Tästä ei tieteen tykkääjä voi olla tykkäämättä. Arvostettu saksalainen aivotutkija, Max Planck -instituutin sosiaalisen neurotieteen osaston johtaja Tania Singer on ottanut tavoitteekseen tieteen keinoin lisätä ihmisten myötätuntoisuutta. Singerin missiota esitteli Science-lehti nelisivuisessa artikkelissa Concentrating on kindness.

Singerin mukaan on kaksi tapaa tuntea empatiaa: myötätuntoisen rakastava ja kanssakärsivä. Rakastava tapa on empaattiselle itselleen miellyttävä, ja tällä tavoin empaattinen voi auttaa muita ihmisiä tehokkaimmin. Kanssakärsivä tapa sen sijaan on empaattiselle tuskallinen ja voi johtaa auttajien loppuunpalamiseen.

Tähän asti aivotutkimuksissa on kuitenkin tutkittu lähinnä tuota kanssakärsivää tapaa, Singer huomauttaa. Hän on nyt aloittanut tutkimusprojektin, joka keskittyy rakastavaan empatiaan ja kokeilee, voiko sitä opettaa ihmisille meditaation keinoin. Science-lehden mukaan projekti jatkuu vuoteen 2015 mutta alustavia tuloksia on odotettavissa jo vuonna 2014.

Singer kollegoineen on tänä syksynä myös julkaissut myötätunnon tutkimisesta ja edistämisestä pitkän sähkökirjan Compassion, bridging practice and science, jonka voi ladata ilmaiseksi.

Tuntuuko mahdottomalta ajatukselta, että omaa reagointitapaa voisi tuolla tapaa säätää?

Kyllä siihen pitäisi varmaankin useimpien pystyä, koska jopa psykopaateista ainakin osa pystyy. Psykopaatti ei yleensä tunne myötätuntoa, mutta esimerkiksi Science-lehden Singer-jutussa kerrotaan psykopaatista, joka aivomittauksen aikana tutkijoiden pyynnöstä tuotti aivoissaan empatiareaktion. Kyky siihen oli siis olemassa, vaikka reaktio ei käynnistynytkään automaattisesti.

Vastaavasti Hanna Nikkasen ja Anu Silfverbergin Long Play -jutussa Pimeyden ydin neurobiologi James H. Fallon, joka on diagnosoinut itsensä prososiaaliseksi psykopaatiksi, kertoo tahtoessaan pystyvänsä suhtautumaan toisiin ihmisiin myötätuntoisen kaltaisesti ja että hän yleensäkin pyrkii siihen: ”Ajattelin, että kun kerran osaan manipuloida ihmisiä, miksi en yrittäisi manipuloida itseäni.”

Meditaatio saattaa olla toimiva apukeino myötätuntomoodin hakuun. Sen kokeilemista ainakin Singer suosittelee. Jos kiinnostaa, miltä meditaatio tuntuu aloittajasta, lue toimittajamme Mikko Puttosen juttu Mieli haltuun, kiitos! Mikko kävi testaamassa itse, ja ennakkoskeptisyys vaihtui varovaiseen kiinnostukseen.

Kommentit (16)

Metusalah

Kun pohditaan aivojen toimintakenttää, liikutaan usein abstraktien käsitteiden välimaastossa. "Empatia" ja "sympatia" ovat yhtälailla abstrakteja suureita kuin "viha" ja "rakkaus" tai "ilo" ja "suru". Ominaista näille käsitteille on se, että niitä on vaikea mitata millään indikaattorilla; jos sanon: "Minä rakastan sinua", kukaan toinen ei voi kiistää tätä väitettä, vaikka en puhuisikaan totta.
Oman käsitykseni mukaan Petrin blogiaihe - myötätunto - on perimän kautta saatu ominaisuus, jota toki varhaislapsuuden ja kasvatuksen myötä voidaan jossain määrin ohjailla, mutta joka aikuisiällä toimii tahdosta riippumatta, eri yksilöillä erilaisin painotuksin.
Mikäli myötätunto (ja sääli, mikä liittyy läheisesti tähän käsitteeseen), olisi aikuisen ihmisen opittavissa oleva asia, maailmassa vallitseva raastava epäoikeudenmukaisuus olisi jo kauan sitten onnistuttu poistamaan.
(Kirjoitin tämän ennen syventymistä blogin viitetutkimuksiin. Saa nähdä muuttuuko mieleni luettuani Tania Singerin kirjoitukset aiheesta :-)

Pentti S. Varis

http://www.markkuojanen.com/psykologia/mista-psykopatiassa-on-kysymys/

Markku Ojanen korostaa psykopatian sidonnaisuutta yhteiskunnan muotoon. Joissakin kulttuurin muodoissa , esim. amisheilla, ei psykopatiaa juurikaan esiinny. Länsimainen suorituspaineinen yhteiskunta taas mahdollistaa luontevammin psykopaattisten taipumusten toteutumisen. Tämän ajatuksen kanssa on hyvässä sopusoinnussa se, että psykopaatti voi manipuloimalla tehdä itsestään ainakin hetkellisesti empatiakykyisen. Mieleen nousee kysymys, onko psykopaattisen ihmisen aivoissa jonkinlainen väliseinä, joka estää empatiajärjestelmän ilmitulon, vaikka tämä järjestelmä aivoissa onkin.

Empatiajärjestelmä (tai "väliseinä") voi saada myös liian vähän verta ja sen mukana happea, mistä seuraa solujen vaipuminen "uneen". Tällöin solut voitaisiin herättää ylipainehappihoidolla HBOT

https://www.google.fi/#q=eshel+ben+jacob+HBOT

Sampo Manninen

Myötätunto on todellakin opittavissa ja meditaatio on mitä oivallisin työkalu siihen. Tiede on meditaatiota tutkinut jo vuosikymmenten ajan, suurin osa tutkimuksista on kuitenkin keskittynyt meditaation vaikutuksiin fysiologiaan. Meditaatio muuttaa aivojen tapaa käsitellä tietoa, tai oikeammin niitä polkuja, joita ajatusprosessit etenevät. Meditaatio vaikuttaa myös aivojen välittäjäaineisiin ja aivonesteen koostumukseen, se puolestaan vaikuttaa merkittävästi aivojen toimintaan kaikenkaikkiaan. Olen itse parhaillaan tekemässä itselläni koetta, jossa tutkitaan miten ruokavalio, meditaatio ja muut seikat vaikuttavat aivojeni toimintaan. Aivojeni sähköinen toiminta mitataan kattavasti noin kahden kuukauden välein ja muutokset kertovat eri asioiden vaikutuksesta. Tätä tutkimusta voi seurata blogissani www.namastesam.com sivuilla ja sieltä voi myös ladata äänimeditaatioita, joilla pääsee kokeilemaan miten meditaatio rentouttaa ja helpottaa oloa.

Petri Riikonen
Liittynyt16.3.2005
Viestejä245

Ikävä kyllä nettisivun uudistuksessa tämän tuoreimman postaukseni kommentit eivät näköjään automaattisessa migraatiossa siirtyneet vanhalta saitilta uudelle, vaan hävisivät bittiavaruuteen. Olen pahoillani kommentoineiden puolesta.

Vanhempien postausteni kommentit näyttävät sentään onneksi siirtyneen, joten kommentoijien vaivannäkö valui hukkaan vain tämän postauksen osalta.

Joka tapauksessa tervetuloa uudelle saitille! :) Ainakin toimituksen kannalta tämä oli parannus, sillä teknisessä uudistuksessa saimme ison työkalupaletin, jolla voimme muokata sivustoa ihan eri tavalla monipuolisesti kuin ennen.

Metusalah

Myötätunto on mielentila, ei mielipide tai tietoon perustuva fakta. Sen vuoksi pitäisin myötätunnon "oppimista" vähintäänkin kyseenalaisena mahdollisuutena. Pahantahtoisesta ihmisestä ei saa hyväntahtoista yksilöä kuin aivan poikkeuksellisen tapahtuman - esim. vakavan sairastumisen - kautta. Tällä kommentilla en aseta kyseenalaiseksi Seppo Mannisen käsitystä meditaation vaikutuksesta aivoihin.

Pertti

Mind and life instituutti pyrkii kehittämään tieteellistä ymmärrystä mielestä kärsimyksen vähentämiseksi ja hyvinvoinnin lisäämiseksi.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan: http://www.mindandlife.org/

Näitä tutkimustuloksia 12 vuoden ajan seuranneena ja omakohtaisesti harjoituksia tehneenä voin vakuttaa, että myötätuntoa voi todellakin oppia.

Metusalah

Jos myötätunto olisi opittavissa/opetettavissa oleva asia, silloinhan kaikki muutkin emootiot, kuten ilo, rakkaus jne. voitaisiin saavuttaa opiskelemalla. Tästä puolestaan seuraisi se, että yhteiskunnassa olisi vain empaattisia, iloisia ja onnellisia ihmisiä. Näin ei kuitenkaan näytä olevan; pikemminkin päinvastoin.
En tietenkään voi – enkä edes halua – kiistää sitä, jos joku omakohtaisesti kertoo onnistuneensa meditaation tms. avulla oppimaan myötätuntoa, mutta kuka on ”mitannut” sen, etteikö tällaiset oppilaat ole olleet jo lähtökohtaisesti empaattisia? Hyväntahtoiset päämäärät itsensä kehittämisessä ovat ominaisia vain hyväntahtoisille ihmisille.

Kari Luoto

Olet oikeassa, myötätunto on todellakin tunnetila, ja taipumus sen kokemiseen on synnynnäinen. Kristillinen "rakkaus" on hyvä esimerkki rationalisoidusta tunteen simuloimisesta.

Kun myötätuntoon kykenevä ihminen näkee kärsimystä, hänen aivonsa pyrkivät samaan tilaan, kuin kärsivän ihmisen aivot.

Myötätuntoon vaikuttavat oikean aivopuoliskon ja otsalohkon toiminta. Joillakin henkilöillä on synnynnäisesti ne yhteydet, jotka ovat välttämättömiä myötätunnon kokemiselle, joillakin ei. Pidän periaatteessa mahdollisena näiden yhteyksien toimivuuteen vaikuttamista.

Pentti S. Varis

http://www.sciencedaily.com/releases/2013/10/131010105039.htm

Tässä kerrotaan, että tietty geenivariantti saa kantajansa näkemään maailman voittopuolisesti negatiivisena. Ihmistuntemus puolestaan opettaa, että on joitakin ihmisiä, jotka löytävät kaikesta positiivisia puolia ja pyrkivät selittämään kaikki parhain päin.

Voisi olettaa, että maailman negatiivisena näkevät ilmentäisivät etupäässä kanssakärsivää empatiaa ja positiivisemmat yksilöt myötätuntoisen rakastavaa empatiaa.

Mihin sitten perustuu empaattisuutensa kehittäminen meditaation avulla? Oma veikkaukseni on, että on eräänlainen "esiolema", jossa kaikki sekä fyysiset että henkiset ominaisuudet piilevät. Fysiikan mukaisesti nimitän tätä tilaa vakuumiksi, jonka olemusta olen alustavasti selittänyt mm. parissa puheenvuorossani seuraavalla sivulla:

http://www.tiede.fi/keskustelut/psykologia-aivot-ja-aistit-f12/elainten-...

Veikkaan, että kestävä yhteys vakuumiin ja siinä piilevään ominaisuuskirjoon toteutuu ensisijaisesti genomin kautta. Erityisesti aivosolujen genomikollektiivin kontakti vakuumin kanssa syventyy meditaatiossa, jolloin vakuumista virtaa ihmiseen (joka itse asiassa on alun perin vakuumin osa), uusia ulottuvuuksia, kuten kasvanutta empatiakykyä

Voidaanko näitä hajanaisia näkemyksiä mitenkään perustella? Ei välttämättä tieteellisesti, mutta tunnetaan tapahtumia, jotka itse mysteerioina viittaavat jonkinlaiseen ominaisuuksien "säiliöön".

Yksi tällainen mystinen ilmiö on "meditaatiossaan liian syvälle menneiden" tai muuten ongelmiin joutuneiden hoitonakin joidenkin psykiatrien käyttämän mandalan idea.

https://www.google.fi/search?q=mandala+pictures&tbm=isch&tbo=u&source=un...

Tarkennettuna ilmiö, jossa mietiskelijä tai joogi näkee silmissään mandalan ilman, että koskaan olisi nähnyt sellaista reaalimaailmassa. Tavalliset unet voidaan usein tunnistaa mukaelmiksi kaikesta siitä, mitä todellisuudessa on koettu. Elvyttävä mandala-uni ensi kertaa nähtynä on jotain, mitä reaalimaailmassa ei koskaan ole kohdattu, ja jonka aivoperäisyyttä on mahdoton ymmärtää.

Syvä mietiskely ja jooga voivat johtaa jännittäviin elämänkohtaloihin, jotka myös voivat olla vakuumiperäisiä geenien säätelyverkostoihin tulleita muutoksia. Miltä ne voivat tuntua, olen kertonut kolmessa puheenvuorossani Marko Haminon blogin "Uskonnoista, tieteestä ja demokratiasta" kommenttiosastossa.

En ole mieltänyt itseäni kovin empaattiseksi, mutta vasta sairastettuani aivoinfarktin tajusin, että eräissä menneisyyden tilanteissa minun olisi pitänyt harjoittaa empaattisuutta, mutta en tajunnut tehdä sitä..

Pentti S. Varis

http://www.sciencedaily.com/releases/2013/11/131101172313.htm

Tässä kerrotaan uudesta yllättävästä havainnosta, jonka merkitystä tutkijat eivät vielä ymmärrä. Kun aivosolujen DNA-sisältöjä on verrattu, on havaittu, että ainakin 40 % aivosoluista omaa erittäin paljon toisistaan poikkeavan DNA-sisällön. Tutkijat nimittävätkin aivojen DNA-kokoelmaa osuvasti tilkkutäkiksi. Esiintyy geenejä, jopa kromosomeja, jotka eivät ilmeisesti ole edes vanhemmilta perittyjä, ja joiden alkuperä ja tehtävä on usein tuntematon.

Selitysyrityksiä voi kuitenkin tehdä. Ensimmäinen yritys on ymmärtää DNA-diversiteetti sen oletukseni näkökulmasta, että tietoisuuden viimekätinen elin aivoissa olisikin hermoimpulssien asemesta aivosolujen DNA-kollektiivi. Tämän oletuksen tärkeimpiä perusteluja on hermosoluttomien eliöiden kyky toimia mielekkäästi ja ilmeisesti olla hivenen verran tietoinen (etevä aivotutkija Giulio Tononi ainakin kannattaa ajatusta pienimpienkin ötököiden tietoisuudesta). Näiden eliöiden kyky mielekkääseen toimintaan perustuu enimmäkseen niiden DNA:han kohdistuneisiin moninaisiin vaikutuksiin.

Toiseksi voisi veikata perus-DNA:lla olevan kyvyn luoda tarvittaessa uusia osia mm. uusiin tilanteisiin sopeutumisen, opimisen, tietoisuuden ja erilaisten sairauksien torjunnan edistämiseksi.

Kolmas veikkaus voisi olla suolistobakteerien DNA-kollektiivin vaikutusten tai jopa DNA:n tihkuminen suolistosta aivoihin. Aivojen DNA-diversiteetista oletettavasti johtuvien sairauksien kuten skitsofrenian, Alzheimerin taudin ym. tekijöiden yhteys suolistoflooraan on varmistunut, mutta yhteyden mekanismi on vielä tuntematon. Aivoihin syntyneen tilkkutäkin ja suoliston mikrobiotan yhteys voisi olla tällainen mekanismi yhteyden toteutuessa esim. veren- tai lymfakierron välityksellä.

Joissakin tapauksissa myös psykopatian luonteinen tila voisi perustua osittain suolisto-aivot -akselin tiettyihin moodeihin. Tietty tilkkutäkkikuvio olisi edullinen psykopatian ilmenemiselle, joku toinen taas edustaisi empaattisempia aivotiloja. Suoliston kunnostaminen esim. probiootein tai ulosteensiirtohoidoin, jotka usein auttavat monssa sairauksissa, olisi tällöin mahdollisuus auttaa empaattisuuden puutteesta tai rasittavasta empaattisuudesta kärsivää.

höh

Jos myötätunto olisi opittavissa/opetettavissa oleva asia, silloinhan kaikki muutkin emootiot, kuten ilo, rakkaus jne. voitaisiin saavuttaa opiskelemalla. Tästä puolestaan seuraisi se, että yhteiskunnassa olisi vain empaattisia, iloisia ja onnellisia ihmisiä.
(...)
Hyväntahtoiset päämäärät itsensä kehittämisessä ovat ominaisia vain hyväntahtoisille ihmisille.

Siis, "voitaisiin saavuttaa", mutta miksi ihmeessä "ei-hyväntahtoiset ihmiset" haluaisivat edes opiskella tällaisia emootioita?

Leena

Tosiaan oikeaa kirjoitusta. Perityt geenit, kasvatus, kasvuympäristö, vanhempien esimerkki, lapsen luontaisen herkkyyden vaaliminen, elämänarvojen vaikutus lapsiin on myös mielestäni merkittävä tekijä minkälaiseksi ihminen kehittyy tunne elämältään. Vain aito vanhempi voi kasvattaa myötätuntoa tuntevia lapsia. Nykyään on vanhemmille tehty niin paljon työtä ettei he pysty kasvattamaan omia lapsiaan luonnollisesti, kuten esim.sata vuotta sitten. Sillon ihmiset auttoivat toisiaan, olivat lähempänä arjessa mukana vauvat ja vaarit. Mielestäni kyky tuntea toisen ilo tai suru on normaalia ihmiselle, joka ei ole saanut esim.otsalohkon vammaa, siis ruumiillista. Siellähän ne tunne-elämän keskukset on ja toinen puoli sydämessä. Toki kasvattaa täytyy luonnettaan kai koko lopun ikää. Rakkaus karkoittaa vihan, viha on pahasta.

Leena

Meditaatio tuo kuulema hetken helpotuksen, mutta kehoittaisin kohteliaimmin tutustumaan sen haittapuoliin. Mutta kukin tekee kaikkensa etsien onnea ja rauhaa elämäänsä. Olisi hyvä jos asiakkaalle kerrottaisiin hyvät ja huonot puolet "hoidoista". Siten voisivat sekä hoitaja että hoidettava säästyä jälkiseuraamuksilta. Leikattavallekkin kerrotaan plussat ja miinukset. Eikös se olisi reilu peli? Ettei yksin mene johonkin vaan kokeilemaan. Kommentoin vielä tähän sen takia, koska olen kuullut luotettavalta taholta sen toisenkin puolen meditaatiosta, joogasta yms. Useamman henkilön kokemukset. Jos teet tätä työksesi? Tai itsellesikö vain? Tietenkään en puutu niihin asioihin. Rikotusta eheäksi ja entistä kestävämmäksi! että sitä kautta ainakin tulee myötäelämisen taito, jos on tullakseen, ja välttyy katkeroitumiselta.

Shadowdancer

Mitä haittapuolia meditaatiosta voisi olla? Joogassa tietysti, jos tekee liian paljon ja väärin asentoja, voi tulla vaurioita kuten muussakin liikunnassa ja urheilussa...

KF

Tosiaankin, mitä haittavaikutuksia on meditaatiolla? En muista nähneeni ainuttakaan haittavaikutuksista kertovaa tekstiä.

Seuraa 

Tieteen tykkääjä

Petri Riikonen on Tiede-lehden toimitussihteeri ja mikrobiologi, jota kiinnostaa elämä, maailmankaikkeus ja kaikki. Hän etsii tieteestä hyötyjä ja iloja.

Teemat

Blogiarkisto