Jättiläisten neuvoston rinki kulkee Bereniken hiusten, Ison karhun ja Kassiopeian kautta. Kartta vastaa maalis-huhtikuun vaihteen iltayötä.

Isojen naapurigalaksien kehä kulkee Otavan kautta.

Suuret Paikallisen tason galaksit ympäröivät meitä renkaana, Jättiläisten neuvostona, jonka läpimitta on noin 20 miljoonaa valovuotta. Näin kertoi tiedetoimittajakollega Timo Paukku Helsingin Sanomien tämänpäiväisillä tiedesivuilla. Tykkäsin. Minusta on kiva koettaa hahmottaa, millaisessa avaruuden ympäristössä elämme, ja tämä valtava galaksien rinki antoi uuden kiintopisteen, johon itsensä voi rinnastaa.

”Yhtäkään näistä kirkkaista galakseista ei voi nähdä paljain silmin”, Paukku pahoittelee. No ei se mitään. Voimme kuitenkin tarkistaa, mitä reittiä rinki kulkee taivaan poikki.

Hesarin kartan ja muutaman nettihaun perusteella Jättiläisten neuvosto istuu Suomesta näkyvällä taivaalla tällaisella tähdistöjen polulla: Vesikäärme (galaksi M83), Bereniken hiukset (M64), Ajokoirat (M94), Iso karhu (M81 ja M82), Kirahvi (IC342), Kassiopeia (Maffei 1 ja Maffei 2) sekä Kuvanveistäjä (NGC253).

Esimerkiksi Ursan tähtikartasta selviää, että reitti kulkee aina melko keskeltä täkäläistä taivasta; se vain pyörii maapallon pyörimisen myötä. Vaikkapa nyt maalis-huhtikuun vaihteessa reitti kulkee illalla kello 22 suunnilleen kaakosta luoteeseen. Kello 2 aamuyöllä se kulkee pohjoisesta etelään.

Parhaiten erottuvat tähtikuviot tuolla taivaankaistalla ovat Ison karhun Otava ja Kassiopeian tuplavee.

Mutta vaikkei tähtiä edes näkyisi, voi kartan perusteella tarkistaa suunnan ja kuvitella, miten Jättiläisten neuvoston kehä kaartaa ympärillämme.
Kaukanahan se on, sillä sen lähimmästäkin osasta valon matka tänne kestää kymmenisen miljoonaa vuotta.

Toisaalta kymmenen miljoonaa valovuotta ei suhteessa oman galaksimme kokoon ole mikään aivan käsittämätön etäisyys. Linnunradan kiekon halkaisija on vähintään satatuhatta valovuotta, joten kymmeneen miljoonaan valovuoteen mahtuisi enintään sata meidän galaksiamme rinnakkain. Jos galaksi olisi ihmisen kokoinen, matka olisi alle 200 metriä.

On jännä kuvitella, että joku Jättiläisten neuvoston mahdollisista asukkaista tiiraisi jollakin käsittämättömän nokkelalla kaukoputkella tähän suuntaan ja näkisi mioseenikautisen maailman, jossa Intian manner olisi juuri päätynyt nokkakolariin Aasian kanssa ja simpanssi ja ihminen olisivat vasta kipinöitä muinaisen ihmisapinan silmissä.

Kommentit (2)

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä279

Tuo loppukappale toi erään tieteisromaanin niin voimakkaasti mieleen, että on melkein pakko mainostaa sitä. Se on Erkki Ahosen "Syvä matka":

http://www.kiuruvesi.fi/Suomeksi/Palvelut/Kirjasto/Kotiseutukirjailijat/Erkki-Ahonen/Tuotanto/Syva-matka-(1976)

"Saippuavaahto kuvaa parhaiten sitä, kuinka galaksit ärjestyvät seinämiksi ja säikeiksi" (Timo Paukku, H.S. 31.04.2014)

Herää kysymys, mistä oikein on kysymys, kun galaksitkin organisoituvat mielekkäiksi rakennelmiksi. Onkohan avaruutta tutkittaessa huomioitu sen täyttävä plasma, jonka säikeet yhdistävät galakseja ja tietenkin myös niiden osia?

http://www.youtube.com/watch?v=aPwyOef18ZQ

Plasman kanssa yhteydessä tai ilman sitä voisi avaruutta pitää myös jättiläismäisen Nambun-Goldstonen kentän (tai NG-kenttien) organisoimana systeeminä. Hiroomi Umezawan skenaariossa NG-kentän defektit edustavat kenttään spontaaneissa symmetriarikoissa varastoituneita vapausasteita jalostuneessa muodossa. (Esimerkiksi supranesteen vaihevapausasteen varastoituessa NG-kenttään se kiertyy esiin jalostuneessa muodossa kentän topologisina defekteinä, vortekseina.)

Avaruuden oliot kuten galaksit voisivat olla tällaisia kosmisen NG-kentän topologisia defektejä tai sellaisten kasautumia..

Jos myös esim.elävän solun sadat erilaiset molekyylikoneet olisivat biologisten NG-kenttien defektejä, voitaisiin koko maailmankaikkeuden sanoa järjestyvän samalla, itsesimilaarilla tavalla. Itsesimilaarisuuden onkin arveltu lävistävän kaiken olevan pienimmästä suurimpaan

 https://www.google.fi/search?q=self+similarity+pictures&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=Rk47U6WeIIqO4gSC-oDACw&ved=0CC8QsAQ&biw=1280&bih=585

Koska spontaanit symmetriarikot ja niihin kuuluvat NG-bosonit ovat universaali organisoiva prinsiippi luonnossa, voitaisiin niiden avulla ehkä selittää monet tuntemattoman (ja pelkästään oletetun) pimeän aineen aiheuttamat ilmiöt

http://www.tiede.fi/keskustelu/21601/ketju/defektit_materian_ydintaso

Noin alkajaisiksi tuli tämmöisiä ajatuksia mietiskellessä "galaktista saippuavaahtoa"..

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä279

Blogin loppukappale toi pakottavasti mieleen toisenkin teoksen, Itao Calvinon "Kosmokomiikkaa", jossa pähenkilö näkee miljoonien valovuosien päässä nousevan kyltin, jossa lukee "minä näin sinut". Ja nopea lasku osoittaa, että juuri silloin päähenkilö oli ollut tekemässä jotain häpeällistä. Päähenkilö kirjoittaa kyltin, jossa yrittää selitellä tekemistään. Pian alkaa avaruudessa vilkkua viesti toisensa jälkeen..

http://www.kiiltomato.net/italo-calvino-kosmokomiikkaa-le-cosmicomiche-1965-suom-1969/

Erään ystäväni laskiessa galaksien kiertosuuntia (tms.) hän kertoi todenneensa, että useimmat galaksit pyörivät samaan suuntaan. Tällä ilmiöllä olisi kiintoisa selityskin, Falaco-solitoni, joka kytkisi toisiinsa aina kaksi galaksia. Falaco-solitonin on ensimmäisenä esitellyt fysiikanprofessori Kiehn.

Falaco-solitonin näkee selvästi tiskatessa, kun vetäisemällä tiskivettä lusikalla aiheuttaa kaksi vastakkaisiin suuntiin pyörivää suppiloa. Jos tiskivedessä on puurohöytyviä voi nähdä vieläpä suppiloita yhdistävän säikeen, joka kaartuu pinnan alla.

Jos säie katkaistaan, solitoni häviää silmänräpäyksessä.

Vaikka tiskipöydän Falaco-solitoni on jokaisen nähtävissä,  se edustaa kaikissa mittakaavoissa kvarkeista kosmologiaan esiintyviä Falaco-solitoneja, kaikkialla samanrakenteisia topologisia defektejä.

https://www.google.fi/search?q=falaco+soliton&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=v99BU7rGBOTMygOonoKYDQ&sqi=2&ved=0CDEQsAQ&biw=1280&bih=585

Jos kaksi galaksia muodostaa Falaco-solitonin "suppilot" ja yhteyssäie on kaareva, galaksit näyttävät pyörivän vastakkaiiin suuntiin, mutta yhteyssäikeen suoristuessa ne pyörivätkin samaan suuntaan.

 Tiskivedessä Falaco-solitoneilla on vakioinen pyörimissuunta. Kaksi vastakkain törmäävää Falaco-solitonia karkottavat toisiaan. Jos toinen Falaco-solitoni olisi nurinpäin (niin kuin avaruudessa voisikin olla), ne törmätessään luullakseni lähentäisivät toisiaan toimien siis kuten saman- tai erimerkkiset sähkökentät.

Falaco-solitoni voi olla yksi kosmologisen organisaation ymmärtämisen avaimia. Niinpä blogissa kuvattu galaksiryhmittymä voisi ilmentää hieman tiskiveden pintaa muistuttavia kosmologisia pintoja, tihentymiä, joille galaksit olisivat ryhmittyneet

Seuraa 

Tieteen tykkääjä

Petri Riikonen on Tiede-lehden toimitussihteeri ja mikrobiologi, jota kiinnostaa elämä, maailmankaikkeus ja kaikki. Hän etsii tieteestä hyötyjä ja iloja.

Teemat

Blogiarkisto