Terveisiä Jurassic Coastilta! Vietin pari viikkoa kesälomastani tuossa Unescon geologisessa maailmanperintökohteessa Englannin etelärannikolla – virtuaalisesti. Se oli ensimmäinen kokemukseni täysimittaisesta virtuaaliturismista, ja tykkäsin siitä kovasti.

Minulla oli paljon kivempaa kuin olisin etukäteen uskonut. Vasta jälkeenpäin mietiskellessäni huomasin, että tietyt ominaisuuteni taitavat sopia juuri virtuaalituristille: (1) Fyysisilläkin matkoilla olen aina nauttinut tiedollisesta perehtymisestä paikkoihin. (2) Ms-tautini takia en jaksa enää nykyisin matkustaa fyysisesti. (3) Vaikutun herkästi hienoista kuvista sellaisten asioiden yhteydessä, jotka minua kiinnostavat. (4) Koen helpoksi upota syvälle johonkin maailmaan ajatuksissani.

Mutta sopiva tausta oli varmaankin vain puoli voittoa. Arvelen, että lisäksi juuri tämä reissu osoittautui niin kivaksi siksi, että onnistuin löytämään itseäni kiinnostavaan seutuun sopivat virtuaalivälineet, joilla pystyin vaeltelemaan siellä juuri niin kuin tahdoin.

Ensimmäinen tärkeä löytö oli väline, jolla sain seudusta yleiskuvan jatkuvana laajana maisemana ja juuri haluamaani tahtiin. Ajauduin tuollaisen löytämiseen ja sitä kautta virtuaalireissuun itse asiassa sattumalta. Olen vuosia ollut kiinnostunut geologiasta ja paleontologiasta, ja kesäloman alkupuolella tulin selanneeksi iPadillani geoaiheita Applen sovelluskaupassa. Siellä huomasin Jurassic-nimisen ilmaissovelluksen, josta pääsi selaamaan tuon koko 150-kilometrisen, trias-, jura- ja liitukautisen kalliorannikon jatkuvina panoraamakuvina kuin olisi katsellut sitä mereltä. Kuvateksteissä kerrottiin, mitä minkin kallion ulkonäkö kertoi ja miksi rannikko oli geologisesti niin ainutlaatuinen.

Tunsin tehneeni opastetun veneretken, ja nyt kaipasin lisää tietoa ja läheisempää pääsyä noille kiinnostaville kallioille. Nettihaulla löysin geologi Ian Westin upeasti kuvitetut ja valtavan perusteelliset sivustot Jurassic Coastin rannanmuodoista, kivikerrostumista ja fossiileista.

Nettihauista opin myös, että rannikon fossiilinmetsästyksen keskuspaikka on Lyme Regis ja että siellä vaikutti 1800-luvun alkupuoliskolla mielenkiintoinen hahmo: köyhän puusepän tytär Mary Anning, josta tuli yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä fossiilien löytäjistä. Hänestä kertoivat kiinnostavasti kirjailija Tracy Chevalier BBC:n sivuilla ja tiedetoimittajakonkari David Attenborough esitelmässään.

Seuraavaksi syvensin läsnäolon tuntua ja hain seutuun liittyviä tunne-elämyksiä. ”Ajoin” maantietä pitkin Lyme Regisiin Google Earthin katunäkymää rullaamalla. Luin sähkökirjana Mary Anningin elämästä kertovan Chevalierin romaanin Remarkable creatures. Innostuin lukemaan myös  vanhojen Holmes-seikkailujen tyyliin kirjoitetun kirjan Sherlock Holmes and the Lyme Regis horror, josta sain vinkkejä katunäkymäajeluihin kaupungin syrjäkujilla. Vaikka olen pinttynyt kahvinlipittäjä, innostuin joinakin päivinä juomaan iltapäiväteetä maidon kanssa. Katselin Lyme Regisin nettikameranäkymiä viimeiseksi iltaisin ja ensimmäiseksi aamuisin, ja tuntui, kuin olisin joinakin öinä tosiaan nukkunut siellä.

Sitten toteutin samaa virtuaalivierailutapaa muissa osissa Jurassic Coastia. Ajelin Google Earthin katunäkymissä rannikon muihin paikkoihin. Jollei katunäkymä ulottunut haluamalleni rannalle tai kävelypolun varrelle, etsin pyöriteltävän panoraamakuvan muista lähteistä. Ohessa kaivauduin yhä syvemmälle Ian Westin geosivustoihin. Kävin tutkailemassa rannikon museoiden niin tarkkoja panoraamakuvia, että salien yleiskuvista saattoi zoomata ja lukea vitriineissä olevien fossiilien tekstitkin.

Kiinnostavaa riitti. Ajelin vuoristomaisesti nousevaa rantatietä Portlandsaareen, josta louhitaan Britannian arvostetuinta rakennuskiveä. Ällistelin Lulworth Covea, jonka sopivasti vuorotteleviin koviin ja pehmeisiin kivikerrostumiin meri on louhinut puolen kilometrin levyisen ympyränmuotoisen lahdelman. Tähyilin horisonttiin Chesil Beachilla, 29 kilometriä pitkällä sorarannalla, jonka Atlantin myrskyt ovat koonneet. Tunnelmoin viidakko-oloissa Undercliffissä, joka on tämän eroosiolle alttiin rannikon komeimmassa kalliovyörymässä syntynyt kilometrien mittainen rotko.

Fyysisellä matkalla valtaosa ajasta ja tarmosta olisi kulunut matkustamiseen sekä yöpymisiin ja ruokailuihin järjestelyineen. Nyt saatoin keskittyä kiinnostavimpiin paikkoihin itseensä: siinä järjestyksessä ja laajuudessa kuin halusin ja niin monta kertaa kuin tykkäsin.

Uusia ihmiskontakteja ei tällaisella matkalla tietenkään syntynyt. Täysin yksinäiseksi ei kokemukseni silti jäänyt, sillä iltaisin esittelin päivän parhaat löytöni vaimolleni.

Lopulta tunsin nähneeni ja kokeneeni tältä erää kylliksi. Päätin kuitenkin palailla pitkin syksyä ja talvea ainakin kurkistelemaan nettikameroista, millaisia kelejä näkyisi Lyme Regisissä, joka oli jo alkanut tuntua omalta paikalta. Totesin virtuaalimatkan yhdeksi iloksi sen, ettei paikoista välttämättä tarvitse ihan kokonaan poistua.

Lomani jälkeen koetin etsiä netistä muiden kokemuksia vastaavista virtuaalimatkoista tai sellaisista tehdyistä tutkimuksista, mutta yllätyksekseni en löytänyt. Virtuaaliturismi liitettiin enemmän keinotekoisissa virtuaalimaailmoissa liikkumiseen kuin todellisten paikkojen koluamiseen, ja todellisista paikoista löytämäni virtuaaliturismisivut olivat lähinnä listauksia yksittäisistä panoraamakuvista, joissa esiintyi sekalaisia matkailukohteita. Aloin pohtia, mahtaako tämä nyt olla niitä harvoja kertoja elämässäni, kun olen sattunut ryhtymään jonkin asian edelläkävijäksi. Toisaalta ehkä en vain osannut osua muiden virtuaalituristien sivustoille.

Siksi haluankin nyt kysyä: onko teillä lukijoilla kokemuksia tällaisesta fyysistä matkaa muistuttavasta virtuaaliturismista? Oletteko saaneet mieleenpainuvia elämyksiä ja millä keinoilla? Onko teillä virtuaalimatkasuosikkeja?

Kommentit (12)

Mary

A very interesting article!

There are a lot more panoramas of Lyme Regis here
I hope you enjoy them!

Erittäin mielenkiintoinen artikkeli!

On paljon enemmän panoraamakuvia Lyme Regis täällä
Toivottavasti nautitte niistä!

Kari Luoto

Itse toimin juuri päinvastoin. Paransin kofeiiniriippuvuudella hankitut ms-oireet ja ryhdyin matkustelemaan oikeasti omalla autolla pitkin ja poikin Eurooppaa.

Tällä hetkellä olen kunnostamassa teräsrakenteista purjevenettä valtamerikelpoiseksi, ja lähden kiertelemään maailman meriä.

Netissä matkustelun ero oikeaan matkantekoon on samaa tasoa, kuin seksillä ja pornolla.

Petri Riikonen

Kari Luoto, onneksi olkoon, että olet löytänyt itsellesi sopivan elämänvauhdin. Uskon kyllä, että reaalimaailmasta on yleensä saatavissa enemmän irti kuin virtuaalimaailmasta, mutta uskon myös, että ihmisillä on erilaisia kykyjä ja tarpeita ja että joku voi saada tietynlaisesta matkasta enemmän irti kuin toinen.

Mutta eikö tosiaan löydy muita virtuaalimatkailua kokeilleita?

MrrKAT

Olin etuoikeutettu kun sain tilaisuuden matkailla läpi maailmankaikkeuden planetaarioihin tarkoitetulla isolla ohjelmalla (yksityisillä tuskin varaa..?). Siihen on listattu kaiken maailman galaksit ja asteroidit ja tähtisumut ja planeettamme ja semmoset aidosti. Orionin tähdistön ja sumun ympäristö teki vaikutuksen, niin suuren, että siellä teki melkein asua. Huimaavaa oli lentää Marsin kanjoniin ja laskeutua sen reunalle..

Virtuaaliturismi on tuommoisissa ainoa mahdollisuus. Tosin se oli työ mutta voihan sekin olla huvia ;D

Muinoin messuilla armeijan mies(?) esitteli virtuaalitaistelupanoraamaa ja se teki suuren vaikutuksen. Sitäkään ei yksityiset silloin saanu rahalla eikä millään. Siinä näin (ja ehdotin esittelijälle) markkinaraon että Galapagossaarille pääsis vaeltelemaan ilman että tuhoaa itse luontoa..

Kerran ideoin että jos virtuaali-matkaohjelman sais liitettyä kuntopyörään niin tulisi automaattisesti kuntoiltua koska on miltei kirjaimellisesti poljettava sinne..

Petri Riikonen

MrrKAT, virtuaalimatkustukset noilla ammattilaisohjelmilla kuulostavat komeilta kokemuksilta. Uskoakseni kokemus on tosiaan melkoisen erilainen silloin, kun esimerkiksi virtuaalista avaruusmatkaa saa tehdä omien valintojensa mukaan sen sijaan, että vain katselisi valmiiksi valittua matkaa planetaariossa.

Ja tuo matkaohjelman kytkeminen kuntopyörään on loistava idea! Sopisi myös minulle, koska kevyt kuntopyöräily on lyhyiden kävelyiden ohella ainoa kuntoilumuoto, mitä jalkani nykyisin jaksavat. Ohjelman soisi olevan sellainen, että polkija voisi valita maiseman liikkumisvauhdin ja joka risteyksessä kääntymissuunnnan.

MrrKAT

Tuohon kuntopyörään voisi liittää ihan kuvitellunkin maiseman ja nopeudeksi jpa auto-lentokone (vois olla myös oikeita rallikisapaikkoja ja -reittejä, Ranskan ympäriajot jne). Ja reitti voi olla kiinteä (ei käännöksiä, simppelimpi tehdä aluksi). Vetovoimaisuuteen (koukuttamiseen) riittänee voimakas visuaalinen vauhdinhurma.

Infoo

No ainakin löytyy jo yks laite, jonka voi yhdistää omaan pyörään.
Tacx I-Genius
you tubessa on hyviä videoita aiheesta.

MrrKAT

Uusin Tähdet ja Avaruus 6/2013 esittelee Romanyukin tekemän Space Engine -avaruussimulaattorin pc:lle. Sillä pääsee lentelemään maailmankaikkeudessa, toisilla planeetoilla, jopa eksoplaneettojen pinnalla(eksojen pinnan maisemat on jouduttu kuvittelemaan) . Galaksit ja mustat aukotkin on näyttävän kolmiulotteisia. Komeetatkin: "..komeettojen animoidut pöly- ja plasmapyrstöt suorastaan hypnotisoivat katsojansa. Pyrstö ei ole tasainen, vaan ytimestä purkautuvat ainesuihkut aaltoilevat ajoittain kuten todellisuudessakin. " - T+A esittelee.

Kuulemma esitelty myös Youtubessa, "Space Engine":llä löytyy.

Jorma Niinisalo

Viiveellä tulee nettiä seurattua kun mökkikausi on vielä jatkunut. Vastaan kumminkin jos tämä on vielä aktiivinen sivu: Kahtena talvena olen google earth:issa kulkenut kaikki afrikan rautatiet ja katsonut käytännössa jokaisen tarjolla olleen kuvan. En ole tarvinnut tsiljoonaa rokotusta eikä ole tarvinnut tuskailla mahdollisten/todennäköisten aikatauluongelmien kanssa. Suosittelen!

Petri Riikonen

No niin, löytyihän vihdoin ainakin yksi toinenkin Google Earth -virtuaalimatkailija! :) Kiitos viestistä, Jorma Niinisalo!

Seuraa 

Tieteen tykkääjä

Petri Riikonen on Tiede-lehden toimitussihteeri ja mikrobiologi, jota kiinnostaa elämä, maailmankaikkeus ja kaikki. Hän etsii tieteestä hyötyjä ja iloja.

Teemat

Blogiarkisto