Aprillipila vuodelta 2012: New Yorkin kansainvälisillä automessuilla esiteltiin merikelpoinen Mini Yachtsman -auto. (kuva: Wikimedia Commons)

Aprillipiloilla on yli 500 vuoden perinteet. Leikkisä ihminen haastaa itseään ja muita älyämään, oivaltamaan, mielikuvittelemaan. Huumorintajuakin koetellaan. Sepitettyjen ja tositarinoiden äärellä ihminen ei aina tiedä, mitä mieltä asioista pitäisi olla. Aprillipilat ovat hyvää materiaalia lähdekriittisyyden opettelulle.

Huhtikuun 1. päivänä minulle tarjoillaan usein kuravettä. Luulisi, että tähän ikään mennessä olisi juoma jo vaihtunut. Lähipiirin mielikuvitus on edelleen usein vienyt voiton. Vuosi sitten sain töissä kesken projektikokouksen tekstiviestin tyttäreltä. “Soita heti, kriisi!” Kokoustauolla huomasin uuden viestin: “Mikset soita! Onko kesyrotille katumuspilleriä?” Voi ei, ajattelin. Tyttärellä hoidossa olleet poikarotat olivat sittenkin onnistuneet riiustelemaan toisessa huoneessa olleitten tyttörottien kanssa. Taivastelin töissä kesyrottien nokkeluutta ja mietimme yhdessä katumuspilleriasiaa. Kenellekään meistä ei tullut mieleen, että kyse olisi aprillipilasta. Mietin jälkikäteen, että jos joukossamme olisi ollut muitakin kuin lääketieteen parissa toimivia, jekku olisi ehkä paljastunut nopeammin. Lääkärille ajatus kesyrottien katumuspilleristä ei ollut tarpeeksi omituinen. Aprillauksen onnistumiseen vaikutti myös nappi ajoitus. Pilavalppauteni oli herpaantunut, koska aviomiehen aamuinen pila ei sillä kertaa naruttanut. Hoksottimeni eivät sen jälkeen enää olleet “epäile vähän erikoisia juttuja” moodiin viritettynä. Kesyrottien katumuspilleristä riitti hauskaa muisteltavaa työyhteisössä pitkään.

 

Aprillipäivää vietetään maailmanlaajuisesti. Aprillaus, pilailu, naruttaminen, jekuttaminen, höplästä vetäminen, on mielestäni osoitus ihmisen leikkisyydestä ja sosiaalisuudesta. Jo yli 500 vuotta ihmiset ovat koetelleet toistensa älyä ja huumorintajua kertomalla tekaistuja juttuja, jotka voisivat olla tottakin. Media hehkuttaa huhtikuun 1. päivän tuloa nykyään hyvissä ajoin. Niinpä hyvän aprillipilan ideointi ja toteutus on itsessään älyllinen haaste, kun ihmiset (minua lukuunottamatta) ovat jo lähtökohtaisesti usein varpaillaan.

 

Tieteestä ja teknologiasta löytyy hyviä aineksia aprillikeittoon, johon on ripoteltu mausteiksi kokoelma erilaisia faktoja ja fiktiota. Sopasta ei välttämättä heti selviä, onko kyse huuhaasta, joka nautitaan kuravellin ja sillin kera. Tietyiltä osin tiedeuutinen voisi olla totta, mutta tarinan sisältä löytyy juonen käänteitä ja sanontoja, jotka lopulta paljastavat sen fiktioksi.

 

Aprillipäivänä voi testata muistiaan, yleistietouttaan ja valpauttaan: Huomaanko epäloogisuudet ja humoristisesti yhteenkudotut asiat, joilla ei ole oikeastaan mitään yhteyttä toisiinsa?

 

Aprillipiloja bongaili netin uutisvirrasta viime viikolla iso verkosto ihmisiä, joka jakoi niitä omille mm. omille some yhteisöilleen. Osasta juttuja en heti osannut päätellä, olivatko ne totta vai tarua. Netissä käytiinkin varsin vilkasta keskustelua siitä, onko tietty uutinen pila vaiko ei. Osassa taas ilmoitettiin heti, että aprillista on kyse. Silloinkin voi miettiä, onko ilmoitus pilasta lopulta jutun juuri. Internetin aikakaudella Aprillipäivä on siis oiva oppitunti siitä, miten tärkeätä on tarkistaa netin uutisvirrassa esitettyjä totuuksia useista eri tietolähteistä.

 

Tänä vuonna minua viehättivät erityisesti seuraavat uutisankat: Suomen poliisi uutisoi kokeilusta, jossa 250 polokkia eli poliisilokkia ryhtyy valvontatehtäviin. Vaativissa tilanteissa polokit käyttävät uutisen mukaan hajuaseenaan tarvittaessa vaikka hapansilakoita. Vielä tarua. Mutta voisiko ehkä olla totta tulevaisuudessa? Kirjekyyhkyt ovat kulkeneet viesti jalassa yli 3000 vuotta. 1970-luvulla kirjekyyhkyjä koulutettiin Englannissa kuljettamaan laboratorionäytteitä kahden sairaalan välillä. Lintujen muuttoa ja käyttäytymistä tutkitaan jo rutiinisti EEG kypärän ja GPS-navigointilaitteen avulla.

 

Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksen Cernin tutkijat taas ilmoittivat Aprillipäivänä kiihdyttimensä vahvistaneen voiman olemassa olon ja valo- kuvanneensa sen. “En usko ennen kuin näen omin silmin”, on moni meistä varmaan joskus todennut. Cernin jutussa näytetään, minkälaista “todistusaineistoa” kuvankäsittelyllä saadaan aikaiseksi. Kuva voi valehdella enemmän kuin tuhat sanaa. Tulevaisuudessa virtuaalitodellisuus ja reaalimaailma voivat sekoittua yllättävillä tavoilla keskenään.

 

Playstation hehkutti Aprillipäivän videossaan vievänsä pelikokemuksen uusiin syvyyksiin uima-altaaseen. Elämyksen voi kokea myös kylpyammeessa. Tarvitaan vain erikoisvalmisteiset uimalasit sekä uudenlaiset, liikettä ohjaavat vedenkestävät hikinauhat käsiin ja jalkoihin. Onko tämä lähivuosina enää aprillipila-tavaraa? Laatikko, josta kuuluu ihmisen ääni ja näköradio ovat aikoinaan olleet pila-ainesta. Samoin sellainen kummajainen kuin kädessä tai taskussa kulkeva monitoimikapula.

 

Vuonna 2012 New Yorkin automessuilla esiteltiin merikelpoinen Mini Yachtsman -auto. Odottelen innolla neljän hevosen vetovoimalla kulkevaa autoa heille, jotka haluavat eläimellisen vaihtoehdon robottiautolle.

Kommentit (14)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1112

Miten huumori ilmenee aivojen toiminnassa? Varmaan aivoista löytyvät omat vakioisesti erilaisten huumorityyppien yhteydessä aktivoituvat järjestelmät. Mutta miten huumori on niissä elämyksellisenä kokemuksena? Tätä ei liene selitetty lainkaan. Näin on tultu tietoisuuden ongelmaan ja fysikalismiin sen selitysyrityksenä. (Sori, etten pystynyt hillitsemään itseäni..)

Uskottaessa kaiken olevan vain fysiikkaa on ensimmäisenä tarjoutuva tietoisuuden selitys fysikalismi. Elämykset ymmärretään fysikalismissa aivojen fysikaalisiksi tiloiksi, esim. sähkömagneettisiksi tapahtumiksi. Tämän näkemyksen vastaanotto jakaa ihmiskunnan kahteen osaan. Suuri osa esim. aivotutkijoista uskoo, että elämykset ovat aivojen sähkömagneettisten kenttien tms. aspektien fysikaalisia konfiguraatioita. Toinen osa pysähtyy Leibnizin kuilulle eikä uskalla tai voi tehdä vastaavaa uskonhyppyä, jolla ei heidän mielestään ole kuin korrelaatioperusteet, jotka eivät täysin riitä.

Fysikaaliseksi käsitetyssä universumissa voi tehdä fysikalismin ohella useita muitakin elämyksellisen tietoisuuden selitysyrityksiä - varsinkin, jos ei pitäydy kaikkein ahtaampaan tai pelkkään enemmistön hyväksymään fysiikkakäsitykseen. "Oikeaoppiseen" fysiikkaan jäykästi pitäytyvät eivät tietenkään voi tällaisia tehdä. Mutta ennen fysikalismiin kääntymistä olisi hyvä muistaa, että oikeaoppisinkaan fysiikkatieteen osa ei lainkaan tunne sellaista käsitettä kuin elämyksellinen tietoisuus fysikaalisena suureena tai ilmiönä.

Kuvitellaan nyt kuitenkin, että elämys olisi aivojen fysikaaliseen systeemiin kuuluva ilmiö. Fysikaalisena sillä täytyy olla jokin muoto, eri muotoinen struktuuri eri elämyksillä. Oma ongelmansa on nyt se, missä tuota struktuuria vastaava koettu elämys sijaitsee, koska sehän ei voi fysikaalisessa universumissa olla muualla kuin tarkastellussa fysikaalisessa järjestelmässä oleva fysikaalinen "komponentti", vähäinen tai laaja.

Ratkaisevin virhe olisi nyt väittää, että elämys on havaitsijan tulkinta ko. konfiguraatiosta. Fysikalismissa ja muissakin kehittyneissä tietoisuuskäsityksissä elämyksen olemassaolo sisältää samalla elämyksen kokemisen. Vallitsee siis kokemus ilman kokijaa, subjektiton tietoisuus.

Huumoripitoinen struktuuri ei aina muotoudu toiselle, vaikka toinen haluaisi ; huumori täytyy ymmärtää. Tämä ilmenee mm. ylläolevasta "Vauva"-lehden keskustelusta ja myös Tiede-lehden 2006 kirjoituksesta. Aivoissa täytyy siis olla huumorin ymmärtämisen struktuuri aivan avainstruktuurina. Yksi voi ymmärtää tai olla ymmärtämättä toisen huumoria (esimerkiksi eräällä kylällä asui kaksi tunnettua huumorimiestä, jotka eivät kuitenkaan ymmärtäneet toistensa huumoria).

Aprillipila huumorin erityislaatuisena muotona on yksi niistä huumorin muodoista, joita ei voi esimerkiksi vitsien tavoin "ulkoistaa". Aprillipilaan kuuluu usein lievä nolostuminen, mihin aprillaus pyrkiikin; ihmissuhteen ohimenevään koettelemukseen. "Sinulla on kengännauhat jäänyt auki", ja kun uhri katsoo hämääntyneenä kenkiinsä, nolostumisen tunne lievennetään ja velhotaan pois litanialla "aprillii, syö sillii, juo kuumaa kuravettä päälle." - Ehkä tässä olisi vihje huumorin yleisemminkin merkitykseen ihmissuhteiden verkostossa.

MooM
Liittynyt29.6.2012
Viestejä3808
aggris aggris

Miten huumori ilmenee aivojen toiminnassa? Varmaan aivoista löytyvät omat vakioisesti erilaisten huumorityyppien yhteydessä aktivoituvat järjestelmät. Mutta miten huumori on niissä elämyksellisenä kokemuksena? Tätä ei liene selitetty lainkaan. Näin on tultu tietoisuuden ongelmaan ja fysikalismiin sen selitysyrityksenä. (Sori, etten pystynyt hillitsemään itseäni..)

Hakurimpsulla

https://scholar.google.fi/scholar?q=humor+amusement+imaging+&btnG=&hl=fi&as_sdt=0%2C5

löytyy kuvantamistuloksia huumoriin liittyvistä aivoprosesseista. Humori ei ole mikään yksiselitteinen tunne tai prosessi, vaan koostuu eri komponenteista. Yllättävyys, oivallus on monesti mukana ja näihin tietysti liittyy vastaavaa prosessointia. Mielihyväalueet aktivoivoituu, jos huumori koetaan hauskana. jne. Huumorin tyypi vaikuttaa: http://cercor.oxfordjournals.org/content/17/2/314.short 

Yksilöiden välillä on tietenkin eroja siinä, mikä huvittaa ja mikä ei. Sukupuolierojakin näkyy olevan

"...we investigated 29 healthy subjects (14 female, 15 male) during the processing of humorous cartoons. In women, the ventral system implicated ín detection and appraisal of emotion was activated, including amygdala, insula, and Anterior Cingulate Cortex (ACC). Men showed activation in both the ventral and dorsal processing systems. The results indicate that women process humor though limbic reactivity, involving appraisal of its emotional features, while men apply more evaluative, executive resources to humo processing"

http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0028393211000728 

Elämyksellisyys on vielä piirun verran epämääräisempi ja subjektiivisempi asia. Jo se määrittely on hankalaa. Kai siihen liittyy jotain arkikokemuksen ylittävää, yllättävää(?) ja yleensä positiivista, vaikka kyllä negatiivinenkin juttu voi olla "elämys", kuten vaikka heikkoihin jäihin humpsahtaminen.

Tietoisuuslänkytykseen en lähde, siitä on omat ketjunsa ja niitä joskus seuranneena osaan arvata, miten pian kiinnostava aihe muuttuu verbaaliseksi kilpamasturboinniksi. (pahoittelen banaalia sanavalintaa, mutta siltä se vaikuttaa)

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä4706

MooM: Tietoisuuslänkytykseen en lähde, siitä on omat ketjunsa ja niitä joskus seuranneena osaan arvata, miten pian kiinnostava aihe muuttuu verbaaliseksi kilpamasturboinniksi. (pahoittelen banaalia sanavalintaa, mutta siltä se vaikuttaa)

aggris aggris: Kuvitellaan nyt kuitenkin, että elämys olisi aivojen fysikaaliseen systeemiin kuuluva ilmiö. Fysikaalisena sillä täytyy olla jokin muoto, eri muotoinen struktuuri eri elämyksillä. Oma ongelmansa on nyt se, missä tuota struktuuria vastaava koettu elämys sijaitsee, koska sehän ei voi fysikaalisessa universumissa olla muualla kuin tarkastellussa fysikaalisessa järjestelmässä oleva fysikaalinen "komponentti", vähäinen tai laaja. Ratkaisevin virhe olisi nyt väittää, että elämys on havaitsijan tulkinta ko. konfiguraatiosta. Fysikalismissa ja muissakin kehittyneissä tietoisuuskäsityksissä elämyksen olemassaolo sisältää samalla elämyksen kokemisen. Vallitsee siis kokemus ilman kokijaa, subjektiton tietoisuus.

 

En minäkään tässä ryhdy kilpaitsesaastutukseen. Sellaiseen mielestäni joudutaan juuri sen tähden, että ei hyväksytä fysiikan olevan fysikaalista ja selittyvän fysiikalla. Esim tuo agrris aggiksen käsitys elämyksestä. Kukaan ei koskaan ole väittänyt sen olevan yksi konfiguraatio aivoissa. Koska elämyksiä (vaikkapa punaisen näkeminen tai se huumori) on miljoonia/miljardeja eri vivahteita, niin on selvää, että vaikuttavia konfiguraatioita ja niiden yhteispeliä on saman verran. Ja tosiaan; kokeminen/tietoisuus = kvanttifysikaalinen konfiguraatioiden prosessi. Erillistä, fysiikan ulkopuolista ”kokijaa” fysikaalisen prosessin ”tulkitsijaksi” ei tarvita.

lokki
Liittynyt3.1.2010
Viestejä3652

Nauru on aina naurua kuolemalle; vähintäänkin edellisen mielikuvaketjun, tarinan, kuolemalle ja uuden syntymälle. Uudelle näkökulmalle, jota ei voi olla, ellei vanha kuole.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1112
Lentotaidoton

MooM: Tietoisuuslänkytykseen en lähde, siitä on omat ketjunsa ja niitä joskus seuranneena osaan arvata, miten pian kiinnostava aihe muuttuu verbaaliseksi kilpamasturboinniksi. (pahoittelen banaalia sanavalintaa, mutta siltä se vaikuttaa)

aggris aggris: Kuvitellaan nyt kuitenkin, että elämys olisi aivojen fysikaaliseen systeemiin kuuluva ilmiö. Fysikaalisena sillä täytyy olla jokin muoto, eri muotoinen struktuuri eri elämyksillä. Oma ongelmansa on nyt se, missä tuota struktuuria vastaava koettu elämys sijaitsee, koska sehän ei voi fysikaalisessa universumissa olla muualla kuin tarkastellussa fysikaalisessa järjestelmässä oleva fysikaalinen "komponentti", vähäinen tai laaja. Ratkaisevin virhe olisi nyt väittää, että elämys on havaitsijan tulkinta ko. konfiguraatiosta. Fysikalismissa ja muissakin kehittyneissä tietoisuuskäsityksissä elämyksen olemassaolo sisältää samalla elämyksen kokemisen. Vallitsee siis kokemus ilman kokijaa, subjektiton tietoisuus.

 

En minäkään tässä ryhdy kilpaitsesaastutukseen. Sellaiseen mielestäni joudutaan juuri sen tähden, että ei hyväksytä fysiikan olevan fysikaalista ja selittyvän fysiikalla. Esim tuo agrris aggiksen käsitys elämyksestä. Kukaan ei koskaan ole väittänyt sen olevan yksi konfiguraatio aivoissa. Koska elämyksiä (vaikkapa punaisen näkeminen tai se huumori) on miljoonia/miljardeja eri vivahteita, niin on selvää, että vaikuttavia konfiguraatioita ja niiden yhteispeliä on saman verran. Ja tosiaan; kokeminen/tietoisuus = kvanttifysikaalinen konfiguraatioiden prosessi. Erillistä, fysiikan ulkopuolista ”kokijaa” fysikaalisen prosessin ”tulkitsijaksi” ei tarvita.

Edistystä on se, että subjektittoman tietoisuuden idea näyttää viimeinkin menneen perille. Naurettavaa sen sijaan on täysin ilman perustelun yritystäkään väittää tietoisuutta fysiikaksi (olipa se sitten sitä tai ei).

Jos haluat löytää lähes päteviä perusteluja, voisit etsiä niitä Japetuksen yrityksistä todistaa minulle, että Leibnizin kuilua ei ole olemassa.

Hyvin herkkäuskoinen kuulija voi ehkä uskoa mielikuvitusselitystäsi, kun sanot tavalliseen tapaasi, että kvanttikenttien jotkut tapahtumat ovat elämyksellisiä (olen kirjoittanut niin yleisluontoisesti kuin osaan, ettet taas tapasi mukaan pakenisi epäoleellisiin käytettyjen termien arvosteluihin kuten käyttämäni termin "konfiguraatio" vääristelyyn. Et kai luule minun luulleen, että kaikille punaisen vivahteille riittäisi yksi konfiguraatio? Vai eikö elämykset sinulle enää olekaan kvanttikenttien funktioita/konfiguraatioita/tiloja/ylipäänsä mitä vain, eikö vieläkään sananvalinta osunut?)

Vastauksen voisi kirjoittaa vaikka fysiikkapalstalle aloittamalla uuden "Tietoisuuden ongelmat" -ketjun, niin tämä palsta rauhoittuisi oman otsikkonsa alle, kuten varmaan monet MooMin tavoin toivovat.

Jään odottamaan tieteellistä perusteluasi sille uskomukselle, että elämyksen kokeminen on fysiikkaa, fysiikan ilmiö. Uskomuksen vaikka kuinka tehokas toisteleminen ei nyt kelpaa perusteluksi. Pätevä tieteellinen perustelu saisi minutkin harkitsemaan asiaa, uskonvakuuttelut ja mielikuvitusselitykset (kuten kvanttikenttien tapahtumien väittäminen elämyksiksi) eivät sitä tee.

No, toivotaan, että onnistut perusteluissasi. Minä tulen miettimään niitä enkä heti potkaise väheksyvästi pellolle, niin kuin itselleni on taholtasi aina tapahtunut, kun olen jotain omintakeista yrittänyt esittää.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1112

Pentti S. Varis (entinen P.S.V. ja psv): Nauru pidentää ikää, sanotaan, ja naurussa on muun muassa se etu, että suu on silloin nauravassa asennossa, eikä happaman ilmeen tavoin estä lymfakiertoa päähän.

Mutta veikkaan, että huumorilla on toinen, vielä oleellisempi merkitys ihmiselle. Ja ei yksin huumorilla, vaan kaikella etenkin vuorovaikutuksessa tapahtuvalla kommunikaatiolla. Mikä se voisi olla?

Kaikkeen aistimiseen kuuluu välttämättömänä pääosana tunnustelutoiminto. Esimerkiksi kosketusaisti alkaa varsinaisesti toimia vasta, kun "tuntokeräset" aivoperäisesti aktivoidaan ja sormea liikutellaan monilla eri tavoilla pitkin tunnusteltavaa pintaa (sanoi psykologian professori, jonka nimeä en muista, virkaanastujaisesitelmässään) . Kosketusaistin näin aktivoiduttua voidaan kokea jopa salaperäinen hyperacuity-ilmiö, ylitarkka aistimus.

https://www.google.fi/#q=hyperacuity

Klikkaamalla "Petri Ala-Laurila" voidaan tutustua silmän vastaaviin aktivoitumisprosessin tekijöihin, joista seuraava lyhyt esitelmäkin kertoo

 https://www.youtube.com/watch?v=ZniIYFSIcT8

Muiden aistien tavoin myös korva suorittaa samanlaisia tunnustelutoimintoja, minkä huomaa esim. herkistäessään korvansa kuuntelemaan hiljaisuutta. Osa hiljaisuuden huminasta voi olla merkki hyperacuitystä.

Suunnattoman komplekseiksi osoittautuneiden aistitoimintojen joukkoon lisäisin nyt yhden: ihmissuhdeaistin. Keskusteluvuorovaikutus on ihmissuhdeaistin pääkohtainen aktivoitumistapa. Lähettämällä erilaisia sanallisia viestejä vastapuolelle tunnustelija vastaukset kokiessaan saa tietoa kyseisen ihmissuhteen ominaisuuksista ja laadusta.

Ihmissuhteen tunnustelutoiminnon monenlaisiin aktiivisiin osiin kuuluvat erilaiset keskustelut puheenaiheineen. Huumori ja aprillaus ovat yksi näistä.

Huumorin eri lajien "esittely" keskustelussa on omiaan paljastamaan tunnusteltavasta ihmissuhteesta puolia, joiden tietäminen voi jossain tapauksessa olla tosi tärkeä.

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä4706

aggris aggris: Jään odottamaan tieteellistä perusteluasi sille uskomukselle, että elämyksen kokeminen on fysiikkaa, fysiikan ilmiö. 

Perustelu on aihetodisteellinen ja hyvin yksinkertainen. Perusnäkemys siinä on, että kosmoksessamme ei ole eikä löydy fysiikan ulkopuolista toimijaa. Tämä on tietysti a priori oletus ja voit sitä yrittää kumota mielesi mukaan. Joko tieteellisesti tai ei-tieteellisesti.

 

Ennemminkin tulisi sinun (tieteellisesti) perustella tällaisen toimijan olemassaolo (esim jumalien olemassaolo, joidenka (ainakin yhden) olemassaoloon muistan sinun uskovan).

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1112
Lentotaidoton

aggris aggris: Jään odottamaan tieteellistä perusteluasi sille uskomukselle, että elämyksen kokeminen on fysiikkaa, fysiikan ilmiö. 

Perustelu on aihetodisteellinen ja hyvin yksinkertainen. Perusnäkemys siinä on, että kosmoksessamme ei ole eikä löydy fysiikan ulkopuolista toimijaa. Tämä on tietysti a priori oletus ja voit sitä yrittää kumota mielesi mukaan. Joko tieteellisesti tai ei-tieteellisesti.

Ennemminkin tulisi sinun (tieteellisesti) perustella tällaisen toimijan olemassaolo (esim jumalien olemassaolo, joidenka (ainakin yhden) olemassaoloon muistan sinun uskovan).

Ihan hyvä jos joku tyytyy aihetodistukseen, joka itsekin on oletus, oikeastaan ehkä uskomus. Saattaa olla, että Leibnizin kuilu ei vain ole kaikkien (kuten minun) ylitettävissä, kun taas toiset eivät sitä edes havaitse. Paljon mahdollista, että näkemyserot perustuvatkin usein korostamaani erimielisyysperiaatteeseen. Pelkään kuitenkin, että sisäinen tietämisen pakko estää tunnustamasta edes itselleen, että ei tiedä..

http://www.sciencedaily.com/releases/2013/02/130206131048.htm

Miten jälkimmäinen kappale kuuluu asiaan, en pysty kovalla yrittämiselläkään ymmärtämään. Vai onko tapanani ollut "selittää" asioita GDI:llä? Vastaa rehellisesti.

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä4706

aggri aggris: Miten jälkimmäinen kappale kuuluu asiaan, en pysty kovalla yrittämiselläkään ymmärtämään. Vai onko tapanani ollut "selittää" asioita GDI:llä? Vastaa rehellisesti.

 

Olet yrittänyt ”selittää” määrättyjä asioita (rehellisyyden nimissä et kaikkea) ohi fysiikan (kun et kerta tunnusta kaiken olevan fysiikkaa). GDI on oma johtopäätökseni silloin, kun jää vain yksi muu vaihtoehto, eli fysiikan ulkopuolinen toimija.Kun julkisesti olet ilmoittanut uskovasi jumalaan, niin on loogista olettaa, että tämä fysiikan ulkopuolinen toimija olisi nimenomaan GDI. Vai olenko väärässä? Onko muitakin vaihtoehtoja, eli muitakin fysiikan ulkopuolisia toimijoita?

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1112
Lentotaidoton

aggri aggris: Miten jälkimmäinen kappale kuuluu asiaan, en pysty kovalla yrittämiselläkään ymmärtämään. Vai onko tapanani ollut "selittää" asioita GDI:llä? Vastaa rehellisesti.

 

Olet yrittänyt ”selittää” määrättyjä asioita (rehellisyyden nimissä et kaikkea) ohi fysiikan (kun et kerta tunnusta kaiken olevan fysiikkaa). GDI on oma johtopäätökseni silloin, kun jää vain yksi muu vaihtoehto, eli fysiikan ulkopuolinen toimija.Kun julkisesti olet ilmoittanut uskovasi jumalaan, niin on loogista olettaa, että tämä fysiikan ulkopuolinen toimija olisi nimenomaan GDI. Vai olenko väärässä? Onko muitakin vaihtoehtoja, eli muitakin fysiikan ulkopuolisia toimijoita?

Olet väärässä, mutta ei se mitään. Kuten ennenkin olen korostanut, toisille (kuten minulle) Leibnizin kuilu tuntuu mahdottomalta ylittää, ja toiset eivät edes tuota kuilua tunne. Kokemuksellinen ero saattaa perustua suorastaan erimielisyysperiaatteeseen

http://www.cell.com/neuron/abstract/S0896-6273(13)00004-4?_returnURL=http%3A%2F%2Flinkinghub.elsevier.com%2Fretrieve%2Fpii%2FS0896627313000044%3Fshowall%3Dtrue

Erimielisyysperiaate ehkä yhdessä kasvatuskokemusten ja muiden kokemusten kanssa saa toisen uskomaan tietävänsä jonkin asian, kun toinen mieltää näkemyksensä olennaisesti spekulaationa.

Olisin tosi tyytyväinen, jos joku fysikalisti selittäisi uskottavan tuntuisesti miten elämyksellinen tietoisuus aivoissa tai vastaavassa ilmenee, eikä vain julistaisi uskoaan tietoisuuden sijaintiin aivoissa, mutta ei. Kun itse olen esitellyt joitakin naturalistisia (esimerkiksi vakuumiperäisiä tai informaatiokondensaattiperäisiä) näkemyksiä tietoisuudesta, en ole saanut vastaani vähäisintäkään positiivista vastakaikua tai myötäpohdiskelua.

Silti en pidä täysin mahdottomana, että Leibnizin kuilu voisi umpeutua minullekin, mutta pelkkänä uskomuksena tämä on mahdoton. Sillä, joka ei jostain syystä Leibnizin kuilua kokemuksellisesti tunne eikä koe mitään vaikeutta sanoa elämyksellisyyttä aineeksi, ei vastaavaa ongelmaa ole.

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä4706

”Leibniz-kuilua” googlettaessani kovin tulee mieleen tuntemukset GDI:stä:

http://www.areiopagi.fi/2014/12/argumentti-tietoisuudesta-ja-intentionaalisuudesta-jumalaan-osa-2/

Esim: aggris aggris:

Tuli vain mieleen, että eikö naturalistisen tieteennäkemyksen mahdollinen ateistisuus perustunekin ateistin sisäiseen tilaan, josta käsin hänen naturalisminsa sitten "värittyy" ateistiseksi, vaikka se voisi olla antiateistinenkin? Jotkut teistiset tieteilijät saattavat ajatellakin tämän suuntaisesti.
Antiateistisen naturalismin puitteissa huoli Jumalan toimintatavoista korvautuisi naturalismiin pitäytyvällä tieteellisellä toimeliaisuudella, jota se itse asiassa käytännössä onkin, ja Jumalan ilmoituksen ja uskon alkuperäinen merkitys saisi ehkä enemmän sijaa mielessämme.
Älykkään suunnittelun sijaan voitaisiin mielestäni kaavailla luonnon lakien älykästä järjestelmää, joka tosin olisi Luojan tekemä tai Luojaan kuuluva ominaisuus, mutta ilmenisi meille puhtaan naturalistisesti - kuitenkin siis ilman ateistista väritystä.
Ateistien ja ehkä monien muidenkin yleinen harhaluulo, että Jumala-käsite olisi syntynyt tai ollut tarpeellinen tiettyjen ilmiöiden (kuten ukkosen jyrinän) selittämiseksi ja saisi nyt väistyä kaiken tullessa tieteellisesti paremmin selitetyksi, menettäisi naturalistisen tieteen olemuksellisen hyväksymisen jälkeen voimansa ja uskon olennainen merkitys, joka olisi saattanut peittyä Jumala-käsitettä koskevien harhakuvien alle, saisi mahdollisuuden kirkastua.. 
Tulipa kirjoitetuksi ilman yhtään harkintaa, mutta tuntui, että pakko se oli tehdä.”

Taikka täällä:

https://disqus.com/by/pentti_s_varis/

yllä aggris aggris: Olisin tosi tyytyväinen, jos joku fysikalisti selittäisi uskottavan tuntuisesti miten elämyksellinen tietoisuus aivoissa tai vastaavassa ilmenee, eikä vain julistaisi uskoaan tietoisuuden sijaintiin aivoissa, mutta ei.

Sitten kirjoitat tällaista käsitepotaskaa ja tahallisen hyökkävää vähättelypropagandaa. Sinulle on miljoona kertaa yritetty selittää, että reduktion miten-kysymys on vielä miljoonien tiede/tutkimus  -koukeroiden takana (ja voi olla että kvanttiluonteensa mukaisesti sitä ei koskaan tyhjentävän fyysisesti pystytä selittämään). Sinä vaadit tänään Nobel-tasoista miten-selitystä Tiede-lehden keskustelupalstalta.

 

Uskovaisten yleisin hyökkäys tiedettä vastaan on nimittely (tiede)uskovaiseksi.Niin tässäkin ylläolevassa aggris aggriksen lainauksessa. Valitettavasti. Käyttäytyminen on vastenmielistä. Uskovaa saa nimitellä uskovaiseksi (en ole kohdannut uskovaa joka pitäisi tällaista nimittelyä vastenmielisenä). Kun argumenttipaukut loppuvat, alkavat jotkut nimitellä tiedemiehiä tiede-uskovaisiksi. Ei niin mieltäylentävää. Jos jotain asiaa ei tänään pystytä täydentävästi fyysisesti selittämään ei tarkoita sitä, että fyysistä selitystä ei olisi.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1112
Lentotaidoton

”Leibniz-kuilua” googlettaessani kovin tulee mieleen tuntemukset GDI:stä:

http://www.areiopagi.fi/2014/12/argumentti-tietoisuudesta-ja-intentionaalisuudesta-jumalaan-osa-2/

Esim: aggris aggris:

Tuli vain mieleen, että eikö naturalistisen tieteennäkemyksen mahdollinen ateistisuus perustunekin ateistin sisäiseen tilaan, josta käsin hänen naturalisminsa sitten "värittyy" ateistiseksi, vaikka se voisi olla antiateistinenkin? Jotkut teistiset tieteilijät saattavat ajatellakin tämän suuntaisesti.
Antiateistisen naturalismin puitteissa huoli Jumalan toimintatavoista korvautuisi naturalismiin pitäytyvällä tieteellisellä toimeliaisuudella, jota se itse asiassa käytännössä onkin, ja Jumalan ilmoituksen ja uskon alkuperäinen merkitys saisi ehkä enemmän sijaa mielessämme.
Älykkään suunnittelun sijaan voitaisiin mielestäni kaavailla luonnon lakien älykästä järjestelmää, joka tosin olisi Luojan tekemä tai Luojaan kuuluva ominaisuus, mutta ilmenisi meille puhtaan naturalistisesti - kuitenkin siis ilman ateistista väritystä.
Ateistien ja ehkä monien muidenkin yleinen harhaluulo, että Jumala-käsite olisi syntynyt tai ollut tarpeellinen tiettyjen ilmiöiden (kuten ukkosen jyrinän) selittämiseksi ja saisi nyt väistyä kaiken tullessa tieteellisesti paremmin selitetyksi, menettäisi naturalistisen tieteen olemuksellisen hyväksymisen jälkeen voimansa ja uskon olennainen merkitys, joka olisi saattanut peittyä Jumala-käsitettä koskevien harhakuvien alle, saisi mahdollisuuden kirkastua.. 
Tulipa kirjoitetuksi ilman yhtään harkintaa, mutta tuntui, että pakko se oli tehdä.”

Taikka täällä:

https://disqus.com/by/pentti_s_varis/

yllä aggris aggris: Olisin tosi tyytyväinen, jos joku fysikalisti selittäisi uskottavan tuntuisesti miten elämyksellinen tietoisuus aivoissa tai vastaavassa ilmenee, eikä vain julistaisi uskoaan tietoisuuden sijaintiin aivoissa, mutta ei.

Sitten kirjoitat tällaista käsitepotaskaa ja tahallisen hyökkävää vähättelypropagandaa. Sinulle on miljoona kertaa yritetty selittää, että reduktion miten-kysymys on vielä miljoonien tiede/tutkimus  -koukeroiden takana (ja voi olla että kvanttiluonteensa mukaisesti sitä ei koskaan tyhjentävän fyysisesti pystytä selittämään). Sinä vaadit tänään Nobel-tasoista miten-selitystä Tiede-lehden keskustelupalstalta.

 

Uskovaisten yleisin hyökkäys tiedettä vastaan on nimittely (tiede)uskovaiseksi.Niin tässäkin ylläolevassa aggris aggriksen lainauksessa. Valitettavasti. Käyttäytyminen on vastenmielistä. Uskovaa saa nimitellä uskovaiseksi (en ole kohdannut uskovaa joka pitäisi tällaista nimittelyä vastenmielisenä). Kun argumenttipaukut loppuvat, alkavat jotkut nimitellä tiedemiehiä tiede-uskovaisiksi. Ei niin mieltäylentävää. Jos jotain asiaa ei tänään pystytä täydentävästi fyysisesti selittämään ei tarkoita sitä, että fyysistä selitystä ei olisi.

0. GDI merkitsee, että asia jätetään tieteellisesti selittämättä ja todetaan sen asemesta GDI. Näin olen ainakin sen käsittänyt. Nytpä voisit osoittaa minun kirjoituksistani, missä olen turvautunut GDI:hin. Mutta entä jos uskomus että käytän GDI-"argumenttia"  onkin vain omassa päässäsi? Minun päässäni sellaista ei ole koskaan ollut.

1. "Sitten kirjoitat tällaista käsitepotaskaa ja tahallisen hyökkävää vähättelypropagandaa" Olisi ehkä hyvä vähän yksilöidä, mikä esittämäni näkemys/ehdotelma on käsitepotaskaa ja mikä tahallista vähättelyä. Kumpaakaan kun en itse tiedä kirjoittaaneni. Mutta jos voit osoittaa tuollaisia kohtia, voisin ottaa tarvittaessa opikseni.

2. "Uskovaisten yleisin hyökkäys tiedettä vastaan on nimittely (tiede)uskovaiseksi.Niin tässäkin ylläolevassa aggris aggriksen lainauksessa" Sama koskee tätä "syytöstä". Kirjoittaessa olen tarkoittanut aivan muuta, enkä arvannut, että ne voi noinkin tulkita. Niin mitkä? En tiedä, mutta että toisetkin ymmärtäisivät, olisi varmaan hieman eksplikoitava niitä kohtia, jotka näin tulkitset..

Ehkä samalla miettisit hieman tarkemmin, mitä olen kirjoittanut. Tosin et varmaan viitsi/uskalla?

Muutama tunti sitten keskustelin juuri pitkään kollegan kanssa. Keskustelun kuluessa hän mainitsi muun muassa, että Wolfgang Paulin mielestä mind-brain -ongelma on kaikkein tärkein ratkaistava. Toiveeni on, että muutkin tosissaan yrittäisivät ratkaista ongelman. Mutta sinun mukaasi sitä ei luultavasti voi ratkaista elinaikanamme. Voit tietenkin olla oikeassa tässä uskomuksessasi. Mitä uutta tietoa materiasta sen ratkaiseminen sitten mielestäsi vaatisi?

Totuus on se, että yksikään tämänhetkinen teoriarakennelma ei ole varmuudella lopullinen, eikö niin? Monesta asiasta on olemassa "virallisen" lisäksi joukko erilaisia hahmotelmia. Esimerkiksi YST:stä on monta varteenotettavaa kehitelmää. Mainitsen tässä vain O.K.Davtyanin ja Hagen Kleinertin hahmotelmat. Tämän näkökulman voisi laajentaa kehoitukseksi olla pitäytymättä juuri tällä hetkellä vallitsevaan yleisimpään näkemykseen. Esimerkiksi eetterin teoriaa ei tavallasi tarvitsisi väheksyen jättää huomiotta, vaikka monet fyysikotkin niin tekevät. Eetterin (fysikaalisen vakuumin) teoria ei liene vielä loppuun asti rakennettu. Kysellessäni viime viikolla Syksy Räsäsen blogin yhteydessä vakuumista meidänkin usein väittelemistämme asioista, Syksy ei edes tiennyt tai osannut vastata tiettyihin kysymyksiin, joihin sinulla on aina ollut varma, minun näkemykseni väheksyvästi tyrmäävä tieto. Ja joita voisi mielestäni pitää lähtökohtina naturalistista tietoisuuden teoriaa hahmotellessa.

 According to the philosophical point of view of Einstein, Dirac, Bell, Polyakov, ’t Hooft, Laughlin, de Broglie, Maxwell, Newton and other theorists, there might be a medium with physical properties filling 'empty' space, an Aether, enabling the observed physical processes.

Aivoja voi myös pitää hyvin tiheänä verkostona, johon Barabasin mukaan voi kehittyä Bosen-Einsteinin kondensaatti. Elämyksellinen tietoisuus voisi liittyä tuollaiseen kondensaattiin. Aivojen tilan muuttuessa sekä kondensaatin sijainti että sen mahdolliset moodit muuttuisivat ollen toisaalta elämyksellisiä tietoisuuden tiloja.

3. "Kun argumenttipaukut loppuvat, alkavat jotkut nimitellä tiedemiehiä tiede-uskovaisiksi. Ei niin mieltäylentävää." Miten se, mitä "jotkut" alkavat tekemään, liittyy keskusteluumme? Siksikö, että mahdollinen lukija ajattelisi minunkin tekevän niin?

Muistan kyllä hyvin, kun kerroit yhtyväsi :-) Lauriin sävyllä, että minun toivottaisiin häipyvän näiltä palstoilta. Ja silloin ei ollut kysymys sen kummemmasta kuin hieman poikkeavasta kvanttifysiikan tulkinnasta tai sen pohtimisesta, voisiko kvanttifysiikkaa soveltaa. Sen jälkeen olen pidättynyt häiritsemästä mielenrauhaanne ja välttänyt kvanttifysiikan mainitsemista aina kun mahdollista. Voisit tehdä luettelon, mistä asioista kanssasi ei sovi olla eri mieltä. Jos voisin, välttäisin sitten niitä..

Eetteri ja kondensaatti, niistä en mielelläni luopuisi edes tuomitsijoiden edessä.

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä4706

Kun keskustelumme menee suuntaan: enhän minä noin – sinähän noin, niin siitä ei paljoa kostu. Voin hyvin kuvitella Syksy Räsäsen tuntemukset. Ei ole kyse siitä, etteikö hän tiennyt tai osaanut. Sinulla ei taida hoksottimet juuri tässä kohdin (asenteesi vuoksi) oikein toimia. Oletko pohtinut mahdollisuutta, että hän vain on kyllästynyt tällaisiin (monet tiedemiehet valittelevat näitä tieteen enemmän/vähemmän harhaisia sivupolkuja imuroivia innokkaita mullavälähti-tieteilijöitä)? Räsänen vain sanoi asian kohteliaammin: en ymmärrä kysymystä (tätä hän on harrastanut esim. Eusan kysymysten itsetehdyn fysiikan kohdalla).

 

aggris aggris: Kysellessäni viime viikolla Syksy Räsäsen blogin yhteydessä vakuumista meidänkin usein väittelemistämme asioista, Syksy ei edes tiennyt tai osannut vastata tiettyihin kysymyksiin, joihin sinulla on aina ollut varma, minun näkemykseni väheksyvästi tyrmäävä tieto. Ja joita voisi mielestäni pitää lähtökohtina naturalistista tietoisuuden teoriaa hahmotellessa.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1112
aggris aggris

Pentti S. Varis (entinen P.S.V. ja psv): Nauru pidentää ikää, sanotaan, ja naurussa on muun muassa se etu, että suu on silloin nauravassa asennossa, eikä happaman ilmeen tavoin estä lymfakiertoa päähän.

Mutta veikkaan, että huumorilla on toinen, vielä oleellisempi merkitys ihmiselle. Ja ei yksin huumorilla, vaan kaikella etenkin vuorovaikutuksessa tapahtuvalla kommunikaatiolla. Mikä se voisi olla?

Kaikkeen aistimiseen kuuluu välttämättömänä pääosana tunnustelutoiminto. Esimerkiksi kosketusaisti alkaa varsinaisesti toimia vasta, kun "tuntokeräset" aivoperäisesti aktivoidaan ja sormea liikutellaan monilla eri tavoilla pitkin tunnusteltavaa pintaa (sanoi psykologian professori, jonka nimeä en muista, virkaanastujaisesitelmässään) . Kosketusaistin näin aktivoiduttua voidaan kokea jopa salaperäinen hyperacuity-ilmiö, ylitarkka aistimus.

https://www.google.fi/#q=hyperacuity

Klikkaamalla "Petri Ala-Laurila" voidaan tutustua silmän vastaaviin aktivoitumisprosessin tekijöihin, joista seuraava lyhyt esitelmäkin kertoo

 https://www.youtube.com/watch?v=ZniIYFSIcT8

Muiden aistien tavoin myös korva suorittaa samanlaisia tunnustelutoimintoja, minkä huomaa esim. herkistäessään korvansa kuuntelemaan hiljaisuutta. Osa hiljaisuuden huminasta voi olla merkki hyperacuitystä.

Suunnattoman komplekseiksi osoittautuneiden aistitoimintojen joukkoon lisäisin nyt yhden: ihmissuhdeaistin. Keskusteluvuorovaikutus on ihmissuhdeaistin pääkohtainen aktivoitumistapa. Lähettämällä erilaisia sanallisia viestejä vastapuolelle tunnustelija vastaukset kokiessaan saa tietoa kyseisen ihmissuhteen ominaisuuksista ja laadusta.

Ihmissuhteen tunnustelutoiminnon monenlaisiin aktiivisiin osiin kuuluvat erilaiset keskustelut puheenaiheineen. Huumori ja aprillaus ovat yksi näistä.

Huumorin eri lajien "esittely" keskustelussa on omiaan paljastamaan tunnusteltavasta ihmissuhteesta puolia, joiden tietäminen voi jossain tapauksessa olla tosi tärkeä.

Koko elämänprosessin tietoisuudessa ilmenevä alue on pohjimmiltaan aistimista. Aistimme ulkoisten asioiden lisäksi mm. oman päämme sisäisiä tiloja, joihin tietoiset tilatkin voidaan alustavasti lukea. Aistitoimintojen tutkimus on aistielinten toiminnan yllättävässä monimutkaisuudessa ja monesti myös niiden aivotasojen yhteenkietoutuneisuudessa ollut olennaisilta osin vasta  pintaraaputusta.

Moniaistielimenä toimivan ihmisen tärkeimmät aistitoimintojen lohkot liittyvät aivoihin. Toinen niistä on omien aivotilojen aistiminen. Tämän ilmiön syventävä tutkiminen voisi olla ajankohtaista. Toinen on taas toisten, erityisesti kanssakeskustelijoiden aivotilojen tunnusteleva aistiminen.

Aivoissa tosin tapahtuu paljon tiedostamattomia asioita, joita ei niiden tapahtumishetkellä aistita. Esimerkiksi matemaattisen ongelmanratkaisun jotkin vaiheet voivat olla sellaisia.

Kanssakeskustelijoiden aivotilojen tunnustelevan aistimisen monimutkaisuus ylittää kielellisten (tai vastaavien) tunnustelumoodien monimutkaisuuden, mutta pelkät kielelliset moodit ovat jo erittäin monimutkainen ja monitasoinen "tunnusteluverkko". Kukin moodi testaa keskustelukumppanin aivotilaa joltain osalta. Huumorin eri muodot ovat tällaisia moodeja. Niitä "käyttämällä" saadaan selville tiettyjen tietoisuuden osioiden virittymisherkkyys.

Omaa laatuaan olevana ihmissuhdeaistin moodina toimivat  myös uskontoon liittyvät puheenaiheet. Niiden yhteydessä paljastuu usein varsin radikaalia tietoa aistikohteesta, varsinkin, jos tunnustelu on muodoltaan adekvaattia. 

Aivan kuin silmän funktio ei ole pelkkä näkeminen, ihmissuhdeaistillakin on paljon funktioita. Tarkemmin ajatellen nämä funktiot kuitenkin osoittuvat ihmissuhdeaistin säikeiksi, joista muodostuu ihmissuhteittemme verkko. Osa säikeistä johtaa verkon kehityskelvottomiin osiin, osa taas kehityskelpoisiin tai jo pitkälle kehittyneisiin.

Arvioinnissa on elämyksellisellä tietoisuudella keskeinen rooli. Elämyksellisen tietoisuuden synty, olopaikka ja rakenne ovat kuitenkin toistaiseksi täysin avoimia ongelmia. 

Seuraa 

Tiedekokki

Kiti Müller on neurologi, joka 60 vuotta täytettyään teki uraloikan ja siirtyi Työterveyslaitoksesta Nokian lääketieteelliseksi asiantuntijaksi. Hän pitää tietoyrteillä maustetuista ajatusliemistä, mutta inhoaa huuhaarikkaruohoja.

Teemat