Kirjoitukset avainsanalla kulttuuri

Paikka, jollaisesta voi löytää juurensa. Kuva: LennieZ, Wikimedia Commons

Tuntuu, että niiden idea alkaa unohtua. Ei kannattaisi.

Tyrmistyin, kun luin Hesarista kulttuuritoimittaja Aino Frilanderin jutun Selfie patsaan kanssa – mitä järkeä on kulttuurimatkailussa, jossa hän ja maisemantutkimuksen professori Maunu Häyrynen Turun yliopistosta epäilevät koko matkailutapaa. Tuttavieni viime vuosien lomakohdevalintoja seuratessa minulla on ollutkin sellainen hytinä, että kulttuurimatkailun idea on unohtumassa. Hämmästyn, että näin näyttää olevan käymässä kulttuurialankin ihmisille.

Biologin-aivoissani asustelee myös pieni humanisti, ja siksi kaikki elämäni lomamatkat ovat olleet itselleni joko luonto- tai kulttuurimatkoja, useimmiten molempia. Kulttuurimatkailijana olen halunnut ennen kaikkea ymmärtää oman kulttuuripiirini historiaa. Siksi matkoilla olen paneutunut esimerkiksi länsimaisen kuvataiteen ja arkkitehtuurin merkkiteoksiin.

Frilander ihmettelee tällaista kohdevalintaa käytyään Roomassa, Venetsiassa ja Pisassa: ”Matkakohteeni eivät ole olleet erityisen omaperäisiä. Samoja rasteja kierrettiin jo 1700-luvulla. – – Miksi kulttuurikohteisiin on ylipäänsä matkustettava? ”Ne ikään kuin täytyy nähdä”, sanoo Maunu Häyrynen. – – Häyrysen mukaan vakiokohteiden suosio kertoo epävarmuudesta. Onko noloa jättää kulttuurikohteet väliin?”

Hei, haloo! Kulttuurin merkkiteoksiahan käydään katsomassa nimenomaan sen takia, että juuri niitä isoimmat ihmisjoukot ovat ennenkin eniten käyneet katsomassa ja niistä on eniten kirjoitettu. Siksi ne ovat muodostaneet kulttuurimme yhteistä taustaa, johon on toistuvasti viitattu uudemmassa taiteessa ja arkkitehtuurissa sekä tutkimuksissa, kaunokirjallisuudessa ja elokuvissa. Eikö omakohtainen tutustuminen tällaisiin juuriin muka ole kiinnostavaa?

Oma kulttuurinymmärrysprojektini on ollut sitä, että olen koettanut kohdata ja ymmärtää oman kulttuuripiirini pienimpiä yhteisiä nimittäjiä ja sitä kautta itseäni. Siksi olen perehtynyt antiikkiin Ateenassa, renessanssiin Firenzessä ja keskiajan tarinoihin saksalaisissa linnoissa. Olen tutustunut Fellinin Roomaan ja vieraillut Disneyn vanhimmassa teemapuistossa.

Tällaisten kulttuurimatkaelämysten polttopiste ei ole niinkään paikka sinänsä kuin koko mielleyhtymien verkko, minkä paikka herättää. Tuota verkkoa ruokkiakseen matkailija lukee paljon, myös matkan aikana.

Viime vuosina en ole ms-tautini takia jaksanut enää matkustella fyysisesti. Mutta olen jatkanut luonto- ja kulttuurimatkailua virtuaalisesti. Olen kierrellyt kohteita Googlen katunäkymillä, käynyt museoiden nettinäyttelyissä ja lukenut kohteista paljon.

Siksi olen pettynyt myös Häyrysen näkemykseen, jonka mukaan virtuaalinen kiertely vaikkapa Louvren taidesaleissa ei olisi kunnollinen elämys: ”Autenttisuuden korvaaminen vie sellaiseen Disney-tyyppiseen suuntaan, ja kulttuuriperinnön suhteen disneyfikaatio ei toimi.”

Jätän tässä nyt erittelemättä, miten monia kosketuspintoja oman kulttuuripiirini historiaan olen saanut juuri Disneyn sarjakuvista ja leffoista.

Sen sijaan huomautan, että yksi olennainen asia kuvataiteen kokemisessa on teoksen koko. Parhaiten se tietysti välittyy luonnossa, mutta kyllä siitä virtuaalisellakin museosalikierroksella saa paljon konkreettisemman mielikuvan kuin esimerkiksi katselemalla teosten valokuvia ilman mittakaavakokemusta.

Esimerkiksi viimekesäisellä virtuaalilomamatkallani kävin New Yorkin Metropolitan Museum of Artissa, jossa en ole koskaan fyysisesti käynyt. Tutustuin siellä yhdysvaltalaisen maalaustaiteen historiaan, johon en ole aiemmin kunnolla perehtynyt. Osa maalauksista oli toki kuvina tuttuja, mutta nyt tunsin kunnolla kokevani ne ensi kertaa, kun sain konkreettisen mielikuvan niiden suuruudesta tai pienuudesta museosaleissa.

Ei virtuaalivierailu tietysti aivan paikan päällä käynnin veroinen ole, mutta turha sitä on täysin lytätäkään. Se antaa ihan kohtuullisen käyntielämyksen ja muiston. Se on lisäksi oivallinen vaihtoehto niille, joilla ei ole varaa matkustaa, jotka eivät ehdi matkustaa niin paljon kuin haluaisivat, jotka tahtovat pienentää hiilijalanjälkeään karsimalla matkojaan tai jotka eivät itseni tavoin jaksa reissata.

Kommentit (2)

Kapsky
Liittynyt10.3.2014
Viestejä77

Kulttuurivierailun ainoa järjellinen tarkoitus olisi tiedustella vihollisen maaperällä. Muutoin vieraalla kulttuurilla ei tarvitse olla mitään tekemistä oman elämän kanssa.

asdf
Liittynyt16.3.2005
Viestejä10681

Tuossa Petri Riikosen viittaamassa HeSarin jutussa kulttuurimatkailun turhuudesta en näe hirveästi muuta tolkkua, kuin uuden näkökulman etsimisen hipsteriyden kautta, eli sillä asenteella, että kaikki suosittu ja tavanomainen on ihan tosi turhaa. Eli ei siis tolkkua ollenkaan.