kannattelijoiden määrän vähitellen vähentyessä pitäisi kai hälytyskellojen soida. Silloin tällöin tulee mieleen, että siellä ja siellä pitäisi taas käydä - kunnes havahtuu huomaamaan, että mainittuja ei ole enää olemassa.

Seuraa 

Tiedekokki

Kiti Müller on neurologi, joka 60 vuotta täytettyään teki uraloikan ja siirtyi Työterveyslaitoksesta Nokian lääketieteelliseksi asiantuntijaksi. Hän pitää tietoyrteillä maustetuista ajatusliemistä, mutta inhoaa huuhaarikkaruohoja.

Teemat