Kirjoitukset avainsanalla ihmisen biologia

Kuva: che, Wikimedia Commons

Miksi uuden liikkumistavan opettelu on niin vaikeaa?

Otsikon lausahdusta en muista koskaan kuulleeni kenenkään tanssijan suusta. Ei lausahdus silti aivan metsään mene. Hyvä tanssi toki näyttää helpolta ja, kun tanssija on hyvässä vedossa, tuntuukin siltä. Mutta tanssijoilla pyörinevät mielessä ne lukemattomat harjoitustunnit, jolloin liikkeen löytäminen on tuntunut kaikkea muuta kuin vaivattomalta.

Vastaavaa lienevät kokeneet kaikki, jotka ovat opetelleet jotakin itselle uutta liikkumisen tapaa tai alkaneet muuntaa jonkin liikkeensä suoritustekniikkaa.

Ennen sairastumistani ms-tautiin ehdin tanssia kilpaa 19 vuotta ja toimia tanssinopettajana kahdeksan vuotta. Tuona aikana opin käytännössä, ettei liikkeitä yleensä koskaan opi kerrasta oikein, vaan harjoittelu on jatkuvaa huonoista liiketavoista poisoppimista ja liikkeiden korvaamista laadukkaammilla. Jos harjoittelee liikkeen tuhat kertaa väärin, osaa vaikka unissaan tehdä sen väärin. Harjoittelu tekee pysyväksi, mutta vain mestarillinen harjoittelu tekee mestarin.

Aihe tuli mieleeni, kun luin tuoreimmasta Science-lehdestä tutkimuksesta, jossa ihmisaivoista löydettiin aiemmin tuntematon muistin muoto. Se on liikevirheiden muisti.

Heti on sanottava, että se kuulostaa pahemmalta kuin mitä on. Kyseisen muistin tehtävänä ei ole pitää virheitä ihmisen päässä ikuisesti. Sen sijaan erheitä muistamalla se auttaa sopeutumaan tehokkaasti ja joustavasti uudenlaisiin liiketilanteisiin.

Tuon virhemuistinkin pitäisi siis oikeastaan helpottaa liikkeiden oppimista. Miksi oppiminen silti on niin työlästä?

Selityksen avaimen ymmärsi se, joka keksi tarinan lannistetusta tuhatjalkaisesta. Kun niveljalkaispoloiselta kysyttiin, missä järjestyksessä se liikuttaa jalkojaan, se huomasi tulleensa kävelykyvyttömäksi.

Yhtä hankalaa olisi ihmisen koettaa tietoisesti tuottaa kaikki mutkikkaankin liikkeen yksityiskohdat liikkeen aikana. Tietoinen liikesäätely ei kerta kaikkiaan ole tarpeeksi nopeaa.

Sen sijaan on toistettava liikkeen osia ja liikesarjoja niin, että ne jäävät alitajuiseen liikemuistiin. Vain silloin liike muodostuu sujuvaksi ja lopulta vaivattomaksikin.

Liikkeen laatu on palapeli, jonka osina toimivat liikemuistin ohella kaikkien liikkeeseen osallistuvien ja kehoa ryhdissä pitävien lihasten kunto ja hermosäätely sekä kehon asento- ja tasapainoaistit. Nämä kaikki kehittyvät harjoittelussa mutta erilaisten harjoitusten aikana eri tehokkuudella.

Kaiken tämän huomioon ottaen ei ole mikään ihme, että liiketekniikoiden harjoittelu on pitkä prosessi, joka ei aina voi tuntua vaivattomalta. Itse asiassa paljon kummallisempaa olisi uskoa, että tällainen prosessi voisi sujua tuosta vain. Kyse on pitkästä matkasta, jolla on huima etu, jos pystyy nauttimaan itse reissusta eikä pelkästään jostakin olettamastaan tulevaisuuden lopputuloksesta.

Loppujen lopuksi suurimmat vaikeudet ovat varmaankin samoja kuin kaikessa uuden opettelussa: kärsimättömyys ja motivaation hiipuminen. Yhtä tärkeää kuin harjoittelun laatu on se, että kokee harjoittelunsa antoisaksi.

Yksi kokeilemisen arvoinen tapa on löytää liikkeen nautinto perusliikkeistä sen sijaan, että pitäisi niitä vain valmisteluna jollekin loistokkaammalle. Eräs kokenut englantilainen vakiotanssien opettaja puhui tästä opettaessaan hidasta valssia. – Moni keskittyy niin paljon vaikeimpiin liikkeisiinsä, että hukkaa tanssinsa, hän sanoi. Sitten hän tanssi meille peruskäännöksen kolme ensimmäistä askelta: – Valssi on niissä.    

Kommentit (0)

Siksi nielty lipsahtaa väärään kurkkuun, siitepöly allergisoi ja ruoka sairastuttaa.

Kun nokka irtoaa, pyrstö tarttuu, tuskailee tervassa rimpuileva varislintu. Sanonta tuli tänään mieleeni, kun vetäisin sylkeä väärään kurkkuun. Kurkunpään rakenne on silkkaa sekundaa, kun syödessään ja juodessaan voi tukehtua!

Ai mitenkö tervalintu liittyy kurkunpään rakenteeseen? 

Kurkunpää on hyvä esimerkki evoluution tuotteista. Tuppaa syntymään riittävän hyvää, ei täydellistä. Kurkunpäämme rakenteen ansiosta voimme puhua, mikä on lajimme menestyksen kannalta kieltämättä avainkeksintö, mutta toisaalta aina joku tukehtuu pullaan. Valitse siitä. Nokka tai pyrstö.

Tähän aikaan vuodesta monella alkavat myös siitepölyallergian oireet. Allergioiden yleisyyttä nykymaailmassa on selitetty sillä, että ihmisten lapsuus on kulunut turhan hygieenisessä ympäristössä. Ei ole tarpeeksi altistuttu loismadoille ja maaperän bakteereille tai eläinten kantamille mikrobeille, jolloin elimistön puolustusjärjestelmä tekemisen puutteessa turhautuu ja sitten innostuu turhasta.

Tuosta sitten tavataan päätellä, että kannattaisi palauttaa vauvat luontoon: kannustaa mullansyöntiä ja koirankakassa kieriskelyä. No, voi olla, että allergiat vähenisivät. Toisaalta kuka tietää, miten kivaa erilaisten lois- ja mikrobi-infektioiden yleistyminen saman käyttäytymisen myötä olisi. Ehkä niistä olisi nykymaailmassa vähemmän riesaa kuin allergioista, mutta ilman laajaa kokeilua on vaikea sanoa.

Pointtini on, ettei allergioiden ja infektioiden välillä välttämättä ole mitään ihanneratkaisua, jonka valitsemalla väestö pysyisi terveenä. Ennemminkin veikkaisin, ettei evoluutio ole tuottanut terveystakuuta lainkaan, vaan joudumme valitsemaan riesojen välillä.

Toinen asia, jossa ihmettelen joskus aistimaani uskoa täydellisen terveelliseen elämäntapaan, on ruoka. Miksi evoluutio olisi tuottanut terveystakuuta tässäkään?

Väestötutkimusten perusteella voidaan kyllä sanoa, että tietynlaiset ruokavaliot ovat ihmisille yleensä terveellisempiä kuin eräät muunlaiset. Siksi ravitsemussuositusten noudattaminen on todennäköisin tie niin terveellisen syömiseen kuin mahdollista.

Mutta evoluution tulosten tavanomaista laatua ajatellen on todennäköistä, ettei mitään täydellisen terveellistä ruokavaliota ole olemassakaan.

Kommentit (5)

SamBody
Liittynyt3.5.2008
Viestejä5617

Jumala ei ehkä heitä noppaa kuten A. Einstein joskus totesi, mutta evoluutio kyllä tekee niin, itse asiassa sen toimintahan juuri perustuu siihen. Mutaatiot ovat enemmän tai vähemmän satunnaisia ja enimmäkseen vahingollisia kohteilleen, mutta lajinvalinnassahan eivät yksilöiden kärsimykset paljon paina kun tavoitteena on kuitenkin varmistaa lajin jatkuminen - eli ne satunnaiset osumat ovat tärkeämpiä kuin lukuisemmat hudit. Satunnaisuus taas on vahvuus, koska pitkässä juoksussa myös kaikkien eliöiden elinympäristön muutokset ovat satunnaisia. Ja tuostahan evoluutiossa on kyse, sopeutumisesta.

http://www.vapaakielivalinta.fi/
http://www.sananvapaudenpuolesta.fi/
Tunnustan poikkeavuuteni: perustan näkemykseni enemmän omaan ajatteluun kuin auktoriteetteihin.

Poistunut
Liittynyt12.7.2010
Viestejä7101

"Mutta evoluution tulosten tavanomaista laatua ajatellen on todennäköistä, ettei mitään täydellisen terveellistä ruokavaliota ole olemassakaan."

Noinhan se taitaa olla. 
Toisaaltaan hiukka epätäydellinen on olosuhteiden muuttuessa kuitenkin käyttökelposempi kuin johonkin hommaan tehty aivan täydellinen. Eli on kuitenkin viisasta jättää "takaovi" hiukka raolleen jos on syytä tai tarve paeta nopeasti.

Eilen juuri käytiin emännän ja pojan kanssa syömässä japanilaista ruokaa. Jos olis pakko valita mitä söisin lopunelämäni niin japanilainen vois olla aika lähellä. Emäntä valitsi tietysti oman kotiruokansa Thaimaalaisen, kun kysyin. Jos jotain on vetänyt aikojen alusta saakka niin silloin se kai sopii paremmin yksilölle kuin jollekkin muulle, esim. minulle. En ole syönyt suomalaista "perinneruokaa" säännöllisesti enää 26 vuoteen, kaikkea muuta kuitenkin. Siksi olisikin helppo valita vaikka Japanilainen. (takaovi)

Kyllähän syömisen filosofiasta saadan erittäin monimutkainen ja jopa hyvä bisnes kun syödäkkään ei voi ilman asiantuntijan apua ja neuvoja. Sekotetaan siihen vielä kaloriteorian lisäksi veriryhmään perustuva ajattelu, luonnekuva ja optimaalinen kombo hiilareita, proteiinia ja rasvaa päivän aktiviteeteista niin eiköhän tuolla jo saada normihanun pää sekasin. Menkää vaikka www.pakkotoisto.com katsomaan. Siellä on jo NIIN moni aivan pihalla ja ruokavaliot OSTETAAN asiantuntijalta, kun ei enää osata syödä.

Vatkain
Liittynyt4.3.2008
Viestejä27432
SamBody

Jumala ei ehkä heitä noppaa kuten A. Einstein joskus totesi,

Tarkalleen ottaen hän sanoi puhuessaan kvanttiteoriasta, että "Tuntuu vaikealta edes yrittää salaa vilkaista Jumalan kortteja. Mutta että hän heittäisi noppaa ja käyttäisi 'telepatiaa'... siihen minä en usko hetkeäkään."

SamBody
lajinvalinnassahan eivät yksilöiden kärsimykset paljon paina kun tavoitteena on kuitenkin varmistaa lajin jatkuminen

Ei evoluution, tai elämän, tarkoitus ole lajin jatkuminen vaan DNA:n kopiointi ja lisääntyminen. Se, että satunnaisen mutaation kautta syntyy etua jollekin lajille jossa tämä DNA sattuu olemaan, on vain puhdas sattuma. Evoluutio tai laji ei pyri jatkumaan vaan elämä itse sekä survival of the fittest siinä sivussa on vain jakaantumisen onnekas sivutuote siinä prosessissa, jossa DNA monistuu. Kopioituvalla DNA:lla ei ole tarkoitusta tai päämäärää per se, se vaan kopioituu. Ja sen sivutuotetta on se mitä me kutsumme elämäksi.

Hämmentää.

Pacanus Rusticanus
Liittynyt1.2.2010
Viestejä7843
Vatkain

 

Ei evoluution, tai elämän, tarkoitus ole lajin jatkuminen vaan DNA:n kopiointi ja lisääntyminen.

Hmmm. Onko tällainen koulukunta olemassa? Pohjimmiltaan tuo on noin, vaikka toisaalta ei olekaan. Muna ja kana, sano.

- Ubi bene, ibi patria -

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä280

Entäpä jos maailmamme on sittenkin Leibnizin (IQ n.200) "paras mahdollinen maailma"? Leibnizin perusteluna oudolta kuulostavalle väitteelleen on hänen näkemyksensä täydellisen luojajumalan ominaisuuksista:

http://netn.fi/sites/netn.fi/files/netn961-15.pdf

Käytännössä tiedämme maailman sisältävän paljon sellaista, mitä ei oikein voi nimittää hyväksi, saati sitten parhaaksi.. (ajatellaan vaikka sotia, sairauksia, kuolemaa, luonnonkatastrofeja, tylyyttä ja julmuutta ihmissuhteissa, rikollisuutta, vanhusten puutteellista  hoitoa,..)

Mutta onhan Leibniz ollut tietoinen kaikesta tästä, ja siitä huolimatta  IQ200 -aivot ovat tuottaneet tuollaisia ajatuksia. Entäpä jos korvaamme luojajumala-käsitteen modernin fysiikan lainalaisuuksilla. Kaksi tärkeintä fysiikan peruslakia on saattanut olla Leibnizin aivoissa ikään kuin idullaan suunnaten näin implisiittisesti hänen mielekkääksi kokemiaan ajatuksia.

Nämä kaksi fysiikan syvintä lainalaisuutta ovat pienimmän vaikutuksen periaate ja Feynmanin polkuintegraali.

Pienimmän vaikutuksen periaatetta (PLA) Maupertuisin alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti avoimiin systeemeihin soveltava prof. Arto Annila on osoittanut elämänilmiön tai kosmologisen ilmiön toisensa jälkeen selittyvän Annilan ensimmäisenä maailmassa johtaman PLA:n kaavan avoimille systeemeille avulla

http://www.helsinki.fi/~aannila/arto/

Teor.fys.professori Keijo Kajantie on myös pohdiskellut PLA:n ja "parhaan mahdollisen maailman" yhteyttä suljetuissa systeemeissä

http://www.tieteessatapahtuu.fi/0105/kajantie.pdf

Uudessa kirjassaan "Suuri suunnitelma" Hawking ja Mlodinow korostavat (varsin yleistajuisesti) Feynmanin polkuintegraalia maailmankaikkeuden keskeisenä muotoajana. Kirjassaan "Monimutkaisuus" Kari Enqvist toteaa, että joka ei tunne polkuintegraalia, nukkuu vielä syvää ruususen unta.

Seuraava Hawkingin ja Mlodinowin kirjan arvostelu on melko pitkällinen tuoden kuitenkin valokeilaan tavallista enemmän modernin kosmologian aspekteja:

http://lukupiiri1.blogspot.fi/2012/04/stephen-hawking-leonard-mlodinow-suuri.html

Mitä nämä PLA ja Feynmanin polkuintegraali yhdessä saavat aikaan? Kun elektronikin siirtyessään kulkee kaikki maailmankaikkeuden paikat läpi ja ilmeisesti tuo muodostuvaan rataansa niistä kaikista "terveisiä", ja kun "nettosiirtymä" aina johtaa PLA:n mukaan energian tasoittumiseen maksimaalisella nopeudella, tämän pienimmästä suurimpaan ulottuvan kosmisen näytelmän lopputuloksena on joka hetki paras mahdollinen maailma

Tästä ei tieteen tykkääjä voi olla tykkäämättä. Arvostettu saksalainen aivotutkija, Max Planck -instituutin sosiaalisen neurotieteen osaston johtaja Tania Singer on ottanut tavoitteekseen tieteen keinoin lisätä ihmisten myötätuntoisuutta. Singerin missiota esitteli Science-lehti nelisivuisessa artikkelissa Concentrating on kindness.

Singerin mukaan on kaksi tapaa tuntea empatiaa: myötätuntoisen rakastava ja kanssakärsivä. Rakastava tapa on empaattiselle itselleen miellyttävä, ja tällä tavoin empaattinen voi auttaa muita ihmisiä tehokkaimmin. Kanssakärsivä tapa sen sijaan on empaattiselle tuskallinen ja voi johtaa auttajien loppuunpalamiseen.

Tähän asti aivotutkimuksissa on kuitenkin tutkittu lähinnä tuota kanssakärsivää tapaa, Singer huomauttaa. Hän on nyt aloittanut tutkimusprojektin, joka keskittyy rakastavaan empatiaan ja kokeilee, voiko sitä opettaa ihmisille meditaation keinoin. Science-lehden mukaan projekti jatkuu vuoteen 2015 mutta alustavia tuloksia on odotettavissa jo vuonna 2014.

Singer kollegoineen on tänä syksynä myös julkaissut myötätunnon tutkimisesta ja edistämisestä pitkän sähkökirjan Compassion, bridging practice and science, jonka voi ladata ilmaiseksi.

Tuntuuko mahdottomalta ajatukselta, että omaa reagointitapaa voisi tuolla tapaa säätää?

Kyllä siihen pitäisi varmaankin useimpien pystyä, koska jopa psykopaateista ainakin osa pystyy. Psykopaatti ei yleensä tunne myötätuntoa, mutta esimerkiksi Science-lehden Singer-jutussa kerrotaan psykopaatista, joka aivomittauksen aikana tutkijoiden pyynnöstä tuotti aivoissaan empatiareaktion. Kyky siihen oli siis olemassa, vaikka reaktio ei käynnistynytkään automaattisesti.

Vastaavasti Hanna Nikkasen ja Anu Silfverbergin Long Play -jutussa Pimeyden ydin neurobiologi James H. Fallon, joka on diagnosoinut itsensä prososiaaliseksi psykopaatiksi, kertoo tahtoessaan pystyvänsä suhtautumaan toisiin ihmisiin myötätuntoisen kaltaisesti ja että hän yleensäkin pyrkii siihen: ”Ajattelin, että kun kerran osaan manipuloida ihmisiä, miksi en yrittäisi manipuloida itseäni.”

Meditaatio saattaa olla toimiva apukeino myötätuntomoodin hakuun. Sen kokeilemista ainakin Singer suosittelee. Jos kiinnostaa, miltä meditaatio tuntuu aloittajasta, lue toimittajamme Mikko Puttosen juttu Mieli haltuun, kiitos! Mikko kävi testaamassa itse, ja ennakkoskeptisyys vaihtui varovaiseen kiinnostukseen.

Kommentit (16)

Metusalah

Kun pohditaan aivojen toimintakenttää, liikutaan usein abstraktien käsitteiden välimaastossa. "Empatia" ja "sympatia" ovat yhtälailla abstrakteja suureita kuin "viha" ja "rakkaus" tai "ilo" ja "suru". Ominaista näille käsitteille on se, että niitä on vaikea mitata millään indikaattorilla; jos sanon: "Minä rakastan sinua", kukaan toinen ei voi kiistää tätä väitettä, vaikka en puhuisikaan totta.
Oman käsitykseni mukaan Petrin blogiaihe - myötätunto - on perimän kautta saatu ominaisuus, jota toki varhaislapsuuden ja kasvatuksen myötä voidaan jossain määrin ohjailla, mutta joka aikuisiällä toimii tahdosta riippumatta, eri yksilöillä erilaisin painotuksin.
Mikäli myötätunto (ja sääli, mikä liittyy läheisesti tähän käsitteeseen), olisi aikuisen ihmisen opittavissa oleva asia, maailmassa vallitseva raastava epäoikeudenmukaisuus olisi jo kauan sitten onnistuttu poistamaan.
(Kirjoitin tämän ennen syventymistä blogin viitetutkimuksiin. Saa nähdä muuttuuko mieleni luettuani Tania Singerin kirjoitukset aiheesta :-)

Pentti S. Varis

http://www.markkuojanen.com/psykologia/mista-psykopatiassa-on-kysymys/

Markku Ojanen korostaa psykopatian sidonnaisuutta yhteiskunnan muotoon. Joissakin kulttuurin muodoissa , esim. amisheilla, ei psykopatiaa juurikaan esiinny. Länsimainen suorituspaineinen yhteiskunta taas mahdollistaa luontevammin psykopaattisten taipumusten toteutumisen. Tämän ajatuksen kanssa on hyvässä sopusoinnussa se, että psykopaatti voi manipuloimalla tehdä itsestään ainakin hetkellisesti empatiakykyisen. Mieleen nousee kysymys, onko psykopaattisen ihmisen aivoissa jonkinlainen väliseinä, joka estää empatiajärjestelmän ilmitulon, vaikka tämä järjestelmä aivoissa onkin.

Empatiajärjestelmä (tai "väliseinä") voi saada myös liian vähän verta ja sen mukana happea, mistä seuraa solujen vaipuminen "uneen". Tällöin solut voitaisiin herättää ylipainehappihoidolla HBOT

https://www.google.fi/#q=eshel+ben+jacob+HBOT

Sampo Manninen

Myötätunto on todellakin opittavissa ja meditaatio on mitä oivallisin työkalu siihen. Tiede on meditaatiota tutkinut jo vuosikymmenten ajan, suurin osa tutkimuksista on kuitenkin keskittynyt meditaation vaikutuksiin fysiologiaan. Meditaatio muuttaa aivojen tapaa käsitellä tietoa, tai oikeammin niitä polkuja, joita ajatusprosessit etenevät. Meditaatio vaikuttaa myös aivojen välittäjäaineisiin ja aivonesteen koostumukseen, se puolestaan vaikuttaa merkittävästi aivojen toimintaan kaikenkaikkiaan. Olen itse parhaillaan tekemässä itselläni koetta, jossa tutkitaan miten ruokavalio, meditaatio ja muut seikat vaikuttavat aivojeni toimintaan. Aivojeni sähköinen toiminta mitataan kattavasti noin kahden kuukauden välein ja muutokset kertovat eri asioiden vaikutuksesta. Tätä tutkimusta voi seurata blogissani www.namastesam.com sivuilla ja sieltä voi myös ladata äänimeditaatioita, joilla pääsee kokeilemaan miten meditaatio rentouttaa ja helpottaa oloa.

Petri Riikonen
Liittynyt16.3.2005
Viestejä245

Ikävä kyllä nettisivun uudistuksessa tämän tuoreimman postaukseni kommentit eivät näköjään automaattisessa migraatiossa siirtyneet vanhalta saitilta uudelle, vaan hävisivät bittiavaruuteen. Olen pahoillani kommentoineiden puolesta.

Vanhempien postausteni kommentit näyttävät sentään onneksi siirtyneen, joten kommentoijien vaivannäkö valui hukkaan vain tämän postauksen osalta.

Joka tapauksessa tervetuloa uudelle saitille! :) Ainakin toimituksen kannalta tämä oli parannus, sillä teknisessä uudistuksessa saimme ison työkalupaletin, jolla voimme muokata sivustoa ihan eri tavalla monipuolisesti kuin ennen.

Metusalah

Myötätunto on mielentila, ei mielipide tai tietoon perustuva fakta. Sen vuoksi pitäisin myötätunnon "oppimista" vähintäänkin kyseenalaisena mahdollisuutena. Pahantahtoisesta ihmisestä ei saa hyväntahtoista yksilöä kuin aivan poikkeuksellisen tapahtuman - esim. vakavan sairastumisen - kautta. Tällä kommentilla en aseta kyseenalaiseksi Seppo Mannisen käsitystä meditaation vaikutuksesta aivoihin.

Pertti

Mind and life instituutti pyrkii kehittämään tieteellistä ymmärrystä mielestä kärsimyksen vähentämiseksi ja hyvinvoinnin lisäämiseksi.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan: http://www.mindandlife.org/

Näitä tutkimustuloksia 12 vuoden ajan seuranneena ja omakohtaisesti harjoituksia tehneenä voin vakuttaa, että myötätuntoa voi todellakin oppia.

Metusalah

Jos myötätunto olisi opittavissa/opetettavissa oleva asia, silloinhan kaikki muutkin emootiot, kuten ilo, rakkaus jne. voitaisiin saavuttaa opiskelemalla. Tästä puolestaan seuraisi se, että yhteiskunnassa olisi vain empaattisia, iloisia ja onnellisia ihmisiä. Näin ei kuitenkaan näytä olevan; pikemminkin päinvastoin.
En tietenkään voi – enkä edes halua – kiistää sitä, jos joku omakohtaisesti kertoo onnistuneensa meditaation tms. avulla oppimaan myötätuntoa, mutta kuka on ”mitannut” sen, etteikö tällaiset oppilaat ole olleet jo lähtökohtaisesti empaattisia? Hyväntahtoiset päämäärät itsensä kehittämisessä ovat ominaisia vain hyväntahtoisille ihmisille.

Kari Luoto

Olet oikeassa, myötätunto on todellakin tunnetila, ja taipumus sen kokemiseen on synnynnäinen. Kristillinen "rakkaus" on hyvä esimerkki rationalisoidusta tunteen simuloimisesta.

Kun myötätuntoon kykenevä ihminen näkee kärsimystä, hänen aivonsa pyrkivät samaan tilaan, kuin kärsivän ihmisen aivot.

Myötätuntoon vaikuttavat oikean aivopuoliskon ja otsalohkon toiminta. Joillakin henkilöillä on synnynnäisesti ne yhteydet, jotka ovat välttämättömiä myötätunnon kokemiselle, joillakin ei. Pidän periaatteessa mahdollisena näiden yhteyksien toimivuuteen vaikuttamista.

Pentti S. Varis

http://www.sciencedaily.com/releases/2013/10/131010105039.htm

Tässä kerrotaan, että tietty geenivariantti saa kantajansa näkemään maailman voittopuolisesti negatiivisena. Ihmistuntemus puolestaan opettaa, että on joitakin ihmisiä, jotka löytävät kaikesta positiivisia puolia ja pyrkivät selittämään kaikki parhain päin.

Voisi olettaa, että maailman negatiivisena näkevät ilmentäisivät etupäässä kanssakärsivää empatiaa ja positiivisemmat yksilöt myötätuntoisen rakastavaa empatiaa.

Mihin sitten perustuu empaattisuutensa kehittäminen meditaation avulla? Oma veikkaukseni on, että on eräänlainen "esiolema", jossa kaikki sekä fyysiset että henkiset ominaisuudet piilevät. Fysiikan mukaisesti nimitän tätä tilaa vakuumiksi, jonka olemusta olen alustavasti selittänyt mm. parissa puheenvuorossani seuraavalla sivulla:

http://www.tiede.fi/keskustelut/psykologia-aivot-ja-aistit-f12/elainten-...

Veikkaan, että kestävä yhteys vakuumiin ja siinä piilevään ominaisuuskirjoon toteutuu ensisijaisesti genomin kautta. Erityisesti aivosolujen genomikollektiivin kontakti vakuumin kanssa syventyy meditaatiossa, jolloin vakuumista virtaa ihmiseen (joka itse asiassa on alun perin vakuumin osa), uusia ulottuvuuksia, kuten kasvanutta empatiakykyä

Voidaanko näitä hajanaisia näkemyksiä mitenkään perustella? Ei välttämättä tieteellisesti, mutta tunnetaan tapahtumia, jotka itse mysteerioina viittaavat jonkinlaiseen ominaisuuksien "säiliöön".

Yksi tällainen mystinen ilmiö on "meditaatiossaan liian syvälle menneiden" tai muuten ongelmiin joutuneiden hoitonakin joidenkin psykiatrien käyttämän mandalan idea.

https://www.google.fi/search?q=mandala+pictures&tbm=isch&tbo=u&source=un...

Tarkennettuna ilmiö, jossa mietiskelijä tai joogi näkee silmissään mandalan ilman, että koskaan olisi nähnyt sellaista reaalimaailmassa. Tavalliset unet voidaan usein tunnistaa mukaelmiksi kaikesta siitä, mitä todellisuudessa on koettu. Elvyttävä mandala-uni ensi kertaa nähtynä on jotain, mitä reaalimaailmassa ei koskaan ole kohdattu, ja jonka aivoperäisyyttä on mahdoton ymmärtää.

Syvä mietiskely ja jooga voivat johtaa jännittäviin elämänkohtaloihin, jotka myös voivat olla vakuumiperäisiä geenien säätelyverkostoihin tulleita muutoksia. Miltä ne voivat tuntua, olen kertonut kolmessa puheenvuorossani Marko Haminon blogin "Uskonnoista, tieteestä ja demokratiasta" kommenttiosastossa.

En ole mieltänyt itseäni kovin empaattiseksi, mutta vasta sairastettuani aivoinfarktin tajusin, että eräissä menneisyyden tilanteissa minun olisi pitänyt harjoittaa empaattisuutta, mutta en tajunnut tehdä sitä..

Pentti S. Varis

http://www.sciencedaily.com/releases/2013/11/131101172313.htm

Tässä kerrotaan uudesta yllättävästä havainnosta, jonka merkitystä tutkijat eivät vielä ymmärrä. Kun aivosolujen DNA-sisältöjä on verrattu, on havaittu, että ainakin 40 % aivosoluista omaa erittäin paljon toisistaan poikkeavan DNA-sisällön. Tutkijat nimittävätkin aivojen DNA-kokoelmaa osuvasti tilkkutäkiksi. Esiintyy geenejä, jopa kromosomeja, jotka eivät ilmeisesti ole edes vanhemmilta perittyjä, ja joiden alkuperä ja tehtävä on usein tuntematon.

Selitysyrityksiä voi kuitenkin tehdä. Ensimmäinen yritys on ymmärtää DNA-diversiteetti sen oletukseni näkökulmasta, että tietoisuuden viimekätinen elin aivoissa olisikin hermoimpulssien asemesta aivosolujen DNA-kollektiivi. Tämän oletuksen tärkeimpiä perusteluja on hermosoluttomien eliöiden kyky toimia mielekkäästi ja ilmeisesti olla hivenen verran tietoinen (etevä aivotutkija Giulio Tononi ainakin kannattaa ajatusta pienimpienkin ötököiden tietoisuudesta). Näiden eliöiden kyky mielekkääseen toimintaan perustuu enimmäkseen niiden DNA:han kohdistuneisiin moninaisiin vaikutuksiin.

Toiseksi voisi veikata perus-DNA:lla olevan kyvyn luoda tarvittaessa uusia osia mm. uusiin tilanteisiin sopeutumisen, opimisen, tietoisuuden ja erilaisten sairauksien torjunnan edistämiseksi.

Kolmas veikkaus voisi olla suolistobakteerien DNA-kollektiivin vaikutusten tai jopa DNA:n tihkuminen suolistosta aivoihin. Aivojen DNA-diversiteetista oletettavasti johtuvien sairauksien kuten skitsofrenian, Alzheimerin taudin ym. tekijöiden yhteys suolistoflooraan on varmistunut, mutta yhteyden mekanismi on vielä tuntematon. Aivoihin syntyneen tilkkutäkin ja suoliston mikrobiotan yhteys voisi olla tällainen mekanismi yhteyden toteutuessa esim. veren- tai lymfakierron välityksellä.

Joissakin tapauksissa myös psykopatian luonteinen tila voisi perustua osittain suolisto-aivot -akselin tiettyihin moodeihin. Tietty tilkkutäkkikuvio olisi edullinen psykopatian ilmenemiselle, joku toinen taas edustaisi empaattisempia aivotiloja. Suoliston kunnostaminen esim. probiootein tai ulosteensiirtohoidoin, jotka usein auttavat monssa sairauksissa, olisi tällöin mahdollisuus auttaa empaattisuuden puutteesta tai rasittavasta empaattisuudesta kärsivää.

höh

Jos myötätunto olisi opittavissa/opetettavissa oleva asia, silloinhan kaikki muutkin emootiot, kuten ilo, rakkaus jne. voitaisiin saavuttaa opiskelemalla. Tästä puolestaan seuraisi se, että yhteiskunnassa olisi vain empaattisia, iloisia ja onnellisia ihmisiä.
(...)
Hyväntahtoiset päämäärät itsensä kehittämisessä ovat ominaisia vain hyväntahtoisille ihmisille.

Siis, "voitaisiin saavuttaa", mutta miksi ihmeessä "ei-hyväntahtoiset ihmiset" haluaisivat edes opiskella tällaisia emootioita?

Leena

Tosiaan oikeaa kirjoitusta. Perityt geenit, kasvatus, kasvuympäristö, vanhempien esimerkki, lapsen luontaisen herkkyyden vaaliminen, elämänarvojen vaikutus lapsiin on myös mielestäni merkittävä tekijä minkälaiseksi ihminen kehittyy tunne elämältään. Vain aito vanhempi voi kasvattaa myötätuntoa tuntevia lapsia. Nykyään on vanhemmille tehty niin paljon työtä ettei he pysty kasvattamaan omia lapsiaan luonnollisesti, kuten esim.sata vuotta sitten. Sillon ihmiset auttoivat toisiaan, olivat lähempänä arjessa mukana vauvat ja vaarit. Mielestäni kyky tuntea toisen ilo tai suru on normaalia ihmiselle, joka ei ole saanut esim.otsalohkon vammaa, siis ruumiillista. Siellähän ne tunne-elämän keskukset on ja toinen puoli sydämessä. Toki kasvattaa täytyy luonnettaan kai koko lopun ikää. Rakkaus karkoittaa vihan, viha on pahasta.

Leena

Meditaatio tuo kuulema hetken helpotuksen, mutta kehoittaisin kohteliaimmin tutustumaan sen haittapuoliin. Mutta kukin tekee kaikkensa etsien onnea ja rauhaa elämäänsä. Olisi hyvä jos asiakkaalle kerrottaisiin hyvät ja huonot puolet "hoidoista". Siten voisivat sekä hoitaja että hoidettava säästyä jälkiseuraamuksilta. Leikattavallekkin kerrotaan plussat ja miinukset. Eikös se olisi reilu peli? Ettei yksin mene johonkin vaan kokeilemaan. Kommentoin vielä tähän sen takia, koska olen kuullut luotettavalta taholta sen toisenkin puolen meditaatiosta, joogasta yms. Useamman henkilön kokemukset. Jos teet tätä työksesi? Tai itsellesikö vain? Tietenkään en puutu niihin asioihin. Rikotusta eheäksi ja entistä kestävämmäksi! että sitä kautta ainakin tulee myötäelämisen taito, jos on tullakseen, ja välttyy katkeroitumiselta.

Shadowdancer

Mitä haittapuolia meditaatiosta voisi olla? Joogassa tietysti, jos tekee liian paljon ja väärin asentoja, voi tulla vaurioita kuten muussakin liikunnassa ja urheilussa...

KF

Tosiaankin, mitä haittavaikutuksia on meditaatiolla? En muista nähneeni ainuttakaan haittavaikutuksista kertovaa tekstiä.