Kirjoitukset avainsanalla viihde

Manhattanin Keskuspuistoa Google Mapsin katunäkymästä.
Manhattanin Keskuspuistoa Google Mapsin katunäkymästä.

Tee varaslähtö. Minäkin matkustin New Yorkiin jo ennen lomani alkua.

Älkää kertoko pomolleni ;) , mutta tänä kesänä keksin, että pitkän virtuaalisen lomamatkan voi aivan hyvin aloittaa jo ennen loman alkua. Asetuin jo alkukesän viimeisten kiireisten työviikkojen aikana New Yorkiin, ja tein sieltä iltaisin ja viikonloppuisin retkiä Hudsonjoen laaksoon sekä valtateitä pitkin sisämaahan. Matka jatkui sitten melkein koko lomani ajan.

Reissasin Google Mapsin katunäkymiä vierittämällä, kuten viime kesänäkin. Silloin kuljin Etelä-Englannin fossiilirannikolla, Jurassic Coastilla. Silloin olin virtuaalituristina ensikertalainen, mutta tykästyin matkustustapaan niin, että tänä kesänä se tuntui jo itsestäänselvältä lomanviettovalinnalta.

Minun tapauksessani virtuaaliturismi kolahti niin vahvasti siksi, että ms-tautini takia en nykyisin jaksa reissata perinteisin menetelmin. Uskon kuitenkin, että virtuaalimatka voi olla elämys täyskuntoisellekin ihmiselle.

Kahden reissun tuoman kokemuksen syvällä rintaäänellä paljastan tässä matkareseptini muiden kokeilunhaluisten virikkeeksi:

1. Pettymyksen torjumiseksi tarkista ensin, että matkakohteesi on kuvattu Google Street Viewillä. Paras kattavuus on Pohjois-Amerikasta, Euroopasta ja Australiasta.

2. Läsnäolontunteen saavuttamiseksi ajele katunäkymällä ainakin silloin tällöin katuja ja teitä pitkin sen sijaan, että pelkästään pomppisit kartan kautta näkymästä toiseen. Myös puistokäytävillä on kiva kuljeskella. Reaalikuljeskelun tavoin virtuaalikuljeskelussa voi löytää kulman takaa jotakin odottamatonta.

3. Antoisuutta matkaan saat panostamalla vastaaviin ajattelun apuvälineisiin kuin reaalimatkallakin: karttoihin sekä matkaoppaisiin ja muihin kohteesta kertoviin tai tarinaltaan sinne sijoittuviin kirjoihin. Jos löydät kiinnostavan matkakertomuksen, voit reissata kirjoittajan jalanjäljillä heti lukiessasi.

4. Elävyyttä saat liikkuvasta kuvasta. Youtubesta melko varmasti löydät kohteestasi senhenkisiä videoita kuin haluat katsella. Tunnelmaa tuo myös kohteeseen sijoittuvan leffan katselu.

5. Tallentaaksesi kivoimpia katunäkymäbongauksiasi ota kuvia. Sen voi tehdä ruutukaappauksilla, mutta ehkä virtuaalikokemus tuntuu elävämmältä, jos näpsit kamerallasi.

6. Live-nettikameroista voit käydä kurkkaamassa tunnelmia paitsi matkan aikana myös sen jälkeen. Virtuaalilomapaikasta ei ole pakko täysin poistua.

Lopuksi vielä muutama New York -virtuaalivinkki Googlen katunäkymäkeikalle. Alun perin valitsin kohteen, koska halusin tutustua alueen geologiaan. Siinä sivussa löysin kuitenkin muutakin, mikä toimi virtuaalisesti hyvin:

1. Ajele Brooklynilta Brooklynin sillan yli Manhattanille. Klassikon ainesta virtuaalisestikin.

2. Brooklynista korkean Williamsburgin sillan päältä on komea näköala East Riverin telakka-alueen yli Brooklynin sillan suuntaan.

3. Ota jokin New York -matkaopas ja ajele Manhattanilla jokin sen neuvoma kävelyreitti. Itseäni viehätti suomenkielisen Mondo New York -iPad-appsin ”ensikertalaisen Manhattan” -teemapäiväreitti.

4. Kiertele Keskuspuistossa. Minulla humahti siellä rattoisasti pari päivää. Yksi syy on se, että löysin erinomaisen puisto-opaskartan iPadiini. Toinen syy on se, että puiston laidalla olevan Metropolitan Museum of Artin saleihin pääsee Googlen katunäkymällä. Lisäksi museon omilta nettisivuilta kunkin salin teoksia pääsee ihailemaan isompina kuvina.

5. Katso jokin New York -leffa ja käy sen kuvauspaikoilla. Kaikkea löytyy väliltä Aamiainen Tiffanylla – Ghostbusters.

Jos Yhdysvaltain geologia sattuu kiinnostamaan, voin suositella esimerkiksi seuraavia sähkökirjoina löytyviä kirjoja: Annals of the former world, jossa kirjoittaja reissaa eri geologien kanssa Yhdysvaltain valtateitä, ja 101 American geo-sites you’ve gotta see, joka esittelee kohteita osavaltioittain. 

Takuupysyviä eivät virtuaalimatkan muistotkaan sentään ole. Olin ajatellut suositella yhtä erinomaista New Yorkin geologiaa esittelevää videota, jota katselin pariinkin otteeseen, mutta tällä välillä se olikin jo poistettu Youtubesta. Nyyh. :(

New Yorkin seudun kuuluisin geonähtävyys. Nämä Hudsonjoen Palisades-rantakalliot New Yorkia vastapäätä ovat muistumaa siltä ajalta, kun supermanner Pangaia alkoi hajota ja Atlantin valtameri revetä sen keskelle. Palisadesit muodostuivat valtavassa basalttilaavan purkauksessa, joka tunkeutui aiempien sedimenttikivien väliin jopa 300 metriä paksuna vaakakerroksena noin 190 miljoonaa vuotta sitten. Kuva George Washington -sillan päästä Google Mapsin katunäkymästä.

Kommentit (1)

Petri Riikonen
Liittynyt16.3.2005
Viestejä245

Lukija Oulusta lähetti sähköpostitse hyviä lisävinkkejä virtuaaliturismiin. Hän lupasi, että saan julkistaa ne täällä blogikeskustelussa. Ainakin minulle, joka en ole kovin teknisesti suuntautunut ihminen, nämä ovat tosi hyviä vinkkejä seuraaviin virtuaalilomakertoihin:

”Kannattaa asentaa Google Earth, jolla pääsee tarkemmin valitsemaan mitä kohteita näkyy.  Tasoista voi Galleria-osasta valita esim. 360 Cities-pallopanoraamakuvat, joihin kyllä pääsee suoraankin esim.
http://www.360cities.net/image/national-park-kurjenrahka-finland?utm_source=google_earth&utm_medium=all_images#0.00,0.00,70.0
Näillä pääsee pyörimään kannoillaan mielenkiintoisissa paikoissa laidasta laitaan.  Hiiren rulla zoomaa, nuolilla on helppo panoroida (hiiri toimii vähän takaperoisesti).  Yksi todella hieno toteutus on
http://astrofotografen.se/auroraborealis.html
Katselu vaatii yleensä Adobe Flash-pluginin, joka tulee (ja päivittyy) kätevimmin Google Chrome-selaimen mukana.
Google Earthillä pääsee myös "lentämään" kallistamalla katselukulmaa (helpoimmin Shift ja nuoli alas).  Shift ja nuolet sivuille kiertävät kohdetta kun taas Control + nuoli kääntää kuvakulmaa.  Perustilaan pääsee nopeasti painamalla r (reset - pohjoinen ylös ja kallistukset pois).  Andeilla ja Himalajalla riittää vuoria tutkittaviksi.  Panoramio-kuvista pääsee "turistikuviin" ja Street View-ukkoa raahaamalla näkee ensin kuvatut tiet sinisenä ja ukon voi pudottaa kuten selaimessakin valittuun kohtaan.  Tiellä pääsee eteen- ja taaksepäin parhaiten hiiren rullalla.
Jos tietokoneen liittää "3D" eli stereotelkkariin tai näyttöön, voi maisemista nauttia myös stereokuvana.  Se vaatii pientä viritystä laitteistosta riippuen, mutta se tarvitsee tehdä vain kerran.
Muita hyviä tasoja ovat tiet, lentokentät, tulivuoret, National Geographic-kuvat (myös merikohteissa) jne. Isolla telkkarilla virtuaaliturismista pääsee nauttimaan parhaiten.  Kokoruututila käyttöön (yleensä F11-nappi, jota voi joutua painelemaan pari kertaa) ja  esim. marraskuinen ilta työpäivän jälkeen piristyy kummasti pienellä maailmanympärimatkalla!
Hyvät Youtube/Vimeo/..-videot voi ladata omalle levylle tällä ilmaisella 4K Video Downloader-ohjelmalla
http://www.4kdownload.com/download
siltä varalta että video sattuu katoamaan. Omalta levyltä katselu käy sujuvasti nykimättä.”

Dimetrodon, dinosauruksiakin oudompi ja muinaisempi. Kuva: Danielle Dufault

Muinaisjättiläinen pystyisi syömään isän.

Kuten ”kaikki” tietävät, Dimetrodon ei kuulu dinosauruksiin. Kaikilla tarkoitan niitä, jotka itseni tavoin ovat lapsena innostuneet dinosauruksista ja siinä yhteydessä törmänneet muihinkin muinaiseläimiin.

Itselleni juuri Dimetrodon on jäänyt mieleen yhtenä suosikeistani, vaikka siitä kerrottiinkin lapsuuteni kirjoissa vain niukasti. Siinä viehätti ulkonäkö, joka oli vielä dinosauruksiakin oudompi: selän korkeat luupiikit kannattelivat purjetta, joka saattoi olla lämmönsäätelyelin tai rehvasteluväline.

Dimetrodonien suku oli kaukaista sukua meille nisäkkäille ja eli dinosauruksia edeltäneellä ajalla, permikaudella, jonka loppu tunnetaan elämän historian suurimpana massasukupuuttona.

Dimetrodonit olivat aikansa hallitsevia petoja. Vastikään kanadalaiset tutkijat kertoivat havainneensa, että suvun myöhäisten lajien hampaissa oli hienosahainen leikkuureuna, joka sopi lihakimpaleiden irrottamiseen. Samankaltainen oli monilla lihansyöjädinosauruksilla. Myös dimetrodonit pystyivät siis syömään suurempia saaliita kuin mitä ne saattoivat kerralla niellä.

Samassa tutkimuksessa joidenkin dimetrodonlajien hampaissa nähtiin myös purupintojen nystermiä.

Hampaiden nystermät ovat erityisen tyypillisiä meille ihmisille ja muille nisäkkäille. Nystermien muodosta voi päätellä, onko laji erikoistunut esimerkiksi lihansyöntiin, kasvinsyöntiin vai sekaravintoon. Tavallaan koko nisäkkäiden evoluution voi hahmottaa purupintojen nystermistä. Tutkijoille tämä on onnekasta, sillä kovan hammaskiilteen ansiosta hampaat ovat yleisimmin löytyviä nisäkkäiden fossiileita.

Nisäkkäiden hampaitten kehityksestä on jäänyt erityisesti mieleeni evolutiivisen kehitysbiologian spesialistin Jukka Jernvallin väitöskirja Mammalian molar cusp patterns: Developmental mechanisms of diversity (Acta Zoologica Fennica 1995). Se on ainoa väitöskirja, jonka olen koskaan innostunut lukemaan läpi.

Tuon kirjan tekstistä välittyy sellainen innostus, joka saa jotkut meistä peterpanmaisesti muistamaan lapsuudenuteliaisuutensa vielä aikuisenakin ja ryhtymään tutkijaksi, tiedetoimittajaksi tai vastaavaksi.

Lapsenlapsistani vanhin, joka vuoden alussa täytti kuusi, on ison osan elämästään ollut kiinnostunut dinosauruksista. Ainakaan minä en ole niitä hänelle tuputtanut, vaan hän on itse poiminut kiinnostuksensa jostakin.

Mikä dinosauruksissa vetoaa lapsiin? Tiedekirjoittaja Bob Strauss listaa kolme syytä: (1) dinosaurukset ovat suuria ja pelottavia ja sukupuuttoon kuolleita, (2) dinosaurusten luurangot ovat vaikuttavia ja (3) dinosaurukset pystyvät tekemään, mitä haluavat.

Tuon kolmannen syyn kiteyttää puolestaan Philosophers’ playground -blogin pitäjä tällä tavoin: ”Lapset tykkäävät mielikuvitusystävistä, jotka ovat isompia kuin isä ja voisivat syödä isän.”

Tiede-lehti pohti aihetta numerossa 3/1995 artikkelissa Dinokuume yhä korkealla. Sitä ei valitettavasti löydy netistä, mutta siinä on pari kiinnostavaa lisäpointtia. Helsingin kauppakorkeakoulun markkinoinnin lehtori Timo Rope analysoi syitä dinosauruslelujen suosioon ja huomauttaa, että ne ovat sosiaalisesti hyödyllisiä. Ne vetoavat jännityksen kaipuuseen, ja niiden avulla voi viritellä leikkejä muiden lasten kanssa. Toiseksi aikuiset usein kannustavat lasten dinosaurusharrastuksia, koska niitä pidetään järkevyyden takia hyvinä: ”Vaikka lapset eivät erottele mielikuvitusolentoja ja muinaiseläimiä, me aikuiset pidämme eroa merkittävänä ja pääsemme opettamaan historiaa. Siinä sivussa löytyy luontevaa yhteistä tekemistä esimerkiksi museokäynneille.”

Oma innostukseni dinosauruksiin ja muihin muinaiseläimiin on hiipunut silloin tällöin pulpahtelevaksi harrasteluksi, mutta yleinen uteliaisuus uuden edessä on säilynyt. Luulen, että sama outouden viehätys, joka sai minut pähkäilemään Dimetrodonia, vaikka siitä kerrottiin vähemmän kuin Tyrannosauruksesta ja Triceratopsista, sai minut valitsemaan yliopistobiologiassa pääaineekseni mikrobiologian, josta ei kouluaikanani 1970-luvulla ollut kerrottu oikeastaan mitään.

Onko tämän lukijoilla muistoja lapsuuden tiedeaiheisista innostuksista? Ovatko ne hiipuneet vai säilyneet jossain muodossa?

Kommentit (6)

Cyberman
Liittynyt9.6.2012
Viestejä3

Minulla oli pienenä iso laatikko erilaisia dinosauruksia, ja osasin nimetä niistä jokaisen. Televisiosta tulleet Matkalla dinosaurusten kanssa- ohjelmat nauhotettiin ja katsottiin aina uusiksi ja uusiksi. Jurassic Parkit kuuluivat myös lapsuuteen ja nuoruuteen erittäin vahvasti, ja pidän edelleen niistä elokuvista. Kiinnostavin juttu silloin dinoissa oli se, että ne pystyivät tekemää mitä halusivat ja hallitsivat maailmaa. Oma lempisaurus oli varmaan Diplodocus, Brachiosaurus tai Spinosaurus.

 

Kiitos tästä blogikirjoituksesta, tämä nosti paljon muistoja mieleen.

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä308

Saurukset eivät minua juuri hetkauttaneet, kun niistä, kuten brontosauruksesta, kerrottiin minulle lapsena. Intohimoinen harrastukseni kohdistui kaikenlaisiin vesiötököihin ja minulla olikin aina akvaario, jossa niitä oli. Kerrankin sattui sudenkorento kuoriutumaan toukastaan sitä katsellessa. Juotikaita oli myös jännittävä syöttää. Vieläkin saan väristyksiä akvaarioitani tai esim. vesiojien elämää muistellessa.

Myös sekä lentävät että maasta lautojen tai kivien alta löytyneet ötökät kiinnostivat kovasti. Niistä olen lukenutkin, muun muassa mainion ja ihan tieteellisen kirjan "Hyönteiset vuodenaikojen vaihtelussa". Huom: vaikka nimi onkin tylsä, sisältö on sitä kiinnostavampi!

http://valopolku.blogspot.fi/2011/06/hyonteiset-vuodenaikojen-vaihtelussa.html

Myös lintujen kesytystä harrastettiin ja joka kesä joku "Junnu" olikin nokallaan korvanlehteä hyväilemässä.

Nyt myöhemmin saurukset ovat alkaneet enemmänkin kiinnostaa sekä rakenteensa puolesta (joillakin on kuulemma ollut toiset aivot takalistossaan) että evoluution näkökulmasta. Minkälaisen verkoston muinainen saniaismetsä ja vedet asukkaineen on muodostanut? Mikä on ollut sen biodiversiteetin taso? Mikä on ollut saurusten tietoisuuden taso? Mikä on useiden saurusten suuren koon syy? Entä lentokyky; miltä on tuntunut ensimmäisestä lentäjästä? En ole kuitenkaan jaksanut perehtyä tutkimuksiin..

Kirjassaan "Kosmokomiikkaa" Italo Calvino kertoo monen muun hienon jutun ohessa liikuttavan tarinan viimeisen dinosauruksen seikkailuista uusien eläinlajien joukossa

http://www.kiiltomato.net/italo-calvino-kosmokomiikkaa-le-cosmicomiche-1965-suom-1969/

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä308

Nuo Petrin antamat linkit olivat tosi kiinnostavia!

Sitten heräsi kysymys dinosaurusten evoluutiosta.En ole siitä mitään lukenut, mutta katsellessa kuvia en oikeastaan huomaa juuri lainkaan välimuotoja, joita kuitenkin pitäisi olla jokaisen sauruksen linjassa kymmeniä ellei satoja. Eikö niille sitten olisi ilmennytkään mitään ekologista lokeroa?

https://www.google.fi/search?q=dinosaurs+evolution+pictures&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=LAYBU9biG8rNygPek4H4AQ&ved=0CC8QsAQ&biw=1024&bih=514#imgdii=_

Evoluutiokysymys lienee kuitenkin ajateltava täysin uudella tavalla luonnonvalinnan tultua viimein sysätyksi alas valtaistuimeltaan, niin kuin Larry Moran opettaa:

http://sandwalk.blogspot.fi/

The revolution is over and strict Darwinism lost. We now know that random genetic drift is an important mechanism of evolution and there's more to evolution than natural selection. Unfortunately, this blatantly obvious fact is not understood by the vast majority of people and teachers. There are even many scientists who don't understand evolution.

/dev/null
Liittynyt30.7.2013
Viestejä82

Jotain muoviluita olen nähnyt museossa. Asiassa pitää luottaa museon vahtimestarin vakuutteluihin, että ne ovat aitoja.

Pohtija
Liittynyt16.3.2005
Viestejä883

Jep. Olisi kiva nähdä joskus niitä ihan aitoja oikeita luita... Joku T-Rexin pääkallo...

"Perhosten liihottelu voi näyttää epämääräiseltä haahuilulta, mutta se on harhaa. Ne tietävät tarkkaan, mitä tekevät."

Kuva: Jorge Royan, Wikimedia Commons

Kuukauden leffaterapia esti puolet eroista.

Tässäpä pohdittavaa kaikille pariskunnille, jotka kinaavat, katsottaisiinko seuraavaksi toimintapläjäys vai romantiikkaa. Kun vastanaineet pariskunnat keskustelivat parisuhde-elokuvista kerran viikossa yhden kuukauden ajan, heidän todennäköisyytensä erota kolmen seuraavan vuoden aikana väheni puoleen.

Näin osoitti yhdysvaltalainen tutkimus, jonka julkaisi Journal of Consulting and Clinical Psychology ja josta kertoi Rochesterin yliopiston tiedote.

Tutkimukseen osallistui 174 pariskuntaa, joilla testattiin kolmea erilaista terapiamuotoa. Leffaterapiassa katsottiin yhteensä viisi elokuvaa, ja niistä keskusteltiin ohjatusti. Koko hommaan käytettiin noin 20 tuntia.

Pariskunnat saivat valita katsottavansa 47 leffan listasta. Jos joku haluaa ottaa mallia, leffalistankin löytää samasta tiedotteesta.

Ehkei spontaanikaan parisuhde-elokuvista keskusteleminen olisi pahaksi kenenkään suhteelle. Ainakin se tarjoaisi yhden luontevan tavan ottaa parisuhdeasiat puheeksi ja kuulla, mitä kumppani niistä ajattelee.

Omassa perheessäni meikäläinen on muuten se romanttisten komedioiden ystävä ja vaimoni enemmänkin toimintapläjäysten perään. :) Mutta ehkä meillä on toivoa, sillä olemme jo jotenkin selviytyneet 28 ensimmäisestä vuodesta.

Kommentit (23)

Vatkain
Liittynyt4.3.2008
Viestejä27432

Vilkasin tuota filmilistaa ja tuli mieleen, että onko nuo kaikki ns. chick flicksejä?

Onko olemassa romanttista elokuvaa, joka on tehty miehen lähtökohdista? Millainen on miehen mielestä romanttinen elokuva? (Petri??? Valaise!) Mitä siinä tapahtuu, mitä siinä ei tapahdu? Mikä on romantiikkaa, mikä on imelää? Mitä romantiikka on miehelle?

Tiedän että miehetkin kaipaavat romantiikkaa. Sitä en tiedä, että mitä mies miestää romantiikaksi. Miltä romantiikka tuntuu? Minusta se tuntuu hellyyttävältä, jopa niin että siinä on vivahde äidillisiä tunteita (aww, voe toesta!). Se saa tuntemaan itsensä välitetyksi.

Liittyykö romantiikkaan aina erotiikka? Onko romantiikkaa ilman seksiä? Onko siinä aina se pieni pohjavire? Onko romantiikka ilman seksuaalista kutinaa vatsanpohjassa romantiikkaa, vai onko se jotain muuta?

Voiko romantiikka olla arkista? Liittyykö romantiikkaan aina teatraalisuus? Koetaanko romantiikka teatraalisena? Miksi?

Odotan kommentteja tähän ainakin nimimerkeiltä Neutroni, Barbaari, Jees ja Heksu. Miksi? Siksi että olisi mielenkiinotista kuulla neljän niin selvästi keskenään erilaisen miehen pohtivan tätä asiaa. Harmi että ei ole yv-toimintoa enää.

Mutta mitä enemmän miehiä tähän osallistuu, niin sen parempi!!! Kertokaa, ruojat!

Hämmentää.

Petri Riikonen
Liittynyt16.3.2005
Viestejä245

Kiitos kysymästä, mutta minulla ei ole aavistustakaan siitä, mikä miesten mielestä keskimäärin on romanttista. En ole perehtynyt tutkimuksiin sitä aiheesta. Osaan sis vastata vain omalta kohdaltani.

Minuun kolahtaa kyllä ihan kaikentyyppinen Disney-animaatioiden prinsessasaduista ja Bridget Jonesin päiväkirjoista alkaen. Kelpaa seksillä tai ilman. Voi olla arkista tai teatraalista minun puolestani. En muista törmänneeni sellaiseen, joka olisi ollut mielestäni liian imelää. :D

Näin siis, jos puhutaan parisuhderomantiikasta. Sittenhän on myös esimerkiksi luontoromantiikkaa ja kansallisromantiikkaa. Luontoromantiikka kyllä puhuttelee: vaikutun uhkeista luonnonnäkymistä. Mutta kansallisromantiikasta en kauheasti perusta, koska arvelen sen helposti johtavan meidän ja muiden erojen korostamiseen ja muiden mollaamiseen, pahemmasta puhumattakaan.

Vatkain
Liittynyt4.3.2008
Viestejä27432
Petri Riikonen

Kiitos kysymästä, mutta minulla ei ole aavistustakaan siitä, mikä miesten mielestä keskimäärin on romanttista. En ole perehtynyt tutkimuksiin sitä aiheesta. Osaan sis vastata vain omalta kohdaltani.

Minuun kolahtaa kyllä ihan kaikentyyppinen Disney-animaatioiden prinsessasaduista ja Bridget Jonesin päiväkirjoista alkaen. Kelpaa seksillä tai ilman. Voi olla arkista tai teatraalista minun puolestani. En muista törmänneeni sellaiseen, joka olisi ollut mielestäni liian imelää. :D

Outoa... :D

Petri Riikonen
Näin siis, jos puhutaan parisuhderomantiikasta. Sittenhän on myös esimerkiksi luontoromantiikkaa ja kansallisromantiikkaa. Luontoromantiikka kyllä puhuttelee: vaikutun uhkeista luonnonnäkymistä. Mutta kansallisromantiikasta en kauheasti perusta, koska arvelen sen helposti johtavan meidän ja muiden erojen korostamiseen ja muiden mollaamiseen, pahemmasta puhumattakaan.

Älä sekoita patrioottisuutta ja nationalismia keskenään. Minä olen hyvin patrioottinen mutta en nationalistinen. Kaikki kansat ovat saman arvoisia. Mutta olen ylpeä Suomesta ja suomalaisuudesta. Kansallisromantiikka näytteli hyvin tärkeää osaa 1800-luvun loppupuolella ja oli yleiseurooppalainen ilmiö. Muutkin Eutoopan kansat hakivat omaa identiteettiään tuohon aikaan ja kansallisromantiikan hyviä ilmentäjiä olivat niin Bartok, bauhaus kuin menševikitkin. Kansallisromantiikka ei sulje pois suvaitsevaisuuta. Parhaimmillaan kansallisromantiikka, ja patriotismi, ovat kuin urheilujoukkuiden kannustamista, meidän metsot taistelevat komeammin kuin teidän :)

Mutta palatakseni aiheeseen, hyvä pointti että erottelet erilaiset romantiikan lajit. Tästä päästäänkin kestokysymykseen, onko romanttinen rakkaus edellytys parisuhteelle? Joidenkin tutkimusten mukaan järjestetyt avioliitot kestävät paremmin kuin ns. rakkausliitot vaikka ympäristön paine sulejttaisiin pois (en jaksa googlata, näin muistan lukeneeni). Joten onko romantiikka, tai rakkaus, pysyvän parisuhteen edellytys? Miksi ihminen (nainen) kaipaa romantiikkaa? Miksi se riiausrituaali pitää läpikäydä ja ennakoiko onnellinen seurustelusuhde pitkää liittoa?

Mikä miehen mielestä on onnellinen liitto? Molemmat häärää omiaan ja mies saa keskittyä harrastuksiinsa, mutta huolto pelaa silti? Mitä mies antaa suhteeseen? Mitä mies haluaa tuoda suhteeseen? Miksi nainen haluaa olla parisuhteessa, vaikka ilmankin voisi elää? Kysymyksiä piisaa, vastauksia odotellaan :)

Hämmentää.

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844

Miesten näkemykset romantiikan suhteen kiinnostaisivat itseänikin. On täällä vähän liikaa paneuduttu pelkkiin parittelumanöövereihin.

Kumma juttu kun minulle romantiikka on ihan ok SciFissä, vaikka muuten ei. Jos minulla olisi kumppani joka pakottaisi katselemaan parisuhde-elokuvia, olisi liittomme äkkiä loppu. Mutta tosiaan tieteiselokuvissa ynnä muissa fantasioissa se ei haittaa että pääosassa on nainen ja mies jotka tykästyvät toisiinsa. Esimerkkeinä vaikkapa Farscape-sarjan tyypit. Romanttisin elokuva puolestaan johon itse olen lääpälläni on The Fountain, ja sehän on oikein semmoisen epätoivoisen rakkauden arkkityyppi, mutta myös silkkaa SciFiä omalla tavallaan.

Linkin listalta kelpuutan kuitenkin leffat Kuka pelkää Virginia Woolfia ja Paholaisen asianajajan (jälkimmäistä en edes ajatellut ensisijaisesti parisuhde-elokuvaksi).

Miemiemie
Liittynyt16.12.2010
Viestejä148

Myöhäänpä te kukutte vielä netissä. 

 

Onpahan paljonpuhuvaa, että miestenvastauksia tähän ei ole tullut, mutta naisten sen sijaan kylläkin runsaasti, vaikka Rousseau ja Vatkain eivät mitään stereotyyppisiä naishahmoja olekaan.

 

Minä miehenä nautin kyllä romantiikasta, kunhan se on hyvää. Romantiikkahan alun perin tarkoitti sitä,  että tunteiden arvo tunnustettiin. 

 

Tunnustan, niin lapsellista kuinseonkin, ettämiehelle varmaanromantiikassa on tärkeintä se,että nainen ihailee miestä.  Jollain tavalla.Ja mieluiten samaistuttavalla.

 Mistä luulette, että kaikki tarinat"orpopojasta kuninkaaksi" ovat lähtöisin? Sen tyyppinen romantiikka takuulla vetoaa mieheenkin. Siis "rakastuin mä luuseriin" tarina.

 

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844

Olisiko romanttisessa tarinassa keskiössä siis jonkinlainen "itsensä ylittäminen"? Sehän onnistuu sadussa myös naiselta, nimittäin Tuhkimolta. Siinä on luuserien luuseri josta lopulta tulee prinssin puoliso (siis kaiketi kuningatar aikanaan).

Saduissa vaikuttaa hyvin usein olevan askelkuviona se että ryysyistä rikkauksiin -sankari törmää tiellään vastusten lisäksi myös onnenpotkuihin. Välttämättä sankari, oli nainen tai mies, ei omaa mitään kovin kummoisiakaan omia taitoja tai avuja, mutta jostain syystä hän on sellainen onnen kultapoju tai -tytteli että kaikki lopulta luonnistuu hänelle myönteiseen suuntaan. Ehkäpä romantiikka ei olisi tarpeeksi romanttista jos siinä ponnisteltaisiin aivan älyttömästi (se olisi jo toimintakuvio se). Käsittääkseni jotkut kälä kälä pälä pälä -ihmissuhdeleffat loppujen lopuksi päättyvät siihen että mies (tai kaiketi joskus nainenkin) vain myöntää olleensa idiootti, jotenkin sankaruus ja itsensä ylittäminen onkin sitä että nöyrtyy, tiedostaa rakastavansa toista ihmistä ja asettavansa hänen onnensa etusijalle. Romantiikka siis voi opettaa eräänlaista "itsestä luopumista"?

Näillä mietteillähän romantiikassa kuulostaa jo olevan jotain tolkkuakin. On kertomus ihmisen jalostumisesta?

Petri Riikonen
Liittynyt16.3.2005
Viestejä245

Vatkaimelle ja muille romanttisen rakkauden taustoista kiinnostuneille:

Romanttisen rakastumisen ja pelkän seksuaalisen himon aivokemia on erilaista. Tiede-lehti kertoi siitä artikkelissa Tosirakkaus kaappaa aivot.

Romanttista rakastumista esiintyy tiettävästi kaikissa kulttuureissa: Romanttinen rakkaus onkin koko maailman juttu.

Ihmisen rakkauden aivokemia on samaa kuin se, mikä pitää esimerkiksi yksiavioisen myyräparin yhdessä: Rakkauden molekyylit hullaannuttavat niin myyrän kuin ihmisen.

Petri Riikonen
Liittynyt16.3.2005
Viestejä245

Kirjansa Why we love esipuheessa antropologi Helen Fisher erittelee (1) himon eli seksuaalisen halun, (2) ihastumisen eli rakastumisen eli romanttisen rakkauden ja (3) kiintymyksen eli pitkäaikaisen rakkauden näin:

"Romantic love, I believe, is one of three primordial brain networks that evolved to direct mating and reproduction. Lust, the craving for sexual gratification, emerged to motivate our ancestors to seek sexual union with almost any partner. Romantic love, the elation and obsession of "being in love", enabled them to focus their courtship attentions on a single individual at a time, thereby conserving precious mating time and energy. And male-female attachment, the feeling of calm, peace, and security one often has for a long-term mate, evolved to motivate our ancestors to love this partner long enough to rear their youngs together."

Barbaari
Liittynyt4.10.2007
Viestejä13621
Vatkain

Odotan kommentteja tähän ainakin nimimerkeiltä Neutroni, Barbaari, Jees ja Heksu. Miksi? Siksi että olisi mielenkiinotista kuulla neljän niin selvästi keskenään erilaisen miehen pohtivan tätä asiaa. Harmi että ei ole yv-toimintoa enää.

Mutta mitä enemmän miehiä tähän osallistuu, niin sen parempi!!! Kertokaa, ruojat!

 

Astutaan haasteeseen.

 

Jotkin romanttiset elokuvat ovat ihan ok, romanttiset komediat taas ovat akkain vouhotuksia joita kukaan miehestään tykkäävä nainen ei pakota miestä katsomaan. Riippuu ihan miehestä kuinka suhtautuu romanttisiin elokuviin koska se vaatii tietynlaista mielen asetelmaa tai avoimuutta ja tietenkin jos on tarpeeksi kypsynyt elokuvamaku.

 

Paras romanttinen elokuva mitä tiedän on Richard Linklaterin before- trilogia joka teki teininä itseeni vaikutuksen ja nykyäänkin sarjan ensimmäinen osa pääsee ehkä top 5 tai 10 omasta mielestä parhaista elokuvista. Linklater tekee filosofipohjaisia elokuvia jotka avautuvat erilaisina oivalluksina joka katsomiskerralla ja tämä älykäs asetelma saa sen että se voi olla nautittava myös miehen mielestä. En ole kyseiseltä ohjaajalta vielä huonoa elokuvaa nähnytkään. Jos katsoo niin leffasarjan pitäisi katsoa oikeassa järjestyksessä mutta ainakin eka osalle kannattaa antaa mahdollisuus. Se ei ole sellainen elokuva joita naisen pitäisi näyttää miehelle vaan päinvastoin.

Tietenkin on myös perushyviä elokuvia kuten Titanic tai Amelie tai Rakastunut Shakespeare Shakespearefaneille jotka voi olla kyllä nautittavia. Myös pakotettiin katsomaan joku elokuva mikä kertoi jostain kesän kuukaudesta jossa naisella oli syöpä. Leffan nimi ei jäänyt mieleen mutta oli sekin ihan kiva katsottava.

jepajee
Liittynyt29.12.2009
Viestejä22001

Neutroni, Barbaari ja Heksu tulevat varmasti hetken pohdinnan seurauksena samaan tulokseen kuin minä, joten kontolleni jää jälleen väliinputoajan titteli.

Mutta onhan asiaa jo lähestytty huumorin keinoin.

http://www.youtube.com/watch?v=pPSnKqsQtEU

Elokuvaksi suosittelen dokumenttia. Nimittäin sellaista kuin Miesten vuoro.

http://www.youtube.com/watch?v=p5HfmtU25ww

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844
Barbaari
...romanttiset komediat taas ovat akkain vouhotuksia joita kukaan miehestään tykkäävä nainen ei pakota miestä katsomaan.

Juu, yäk. Ei tule äkkiseltään mieleen kovin montaa antoisaa romanttista komendiaa. Ehkä joku Tohtorin aivovaimo tai Splash jossain määrin ehkä. Vilahti joku kolmaskin mielessä, mutta unohtui jo.

Jaa, nyt kun noiden vampyyrien pariin päästiin, niin onhan suosikkini True Bloodkin kai silloin tällöin aika romanttinen, vaikka ei mielestäni niin ällöromanttinen kuin monet muut sarjat tai elokuvat. Mutta True Bloodin romantiikka on jotenkin sanoisinko arkisempaa, kun se herkemmin ilmenee naiskenteluna eikä kädestä pitelynä ja tuijotteluna.

Reiska
Liittynyt6.5.2007
Viestejä4957

Omasta puolestani sanon, että miehen romantiikka voi olla tekoja, jotka ei päällisin puolin vaikuta romanttisilta. Saamelaisukko kerto miesten vuorossa isoisänsä pilkkovan puita, että ko hänestä aika jättää saa vaimo sitten niitä rauhassa poltella.

Per se

Neutroni
Liittynyt16.3.2005
Viestejä25420
Vatkain
Liittyykö romantiikkaan aina erotiikka? Onko romantiikkaa ilman seksiä? Onko siinä aina se pieni pohjavire? Onko romantiikka ilman seksuaalista kutinaa vatsanpohjassa romantiikkaa, vai onko se jotain muuta?

Vastaan tietenkin omasta puolestani, enkä yleensä miesten. Minusta romantiikka liittyy siihen tunteeseen, minä tulee kun huomaa potentiaalisen mahdollisuuden seksi- tai parisuhteeseen. Tai parisuhteessa mahdollisuuteen vietellä puoliso seksiin tai johonkin muuhun eroottiseen toimintaan. Mikään elokuva ei voi olla sellaisenaan minulle romanttinen, mutta sopivassa seurassa sopivassa tilanteessa mikä tahansa elokuva tai toiminta voi olla romanttista, jos sitä tekee jonkun kanssa, johon on tuollainen eroottinen vire olemassa.

Minusta ns. romanttiset elokuvat ovat äärettömän tylsiä ja ankeita. Tavallisissakin elokuvissa romanttiset kohtaukset ovat kusitaukojen paikkoja. Pakkoko sitä on väkisin änkeä teennäistä pussailua sellaisen toiminnan lomaan, joka ei ole tosielämässä millään tavalla romanttista. Porno menee sitten toiseen ääripäähän, jossa seksi on itsestäänselvyys eikä romantiikkaa enää tarvita.

Mietin vain, kun sanotaan, että sellaiset suhteet, joissa nainen on halukkaampi, kestävät harvoin. Ehkä se on se romantiikan tunne, jonka itsestäänselvä seksi tappaa, ja lopulta siitä tulee pornoa, eli erilaisten temppujen kokeilua, ja sitten tylsää ja haasteetonta. Naisilla on jollain tavalla erilainen ja vähemmän seksiin liittyvä romantiikantaju, joka kestää sen että mies on halukkaampi. Ehkä he sitten tylsistyvät, jos mies on liian romanttinen perinteisessä naistyypillisessä mielessä, ja preferoivat siksi miehiä, joiden kanssa joutuvat elämään sopivassa "romantiikkapuutteessa".

Voiko romantiikka olla arkista? Liittyykö romantiikkaan aina teatraalisuus? Koetaanko romantiikka teatraalisena? Miksi?

Useimmiten se on pitkässä suhteessa arkista. Pieniä tekoja, joiden toivoo miellyttävän vaimoa ja viettelevän häntä. Joskus se on vähän erityisempää, kuten hotelliyö, mökkireissu tai syöminen hienossa ravintolassa kahdestaan, mutta ei ainakaan meillä sekään ole teatraalista. Sen teatraalisen romantiikan paikka on näin arkisella ihmisellä ennemmin suhteen käynnistämisvaiheessa, kun yrittää olla mielin kielin eikä vielä tiedä mistä toinen pitää.

emp2
Liittynyt19.11.2012
Viestejä369

Romanttinen komedia elokuvan luonnehdintana saa minut kääntämään kanavaa välittömästi. Elokuviin en moista lähtisi katsomaan missään tapauksessa. Älkääpäs nyt yrittäkö nuita naisten jutuiksi tyrkyttää. On sitä sellaisiakin naisia, joille ne ei uppoa - ja miehiä, joihin ne uppoaa kuin kuuma veitsi voihin. Ehkä inasen saattaa olla myös omalla elämäntilanteella ja iällä vaikutusta mieltymyksiin. 

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844
Neutroni

Minusta romantiikka liittyy siihen tunteeseen, minä tulee kun huomaa potentiaalisen mahdollisuuden seksi- tai parisuhteeseen. Tai parisuhteessa mahdollisuuteen vietellä puoliso seksiin tai johonkin muuhun eroottiseen toimintaan.

***

Mietin vain, kun sanotaan, että sellaiset suhteet, joissa nainen on halukkaampi, kestävät harvoin. Ehkä se on se romantiikan tunne, jonka itsestäänselvä seksi tappaa, ja lopulta siitä tulee pornoa, eli erilaisten temppujen kokeilua, ja sitten tylsää ja haasteetonta. Naisilla on jollain tavalla erilainen ja vähemmän seksiin liittyvä romantiikantaju, joka kestää sen että mies on halukkaampi. Ehkä he sitten tylsistyvät, jos mies on liian romanttinen perinteisessä naistyypillisessä mielessä, ja preferoivat siksi miehiä, joiden kanssa joutuvat elämään sopivassa "romantiikkapuutteessa".

Tulikin kieltämättä mieleen että jos mies kokee panetuksen ja sen että on epämääräiset tsänssit sen toteuttamiseen romanttisena, niin miksei se sitten ole romanttista että nainen haluaa seksiä ja aktiivisesti käyttäytyy miestä kohtaan himokkaasti. Miksi se lopulta koetaankin ärsyttävänä ja vastenmielisenäkin? Minulle on mies sanonut että hän ei koskaan rakastu naiseen jonka kanssa pääsee heti sänkyyn. Muutama muu mies on rivien välistä lukien vaikuttanut olevan samaa mieltä, kun ovat hehkutelleet tai surreet sitä miten jumalattoman lääpällään olivat johonkin naiseen jota eivät koskaan saaneet (sänkyyn tai edes suhteeseen), tai naiseen jonka menettivät. Ehkäpä eksäänsä väijymään jäävät roikkujamiehetkin kuvittelevat olevansa jotenkin romanttisen rakkauden vallassa?

Saalistamistako romantiikka on miehille? Jahtaamisen hekumaan? Ja juttu lässähtää jos saalis on liian helppo, tai kunhan saalis on ollut käytettävissä tarpeeksi monta vuotta?

***

Omasta mielestäni aito romantiikka omassa parisuhteessa syntyy siitä että tehdään yhdessä asioita ja on yhteenkuuluvuuden tunne. Ns. romanttisiksi itseään mainostavat miehet kierrän mieluummin kaukaa, koska heidän romanttisuutensa tuntuu usein tekemällä tehdyltä ja keinotekoiselta. Ainakin se fuck buddy -juttu piti lopettaa jossa katseltiin harmittomia leffoja käsi kädessä. Ei parisuhdetta ja syvää tunnetta voi alkaa esittämään noin vain kuin napista painaen. Jotkut väittävät että jos harrastaa tekonaurua niin se muuttuu aidoksi nauruksi. En tiedä. Mutta ainakaan tekokiintymys ei minussa muutu oikeaksi kiintymykseksi, päinvastoin.

Neutroni
Liittynyt16.3.2005
Viestejä25420
Rousseau

Tulikin kieltämättä mieleen että jos mies kokee panetuksen ja sen että on epämääräiset tsänssit sen toteuttamiseen romanttisena, niin miksei se sitten ole romanttista että nainen haluaa seksiä ja aktiivisesti käyttäytyy miestä kohtaan himokkaasti. Miksi se lopulta koetaankin ärsyttävänä ja vastenmielisenäkin?

En tiedä, en edes omalta kohdaltani, koska minulla ei ole kokemusta siitä mitä liian helppo seksi minuun vaikuttaa. Mutta luulisin, että kyse on lopulta samasta asiasta mikä tekee kaiken muunkin helpon arvostamisen kovin vaikeaksi riippumatta siitä miten tärkeä asia se lopulta on. Pahin esimerkki on varmaan terveys, jonka ottaa itsestäänselvyytenä, vaikka lopulta kaikki miehihyvän kokeminen on siitä tavalla tai toisella riippuvaista.

Saalistamistako romantiikka on miehille? Jahtaamisen hekumaan? Ja juttu lässähtää jos saalis on liian helppo, tai kunhan saalis on ollut käytettävissä tarpeeksi monta vuotta?

Minusta saalistaminen ei ole hyvä sana tuohon, vaikka sitä käytetään. Saalistaminen on kuitenkin usein saaliin tahdosta riippumatonta suoraviivaisen väkivaltaista toimintaa, kun taas iskemiseen kuuluu nimenomaan tahdon kautta manipulointi. Ennemmin minä sanoisin, että siinä on piirteitä pelistä, huijaamisesta ja kaupankäynnistä. Mutta ei se ole puhtaasti mitään noistakaan. Mutta kai se sitten on niin, että jotkut pitävät juuri sosiaalisen pelin tuomasta jännityksestä ja arvaamattomuudesta, ja sitten kun se loppuu, alkaa tylsyys. Usein tuollaiset miehet harrastavat suhteita epätasapainoisiin "high maintenance" -naisiin, varmaan koska sellaisten kanssa saa pitkitettyä sitä jännitystä vuoden pari.

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844

Ehkä "vaikeat naiset" ovat helppo unelmoinnin kohde siinä missä joku räyhäkkä kosla eli arvostettu automerkki. Kyse olisi siis statussymbolista.

Mutta ehkä menee joskus vähän puurot ja vellit sekaisin tuossa "liian halukkaan naisen" keississä. Kyllä kai mieskin voi joistakin naisista kokea että kyseessä on VÄÄRÄ nainen, nainen joka ei ole miehen tyyppiä. Silloin huomionosoitukset, kiinnostus tai liiveihin uiminen naisen taholta on aivan yhtä vastenmielistä kuin miten vastenmielisenä nainenkin kokee huomion ja mielenkiinnon sellaisen miehen taholta joka ei ole naisen tyyppiä. Suhde ihmiseen joka ei viehätä sinua voi aluksi olla ihan neutraalilla pohjalla, et erikoisemmin mieti häntä sen kummemmin, mutta jos hän alkaa jatkuvalla syötöllä änkemään väkisin elämääsi, hänestä tulee hyvin äkkiä vastenmielinen. Vaikka miehillä on joku ihme tarvis esittää mukamas hyväksyvänsä kaikki naiset silkan naiseuden vuoksi, niin eivät kai hekään kaikkien naisten kanssa pysty parittelemaan vaikka ajattelisivatkin isänmaata ja purisivat hampaansa yhteen...

Aiheestahan on elokuvakin. Olisiko se sitten antiromanttinen lajiaan.

http://www.imdb.com/title/tt0067588/?ref_=nm_flmg_act_37

 

Minijehova
Liittynyt10.10.2011
Viestejä971

No niin... On romanttisia komedioita, joissa on Hugh Grant ja jotka ovat aivan hyödyttömiä. Sitten on komedioita, joissa on romantiikkaa - ja ne toimivat siitä huolimatta. Jälkimmäiseen voi ottaa esimerkiksi muutaman vuoden takaa saman poppoon (minä lasken samaksi poppooksi) 3 eri leffaa:

http://www.imdb.com/title/tt1007028/ 

http://www.imdb.com/title/tt0405422/

http://www.imdb.com/title/tt0478311/

 

Kaikki varsin romanttisia ja hauskoja.

Ah, this is obviously some strange usage of the word 'safe' that I wasn't previously aware of.

Vatkain
Liittynyt4.3.2008
Viestejä27432
Minijehova

No niin... On romanttisia komedioita, joissa on Hugh Grant ja jotka ovat aivan hyödyttömiä. Sitten on komedioita, joissa on romantiikkaa - ja ne toimivat siitä huolimatta. Jälkimmäiseen voi ottaa esimerkiksi muutaman vuoden takaa saman poppoon (minä lasken samaksi poppooksi) 3 eri leffaa:

http://www.imdb.com/title/tt1007028/ 

http://www.imdb.com/title/tt0405422/

http://www.imdb.com/title/tt0478311/

 

Kaikki varsin romanttisia ja hauskoja.

Olis kiva, jos laittasit suoraan viestiin leffojen nimet ja linkit sitten niille, jotka kaipaavat lisätietoja. Tiedän että täällä on tosi paljon porukkaa jotka ei koskaan klikkaa linkkejä, varsinkaan ilman saatetta.

Hämmentää.

Minijehova
Liittynyt10.10.2011
Viestejä971

Oisin laittanut mutta Zack and Miri makes porn kuulosti liian pitkältä.

Ah, this is obviously some strange usage of the word 'safe' that I wasn't previously aware of.

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844
Minijehova

No niin... On romanttisia komedioita, joissa on Hugh Grant ja jotka ovat aivan hyödyttömiä. Sitten on komedioita, joissa on romantiikkaa - ja ne toimivat siitä huolimatta. Jälkimmäiseen voi ottaa esimerkiksi muutaman vuoden takaa saman poppoon (minä lasken samaksi poppooksi) 3 eri leffaa:

http://www.imdb.com/title/tt1007028/ 

http://www.imdb.com/title/tt0405422/

http://www.imdb.com/title/tt0478311/

 

Kaikki varsin romanttisia ja hauskoja.

Eka linkki ei näy, nuo kaksi muuta eivät voisi vähempää kiinnostaa. Ainoastaan amerikkalaiset osaavat siitäkin vääntää jonkun elokuvan että joku muija pamahtaa paksuksi. Siis camoon, so what.

Terveisiä Jurassic Coastilta! Vietin pari viikkoa kesälomastani tuossa Unescon geologisessa maailmanperintökohteessa Englannin etelärannikolla – virtuaalisesti. Se oli ensimmäinen kokemukseni täysimittaisesta virtuaaliturismista, ja tykkäsin siitä kovasti.

Minulla oli paljon kivempaa kuin olisin etukäteen uskonut. Vasta jälkeenpäin mietiskellessäni huomasin, että tietyt ominaisuuteni taitavat sopia juuri virtuaalituristille: (1) Fyysisilläkin matkoilla olen aina nauttinut tiedollisesta perehtymisestä paikkoihin. (2) Ms-tautini takia en jaksa enää nykyisin matkustaa fyysisesti. (3) Vaikutun herkästi hienoista kuvista sellaisten asioiden yhteydessä, jotka minua kiinnostavat. (4) Koen helpoksi upota syvälle johonkin maailmaan ajatuksissani.

Mutta sopiva tausta oli varmaankin vain puoli voittoa. Arvelen, että lisäksi juuri tämä reissu osoittautui niin kivaksi siksi, että onnistuin löytämään itseäni kiinnostavaan seutuun sopivat virtuaalivälineet, joilla pystyin vaeltelemaan siellä juuri niin kuin tahdoin.

Ensimmäinen tärkeä löytö oli väline, jolla sain seudusta yleiskuvan jatkuvana laajana maisemana ja juuri haluamaani tahtiin. Ajauduin tuollaisen löytämiseen ja sitä kautta virtuaalireissuun itse asiassa sattumalta. Olen vuosia ollut kiinnostunut geologiasta ja paleontologiasta, ja kesäloman alkupuolella tulin selanneeksi iPadillani geoaiheita Applen sovelluskaupassa. Siellä huomasin Jurassic-nimisen ilmaissovelluksen, josta pääsi selaamaan tuon koko 150-kilometrisen, trias-, jura- ja liitukautisen kalliorannikon jatkuvina panoraamakuvina kuin olisi katsellut sitä mereltä. Kuvateksteissä kerrottiin, mitä minkin kallion ulkonäkö kertoi ja miksi rannikko oli geologisesti niin ainutlaatuinen.

Tunsin tehneeni opastetun veneretken, ja nyt kaipasin lisää tietoa ja läheisempää pääsyä noille kiinnostaville kallioille. Nettihaulla löysin geologi Ian Westin upeasti kuvitetut ja valtavan perusteelliset sivustot Jurassic Coastin rannanmuodoista, kivikerrostumista ja fossiileista.

Nettihauista opin myös, että rannikon fossiilinmetsästyksen keskuspaikka on Lyme Regis ja että siellä vaikutti 1800-luvun alkupuoliskolla mielenkiintoinen hahmo: köyhän puusepän tytär Mary Anning, josta tuli yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä fossiilien löytäjistä. Hänestä kertoivat kiinnostavasti kirjailija Tracy Chevalier BBC:n sivuilla ja tiedetoimittajakonkari David Attenborough esitelmässään.

Seuraavaksi syvensin läsnäolon tuntua ja hain seutuun liittyviä tunne-elämyksiä. ”Ajoin” maantietä pitkin Lyme Regisiin Google Earthin katunäkymää rullaamalla. Luin sähkökirjana Mary Anningin elämästä kertovan Chevalierin romaanin Remarkable creatures. Innostuin lukemaan myös  vanhojen Holmes-seikkailujen tyyliin kirjoitetun kirjan Sherlock Holmes and the Lyme Regis horror, josta sain vinkkejä katunäkymäajeluihin kaupungin syrjäkujilla. Vaikka olen pinttynyt kahvinlipittäjä, innostuin joinakin päivinä juomaan iltapäiväteetä maidon kanssa. Katselin Lyme Regisin nettikameranäkymiä viimeiseksi iltaisin ja ensimmäiseksi aamuisin, ja tuntui, kuin olisin joinakin öinä tosiaan nukkunut siellä.

Sitten toteutin samaa virtuaalivierailutapaa muissa osissa Jurassic Coastia. Ajelin Google Earthin katunäkymissä rannikon muihin paikkoihin. Jollei katunäkymä ulottunut haluamalleni rannalle tai kävelypolun varrelle, etsin pyöriteltävän panoraamakuvan muista lähteistä. Ohessa kaivauduin yhä syvemmälle Ian Westin geosivustoihin. Kävin tutkailemassa rannikon museoiden niin tarkkoja panoraamakuvia, että salien yleiskuvista saattoi zoomata ja lukea vitriineissä olevien fossiilien tekstitkin.

Kiinnostavaa riitti. Ajelin vuoristomaisesti nousevaa rantatietä Portlandsaareen, josta louhitaan Britannian arvostetuinta rakennuskiveä. Ällistelin Lulworth Covea, jonka sopivasti vuorotteleviin koviin ja pehmeisiin kivikerrostumiin meri on louhinut puolen kilometrin levyisen ympyränmuotoisen lahdelman. Tähyilin horisonttiin Chesil Beachilla, 29 kilometriä pitkällä sorarannalla, jonka Atlantin myrskyt ovat koonneet. Tunnelmoin viidakko-oloissa Undercliffissä, joka on tämän eroosiolle alttiin rannikon komeimmassa kalliovyörymässä syntynyt kilometrien mittainen rotko.

Fyysisellä matkalla valtaosa ajasta ja tarmosta olisi kulunut matkustamiseen sekä yöpymisiin ja ruokailuihin järjestelyineen. Nyt saatoin keskittyä kiinnostavimpiin paikkoihin itseensä: siinä järjestyksessä ja laajuudessa kuin halusin ja niin monta kertaa kuin tykkäsin.

Uusia ihmiskontakteja ei tällaisella matkalla tietenkään syntynyt. Täysin yksinäiseksi ei kokemukseni silti jäänyt, sillä iltaisin esittelin päivän parhaat löytöni vaimolleni.

Lopulta tunsin nähneeni ja kokeneeni tältä erää kylliksi. Päätin kuitenkin palailla pitkin syksyä ja talvea ainakin kurkistelemaan nettikameroista, millaisia kelejä näkyisi Lyme Regisissä, joka oli jo alkanut tuntua omalta paikalta. Totesin virtuaalimatkan yhdeksi iloksi sen, ettei paikoista välttämättä tarvitse ihan kokonaan poistua.

Lomani jälkeen koetin etsiä netistä muiden kokemuksia vastaavista virtuaalimatkoista tai sellaisista tehdyistä tutkimuksista, mutta yllätyksekseni en löytänyt. Virtuaaliturismi liitettiin enemmän keinotekoisissa virtuaalimaailmoissa liikkumiseen kuin todellisten paikkojen koluamiseen, ja todellisista paikoista löytämäni virtuaaliturismisivut olivat lähinnä listauksia yksittäisistä panoraamakuvista, joissa esiintyi sekalaisia matkailukohteita. Aloin pohtia, mahtaako tämä nyt olla niitä harvoja kertoja elämässäni, kun olen sattunut ryhtymään jonkin asian edelläkävijäksi. Toisaalta ehkä en vain osannut osua muiden virtuaalituristien sivustoille.

Siksi haluankin nyt kysyä: onko teillä lukijoilla kokemuksia tällaisesta fyysistä matkaa muistuttavasta virtuaaliturismista? Oletteko saaneet mieleenpainuvia elämyksiä ja millä keinoilla? Onko teillä virtuaalimatkasuosikkeja?

Kommentit (12)

Mary

A very interesting article!

There are a lot more panoramas of Lyme Regis here
I hope you enjoy them!

Erittäin mielenkiintoinen artikkeli!

On paljon enemmän panoraamakuvia Lyme Regis täällä
Toivottavasti nautitte niistä!

Kari Luoto

Itse toimin juuri päinvastoin. Paransin kofeiiniriippuvuudella hankitut ms-oireet ja ryhdyin matkustelemaan oikeasti omalla autolla pitkin ja poikin Eurooppaa.

Tällä hetkellä olen kunnostamassa teräsrakenteista purjevenettä valtamerikelpoiseksi, ja lähden kiertelemään maailman meriä.

Netissä matkustelun ero oikeaan matkantekoon on samaa tasoa, kuin seksillä ja pornolla.

Petri Riikonen

Kari Luoto, onneksi olkoon, että olet löytänyt itsellesi sopivan elämänvauhdin. Uskon kyllä, että reaalimaailmasta on yleensä saatavissa enemmän irti kuin virtuaalimaailmasta, mutta uskon myös, että ihmisillä on erilaisia kykyjä ja tarpeita ja että joku voi saada tietynlaisesta matkasta enemmän irti kuin toinen.

Mutta eikö tosiaan löydy muita virtuaalimatkailua kokeilleita?

MrrKAT

Olin etuoikeutettu kun sain tilaisuuden matkailla läpi maailmankaikkeuden planetaarioihin tarkoitetulla isolla ohjelmalla (yksityisillä tuskin varaa..?). Siihen on listattu kaiken maailman galaksit ja asteroidit ja tähtisumut ja planeettamme ja semmoset aidosti. Orionin tähdistön ja sumun ympäristö teki vaikutuksen, niin suuren, että siellä teki melkein asua. Huimaavaa oli lentää Marsin kanjoniin ja laskeutua sen reunalle..

Virtuaaliturismi on tuommoisissa ainoa mahdollisuus. Tosin se oli työ mutta voihan sekin olla huvia ;D

Muinoin messuilla armeijan mies(?) esitteli virtuaalitaistelupanoraamaa ja se teki suuren vaikutuksen. Sitäkään ei yksityiset silloin saanu rahalla eikä millään. Siinä näin (ja ehdotin esittelijälle) markkinaraon että Galapagossaarille pääsis vaeltelemaan ilman että tuhoaa itse luontoa..

Kerran ideoin että jos virtuaali-matkaohjelman sais liitettyä kuntopyörään niin tulisi automaattisesti kuntoiltua koska on miltei kirjaimellisesti poljettava sinne..

Petri Riikonen

MrrKAT, virtuaalimatkustukset noilla ammattilaisohjelmilla kuulostavat komeilta kokemuksilta. Uskoakseni kokemus on tosiaan melkoisen erilainen silloin, kun esimerkiksi virtuaalista avaruusmatkaa saa tehdä omien valintojensa mukaan sen sijaan, että vain katselisi valmiiksi valittua matkaa planetaariossa.

Ja tuo matkaohjelman kytkeminen kuntopyörään on loistava idea! Sopisi myös minulle, koska kevyt kuntopyöräily on lyhyiden kävelyiden ohella ainoa kuntoilumuoto, mitä jalkani nykyisin jaksavat. Ohjelman soisi olevan sellainen, että polkija voisi valita maiseman liikkumisvauhdin ja joka risteyksessä kääntymissuunnnan.

MrrKAT

Tuohon kuntopyörään voisi liittää ihan kuvitellunkin maiseman ja nopeudeksi jpa auto-lentokone (vois olla myös oikeita rallikisapaikkoja ja -reittejä, Ranskan ympäriajot jne). Ja reitti voi olla kiinteä (ei käännöksiä, simppelimpi tehdä aluksi). Vetovoimaisuuteen (koukuttamiseen) riittänee voimakas visuaalinen vauhdinhurma.

Infoo

No ainakin löytyy jo yks laite, jonka voi yhdistää omaan pyörään.
Tacx I-Genius
you tubessa on hyviä videoita aiheesta.

MrrKAT

Uusin Tähdet ja Avaruus 6/2013 esittelee Romanyukin tekemän Space Engine -avaruussimulaattorin pc:lle. Sillä pääsee lentelemään maailmankaikkeudessa, toisilla planeetoilla, jopa eksoplaneettojen pinnalla(eksojen pinnan maisemat on jouduttu kuvittelemaan) . Galaksit ja mustat aukotkin on näyttävän kolmiulotteisia. Komeetatkin: "..komeettojen animoidut pöly- ja plasmapyrstöt suorastaan hypnotisoivat katsojansa. Pyrstö ei ole tasainen, vaan ytimestä purkautuvat ainesuihkut aaltoilevat ajoittain kuten todellisuudessakin. " - T+A esittelee.

Kuulemma esitelty myös Youtubessa, "Space Engine":llä löytyy.

Jorma Niinisalo

Viiveellä tulee nettiä seurattua kun mökkikausi on vielä jatkunut. Vastaan kumminkin jos tämä on vielä aktiivinen sivu: Kahtena talvena olen google earth:issa kulkenut kaikki afrikan rautatiet ja katsonut käytännössa jokaisen tarjolla olleen kuvan. En ole tarvinnut tsiljoonaa rokotusta eikä ole tarvinnut tuskailla mahdollisten/todennäköisten aikatauluongelmien kanssa. Suosittelen!

Petri Riikonen

No niin, löytyihän vihdoin ainakin yksi toinenkin Google Earth -virtuaalimatkailija! :) Kiitos viestistä, Jorma Niinisalo!