Aamu-uniset naakat nukkuvat vielä. Kuva Michael Müller.

Naakat ovat vuosisatoja eläneet ihmisten lähellä. Tikkurilan rautatieaseman läheisyydessä on vuosia oleillut naakka-yhdyskunta. Varhain aamulla linnut voi nähdä nukkumassa vieri vieressä, pienen metsikön puiden paljailla oksilla.

Sunnuntai-aamuna, kello seistemän maissa, seisoin aviomieheni kanssa metsikön reunalla. Muutama aamuvirkku naakka jo siellä jutteli, verrytteli ja teki pieniä pyrähdyslentoja. Aamun valjetessa, kaupungin herätessä, naakkoja ympäröivä äänimaailma monipuolistuu ja kovenee. Metsikön vieressä kuuluvat junien kuulutukset. Koiria ja ihmisiä ilmestyy aamulenkille.

Nukkumarauha on mennyttä. Naakkojen ääntely puissa voimistuu kuorolauluksi, kun aamu-unisemmatkin yksilöt heräilevät. Koko lauma, jossa on liki tuhat naakkaa, valmistautuu aamulentoon. Aluksi näemme pienen joukon ilmakieppejä. Yhtäkkiä, parissa sekunnissa, koko naakkalauma nousi siivilleen ja säntäsi taivaalle ja otti suunnan kohti Tikkurilan rautatieaseman korkeata tornia. Seurasimme valkenevaa taivasta vasten näkyvää parvilentoa, muotoaan muuttavaa, sykähdyttävän taidokasta. Taivaalta kuului kova siipien suhina. Parvessa ei törmäilty. Kyse on parviälystä, joka minulle, tätä luonnon näytelmää sivusta seuraavalle ihmiselle, näyttäytyy kiehtovana mysteerinä.

Konrad Lorenz sai vuonna 1973 lääketieteen Nobelin palkinnon mm. eläinten sosiaalista käyttäytymistä koskevista tutkimuksistaan. Hän kiinnostui naakoista jo 1920-luvun lopulla ja kertoo havainnoistaan yleistajuisessa kirjassaan Eläimet kertovat (Tammi 1. painos 1953, 5. painos 1989). Hän kuvaa, kuinka naakat kisailevat tuulen kanssa, hallitsevat ja hyödyntävät ilmavirtoja ja –pyörteitä. Linnut omaavat tarkan kyvyn arvioida etäisyyksiä. Kyse on taidoista, jotka linnut oppivat laumassa eläen lajitovereiltaan.

Modernit äänitystekniikat ja äänen analyysimenetelmät ovat paljastaneet, että lintujen kieli on monipuolisen rikas, vaikkakin ihmiskorvalle monin osin piilossa. Kuuloaistimme ei kykene erottelemaan lintujen äänien hienovaraisempia vivahteita; saatika, että ymmärtäisimme niiden merkitystä. Nauhoitetun äänen spektrianalyysillä ihminen pääsee kurkistamaan tähän äänimaailmaan. Linnun reviirilaulusta sekä yhteydenpitoon ja ruokailuun liittyvistä kutsuäänistä voi muodostaa spektrogrammi -viivakoodistot eli tunnisteet. Näiden avulla voidaan erotella toisistaan jopa yksittäiset linnut. Vuonna 2014 julkaistiin Behavioral Ecology –lehdessä tutkimus, jossa osoitettiin, että naakkojen poikaset oppivat vähitellen erottamaan oman emonsa yksilöllisen kutsuäänen.

Kondrad Lorenzin tutkimusten mukaan naakkalaumassa vallitsee tarkka nokkimisjärjestys sekä yksilöiden että naakkaperheiden välillä. Tämä edellyttää sitä, että yksilöt tunnistavat toisensa. Katsellessani ja kuunnellesani noin tuhatpäisen naakkalauman kaakatusta, mietin toimiiko hierarkkinen järjestelmä myös näin valtavassa joukossa lintuja. Voiko lyhyissä naakan  kja kja ja kjäär –äänissä olla todella niin paljon variaatioita? Vuonna 2011 ilmestyi tutkimus, joka osoitti Venezuelassa elävien villien viherpapukaijojen pelkän bib –äänen vaihtelevan eri yksilöillä niin, että 400 linnun yhdyskunnassa poikaset ja emot tunnistavat toisensa. Äänien spektrianalyysin yhdistäminen muuhun eläinten käyttäytymistä kartoittavaan tutkimukseen tarjoaa täten uusia keinoja tutkia naakkojen kuin muiden lajien lauma- ja perhe-elämää.

Sunnuntai-aamuna mietin Tikkurilan rautatieaseman luona, mitä kaikkea luonnossa onkaan meneillään, josta emme ole tietoisia. Ja kuinka moni kaupunkilainen on huomannut naakat ja seurannnut niitten aamutoimia ja taiturimaista muodostelmalentoa?

Kommentit (11)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1112

Konrad Lorenz kertoo kirjassaan, että hänen kerran kävellessä pihan poikki mustat uimahousut kädestä riippuen, hänen kesyt naakkansa syöksyivät raivoissaan rääkyen hänen kimppuunsa. Ne luulivat mustien uimahousujen olevan pahoinpidelty sukulaisensa..

Tämä nyt ei mahda olla pelkkää parviälyä; linnuilla älyä riittaa yksilötasollakin.

Äskettäin tehtiin kiinnostava koe, jossa naamioitunut tutkija härkki ikävästi lintuja, ilmeisesti variksia. Monen vuoden päästä tutkija taas kulki saman paikan ohi samalla tavalla naamioituneena. Linnut muistivat hänet vuosien takaa ja härkkivät vihaisina vastaan.

Kerran oli kova myrsky, ja tulin seuranneeksi varisten käyttäytymistä kuusen latvassa. Huomasin, kun yksi variksista alkoi tehdä myrskyssä kaikenlaisia kaarroksia ja silmukoita aivan kuin Hasse Wind konsanaan. Ja toiset kaksi varista tekivät perästä aivan samat temput. Koulutus tai "pinkkojen" teko kesti niin kauan kuin jaksoin katsella.

https://www.google.fi/#q=hasse+wind

SamikoKu
Liittynyt12.7.2010
Viestejä5364

Ihmisen sosiaalisuudesta. Aivojen muoto ja koko saattaa määrittää sosiaalisten suhteiden määrää. 

Paljonko sinulla on FB kavereita ja kuinka monen kanssa "diilaat" päivittäin tai useammin?
Kuinka monelle lähetät vain "joulukortin"?

Lukekaa myös linkistä. Siellä on lisää linkkejä.

http://www.medicaldaily.com/pulse/social-network-why-brain-limits-your-c...

Friend requests, followers, and notifications may make you out to be a social butterfly. However, despite how many friends you have, the truth is you’re only friends with less than half of your followers. In Brain Craft’s new video, “How many friends can you have?” writer and host Vanessa Hill says the magic number depends on the size of this part of the brain.

It is through the social brain hypothesis we are able to understand the size of our neocortex. It is believed its size is correlated with the size of our social groups. This is the outer layer of the brain that’s responsible for our higher functions, like conscious thought, language, or spatial reasoning.

A study published in the Journal of Human Evolution looked at the neocortex of other primates and compared it as a ratio to the size of the rest of their brain. Lemurs with a smaller live in social groups of nine compared to long-nosed monkeys with a larger neocortex who live with a group of 14. Meanwhile, the western red colobus monkeys with a slightly larger neocortex lived in groups of 32, but the chimpanzee — with the largest neocortex of all primates, except for humans — lives in groups of 53.

This pattern could be applied to humans except we don’t all live in local groups because we don’t groom each other like other primates. This led to the Christmas card experiment in a study published in the journal Human Nature. Researchers found the sending of Christmas cards can serve as a reflection of our social network. The average number of cards sent was 68, while a person’s average social network size was 153. This number reflects British anthropologist Robin Dunbar’s number that suggests our cognitive limit only allows us to comfortably maintain 150 stable relationships.

Dunbar’s number is consistent with the group size and Neolithic farming villages and armies during the Roman times. He also believes since our neocortex can only be so big, it’s actually harder for our brain to accommodate more relationships despite of what our social networks say.

Recent studies have built on this theory and suggest other brain regions may be able to determine more about our social life. The orbital prefrontal cortex, located just above the eyes, can actually determine whether you’re good at keeping friends, according to a 2012 study published in the journal Proceedings of the Royal Society B: Biological Sciences. "We found that individuals who had more friends did better on metalizing tasks and had more neural volume in the orbital frontal cortex, the part of the forebrain immediately above the eyes," said study author R.I.M. Dunbar. "The frontal lobes of the brain, in particular, have enlarged dramatically in humans over the last half million years."

Face-to-face interactions are what Dunbar considers a good quality relationship. The physical proximity to our friends and loved ones means we release more endorphins and have a higher level of oxytocin, which is needed for social bonding. As brain regions continue to evolve over time, it is possible we may be able to accommodate more friends than just 150.

Uskomalla tieteeseen voi olla vain hetkittäin oikeassa.
"Olet väärässä: Kirjoitusoikeutesi on peruttu."

Minijehova
Liittynyt10.10.2011
Viestejä480

Lintujen älykkyys on mielenkiintoista, koska niin pienillä aivoilla ei meidän käsityksen mukaan pitäisi pystyä juuri mihinkään ja silti linnut ovat pelottavan älykkäitä. 

 

Parviäly terminä ohjasi minun ajatukseni lentokuvioihin, jotka eivät liity älyyn mitenkään, vaan ovat ihan parin perussäännön varassa, kuten kalojenkin parveilu. Maagisen näköistä sellainen parveilu kyllä on.

Ah, this is obviously some strange usage of the word 'safe' that I wasn't previously aware of.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1112

Usein olen ihmetellyt lintujen ja kalojen kykyä edetä suurinakin parvina törmämättä toisiinsa. Se on tuntunut ihmeelliseltä, mutta sitten luin Hasse Windin luennon aloitteleville taistelulentäjille. Wind opetti muun muassa, että osuakseen vastustajan koneeseen täytyy sijoittua niin lähelle sen perää, että edessä lentävän koneen aiheuttama valtava tuulenpyörre ei enää tunnu eikä huojuta omaa konetta.

Ymmärsin vasta silloin, että ilmeisesti merkittävin lentoa tai kalojen uintia ohjaava tekijä on juuri väliaineen pyörteet, virtaukset ja paineenvaihtelut, jotka kalat tunnistavat äärimmäisen herkällä kylkiviivansa tuntoaistilla ja linnut vastaavalla hyvin herkällä aistillaan.

Törmäysvaara on nyt helppo välttää, kun yksilö vain ymmärtää pysytellä joka puolelta uhkaavien lentoliikkeiden tai uimaliikkeiden aiheuttamien paineisten pyörteiden tyynessä tasapainokohdassa.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1112

Eshel Ben-Jacob on tutkinut bakteerien parviälyä ja tehnyt siitä hämmästyttäviä havaintoja. Yksityinen bakteeri tunnistaa ympäristönsä tilan mukaan muuttuvat moninaiset kemialliset päästöt ja on varmaan myös usein johtimilla sähköisesti kytkeytynyt "lauman" läheisimpiin jäseniin.

Bakteerien genomissa on useita geenipiirejä, joiden tehtävänä on "tiedostaa" lauman tilanne ja toimia sen mukaan.

Muutos miljoonia yksilöitä käsittävän bakteeriparven elinolosuhteissa  aiheuttaa parven jäsenissä muutoksia, jotka ovat älykkäitä parven tai ainakin osan siitä henkiinjäämisen kannalta. Esimerkiksi nälkiintymässä olevan parven jäsenistä suuri, juuri nälkiintymisasteen vaatima osa uhraa elämänsä ja muodostaa ympärilleen ikään kuin kapselin, sarkofagin, jossa sen genomi kuitenkin voi säilyä yksilön kuolemasta huolimatta.

Eri bakteerilajeilla on huomattavasti toisistaan eroava älykkyys. Esimerkiksi erittäin älykkään bakteerilajin parvella on paljon enemmän toimintamahdollisuuksia kuin vähemmän älykkään bakteerilajin parvella. 

https://www.google.fi/search?q=bacterial+swarming&biw=1280&bih=553&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=EfLHVOXVN8bqOJvJgOgG

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1112

Tuli mieleen, että jos bakteereilla on parviälyä, miksei geeneiläkin? Vanha geenikäsitys, jonka mukaan geenit rajoittuvat genomiin, jossa ne jököttävät ikään kuin pussissa ja ehkä röntgensäteen tms. häiritessä pussin rauhaa mutatoituvat, ei helposti näytä parviälyn ilmentymältä.

Toisin on uuden geenikäsityksen laita. Sitä hallitsee HGT, horisontaali geenien siirtyminen, jossa geenejä ja jopa suuria geeniryhmiä on kulkeutunut yhden eliötyypin genomista toisen eliötyypin genomiin. Esimerkiksi mikrobien välillä on kulkenut niin paljon geenivirtoja, että likimain kaikki pikkuoliot ovat m:nsiä tai n:nsiä serkkuja keskenään.

Jos tapahtumaa visualisoi kuvittelemalla eri aikoina virranneiden geenien ja geeniryhmien reitit ja mikrobien sijainnit verkoksi, näkee biosfääriin syntyneen  tiheän verkon, geeniparven parviälyn tuloksen jähmetetyssä ajassa.

Missä sitten on vaadittava parviäly, tapahtumat aikaansaanut äly? Veikkaan, että se on Maupertuisin suuressa keksinnössä, jota professori Arto Annila tutkimuksissaan aina soveltaa ja joka lumosi suuren fyysikon Richard Feynmanin jo lukiolaisena, pienimmän vaikutuksen periaatteessa.

http://www.helsinki.fi/~aannila/arto/luonnonlait.pdf

http://www.helsinki.fi/~aannila/arto/

Jos Hermann Hakenin mielestä jo elektroni on pieni tietokone, sitä suuremmalla syyllä geenit ovat suuria tietokoneita. Siten ne pystyvät laskemaan pienimmän vaikutuksen periaatteen mukaisen ratansa ja suorittamaan siirtymisensä juuri oikealla, energiaa nopeimmin tasoittavalla tavalla.

https://www.google.fi/#q=hermann+haken

13021977
Liittynyt8.2.2015
Viestejä2
aggris aggris

Tuli mieleen, että jos bakteereilla on parviälyä, miksei geeneiläkin? Vanha geenikäsitys, jonka mukaan geenit rajoittuvat genomiin, jossa ne jököttävät ikään kuin pussissa ja ehkä röntgensäteen tms. häiritessä pussin rauhaa mutatoituvat, ei helposti näytä parviälyn ilmentymältä.

Toisin on uuden geenikäsityksen laita. Sitä hallitsee HGT, horisontaali geenien siirtyminen, jossa geenejä ja jopa suuria geeniryhmiä on kulkeutunut yhden eliötyypin genomista toisen eliötyypin genomiin. Esimerkiksi mikrobien välillä on kulkenut niin paljon geenivirtoja, että likimain kaikki pikkuoliot ovat m:nsiä tai n:nsiä serkkuja keskenään.

Jos tapahtumaa visualisoi kuvittelemalla eri aikoina virranneiden geenien ja geeniryhmien reitit ja mikrobien sijainnit verkoksi, näkee biosfääriin syntyneen  tiheän verkon, geeniparven parviälyn tuloksen jähmetetyssä ajassa.

Missä sitten on vaadittava parviäly, tapahtumat aikaansaanut äly? Veikkaan, että se on Maupertuisin suuressa keksinnössä, jota professori Arto Annila tutkimuksissaan aina soveltaa ja joka lumosi suuren fyysikon Richard Feynmanin jo lukiolaisena, pienimmän vaikutuksen periaatteessa.

http://www.helsinki.fi/~aannila/arto/luonnonlait.pdf

http://www.helsinki.fi/~aannila/arto/

Jos Hermann Hakenin mielestä jo elektroni on pieni tietokone, sitä suuremmalla syyllä geenit ovat suuria tietokoneita. Siten ne pystyvät laskemaan pienimmän vaikutuksen periaatteen mukaisen ratansa ja suorittamaan siirtymisensä juuri oikealla, energiaa nopeimmin tasoittavalla tavalla.

https://www.google.fi/#q=hermann+haken

 

Energia nopeimmin tasottavalla tavalla ei saa kehitystä aikaan, ts nousemaan korkeampaan vireystilaan

verottamalla saa varoja nostaa haluttu elektroni korkeampaan tilaan, nosto tapahtuu kokonaisuuden kehityksen puolesta

mInä. jOkaInen kIrjoItusvIrhe On tahallinen.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1112

 

13021977

 

aggris aggris

 Tuli mieleen, että jos bakteereilla on parviälyä, miksei geeneiläkin? Vanha geenikäsitys, jonka mukaan geenit rajoittuvat genomiin, jossa ne jököttävät ikään kuin pussissa ja ehkä röntgensäteen tms. häiritessä pussin rauhaa mutatoituvat, ei helposti näytä parviälyn ilmentymältä.

 Toisin on uuden geenikäsityksen laita. Sitä hallitsee HGT, horisontaali geenien siirtyminen, jossa geenejä ja jopa suuria geeniryhmiä on kulkeutunut yhden eliötyypin genomista toisen eliötyypin genomiin. Esimerkiksi mikrobien välillä on kulkenut niin paljon geenivirtoja, että likimain kaikki pikkuoliot ovat m:nsiä tai n:nsiä serkkuja keskenään.

 Jos tapahtumaa visualisoi kuvittelemalla eri aikoina virranneiden geenien ja geeniryhmien reitit ja mikrobien sijainnit verkoksi, näkee biosfääriin syntyneen  tiheän verkon, geeniparven parviälyn tuloksen jähmetetyssä ajassa.

 Missä sitten on vaadittava parviäly, tapahtumat aikaansaanut äly? Veikkaan, että se on Maupertuisin suuressa keksinnössä, jota professori Arto Annila tutkimuksissaan aina soveltaa ja joka lumosi suuren fyysikon Richard Feynmanin jo lukiolaisena, pienimmän vaikutuksen periaatteessa.

 http://www.helsinki.fi/~aannila/arto/luonnonlait.pdf

 http://www.helsinki.fi/~aannila/arto/

 Jos Hermann Hakenin mielestä jo elektroni on pieni tietokone, sitä suuremmalla syyllä geenit ovat suuria tietokoneita. Siten ne pystyvät laskemaan pienimmän vaikutuksen periaatteen mukaisen ratansa ja suorittamaan siirtymisensä juuri oikealla, energiaa nopeimmin tasoittavalla tavalla.

 https://www.google.fi/#q=hermann+haken

 

Energia nopeimmin tasottavalla tavalla ei saa kehitystä aikaan, ts nousemaan korkeampaan vireystilaan

verottamalla saa varoja nostaa haluttu elektroni korkeampaan tilaan, nosto tapahtuu kokonaisuuden kehityksen puolesta

Tosiaan, elektronit voisivat ehkä virittyessän muodostaa parviälyä ilmentäviä  joukkoja. Elektronin virittäminen energialla korkeampaan tilaan voisi epätarkkuusreaation perusteella tapahtua juuri "verottamalla" aikaa.

Tästä herää väistämättä kysymys, mikä on parviälyn syy.

Esimerkki luonnossa eri tasoilla valitsevista analogisuuksista on Falaco-solitoni

https://www.google.fi/#q=falaco.solitoni

Jos samaan tapaan oletetaan myös parviälyn syy analogiseksi jonkun muun oliojoukon älykkyyden kanssa, joudutaan toteamaan, että sen syy ei voi olla ainakaan aivoperäinen, koska parviälyä ilmentävät myös esimerkiksi bakteerit, joilla ei ole edes hermosoluja aivoista puhumattakaan 

https://www.google.fi/search?q=eshel+ben+jacob+bacterial+swarming&sa=N&biw=1280&bih=553&tbm=isch&tbo=u&source=univ&ei=iPjXVM_PBbCM7AagvIDQCA&ved=0CCUQsAQ4Cg#imgdii=_

Vaikka parviälykäyttäytymistä saadaan aikaan esimerkiksi tietokoneilla ohjelmoimalla parven jäsenet vuoroin lähentymään, vuoroin pysymään yhdessä ja vuoroin hetkellisesti loittonemaan, voidaan kysyä, ovatko oliot luonnossa todella pelkkiä tietokoneita, vai tarvitaanko parviälyn syntymiseen luonnossa myös jotakin muuta.

Veikkaan, että parviälyn perimmäisiä syitä on etsittävä luonnon yleisistä rakenteista, jotka "sijaitsevat" fysiikan lakien järjestelmän "tuolla puolen". Tällä ilmaisulla en kuitenkaan tarkoita mitään "haamuavaruutta", vaan naturalististen ilmiöiden "alkukotia", fysikaalista vakuumia.

Kaikki materia on peräisin vakuumista eli tyhjöstä. Materia koostuu tyhjön erilaisia konfiguraatioista. Materia ei kuitenkaan voi ilmetä esimerkiksi kertyneenä tyhjön "pinnalle" tai ylipäänsä ulkopuolelle, tyhjöllä kun ei edes ole "ulkopuolta". Materian, jopa koko maailmankaikkeuden, on välttämättä oltava tyhjön "sisässä", osa tyhjöä, josta se on syntynytkin. Itse asiassa se on vain tyhjön muuntuneiden olomuotojen kokoelma. (Selvennykseksi on todettava, että materiaksi luetaan sekä aine että säteily, jotka perimmiltään ovatkin yhtä).

Koska kaikki materia sekä on tyhjössä että koostuu tyhjöstä, tyhjössä piilee välttämättä jossain muodossa oleva tieto kaikista materian rakenteista ja materian erilaisista yhdistelmistä sekä näitä koskevista luonnonlaeista. Tästä voi jo saada aavistuksen törmäytyskokeissa, joissa suurienergiset protonit törmäävät. Törmäyksen energia "pukeutuu" tällöin moniin erilaisin vakuumissa tarjolla oleviin "pukimiin", erilaisiksi hiukkastyypeiksi. Mitään sekatyyppejä ei kuitenkaan muodostu; energiaa ei pueta millaisiin pukimiin tahansa, aina vain "muodinmukaisiin".

Hiukkasten syntyessä törmäyksien yhteydessä energiaa riittää monille hiukkasille. Miten sitten energia riittää paljon monimutkaisemmille tyhjön konfiguraatioille kuten älykkyydelle ja muille henkisille ominaisuuksille? Toimiessaan pienimän vaikutuksen periaatteen mukaisesti (kuten kaikki toimiikin) henkiset ominaisuudet saavat olemassaolonsa samaan tapaan kuin hiukkaset. Vaatevertausta jatkaakseni kutakin henkistä ominaisuutta kuten kieltä ja kulttuuria vastaa tyhjössä jokin monimutkainen vaatetustyyppi, josta lisäämällä tai vähentämällä kaulaliinoja, takkeja, sukkia jne. saadaan erilaiset kulttuuriset versio.

Myös parviäly on yksi tällainen "vaatetustyyppi", jonka muunneltuja muotoja vakuumissa puetaan erilaisille olioryhmille, lisävarustukseksi tyhjön erilaisille konfiguraatioille.

Viimeksi sanotusta ilmenee myös mahdollisuus testata vakuumihypoteesia kokeellisesti. Jos esimerkiksi kulttuuripiirteitä voidaan muuttaa diskreetein, ikään kuin kvanttisin variaatioin, pukimien alkuperä tyhjössä osoittautuu todennäköisemmäksi.  

Seuraa 

Tiedekokki

Kiti Müller on neurologi, joka 60 vuotta täytettyään teki uraloikan ja siirtyi Työterveyslaitoksesta Nokian lääketieteelliseksi asiantuntijaksi. Hän pitää tietoyrteillä maustetuista ajatusliemistä, mutta inhoaa huuhaarikkaruohoja.

Teemat