Kirjoitukset avainsanalla liikunta

Kuva: che, Wikimedia Commons

Miksi uuden liikkumistavan opettelu on niin vaikeaa?

Otsikon lausahdusta en muista koskaan kuulleeni kenenkään tanssijan suusta. Ei lausahdus silti aivan metsään mene. Hyvä tanssi toki näyttää helpolta ja, kun tanssija on hyvässä vedossa, tuntuukin siltä. Mutta tanssijoilla pyörinevät mielessä ne lukemattomat harjoitustunnit, jolloin liikkeen löytäminen on tuntunut kaikkea muuta kuin vaivattomalta.

Vastaavaa lienevät kokeneet kaikki, jotka ovat opetelleet jotakin itselle uutta liikkumisen tapaa tai alkaneet muuntaa jonkin liikkeensä suoritustekniikkaa.

Ennen sairastumistani ms-tautiin ehdin tanssia kilpaa 19 vuotta ja toimia tanssinopettajana kahdeksan vuotta. Tuona aikana opin käytännössä, ettei liikkeitä yleensä koskaan opi kerrasta oikein, vaan harjoittelu on jatkuvaa huonoista liiketavoista poisoppimista ja liikkeiden korvaamista laadukkaammilla. Jos harjoittelee liikkeen tuhat kertaa väärin, osaa vaikka unissaan tehdä sen väärin. Harjoittelu tekee pysyväksi, mutta vain mestarillinen harjoittelu tekee mestarin.

Aihe tuli mieleeni, kun luin tuoreimmasta Science-lehdestä tutkimuksesta, jossa ihmisaivoista löydettiin aiemmin tuntematon muistin muoto. Se on liikevirheiden muisti.

Heti on sanottava, että se kuulostaa pahemmalta kuin mitä on. Kyseisen muistin tehtävänä ei ole pitää virheitä ihmisen päässä ikuisesti. Sen sijaan erheitä muistamalla se auttaa sopeutumaan tehokkaasti ja joustavasti uudenlaisiin liiketilanteisiin.

Tuon virhemuistinkin pitäisi siis oikeastaan helpottaa liikkeiden oppimista. Miksi oppiminen silti on niin työlästä?

Selityksen avaimen ymmärsi se, joka keksi tarinan lannistetusta tuhatjalkaisesta. Kun niveljalkaispoloiselta kysyttiin, missä järjestyksessä se liikuttaa jalkojaan, se huomasi tulleensa kävelykyvyttömäksi.

Yhtä hankalaa olisi ihmisen koettaa tietoisesti tuottaa kaikki mutkikkaankin liikkeen yksityiskohdat liikkeen aikana. Tietoinen liikesäätely ei kerta kaikkiaan ole tarpeeksi nopeaa.

Sen sijaan on toistettava liikkeen osia ja liikesarjoja niin, että ne jäävät alitajuiseen liikemuistiin. Vain silloin liike muodostuu sujuvaksi ja lopulta vaivattomaksikin.

Liikkeen laatu on palapeli, jonka osina toimivat liikemuistin ohella kaikkien liikkeeseen osallistuvien ja kehoa ryhdissä pitävien lihasten kunto ja hermosäätely sekä kehon asento- ja tasapainoaistit. Nämä kaikki kehittyvät harjoittelussa mutta erilaisten harjoitusten aikana eri tehokkuudella.

Kaiken tämän huomioon ottaen ei ole mikään ihme, että liiketekniikoiden harjoittelu on pitkä prosessi, joka ei aina voi tuntua vaivattomalta. Itse asiassa paljon kummallisempaa olisi uskoa, että tällainen prosessi voisi sujua tuosta vain. Kyse on pitkästä matkasta, jolla on huima etu, jos pystyy nauttimaan itse reissusta eikä pelkästään jostakin olettamastaan tulevaisuuden lopputuloksesta.

Loppujen lopuksi suurimmat vaikeudet ovat varmaankin samoja kuin kaikessa uuden opettelussa: kärsimättömyys ja motivaation hiipuminen. Yhtä tärkeää kuin harjoittelun laatu on se, että kokee harjoittelunsa antoisaksi.

Yksi kokeilemisen arvoinen tapa on löytää liikkeen nautinto perusliikkeistä sen sijaan, että pitäisi niitä vain valmisteluna jollekin loistokkaammalle. Eräs kokenut englantilainen vakiotanssien opettaja puhui tästä opettaessaan hidasta valssia. – Moni keskittyy niin paljon vaikeimpiin liikkeisiinsä, että hukkaa tanssinsa, hän sanoi. Sitten hän tanssi meille peruskäännöksen kolme ensimmäistä askelta: – Valssi on niissä.    

Kommentit (0)